sunnuntai 4. elokuuta 2013

Veteraanien SM-kisat Kajaanissa: 5000 metriä

Aloitin perjantaina viimein pitkään odottamani kesäloman ja mikäpä olisikaan juoksukisoja parempi aloitus lomalle? Asetin tähtäimeen jo aika kauan sitten lauantain 5000 m ja sunnuntain 10 000 m juoksumatkat. Varasin hotellin viikonlopuksi ja viimeisen työtunnin päätyttyä kirmasin juosten kotiin ja pakattuani autoilin Kajaaniin.

Tein lauantaiaamuna tavalliset kisa-aamun rutiinini, jotka etenkin näin reissun päällä sujuvat oikein mukavasti. Ihan ensimmäiseksi käyn hölkkäämässä oikein rauhallisen aamulenkin, jonka jälkeen suihkuun ja aamupalalle. Luin tästä systeemistä Daniels' Running Formulasta ja sitten törmäsin myös ForrestG:n blogissa aiheeseen ja päätin kokeilla miten aamulenkki vaikuttaa päivän kisaan. Ja sittemmin olen kevyen hölkän vetänyt kisapäivän aamuna ellen nyt aivan maratonin mittaiseen kisaan ole lähdössä.

Kisapaikka on sen verran lähellä hotellia, että kuljin välimatkat jalkaisin. Paikalle saavuttuani olin aika vaikuttunut siitä, miten isoilta kisat vaikuttivat. En muista, että yleisurheilukenttäkään olisi koskaan aiemmin näyttänyt silmissäni yhtä suurelta. Joka suorituspaikalla kävi kuhina ja katsomossa oli runsaasti ihmisiä. Katselin vähän aikaa 800 m juoksuja, kunnes täytyi ryhtyä verryttelemään. Tällä kertaa iskeydyin Tepon ja Hansin kaveriksi hölkkäämään Vimpelinvaaran pururataa.

Call inissä tuli pieni yllätys kun minulle sanottiin, että varmistamisen ja call inin lisäksi olisi pitänyt hakea kilpailunumero kisakansliasta. Siinä tuli sitten jo vähän kiirekin, kun kisakanslia oli aika kaukana kentästä. Tulipahan lisää verryttelyä. Ja sitten meidät jo vietiinkin aloitusviivalle.

Päivä oli tosi kuuma ja parhaiten varautuneet juoksijat valelivatkin itseään koko ajan vesipulloistaan. Tuostapa täytyy ottaa vinkki tulevia kisoja ajatellen. Varjoon ei enää starttiviivalla päästy. Lähtö viivästyi joillakin minuuteilla ja piti vain yrittää ottaa rauhallisesti vaikka tuntui miten kuumuus hiipii kehon joka soluun ja suuta alkaa kuivaa.

Lopulta päästiin starttaamaan. Lähdettiin aika sekavalla tavalla alkuun. Ihan aluksi olin jo vähän pussissakin, mutta onneksi näin pitkällä matkalla porukka venyy jonoksi aika nopeasti. Alkuvauhti ei ollut mitenkään kummoista. Ensimmäiselle kierrokselle sain väliajaksi 1'25 ja se ei sopinut minun suunnitelmiin ollenkaan. Lähdin selvemmin hakemaan omaa rytmiä ja tuhannessa metrissä olinkin jo säällisemmässä 3'18 väliajassa. Vauhti oli siis kiristynyt aika lailla ja seuraava tuhat metriä meni myös aika haipakkaa 3'15. Kävi sellainen kihelmöinti kropassa ikäänkuin veri olisi ollut poreutettua ja se on ollut aika hyvä merkki siitä, että kannattaa himmata mikäli on tarkoitus vielä juosta kolmetuhatta metriä.

Oli aika vaikea seurata kisan kulkua, mutta seurasin kyllä miten kärjessä kahinoivat Veli-Heikki Koivu, Teppo Ronkainen ja muutama muu juoksija. Ohitin jossain vaiheessa oman sarjani kakkosen kierroksella, mutta en muista missä. Kolmas juoksija taisikin tulla ohitettua useamman kerran. Kyllä minä siinä juoksun edetessä niitä muidenkin sarjojen juoksijoita ohitin eikä ainakaan kovin moni tainnut minusta päästä enää ohi.

Joka tapauksessa seuraavat kaksituhatta metriä kulkivat molemmat 3'20 väliaikoihin. Viimeiselle kierrokselle saakka riitti selkiä juuri sopivan matkan päässä edessä, että kilpailuvietti piti homman kasassa vaikka olo oli jo melko hirveä. Askel ei kuitenkaan tuntunut kärsivän pahasta olosta vaan pystyin pitämään vauhtia siitä huolimatta. Viimeinen ratakierros kesti 1'18 ja tulin maaliin ajassa uudella ennätyksellä 16'32,05 viidenneksi nopeimpana juoksijana ja oman sarjani voittajana. Jäin nopeimpana matkan juosseesta Jarmo Maimosesta 30 sekuntia joten aika lailla näköetäisyydellä sain pidettyä kärjenkin koko ajan.

Seuraavaksi onkin sitten luvassa päätöspäivän illalla 10 000 metriä. Voi tulla hikikin, sääennuste nimittäin lupaa 25 asteen lämpöä ja kierretään kuitenkin 25 ratakierrosta Vimpelinlaakson hornankattilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti