sunnuntai 6. elokuuta 2017

Penkkiurheilu on rankkaa

Lontoon MM-kisojen alettua olen alkanut ihmetellä miten ihmeessä ihmiset jaksavat katsoa telkkaria yömyöhään. Kahden 10 000 m finaalin ja parin maratonjuoksun katsottuani täytyy kyllä myöntää, että en millään jaksa valvoa puolille öin katsoakseni 800 m karsintajuoksuja. Harmillista sinänsä, kun noita olisi kuitenkin mielenkiintoista seurata.

Valvominen on tuntunut viime päivien juoksuissakin jonkun verran. Kun normaali unirytmi pistää heräämään neljän-viiden aikoihin ei unta tahdo riittää sen pitempään vaikka aikaa olisikin. Neljän tunnin yöunia en saa päiväunilla paikattua joten hiukan silmät ristissä on mennyt. Sinänsä harjoitukset ovat kuitenkin menneet ihan hyvin ja enimmäkseen rasitus näkyy tavallista korkeampina sykelukemina.

Olen nyt juossut reilun viikon ajan synnyinkotonani Suomussalmella. Vaaramaisemissa nousumetrejä kertyy ihan eri tahtiin kuin Oulussa joten tämä toimii hyvänä valmistautumisena Raatteen puolimaratonille. Jalat tuntuvatkin jo paljon voimakkaammilta nousuissa ja kunto tuntuu olevan noususuunnassa. Täällä on myös mahdollista juosta enimmäkseen hiekkateillä mikä säästää jonkun verran jalkoja. Se tuleekin tarpeeseen kun viime viikkojen kovat määrät Oulun asfalttisilla pyöräteillä ovat pistäneet kintut lujille.

Tulevina viikkoina haen juoksuun helppoutta ja väljyyttä lisäämällä jonkun verran vauhtijuoksua ja rentoa reippaanpuoleista mutta vaivatonta perusjuoksua. Täytyy myös totuttaa kroppaa vähitellen kilpavauhtiinkin. Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti nähdään hyvä porukka Raatteen puolikkaan starttiviivalla kolmen viikon päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.