lauantai 19. syyskuuta 2015

Kiiminki-½maraton

Valmistautuminen kauden päätöskisaan on mennyt aivan hyvin viimeisiin päiviin asti. Ihan loppuvaiheessa ylimääräisiä sydämentykytyksiä on aiheuttanut yllättäin kipeytynyt oikean jalan kakkosvarpaan kynsi. Se on irronnut monta kertaa ja on aika karmeassa kunnossa. Tällaisen seuraksena kynsi alkaa helposti kasvamaan sisäänpäin ja aiheuttaa kipua varpaassa. Toistaiseksi tuo kipu on ollut ihan siedettävissä rajoissa ja kyllä minä juoksemaan jalalla pystyn. Ei se hyvältä silti tunnu. Pienoisena helpotuksena olen kastanut varpaan perusvoiteeseen ja käärinyt sen elmukelmuun jolloin kynsi pehmenee. Joustava kynsi ei paina yhtä pahasti pehmytkudoksiin ja kipu helpottuu. Tällä mallilla kannattaa tosin pitää huolta, että jalka tulee välillä pestyäkin huolellisesti.

Kisa-aamuna varvas ei enää juuri vaivannut. Läksittiin vanhempieni kanssa tapahtumapaikalle. Siellä normikuviot ja liikkeelle. Lähdin juoksemaan rentoa vauhtia ja Ismo sekä Jani karkasivat heti kauas. Sen lisäksi edessä oli vielä kolme juoksijaa. Jonkun kilometrin päästä juoksin kiinni tuon ryhmän jotta pääsen vähän tuulensuojaan. Ajattelin ensin että jäisin siihen hetkeksi lepäilemään, mutta näin että porukan kärjessä oli naisjuoksija niin enhän minä voinut siinä jäädä peesailemaan vaan juoksin porukan etummaiseksi. Siinä sitten rentoa vauhtia eteenpäin.

Näin miten Janin ja Ismon selät eivät siinä vaiheessa vielä juuri loitontuneet. Oma vauhtini oli sellaista että tuumin vähintään toisen heistä vielä siitä vauhdista löysäävän. Näin aloinkin vähitellen saavuttaa Jania ja ohitin ensimmäisen kierroksen jälkeisellä juomapaikalla. Siinä tuli aika suora ohitus, eikä Jani tainnut yrittääkään jäädä peesiin vaan otti juomaa.

Ismoa ei kuitenkaan enää  näkynyt missään. Jäin nakuttelemaan rennolta tuntuvaa vauhtia ja kun oli jotain kuusi kilometriä jäljellä joku huusi että minuutti kaulaa, vielä voi juosta kiinni. No ei se kyllä millään onnistuisi ellei Ismo hyytyisi toden teolla loppukilometreillä. Näin Ismon hyvävoimaisena juoksemassa vastaan reitin kohdassa jonka jälkeen tehdään täyskäännös ja juostaan takaisin. Tuon neulansilmän jälkeen Jani varoitti että perässä tulee joku tyyppi ja lujaa.

Yritin pitää vauhtia yllä mutta sieltähän se kaveri lopulta tuli iskuetäisyydelle. Matkaa oli jäljellä ehkä noin kolme kilometriä. Yritin vähän nostaa vauhtia, mutta turhaan. Viimeisellä kilometrillä yritin pitkää kiriä mutta kaveri paahtoi ohi ja minä yritin vähän aikaa rimpuilla peesissä. Pari kertaa vielä yritin repiä eroa kiinni ihan tosissaan, mutta ei vain voimat riittänyt ja tulin maaliin kuusi sekuntia jäljessä ajassa 1:19'49.

Eipä tämä kauden päätöskisakaan mitään hyvää tulosta suonut, mutta kisa oli hauska tappiosta huolimatta. Juoksun aikana kipeä varvas ei tuntunut yhtään, mutta nyt jälkeenpäin pistää vähän nilkuttamaan. Näin ylimenokauden ensimmäisiä askareita on hoitaa tuo pikkuvamma pois alta.

2 kommenttia:

  1. Hyvä veto Kiimingissä! Ihan mukava tapahtuma. Itsekin olen juossut siellä puolikkaan 2013, muistaakseni 3 sekuntia sun tämän vuotista aikaa heikommin.

    Lähtikö muuten puolikas liikkeelle edelleen 15min. täysmaratonin ja varttimaratonin perään? Mielestäni se oli tapahtuman ainoa selkeä miinus. Ei ole mitään järkeä laittaa puolikkaan juoksijoita ohittelemaan maratoonareita. Terwassakin näin oli joskus, mutta käsittääkseni opittu virheistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se näin oli ja paikoitellen oli ahdasta ohitella. Pääasiassa baanaa oli kuitenkin niin leveästi että mahtui hidastelematta ohi.

      Poista