lauantai 13. toukokuuta 2017

Rataraasto 10 000 m AM-kisat, Kempele

Olin laatinut arvosteluasteikon, jonka mukaan unelmajuoksulla pääsisin 32'45 ja hyvällä juoksulla alle 34'00. Kun luvassa oli kestävyysjuoksuun otolliset viisi astetta lämmintä ja kevyt tuulenvire ja tarjolla kovavauhtisia kilpakumppaneita tiesin, että nyt on ainekset hyvään juoksuun. Verrytellessä olo ei ihan priimaa ollut ja useamman viikon kilpailuputki tuntui alkaneen jo painaa. Takasuoralla paperilla kevyenoloinen puhuri tuntuikin aika voimakkaalta joten mikään itsestäänselvyys ennätyksen parantuminen ei tulisi olemaan.

Lähdettiin kiertämään rinkiä Nikkasen Markun johdossa. Markulta oli tilattu jänistystä Karille joka ottikin heti kakkospaikan. Minä asetuin jonoon kolmanneksi. Vauhti tuntui oikein mainiolle ja kellokin näytti suotuisia väliaikoja joten yritin malttaa mieleni ja olla tunkematta keulapaikalle hölmöilemään. Välillä Huusko kävi edessä mutta jostain syystä minun piti päästä takaisin kolmospaikalle. Jossain kahden tai kolmen kilometrin paikkeilla kova alkuvauhti oli kuitenkin mulle ilmeisesti liikaa, koska löysin itseni jonosta viidentenä IK Falkenin juoksijan takaa.

Vauhti oli vielä ihan hyvää, joskin kolmen kärki lähti loittonemaan. Muutaman kierroksen jälkeen vauhti vähän notkahti ja kuuluttajakin alkoi muistuttaa että olisi syytä tehdä vuoroin töitä tuulta vastaan joten ohitin Falkenin nuorukaisen ja yritin palauttaa vauhtia takaisin tavoitetasolle.

Olihan se armoton paluu todellisuuteen kun ensimmäisen kerran jouduin puskemaan itse tuulenhalkojana. Takasuoralla tuntui että pitää nojata ja ponnistella ihan reilusti päästäkseen yhtään eteenpäin. Etusuoralla sitten taas helpompaa. Lakkasin seuraamasta väliaikoja ja kierroslukuja kun tiesin, ettei minua oltu ohitettu vielä kierroksella. Asettauduin rytmiin jossa yritin lähinnä selviytyä takasuorista ja koittaa kiriä vauhtia etusuorilla ja kaarteissa. Tuntui että ennätys alittuisi melko varmasti mutta kovaa työtä se vaatisi.

Juuri ennen viimeiselle kierrokselle lähtöä Markku ohitti minut kierroksella maaliin tullessaan. Räpistelin maaliin sen mitä pystyin ja koitin tiristää loppuajasta pois viimeisetkin sekunnit mihin voimat riittäisi. Maaliin saavuin neljäntenä ajassa 33'08,2 joka alittaa vanhan ennätykseni 28 sekunnilla. Tuntui kyllä makealta palkinnolta parin kuivemman kauden jälkeen. Tuntuu hurjalta, että viime vuonna vielä lähellä näitä aikoja pohdiskelin koko touhun lopettamista pitkän sairastelun ja sen jälkeisen plantaarifaskiitin jälkeen. Tuo harjoittelukatkos kuitenkin auttoi järkeilemään harjoittelun ideologiaa uudelta pohjalta ja nykyään tulee kenties arvostettua kisaan tarvittavaa ponnistelua enemmän kuin ennen. Jos on täysillä yrittänyt, mutta epäonnistunut on parempi kunnioittaa tehtyä raastoa ja jättää itsensä soimaaminen kokonaan väliin.

Seuraavasta kisasta ei ole ihan varmuutta koska tuntuu, että alkaisi tehdä mieli jo harjoitellakin. Välttämättä kovin suuria tulosparannuksia ei kuitenkaan ole luvassa ja pitempi kilpailuputki alkaa sekin painaa. Katsotaan nyt, kyllähän tuo toisaalta olisi harmi jättää Terwakymppi väliin.

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet jaksanut jatkaa vaikeiden vuosien jälkeen. Onnittelut uudesta ennätyksestä.

    VastaaPoista
  2. Luin tosiaan kaikki blogikirjoituksen läpi tässä parin viikon aikana. Mielenkiintoista luettavaa. Tulee paljolti mieleen omat juoksuajat 30 vuoden takaa. Aika lailla saman tapaista menoa oli itselläkin silloin, välillä aika älytöntäkin reenaamista... tulostaso minulla oli hyvinkin lähellä samaa kun sinulla nyt. Siksi mielenkiintoista katsoa ja peilata toisen tekemistä omiin treeneihin. 80 luvulla tehtiin tehoja ehkä vielä vähän enemmän, määrät oli suurinpiirteiden itsellä samoja, mutta harjotukerrat/ viikko oli vähempi, ehkä 3..4 tuplatreenipäivää per viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Aikamoinen urakka kahlata läpi kaikki kirjoitukset. Mukava kuulla, että näistä saa muutkin jotain irti.

      Poista
    2. Joo tuossa meni itsellä 25 vuotta juoksutauolla ja nyt olen vanhoilla päivillä pari kolme vuotta viritellyt tulia uudelleen. Tyrmäys on ollut melkoinen.... toki osasin arvata, ettei meno voi olla samaa kun nuorena, mutta en kuitenkaan uskonut, että se näin työlästä on päästä edes jonkin laiseen kuntoon. On ikävä todeta, että kaikilla tehoalueilla menee noin 1 min/km enemmän aikaa kun ennen... elämä on.... ens lauantaina tavoitellaan HHM ssä 1:35...36 aikaa

      Poista
    3. Ihan siltä varalta jos et ole käynyt vielä aikuisurheiluliiton SM-kisoissa niin niitä voi kyllä lämpimästi suositella. Hyvin järjestettyjä kisoja joissa paljon urheilijoita ja muutenkin kaikin puolin hyvä meininki.

      Poista
  3. Kiitos vihjeestä. Olen itse asiassa käynyt katsomassa ko kisojen tuloksia viime vuosilta, lähinnä että näkyykö tuttuja nimiä vuosien takaa... ja kyllähän niitä joitain on jotka on jaksaneet painaa vuosikymmenestä toiseen👍. Melko kova taso tuntuu olevan vanhoissa pieruissakin.... pannaan harkintaan...

    VastaaPoista