sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Tornio: Veteraanein P-SM kisat 800 m ja 3000 m

Hekumoin koko viikon ensin, että uskaltaisinko osallistua molemmille matkoille ja sitten millaista kahdelle matkalle osallistuminen olisi. Epäröin myös siksi, etten ole aiemmin 800 metrin kisaa juossut. Noista 800 m oli ensimmäisenä ja arvioin, että alustavan aikataulun mukainen 30...45 minuutin mittainen väli riittäisi palautumiseen 3000 m matkaa varten.

Kisapäivän aamuna tein tämän kesän tavallisimmat virittelyt. Join kahvia pari motillista, kävin hölkkäämässä oikein rauhallista tahtia puolisen tuntia ja palasin suihkuun ja aamupalalle. Olimme sopineet kimppakyydistä 3000 metrille osallistuneiden Sannan ja Antin kanssa ja he tulivat hakemaan minua hieman kymmenen jälkeen. Matka meni oikein mukavasti harjoittelun hienouksista keskustellen. Anttihan tietää kestävyysurheiluvalmennuksesta suurinpiirtein kaiken joten kyselen aina innokkaana kaikkea mieleen tulevaa.

Tornion urheilukenttä oli sellaisessa isossa montussa heti kirkon vieressä. Sijoituspaikka oli hyvä sillä kohtuu voimakas tuuli ei päässyt puhaltamaan aivan niin voimakkaasti siellä montun pohjalla. Keli oli hieman tihkusateinen ja pilvinen ja lämpöä oli ehkä noin 15 astetta. Bongasimme seuratoverimme Minnan joka oli tulossa elämänsä ensimmäiseen 800 m juoksuun hänkin. Kävimme varmistamassa osallistumisen ja menin valmistautumaan omaan kisaani. Hölkkäilin kentän ympäri menevää polkua pitkin ja otin muutamat aukkarit sellaisessa sopivassa alamäkipätkässä. Tuumin, että kasille täytyy lähteä startista niin kovaa kuin liikkeelle pääsen ja sitten hakea sopiva matkavauhti.

Kasi juostiin kahdessa erässä joista ensimmäisessä oli Minnan vuoro juosta. Debyytti meni ihan hyvin, ja luulenpa että seuraavat hänelle alimatkan ratakisat kulkevat varmasti vielä vauhdikkaammin kisakokemuksen syvennyttyä taas uuden kokemuksen kautta. Sitten olikin meikäläisen vuoro astella viivalle. Läksimme matkaan kaarelta ja minä jouduin uloimmalle lähtöpaikalle.

Paukusta huomaan heti, että jalat suttaa. Antti on sittenkin oikeassa, piikkarit olisivat tarpeen. Hei hetkinen, ei minun kannata juosta tässä ulkoradalla vaan sisäkaarteessa on jo tilaa. Kärkikaksikko painaa hirveää kyytiä, karkaavat vaikka lähdin spurttaamaan maksimivauhtiani. Parinsadan metrin jälkeen vauhti hidastuu rullavammaksi matkavauhdiksi. Antti huutaa väliajan (tais olla 66 s) mutta en kuule. Toka kierroksella hengitys alkaa muuttua vähän työläämmäksi. Päättelen että pitäisi alkaa raastamaan. Ollaan jo viimeisellä kahdella sadalla metrillä kun hengitys alkaa oikeasti olemaan selvästi 5000 m kilpavauhtia työläämpää. Aloitan kunnon loppukirin vasta viimeisellä sadalla metrillä ja huomaan miten juoksutekniikka sekoaa. Kyllä sieltä vauhtia kuitenkin tulee lisää ja maaliin ajassa ilmeisesti kolmantena 2'20,5. Aika paljon vauhti siis hidastui ensimmäisen kierroksen alun jälkeen. Kisa tuntui olevan ohi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Uskoisin, että tuosta pystyisin petraamaan jo pelkästään tämän kisan kokemuksen tuomalla edulla.

Kasin jälkeen täytyi ryhtyä välittömästi verryttelemään koska seuraavan startin piti olla jo alle 35 minuutin päästä. Päädyin hölkkäämään sitä samaa polkua pitkin sen kummemmin irrottelematta. Tavoitteena oli vain palautua mahdollisimman nopeasti ja säilyttää kisan aikaansaama hyvä vire. Olimme jo valmiina lähtöpaikalla ja lähtö venyi ja venyi - loppujenlopuksi melkein 20 minuutilla. Tuossa pääsi kroppa hieman jäähtymään ja henkisellä puolella vire hieman laskemaan. Viimein meidät kutsuttiin viivalle.

Kisan ulkopuolella mukana oli Henri Vanha, jonka tiesin niin kovaksi menijäksi ettei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla häntä vastaan. Päätin siis lähteä juoksemaan kohtuu kovaa (kasin jälkeen toivottavasti rennon tuntoista) vauhtia ja katsoa mitä tulee. Paukku tuli lopulta melkein varkain pitkän odottelun jälkeen. Lähtö oli tosiaan rennon tuntoista. Turhankin rennon. Ratakierrokseen meni 1'20. Ei tämän näin pitänyt mennä! Yritin käskyttää jalkoja mutta sekunteja kertyi vain enemmän. Lopulta ensimmäiseen 1000 metriin kului 3'24. Vauhti ei vain suostunut kiihtymään vaikka yritin ja yritin.

Sitten jotain aukesi vähitellen ja sain kiristettyä tahtia hieman. En vieläkään tyydyttävälle tasolle, mutta kuitenkin seuraavaan 1000 metriin kului enää 3'18. Tiesin että maaliin on enää kaksi ja puoli kierrosta ja aloin ruuttaamaan jonkunlaista loppukirin tynkää. Olin auttamattomasti myöhässä kunnollisen tuloksen suhteen, mutta tuollaista ei kannata jäädä harmittelemaan vaan mieluummin ottaa sen mitä otettavissa on harjoituksen kannalta. Viimeinen tonni menikin sitten jo minua miellyttävämpi 3'13. Loppuaika oli 9'57 ja taisin olla toisena maalissa. Spliteistä sen verran, että loppusummaanhan sekunteja pitäisi kertyä vain 55. Splitit olivat kuitenkin vain minun itse ottamiani ja pyöristettyjä aikoja ja puuttuvat kaksi sekuntia täten selittyvät.

Kahden matkan juokseminen näin nopealla aikataululla näyttää häiritsevän hieman jälkimmäisen matkan juoksua. Harjoituksena ja kokemuksena tämä oli kuitenkin oikein hyvä. Luulisin, että sain sopivan annostuksen minulle alimatkan kilpavauhtia. En pidä ollenkaan mahdottomana, että jatkossa juoksisin useampia matkoja jos kyseessä on näin lyhyet ratamatkat.

Seuraavaksi luvassa on sitten jotain hieman erilaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti