sunnuntai 7. toukokuuta 2017

M12 km SM-maastot 2017, Vierumäki

Lähtöviiva täytettiin tuttuun tapaan leveänä rintamana ja tehtävänä oli löytää paikka ennen ensimmäistä mutkaa sopivasta kohtaa letkaa. Tiesin aiemman kokemuksen perusteella, että lähtö on todella kovavauhtinen ja siinä kannattaa pitää pää kylmänä. Matka on pitkä ja sitä on turha tehdä sietämättömän pitkäksi vetämällä ensimmäisen kierroksen aikana jalat itseltään alta. Jäinkin heti alussa melko taakse kun porukka rynni liikkeelle huimaa vauhtia.

Ensimmäisestä mutkasta käännyttiin hiekkatielle ja letkan perässä oli melko tuskallinen vetää sankkaan pölypilveen kun nelisenkymmentä juoksijaa sai kuivan hiekan liikkeelle. Palattiin onneksi tuota pikaa nurmialustalle jossa kierreltiin monen mutkan kautta. Reitillä oli monenlaista mukavaa jota ei oikeastaan etukäteen tajunnut. Pienet mäentöppyrät, tiukat mutkat, hiekkabunkkerin läpi juokseminen sekä heinäpaalien ylitykset rikkoivat rytmiä koko ajan joten tylsää hetkeä ei päässyt syntymään.

Pari vuotta sitten Imatralla juoksin Yrjö Pesosen peesissä kunnon kanttaukseen ja päin säikähdinkin kun näin Yrjön juoksevan taas muutama metri edessä. Jatkoin kuitenkin kohtuu rennolta tuntunutta juoksua. Jossain vaiheessa toisen kierroksen aikana meni ajantaju täysin sekaisin kun siitä eteenpäin ei ollut enää mitään käryä millä kierroksella ollaan menossa. Eipä siinä jäänyt minkäänlaiseen taktiikkaan mietittävää, kunhan pisteli menemään sen mitä uskalsi ja toivoi että jaksan maaliin saakka. Kyllä oli hirveää ja ihanaa.

Jossain vaiheessa ohitin Yrjön ja yritin pitää vauhtia perässä tulevan Tuomas Ahon tiputtaakseni. Ajattelin koko ajan että koska kärki ohittaa meidät kierroksella tai Tuomas karkaa. Ei ollut hajuakaan koska voisi yrittää alkaa kirimään vauhtia. Toisaalta en uskaltanut katsoa mittaristakaan paljon on juostu koska pelkäsin että matkaa olisi jäljellä aivan liian paljon ja juoksu olisi hidastunut aivan kävelyvauhdiksi. Lopulta Tuomas meni ohi ja hetken päästä myös Yrjö ohitti minut. Yritin oikeastaan koko loppumatkan saada heitä kiinni ja ajattelin että pakko painaa, kenties siitä edes jompikumpi katkeaa.

Eipä katkennut ja omakin katkeaminen alkoi olla todella lähellä. Onneksi viimein toimisijat päästivät minut piinasta ja ohjasivat maaliin vievälle reitille. Olin vähän allapäin koska luulin vetäneeni todella paljon huonomman ajan mitä olin lähtenyt tavoittelemaan. Hetken päästä kuitenkin Nisosen Antti tuli paikalle ja kertoi oman aikansa olleen päälle 44' ja olleensa kenties minuutin tai pari minua perässä. Uskomatonta, kuvittelin matkan vieneen minulta tyyliin 48'. Lopulta ajaksi paljastui 42'53 joka oli suurinpiirtein puolessaväliä etukäteen unelma-aikana pitämääni 42' alitusta ja hyvänä suorituksena pitämääni 44' aikaa. Sijoitukseni oli 32. Edellisen kerran Imatralla vuonna 2015 sijoitus oli 25. mutta olin kärkeä jäljessä 8'08 kun taas tällä kertaa eroa oli enää 5'34. Viime kädessä olen tulokseen ihan tyytyväinen, mutta oki Kalevan kisaunelmaa varten olisi hyvä löytää paikkansa top 20 sakista.

Seuraavaksi nähdäkseni 10 000 metrin Rataraasto Kempeleessä ensi lauantaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti