Lisää treenivauhtia korvaavien avulla

Kävin viime viikon maanantaina lopultakin kokeilemassa kovempivauhtista juoksua. Juoksin 20 x 1'/1' Puolivälinkankaan kuntoradalla. Ehdin kiertää vetojen ja palautusten aikana yhteensä 10 km kun normaalisti minulla on tuolla reitillä kertynyt muutama sata metriä vähemmän. Hyvästä kulusta innostuneena päätinkin jatkaa vielä tavoitteellista harjoittelua. Haasteita pitkäksi venyneen tauon lisäksi tuo vielä oikean jalan kantapää jossa on plantaarifaskiitin oireita. Jalka on kipeä varsinkin kovalla alustalla juoksemisen jälkeen.

Haluan kuitenkin treenata enemmän mitä jalka sallii joten päätin harjoitella entistä enemmän oheislajeja käyttäen, käytännössä pyöräillen. Vaikka pääsisikin juoksemaan pääsisi aivan normaalisti niin olisi varmasti hyvä käydä lisäksi pyörittelemässä palauttavia hyvin keveitä maantielenkkejä. Kantapään kunnon ollessa vähän arvaamaton olen mennyt aika vapaamuotoisella harjoitusohjelmalla. Pyrin tekemään muutaman normaalin peruskestävyysharjoituspäivän välein kovemman harjoituksen. Kantapään ollessa kipeä otan pyörän alle ja teen ajallisesti juoksuun verrattuna suurin piirtein kaksinkertaisen harjoituksen. Lisävaihtelua tuo sekä maasto- että maantiepyörällä ajaminen. Maastossa ajaminen on luonnostaan enemmän intervallinomaista kun taas maantiepyörällä on helppo hallita kuormaa ja pitää sykkeet tasaisesti halutulla alueella.

Samaan aikaan päätin pudottaa kilpajuoksijan kannalta ylimääräisiä kiloja ja se on onnistunutkin kohtalaisesti. Nythän minulla on hyvä tilaisuus pudottaa painoa kun ei ole koko ajan pysyttävä niin skarppina ja kisavalmiina.

Aiempaa monipuolisempi ja improvisoivampi treeni vaatii oman opettelunsa eikä vielä ole käsitystä sopivasta harjoittelurytmityksestä. Sitä myöten kovia treenejä ei ole vielä kertynyt ihan normaaliin tahtiin. On tämä omalla tavallaan hauskaakin kun ei joka päivän systeemi ole juoksua aamulla juoksua illalla - ehkä punttitreenillä höystettynä. Uskon kyllä juoksun olevan paras harjoitusmuoto juoksijalle. Kuitenkin vammoja välttämällä on mahdollista saada harjoitteluun tuikitärkeää jatkuvuutta joten kyllä mielestäni muutakin kannattaa kokeilla kun kantapää kuitenkin jo nyt selvästi itsestään ilmoittaa.

Eikö se sittenkään ollut astmaa?

Edellisen kirjoituksen jälkeen olin valmis laittamaan vaivojen syyksi puhjenneen rasitusastman. Avaava lääke tuntui vaikuttavan ja oli mukava päästä lenkille suurin piirtein sellaisilla tuntemuksilla mitä reilun kymmenen viikon tauon jälkeen sopii odottaakin. Ajatukset saivat uusia käänteitä kun pääsin spirometriin ja todettiin ettei avaava lääke vaikuta mitenkään meikäläisen testituloksiin.

Koska käsillä oli lääkäreiden lomakausi niin jouduin ottamaan ajan toiselle lääkärille jatkon selvittelyksi. Hän ehdotti PEF-seurantaa jonka aikana voisin tehdä myös rasitusmittauksia. Näin saisimme esiin tuleeko astmaoireita esiin rasituksen aikana. Kävin hakemassa PEF-mittarin ja ohjeet seurannan toteuttamiseksi. Ohjeistus oli kuitenkin sen verran epäselvää, että pyysin vielä yhden lääkäriajan jossa selvitettäisiin oikea annostus lääkettä ja että koska mittauksia tehtäisiin. Lomakauden seurauksena jouduin ottamaan ajan jo kolmannelle lääkärille enkä päässyt aloittamaan seurantaa heti.

Tein viikonloppuna itsenäisesti muutamia lenkkejä ja mittailin PEF-arvoja lääkkeen kanssa ja ilman. Mittaustuloksissa ei näkynyt minkäänlaista eroa. Lenkit olivat perus peekoo lätkyttelyä joten en tiedä olisiko kovemmassa mätössä sitten ilmennyt jotain. Olo alkoi sitäpaitsi koheta sen verran että kävin kokeilemassa juoksua ilman avaavaa lääkettä. Sekin tuntui sujuvan paremmin.

Maanantaina sitten ihmeteltiin lääkärin kanssa, että miksi koko PEF-seurantaan on lähdetty kun kerran oireita ei koskaan ole lepotilassa tullut. Puhuttiin tilanteesta ja hänen mielestään ainoa järkevä tutkimus olisi rasitusastmatesti. Koska minulla oli kuitenkin mennyt muutama päivä jo paremmin muutenkin niin sovimme että jään seuraamaan tilanteen kehittymistä ja teen PEF-mittauksia lenkkien jälkeen.

Juoksu onkin sujunut nyt kohtuullisen hyvin. En tiedä miksi avaava lääke tuntui vaikuttavan kun missään mittaustuloksissa vaikutusta ei näkynyt. Todennäköisesti kyseessä on lumevaikutus jolle olin epäilemättä erityisen altis painiskeltuani jo pitemmän aikaa epäselvien oireiden kanssa. Eihän sitä tiedä onko nyt vain parempi jakso menossa ja tulevat kovat lenkit paljastavat myös paljon. On hyvin mahdollista että vaivan perimmäinen syy ei koskaan tule selville jos oireet eivät enää palaa.

Samaan aikaan on alkanut tuntua siltä että haluanko minä edes enää panostaa juoksuharjoitteluun entisen malliin. Nyt on ollut aikaa paneutua muihin harrastuksiin ja energiaa riittää tavallisessa elämässä enemmän. Olen saanut viimeinkin aikaiseksi vähän siivota ja järjestellä kämppää - jotain mihin voimat eivät todellakaan tuntuneet riittävän töiden ja harjoittelun ohella. Elämänlaatuun on tullut selvää piristystä ja mietityttää haluanko luopua näistä asioista harjoittelun vuoksi.

Saapa nähdä. Tossut on kuitenkin tullut nyöritettyä näistä ajatuksista huolimatta ja varmasti vielä tulevaisuudessakin.

Terveystilanteen selvittelyä

Juoksu alkoi takkuilla selvästi tammikuun alkupuolella. Sairastin ensin flunssan ja sitten alkoi tuntua että oireet vain jatkuvat ja jatkuvat. Ensi alkuun yritin ottaa rauhallisesti ja antaa keholle aikaa toipua flunssasta. Kun oireet eivät alkaneet hävitä pyysin työterveyslääkäriltä apua tilanteeseen. Lääkäri halusi tehdä samalla laajemman terveystarkastuksen koska edellisestä kerrasta taitaa olla jo viitisentoista vuotta. Siitä onkin alkanut aika mittava terveystilan selvittely.

Oireet olivat aika epäselvät ja eniten tila muistutti flunssaa, kuitenkin ilman kuumetta, rää'n erittymistä, yskää tai aivastelua. Kurkku on ollut kipeä, korviin ja silmiin sattuu, poskiontelot tuntuvat olevan täynnä vanua, yleistä voimattomuutta ja tuntuu että henki ei kulje normaalisti.

Ihan ensiksi selviteltiin tulehdusarvoja niin perus CRP vasta-aineiden kuin mykoplasman ja keuhkoklamydiankin osalta. Noissa testeissä ei näkynyt normaalia suurempia vasta-ainearvoja joten selvyyttä hengitystieinfektion aiheuttajasta ei vielä saatu. Samaan aikaan otettiin myös aika laaja verenkuva enkä muistakkaan aivan kaikkea mitä testejä tehtiin. Varsin positiivinen kuva veriarvoista ja testeistä tulikin. Voisi sanoa että kuntoilu on kannattanut, koska kolesteroli, hemoglobiini jne ovat todella hyvät. 

Mikään testeistä ei antanut kuitenkaan selvyyttä tilanteeseen joten lääkäri määräsi laajavaikutteisen antibioottikuurin. Kuurin päätyttyä oli kuitenkin selvää että ei siitä apua ollut. Oireet tuntuivat helpottavan kun vältti rasitusta mutta jo pienen juoksuannoksen jälkeen hengitystiet alkoivat tuntua taas flunssaisilta. Oikeastaan tuntuma oli vähän sama kuin lapsena kun tuli käytyä hyppimässä heinäladossa kuivassa heinässä. Lantion alueen lihaksisto kipeytyi myös hyvin nopeasti ihan kuin olisi pitemmälläkin lenkillä käynyt. En käynyt kuin parin kilometrin mittaisilla testilenkeillä tästä syystä. Jossain vaiheessa päättelin, että pölyinen kämppäni ei ainakaan auta ongelmiin ja imuroin koko asunnon kunnolla. Imurointi tuntuikin helpottavan oireita jonkin verran.

Lääkäri kuunteli hengitystä, tiiraili korviin, kurkkuun ja nenäonteloihin. Missään ei tuntunut näkyvän mitään erikoista, paitsi ehkä ultralla jonkun verran turvotusta poskionteloissa. Koska antibiooteista kuurista ei ollut löytynyt mitään apua seuraavaksi otettiin keuhkoista röntgenkuvat joissa ei myöskään näkynyt mitään erikoista.

Lääkäri myönsi tässä vaiheessa että häneltä alkaa loppua keinot asian selvittämiseen. Seuraava vaihe olisi sitten lähete urheilulääkärille. Ensin kuitenkin voitaisiin vielä selvittää onko kyse astmasta. Olin vähän skeptinen asian suhteen kun en mitään varsinaista hengenahdistusta ole kokenut tuntevani. Asian selvittämiseksi kokeiltaisiin avaavaa astmalääkettä ja tehtäisiin spirometri.

Koska tavoitteena on kilpaurheilu niin piti tietysti heti alkaa selvittämään että enhän vain riko sääntöjä jo pelkästään testaamalla tuota lääkettä. Lääke löytyikin Antidopingtoimikunnan kiellettyjen aineiden listalta, mutta se ei ole kokonaan kielletty vaan sen käyttöä on rajoitettu. Vaikuttavaa ainetta Salbutamoli saa käyttää vain inhalaationa maksimissaan 1600 mikrogrammaa päivässä ja yhdessä ennen rasitusta otettavassa annoksessa sitä on 200 mikrogrammaa. Käsittääkseni mitään erillistä ilmoitusta käytöstä ei tarvitse tehdä muuten kuin dopingtestin yhteydessä mutta asiaa pitää vielä selvitellä.

En tiedä onko sattumaa tai lumevaikutusta, mutta jo ensimmäisen annoksen jälkeen oikeastaan koko ajan ongelmien puhjettua vaivannut korvakipu lähti pois. Läksin tekemään kahden kilometrin testilenkkiäni ja juoksu tuntui ensimmäistä kertaa normaalilta. Totta kai pitkä tauko liikunnasta tuntuu korkeana sykkeenä ja muutenkin meno tuntuu raskaalta mutta nyt mihinkään ei sattunut. Henki tuntui kulkevan koko ajan hyvin ja meno tuntui samalta kuin aiemminkin pitkältä juoksutauolta palatessa. Yöunien jälkeen aamuisin vaivannut kurkkukipu oli myös poissa.

Tänään juoksin jo työmatkat 6 km suuntaansa. Joko vaivat ovat muuten vain paranemassa juuri nyt tai sitten avaava lääke tosiaan auttaa. On liian aikaista sanoa johtuivatko pitkittyneet vaivat puhjenneesta astmasta. Tulevat viikot ja testit kertovat lisää. Olisi kyllä kohtalon ivaa mikäli osoittautuisi että olen saanut rasitusastman kun juuri ennen vaivojen alkua kirjoittelin siitä miten voin juosta kovillakin pakkasilla ongelmitta. Siinä tapauksessa ne vuodet ovat kyllä varmaankin ohi.

Miksi sitten halusin kirjoittaa tästä aiheesta näinkin pitkän sepostuksen? Urheilijoiden astma ja sen lääkintä on jonkin verran arka aihe josta kuulee monenlaista ilkeämielistäkin leikinlaskua. Lisätietämys näistä asioista ja lääkkeen vaikutuksista ei varmaankaan ole pahitteeksi. Vielä kun joudun nyt ainakin diagnosoinnin vuoksi käyttämään Antidopingsääntöjen rajoittamaa lääkettä koin parhaana että toimisin tässä reilusti ja läpinäkyvästi.

Aikuisurheiluliiton SM halleista poisjäänti

Viime kirjoituksen toiveikas tunnelma ei ollut ilmeisesti kovin realistinen sillä oireilu on jatkunut tähän päivään saakka lähes muuttumattomana. Alkuviikosta kävin lääkärin juttusilla ja kun ei muutakaan keksitty niin aloitettiin kymmenen päivän antibioottikuuri. Jos jotain havaittavaa muutosta on niin ehkä poskiontelot eivät enää tunnu siltä kuin olisivat täynnä puuvillaa. Samoin hengitys ei tunnu tukkoisalta samalla tavalla kuin ennen kuurin alkua. Silti olo ei nyt sen kummemmin ole parantunut ja näinpä odotettu tämän viikonlopun kisareissu jää tekemättä.

Jossain välissä mietin että ei kait se haittaisi jos nyt edes kasin kävisin siellä juoksemassa mutta toipumisen kannalta raskasta matkailua tulisi. Olisiko se nyt oikein kilpakumppaneitakaan kohtaan mennä sinne mahdollisesti tautia edelleen levittämään.

Johan tässä alkaa puntti tutisemaan että joudunko seuraavaksi jättämään väliin myös SM-maantiejuoksut. Aikaa siihenkään ei ole enää kuin pari kuukautta ja vaikka parantuisin samantien alkaa tulla melko kiire harjoittelemaankin. Enpä olisi uskonut taudin alkaessa että vielä kuuden viikon päästäkään en olisi päässyt takaisin treenikuntoon.

Sohvaltanousukokeilu

Edellisen postauksen jälkeen tuli flunssakin vielä uusintakäynnille joten juoksut ovat jääneet vähiin. Olo alkoi kohenemaan tämän viikon loppupuolella ja koin jo torstaina olevani valmis kokeilemaan juoksua. Päätin kuitenkin että pari varmuuden vuoksi pidettyä lepopäivää ei tässä tauossa enää haittaa ja postiluukusta oli vielä sopivasti tupsahtanut pitkään odottamani Star Trekin seitsemäs tuotantokausi joten läksin testilenkille vasta tänään lauantaina.

Ihan ensimmäiseksi tuntuma oli yllättävänkin hyvä. Varsinkin hengitysteiden osalta ei tuntunut jälkeäkään edellisviikon ahdistuksesta jota pienenkin rasituksen yhteydessä alkoi tuntua. Askel pyöri mukavasti ja ehdin jo miettiä että eiköhän tämä ollut tässä.

Jatkettuani juoksua noin kilometrin kohdalla huomasin että ei tässä vielä ihan normaalissa iskussa vielä olla. Lantion alueen lihaksiston mielestä oli jo ihan tarpeeksi tässäkin. Tuntuma oli samanlainen kuin haastavan pitkän lenkin viimeisillä kilometreillä. Samaan aikaan muu osa kehosta oli kuitenkin ihan freesin oloinen. Alunperin olin ajatellut juoksevani vähintään viisi kilometriä, mutta päätin kääntyä takaisin. Jos tuntuma lihaksissa oli jo tuollainen niin eiköhän pidempi harjoitus menisi jo ihan turhaksi raastamiseksi. Katsotaan nyt miten keho reagoi seuraavina päivinä. Josko tästä vielä pääsisi sellaiseen kuntoon että aikuisurheilun SM-hallit eivät jäisi välistä.

Vastatuulessa

Sairastin toissa viikolla flunssan ja viime viikolla oli tarkoitus palata varovaisesti harjoitteluun. Jotain oli kuitenkin selvästi vialla kun juoksu tuntui niin raskaalta. Jätin alkuviikosta väliin suunnitellun kovan harjoituksen koska tunsin oloni kovin väsyneeksi. Viikolle oli suunniteltuna myös testijuoksu Iissä ja viikon edetessä olin hyvin epävarma kannattaako sinne edes lähteä jos olo ei kohene.

Päätin lauantaiaamuna lähteä Iihin katsomaan mikä tilanne on. Auto ei kuitenkaan startannut akun tyhjennyttyä liian pitkän käyttämättömyyden vuoksi. Turhautuminen laukesi siinä  tilanteessa niin, että aluksi ajattelin että en lähde kotoa mihinkään koko viikonloppuna. Pienen tuuminnan jälkeen lähdin kuitenkin juosten vanhempieni luo kyläilemään.

Juoksu ei tuntunut vieläkään normaalilta ja vaikka matkaa oli vain reilu kymmenen kilometriä niin lenkki kotiinpäin sunnuntaina tuntui raskaalta. Minusta tuntuu etten palaudu nyt normaalisti ja ongelmia on väsymyksen kautta myös harjoittelumotivaatiossa. Täytyy nyt ottaa vähän aikaa todella rauhallisesti ja lenkkeillä sen verran että homma pysyy takuuvarmasti kevyen ja palauttavan puolella. Ikävä hetki tällaiselle romahdukselle kun sunnuntaina olisi pm-hallit ja muutaman viikon päästä aikuisurheilun halli-SM:t.

Onko pakkasella juokseminen vaarallista?

Nyt kun talvi viimeinkin on päässyt vähän vauhtiin ja tammikuulle tavalliseen tapaan pakkanen on painunut alle -20 asteen lukemiin on käynnistynyt taas keskustelu siitä miten vaarallista pakkasella juokseminen oikein onkaan. Puhutaan hiihtäjien rasitusastmasta ja siitä miten vaarallista pakkasilma on keuhkoille. Kauhistelu herättää myös vastareaktioita kylmään tottuneiden osalta ja kylmän merkitystä vähätellään.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikilla on vähän erilaiset ominaisuudet ja ihmisten elimistö reagoi eri tavoin pakkaseen samoin kuin muihinkin olosuhteisiin. Toisilla ääreisverenkierto pelaa paremmin ja käsiä ei palele, kun toisille ei meinaa mikään määrä hansikkaita ja kinttaita riittää pitämään näppejä lämpimänä. Joillakin pakkanen ei juuri haittaa hengityselimistön toimintaa ja jos vielä sattuu olemaan erityisen hyvä aerobinen kunto niin kevyttä vauhtia juokseminen kylmässä ilmassa sujuu ongelmitta kun ei hengästy. Toisilla taas kuiva ja kylmä ilma vaikeuttaa hengitystä ihan merkittävästi.

Meikäläisen osalta kylmä ei ole koskaan lenkkeilyä estänyt mutta kovien harjoitusten osalta homma menee vaikeaksi kun pakkanen alkaa mennä -15 asteen tietämille. En pidä hengityssuojaa suun edessä mutta kasvatan kyllä talveksi parran joka auttaa kasvojen lämpimänä pysymistä todella merkittävästi. Sikäli kun talviset olosuhteet niin vaativat, teen kovemmat harjoitukset juoksumatolla tai sisähallissa. Kevyitä lenkkejä olen muistaakseni tehnyt kylmimmillään -30 asteen pakkasella.

Luulen, että aika hyvä nyrkkisääntö siihen onko pakkasjuoksu haitallista on elimistön antamat signaalit. Jos kylmä tuntuu pahalta, on todennäköisesti syytä joko pukeutua lämpimämmin, hakeutua parempiin olosuhteisiin, hidastaa vauhtia tai jopa jäädä odottelemaan parempaa säätä. Jos taas homma pelaa niin ei kannata liikaa säikkyä lämpömittarin lukemia.