maanantai 27. toukokuuta 2013

Terwamaratonin keskeytyksen jälkipyykki

Voisin vielä hieman märehtiä kisan ja valmistautumisen epäonnistumistani. Sainkin jo hyvää palautetta ontrailissa:
Erityisen lämpimät kiitokset SannaK:lle ja Mensongelle kattavista neuvoista.

Viimeisillä viikoilla heräsi huoli siitä, että edelliset viikot olivat menneet kisaillessa ja varsinainen valmistautuminen maratonille oli kärsinyt kisojen viedessä liikaa paukkuja ja huomiota. Toisaalta niistä jäi käteen hyvät suoritukset etenkin kympillä ja puolikkaalla, joten niitä ei voi kirjata täysin negatiivisiksi asioiksi.

Sunnuntain kova kutonen antoi kuitenkin luottamusta siitä, että valmistautuminen Terwalle olisi hyvällä mallilla. Pohdin pitkään sitä, että miten etenisin viimeisen viikon ja päätös oli, etten jättäisi työmatkajuoksua väliin vaan rajoittaisin lenkkien vauhtia rajusti. Toiveissa oli, että pystyisin keventämään samalla tavalla kuin tammikuun kisoja varten. Valitettavasti kisan lähestyessä vire parani liian hitaasti ja vähän. Ehkä tuo 60+ km kevyttäkin hölkkää oli kuitenkin minulle liikaa viimeisen viiden päivän aikana.

Olin valmistautunut kisaan seitsemällä juomalla, jotka sekoitin valmistajan ohjeen mukaan ja tarkoitus oli nauttia juomaa ensimmäisellä kierroksella huoltopisteillä 2, 4, 6, 7 ja toisella kierroksella huoltopisteillä 1, 3 ja 6. Lisäksi minulla oli mukana pari energiageeliä. Ajatuksena oli kaataa vettä päälle ja viilentää kehoa näin niillä huoltopisteillä, joille en ollut varannut juomista. Juomataktiikkaa ei tullut mietittyä kovin tarkasti ja en ole harjoitellut juomien kanssa enkä juonut kisoissakaan, edes puolimaratonilla. Ehkä sekin vaikutti osaltaan siihen, että kuudennen huoltopisteen kohdilla huomasin ettei juoma uppoa vaan pyrkii mieluummin ylös. Otin vain pari hörppyä seitsemännellä huoltopisteellä ja toisen kierroksen ensimmäisellä huoltopisteellä juomapullo käväisi vain kädessäni enkä edes avannut sitä. Oksetti niin paljon, että juomisesta ei olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä. Geelit jäivät tällä kertaa nauttimatta.

Vaikeuksien koittaessa ensimmäistä kertaa tein hyvän päätöksen ja himmasin vauhtia melko selvästi alkuvauhtia hitaammaksi. Sainkin jatkettua matkaa tuon ansiosta varmasti pitemmälle mitä väkisin puskemalla, mutta valitettavasti jatkoaika ei riittänyt kuin 35 kilometriin asti. Tuo 35 kilometrin paikka on paha paikka kokea vaikeuksia, koska asun siinä aivan lähellä. En ole aivan sata varma olisinko yrittänyt kuitenkin raahautua maaliin tuon pisteen jälkeenkin, jos tuota viimeistä houkutusta ei olisi ollut.

Lämpötilaankin olisi varmasti ollut syytä suhtautua vakavemmin ja pudottaa tavoitetta tai muokata juomataktiikkaa mikäli tietotaitoa siihen olisi löytynyt.

Maratonkestävyyden saavuttamisen keinot jäivät siis vieläkin arvoitukseksi. Toisaalta harjoitteluni on kuitenkin ollut selvästi kehittävää, koska olen laittanut uusiksi ennätykseni selvällä marginaalilla joka alimatkalla. Maratonharjoittelua varten menetelmiä täytyy muokata jollain tavalla siten, että en kuitenkaan menetä niitä positiivisia asioita joita tämän talven ja kevään juoksuissa olen löytänyt. Maraton ei nähtävästi ole minun laji, mutta enköhän minä vielä tule sitäkin yrittämään. Sen verran tyhmä jätkä minä olen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti