Olipa jännä lähteä pitkästä aikaa kisaan hyvillä fiiliksillä oman kunnon suhteen. Tiesin että nyt tulee varmasti parasta tulosta pariin vuoteen. Sääennuste aiheutti hieman harmaita hiuksia, kun luvassa oli 6 m / s tuulta ja vesisadetta. Erityisesti tuo vastatuuli Tuiran osuudella pelotti etukäteen. Päätin kuitenkin ettei siitä kannata stressata. Keli on sama kaikille.
Oli mahtavaa nähdä taas paljon juoksututtuja joita en ole nähnyt pitkän kisatauon ja koronaeristyksen vuoksi ollenkaan. Nostan erityisenä kohtaamisena esiin Olavi Peuran jota en ole nähnyt vuosiin enkä varsinkaan kisaan starttaamassa. Lähtöviivalla ei ollut hirveästi tutun näköistä porukkaa joiden peesiin kannattaisi iskeä. Miika Tenhusen tiesin aivan liian kovaksi luuksi.
Lähdössä aiheutti pientä hämminkiä kun starttipistoolissa oli vissiin ruuti kastunut vesisateessa eikä se lauennut. Lähettäjä hoksasi sitten lopulta huutaa hep ja karautettiin matkaan. Mulla oli vaikeuksia päästä hyvään paikkaan juoksemaan, mutta väänsin spurtilla niin että ensimmäisen mutkan jälkeen oli tyhjää tietä edessä. Huolestuttavan monta selkää karkasi kuitenkin edellä. Jäin juoksemaan omaa tahtia. Tiesin että tuohon ryntäilyyn ei kannata lähteä.
Pikisaaren liikenneympyrän jälkeisessä pienessä alamäessä pääsin ohi ensimmäisestä selästä. Kaveri taisi kuitenkin ohittaa minut vielä uudestaan. Tässä kohtaa omat muistikuvat on vähän epäselvät, miten kilpailu eteni. Edessä näkyi kuitenkin selkiä, mutta ne eivät loitonneet enää niin vauhdilla. Miika oli karannut jo johonkin näkymättömiin.
Edenin suoralla aloin saada muuta porukkaa kiinni ja oma juoksu tuntui vahvalta. Arvelin, että olivat kuin olivatkin lähteneet liian vauhdilla liikkeelle. Minun kone tuntui olevan vasta käynnistymässä. Edenin paikkeilla sitten taisin päästä kisan toiselle paikalle ja peesiin jäi ainakin jonkin verran porukkaa. Huomasin jossain Toppilansalmen tienoilla, että askelten äänet takaa alkavat vaimentua. Näillä paikkeilla tuli ensimmäiset vastatuulipätkät. Tuntui kuitenkin, että tuuli pyyhkii sivuilta ohi eikä lyö vastaan. Oli makeaa paukuttaa menemään ja koitin luukuttaa niin että seuraaminen ei ainakaan helpolla onnistuisi.
Siltojen kohdalla oli vähän kiharaista mutkaa ja piti juosta tarkkana, että pysyy reitillä eikä tipu kanavaan. Rantaan päästyä pääsi sitten latomaan pitkää suoraa ja vastatuuli ei tuntunut vieläkään tarttuvan minuun yhtään. Matkaa oli jäljellä kaiketi jotain 5-6 km. Tuumin että nyt pitää koittaa pitää huolta ettei vauhti notkahda. Tuiran rannassa yleisön kannustuksista pystyi päättelemään, että ei kilpakumppanit ainakaan kovin lähellä enää olleet.
Voimalaitoksen mäessä jouduin vähän rauhoittamaan, mutta ei kukaan siinäkään vaiheessa tuntunut pääsevän kantaan kiinni. Patosillan ylityksen jälkeen uskalsin vähän vilkuilla taakse ja näin että etumatkaa alkaa olla jo ihan kohtuullisesti. Halusin kuitenkin juosta mahdollisimman kovaa aikaakin, joten höllätä en halunnut. Lopussa en kuullut kuuluttajien ääniä, mutta olin aika varma että nyt tuli hyvä aika. Maaliin tulin toisena. Nyt siellä tulosseurannassa seisoo 35'21 joten tosi hyvin meni! Ensimmäisellä kolmanneksella vauhti on GPS mukaan ollut 3'30 / km, keskimmäisellä 3'36 / km ja viimeisellä 3'34. Ihanhan noihin ei ole luottamista, mutta tuntuu ihan loogiselta että alun myötätuulessa onnistuin pitämään parempaa vauhtia kuin vastatuuliosuuksilla. Keskelle osuu myös voimalaitoksen mäki mikä hidastaa jonkin verran.
Eiköhän tästä ole hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja ja Kurikan SM maastoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.