sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Voitto Rovaniemi maratonin kympillä

Tästä raportista ei tullut nyt jännitysnäytelmää, mutta onhan tuloksetkin olleet netissä näkyvissä jo pitkän aikaa.

Ajelin tänne Rovaniemelle siskon luo jo eilen. Kävin aamulla hölkkäämässä pienen verryttelyn ennen aamupalaa ja söin navan täyteen puuroa yms. Tuulan täytyi lähteä kisakansliaan järjestelyhommiin jo melko aikaisin, joten jäin vielä käpile lepäilemään. Lopulta kyllästyin kuljailemaan kämpillä ja ajoin auton Jorma Eton tielle parkkiin ja aloin verryttelemään. Huomasin miltei heti, että nyt on niin kuuma päivä ettei kannata antaa kropan lämmetä liikaa ennen starttia. Hoidinkin loput verryttelystä tekemällä lantiojumppaa miesten pukeutumistilan kokolattiamatolla. Siinä olikin mukava samalla jututtaa Markoa, Petriä ja taisipa muutama muukin tuttu olla paikalla.

Vilvoittelutaktiikka jatkui aina starttiviivalle asti, johon tulin varjoista vasta viime hetkillä varmistamaan hyvän lähtöpaikan eturivistä. Katsoin että nyt on sen näköistä porukkaa ympärillä, ettei tarvitse sijoituksista haaveilla. Pojat lähtivätkin paukusta sen verran liukkaasti, että käsitys sai vahvistusta. Pystyin kuitenkin jäämään sinne etujoukon hännille roikkumaan ehkä viidenneksi. Oma vauhti ei ollut aivan toiveiden mukaista.

Ihan etummainen juoksija pääsi muilta karkuun ja minä pääsin lopulta alamäessä iskeytymään kunnolla muiden peesiin. Kuuntelin siinä kavereiden hengitystä että ei ole heilläkään helppoa. Etummainen vaaleatukkainen juoksija katseli taaseen monia kertoja ihan kuin ihmetelläkseen että eikö sieltä tosiaan ketään ole tulossa. Meinasin jo huutaa, että älä huoli...jätin kuitenkin paukut hengittämiseen ja jalkojen pyörittämiseen.

Ja sitten aloinkin saavuttaa kärkijuoksijaa. Yhtä-äkkiä menin itse hänestä ohi ja perässä hiillosti selvästi oikeastaan enää yksi marokkolainen juoksija. Laitoin sen verran pökköä koneeseen mitä pystyn, ettei vaaleatukkainen kaveri pääsisi iskeytymään peesiin. Askelten äänet hävisivät, mutta en voinut oikein siihenkään luottaa koska sain kiinni pärisevää kärkimopoa joka oli opastamassa etujoukkoa. Viimeisessä neulansilmämutkassa näin ettei kannoilla ole ketään. Lähdin kuitenkin takomaan hirvittävän raskaalta tuntuvaa viimeistä mäkeä sen kummemin hölläämättä ettei vain kukaan pääsisi iskemään yllättäin. Päässä pyöri vielä viime tiistainen pm-viesti jossa Markku ja Di ohittivat vaikka pelin piti mielestäni olla ihan selvä.

Karmean mäen jälkeen tarvitsi enää rallatella maaliin ja jos 9,9 km väliaikaa on uskominen viimeinen satku on tullut 15 sekunnissa. Aikahan mulla oli 35'17 ja jätin kakkosena ollutta marokkolaista lähes minuutilla. Muistin tuulettaa maaliin tullessa ja palkintojenjaossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti