maanantai 22. heinäkuuta 2013

Pikamatka 10,7 km Pyhän Olavin Maratonin yhteydessä

Heräilin yöllä hotellihuoneessa hieman epävarmana olinpaikasta. Näin vielä aika hauskan unenkin, jossa osasin laulaa oopperaa todella komeasti. Liekö Savonlinna tunkenut uniin tällä tavalla? Aamulla vetäisin heti herättyä lenkkirytkyt niskaan ja läksin läheiselle kuntoradalle könyämään. Olipa tosi rankka maasto oululaiselle juoksijalle. Kyllä tuolla olisi hyvä tehdä mäkiharjoittelua. Tarkoitus oli käydä katsomassa lähtöpaikkaakin, kun se sattui olemaan hotellista vain reilun kilsan päässä. Maha vain alkoi vaatia tyhjennystä joten äkkiä takaisin hotellille jatkamaan aamutoimia.

Parin tunnin kuljailun jälkeen siirsin auton lähelle kisapaikkaa ja talsin varmistamaan osallistumisen ja hakemaan numerolaput yms. Yritin vähän jututtaa muita juoksijoita, että olisiko taas löytynyt sopivaa vauhdinpitoporukkaa. En oikein osannut yhyttää niitä kaikista kovimpia aikoja tavoittelevia juoksijoita jotka taisivat tulla paikalle kotoaan. Oli kuitenkin oikein mukavaa porukkaa.

Minulla tuntui olevan kauhea kiire verryttelemään, mutta yritin malttaa mieleni parhaani mukaan. Ei kymmenen kilometrin kisaa ennen kannata verrytellä hölkkäämällä tuntia. Niinpä yritin vain rentoutua ja hakea sellaista sopivan laiskaa oloa. Siinä se aika meni vähitellen ja pääsin hölkkäilemään sitä reitin alussa olevaa sorapätkää edes taas. Muutamat juoksijat joita olin jututtanut olivat myös verryttelemässä, mutta oikeastaan kaikki muut tuntuivat verryttelevän niin kovaa että se oli liikaa minulle. Jäin siis suosiolla pois kelkasta ja sanoin, että haluan ottaa kevyemmän alkulämmittelyn. Enempi se oli sellaista kävelyä, hyvin kevyitä ruskoja ja nilkkojen, hartioiden ja niskan pyörittelyä. Keli oli varmaan aika lailla optimi juoksukisaa varten mitä nyt säätiedoissa oli 6 m/s tuuli jota ei lähtöpaikalla niin huomannut.

Lähdettiin kaikki matkat ja sarjat samanaikaisesti pesiskentältä leveästä rintamasta. Joku nuorimies lähti hirveää vauhtia aivan kuin tykin suusta, mutta jäi sitten melko nopeasti juoksemaan maltillisempaa vauhtia. Meni siinä alussa aika moni tämän nuorenmiehen perään. Kyllä minäkin yritin, mutta ei tossu noussut aivan noin kovaa. Meno tuntui kuitenkin aika rennolta, eikä olo ollenkaan väsyneeltä.

Ei siinä kauaa tarvinnut juosta menemään, kun aloin saavuttaa alussa karanneita. Olisiko jo kilometrin kohdalla (3'24) kun ohitin kärjen joka kysyi, että mitä vauhtia meinaan juosta. Mietin, että mitähän tuohonkin nyt osaisi vastata ja huikkasin että reitti ei ole tuttu, mutta tämä vauhti voisi olla ihan sopiva.

Sitten tultiinkin Savonlinnan rantamaisemiin ja olipa mahtava tunnelma juosta ihmisten keskellä. Väkeä oli paikalla aika lailla ja monet katsoivat kisaa ja kannustivat oikein reippaasti. Kyllä siinä oli mukava juosta kärjessä, varsinkin kun kärkipyörä raivasi reittiä soittokellollaan. En sitten tiedä, joutuivatko taaempana tulevat kovinkin väistelemään väkijoukkoja.

Reitillä oli tosi tiukkoja mutkia ja alustana oli välillä mukulakiveä, soraa, asfalttia, laattaa, puuta ja milloin mitäkin. Siellä oli myös aika mittavia tietöitä menossa, joten epätasaista sepeliä ja hiekkaa riitti myös reitillä jonkin verran. Muutamat mäet otin aika rauhallisesti ja kuulin miten takana tulivat ottivat niissä kiinni. Halusin itse säästää jalkoja ja varoa hapoille menemistä ja pyrin kiihdyttämään mäen päällä taas nopeasti matkavauhtiin. Kylläpä siinä vauhtikin sitten vaihteli niin että kilometriajat vaihtelivat välillä 3'24...3'39. Ohimennen mielessä pyörähti, että onneksi kävin edellisiltana katselemassa paikkoja. Tässä juostessa en nähnyt juuri muuta kuin kadun pintaa, kärkipyörän ja reitin varrella olevia ihmisiä. En pystynyt keskittymään muuhun.

Sitten mentiin puusillan yli ja alettiin painaa 14-tien vartta kovaan vastatuuleen. Tässä vaiheessa meinasi alkaa pistämään. Huomasin miten ryhti oli mennyt kumaraksi yrittäessäni tekeytyä pieneksi, ettei tuuli ottaisi niin paljon. Hölläsin vähän vauhtia, oikaisin ruotoa ja yritin saada rintarankaa auki antaakseni pallealle tilaa työskennellä ja alkava pistos hävisi.

Vauhdin hidastuttua joku ilmestyi taakse hyvin lähelle ja yritti ohi vajaan 8 km kohdilla. En halunnut antaa periksi niin helpolla ja löin uudestaan lisää vauhtia koneeseen. Samassa tuli kohta jossa kympin reitti erkani ja näytin kaverille käsimerkillä meneväni vasemmalle. Ajattelin, että jos tyyppi sattuu kuitenkin olemaan puolikkaan juoksija niin saattaa tulla kylkeen kun puolikkaan reitti jatkoi suoraan eteenpäin. Kaverikin lähti perään. Samalla reitin pahimmat ylä- ja alamäet tulivat vastaan. Kaveri yritti hiillostaa kovasti ja minä kirin sen mitä uskalsin. Yritin käyttää alamäkiäkin hyödyksi niin hyvin kuin taisin ja vähitellen aloin saavuttaa eroa kaveriin.

Kymmenes alamäkivoittoinen kilometri meni aika haipakkaa 3'12. Vielä 700 metriä jäljellä...Alamäessä tuli vastaan todella tiukka mutka, johon jouduin kyllä jarruttamaan etten juokse pitkäksi. Painoin menemään pesiskentän reunaa pitkin maaliin niin paljon kuin jaloista lähtee ja maalissa olin ensimmäisenä ajassa 37'15,7. Pienten polviennojailusessioiden jälkeen läksin verryttelemään ja peseytymään yms. Ihmettelin vähän, että mihin se toiseksi tullut katosi.

Tulin takaisin maalipaikalle katsomaan ja siellähän se kaveri oli. Tämä venäläinen mies tuli juttelemaan ja kirosi huonoa tuuriaan. Hän oli nimittäin puolimaratonin juoksija ja oli juossut minun perässä harhaan! Olipa kaverilla kova onni. Olimme niin peräkkäin siinä reittien erkanemiskohdassa, ettei hän huomannut 10 km suuntakylttiä eivätkä liikenteenohjaajatkaan ehtineet reagoida tilanteeseen vaan varmasti olettivat tässä olevan kympin kärkikahinat menossa. Siinä meni kyllä hyvä aika sivu suun, jos kerran oli valmis tuota tahtia juoksemaan puolimaratonin verran.

Täytyi lähteä kotiin aika nopeasti kisan jälkeen. En jäänyt odottamaan palkintojenjakoa, kun sen alkamisesta ei ollut oikein selvyyttä ja kotimatka oli niin pitkä. Kylläpä nyt on mukava olla kotona. Reissu oli kyllä ehdottomasti tämän kesän kohokohtia tähän mennessä, mutta alkaa nuo ajomatkat painamaan. Oli mukava juosta kilpaa vaihteeksi entuudestaan tuntemattomien juoksijoiden kanssa. Täällä lähikisoissa kun on tottunut odottamaan tietyiltä nimiltä tietynlaista suoritusta, niin nytpä joutuikin tavallista enemmän haistelemaan ilmaa kilpakumppaneiden osalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti