sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Treenien käynnistys sakkailee

Juoksu ei ole lähtenyt vauhtiin ihan sillä tavalla, mitä olen odottanut. Vaikka olenkin saanut hengitystieoireet kuntoon, ei intoa ole riittänyt juosta joka päivää, saati sitten kahta kertaa päivässä. Selvästi tässä virinnyt into koodata on syönyt motivaatiota käydä lenkillä. On kuitenkin selvää, että lenkeillä kuluvan ajan lisäksi ne syövät energiaa myös lenkin ulkopuoliselta ajalta. En koskaan saa puuhattua juoksulenkkien jälkeen mitään ylimääräistä samalla tarmolla kuin jos en olisi käynyt liikkumassa. Elämään mahtuu kunnolla kolme isoa asiaa, jotka useimmilla ovat
  1. Perhe ja ystävät
  2. Työ
  3. Liikunta ja harrastukset
Jos jokin noista ottaa liian suuren roolin, niin toiset ihan varmasti kärsivät. On hankala saada tuonne kolmanteen lokeroon kovin montaa näin ajanvievää harrastusta kuin juoksu, koodaus ja valokuvaus.
Jää nähtäväksi, lähteekö entisen tasoinen treenaus enää koskaan liikkeelle. Ei sekään väärin ole, jos varsinainen kova tavoitteellinen juoksuharjoittelu loppuu, kunhan kuntoilu ei kokonaan lopu. Olen pitkään katsonut kadehtien kavereita, jotka eivät enää treenaa niin pilkuntarkasti ja ehtivät siten käydä kaikenlaisissa liikuntaharrasteissa. Ei tarvitse optimoida tekemistä sitä ajatellen, että mikä vie juoksuvauhtia parhaiten eteenpäin. Jossain vaiheessa sellaiseenkin elämäntapaan olisi hyvä siirtyä.

3 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, Matti. Inhimmillinen. Meitä on varmasti paljon, jotka punnitaan noita asioita. Vaikka itse en enää koe tavoitteellisesti harjoittelevani, on kuitenkin harjoittelemisen himo, joka vie noita tunteja ja kuten kirjoitit - myös voimia.

    Itse olen tiputtanut työtä sadasta 77,24%:n. Vapaata on, mutta tuntuu, että omat päivät on vähintään yhtä täysiä. Täällä olisi kahdelle Matille ja Onnille puuhaa?!?! 😅

    Järkevintä (kai?) on löysätä jotain, ettei pala loppuun. Silloin mikään ei tunnu hyvältä. Ite jouduin jo viikko sitten päivystykseen, kun jäi heikotus päälle. Kroppa varottaa.

    Tsemppiä Matti ratkaisuihin. Hengessä mukana! 👍🌞

    VastaaPoista
  2. Tuon koodauksen kanssa on helposti kyllä ongelmissa, minulla aikanaan kyseinen harrastus muuttui työksi asti. Kovan treenin jälkeen tosiaankin turha alkaa näppistä naputtelemaan muutamaan tuntiin. Itse olen ratkaissut asian niin että arkipäivinä kuntoilu (en puhu treenistä koska olen kuntoilija) on kevyttä, lähinnä vajaan tunnin aamulenkki ja joku Oulurasti tms iltapäivällä, ja jos enempi reuhtoa tarvii, kovat treenit ja pitkikset, niin teen ne enimmäkseen viikonloppuna. Minulla ei tosiaan ole enää tarpeen tavoitteellisesti harjoitella, mutta enpä ole muuta menetelmää läskien hallintaan keksinyt kuin lenkkeily, ja onhan se kiva silloin tällöin johonkin massatapahtumaan pystyä osallistumaan, eli kuntoilijallakin kyllä motivaatiota riittä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koodauksestahan minäkin leipäni saan, mutta oon siitä sen verran innostunut että tulee myös harrastettua kotona. Niinpä se tahtoo helposti tavallaan laajentaa tuota työn osuutta kolmiosta entisestään, vaikkei varsinaista työtä tulisikaan tehtyä.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.