lauantai 24. elokuuta 2013

On niin vaikea olla starttaamatta

Ajelin eilen Ouluun suunnitelmissa osallistua tämänpäiväiseen 47. Oulun juoksuun joka on kymmenen kilometrin maantiekisa Terwamaratonilta tutulla kympin reitillä. Olo on tuntunut ihan hyvin palautuneelta puolimaratonin jälkeen ja pari hyvää harjoitustakin on tullut tehtyä. Tänä aamuna kuitenkin alaselkä oli jumissa ja kipeä joten jouduin punnitsemaan tarkkaan osallistumisaikeitani.

Muistissa on vielä hyvin viime kesäinen Pohjola Games jonka juoksin lopulta hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Takana oli rankka kymmenen kilometrin kisa edelliseltä viikonlopulta. Kisa-aamuna tunsin, että kunto ei ole ihan sataprosenttinen mutta lähdin silti verryttelemään ja kokeilemaan pystyisinkö osallistumaan. Lopulta kisapaikalla ei löytynyt riittävästi malttia jättää starttaamatta - halu juosta oli liian suuri. Silloin käteen jäi muutamia sekunteja parantuneen 5000 metrin ennätyksen lisäksi reilut kolme kuukautta vaivannut lantiovaiva.

Erona viime vuoteen tällä kertaa ongelmia ei tuntunut missään vaiheessa edellisen kisan ja tämän kisa-aamun välillä. Jälkikäteen ajateltuna on kyllä myönnettävä etten pitänyt kiinni silloin kaavailemastani ajatuksesta jossa keventelisin kisan jälkeen yhtä pitkään kuin ennen kisaa. Läksin tekemään rataharjoitusa jo tiistaina kaksi päivää puolimaratonin jälkeen. Tein 5 x 400 m 30 sekunnin palautuksin jonka jälkeen 5 x 300 m 30 sekunnin palautuksin ja vielä 3 x 200 m 60 sekunnin palautuksin. Tuon harjoituksen aikana oli kyllä havaittavissa etten pystynyt alunperin aikomaani 10 x 400 m vetosarjaan mikä kertoi osaltaan riittämättömästä palautumisesta.

Toinen alaselkää mahdollisesti kuormittava harjoitus oli keskiviikkona juoksemani maastojuoksuharjoitus kotivaaran rinteessä menevällä tiellä. Joka edestakaisella reitillä tulee noin 10% nousukulmalla nelisenkymmentä metriä nousua ja mikä tärkeintä palatessa yhtä jyrkkää laskua. Epätasaisella alustalla jyrkkään alamäkeen lasketteleminen vaatii aika paljon tukilihaksistolta. Minkäänlaista kipua tai ongelmia ei kuitenkaan esiintynyt ennen tätä aamua joten on vaikea sanoa oliko tuo liikaa.

Selkä on jo hieman parempi ja esineiden maasta poimiminen ei tuota enää vaikeuksia. Päätin kuitenkin jättää kilpajuoksun tänään välistä. Kisahan ei ole mikään ylettömän tärkeä minulle tässä vaiheessa ja riski loukkaantua lienee tavanomaista suurempi selän tuntuessa vielä kipeältä. Vielä olisi muutamia mahdollisia kisoja merkattuna kalenteriin tälle syksylle ja niistä ehkä tärkeimpänä pm-kymppi kahden viikon päästä. Täytyy toivoa, että selkäkipu helpottaa sopivalla annoksella lepoa.

Harmi vain, että tuli ajettua nähtävästi turhaan Suomussalmelta Ouluun. Onneksi illalla on sentään suunnitelmissa bänditreenit joten ihan hukkareissua tästä ei tule. Positiivisena on myös nähtävä, että olen saanut juosta kymmenisen kuukautta putkeen ilman ongelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti