Ensimmäinen harjoitusviikko

Aloitin harjoitusohjelman maltillisesti. Olin suunnitellut tiistaille tv kovan, torstaille loikkaharjoituksen ja lauantaille nopeusharjoituksen. Sunnuntaille tietysti pitkis. Sain kuitenkin Riitalta viestiä, että viikonloppuna Ouluhalli onkin suljettuna ja he ovat menossa tekemään porukalla TV kovan. Vähän aikaa mietittyäni päätin järjestellä viikon uudestaan niin, että teinkin nopeutta tiistaina ja TV kovan lauantaina muiden auralaisten kanssa.

Riitta oli mitannut meille valmiiksi mittapyörällä kahden kilometrin mittaisen pätkän pyörätietä, jota juostiin edestakaisin niin että jokaiselle tuli sopiva harjoitus. Tuo oli mukava tapa tehdä treeni porukalla. Voitiin tehdä alku- ja loppuverryttely sekä koordinaatioita yhdessä. Sain myös omalle TV kovan alkupuoliskolle seuraa meidän junnumailereista, jotka juoksivat lyhemmän harjoituksen. En muista koskaan kokeneeni mitään vastaavaa. Tosi innostava meininki ja kaikki kannustivat toisiaan. Meitä oli kymmenkunta juoksijaa treenaamassa ja iloinen puheensorina koko ajan. Toki kovalla osuudella puheliaammatkin vaikenivat vähäksi aikaa. Hyvä seura ja sopivan maltillinen alkuvauhti siivittivät tosi hyvään harjoitukseen, jossa kymppi meni kevyesti 36'55.

Tässä vielä viikon harjoitukset

Ma ap	10 km 5'56 / km
Ma ip	8,5 km 4'42 / km
Ti ap	10 km 4'36 / km
Ti ip	vr + koord + 2 x 10 x 60 m + puntti + vr
Ke ap	10 km 5'35 / km
Ke ip	8,7 km 4'36 / km
To ap	10,8 km 4'49 / km
To ip	verr + koord + 10 x vuoroloikkaa + sprintti + verr
Pe ap	10,6 km 4'26 / km
Pe ip	8 km 4'23 / km
La ap	10 km 5'13 / km
La ip	verr + 10 km tv kova 3'41 / km + verr
Su ap	21,5 km 4'29 / km

Yhteensä matkaa kertyi 141 km. Tänään on vielä iltapäivällä Auran palkintotilaisuus, jossa käyn pyörällä palauttavana hyötyliikuntana.

Uusi harjoituskausi käyntiin

Olen pitänyt SM-maantiestä lähtien ylimenokautta. En ole juossut kahta lenkkiä päivässä vaan olen saattanut tehdä iltapäivällä esimerkiksi lihaskuntoa. Kävinpä yhden kerran tuolla Raksilassa vain juoksentelemassa leikkimielellä erilaisia spurtteja nurmikolla. Jokunen iltapäivä on mennyt ihan lepäillessäkin. Kävin maanantaina jopa maastopyöräilemässä yli vuoden tauon jälkeen. Pieni kevennys on tehnyt hyvää SM-maantien yhteydessä lisääntyneestä asfalttijuoksusta ärtyneille akillesjänteille ja nilkoille. Alkoihan tuossa olla myös pientä kisaväsymystä. Tauko on palauttanut motivaatiota ja nälkää alkaa löytyä aloittaa jo uusi harjoituskausi. Niinpä tuli ajankohtaiseksi tehdä uusi harjoitusohjelma.

Käytin tällä kertaa ohjelman rungon laatimiseen vektoripiirustusohjelma Inkscapea (https://inkscape.org/). Otin työalueeksi mahdollisimman ison lakanan johon jaottelin aluksi kuukaudet. Sitten kävin läpi SUL:n ja SAUL:n arvokilpailukalenterit ja merkkailin pääkisat paikalleen. Vuoteen mahtuu kaksi varsinaista kilpailukautta, joista ensimmäinen on SM-maastojen ja -maanteiden ja jälkimmäinen SAUL SM- ja Kalevan kisojen kohdalla. Noiden eteen hahmottelin sopivaa reippaan parin kuukauden mittaista kilpailuun valmistavaa kautta. Tuo jättää syksystä Tammikuulle asti aikaa peruskuntokaudelle.

Kun harjoituskauden runko alkoi olla selvillä, piirsin lakanalle vielä kolme viivaa. Ensimmäinen on murtoviiva joka kuvaa summittaista harjoitusmäärää eri aikoina. Kaksi muuta viivaa kuvaavat nopeus- ja vauhtikestävyysharjoittelua. Tarkoitus on, että harjoittelu alkaa perusteista ja tulee kilpailunomaisemmaksi harjoituskauden edetessä. Hahmottelin eri tyyppisiä esimerkkiharjoituksia tämä mielessä pitäen molemmalle janalle. Tarkoitus on, että nuo ovat suurin piirtein ne avainharjoitukset mitä teen mihinkin aikaan vuodesta.

Kirjoitin myös tekstimuotoisen kuvauksen harjoitusohjelman perusperiaatteista ja siitä mitä olen ajatellut ohjelmaa suunnitellessa. Pitkän kauden aikana nämä perusteet voivat unohtua ja jos alkaa epäilyttää suunnitelman järkevyys, on hyvä nähdä mitä on ajatellut alun alkaen. Muutoksiakin on helpompi tehdä, kun voi nähdä mikäli alkuasetelma on jostain syystä muuttunut.

Tätä harjoitusohjelman runkoa on tarkoitus käyttää ohjenuorana viikko-ohjelmia suunnitellessa. Viime kaudella lähdin melko nollatilanteesta ja oli paljon helpompi vain alkaa viemään harjoittelua eteenpäin miettimättä sen kummemmin sitä mihin on menossa. Oli ainoastaan yksi suunta: ylöspäin. Nyt kun edessä on mahdollisesti lähes vuosi harjoittelua, on tärkeää pitää mielessä myös iso kuva. On tärkeää, ettei maalaa valmennuksellisesti itseään nurkkaan. Näin voisi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa nostaa harjoitusmääriä ja koventaa kovia harjoituksia liian kilpailunomaiseksi liian aikaisessa vaiheessa kautta. Siitä ei oikein voi järkevästi tehdä enää muuta kuin ottaa keventelyjakson ja aloittaa alusta.

Viime kausihan oli sillä tavalla mielenkiintoinen, että se lähti liikkeelle todella hyvin, mutta puhti loppui kesken kauden. Kävin harjoituksellisesti katastrofin partaalla ennen kuin kesän kynnyksellä homma alkoi taas toimia ja pääsin lopulta parhaaseen kuntoon vuosikausiin. Syy siihen miksi homma lopahti on varmasti monia. Ilmeisin on mainitsemani nurkkaan maalaaminen. Kun samaan aikaan työkuvioissa tapahtui stressaavia muutoksia ja keväällä saatiin vielä koronakriisikin päälle, into treenata loppui hetkeksi ihan kokonaan. Saapa nähdä mitä ensi kausi tuo tullessaan. Viime kausi on ainakin opettanut, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.

Kävin tänään Ouluhallilla juoksemassa 3000 metriä täysillä selvittääkseni sopivat harjoitusvauhdit. Testi oli hyvä tehdä, sillä tuossa kisojen alla huippukunnossa vakiintuneet harjoitusvauhdit olisivat luultavasti liian kovia perusharjoittelukauden alkuun. Testissä juostu aika 9'54 paljastikin, että jonkun verran täytyy vauhteja hidastaa. Harjoituspäiväkirjan mukaan tämä oli nyt toinen kerta, kun olen juossut yksin treenissä alle 10 minuutin.

SM-Maantiejuoksut Vantaalla

Tänä lauantaina oli vielä kilpailukauden päätteeksi oli SM-maantiejuoksut Vantaalla. Lähdin kisaan ennätysjahtiin, sillä tunsin olevani kovassa kunnossa viimeisimpien treenien ja kisatulosten perusteella. Jännitin viimeiseen asti päästäänkö kisaa lopulta juoksemaan koronatilanteen pahenemisen vuoksi. Kieltämättä Uudellemaalle lähteminen mietitytti itseänikin, joten laadin matkasuunnitelman siten että paikan päällä oleva aika ja väkijoukoissa oleskelu olisi minimissä. Matkustin yöjunalla Tikkurilan asemalle, josta on vain kilometrin matka kisapaikalle. Odottelin starttia torkkumalla kisahallin katsomossa, kunnes lopulta yhden maissa tuli aika alkaa verryttelemään kahdelta tapahtuvaa starttia varten.

SM-kilpailuun osallistuville oli varattu lähdöstä ensimmäiset rivit, joten varsinaiseen ruuhkaan ei joutunut. Mietin että olisi syytä päästä juoksemaan samaan ryhmään Peiposen ja Kiekaran kanssa. Jäin viivalle asettauduttaessa kuitenkin vähän turhan taakse ja startin jälkeen en päässyt haluamaani letkaan. Siinä oli selkiä ihan hyvin mitä seurata, mutta isompaan ryhmään ja tuulensuojaan pääsyyn olisi pitänyt lähteä rynnimään aika lujaa.

Ensimmäisellä kierroksella juoksu tuntui kuitenkin kevyeltä ja väliajatkin olivat suunnitelman mukaisia. Vähitellen porukka harveni, mutta muutaman juoksijan kanssa vuoroteltiin vetohommissa. Aloitin toisen kierroksen 37'20 paikkeilla, joten olin vielä ihan hyvin aikataulussa.

Toisella kierroksella matkanteko alkoi painaa. Olin miettinyt etukäteen, että 12-17 kilometrin paikkeilla tulee varmasti kisan vaikeimmat hetket. Vauhti alkoi hiipua ja kanssajuoksijatkin pääsivät karkuun. Siinä pyöri mielessä yhtä jos toista keskeyttämisestä hölkäksi pistämiseen. Jossain vaiheessa lakkasin kokonaan väliaikojen ja vauhdin seuraamisen. Ei ollut enää mitään muuta tehtävissä kuin yrittää kaivaa kaikki jäljellä olevat voimat ja tehdä parhaansa vauhdin pitämiseksi.

Tulin maaliin ajassa 1.16.27 mikä oli kyllä pettymys. Olin ihan varma, että tällä kertaa alittuisi 1.15. Mielestäni juoksin tavoitteeseen nähden ihan järkevästi, mutta tuo jäi vähän kaivelemaan, että en siinä alussa tehnyt vähän enemmän töitä hyvään letkaan päästäkseni. Olisihan siinä voinut kyllä tulla sitten väsy jo aikaisemmin. Pientä lohdutusta sain siitä, että sain jätettyä taakse pari juoksijaa, jotka SM-maastoissa olivat vahvempia.

Kisan jälkeen piti odotella aika tovi vasta 19.43 lähtevää junaa. En valitettavasti saanut paluumatkalle edes makuuvaunua varattua, joten siinä sai sitten yrittää parhaansa nukkua perus penkeillä. Oli pitkät kymmenisen tuntia.

Vaikka ihan nappisuoritusta ei tullutkaan, kausi sujui kuitenkin hyvin. Taisi kuntohuippu ajoittua suurin piirtein SM-maastojen kohdalle ja tässä vaiheessa oli jo vähän laskusuunnassa. Olen tässä alkanut jo vähän miettiä tulevan kauden meininkejä, mutta taidan ainakin tämän viikon lähinnä palautella viime viikkojen kovasta kisarumbasta.

Valmistautuminen SM-maantielle käyntiin

Nyt on viikko SM-maastoista ja olen vähitellen sopeutunut takaisin siviiliarkeen. Ehdin kisoista kotiin vasta myöhään sunnuntaiyönä enkä voinut pitää seuraavaa päivää vapaana, joten oli aika rankka maanantai. Päätin, että nyt on parempi pitää kokonainen lepopäivä. Tiistaiaamuna olo tuntuikin jo ihan normaalilta.

Seuraava kisa on Vantaalla ensi lauantaina järjestettävä SM-maantiejuoksu. Sehän on normaalisti keväällä, mutta siirrettiin aikanaan syksyyn koronan vuoksi. Harmillisesti kisa on nyt samana päivänä SM-maratonin kanssa mikä syö vähän osanottajamäärää. Mukaan on ilmoittautunut kuitenkin hyvä joukko nopeita juoksijoita joten hyvää kiritystä on tarjolla. Vantaan reitti on myös maineeltaan nopea, joten ainekset pitäisi olla kasassa nopean puolimaratonin juoksemista varten. Aikaa valmistautumiseen ei kuitenkaan ole paljoa, joten jouduin miettimään tarkkaan mihin asioihin keskityn seuraavan parin viikon aikana.

Juoksin maastojuoksuihin valmistautuessa kaikki kovat harjoitukset hiekka-alustoilla ja kuntoradoilla. Siellä ei tietystikään saanut pidettyä yhtä hyvää vauhtia mitä puolikkaalla on tavoitteena. Asfaltti on alustana nopea, mutta myös kova ja vaatii siksi totuttautumista. Kun aikaa ei ole paljoa käytettävissä, rakensin ohjelman joka keskittyy rennon nopeaan vauhtijuoksuun ja asfalttiin totuttautumiseen. Toivon, että muut ominaisuudet kantavat parin viikon huoltavalla harjoittelulla kisaan asti.

Tällainen oli tämän viikon ohjelma.

Ma	lepo
Ti ap	10 km palauttavaa 5'12 / km
Ti ip	Kiihtyvä 10 km 4'43 -> 3'59 / km
Ke ap	Kiihtyvä 10 km 5'04 -> 3'54 / km
Ke ip	Kiihtyvä 15 km 4'33 -> 4'02 / km
To ap	Kiihtyvä 10 km 4'56 -> 4'04 / km
To ip	Verrytely, 4 x mäkiloikat
Pe ap	Kiihtyvä 10 km 4'57 -> 3'56 / km
Pe ip	10 x 1 km / 1' vedot 3'32 … 3'25
La ap	Huoltava 10 km 5'50 / km
La ip	Kiihtyvä 10 km 4'51 -> 3'55 / km
Su ap	Pitkä lenkki 30 km 4'34 / km

Juoksin suurin piirtein vuorotellen asfaltilla ja kuntoradalla. Sunnuntain pitkän lenkin juoksin kokonaan asfaltilla. Ensi viikolla juoksen vielä 20 x 1'/1' rallattelun, jonka lisäksi lähinnä kevyttä juoksua. Olen havainnut kisaviikoille kevennellessä minulle toimivaksi ratkaisuksi sellaisen, jossa juoksukertojen määrä ei vähene, mutta lyhennän harjoituksia reilusti normaalista.

Toivottavasti päästään kisaamaan pahenevasta koronatilanteesta huolimatta. Oman haasteensa kisaan tuo sekin, että minulla on töissä kurssipäiviä torstaista perjantaihin. Matkustan kisapaikalle perjantain yöjunalla ja lähden kisan jälkeen heti takaisin Ouluun. Tulee varmasti rankka reissu, mutta olen toiveikas sen suhteen, että saisin parannettua tuolla kolme vuotta vanhaa ennätystäni 1:15'13.

SM-maastot, Kurikka

Tänä viikonloppuna päästiin viimein pitkän odotuksen jälkeen juoksemaan SM maastoja. Normaalisti kisat olisi juostu keväällä, mutta ne jouduttiin siirtämään koronan takia syksylle. Kurikan ryhti oli saanut vaikeuksista huolimatta loistavat puitteet kilpailulle. Reitti oli varmaan siistein tähän asti näkemistäni SM maastojen kisareiteistä. Viivalle oli saatu mukaan kohtuullisen paljon porukkaa ja Ylekin oli saatu houkuteltua paikalle tällä kertaa.

Menin callingiin heti sen avauduttua. Piikkarit tarkistettiin ja todettiin sallituiksi. Kaikki oli siis kunnossa. Muita juoksijoita alkoi valua hiljaksiin paikalle. Muutamia tuttuja, osa kasvoista puuttui. Calling-alueella pääsi verryttelemään lyhyellä pätkällä. Otin lyhyitä kiihdytyksiä ja tein koordinaatioliikkeitä. Auringon porotuksessa oli helppo saada kroppa lämpimäksi. Hoksasin että nyt muuten täytyy laittaa nopeasti piikkarit jalkaan etten myöhästy lähdöstä. Sitten päästiin itse lähtöalueelle missä pääsi ottamaan vähän pidempiä avausvetoja.

Asettauduttiin riviin ja saatiin lähtökäsky. Porukka rynni liikkeelle tuttuun tapaan lujaa. Olin miettinyt etukäteen että lähden rennosti liikkeelle, koska kisalatautuminen oli kova ja tulisi helposti poltettua liikaa voimia. Jäin porukan hännille enkä oikein nähnyt jäikö sinne ketään taakse. Tultiin stadionalueen jälkeen ensimmäiselle nurmipätkälle loivaan ylämäkeen. Aloin saada juoksemisen rytmistä kiinni. Tultiin ensimmäiseen jyrkkään mutta lyhyeen ylämäkeen, josta kaarrettiin oikealle loivaan alamäkeen. Ässämutkassa oli kovasti mutaa, jota muut tuntuivat kiertelevän. Juoksin itse suoraan ja sain tosi hyvin porukkaa kiinni ässämutkan jälkeen lähdettiin suoraan alamäkeen johon sain hyvän liikemomentin päälle ja ohittelin porukkaa. Nytkö se sijoituksissa nousu alkaisi?

Mäen alla lyhyen tasaisen pätkän jälkeen loivaa kaarretta alamäkeen juostessa selkiä tuntui menevän takaisin ohi. Tultiin uudelleen stadionalueelle ja siinä oli nopeaa tiukkaan pakkautunutta hiekkaa johon piikkari puri hyvin. Seuraavalla loivaan alamäkeen viettävällä nurmipätkällä sain taas kurottua muita kiinni. Edessä oli kuitenkin reitin tiukin ylämäki jossa muut tuntuivat olevan vahvempia. Mäen päältä kova pitkä alamäki jonka sain rullattua rennosti alas kohti seuraavaa kierrosta.

Matkan rasitus alkoi tuntua. Tuntui vähän pahalta nähdä neljää kierrosta näyttävä kierroslukukyltti. Vakiinnutin juoksurytmiä matkan tekoa varten jotta selviän koko matkasta. Täytyy juosta rajoitinta vasten, mutta ei niin kovaa että hyytyisin matkalle. Vaikka juoksu tuntuu raskaalta niin yritin pitää hoksottimet terävänä ja hyödyntää kaikki mahdollisuudet juosta suoraan ja pitävällä alustalla. Kierrokset ja mutkat alkoivat sulautua toisiinsa ja pitkähän tuo kisa on siellä matkaa tehdessä. Kova rasitus on koko ajan läsnä. Sain kuitenkin juostua kohtuu hyvällä rytmillä ja juoksu tuntui pysyvän hallinnassa koko ajan.

Eteen ilmestyi jostain Turun urheiluliiton juoksija. Käytiin kovaa kamppailua, jossa minä yritin rimpuilla mukana tasaisella ja ylämäissä, mutta pääsin rinnalle ja edelle alamäissä ja teknisemmissä kohdissa. Sitten edessä oli jo toinenkin juoksija Gamlakarlebyn sinisessä ja keltaisessa raitapaidassa. Yritin saada heitä kiinni, mutta ei millään. Tultiin vähän yllättäen stadionalueelle, mutta kaverit olivat jo liian kaukana. voimia riitti kohtuu hyvin loppukiriin. Mielessä pyöri kyllä, että tuosta kamppailusta luovuin ehkä vähän turhan helposti.

Kisan jälkeen meni vähän aikaa etsiessä vaatteidenvaihtopaikkaa. Kysyin järjestäjiltäkin, jotka eivät suorilta tienneet, mutta etsivät heti jonkun joka tiesi. Sain vähän takkia ja päällysvaatteita päälle sekä vaihdettua tossut piikkareiden tilalle. Loppupäivä meni seuratessa kisoja ja kannustaessa oman seuran muita juoksijoita.

Oma sijoitus oli 35. Kaikkiaan matkaan lähti 40 juoksijaa joista kolme joutui keskeyttämään. Aika 36'13 oli mielestäni kuitenkin kohtuullinen tuolle reitille. Jäin kärjestä 4'51 ja tämä oli ensimmäinen kerta kun SM maastoissa en jäänyt kärjelle kierroksella. Toki tässä oli yksi kierros vähemmän kuin aiemmin, mutta mielestäni olisin selvittänyt vielä kuudennenkin kierroksen. Saattoi olla itseasiassa tähänastisista juoksuista paras, vaikka sitä on tietysti vaikea arvioida kun nämä maastojuoksureitit ovat aina niin erilaisia.

Kuivasjärven Auran nuoret juoksijat niittivät tulosta minua menestyksekkäämmin ja näyttivät kovaa taistelutahtoa. Täytyy ottaa heistä mallia. Niklas Moilanen juoksi M17-sarjan 14. sijalle. N17-sarjassa Ronja Koskela nappasi pronssia, Ella Sorvisto oli 14., Meeri Korhonen 19. ja Vilma Sorvisto 23. N17-sarjassa tuli vielä joukkuepronssiakin. Mahtavaa!

Kotimatkalla tuli vielä laitettua ilmoittautuminen sisään SM maantiellekin. Olo on sellainen, että tässä olisi vielä mahdollisuus puristaa puolikkaalla hyvä tulos ja Vantaalla on varmasti siihen hyvä tilaisuus jos missään. Toivottavasti saadaan hyvä porukka viivalle vaikka se syökin osallistujia kun SM maraton on samana päivänä.

Pakopirtin juoksu

Seuran valmentaja Riitta Kallio-Kokko ehdotti että lähtisinkö tekemään viimeistelyharjoituksen seuran junnujen kanssa Utajärvellä järjestettävään maastojuoksukilpailuun. Olin totta kai heti innoissani ja kun kimppakyytikin järjestyi niin laitoin ilmoittautumisen sisään. Kiitos Sorviston Marille, kun pääsin heidän kyydissä kisaan.

Reitistä ei ollut etukäteen hirveästi tietoa. Kisakeskuksena toimi metsätien päässä ollut parkkipaikka jossa oli pari autoa ja pöytää ilmoittautumisille ja palkintojen jaolle. Käytiin hakemassa numerot ja lähdin tutustumaan parin kilometrin mittaiseen reittiin. Keli oli aika kylmä. Lämpöä oli ehkä viitisen astetta. Tuulta ei ollut lainkaan, kun reitti oli komean männikön keskellä. Saimme kuulla, että reitin ajan perustella pystyy sanomaan 5 sekunnin tarkkuudella mikä olisi tulos Kuortaneen maastofinaalissa. Kisa juostiin 1750 m mittaisella neulaspolulla, jossa ei ollut nousua nimeksikään. Tosi nopea ja hauska reitti. Pääsin testaamaan maastojuoksuun varaamiani piikkareitakin mikä oli hyvä juttu. Tuota reittiä me yleisessä sarjassa sitten kiersimme 3 kertaa ja matka oli noin 5,3 km GPS:n perusteella.

Kisaan ei lopulta tullut yleiseen sarjaan käsittääkseni kuin yksi juoksija minun lisäkseni. Sain kuitenkin kilpakumppaneita 4 km ja 6 km matkoja juoksevista junnuista, jotka lähtivät kaikki matkaan yhtä aikaa. Sain aika hyvän lähdön ja olin heti nopeimman juoksijan takana. Kärjessä veti P15-sarjalainen poika aika kyytiä ja minä pysyin hädin tuskin siinä vauhdissa. Muista juoksijoista en saanut minkäänlaista havaintoa alun jälkeen.

Toisen kierroksen paikkeilla menin sitten ohi ja juoksentelin loppukisan yksinään. Yritin pitää jonkun verran tehoja päällä, että saan kovan harjoituksen ensi sunnuntain SM maastoja varten. Ihan viimeisiä voimanrippeitä tällä kertaa ei tarvinnut puristaa. Tuloksia ei ole vielä netissä, mutta järjestäjä taisi sanoa minun ajaksi 17'52.

Piikkareilla oli mahtava juosta tuollaisella alustalla! Voi että tuntui upealta juosta vanhoilla piikkareilla, joilla olen kaikki ennätykseni juossut. Ne ovat alkaneet mennä vähän rikki joten ostin uudet piikkarit ja varasin nämä maastojuoksua varten. On nämä kyllä niin paljon juostavammat kuin uudet piikkarit, että täytyy varmaan katsoa vieläkö tuota mallia tehdään.

54. Oulun juoksu (10 km maantiejuoksu)

Olipa jännä lähteä pitkästä aikaa kisaan hyvillä fiiliksillä oman kunnon suhteen. Tiesin että nyt tulee varmasti parasta tulosta pariin vuoteen. Sääennuste aiheutti hieman harmaita hiuksia, kun luvassa oli 6 m / s tuulta ja vesisadetta. Erityisesti tuo vastatuuli Tuiran osuudella pelotti etukäteen. Päätin kuitenkin ettei siitä kannata stressata. Keli on sama kaikille.

Oli mahtavaa nähdä taas paljon juoksututtuja joita en ole nähnyt pitkän kisatauon ja koronaeristyksen vuoksi ollenkaan. Nostan erityisenä kohtaamisena esiin Olavi Peuran jota en ole nähnyt vuosiin enkä varsinkaan kisaan starttaamassa. Lähtöviivalla ei ollut hirveästi tutun näköistä porukkaa joiden peesiin kannattaisi iskeä. Miika Tenhusen tiesin aivan liian kovaksi luuksi.

Lähdössä aiheutti pientä hämminkiä kun starttipistoolissa oli vissiin ruuti kastunut vesisateessa eikä se lauennut. Lähettäjä hoksasi sitten lopulta huutaa hep ja karautettiin matkaan. Mulla oli vaikeuksia päästä hyvään paikkaan juoksemaan, mutta väänsin spurtilla niin että ensimmäisen mutkan jälkeen oli tyhjää tietä edessä. Huolestuttavan monta selkää karkasi kuitenkin edellä. Jäin juoksemaan omaa tahtia. Tiesin että tuohon ryntäilyyn ei kannata lähteä.

Pikisaaren liikenneympyrän jälkeisessä pienessä alamäessä pääsin ohi ensimmäisestä selästä. Kaveri taisi kuitenkin ohittaa minut vielä uudestaan. Tässä kohtaa omat muistikuvat on vähän epäselvät, miten kilpailu eteni. Edessä näkyi kuitenkin selkiä, mutta ne eivät loitonneet enää niin vauhdilla. Miika oli karannut jo johonkin näkymättömiin.

Edenin suoralla aloin saada muuta porukkaa kiinni ja oma juoksu tuntui vahvalta. Arvelin, että olivat kuin olivatkin lähteneet liian vauhdilla liikkeelle. Minun kone tuntui olevan vasta käynnistymässä. Edenin paikkeilla sitten taisin päästä kisan toiselle paikalle ja peesiin jäi ainakin jonkin verran porukkaa. Huomasin jossain Toppilansalmen tienoilla, että askelten äänet takaa alkavat vaimentua. Näillä paikkeilla tuli ensimmäiset vastatuulipätkät. Tuntui kuitenkin, että tuuli pyyhkii sivuilta ohi eikä lyö vastaan. Oli makeaa paukuttaa menemään ja koitin luukuttaa niin että seuraaminen ei ainakaan helpolla onnistuisi.

Siltojen kohdalla oli vähän kiharaista mutkaa ja piti juosta tarkkana, että pysyy reitillä eikä tipu kanavaan. Rantaan päästyä pääsi sitten latomaan pitkää suoraa ja vastatuuli ei tuntunut vieläkään tarttuvan minuun yhtään. Matkaa oli jäljellä kaiketi jotain 5-6 km. Tuumin että nyt pitää koittaa pitää huolta ettei vauhti notkahda. Tuiran rannassa yleisön kannustuksista pystyi päättelemään, että ei kilpakumppanit ainakaan kovin lähellä enää olleet.

Voimalaitoksen mäessä jouduin vähän rauhoittamaan, mutta ei kukaan siinäkään vaiheessa tuntunut pääsevän kantaan kiinni. Patosillan ylityksen jälkeen uskalsin vähän vilkuilla taakse ja näin että etumatkaa alkaa olla jo ihan kohtuullisesti. Halusin kuitenkin juosta mahdollisimman kovaa aikaakin, joten höllätä en halunnut. Lopussa en kuullut kuuluttajien ääniä, mutta olin aika varma että nyt tuli hyvä aika. Maaliin tulin toisena. Nyt siellä tulosseurannassa seisoo 35'21 joten tosi hyvin meni! Ensimmäisellä kolmanneksella vauhti on GPS mukaan ollut 3'30 / km, keskimmäisellä 3'36 / km ja viimeisellä 3'34. Ihanhan noihin ei ole luottamista, mutta tuntuu ihan loogiselta että alun myötätuulessa onnistuin pitämään parempaa vauhtia kuin vastatuuliosuuksilla. Keskelle osuu myös voimalaitoksen mäki mikä hidastaa jonkin verran.

Eiköhän tästä ole hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja ja Kurikan SM maastoja.