Kaverini Mia-Mari
julkaisi vastikään Facebookissa tällaisen kirjoituksen:
”Joka päivä, kun
haen Unton päiväkodista, me kävellään tällaisen alamäen
kautta. Ja joka kerta haetaan se sama kohta asfaltista, sanotaan
lähtösanat ja sitten poika pinkaisee juoksuun. Alhaalla
liikennemerkin kohdalla tavataan. Pitkään juoksin mukana,
raskausmahan kasvaessa askel lyheni ja nyt rullailen vaunuilla
hissuksiin perässä ja huudan jee.
Untolla on
videopelityyliin kuulemma eri puolilla kehoaan nappuloita ja saattaa
esimerkiksi kesken mäkeä karjaista ”turbo!” ja painaa itseään
kyljestä ja ilosta hihkuen juosta vielä vähän lujempaa.”
Jutusta tuli tosi
hyvä mieli ja sain luvan kertoa sen eteenpäin blogissani. Kokeilin
tänään pitkiksellä turbokytkintä, joka minulta löytyy oikean
korvan takaa. Toden totta vauhti kiihtyy entisestään ja kyllähän
siinä alkaa väkisinkin naurattamaan. Villi alamäkeen rullailu on muutenkin yksi mieliasioistani juoksemisessa. Kannattaa kokeilla jos
tarvitsee vähän piristystä lenkillä, tai ihan muuten vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.