Olen käyttänyt viime päivät paitsi bassosovituksia viilaamalla myös laatimalla suunnitelmia seuraavaa kautta varten. Tärkeimmät tavoitteeni tulevat olemaan 5000 ja 10 000 metrin ratajuoksuissa. Seuraava looginen askelma on lähteä tavoittelemaan A-luokan tulostasoa onnistuupa se sitten jo ensi kaudella vai ottaako se pidemmän aikaa.
Jonkun verran homma monipuolistuu, mutta pääasiassa harjoitteluni perusperiaatteet säilyvät ihan samanlaisina mitä aiemminkin. Laatimani harjoitusohjelma on aika vaativa mutta nousujohteinen. Olen varannut paljon aikaa kovempia harjoituksia varten totuttautumiseen. Tämän kauden loppuvaiheissa alkoi ehkä mukana olla jonkin verran vauhtisokeutta ja oli selvää että niillä pohjilla en olisi pystynyt enää juurikaan kovemmille kierroksille pääsemään. Pudotankin nyt harjoitusvauhteja selvästi siitä mihin loppukaudesta pääsin ja lähden rakentamaan entistä vahvempia kestävyyspohjia tulevaa kilpailukautta varten.
Odotellessa harjoituskauden alkua olen kuntouttanut akillesta saamieni ohjeiden mukaan. Peritendiniitti ei tunnu enää missään eikä akillesta puristellessa tunnu mitään kipuja. Juoksuhalut alkavat olla aika voimakkaana mutta tehdään nyt kuntoutusohjelma huolella loppuun. Toivon mukaan maltti tässä vaiheessa palkitaan kunhan kaverini Antin sanoin palaan takaisin pajalle.
PS: Urheiluruudussa ei mainittu eilen sanaakaan SM-maratonista. En voi ymmärtää.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
torstai 18. syyskuuta 2014
Paluu OMT-Fyssari-Arin puheille
Tänään pääsin valittamaan peritendiniittivaivaani samalle OMT-fysioterapeutille joka auttoi minua lantiovaivoissani pari vuotta sitten. Tehtiin pari testiä joissa paljastui että kipeytyneen jalan jalkaterässä oli moninaisia toimimattomia liikeratoja. Aika jännä juttu oli, että huomattiin liikeradoissa eroa ihan lantiossa asti. Kipeässä jalassa ei ollut liikettä juuri minkään vertaa terveeseen verrattuna.
Seuraavaksi Ari köytti minut pöytään kiinni ja käsitteli sen kipeän jalan nilkan. Muutama terävä nykäisy ja sitten tuntui ja kuului iso rusaus. Ei sattunut kuitenkaan. Ari käsitteli vielä lisäksi muutaman eri liikeradan jonka jälkeen toistettiin alkuvaiheen testejä. Puolierot olivat tasoittuneet ja mikä omituisinta myös lonkkanivelen liike oli vapautunut. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta Ari sanoi jo ennen nilkan käsittelyä että katohan vain niin tuo lonkan puolierokin korjautuu samalla.
Käytiin läpi tutut harjoitteet kuten eksentriset pohjeliikkeet yms, mutta valkeni taas sama asia mitä viime kerrallakin. Noista harjoituksista ei ole juuri mitään hyötyä jos perusasiat eivät toimi. Niinkuin nyt tuo jalkaterän huono liikkuvuus on käytännössä estänyt pohjevenyttelyn lähes kokonaan. Silloin aiemmin lantion toimintahäiriö esti sinänsä oikeiden harjoitteiden kuntouttavan vaikutuksen.
Aivan uskomaton ukko tuo Ari. Kyllä tuo jalka vielä juoksukäyttöön saadaan, ei epäilystäkään!
Seuraavaksi Ari köytti minut pöytään kiinni ja käsitteli sen kipeän jalan nilkan. Muutama terävä nykäisy ja sitten tuntui ja kuului iso rusaus. Ei sattunut kuitenkaan. Ari käsitteli vielä lisäksi muutaman eri liikeradan jonka jälkeen toistettiin alkuvaiheen testejä. Puolierot olivat tasoittuneet ja mikä omituisinta myös lonkkanivelen liike oli vapautunut. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta Ari sanoi jo ennen nilkan käsittelyä että katohan vain niin tuo lonkan puolierokin korjautuu samalla.
Käytiin läpi tutut harjoitteet kuten eksentriset pohjeliikkeet yms, mutta valkeni taas sama asia mitä viime kerrallakin. Noista harjoituksista ei ole juuri mitään hyötyä jos perusasiat eivät toimi. Niinkuin nyt tuo jalkaterän huono liikkuvuus on käytännössä estänyt pohjevenyttelyn lähes kokonaan. Silloin aiemmin lantion toimintahäiriö esti sinänsä oikeiden harjoitteiden kuntouttavan vaikutuksen.
Aivan uskomaton ukko tuo Ari. Kyllä tuo jalka vielä juoksukäyttöön saadaan, ei epäilystäkään!
lauantai 6. syyskuuta 2014
Kausi pakettiin
Viime päivien aikana olen ollut hankalan tilanteen edessä. Akillesjänteen kanssa ei ole tullut ainakaan käännettä parempaan - pikemminkin se on hivuttautunut heikompaan kuntoon. Pystyn kuitenkin vielä sen kanssa juoksemaan ja olemaan. Kuntohan olisi tällä hetkellä parasta mihin olen saanut itseni koskaan viritettyä ja into kisata jäljelläolevat pari tavoitekisaa kova.
Juttelin asiasta muutamien kavereiden kanssa ja työkaverini maastopyöräilijä-Kimmo esitti hyvän kysymyksen. Mitä minulla on kauden viimeisissä kisoissa voitettavana? Pystyisin viilaamaan vielä puolimaratonin ennätystä alle 1:15 kaiken onnistuessa. Kenties maantiekympin aika voisi olla kauden lopussa hieman lähempänä 33 minuuttia. Ennätysparannukset olisivat toki mieleen, mutta eivät sinänsä voi olla kovin merkittäviä näin lyhyessä ajassa.
Pitkän tähtäimen tavoitteiden kannalta taas hävittävänä on talviharjoittelu jonka menetän osittain tai kokonaan mikäli juoksen akillesjänteen ja nilkan alta pois. Viime syksynähän ennen plantaarifaskiitin ilmentymistä koko homma lähti käyntiin aika samanlaisista akillesvaivoista mistä nyt kärsin.
Näin auki purettuna ja loogisesti ajateltuna tilanteessa ei oikeastaan ole mitään hankalaa. Lenkkarit kannattaa nyt naulata seinään vähäksi aikaa ja kuntouttaa kintut takaisin iskuun. Voisinkin keskittyä vähäksi aikaa edistämään bändin bassoäänityksiä jotka ovat jääneet osaltani vähän paitsioon kaiken energian mennessä töihin ja juoksuharrastukseen. Tällä kertaa aion ottaa reilusti enemmän yli tämän ylimenokauden kuin viimeksi. Silloinhan tuli kuitenkin juostua 60...80 km / viikko ja vielä päälle suunnistettua, käytyä salilla ja tekemäsä jotain sauvatreeniä suollakin. Josko vaikka 60 km työmatkapyöräilyä viikossa olisi riittävä määrä liikuntaa. Käyn myös heti maanantaina juttelemassa lääkärin kanssa akillesjänteen hoitovaihtoehdoista.
Näin kaudesta jää päälle hyvä nälkä kehittyä eteenpäin ja toivottavasti vähän paremmat lähtökohdat tulevaan kauteen kuin tähän kauteen.
Juttelin asiasta muutamien kavereiden kanssa ja työkaverini maastopyöräilijä-Kimmo esitti hyvän kysymyksen. Mitä minulla on kauden viimeisissä kisoissa voitettavana? Pystyisin viilaamaan vielä puolimaratonin ennätystä alle 1:15 kaiken onnistuessa. Kenties maantiekympin aika voisi olla kauden lopussa hieman lähempänä 33 minuuttia. Ennätysparannukset olisivat toki mieleen, mutta eivät sinänsä voi olla kovin merkittäviä näin lyhyessä ajassa.
Pitkän tähtäimen tavoitteiden kannalta taas hävittävänä on talviharjoittelu jonka menetän osittain tai kokonaan mikäli juoksen akillesjänteen ja nilkan alta pois. Viime syksynähän ennen plantaarifaskiitin ilmentymistä koko homma lähti käyntiin aika samanlaisista akillesvaivoista mistä nyt kärsin.
Näin auki purettuna ja loogisesti ajateltuna tilanteessa ei oikeastaan ole mitään hankalaa. Lenkkarit kannattaa nyt naulata seinään vähäksi aikaa ja kuntouttaa kintut takaisin iskuun. Voisinkin keskittyä vähäksi aikaa edistämään bändin bassoäänityksiä jotka ovat jääneet osaltani vähän paitsioon kaiken energian mennessä töihin ja juoksuharrastukseen. Tällä kertaa aion ottaa reilusti enemmän yli tämän ylimenokauden kuin viimeksi. Silloinhan tuli kuitenkin juostua 60...80 km / viikko ja vielä päälle suunnistettua, käytyä salilla ja tekemäsä jotain sauvatreeniä suollakin. Josko vaikka 60 km työmatkapyöräilyä viikossa olisi riittävä määrä liikuntaa. Käyn myös heti maanantaina juttelemassa lääkärin kanssa akillesjänteen hoitovaihtoehdoista.
Näin kaudesta jää päälle hyvä nälkä kehittyä eteenpäin ja toivottavasti vähän paremmat lähtökohdat tulevaan kauteen kuin tähän kauteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)