Lähdin aamulla normaaliin tapaan polkemaan pienien kiertoreittien kautta töihin. Tarkoitus oli ajaa n. 20 km lenkura Saarelan ja Vaalantien kautta. Juuri kun käännyin Vaalantielle, huomasin että takarengas oli tyhjä. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi ollut rengasrikkoja viime aikoina. Pienessä tihkusateessa kastuneesta renkaasta erottui ainakin neljä kohtaa josta ilmaa sihisi pihalle. Takarenkaan vaihtaminen on sen verran hankalaa, etten viitsinyt alkaa siinä paikalla korjaustöihin, vaikka työkalut mukana olivatkin. Niinpä konkoilin pyörän kanssa kotia. Erkkolansiltaa ylittäessä teki kyllä mieli heittää koko fillari Oulujokeen.
En viitsinyt kotonakaan alkaa enää korjaamaan pyörää, vaan kaikkia suosituksia vastaan päätin juosta työmatkat tänään. Kyllähän tuo vasen lonkka on edelleen kipeä, mutta nivusiin ei sentään enää sattunut. Tämä muistuttaa aika paljon viime syksyä, silloinhan vaivana oli oikealta puolen kipeä persus eli pakaralihaksen yläosa/alaselkä. Kivuista huolimatta juoksu tuntui ihan suhteellisen kevyeltä ja kulki 4:25/km keskivauhtia.
Iltapäivällä pitääkin sitten hölkätä kotia korjaamaan fillari, että pääsee huomenna kuntosalille ja kauppaan.
torstai 27. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
Onko OMT-fysioterapiassa taikaa?
Pääsin tänään viimein OMT-fysioterapeutti Arin juttusille. Tehtiin muutamat testit ja tuloksena on, että lantion lihaksisto ei toimi niinkuin pitäisi. Kuulemma nyt tukevat lihakset toimivat vain 50 % teholla, mikä aiheuttaa ongelmia. Välillä Ari pyöritteli käsissään jotain irtorankaa ja näytti miten nivelten pitäisi toimia ja miten ne nyt toimivat väärin. Suurin osa anatomisista hienouksista meni suoraan sanoen minulta yli ymmärryksen. Tehtiin kuitenkin lopuksi pari harjoitusta joiden seurauksena liikkuvuus parani yllättävän paljon. Sain kotiläksyksi tehdä opeteltuja harjoituksia päivittäin seuraavaan tapaamiseen asti, joka on ensi viikolla. Onneksi liikkeet olivat sen verran yksinkertaisia, että minäkin ne opin tekemään. Jospa se riittää, että fysioterapeutti ymmärtää sen lantion ja selkärangan mekaniikan. Minä voin hoitaa harjoittelupuolen.
Suosituksena on, etten juoksisi vielä ennenkuin saadaan lantion lihaksisto toimimaan oikealla tavalla. Positiivisena puolena Ari oli sitä mieltä, että nämä asiat saadaan vielä kuntoon ja tämä ei tule rajoittamaan treenaamista sen jälkeen. Kuulemma on saatu tosi hyviä tuloksia aikaan ihan SM-tason urheilijoilla. Toki tätä nyt opeteltavaa lihashuoltoa joutuu varmaankin tekemään enemmän tai vähemmän aina.
Harjoittelua ei tullutkaan tänään oikeastaan ollenkaan, pelkästään kevyttä fillarointia töihin ja fyssarin toimistolle yms 25 kilometriä.
Suosituksena on, etten juoksisi vielä ennenkuin saadaan lantion lihaksisto toimimaan oikealla tavalla. Positiivisena puolena Ari oli sitä mieltä, että nämä asiat saadaan vielä kuntoon ja tämä ei tule rajoittamaan treenaamista sen jälkeen. Kuulemma on saatu tosi hyviä tuloksia aikaan ihan SM-tason urheilijoilla. Toki tätä nyt opeteltavaa lihashuoltoa joutuu varmaankin tekemään enemmän tai vähemmän aina.
Harjoittelua ei tullutkaan tänään oikeastaan ollenkaan, pelkästään kevyttä fillarointia töihin ja fyssarin toimistolle yms 25 kilometriä.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Reidet pinkeänä
Tällä viikolla on tullut ulkoilutettua fillaria melko runsaasti ja kun päälle vielä otetaan pari jalkavoittoista kuntosalikertaa oli lauantaina reidet jo tosi pinkeinä. Ajoin myös aiempaa enemmän kuntoradoilla ja huonokuntoisilla sorateillä. Maanantainahan tein myös aiemmin bloggaamani erittäin onnistuneen maastopyöräkokeilun. Reisien tukkoisuus oli jo sitä astetta, että etureidet tuntuivat suorastaan kipeiltä. Aamupäivän ryttyytys möykkelikköisellä Kalimenvaarantiellä ja vähän rennompi yhteislenkki bändimme laulajan kanssa iltapäivällä palauttivat kuitenkin reisiä sen verran, että pääsin tekemään vielä pitkän harjoituksen sunnuntaina.
Ma: ap 28 km pyöräily; ip 25 km maastopyöräily
Ti: pyöräilyä 14 km, kuntosalilla tunti
Ke: ap 36 km pyöräily; ip 42 km pyöräily
To: ap 30 km pyöräily; ip 35 km pyöräily
Pe: ap 19 km pyöräily; ip 8 km pyöräilyä + kuntosalilla 46 min
La: ap 26 km pyöräily; ip 56 km pyöräily
Su: 111 km pyöräily
Yhteensä ulkoilua tuli 21 h 55 min joka lienee kevyesti meikäläiselle suurin määrä harjoitustunteja yhden viikon aikana. Ensi viikolla vähän kevyempää kuormaa. Heti maanantaina pääsenkin näyttämään OMT-fysioterapeutille lonkkaani, josko se saataisiin tuunattua takaisin juoksukuntoon.
Ma: ap 28 km pyöräily; ip 25 km maastopyöräily
Ti: pyöräilyä 14 km, kuntosalilla tunti
Ke: ap 36 km pyöräily; ip 42 km pyöräily
To: ap 30 km pyöräily; ip 35 km pyöräily
Pe: ap 19 km pyöräily; ip 8 km pyöräilyä + kuntosalilla 46 min
La: ap 26 km pyöräily; ip 56 km pyöräily
Su: 111 km pyöräily
Yhteensä ulkoilua tuli 21 h 55 min joka lienee kevyesti meikäläiselle suurin määrä harjoitustunteja yhden viikon aikana. Ensi viikolla vähän kevyempää kuormaa. Heti maanantaina pääsenkin näyttämään OMT-fysioterapeutille lonkkaani, josko se saataisiin tuunattua takaisin juoksukuntoon.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Maastopyöräilyn riemua
Olen polkenut työmatkoillani muutamia kertoja Hiukkavaaran ja Auranmajan välistä kuntorataa pitkin. Reitin varrella on hyvin mielenkiintoisen näköisiä polkuja ja eilen innostuinkin kokeilemaan maastopyöräilyä merkityllä kympin ladulla, jonka ajattelin olevan sopiva ensikokeiluksi. Alkumatka sujuikin hyvin, tosin reitti muuttui koko ajan teknisemmäksi pitemmälle päästessäni. Jouduin keskittymään tiukasti ajamiseen, etenkin koska alla oli luottofillarini Tunturi Prego. Sehän ei varsinaisesti ole mikään maastopyörä, vaan enemmänkin kauppa- ja työmatkoille suunniteltu citypolkupyörä.
Pian huomasin, että reitti muuttui ihan suorastaan suoksi, enkä pystynyt jatkamaan enää eteenpäin. Edessä näkyi pehmeää suota jonka keskellä oli lampi. Mietin, että meneekö se latu nyt sitten talvella lammen yli? Joka tapauksessa jouduin kääntymään takaisin. Paluumatkalla huomasin, että maastossa kikkaillessa olin menettänyt suuntavaistoni, enkä osannutkaan enää palata omia jälkiäni kuntoradalle.
Tässä vaiheessa pysähdyin kuuntelemaan mistä päin kuuluu autojen ääniä ja aloin puskemaan metsän läpi suoraan niitä kohti. Koska olosuhteiden pakosta reitti oli enemmän tai vähemmän viivasuora, jouduin rämpimään erittäin vaikeassa maastossa ja pyörällä ajamisesta ei tullut enää mitään. Jossain vaiheessa täytyi myös luopua pyörän työntämisestä ja se piti ottaa olalle kantoon. Tulipa mieleen että
vaiheessa olisi ollut iloa cyclocrossista tai muuten kevyemmästä pyörästä. Tosin olisiko sellainen rimpula enää kestänyt tuollaisessa ryteikössä, en tiedä.
Lopulta osuin merkitylle luontopolulle, jota lähdin seuraamaan. Oli vaikea päättää kumpaan suuntaan polkua lähtisin, sillä kumpikaan suunta ei mennyt kohti autojen ääniä. Valitsin sitten summamutikassa ja toivoin parasta. Polku alkoi vähän aikaa ajettuani levetä, jolloin totesin metsäseikkailun alkavan olla päätöksessä. Lopulta tulla tupsahdin jonkun talon pihaan ja seurasin tietä pitkin saapuen Alakyläntielle. Jälkikäteen reittiä Movescountista tarkasteltuani huomasin, että myös jatkamalla autojen äänien seuraamista olisin tullut aika nopeastikin Ruskoon tai Kuusamontielle.
Tilanne ei missään vaiheessa tuntunut kovin vakavalta, mutta olisihan tuo metsäreissu voinut venyä tosi pitkäksi ja epämiellyttäväksikin. Oulussa oli eilen tulossa rajuilma ja vettä satoikin jo aika lailla. Myöhemmin yöllä oli tuulikin äitynyt kovaksi ja tähän aikaan vuodesta yöt on jo tosi pimeitä. Jos olisin sattunut hortoilemaan pohjoiseen tai koilliseen päin olisin saattanut jatkaa kilometritolkulla Alakyläntien ja Kuusamontien välissä ennenkuin olisi löytänyt tiensä pois. Silti, väsyttämään ei noin lyhyessä ajassa vielä alkanut ja mukana oli puhelin ja GPS-kello jossa on myös kompassi. Noiden avulla viimeistään olisi ollut helppo suunnistaa metsästä pois tai soittaa apua, jos olisi oikeasti tullut hätä.
Pian huomasin, että reitti muuttui ihan suorastaan suoksi, enkä pystynyt jatkamaan enää eteenpäin. Edessä näkyi pehmeää suota jonka keskellä oli lampi. Mietin, että meneekö se latu nyt sitten talvella lammen yli? Joka tapauksessa jouduin kääntymään takaisin. Paluumatkalla huomasin, että maastossa kikkaillessa olin menettänyt suuntavaistoni, enkä osannutkaan enää palata omia jälkiäni kuntoradalle.
Tässä vaiheessa pysähdyin kuuntelemaan mistä päin kuuluu autojen ääniä ja aloin puskemaan metsän läpi suoraan niitä kohti. Koska olosuhteiden pakosta reitti oli enemmän tai vähemmän viivasuora, jouduin rämpimään erittäin vaikeassa maastossa ja pyörällä ajamisesta ei tullut enää mitään. Jossain vaiheessa täytyi myös luopua pyörän työntämisestä ja se piti ottaa olalle kantoon. Tulipa mieleen että
vaiheessa olisi ollut iloa cyclocrossista tai muuten kevyemmästä pyörästä. Tosin olisiko sellainen rimpula enää kestänyt tuollaisessa ryteikössä, en tiedä.
Lopulta osuin merkitylle luontopolulle, jota lähdin seuraamaan. Oli vaikea päättää kumpaan suuntaan polkua lähtisin, sillä kumpikaan suunta ei mennyt kohti autojen ääniä. Valitsin sitten summamutikassa ja toivoin parasta. Polku alkoi vähän aikaa ajettuani levetä, jolloin totesin metsäseikkailun alkavan olla päätöksessä. Lopulta tulla tupsahdin jonkun talon pihaan ja seurasin tietä pitkin saapuen Alakyläntielle. Jälkikäteen reittiä Movescountista tarkasteltuani huomasin, että myös jatkamalla autojen äänien seuraamista olisin tullut aika nopeastikin Ruskoon tai Kuusamontielle.
Tilanne ei missään vaiheessa tuntunut kovin vakavalta, mutta olisihan tuo metsäreissu voinut venyä tosi pitkäksi ja epämiellyttäväksikin. Oulussa oli eilen tulossa rajuilma ja vettä satoikin jo aika lailla. Myöhemmin yöllä oli tuulikin äitynyt kovaksi ja tähän aikaan vuodesta yöt on jo tosi pimeitä. Jos olisin sattunut hortoilemaan pohjoiseen tai koilliseen päin olisin saattanut jatkaa kilometritolkulla Alakyläntien ja Kuusamontien välissä ennenkuin olisi löytänyt tiensä pois. Silti, väsyttämään ei noin lyhyessä ajassa vielä alkanut ja mukana oli puhelin ja GPS-kello jossa on myös kompassi. Noiden avulla viimeistään olisi ollut helppo suunnistaa metsästä pois tai soittaa apua, jos olisi oikeasti tullut hätä.
perjantai 14. syyskuuta 2012
Viimeinkin ryytynyt olo
Juoksun jäätyä pois tässä lonkkaa kuntouttaessa on ollut vaikea saavuttaa vastaavan ryytynyttä oloa mistä juoksutreenin keskellä saa nauttia. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla jo vähän räkääkin poskella, kun olen keskittynyt tosissaan korvaaviin treeneihin ja olen jättänyt muutaman kilometrin hölkkäkokeilut pois. Viime päivien ohjelmaa:
La: ap 68 minuutin sauvakävellen vetoja rinnesuolla + kuntopiiri; ip 55 min sauvakävely rinnesuolla
Su: lepoa, ajo Ouluun
Ma: ap 33 km pyörälenkki avgHR 145; ip 33 min kuntosaliharjoitus avgHR 146
Ti: ap 23 km pyörälenkki avgHR 130; ip aiemmin blogaamani pyöränkorjaus
Ke: ap 32 km pyörälenkki avgHR 144; ip 46 km pyörälenkki avgHR 146
To: ap 29 km pyörälenkki avgHR 142; päivällä tunnin tutustuminen kuntosaliin, punttien kanssa rimpuilua; ip 25 km pyörälenkki avgHR 154
Keskiviikkona iltapäivän pyörälenkillä loppui veto kesken kaiken ilmeisesti vähän heikon ruokailun takia. Sain puhtia takaisin kioskilta ostetulla kahvilla, suklaapatukalla ja limsapullolla. Kotouduttuani vedin nokosia kaikessa rauhassa, kun herätyskello komensi bänditreeneihin. En meinannut ensin ymmärtää mistään mitään, mutta sain kuitenkin lopulta vääntäydyttyä soittamaan. Tänään sitten aamulenkillä kulki jo vähän paremmin.
Kävin tänään teknopalatsilla henkilökohtaisessa saliohjauksessa ja sain ohjelman, joka pitäisi tukea juoksutreeniä. Eihän tuohon saa aikaa kulumaan kuin pari tuntia viikossa, joten treenipäiväkirja pitänee täyttää pyöräilemällä. Ohjaaja suositteli minulle myös jotain ihmeen äijäjoogaa, jota tietty olisi nyt aikaa kokeilla kun juoksu ei vie yli kymmentä tuntia per viikko.
La: ap 68 minuutin sauvakävellen vetoja rinnesuolla + kuntopiiri; ip 55 min sauvakävely rinnesuolla
Su: lepoa, ajo Ouluun
Ma: ap 33 km pyörälenkki avgHR 145; ip 33 min kuntosaliharjoitus avgHR 146
Ti: ap 23 km pyörälenkki avgHR 130; ip aiemmin blogaamani pyöränkorjaus
Ke: ap 32 km pyörälenkki avgHR 144; ip 46 km pyörälenkki avgHR 146
To: ap 29 km pyörälenkki avgHR 142; päivällä tunnin tutustuminen kuntosaliin, punttien kanssa rimpuilua; ip 25 km pyörälenkki avgHR 154
Keskiviikkona iltapäivän pyörälenkillä loppui veto kesken kaiken ilmeisesti vähän heikon ruokailun takia. Sain puhtia takaisin kioskilta ostetulla kahvilla, suklaapatukalla ja limsapullolla. Kotouduttuani vedin nokosia kaikessa rauhassa, kun herätyskello komensi bänditreeneihin. En meinannut ensin ymmärtää mistään mitään, mutta sain kuitenkin lopulta vääntäydyttyä soittamaan. Tänään sitten aamulenkillä kulki jo vähän paremmin.
Kävin tänään teknopalatsilla henkilökohtaisessa saliohjauksessa ja sain ohjelman, joka pitäisi tukea juoksutreeniä. Eihän tuohon saa aikaa kulumaan kuin pari tuntia viikossa, joten treenipäiväkirja pitänee täyttää pyöräilemällä. Ohjaaja suositteli minulle myös jotain ihmeen äijäjoogaa, jota tietty olisi nyt aikaa kokeilla kun juoksu ei vie yli kymmentä tuntia per viikko.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Pyörämekaanikko Uusitalo, päivää
Tänään opin enemmän kuin oikeastaan halusin edes tietää pyörän renkaiden vaihtamisesta.
Lähdin aamulla polkaisemaan töihin Maikkulan ja Kaakkurin kautta kiertäen saadakseni sopivan harjoituksen samalla. Keskustaa kohti palatessani huomasin että eturengas oli tyhjänä. Ennalta valmistautumiseeni itsetyytyväisenä kippasin pyörän katolleen ja vaihdoin uuden sisuskumin paikalleen. Otin pumpun esiin ryhtyäkseni pumppaamaan renkaaseen ilmaa, jolloin huomasin ettei siinä venttiilin paikalla olekkaan mitään. Pienen etsinnän jälkeen löysin maasta irti pudonneen kappaleen joka sopi rööriin ja sain pumpattua renkaaseen riittävästi ilmaa matkan jatkamiseksi. Poljin kotia, jossa täydensin lattiapumpulla renkaaseen sopivat 4,5 baria ja jatkoin kohti työpaikkaa. Matkalla piti vielä pysähtyä kiristämään eturengas paikalleen, homma oli unohtunut renkaan kiinnitysvaiheessa.
Työpaikan pihassa huomasin eturenkaan tyhjenneen uudestaan. Ulkorenkaaseen oli jäänyt kiinni kivi, joka oli puhkaissut edellisenkin sisuskumin. En jaksanut alkaa säätämään enää fillarin kanssa vaan kävin istumassa työpaikalla vaaditut 8 tuntia.
Töiden jälkeen talutin pyörän läheisen marketin parkkipaikalle ja kävin ostamassa pari uutta sisuskumia, jotta toinen jäisi varakumiksi. Pihalla pähkäilin renkaan kiinnitystä taas vähän aikaa, kunnes tuli aika pumpata renkaaseen ilmaa. Uudessa sisärenkaassa olikin erityyppinen venttiili jota en ollut aiemmin nähnyt enkä saanut täytettyä rengasta. Ainoa asia, mikä tuli mieleen oli että minun täytyy käydä ostamassa uusi pumppu joka käy tähän venttiilityyppiin. Onneksi siinä vaiheessa kaveri sattui paikalle ja kysyin häneltä olisiko hänellä sellaista pumppua joka käy. Kaveri tajusi heti mistä on kyse ja purki meikäläisen pumpun ja senhän sai muunnettua sopivaksi tuolle venttiilityypille. Sitäpaitsi en olisi osannut täyttää rengasta vaikka olisin pumpun hoksannutkin säätää, sillä venttiili piti aukaista täyttämistä varten mikä tuntui ihan järjen vastaiselta.
Polkaisin kotia ja täytin renkaan vielä normipaineeseen lattiapumpulla. Ja kiristinpä vielä renkaankin paikalleen, olin taas unohtanut tämän tuiki tärkeän työvaiheen siinä tolskatessa.
Nyt voisi minun puolesta pyörän kumit kestää vaikka seuraavat pari vuotta putkeen.
Lähdin aamulla polkaisemaan töihin Maikkulan ja Kaakkurin kautta kiertäen saadakseni sopivan harjoituksen samalla. Keskustaa kohti palatessani huomasin että eturengas oli tyhjänä. Ennalta valmistautumiseeni itsetyytyväisenä kippasin pyörän katolleen ja vaihdoin uuden sisuskumin paikalleen. Otin pumpun esiin ryhtyäkseni pumppaamaan renkaaseen ilmaa, jolloin huomasin ettei siinä venttiilin paikalla olekkaan mitään. Pienen etsinnän jälkeen löysin maasta irti pudonneen kappaleen joka sopi rööriin ja sain pumpattua renkaaseen riittävästi ilmaa matkan jatkamiseksi. Poljin kotia, jossa täydensin lattiapumpulla renkaaseen sopivat 4,5 baria ja jatkoin kohti työpaikkaa. Matkalla piti vielä pysähtyä kiristämään eturengas paikalleen, homma oli unohtunut renkaan kiinnitysvaiheessa.
Työpaikan pihassa huomasin eturenkaan tyhjenneen uudestaan. Ulkorenkaaseen oli jäänyt kiinni kivi, joka oli puhkaissut edellisenkin sisuskumin. En jaksanut alkaa säätämään enää fillarin kanssa vaan kävin istumassa työpaikalla vaaditut 8 tuntia.
Töiden jälkeen talutin pyörän läheisen marketin parkkipaikalle ja kävin ostamassa pari uutta sisuskumia, jotta toinen jäisi varakumiksi. Pihalla pähkäilin renkaan kiinnitystä taas vähän aikaa, kunnes tuli aika pumpata renkaaseen ilmaa. Uudessa sisärenkaassa olikin erityyppinen venttiili jota en ollut aiemmin nähnyt enkä saanut täytettyä rengasta. Ainoa asia, mikä tuli mieleen oli että minun täytyy käydä ostamassa uusi pumppu joka käy tähän venttiilityyppiin. Onneksi siinä vaiheessa kaveri sattui paikalle ja kysyin häneltä olisiko hänellä sellaista pumppua joka käy. Kaveri tajusi heti mistä on kyse ja purki meikäläisen pumpun ja senhän sai muunnettua sopivaksi tuolle venttiilityypille. Sitäpaitsi en olisi osannut täyttää rengasta vaikka olisin pumpun hoksannutkin säätää, sillä venttiili piti aukaista täyttämistä varten mikä tuntui ihan järjen vastaiselta.
Polkaisin kotia ja täytin renkaan vielä normipaineeseen lattiapumpulla. Ja kiristinpä vielä renkaankin paikalleen, olin taas unohtanut tämän tuiki tärkeän työvaiheen siinä tolskatessa.
Nyt voisi minun puolesta pyörän kumit kestää vaikka seuraavat pari vuotta putkeen.
perjantai 7. syyskuuta 2012
SI-nivelkö kaiken syynä?
Nyt pitäisi koittaa kituuttaa kaksi ja puoli viikkoa, että pääsen OMT-fysioterapeutin tutkittavaksi ja saisin varmuuden siitä johtuuko ongelmat SI-nivelestä vai ei. Toisaalta tunnelma on kohentunut jo selvästi pelkästään siitä tiedosta, että näihin rasitusvammoihin voisi olla joku syy, johon voisi itsekin vaikuttaa. Olen saanut aika ajoin kritiikkiä liian kovasta treenitahdista, mutta sitä on ollut vaikea hyväksyä kun olen harjoitellut mielestäni hyvävoimaisena. Lisäksi tuloskehityksen perusteella mitään ylirasitusta tai muuta ei olisi pitänyt tapahtua. Toivottavasti SI-nivelen asentoa korjaamalla ja sopivilla harjoituksilla pystyisin pääsemään haluamaani treenitahtiin ja jahtaamaan haluamiani tavoitteita.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Sairastelua, VFF-kokeilua ja särkyä
Kävin Oulu-juoksun jälkeisenä tiistaina pienellä aamulenkillä ja hieronnassa. Mainitsin hierojalle, että en ole sairastanut vuoteen ollenkaan. Seuraavana päivänä tietysti nokka tukossa piti soitella työterveyteen että saikkua olis tarve saada. Olin flunssassa aina sunnuntaihin asti ja hyvän kaverini häätkin jäi siinä rytäkässä välistä. Ajattelin kuitenkin että saapahan tässä lihakset ja nivelet aikaa toipua kympin kisasta.
Olin hommannut salikengiksi Vibram Fivefingersit jo aiemmin. Halusin kokeilla niitä juoksussa, kun kuitenkin barefoottaus ja minimalistikengät on olleet viime aikoina kovassa huudossa. Niinpä kävin lätkyttelemässä ennen salia 2 km pätkän tuolla jokirannassa. Eipä niillä juoksu mitenkään ihmeelliseltä tuntunut. Varpailla oli selvästi tavallista enemmän tilaa levittäytyä ja päkiöitä alkoi lenkin loppuvaiheessa särkeä.
Lonkat ei vieläkään kestä juoksua. Kävin maanantaina juoksemassa 2 km aamulenkin ja töiden jälkeen 5 km. Pitemmällä lenkillä alkoi taas nivusia ja etureittä särkeä toden teolla. Alaselkää särkee myös vasemmalta melko muikeasti. Tänään hölkkäsin taas VFF:t jalassa 2 km aamulenkin, joka ei enää tuntunut päkiöissä.
Jotain pitäisi vissiin tehdä tuon lonkan kanssa. Kyselin kollegaltani, joka on kova urheilumies ollut itsekin, vinkkejä että missä he tapasivat käydä hoitamassa vaivoja. Sain puhelinnumeron OMT-fysioterapeutille, jolle soitinkin samantien. Kerroin tarinani ja sain kuulla että minulla on todennäköisesti SI-nivelen toimintahäiriö. Sovittiin tapaaminen kolmen viikon päähän (kaverilla on melkoisen kireä aikataulu) ja toinen viikon päähän siitä. Fyssari sanoi, että ei kannata juosta tällä välin. Positiivisena uutisena hän oli sitä mieltä, että tuollainen toimintahäiriö saadaan kyllä kuriin. Ihan vuoteenomaksi ei myöskään tarvitse alkaa, vaan voin käydä kuntosalilla ja polkupyöräillä, vesijuosta yms. Polkaisinkin heti töiden jälkeen kuntosalille rimpuilemaan.
Olin hommannut salikengiksi Vibram Fivefingersit jo aiemmin. Halusin kokeilla niitä juoksussa, kun kuitenkin barefoottaus ja minimalistikengät on olleet viime aikoina kovassa huudossa. Niinpä kävin lätkyttelemässä ennen salia 2 km pätkän tuolla jokirannassa. Eipä niillä juoksu mitenkään ihmeelliseltä tuntunut. Varpailla oli selvästi tavallista enemmän tilaa levittäytyä ja päkiöitä alkoi lenkin loppuvaiheessa särkeä.
Lonkat ei vieläkään kestä juoksua. Kävin maanantaina juoksemassa 2 km aamulenkin ja töiden jälkeen 5 km. Pitemmällä lenkillä alkoi taas nivusia ja etureittä särkeä toden teolla. Alaselkää särkee myös vasemmalta melko muikeasti. Tänään hölkkäsin taas VFF:t jalassa 2 km aamulenkin, joka ei enää tuntunut päkiöissä.
Jotain pitäisi vissiin tehdä tuon lonkan kanssa. Kyselin kollegaltani, joka on kova urheilumies ollut itsekin, vinkkejä että missä he tapasivat käydä hoitamassa vaivoja. Sain puhelinnumeron OMT-fysioterapeutille, jolle soitinkin samantien. Kerroin tarinani ja sain kuulla että minulla on todennäköisesti SI-nivelen toimintahäiriö. Sovittiin tapaaminen kolmen viikon päähän (kaverilla on melkoisen kireä aikataulu) ja toinen viikon päähän siitä. Fyssari sanoi, että ei kannata juosta tällä välin. Positiivisena uutisena hän oli sitä mieltä, että tuollainen toimintahäiriö saadaan kyllä kuriin. Ihan vuoteenomaksi ei myöskään tarvitse alkaa, vaan voin käydä kuntosalilla ja polkupyöräillä, vesijuosta yms. Polkaisinkin heti töiden jälkeen kuntosalille rimpuilemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)