lauantai 12. lokakuuta 2019

Mourunki run, Kempele

Juoksin pari vuotta sitten ensimmäisen kerran Mourunki runissa ja mietin silloin, että harmi ettei ole tullut aikaisemmin osallistuttua. Viime syksynä kisa jäi välistä, mutta tällä kertaa se sopi oikein hyvin ohjelmaani. Edellinen aikani oli 54'05 josta olin täysin varma ettei tule onnistumaan. Tuumasin, että 14,5 km pitkällä pehmeällä reitillä tunnin alitus olisi ehkä realistinen tavoite.

Mourunki run on siitäkin kiva tapahtuma, että sinne pääsee Oulusta kätevästi bussilla. Ilmoittautuminen sujui hyvin ja vaihdoin kamppeet pikimmiten. Kauppilan Jukka tuli vastaan ja sovittiin, että käydään verkkaamassa yhdessä. Lähdimme hölkkäilemään reittiä pitkin ja turistiin samalla kuulumisia. Reitti tuntui olevan hyvässä kunnossa, muistaakseni edelliskerralla oli paljon hankalampi keli. Juostiin vähän päälle 6 km verryttelyä.

Lähdössä Samuli Hussa lähti omia menojaan ollen selvästi porukan nopein juoksija. Minä lähdin vetämään aluksi pääjoukkoa. Kuuntelin, että porukalla vetää aika hengästyneeksi ja päätin yrittää kiriä vauhtia vähän, josko peesistä tippuisi väkeä pois. Ei se oikein toiminut, vaan hetken kuluttua sieltä alkoi kuulua puhetta. Arvioivat, onko vauhti sopiva ja kuulin kommentin, että ei oikein osaa sanoa. Hetken päästä sieltä tultiinkin ohi ja yritin jäädä peesiin roikkumaan.

Mourungin reitillä on tavallista vaikeampaa peesata, kun toisen takana on vaikea nähdä mihin askeleet tulee sovittaa epätasaisella reitillä. Yhtään ei auttanut sekään, että vauhti oli itselle vähän turhan kovaa. Niinpä tipuinkin peesistä ja omat tulitikut oli aika lailla raavittu siinä vaiheessa. Matkaa oli vielä reilu kymppi jäljellä ja en pystynyt oikein muuta kuin koittaa juosta maaliin kohtuu vauhdilla. Porukkaa lappoi ohi, mutta en pystynyt enää mihinkään vastaamaan. Positiivisena puolena ei omakaan vauhti siitä sitten enää enempää hyytynyt, vaan porukkaa pääsi ohi vauhdin pudottua jo aiemmin.

Loppuajoissa oli jotain häikkää eivätkä tulokset ole vielä tulleet. Useampi henkilö sanoi järjestäjän kuuluttaneen noin 15 sekuntia enemmän mitä omilla kelloilla olivat saaneet. Minun aika oli ilmeisesti luokkaa 60'18. En päässyt alle tunnin, mikä on kieltämättä pettymys. Ei sitä silti kannata jäädä murehtimaan, sillä sekuntikin on loppujenlopuksi täysin mielivaltainen mittayksikkö.

Reitti oli taas mukavan haastava ja tänne kannattaa tulla uudestaankin.

Lisäys: Järjestäjän tuloksissa aika lopulta 60'03.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Yhdessä juoksemista

Olen pitkään kadehtinut Helsingissä asuvien ystävieni tapaa juosta paljon yhteislenkkejä. Tuntuu, että joka päivälle löytyy joku kaverilenkki, eikä paljoa tarvitse yksin juosta. Ajattelin aina sen johtuvan siitä, että siellä yksinkertaisesti on vain enemmän porukkaa. Kun  harrastajia on enemmän, on mahdollisuuksiakin enemmän. Toisaalta siellä päin on varmasti myös paljon hankaluuksia yhteislenkkeilylle. Esimerkiksi välimatkat ovat helposti pitempiä kuin täällä Oulussa, kun ihmiset saattavat asua eri puolilla Helsinkiä.

Onhan meillä välillä täällä Oulussakin ollut hyviä lenkkiporukoita. Niiden aktiivisuus on vain tahtonut levätä muutaman henkilön varassa ja kun he ovat sattuneet muuttamaan pois paikkakunnalta tai loukkaantumaan, ei yhteislenkkejä olekaan enää riittänyt. Olen miettinyt myös paljon sitä, että miten saisi esimerkiksi työpaikalle pyörimään säännöllisen lenkkikerhon. Tuntuu että mikä tahansa aikataulujen ja treenin sisällön yhdistelmä on useimmille hankala.

En ole tässä ollut välttämättä yhtään muita sopeutuvampi. Ei siitä niin hirveän kauan ole, kun ohjelmoin omat juoksuni niin tiukasti, että pystyin käytännössä osallistumaan yhteislenkeille erittäin harvoin. Olin hyvin tarkka siitä, mitä vauhtia ja miten pitkään juoksisin milläkin lenkillä ja mihin aikaan. Mitä tiukempi omista vaatimuksistaan on, sitä vaikeampi on löytää sopivaa porukkaakaan.

Tänä syksynä yhteislenkkeily on onnistunut hienosti, kun olen vähän löysännyt omia vaatimuksiani. Toisaalta nyt kun työskentelen keskustassa ja työmatkajuoksua ei kerry niin hirveästi, ehdin paremmin mukaan muiden kanssa juoksemaan. Työpaikallekin perustettiin uusi lenkkikerho, joka on kokoontunut miltei joka viikko. Pari kertaa olen juossut pitkistä siten, että on kerätty osallistujia yksi sieltä, toinen täältä. Kaikki ovat saaneet juosta haluamansa määrän, kun koko matkaa ei tarvitse välttämättä juosta yhdessä. Voin tarvittaessa kerätä lisäkilometrejä yksin ja aika hyvin matkaa kertyy jo ihan porukkaa kerätessä.

Jos ei ole hirveästi tullut juostua porukassa, kannattaa ehdottomasti ehdottaa yhteislenkkejä tai lähteä mukaan johonkin porukkaan. Yleisesti ottaen vauhtia voidaan sovittaa hitaimman mukaisesti tai kovempia harjoituksia tehdessä on keinoja miten eri kuntoiset voivat tehdä harjoitusta samassa paikassa ja samalla teemalla. Yhdessä juostessa tulee yleensä myös vaihdettua ajatuksia juoksemisesta ja treenaamisesta. Samalla näkee muiden juoksutekniikkaa ja näin voi saada paljon hyvää oppia omaan tekemiseensä.

Rohkeasti siis porukkalenkille!

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Oulun juoksu 2019

Kävin eilen testaamassa syyskuntoa Oulun juoksussa. Se on jo perinteinen 10 kilometrin maantiejuoksu Oulun rantamaisemissa. Mukaan oli ilmoittautunut iso joukko kovia juoksijoita, joten tiesin että kirittäjiä riittää kovaankin vauhtiin. Omasta kunnostani en ollut ihan varma, koska en ole tehnyt kovia harjoituksia juurikaan. Passiivisen kesän jälkeen olen saanut ihan hyvin määrää kasaan ja juoksuun on tullut jo vähän lennon tuntuakin. Polarin mukaan juoksukunto olisi kympillä 39'50 mitä pidin kyllä pessimistisenä arviona.

Kisapaikalla oli tuttuja joka puolella ja tuntui, että koko ajan saa olla moikkailemassa ja kyselemässä kuulumisia. Silti aika moni tuttu jäi näkemättäkin. Kävimme verryttelemässä Antin kanssa. Kun Antti otti ennen kisaa avaavan vedon, ajattelin että juoksen osan matkaa mukana. Enhän minä siinä pysynyt. No, tuumin että kyllä tästä silti ihan kohtuulliseen aikaan pitäisi selvitä maaliin.

Vielä viivallakin huomasin lisää tuttuja. Toivoin tsemppejä oikealle ja vasemmalle. Ei tässä ainakaan itsellä kilpailussa kovin veren maku suussa ole, vaikka haluankin toki maaliin mielellään ennen muita. Sain aika hyvän lähdön, mutta jo ensimmäisen sadan  metrin aikana tuli porukkaa ohi oikealta ja vasemmalta. Kärki lähti vauhtia johon en uskaltanut lähteä mukaan ollenkaan. Sieltä löytyi itselle ihan sopivan tuntuinen porukka. En katsonut kelloa missään vaiheessa. Koitin tällä kertaa hyödyntää vähän peesejäkin, vaikka fiilis oli että olisi helppo juosta ohi.

Kuten arvata saattaa, tuo helppouden tuntemus karisi matkan edetessä. Oli todella iso hyöty siitä, ettei tarvinnut juosta yksin. Tuolla 5-8 km paikkeilla varsinkin sain isoa hyötyä muiden perässä roikkumisesta. Viimeisillä kilometreillä juostiin Kyöstin kanssa ja Kyösti kuulosti hengityksen perusteella olevan vahvasti punaisella. Kun tulimme Raatin stadionille yritin tehdä iskua tuossa 200 metrin paikkeilla. Pääsin aluksi ohi, mutta Kyöstiltä löytyi vielä yksi lisävaihde ja kaveri porhalsi ohi 60 m ennen maalia. Sen verran hurjalta meno näytti, että oma veto loppui siihen ja juoksentelin maaliin jääden lopulta 3 s erolla kymmenenneksi.

Aika oli positiivinen yllätys, 37'09 eli kauden paras kymppi kuitenkin. Kun nyt mietin, niin tästä on tosi hyvä mennä eteenpäin. Jaksan juosta ihan kunnolla määrää, lyhyissä vedoissa on kohtuu hyvä nopeustaso ja vauhtikestävyys tällä tasolla. Seuraavaksi kisaksi olin jo miettinyt Virpiniemen maastomaratonin jotain lyhyttä matkaa, mutta näköjään sivuilla sanotaan, että kisa on peruttu. Harmillista. Sen jälkeen näyttää, että Mourunki run Kempeleessä on seuraava järkevä startti. Sitä kohden.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Miten aloitan ratajuoksun?

Olet ehkä katsellut televisiosta ratakisoja. Kenties olet törmännyt sosiaalisessa mediassa tai foorumeilla muutamaan lajin harrastajaan ja miettinyt miten hommaan pääsee mukaan. Missä kisoja edes järjestetään ja mistä niistä saa tietoa? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vastata näihin kysymyksiin, koska ainakin kun itse homman aloitin ei tietoa ollut varsinaisesti missään selkeästi kerrottuna. Kerron asioista pääasiassa aikuisen harrastajan näkökulmasta, koska junioritoiminnassa mukana olleet saavat varmaan tietoa jo valmentajiltaan.

Ratajuoksut ovat pääasiassa Suomen Urheiluliiton (SUL) tai Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) ja niiden jäsenseurojen järjestämiä tapahtumia. Toiminta on kaikille avointa, mutta molemmissa tapauksissa osallistuakseen kisoihin täytyy kuulua urheiluseuraan. Useimmissa pienissä tapahtumissa pääsee mukaan kilpailun ulkopuolisena, mutta silloin ilmoittautuminen voi vaatia ylimääräistä päänvaivaa ja yhteydenottoa kilpailun järjestäjään.

Seuraan liittyminen vaihtelee seurakohtaisesti, mutta yleensä seurojen nettisivuilla on ohjeita asiaan liittyen. Mikäli olet täyttänyt 30 vuotta niin kannattaa varmistaa, että liittymäsi seura on SAUL jäsen, jolloin saat automaattisesti osallistumisoikeuden aikuisurheilukisoihin. Seuran jäsenyyden lisäksi tarvitset lisenssin osallistuaksesi SUL:n alaisiin kisoihin, joten pyydä seuraa hankkimaan sinulle yleisurheilulisenssi.

Kun lisenssiasia on kunnossa, voi ilmoittautua kilpailuihin jotka löytää helpoiten sivulta https://kilpailukalenteri.fi/. Kauden tärkeimmät kisat löytää yleensä viimeistään kauden alussa listattuna SUL:n osalta osoitteessa https://www.yleisurheilu.fi/kilpailukalenterit/ ja SAUL:n tapauksessa https://www.saul.fi/kilpailu/kilpailukalenteri/. Moniin kisoihin ilmoittaudutaan kilpailukalenterin kautta, mutta joka tapauksessa tuolta löytyy tiedot miten mihinkin voi ilmoittautua. Tapahtuman nimeä klikkaamalla selviää mitä lajeja on tarjolla. Lähempänä  kilpailua tuonne tulee yleensä myös tarkempi aikataulu ja tieto siitä keitä kisaan on ilmoittautunut.

Yleisesti ottaen kisoihin voi osallistua täysin vapaasti. Poikkeuksena tästä on Kalevan kisat ja SM maraton, joihin on tulosrajat. Saattaa myös olla, että televisioiduissa kisoissa ei pääse A-erään juoksemaan mikäli 1500 m ei taitu tarvittaessa alle neljän minuutin. Noissakin kisoissa on yleensä useampia eriä joissa pääsee juoksemaan. Kisat on tarkoitettu kaikille juoksijoille ja varsinkin aikuisurheilukisoissa on hyvä ja rento meininki.

Kaikki siis ratajuoksemaan. Vaikka polkujuoksijat höpöttävät että flat is boring niin itestä ainakin ratajuoksu on jännää ja on siistiä juosta täysiä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Treenien sovittaminen lähes täyteen kalenteriin

Tällä viikolla oli selkeä ongelma - joka arkipäivä maanantaita lukuunottamatta jotain iltaohjelmaa. Koska halusin juosta määrällisesti hyvän viikon, täytyi vähän miettiä miten homma onnistuu unesta ja palautumisesta tinkimättä.

Päätin siirtää aamuherätyksen klo 04:30 ja tehdä pitkät harjoitukset aamusta. Toisen, lyhyemmän harjoituksen ehtisin tehdä töiden ja iltamenojen välissä. Maanantai-iltana hoidin pyykkejä niin, että niihin ei tarvitse käyttää aikaa keskellä viikkoa. Näin se meni.

Ma: aamulla 16 km, iltapäivällä 10 km
Ti: aamulla 16 km, iltapäivällä vauhtileikittelyä 10,5 km
Ke: aamulla 13,6 km, iltapäivällä 10 km

Keskiviikkoiltana oli työprojektin iltabileet, joten yöunet jäivät vähäisiksi.

To: aamulla 10 km. Olin sen verran väsynyt ja iltapäivällä oli tiedossa bänditreenit, että päätin ottaa nokoset lenkin sijasta. Se oli hyvä päätös.

Pe: aamulla 10,7 km, iltapäivällä 7 km ennen työpaikan aftereita. Meni taas myöhään, joten nukuin aamulla huoletta niin pitkään kuin unta riitti.

La: puolen päivän jälkeen verkkaa ~2,5 km ja sitten reipasta juoksua kuntoradalla noin 11 km ja vielä loppuverkkaa ~2,5 km

Sunnuntaina kaverin kanssa 27 km

Yhteensä sain läjään 147 km juoksua, joka on oikein hyvä määrä.

Aikataulu onnistui oikein hyvin eikä sosiaalisia kuvioita tarvinnut rajoittaa juoksun vuoksi tällä kertaa. Koska en käytä alkoholia, iltabileistä ei ollut unirytmin katkeamista suurempaa haittaa palautumiselle. Tuleva viikko onkin aikataulullisesti paljon helpompi. Saa nähdä onnistuuko treenit yhtä hyvin, kun ei ole yhtä tiukkaa viitekehystä missä treenejä toteuttaa. Lauantaina on tosiaan luvassa Oulun juoksussa maantiekymppi joka sekin varmasti vaikuttaa sunnuntain jaksamiseen.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Kevyt viikko kiireiden keskellä

Tällä viikolla sattui kaikkea hulinaa, minkä vuoksi oli ihan hyväkin ottaa vähän rauhallisemmin juoksun kannalta. Lyhensin pikkuisen aamulenkkejä ja koitin ujuttaa juoksua kiireiden lomaan sopivasti sen verran mitä jaksoin. Juoksin joka päivä, mikä ei ollut alunperin läheskään itsestään selvä asia.

Tiistaina kävin näyttämässä työkaverille lenkkireittiä Pikisaaressa ja yhteislenkin jälkeen menin vielä Raattiin aikomuksena juosta katsomoon menevässä rampissa mäkivetoja. Siellä sattuikin olemaan tuttuja tekemässä kolmisatasia. Hyppäsin treeniin mukaan, kun vauhti tuntui sopivalta. Ehdin tekemään heidän mukana 8 x 300 m / 100 m kävelypalautuksin. Tosi hyvä reeni ja vauhdikkaampi juoksu tuntui yllättäen rennolta ja hyvältä.

Seuraavanakin päivänä oli työporukan yhteislenkkiä. Oltiin sovittu työkaverin kanssa, että katson vähän juoksutekniikkaa kaverina. Neuvoin rullaavaa tekniikkaa sillä tavalla, että juostiin tosi hitaasti, jotain 8 min / km (normaali tahti meidän yhteislenkeillä ehkä 6 min / km). Koitin vinkata miten vauhtia saa säädettyä ilman, että tarvitsee jarruttaa. Mielestäni se on tosi tärkeä taito, että osaa juoksussa tuottaa voimaa oikeaan suuntaan ja pitää momenttia yllä. Taidettiin saada jotain hoksauksiakin aikaan, mutta pitää vielä varmasti jatkaa treenejä.

Perjantaina lähettiin työpaikan järjestämään syystapahtumaan Sappeelle, missä oli tekkiaiheisia esityksiä, ruokaa ja juomaa sekä muuta hauskanpitoa. Sain ujutettua virallisen osuuden ja illallisen väliin lenkin Sappeen hiihtokeskuksen vuoren kiertolenkillä. Olipa hurjan mäkinen reitti näin oululaisittain tasaiseen tottuneelle. Viimeiset pari kilsaa taisi olla pelkkää ylämäkeä. Sain vielä aamullakin kammettua itseni lenkkeilemään latupohjilla. Unet jäivät kyllä vähiin tuona yönä.

Kävin vielä tässä sunnuntaina pitkällä kevyellä lenkillä. Tosi hyvä viikko kiireen keskellä. Seuraavasta viikosta tulee kyllä iltaohjelmien osalta vieläkin kiireisempi, joten juoksujen mukaan sovittaminen  on entistä haastavampaa. Nyt ei kannata siitä liikaa stressata vaan käyttää vähän mielikuvitusta ja tehdä ehkä pitempiä lenkuroita aamusta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Turbokytkin


Kaverini Mia-Mari julkaisi vastikään Facebookissa tällaisen kirjoituksen:

”Joka päivä, kun haen Unton päiväkodista, me kävellään tällaisen alamäen kautta. Ja joka kerta haetaan se sama kohta asfaltista, sanotaan lähtösanat ja sitten poika pinkaisee juoksuun. Alhaalla liikennemerkin kohdalla tavataan. Pitkään juoksin mukana, raskausmahan kasvaessa askel lyheni ja nyt rullailen vaunuilla hissuksiin perässä ja huudan jee.
Untolla on videopelityyliin kuulemma eri puolilla kehoaan nappuloita ja saattaa esimerkiksi kesken mäkeä karjaista ”turbo!” ja painaa itseään kyljestä ja ilosta hihkuen juosta vielä vähän lujempaa.”

Jutusta tuli tosi hyvä mieli ja sain luvan kertoa sen eteenpäin blogissani. Kokeilin tänään pitkiksellä turbokytkintä, joka minulta löytyy oikean korvan takaa. Toden totta vauhti kiihtyy entisestään ja kyllähän siinä alkaa väkisinkin naurattamaan. Villi alamäkeen rullailu on muutenkin yksi mieliasioistani juoksemisessa. Kannattaa kokeilla jos tarvitsee vähän piristystä lenkillä, tai ihan muuten vaan.

lauantai 31. elokuuta 2019

Filosofisempaa suhtautumista juoksemiseen

Päätin edellisen kirjoituksen tuumintaan, että mikäs kiire tässä on. Se taisi enteillä jo, ettei ihan heti tule aloitettua täysipainotteista treenaamista. Olen juossut kesän läpi muutaman kerran viikossa. Yritin kesäloman alussa hieman tiiviimpää tahtia, mutta koska vietin sen lisäksi tuntikausia päivästä jaloillani luontovalokuvausharrastuksen parissa, paikat eivät kestäneet äkillistä treenin lisäystä. Aluksi kunto tuntui nousevan, mutta parin päivän päästä lihakset alkoivat kipeytyä ja palautumista ei tuntunut tapahtuvan. Olin ihan täysin koukussa luontokuvaukseen, joten käytin aikani siihen. Kävin sentään parilla yhteislenkillä velipojan kanssa joten ihan täysin juoksutta ei loma kulunut.

Lomilta palaamisen jälkeen olen käynnistellyt uudestaan arkirytmiä jossa juoksen aamulla ennen töihin menoa ja toisen lenkin heti töistä palattua. Se onkin onnistunut oikein hyvin. Päivä alkaa hyvin mukillisella kahvia ja aamulenkillä, jonka jälkeen on mukava käydä suihkussa ja syödä kunnon aamupala. Työpaikka on nyt niin lähellä, että työmatka menee mukavasti kävellen. Koska teen istumatyötä, palaudun hyvin iltapäivälenkeille. Kaikelta tältä jää myös aikaa hoitaa kotihommia ja harrastaa muutakin kuin juoksua.

Ensimmäisellä työviikolla juoksukilometrejä kertyi satakunta ja nyt toisella viikolla näyttää tulevan pientä lisäystä. Olen kokeillut jo vähän nopeampaakin juoksua peruslenkkien lisäksi. Tässä vaiheessa ei mitään sankaritreenejä kannata lähteä tekemään, vaan riittää aivan hyvin totutella sähäkämpään juoksuun ja makustella miltä hengästyminen taas tuntuukaan.

Kilpailukalenteriakin olen jo varovaisesti vilkuillut ja kyllähän ne talven hallikisat on kaikista kiinnostavimpia tällä hetkellä. Syksyllä on hyviä kisoja kuten Mourunkirun, jossa voi käydä jos sille päälle sattuu, mutta en viitsi laittaa mitään kalenteriin.

Pidemmällä aikavälillä juoksuharrastukseen ehtii osua hyviä ja huonompia kausia. Onkin tärkeää ymmärtää että tällaiset pikkuongelmat mitä minulla on ollut eivät kestä ikuisesti. Toisaalta myöskään nousukiito ei voi jatkua loputtomiin. Juoksusta saa varmaankin kaikista eniten kun ei odota koko ajan kärsimättömänä maalia vaan nauttii jokaisesta askeleesta matkalla.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Kuukauden juoksutauko ohi


Juoksutauko venyi lopulta kuukauden mittaiseksi ja kaikki suunnittelemani kisat jäivät lopulta käymättä. Oli selvää, ettei kannata lähteä lenkille kun pienikin rasitus kuten portaissa kävely aiheutti huonon olon. Pystyin kuitenkin käymään töissä parin sairauslomapäivän jälkeen ja tila ei haitannut normaalielämää juurikaan.

Tilanne pääsi venymään näin pitkäksi, kun aluksi luulin kyseessä olevan ihan tavallisen flunssan. Flunssa voi ihan hyvin kestää pari viikkoa ja kun oireet eivät niin vakavia olleet, en halunnut mennä hakemaan lääkäristä antibioottikuuria. Kolmannen viikon paikkeilla päätin ettei tämä enää ihan normaalia ole ja varasin ajan työterveyteen.


Juteltiin lääkärin kanssa eri vaihtoehdoista. Tulimme siihen tulokseen, että kannattaa kokeilla allergialääkitystä. Nykyään ei kuulemma tehdä varsinaisia allergiatestejä ainakaan aikuisille. Minulla ei ole todettu allergiaa koskaan, mutta tänä vuonna on ilmeisesti ollut poikkeuksellisen runsaasti siitepölyä ja katupölyhän minua on vaivannut useana keväänä. Tarkistimme lääkityksen vielä https://kamu.suek.fi -palvelusta, josta löytyy kätevästi tiedot useimpien Suomessa myytävien lääkkeiden sisältämistä aineista. Sieltä näkee suoraan, onko vaikuttavissa aineissa jotain urheilussa kiellettyjä aineita. Tämä olikin ensimmäinen kerta minulle, kun lääkäri ottaa vakavasti kun sanon, että kilpaurheiluharrastukseni vuoksi en halua käyttää dopingaineita sisältäviä lääkkeitä.


Oireet eivät helpottaneet aivan heti lääkityksen aloittamisen jälkeen. Muutaman päivän päästä tunsin aamulla, että nyt on olo selvästi aiempaa parempi ja kävin kokeilemassa juoksemista. Raskastahan se oli, mutta hengitys tuntui normaalilta ja rasitus ei saanut aikaan huonoa oloa. Nyt olen juossut muutamana päivänä normaaleja keveitä lenkkejä ja vaikuttaa siltä, että voi taas vähitellen palata juoksun pariin. En ole vielä päättänyt mille tässä alkaisi, mutta mikäs kiire tässä on?

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Maastokisat jäivät välistä


Viimeksi esittelemäni tiivis kisasuunnitelma törmäsi jo ensimetreillä ongelmiin tosielämän kanssa. Kirjoitin allergiaoireista, mutta ilmeisesti kyseessä olikin ihan oikea flunssanpoikanen, joka pakotti muutamaksi päiväksi sairauslomallekin. En lopulta pystynyt lähtemään piirinmestaruusmaastoihin, eikä olo ole vieläkään hyvä. Näin ollen päätin, etten lähde ensi viikonloppuna Janakkalaan SM-maastoihinkaan. En halua uusintaa muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin lähdin treenaamaan liian nopeasti flunssatauon jälkeen ja flunssa pitkittyi koko kevään mittaiseksi riesaksi. Seuraavana vuorossa olisi sitten Baanarun Kempeleessä. Saapa nähdä pääsenkö sinnekään asti. Valmistautuminen ei missään nimessä tule optimaalista olemaan, eikä ole odotettavissa parannusta kisakunnossa.

Se hyvä puoli tässä treenitauossa on, että olen pitkästä aikaa ehtinyt käydä valokuvaamassa lintuja. Juoksutreenin ollessa päivittäistä ei tahdo riittää energiaa saati aikaakaan hillua tuntikausia pusikossa räpsimässä kuvia.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Loppukevään tiivis kisaohjelma


Kevät on saapunut viimein tänne Ouluunkin ja olen saanut bongailla lenkkien lomassa ensimmäisiä muuttolintujakin. Keltasirkkujen, rastaiden ja viherpeippojen aloittama kesän lähtölaskenta on saanut jatkoa kuovien ja joutsenten tutuista äänistä. Enää ei tarvitse juosta pimeässä aamuin illoin ja shortsejakin olen saanut käyttää jo muutaman kerran. Ikävänä puolena Oulun keväässä on runsas katupöly ja muutenkin huono ilmanlaatu, joka tuntuu kevät keväältä vaikuttavan voimakkaammin. Nenä vuotaa, päätä särkee ja kurkkua korventaa. Onneksi ilmatieteen laitos on luvannut, että saisimme hieman sadetta illan mittaan.

Aikuisurheilun SM-kisoista ja Kaiken kansan vitosesta selvittyäni olen alkanut laatia loppukevään ohjelmaa ja se onkin varsin kilpailuntäyteinen. Ensi viikonloppuna juostaan Kempeleen Sarkkirannassa piirinmestaruusmaastot. Tuleekin varsin mielenkiintoinen kisa, kun kierretään urheilukeskuksen ympärille rakennettua kilometrin mittaista reittiä neljä kierrosta. Omasta mielestäni neljään kilometriin lyhennetty kisamatka on tervetullut uudistus ja saadaan juosta brutaali ja terävä kamppailu tienoon maastomestaruudesta.

Seuraavaksi suuntana on Aikuisurheiluliiton SM-maastot Janakkalassa. Mikäli olisin huippukunnossa, juoksisin varmasti seuraavan päivän yleisen sarjan kisassa 12 km. Se ei kuitenkaan tunnu tänä keväänä realistiselta vaihtoehdolta, kun kymmenen kilometrin taittaminen on kestänyt yli 37 minuuttia ja puolikkaallakaan en päässyt enää B-luokan tulokseen. Luvassa on kuitenkin mielenkiintoinen kisa uudella paikkakunnalla ja oikein mukava päästä nauttimaan aina mukavasta SAUL SM-kisojen tunnelmasta.

Lyhyen maastokisakauden jälkeen suuntana on taas Kempele, jossa aion osallistua muistaakseni pari vuotta sitten lanseerattuun Baanaruniin. Kisa ei ole tähän asti mahtunut tiiviiseen kisaohjelmaani, mutta nyt kun ei välttämättä ole mahdollisuuksia yrittää kovaa tulosta Kalevan kisoja ajatellen, voin kisata normaalia tiiviimmin. Jännää päästä tykittelemään harvinaisempi lyhyt maantiematka.

Terwa on sellainen tapahtuma, johon osallistuminen on itselleni aika selviö. Olisi järjetöntä jättää välistä näin hyvä kilpailu, joka järjestetään käytännössä omalla takapihalla. Reitti on nopea ja tuttu, joten siitä saa hyvää vertailukohtaa eri vuosien kuntotasoon. Mukana on ollut kovia menijöitä joka vuosi, joten kirittäjiä omaan parhaaseen mahdolliseen tulokseen varmaankin riittää tälläkin kertaa.

Toukokuun loppuun mahtuu vielä yksi ratakymppi Kempeleessä. Tämä tuntuu minusta loppukevään päätavoitteelta - onhan 10 000 metrin ratajuoksu minulle rakkain kilpailumuoto. Uutuutena kisassa on mukana myös 1000 metrin matka, joka kiinnostaa kyllä jollain tavalla. Pitääpä tarkkailla, millaista aikataulua päivälle suunnitellaan, josko mahdollisuus tuplaukseen tulisi kysymykseen.

Näin tiivis kisaohjelma, jossa kiinnitän lappua rintaan joka viikonloppu, pakottaa mukauttamaan treeniä normaalia keveämmäksi. Kisat saavat toimia kovina harjoituksina ja niiden väli taitaa kulua lähinnä palautellen. Tarkoitus on juosta runsaasti palauttavaa, johon pitää koittaa tsempata. Tämän kevään osalta juuri säännöllisyys on ollut kaikista heikointa omassa harjoittelussani ja täytyy pitää huolta, että töissä käynnin vastapainoksi muistan käydä pitämässä huolta myös fyysisestä kunnosta. Jokunen lyhyt nopeus / maksimikestävyystreeni voisi maustaa sopivasti menoa, mikäli olo tuntuu kisojen välissä riittävän palautuneelta. Niissä täytyy ottaa tavoitteeksi nimenomaan hyvä ja terävä vauhti, eikä niistä kannata yrittää saada mitään varsinaista kuormitusta. Eiköhän näillä eväillä synny hyvää jälkeä kevään mittaan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kaiken kansan vitonen Vantaalla

Päätin juosta tänään vielä viiden kilometrin maantiekisan,  joka järjestettiin SM maantien yhteydessä.  Jalat olivat kamalan tuntuiset ennen kisaa. Kipuja ei ollut, mutta jalat tuntuivat tonnin painoisilta. Verryttelin pitemmän kaavan kautta ja juoksin koko kisareitin ennen lähtöä. Muutama aukkari kertoi, että ruuti on märkää. Siinä lähtöviivalla mietin, että mitähän tästäkin tulee ja oliko pakko?

Jännästi se vain lähtölaukaus antoi uusia voimia ja lähdettiin kirmaamaan reitille yllättävän lujaa. Sain aika nopeasti rytmistä kiinni ja hengityksen toimimaan. Valitettavasti jäin hyvästä porukasta sen verran kauas, etten uskaltanut kovasta kyydistä spurtata heitä kiinni. Olisi varmaan pitänyt, sillä he juoksivat pitkään samaa vauhtia kuin minä, parikymmentä metriä edellä.

Lopulta yksi juoksija alkoi tippua siitä porukasta ja sain hänet kiinni. Ehdotin vuorovetoja, mutta kaveri sanoi, että anna mennä. Niinpä yritin kelata pientä vauhdinnostoa yksin. Loppumatkalla en muita juoksijoita enää nähnyt. Viimeinen kilometri oli kyllä aikamoista raastoa.

Tulin maaliin ja kuulutettiin ihan kelpo aikaa. Tuuletin siinä ihan innoissani ja olin tyytyväinen juoksuun. Tarkistin sitten livetuloksista, niin ilmeisesti kuulemani aika olikin 4,9 km väliaika. Plääh. Todellinen loppuaika oli 18'00, johon olisin ollut ihan tyytyväinen jos en olisi luullut hetken juosseeni sen paremman ajan. Järjellä ajateltunahan tuo oli kuitenkin hyvä juoksu.

Ehdin myös katsella SM maantiet loppuun ennen kotimatkalle lähtöä. Oli innostavaa meininkiä ja draamaa. Olipa kiva toinen kisapäivä.

SAUL SM puolikas Helsinki Spring Maratonilla

Eilen oli kevään pääkisa Helsinki Spring Maratonin yhteydessä järjestetyllä aikuisurheiluliiton SM puolimaratonilla. Aktia-cupin jälkeen tiesin, että jotain on tehtävä, mikäli meinaan saada kunnon nousuun. Päädyin vähän erikoiseen viimeistelyyn kolmen viimeisen viikon aikana. Päätin nimittäin juosta tosi paljon määrää ja jättää kaikki kovavauhtiset pois. Tunsin, että nopeuspuolella väljyyttä on riittävästi, mutta kestävyyspuollella jaksaminen ei vielä riitä pitkän maantiekisan loppuun saakka. Niinpä juoksin ensimmäisellä viikolla 148 km ja toisella 157 km. Kisaviikolla en paljoa juossut, vaan varmistin palautumiseni viikonlopuksi. Ohjelma tuntui toimivan hyvin ja sain juoksuun haluamaani keveyden tunnetta.

Kisapäivä oli keväinen eikä tuulta ollut kiusaksi asti. Olin hieman höllännyt tavoitevauhtiani ja tuumin, että 1:20 alitus olisi oikein hyvä tulos. Lähtöviivalla oli kova tungos ja liikkeelle lähtiessä melkoista tönimistä. Pystyssä kuitenkin selvittiin ja aika monta selkää sain alkurynnistyksen jälkeen ohittaa, kun porukka pääsi matkavauhtiin. Hain itse helpolta tuntuvaa liitelevää juoksuvauhtia enkä katsonut kelloa koko matkan aikana. Kärjen karattua ei mitään käsitystä omasta sijoituksesta syntynyt. En edes erottanut ketkä ovat mukana SAUL puolikkaalla omasta ikäsarjasta puhumattakaan, kun numerolaput oli vain rinnassa.

Reitti ei tuntunut erityisen helsinkimäiseltä, mutta kevättä näkyi kyllä. Erityistä iloa aiheutti riemukkaasti laulanut kiuru, jonka kuulin molemmilla kierroksilla isolla peltoaukealla. Mainitsin asiasta useammalle kilpakumppanillekin kesken juoksun, mutta eivät kuulemma olleet pistäneet asiaa merkille. Mäkiä reitillä ei ollut nimeksikään, mutta pari tarkasti otettavaa tiukkaa mutkaa löytyi. Näissä oli vielä hiekoitusta talven jäljiltä, joten sai juosta kieli keskellä suuta kaatumisen välttääkseni.

Vauhti tuntui helpolta ensimmäisen kierroksen ajan. Meillä oli hyvä neljän hengen porukka, jossa vetovuoro vaihtui sopivan tiuhaan. Viidennentoista kilometrin kohdalla selvästi alkoi tehdä tiukempaa ja kaverit karkasivat muistaakseni, kun matkaa oli nelisen kilometriä jäljellä. Ehkä pientä pehmeyttä tuotti se, kun arvelin etteivät he ole omassa sarjassani. Yritin juosta rennosti maaliin ja kohtuullisesti vauhti säilyikin. Kaveri huusi viimeisillä kilsoilla, että puristaa pitäisi niin alle 1:20 menee. Se oli henkisesti paha isku, sillä kisan kulun perusteella olin kuvitellut olleeni kovemmassakin vauhdissa. Kelloahan en tosiaan vilkuillut. Yritin silti pitää vauhtia yllä ja maalin lähestyessä kuulin toisten ajoista, että kyllä se alittuu kunhan kierrän urkkakentän ripeästi. Lopulta kello asettui aikaan 1"19'48 ja sijoitus oli oman sarjan kolmas. Jäin kisan nopeimmasta melkein 12 minuuttia. Voinen silti olla tyytyväinen keskivauhdin oltua lähes sama kuin Aktiassa 10 km kisassa.

Kisan jälkeen iski aivan hirveä olo. Tärisin koko ukko ja syöminen teki tosi tiukkaa. Vaatteiden vaihtaminen ei meinannut sujua millään ja koko ajan meinasi krampata. Onneksi sain vedettyä palkkarin ja banaanin väkisin niin olo alkoi kohentua suht nopeasti. Jospa tästä ehtisi palautua ajoissa seuraavaan kisaan.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Aktia-cup

Vantaalla juostava Aktia-cup valikoitui kisaohjelmaan, koska se on sopivasti puolessa välissä valmistautumista kohti SM-maantietä. Aktia-cup on perinteikäs talvijuoksusarja, jossa on tosi hyvä taso ja varmasti kirittäjiä olipa oma kuntoni sitten mitä tahansa. Maaliskuussa juostava viimeinen osakilpailu on yleensä ollut varsin hyvissä olosuhteissa, joten siinäkin mielessä saisin tarkkaa tietoa tämän hetkisestä kunnosta. Valitettavasti pari edellistä viikkoa on mennyt treenien suhteen alamaissa töiden vietyä enimmät mehut. En ole juossut viimeiseen pariin viikkoon juuri ollenkaan. Ajattelin silti, että kyllä minä sulalla asfaltilla juoksen alle 37'00.

Kisa-aamu valkeni tuulisena ja sateisena. Lämpötila oli niukasti plussan puolella, joten kisa-asuksi valitsin shortsit, teknisen pitkähihaisen paidan, seuran kisapaidan, hikinauhan ja hanskat. Suojasin vielä kaulan putkihuivilla ja laitoin aurinkolasit suojaamaan silmiä tuulelta. Verrytellessä tunsin oloni ihan hyväksi ja etenkin jalat tuntuivat kevyiltä. Mistäpä ne rasittuneet olisivatkaan näillä kilometreillä? Mielessä jyskytti kuitenkin jo tässä vaiheessa, ettei vauhtikestävyys tule riittämään tänään.

Starttiviivalla oli hirveä tungos, kun nelisensataa juoksijaa asettautui kapealle kevyenliikenteen väylälle odottamaan lähtölaukausta. Huoletti, että jäänkö jalkoihin, kun kaukaa takaakin kuulin porukan puhuvan jostain 35' alituksista. Päästiin kuitenkin liikkeelle kommelluksitta ja porukkaa alkoi lappaa ohi oikealta ja vasemmalta. Yritin päästä sopiviin peeseihin, mutta varmaan tottumattomuuttakin tein turhia ohituksia juoksun tuntuessa peesissä helpolta. Aika pian tilanne kääntyi siten, että minä en enää ohitellut ketään ja jäin itse enimmäkseen ohitettavaksi. Mieli alkoi olla maassa, kun jalatkin tuntuivat niin raskaalta, että hyvä kun pääsin korotetuista suojateistä ylitse. Matka kääntöpaikalle tuntui kestävän hirveän kauan.

Paluumatkalla pujottelukeppinä oleminen jatkui. Melko pian tuli aika jyrkkä alamäki, jossa yhtä-äkkiä rullasinkin useista juoksijoista ohi ihan kuin olisin ottanut erikseen sprintin siinä kohtaa. Mäen alla samat juoksijat taas ohittivat minut uudestaan. Mahtoivat ihmetellä, että mitä se nyt vouhottaa. Todellisuudessa annoin vain jalkojen rullata vapaasti alamäkeen enkä jarrutellut vauhtia ollenkaan.

Loppumatkasta en meinannut nähdä enää eteeni, sateen peitettyä aurinkolasit vesipisaroilla. Yritin nostaa laseja otsalle, mutta eivät ne pysyneet. Lopulta oltiin viimeisillä sadoilla metreillä ja ajattelin, että kohta tämäkin kurjuus loppuu. Siinä vaiheessa kaverini Mikko ohitti minut, mutta ei päässyt heti karkuun. Mietin hetken mitä teen ja päätin yrittää edes tässä kohtaa puristaa loppuun sen mitä irtoaa. Pääsinkin yllättäen ohi ja yritin jatkaa kiihdyttämistä maaliin asti. Olin aika ällikällä lyöty kun ei Mikko sieltä tullutkaan uudelleen ohi. Olen kuitenkin tavallisesti selvästi Mikkoa hitaampi. Pientä piristystä loppukirin taittuessa minun eduksi.

Loppuaika 37'36 on sellainen, ettei mielestäni kannata lähteä tien tukkeeksi SM-maantielle. Samana viikonloppuna kuitenkin järjestetään veteraanien SM-maantiejuoksut joissa pääsen juoksemaan puolikasta hyvässä porukassa ja matkustaminenkin helpottuu juoksun ollessa jo lauantaina.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Huono treeniviikko, mutta hyvä työviikko

Kuluneella viikolla en saanut treenattua ihan siten kuin olin suunnitellut. Syvennyin töissä erääseen  kiinnostavaan ongelmaan niin tiukasti, että pitkien päivien päätteeksi en jaksanutkaan enää lähteä juoksemaan. Aamuisin tunsin oloni väsyneeksi, jolloin lenkkivaatteiden päälle kiskomista enemmän kiinnosti nukkua vielä tunteroinen lisää. Sama jatkui läpi viikon ja tuumasin että parin kovan treeniviikon jälkeen ei kevyempi jakso tee välttämättä pahaa. Olihan minulla jo viime viikon päätteeksi olo, että on tullut ahnehdittua liikaa määrää ja tehoa liian nopeasti. Ajattelin, että lauantaina jaksaisin treenata taas normaalisti. Niin siinä kuitenkin kävi, lauantainakaan ei intoa löytynyt ja vedin lonkkaa koko päivän.

Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että teen kiinnostavaa ja palkitsevaa työtä. Olen ammatiltani koodari. Olen koodaillut ihan pienestä pitäen siitä lähtien, kun ensimmäinen kotitietokone meille hankittiin. Niinpä ammatti ohjelmistotuotannon parissa on ollut minulle todellinen unelmatyö ja koen olevani onnekas päästessäni ansaitsemaan leipäni juuri koodaamalla. Yhtenä varjopuolena tässä työssä toki on, että mielenkiintoisia ongelmia voi joskus olla vaikea työntää mielestä työajan päätyttyä. Joskus pitää nähdä erityisesti vaivaa siihen, että työtä tulisi tasapainotettua liikunta- ja musiikkiharrastuksilla.

Onneksi sain lauantai-iltana viestiä, että aamulla olisi yhteislenkkiä tarjolla. Paljon helpompi motivoitua lenkille kavereiden kanssa kuin yksin. Niinpä tänä aamuna käytiin kolmestaan kevätsäässä reilun parin tunnin ajan hölkkäilemässä ja rupattelemassa kaikkia mahdollisia juttuja.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Pientä ylilyöntiä tehojen ja harjoitusmäärän suhteen

Tällä viikolla en onnistunut tekemään kaikkia harjoituksia aivan sunnitelmieni mukaan. Olen lisännyt samaan aikaan tehoja ja harjoitusmäärää, joka alkaa epäilemättä tuntua. Minunkin pitäisi muistaa antaa itselleni aikaa sopeutua kasvaneeseen harjoitusmäärään, vaikken vielä harjoittelekaan yhtä kovaa kuin mitä joskus aiemmin olen pystynyt vetämään.

Ensimmäiset ylilyönnit sattuivat keskiviikkona, kun kävin tekemässä kovan treenin kuntosalin matolla. Suunnitelmissani oli vetää 5 x 8' / 2' aloittaen 16 km / h nopeudella ja nostavani vauhtia kohti 16,5 km / h tahtia myöhemmissä vedoissa. Ensimmäinen veto meni ihan mukavasti 16 km / h tasolla. Aloitin seuraavan vedon 16,2 km / h vauhtia ja melko nopeasti tunsin, että nyt meni mittari punaiselle. Rimpuilin kuitenkin vedon loppuun saakka samaa vauhtia mietiskellen mielessäni, että pitääkö vedot jättää tähän. Päätin kuitenkin jatkaa harjoitusta, mutta pudotin vauhdin takaisin 16 km / h lukemiin. Tällä tavoin sain vedettyä neljä toistoa, mutta missään mielessä meininki ei ollut enää sitä rentoa vauhtikestävyysjuoksua, mitä olin suunnitellut. Kävin pukuhuonessa juomassa palautusjuoman ja siinä energiageeliä imeskellessä tuntui synkeältä lähteä tekemään päälle vielä voimatreeni. Pienen hetken itseäni pukkarin lattialta kokoiltuani sain kuitenkin jonkin verran malliksi nujuttua punttien kanssa.

Seuraavana aamuna ei tuntunut yhtään siltä, että huvittaisi lähteä juoksemaan kympin peruslenkkiä. Väsytti ja nukutti. Käänsin lopulta kylkeä ja jätin iltapäivälläkin lenkin välistä. Vielä perjantainakaan ei tuntunut olo palautuneelta, joten seuraavan kerran puin lenkkivaatteet päälle vasta lauantaina.

Parin lepopäivän jälkeen tuntui ihan hyvältä lähteä tekemään uutta kovaa harjoitusta. Olin suunnitelut juoksevani 10 km tasavauhtista ulkona, mutta täällä Oulussa oli taas lähes samanlainen myräkkä kuin viime lauantainakin. Niinpä suuntasin taas Ouluhallille. Kymmenen kilometrin tv kova 304 metrin rataa kiertäen ei tuntunut houkuttelevalta. Samalla ajattelin, että kun nyt kerran radalla ollaan niin käytetään sitten hyväksi tilaisuus pitää vähän kovempia vauhteja. Päädyin juoksemaan 25 x 400 m / 200 m harjoituksen. Siinä on se hyvä puoli, että pystyn juoksemaan lujempaa mitä tv kovassa, mutta lyhyiden palautusten ansiosta aineenvaihdunnallinenkin puoli pysyy hyvin päällä koko harjoituksen ajan. Juoksua kertyy myös kokonaisuudessaan melko pitkästi, joten se tukee myös hyvin puolimaratonille valmistautumista siinäkin mielessä. Laskeskelin sopivaksi aloitusvauhdiksi 1'28 mikä tuntuikin ihan hyvältä. Sovitan tällaiseen treeniin vauhdit siten, että aloitus tuntuu helpolta, mutta viimeisissä vedoissa joudun jo keskittymään rentouteen ja vauhdinpitoon. Viimeiset vedot sujuivat jo 1'25 aikoihin. Ihan viimeisessä vedossa nostin jokaisella rataosuudella vauhtia samaan tyyliin, mitä kisassakin tehtäisiin pitkässä loppukirissä. Harjoitus sujui oikein mukavasti. Pari lepopäivää oli tehnyt hyvää ja onnistuin myös valitsemaan nykykuntoon nähden sopivat vauhdit.

Tänään juostiin porukalla pitkä lenkkiä hyvin rauhallista vauhtia. Oli mukava saada kavereita mukaan lenkille ja tehot pysyivät sopivan rentoina. Näin sain viikon hyvin päätökseen ja pääsin toivottavsti yli pienistä ylilyönneistä mitä tehojen ja määrien lisäyksen suhteen on tullut tehtyä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Tähtäimessä kevään maantiejuoksut

Nyt kun vedin hallikauden vähän rennommalla otteella ja kävin kisoissa, alkoi herätä into katsoa minkälaisiin tuloksiin pääsisin suunnitelmallisella harjoittelulla. Kilpaileminen tuntui muutenkin niin innostavalta, että yritin syynätä kaikki mahdolliset jäljellä olevat hallikisat josko jotain vielä löytyisi. Kun mitään järkevää ei enää ollut tarjolla, päätin alkaa valmistautumaan kevään maantiejuoksuihin. On vielä vähän epäselvää osallistunko veteraanien vai yleisen sarjan SM maantielle, mutta päätös kirkastunee lähiviikkojen aikana.

Suunnittelemani harjoitusohjelma on melko yksinkertainen ja blogiani seuranneille tutunoloinen. Runsaasti perusjuoksua ja iso panostus vauhtikestävyyden kasvattamiseen. Yhden selkeän uudistuksen olen tehnyt ja se on viikottainen lepopäivä maanantaina. Neljänkympin lähestyessä lienee viisainta panostaa vähän ekstraa palautumiseen. Satunnaisia lepopäiviä saattaa tulla enemmänkin, mutta ainakin tuon yhden aion joka viikko pitää.

Ensimmäisen treeniviikon ollessa läjässä fiilis on ihan hyvä. Treenimäärä pompsahti aika paljon alkuvuoden viikoista, mutta ei mitenkään hallitsemattomasti. Perjantaina olin sen verran väsynyt että jätin treenit kokonaan välistä. Joskus oikein uupuneena palauttavaa lenkkiä parempi vaihtoehto on ihan täyslepo.

Kävin keskiviikkona pitkästä aikaa salillakin. Juoksin ensin matolla 3 x 10' / 5' jonka jälkeen nujusin vähän punttien kanssa. Tuntuipa melko synkältä alkaa tekemään voimaharjoittelua suoraan kovan treenin päälle, mutta kerta viikkoon ei pitäisi olla liikaa. Ehkä vähän enempäänkin voisi pyrkiä. Lauantaina oli tarkoitus juosta 10 km tv kova, mutta täällä Oulussa oli sen verran kova lumimyräkkä, että päätin siirtää harjoituksen Ouluhallille. Juoksin siellä 10 x 1000 m / 1' harjoituksen joka sujui oikein hyvin. Viikon kruunasi sunnuntaina juoksemani 25 km rauhallinen pitkä lenkki. Määräähän tosiaan kertyi jo yli 110 km joka on melko paljon edellisviikkoihin verrattuna. Useaan kuukauteen suurimmat määrät on olleet 60 ... 70 km paikkeilla. Fiilis ei silti ole väsynyt, pikemminkin päinvastoin. Siitä se kunto lähtee nousemaan kun muistaa treenatakkin.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Juoksun iloa Hipposhallissa toisena kisapäivänä

Tänään oli kisaohjelmassa 800 m sekä 3000 m. Olen odottanut uutta kasia innolla. Tämähän on ehkä hauskin ratajuoksun kisamuoto. Haaveilin 2'20 alituksesta. Olisi hyviä vetojuhtia tarjolla ja kisapaikka on hyvä tuloksen tekoon. Verkkaa päästiin tekemään juoksusuoralla ihan hyvin, mutta pitempiä vetoja siinä oli hankala ottaa. Olin kuitenkin positiivisella, suorastaan pulppuavan iloisella mielellä.

Tänään kisat etenivät hyvin aikataulussa. Meitä oli niin paljon, että startissa ryhmityimme kahdelle kaarelle. Upeaa päästä kisaamaan isolla porukalla. Sain varsin hyvän lähdön ja toiseen kaarteeseen tulin kärjessä! Eipä siinä kauaa tarvinnut keikkua kun pari juoksijaa tuli ohi. Koitin iskeä peesiin, mutta vaikeaa se oli.

Pari miestä tuli vielä ohi, mutta ei minulta vielä ollut eväät lopussa. Hiillostin vähän aikaa ja päätin iskeä ohi. Neljäs sija onnistui saavuttaa helposti, mutta suoran loppuessa hätäännyin vähän enkä uskaltanut jatkaa puristamista ulkokaarteessa. Virhe! Momentin menetettyäni en saanut kirittyä kaverista ohi enää millään, vaikka kaikkeni yritin. Aika oli niukasti kauden paras, 2'21,48. Kaverista jäin muutamalla kymmenyksellä.

Väliä seuraavaan starttiin oli 1 h 45 min. Otin perus loppuverryttelyn, jonka jälkeen menin tekemään vähän välineostoksia. Oli hyvä paikka ostaa piikkarit, kun pääsee testaamaan kenkiä ja vielä kisan jälkeisillä jaloilla. Sitten vaan pientä höntsää ja pari aukkaria. Ei kolmelle tonnille tarvinnut kasin jälkeen enää hirveästi elimistöä herätellä.

Lopulta aika oli kulutettu ja päästiin juoksemaan. Olin ällikällä lyöty kun itsekin juoksin eka tonnin 3'20 ja jäin koko ajan porukasta. Olin aivan varma, että joku sieltä hyytyy. Arvelin, että ei irtoa tänään 10'00 alitus ja juoksin sitten omaa rentoa juoksua loppuun. Yritin vähän kiriä vauhtia viimeiselle tonnille. Minut ohitti kierroksella aika monta tyyppiä. Enpä muista koskaan olleeni näin heittopussina! Lopulta kerkesin maaliin ajassa 10'18,91. Ihan ok parannusta taas kauden parhaaseen.

Käteen jäi siis viime vuosiin nähden todella heikkoja aikoja, mutta jostain syystä tosi iloinen mieli. Juoksu, kilvoittelu ja kaikkensa yrittäminen on siistiä eikä se siitä riipu mitä tulosliuskassa lukee. Lisäksi kaikkien tuttujen näkeminen antaa paljon mukavia muistoja. Antoisaa kisata välillä ainoastaan sen takia, että kilpajuoksu on niin mahtavaa.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Kauden parasta 1500 metrillä veteraanien hallikisoissa

Tänään juoksin Jyväskylässä aikuisurheiluliiton SM-halleissa 1500 m. Akattelin, että pääsisin jo lähemmäs 4'40, tai ainakin alle 4'50. Joka tapauksessa kivat kisat tiedossa, kuten aina näissä ympyröissä.

Verryttelin tänä keväänä hankittujen oppien mukaisesti. Otin puoli tuntia ennen starttia pari hapollista vetoa. Ainoa ongelma ilmeni kokoonnuttuamme kilpailupaikalle. Aikataulu olikin noin 20 minuuttia myöhässä ja ennen meidän starttia oli vielä kaksi muuta 1500 m erää. Siinä pääsi hiukan jäähtymään, kun en oikein tiennyt koska päästään lähtemään.

Lopulta päästiin matkaan. Porukkaa oli niin paljon, että järjestäydyimme kahteen riviin. Mahtavaa! Startissa oli vähän hankala löytää omaa paikkaa, mutta etusuoralla pääsin jo sisäradalle. Aika kyytiä ryhmä juoksi ja minä yritin pysyä porukan mukana. Pari kierrosta se onnistuikin, mutta sitten aloin jäädä. En mahtanut muuta kuin yrittää juosta rennosti.

Ratakello lupaili kohtuullista aikaa, kunhan vain onnistuisin pitämään jonkinlaista vauhtia. Ajaksi tulikin 4'47,98 mikä oli minusta ihan hyvä - kauden parasta kuitenkin.  Huomenna homma jatkuu kasisatasella ja 3000 metrillä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kasin juoksun vimmaa Santa Claus -halleissa


Eilen olin taas Rovaniemellä osallistumassa kasisataselle Lapin Lukon järjestämissä Santa Claus -halleissa. Vaikka edellisestä kisasta oli alle viikko aikaa, ajattelin pystyväni parantamaan edelliskerran tulosta hieman. Kova kisa olisi luultavasti nostanut kuntoa vähän ja nyt olisi tuoreemmassa muistissa miten kasia taas pitikään juosta.

Kisapaikalla oli tällä kertaa mukavasti porukkaa. Seurastani Kuivasjärven Aurasta oli paljon osallistujia, koska he olivat viikonloppuna Urheiluopistolla leirillä. Valmistautuminen tuntui menevän jo rutinoituneemmin, olihan tämä jo kolmas kisapäivä tälle vuodelle. Vaihdoin verryttelykamppeet päälle ja aloin keräilemään lämpöjä. Hallissa oli suorastaan kuuma, joten takkia ei tarvinnut verrytellessä. Radalle ei päässyt kuin pikamatkojen starttien välissä, koska kisat olivat jo menossa. Hyödynsin kuntopyöriä ja puikkasin radalle aina kun tilaa tuli. Otin ensimmäiset aukaisuvedot kolme varttia ennen starttia. Aloitin muutamalla noin viidenkymmenen metrin vedolla rentoutta hakien ja pidin pitkähköt palautukset. Näissä on tarkoituksena virittää lihakset valmiiksi nopeaa juoksua varten.

Kysyin aamulla siskoltani, joka on kokenut maileri, vinkkejä kasin verryttelyihin. Kannattaa kuulemma ottaa muutama vähän pitempi hapollinen veto puolisen tuntia ennen starttia. Niinpä juoksin ensin lenkkarit jalassa parin sadan metrin vedon. Kylläpä tuntui askel raskaalta! Pidin aika reilun tauon, join vähän vettä ja vaihdoin piikkarit jalkaan. Toinen veto ei paljoa paremmalta tuntunut ja tässä kohtaa fiilis meinasi päästä vähän laskemaan. Mitenkä tässä saisi parannusta aikaan edelliseen aikaan, kun yksi 200 m ratakierros tuntuu jo näin raskaalta? Päätin, ettei tänne ole tultu huonoa kuntoa murehtimaan ja ottaa kaikki irti kisasta. Jatkoin verryttelyä ja oman startin lähestyessä hermostuminen kasvoi aika suureksi.

Kokoonnuimme vähitellen lähtöpaikalle. Jotkut kyselivät, että mitä vauhtia meinaan lähteä matkaan. Minulle 2’20 olisi jo todella hyvä juoksu. Muut olivat mielestäni reilusti nopeampia, aina mahdollisista 2'00 alittajista sinne 2'15 asti. Heistä olisi otettava kaikki mahdollinen vetoapu niin pitkään kuin jaksaa. Lopulta lähettäjä kutsui meidät viivalle ja hoin mielessäni että juokse lujaa, juokse lujaa, juokse lujaa. Lähtökomentoja odotellessa jännitys ja paniikki kasvoi. Sekunnit tuntuivat tosi pitkiltä.

Lopulta lähtölaukaus vapauttaa. Ryntään villisti kohti ensimmäistä kaarretta. Juoksen niin lujaa kuin pystyn. Kärki on karkaamassa, mutta pysyn toisen ryhmän perällä vauhdissa. Löydän paikkani jonosta ja rimpuilen ensimmäisen kierroksen hakien rytmiä. Alan miettiä, voisinkohan ohittaa pari edessä menevää juoksijaa. Tajuan että voimia on reservissä. Nyt ei säästellä. Ohitan yhden juoksijan, mutta en pääse ohi toisesta millään. Palaan sisäradalle, etten joudu juoksemaan kaarteessa kakkosradalla. Veri poreilee suonissa, nyt irtoaa happoja. Haukon henkeä minkä pystyn. Hengästys tuntuu järjettömältä, mahdottomalta. Enää muutama sata metriä jäljellä. Edellä juoksija alkaa päästä irti. Yritän takoa sen minkä pystyn. Porukka kannustaa. Kuulen siskon huutavan: "käsillä käsillä!" Yritän totella ja tehostaa juoksua pumppaamalla käsillä vauhtia. Taistelen hyytymistä vastaan. Viimeinen kierros alkaa, yritä edes! Pusken menemään ja koetan pysyä radalla. Voimat alkaa olla lopussa. Onneksi loppusuora armahtaa. Viimeisen puristuksen aikana jaloista muuttuu luut kumiksi ja jalat venkoilevat alla ihan miten sattuu. Pääsen kuitenkin maaliviivasta yli kaatumatta.

Sijoitus (5.) ja aika (2'21,87) eivät taaskaan kovin mairittelevia olleet, mutta paransin sentään edellisestä kerrasta pari kolme sekuntia. Edelliseen kasin juoksuun verrattuna fiilis oli paljon parempi. Tällä kertaa ei jäänyt hirveästi paukkuja käyttämättä. Mielestäni tässä oli sellaista kasin juoksun vimmaa, minkä vuoksi näitä haluan juosta. Tästä jäi hyvä mieli.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

800 m ja 3000 m Rovaniemellä - juoksu tuntuu mielekkäältä ja hauskalta vaikka kello ei tykkääkään

Edellisviikonlopun pm-halleista innostuneena päätn lähteä tänä viikonloppuna Rovaniemelle talvihalleihin juoksemaan 800 m. Matkustin paikalle jo eilen, koska samalla oli hyvä tilaisuus vierailla siskon luona. Eilen käytiin verkkailemassa hyvin kevyesti ja muuten otettiin lunkisti. Siskoni keksi, että kisan yhteydessä juostaan myös RDS:n talvisarjajuoksua ja ehdotti, että juoksisin 800 m lisäksi myös talvisarjan 3000 m. Aluksi tuntui ihan hullulta ehdotukselta, mutta yön nukuttua homma alkoikin tuntua yhä järkevämmältä. Saisin kahdesta kisasta tosi hyvän treeniviikonlopun. Tänään sitten mentiin kisapaikalle katsomaan miten homma lähtee sujumaan.

Aloitin verryttelyt 45 minuuttia ennen starttia. Hölkkäilin vähän ja otin muutamia avaavia vetoja lenkkarit jalassa. Pienen tauon päästä vielä muutama piikkariveto, jonka jälkeen olikin aika lähteä juoksemaan. Jäin heti alussa porukasta, kun nuorukaiset lähtivät tosi sähäkästi liikkeelle. No, eipä siinä muuta kuin yritin pitää vauhtia yllä. Vähän meni puurtamiseksi ja aikakin painui lopulta 2'24,01. Maalissa olin viimeisenä, mutta yhden juoksijan keskeytettyä sijoituin kolmanneksi.

Kisan jälkeen oli tunteroinen aikaa palautua. Mutustelin yhden banaanin ja hörpin vähän vettä. Hölkkäilin ja otin muutaman avaavan vedon. Kaikki tuntui ihan hyvältä. Lähdettiin mättämään rataa ympäri uudestaan. Olin koko kisan ajan kakkosena. Kärkimiehen mukaan en uskaltanut lähteä, kun vauhtia tuntui olevan jo tarpeeksi asti. Ilmeisesti sain juostua kohtuu tasaisen juoksun ja ajaksi tuli 10'24,78.

Koko ajan siis tulee noin 10 % heikompaa tulosta kuin normaalisti. Vaikka treenimäärä on tippunut alle puoleen normaalista, ei tulostaso tuon enempää kuitenkaan ole romahtanut. Pääasia on kuitenkin, että juoksu tuntuu mielekkäältä ja hauskalta vaikka kello ei nyt niin tykkääkään.

lauantai 26. tammikuuta 2019

1500 m pm-halleissa

Päätin lähteä juoksemaan piirinmestaruuskisoihin, vaikka kovin paljon ei ole tullut treenattuakaan. On se kuitenkin mukava lähteä testaamaan vähän kovempaa vauhtia. En ollut ihan sata varma pääsenkö alle viiteen minuuttiin matkaa, mutta silläpähän se selviäisi.

Verkkailussa en oikein tiennyt  mitä pitäisi tehdä, rutiinit ihan hukassa. Lämppäsin vähän ja aukoin  paikkoja ja otin muutaman avausvedon. Siinäpä se aika kuluikin ja asetuttiin viivalle. Ei ollut mitään nimenhuutoa edes. Eka kierros meni ihan ok, vähän kärkiporukan perässä. Siitäpä se hyytyminen sitten lähtikin. Sain ehkä vähän taitettua pahinta hyytymistä kun loppuaika oli kuitenkin 4'51,08. 

Vaikka ajalla ei nyt juhlita eikä sijoituksillakaan, oli silti mukava käydä näkemässä kaikkia tuttuja ja ottaa karstoja irti koneesta. Kyllä ihmisen pitäisi välillä hengästyä ihan kunnolla, huvikseen.