sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vauhdinvaihtelua ja pitkiä vetoja

SM-maantielle on nyt aikaa neljä viikkoa.

Tällä viikolla juoksua kertyi jo hieman vähemmän, 145 km. Aion juosta vastaavia määriä nyt seuraavat pari viikkoa ja vähentää tarvittaessa mikäli näyttää että kovat harjoitukset eivät kulje. Harjoittelumäärän vähentämisen lisäksi olen myös pudottanut keveiden lenkkien vauhteja niin että oikeastaan lähes kaikki kovien harjoitusten lisäksi tapahtuva juoksuharjoittelu on palauttavaa päälle 5'/km vauhtia.

Juoksin tiistaiaamuna 20x300m/200m vauhdinvaihteluharjoituksen jossa 300m pätkät sellaista 3000 m ... 5000 m kilpailuvauhtia ja palautukset väljemmin tuntuman mukaan. Tällaisessa harjoituksessa saa kerrytettyä mukavan määrän kovavauhtista juoksua. Elimistö joutuu poistamaan laktaattia urakalla, että pystyy tekemään suuren määrän toistoja lyhyellä palautuksella. Tuon jälkeinen iltapäivän punttitreeni tuntui pakkopullalta, mutta koen tuikitärkeäksi tehdä sopivia tukiharjoitteita juoksuasennon parantamiseksi. Kyllä yhden tympeämmän harjoituksen viikkotahti pitäisi olla siedettävissä.

Perjantaiaamun 3x3000m/4' oli rentoa lentoa. Alkaa näyttää siltä, että tuskinpa koskaan olen aivan näin hyvässä iskussa aiemmin ollutkaan. Oli helppo pitää yllä tavoitevauhtia ja mikäli sykemittarin lukemiin ja omaan tuntumaan on uskomista rasitustaso pysyi anaerobisen kynnyksen alapuolella. Iltapäivällä juoksin vielä viikon viimeisenä tehotreeninä muutaman tulisen mäkisprintin voimalaitoksen mäkeen.

Viikon lopuksi ihan vain palauttavaa juoksua ja sunnuntaina huoltava pitkä lenkki.

Tuntemus on siis hyvä ja mikä erikoisinta oikein minkäänlaista yleisväsymystä, särkyjä tai lihasjumia ei tunnu missään. Päinvastoin askel on kepeä mitä nyt tietysti kovan harjoituksen jälkeen toki takajaloissa tuntuu että juostu on. Mietin syitä sille miksi nyt menee niin hyvin ja muuta ei tule mieleen kuin onnistuneesti ohjelmoitu lenkkien teho, rytmitys ja määrä. Viime viikkoina harjoituskilometrejä on kertynyt suhteellisen paljon, mutta pari kevyempää päivää on riittänyt hyvin palautumiseen kun olen pitänyt vauhdin maltillisena. Tietty konservatiivisuus tehotreenien suhteenkin on ollut hyvästä. Aiempien vuosien  todella pitkien suhteellisen kovavauhtisten raastolenkkien sijaan nyt juoksen tarkkaan mitoitettuja annoksia lähellä kilpailuvauhtia. Joku voi toki todeta että en varmaan sitten ole treenannut tarpeeksi kun ei jumita ja uuvuta. Ehkäpä niinkin. Kohtahan se mitataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti