tiistai 12. elokuuta 2014

Aikuisurheilun Suomenmestaruuskisat 2014 Jyväskylässä

Ontrailia seuraavat kaverit ovat jo varmaan lukeneetkin kisaraporttini, mutta ajattelin kirjoittaa vielä jotain vähän viimeistellympää kokonaisuutta koko viikonlopusta tänne blogin puolelle.

Taustalla oli todella lupaavasti mennyt viime viikkojen harjoittelu ja olin saanut viriteltyä päänuppiin todella hyvän uskon ja luottamuksen omaan tekemiseen. Aiemmat kisatkin olivat menneet hyvin tai vähintäänkin osoittaneet lupaavia merkkejä kunnosta. Kisaa odotellessa oli kerrankin hauska olla niin varma tekemisistään, että jokainen pieni sisäinen epäilyksen ääni kimposi pois itseluottamuksen muurista. Ajattelin, että minun ei tarvitse tehdä mitään erikoista - vain se mihin olin valmistautunut.

Ensiksi juostiin 5000 metriä. Jäin paukusta hännille ja eka kierros vei noin 1'22. Siitä sitten kiihdytin ajattelemaani matkavauhtiin jota nakuttelin aina 3000 metriin asti ongelmitta. Merkillistä kyllä vaikka siinä kohtaa tiesin onnistuvani tänään heti seuraavalla kierroksella oli jo niin vaikean tuntoista, että mietin keskeyttämistä ihan tosiaan kunnes 4000 metrin kohdilla tuli heikompi kierros noin 1'20. Ajattelin että enää vajaa normaali hapenottoveto jäljellä ja sain kuin sainkin nostettua vauhdin takaisin tavoitteeseen riittävälle tasolle ja tulin maaliin sarjani toisena ajassa 16'14,02.

Siinä sitten katseltiin velipojan kanssa muita 5000 metrin lähtöjä sekä kasisatasia. Kerkesin jututtaa vähän vkoskelaakin, oli oikein hauska tavata. Lopulta täytyi lähteä kotiin syömään ja palautumaan seuraavan päivän kisaa varten.

Sunnuntain ohjelmassa olevaan 10 000 metrin juoksuun oli aika vaikea latautua henkisesti. Kroppa tuntui palautuneelta ja valmiilta koitokseen, mutta kisafiilistä ei meinannut syntyä aluksi millään. Olin saanut edellispäivänä jo kaiken mitä halusin näiltä kisoilta joten tuntui ettei ole oikein mitään tavoiteltavaa. Toisaalta sopivan vötky asenne on ihan hyvä ratakympille, ei tule lähdettyä liian rämäpäisesti liikkeelle. Sitten kuin salaman iskusta käytiinkin paniikin, epävarmuuden ja hermostuneisuuden kautta ja päädyin jonkunlaiseen seesteisyyden tilaan ajoissa viivalle. Ajatuksena oli yrittää parantaa edellisvuoden tulosta.

Toistin edellispäivän taktiikan ja eka kierros oli hitaampi porukan hännillä. Matkavauhtiin kiriminen sujui helposti ja aluksi meinasi lähteä jo vähän karkailemaan turhankin nopeaksi. Juoksin puoleenväliin asti aika hyvillä fiiliksillä, kunnes kylkeen alkoi pistää. Vauhtikin notkahti aika lailla. Siinä kohtaa olin jo lähes varma, että nyt en pääse suunnittelemassani ajassa maaliin. Sitten tein jotain mitä olen vähän varovaisesti kokeillut aiemmissakin kisoissa eli suljin kellon, jäljellä olevan matkan, juoksutekniikan sekä kaikki muutkin ajatukset pois mielestäni ja annoin vaistojeni viedä juoksua eteenpäin. Miika Takala ohitti minut kierroksella jonka jälkeen täytyi hieman alkaa kuunnella mitä kierroslaskijat huutelevat että osaa painella maaliin oikeassa kohtaa. Matkaa oli kuitenkin sen verran vähän jäljellä että tsemppaaminen loppuun asti ei enää tuottanut vaikeuksia. Olin aika yllättynyt kun tulin maaliin ja näin ratakellon. Sehän meni selvästi alle tavoitteen, 33'36,87! Kädet pystyyn sen mitä pystyi ja vähäksi aikaa kakomaan kentän laidalle.

Mukava tunne kun ylitin sen mihin kesäkuussa uskoin pääseväni. Ajattelin että pystyisin pääsemään lähelle viime vuoden tasoa jos hyvin menee, mutta pääsinkin kovempaan kuntoon. Taustalla vaikuttaneita asioita jotka itse koen olleen tärkeimpiä juttuja onnistumisen kannalta:

1. Vauhtikestävyysharjoittelun merkityksen kirkastuminen mielessä yhä edelleen. Uskomattoman tehokasta kestävyysharjoittelua vetää tavallaan aika löysiä pitkiä vetoja lyhyillä palautuksilla ja runsaalla volyymillä. Tehoharjoitukset olivat pääasiassa tekemällä aikaperustaisia vetoja kuntoradalla mikä säästi myös jalkoja.

2. Hyvin ajoitettu kilpailuun valmistava harjoittelu. Päätin heti kun totesin pystyväni harjoittelemaan, että menen kestävyys edellä ja vasta kun se on kunnossa teen ihan muutaman maksimikestävyysharjoituksen kunnon terävöittämiseksi. Viimeisen parin viikon aikana tehdyt pitkät vedot pitkillä palautuksilla nostivat kunnon vielä yhden tason korkeammalle.

3. Arvokkaat neuvot ja tsemppaus joita sain kesän aikana juoksuyhteisöltä kilpailupaikoilla, harjoituksissa sekä netissä. Tuli sellainen olo, että minä pystyn siihen. Parissa kohtaa hyvät neuvot torppasivat yli vetämisen riskiä. Kiitos siitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.