sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Kevyt viikko

Tällä viikolla kilsoja kertyi vain satakunta ja tekipä hyvää. Kyllä edellisviikkojen kova määrä vaati jo pientä palauttavaa jaksoa. Juoksin hieman tehojakin, viikolla sekalaisia nopeusvetoja hallissa ja lauantaina 8 x 1,5 km / 1 min palautuksilla maantiereitillä. Tänään vielä juoksin 30 kilometrin pitkiksen. Nyt alan olla taas valmis kovempaan treeniin.

Ensi viikolla on taas jos jonkinmoista iltamenoa jonka johdosta pidemmät harjoitukset ajoittuvat aamuun ja yritän luikaista töiden ja iltaohjelman välissä lyhyemmän palauttavan lenkin. Halli on varattuna vähän hankalasti joten kovat lenkit joko ulkona tai matolla. Ei auta harmitella, täytyy sopeutua. 

Olisipa kiva kun saataisiin ensi vuoden kisoja jo kilpailukalenteriinkin. Josko tuota vuoden alussa tulisi taas suunnattua Rovaniemelle hallikisoihin. 

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Melkoisesti kilometrejä

Tänään paukkui viikottaisen kilsamäärän ennätys. Haluan kirjoittaa muistiin fiiliksiä tulevaisuutta varten. Vanhemmista päivityksistä on ollut usein iloa jälkeenpäin, kun on hakenut perspektiiviä nykyiseen tekemiseen.

Maanantaiaamuna juoksin 16 kilometriä ihan hyvällä tuntumalla. Iltapäivällä reilussa lumisateessa 15,3 km. Paksussa lumessa juokseminen tuntui rasittavan erityisesti pakaralihaksia, kun joutuu koko ajan hakemaan pitoa askeleeseen.

Tiistaina huomasin, että iltapäivästä onkin leffakerho enkä ehdi juoksemaan suunniteltua lenkkiä silloin. Juoksin siksi aamusta reilun 18 km ja otin töihin mukaan juoksukamat. Ehdin vähän päälle 8 kilometriä kuitenkin töiden ja leffakerhon välissä juosta palauttavaa.

Keskiviikkona tiesin, että töissä on iltapäivällä lenkkikerho. Siinä ei myöskään kerry aivan yhtä paljon kilometrejä mitä muuten normaalisti varmaan juoksisin. Juoksin aamusta 20 kilometriä. Tuumin, että onpa jännä ettei tällaisella lenkillä väsy enää sen vertaa mitä muutama viikko sitten 15 kilometrin aamulenkeillä. Oli taas melkoista pöppyrää runsaan lumen vuoksi. Töihin kamat mukaan ja lenkkikerhossa 9 km oikein rauhallista juoksua. Keli oli melko liukas.

Torstain bänditreenit oli peruttu, joten aikaa riitti juosta reilusti. Juoksin aamusta vähän päälle 19 km vesisateessa ja liukkaalla kelillä. Karmea pääkalokeli oikeastaan. Iltapäivällä meinasi huumori olla tiukassa vesisateessa ja loskassa puskiessa. Juoksin kuitenkin päälle 17 kilsaa. Huikkailin tsemppejä lumitöitä tekevälle miehelle, joka puski kolaa puolisääreen yltävässä vedessä. Totesimme että ei oo hääviä keli.

Perjantaiaamuna tunsin oloni hieman väsyneeksi. Tuntui aika raskaalta kiskoa eiliseltä vielä märät kengät jalkaan ja lähteä pimeään tamppaamaan. Juoksentelin kuitenkin 20 kilsaa. Töiden jälkeen oli tiedossa ravintola- ja teatteri-ilta joten otin taas töihin mukaan juoksukamat. Ehdin juosta 8 kilometriä töiden ja ravintolaan lähtemisen välissä. Olipa kiva olla välistä vähän sosiaalinenkin. Pari miinusta illalle: ravintolassa unohtivat tuoda jälkkäriksi tilaamani suklaakakun. Näytelmä ei myöskään ollut kaksinen. Harmin paikka, yleensä Oulun kaupunginteatteri on ollut oikein hyvä.

Onneksi alkoi viikonloppu. Lauantaiaamuna keli oli vielä liukas. En ole saanut oikein vauhtitreeniä nyt kelien takia. Menin kuntosalille juoksemaan matolla 4 x 10' / 5' vauhtikestävyyttä. Treeni sujui mainiosti ja jotain tuntuu tarttuneen jalkoihin kun tuntuivat niin voimakkailta. Matkaa kertyi kaikkine verryttelyineen ja kun juoksin matkat salille ja takaisin kaikkiaan 22 km. Iltapäivällä vielä saunalenkki 10,8 km.

Tänään sain pitkikselle kaveriksi parinkymmenen kilsan ajaksi Veeran, joten ihan yksin ei tarvinnut juosta. Matka sujui varsin rattoisasti. Loppuun jäi vielä kymmenisen kilsaa kerättäväksi. Mietin että kylläpä tuntuu kevyeltä juoksu. Missään vaiheessa ei alkanut jalka painaa. Yleensä tänä syksynä on tuossa 28 kilometrin paikkeilla alkanut totisempi hetki jota nyt ei tullut ollenkaan. Juoksin kaikkiaan 35 kilometriä.

Kun kaikki viikon juoksut lasketaan yhteen matkaa kertyi 220 kilometriä. Vanha kilometriennätys meni siis uusiksi. Tosi helpolta tuntui verrattuna siihen parin vuoden takaiseen. Nythän mulla tuli parin sadan viikko pari kolmisen viikkoa sitten. Mielestäni edistystä siihenkin nähden on havaittavissa. Tuleva viikko on kuitenkin selvästi kevyempi. Onhan tässä pari viikkoa tullutkin taas mätettyä melkoisesti kilometrejä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Reippaasti kilsoja, määräintervalleja ja parvi pyrstötiaisia

Tällä viikolla kertyi taas melkoisesti juoksukilometrejä, kaikkiaan yli 190. Juoksin etupäässä kevyttä juoksua. Alkuviikosta kevyiden lenkkien lomassa tein muutamia nopeusvetoja, mutta sen kummempia tehoja ei kertynyt ennen viikonloppua. Yritinpä muutamat lenkit vetää erityisen rauhallisestikin. Työporukan yhteislenkillä nyt muutenkin vauhti on yleensä hyvin rauhallista. Juoksin aamuisin reilun 15 km mittaisia lenkkejä ja töiden jälkeen vähän lyhyempiä.

Lauantaina kävin hallilla tekemässä 3000 m, 2x2000m, 6x1000m/1' harjoituksen. Aina minulla on näissä kauden ensimmäisissä ajatuksena lähteä rauhallisesti liikkeelle. Harjoituskautta on pitkästi edessä ja harjoituksia ei kannata pilata liialla höntyilyllä. Liekö ollut ensimmäinen kerta kun homma oikeasti onnistui? Vetojen ajat olivat 11'48, 7'36, 7'31, 3'36, 3'34, 3'33, 3'31, 3'35, 3'28. Vasta tonneissa siis aloin hätyytellä tuoreen kympin kisavauhteja ja kyllä tämä harjoitus tuntui tosi helpolta.

Viikonlopun viimeisteli 32 km rauhallinen pitkis lumipöppyrässä. Lunta oli niin paljon, että juoksu oli normaalia raskaampaa. Lenkin loppuvaiheilla piristystä toi kun kuulin yllättäen metsästä tutunkuuloista narskutusta. Olen kerran eläissäni kuulut sitä aiemmin, mutta tiesin heti mitä odottaa. Pysähdyin tähyilemään metsään ja hetken päästä narskuttelu tuli lähemmäksi ja lopulta esiin tuli parvi pyrstötiaisia! Vähän aikaa tienvarsipusikoissa keikisteltyään ne jatkoivat matkaansa syvemmälle metsään ja minäkin jatkoin matkaa. Kyllä siinä jalat tuntuivat paljon kevyemmältä tämän kohtaamisen jälkeen.

Vaikka juoksen kaupunkialueella, niin kyllä juoksu kuitenkin tuo yhteyttä luontoon. Asioita katsoo aivan eri tavalla kun viettää ulkona perusasioiden äärellä toistakymmentä tuntia viikossa. Asiat, jotka kyynisellä perspektiivillä eivät merkitse mitään saavat itselle syviä merkityksiä. Minusta se on mukavaa.

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Paluu oman juoksuharrastuksen alkuvaiheisiin

Ajattelin palautella mieleen, millaista oli juoksun aloittaminen. Lähtökohtien avaaminen ja muisteleminen on ihan hauskaa ja jos hyvin käy, ehkä innostaa jotakin joka on juoksuharrastuksen alkuvaiheessa.

Aloitin juoksemisen vuoden 2007 kesällä. Minulla ei ole tuolta ajalta kunnollista harjoituspäiväkirjaa, mutta olen onneksi kirjannut tekemisiäni Muusikoiden.net -keskustelufoorumin kuntoiluaiheiseen keskusteluketjuun. Ihan alussa treeni oli vuorotellen reipasta kävelyä ja hölkkää. Syyskuun alussa oli viikko mennyt näin:

Ma: 1h juoksu
Ke: 43 min juoksu
La: 37 min juoksu
Su: 55 min reipas kävely

Selkeästi keskiviikosta lähtien vaikeutunut meno. En ollut ehtinyt palautua oikealla tavalla ja röydin seuraavat lenkit todella pahasti. Lauantai oli kyllä surkein lenkki ikinä.

Sunnuntain kävelylenkki oli kyllä hyvä siirto. Edesauttanee palautumista ensi viikkoa varten.


Parin viikon päästä olevassa merkinnässä voi vähän arvioida vauhtiakin:

Ma:65 min juoksu
Ti: 72 min kävely
Ke: 62 min juoksu
To & Pe: Lepoa
La: 80 min juoksu
Su: 66 min juoksu

Matkaa tuli juosten 35 km, yhteensä reilu 40 km.


Tuossa on siis juoksua 273 minuuttia eli keskivauhti on ollut 7'48 / km.

Syyskuun lopussa juoksimme kaverini kanssa haasteviikon, jossa molemmilla oli tehtävänä juosta viikon aikana 50 kilometriä. Muistan, että kilometrien kasaan saaminen oli työn takana. Juoksin perjantaina nähtävästi pisimmän lenkin siihen astisista, 19 km aikaan 137 minuuttia. Pudotin tuohon aikaan vielä viimeisiä ylimääräisiä kiloja ja syyskuun aikana olen nähtävästi pudottanut 6 kg.

Saman vuoden joulukuussa kymppi kulki 51 minuuttiin maksimaalisena vetona.

Maaliskuussa 2008 olen toteuttanut seuraavanlaisen viikon:


Ma: 14,2 km pk
Ti: Lepo
Ke: 6 x 1000 m vetoja nopeimman ollessa 4:31 yhteensä 15 km
To: 10,4 km pk + kuntosaliharjoittelu
Pe: Lepo
La: 4 x 2000 m vetoja nopeimman ollessa 10:00 yhteensä 18,1 km
Su: 24,7 km pitkis

Yhteensä n. 82,5 km juoksuharjoittelua. Vetoharjoittelut onnistuivat oikein mallikkaasti jokaisen vedon ollessa edellistä kovempi. Keskiviikkona hätyyteltiin maksimirasitusta viimeisen vedon mennessä 191 keskisykkeellä (arvio anaerk 185). Lauantaina ote oli rennompi ja tavoitteena juosta puolimaratonin tavoitevauhtia. Viimeisen vedon keskisyke oli 175. Kuntosalilla tuli rehkittyä niin kovasti, että perjantaiaamuna oli jopa hieman lämpöä sekä yöllä hieman nukkumisvaikeuksia.


Juoksin maaliskuun lopussa ensimmäisen juoksukilpailuni Iin testijuoksuissa, 10 km aikaan 42'54. Sykkeistäkin on jäänyt merkintä: keskisyke 190 ja maksimi 197.

Tuon jälkeen minulla oli jotain vaivaa jalkaholvin kanssa ja valmistautuminen Terwamaratonin puolikkaalle jäi hieman vaillinnaiseksi. Juoksin vasiten kaverien kanssa Äetsässä puolimaratonin aikaan 1:41'07. Terwalla sitten tosi kyseessä 1:35'23. Tuon jälkeen lähtikin treeneissä kunnolla sokka irti ja aloin juoksemaan yli sadan kilometrin viikkoja. Kesäkuussa puolikas meni Rovaniemellä jo 1:26'26.

Sellaista se alkuaika oli. Kokeilua ja haparointia. Sain hyviä vinkkejä siskoltani joka on ollut aikanaan 90-luvun taitteessa kova maileri ja haali pokaaleja veteraanisarjoissa kun aloittelin juoksuharrastusta. Oli tosi arvokasta saada vinkkejä peruskuntotreenin tärkeydestä ja miten vetotreenit kannattaa toteuttaa. Tuli minulla kyllä silti vedettyä aika itsepäisesti ja tuskinpa siskolta olisi lupaa hellinnyt juosta reilusti yli 100 kilometrin viikkoja alle vuosi harjoittelun aloittamisesta. Vaikka harjoittelu ei taatusti ole aina ollut optimaalista, niin innostus siinä on aina ollut läsnä ja oma halu juosta. Aniharvoin on lenkille tarvinnut pakottautua ja viimeistään siinä vaiheessa kun ulos olen astunut on tehnyt mieli juosta.

Haluaisinkin ehkä kaikella tällä kertoa lukijoille, että kyllä, muistan millaista oli juosta 7-8 minuutin kilometrivauhteja. Joka paikasta tulee hirveästi ohjeita siitä miten tulisi juosta ja mitä virheitä tulee varoa. Kyllä juoksemisen ehtii opetella, kun ajattelee hommaa pitkäjänteisesti. Oppiminen ei mielestäni myöskään koskaan lopu niin kauan kuin mielenkiintoa itsellä riittää.