Seuraava kisa-aamu valkeni taas kuumana ja päivän mittaan siirryttiin tukevasti hellelukemien puolelle. Yleisurheilukenttiä sanotaan usein hornankattilaksi ja tällaisessa kelissä se tosiaan tuntuu siltä. Oma kisa oli vasta 19:30 joten ihan vähän alkoi ilma jo jäähtyä meidän startin aikaan. Oli kuitenkin vielä 25 astetta lämpöä mittarissa.
Teppo Ronkainen juoksi eri lähdössä kuin minä ja meidän sarjoista oli Veli-Heikki Koivu ainakin poissa. Rahkosen Jukka lupautui auttamaan ennätysyrityksessä kun siinä jutusteltiin ennen kisaa. Paukusta Ismo Juntunen lähti vetämään aivan hirveää ravia kärkeen. Arvioisin, että vauhti sopisi paremmin 3000 metrin tai jopa 1500 metrin kisaan. Minä en lähtenyt siihen vauhtiin mukaan vaan aloin juosta mahdollisimman tasaista vauhtia. Alussa oli kuitenkin pientä hakemista kunnes saatiin haarukkaan päivän matkavauhti. Ei aivan minun suunnitelmien mukaista mutta tunsin että tästä ei auta kiristää. Sitten ohitettiinkin jo Ismo ja minä olin kärjessä ja Jukka seurasi tiukasti perässä.
Vähän ajan päästä Jukka tuli ohi ja tunsin suunnatonta helpotusta saadessani seurata vähän aikaa tasaisesti juoksevaa selkää. En muista miten vaihdettiin vetovuoroja mutta aika pitkään Jukka oli kärjessä. Joka tapauksessa jossain kolmanneksi viimeisellä kierroksella menin ohi Jukasta ja sekavassa mielentilassa ja pahassa olossa yritin muka kiriä vauhtia josko sittenkin onnistuisin lyömään Jukan pitkällä loppukirillä. Aivan täyttä fantasiaahan se ajatus oli ja se tuli nopeasti selväksi kun viimeisen kierroksen lähtiessä Jukka väläytti loppukirinsä. Juoksin minäkin sentään viimeisen 400 metriä 1'18. Kiitoksia erittäin paljon Jukalle vetoavusta.
Olin siis toiseksi nopein juoksija näissä kisoissa 10 000 metrin matkalla ja aika oli 34'20,19 joka on uusi ennätykseni. Limingan rantalakeusjuoksu ei ole minun käsittääkseni ennätyskelpoinen koska lähtö ja maali ovat liian kaukana toisistaan ja tämä alitti Muhos-juoksun aikani kahdella sekunnilla.
Yritettiin verrytellä hetki serkkupojan kanssa (hopeaa meidän 30-vuotiaiden sarjassa), mutta meitä molempia alkoi oksettaa niin paljon ettemme pystyneet hölkkäämään. Loppuverryttelynä toimi sitten kävelymatka takaisin hotellille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.