maanantai 28. tammikuuta 2013

PM hallikisat ja heikko suoritus 1500 metrillä

Noniin, nyt on sitten tältä erää juostu kisat mitä kalenteriin oli merkitty. Viikon päätteeksi paukuttelin 1500 m pm halleissa, mutta katsotaanpa ihan ensimmäiseksi mitä viikon mittaan tuli tehtyä.

Ma: ap 8 km, ip 6 km

Ti: ap 6 km, ip 9,5 km 4'33 / km

Ke: ap 6 km, ip VR 9 km + 800 m 2'27 + 4 x 200 m 34,7...30,7 + 100 m 13,6 + VR 2 km

To: ap 6 km, ip 6 km

Pe: ap 6 km, ip 6 km

La: ap 8 km, ip 11 km

Su: ap 5 km, ip VR 2 km + 1500 m hallikisa + VR 2 km

Yht: 110 km

Keskiviikon viimeistelyharjoitus lupasi hyvää. Olin jo melko varma, että pystyisin juoksemaan 4'30 tasoisen tuloksen. Hyvä vire jatkui kohti sunnuntaita. Olin tosi hermostunut sunnuntaiaamuna, mikä on toki kisa-aamuna aivan normaalia. Hankkiuduin kisapaikalle ja ihmettelin menoa. Juteltiin Janin kanssa, että pitää varmaan lähteä takomaan 54 sekunnin kierroksia. Yritin vähän verrytellä, mutta lopulta tuli melko kiire kiinnittää numerolappu rintaan ja asettautua viivalle.

Paukusta lähdettiin aika kovaa. Minä jäin heti sumppuun sisäradalle, enkä päässyt juoksemaan omaa juoksuani. Eka kierroksen täyttyessä säikähdin hieman kovaa alkuvauhtia ja aloin turhaan jarruttelemaan. Siinä se kisa sitten menikin melkein kuin katsojan paikalla. Ohitin sentään Markun viimeisellä tai toiseksi viimeisellä kierroksella. Minkäänlaista kunnon raastoa ei alkanut tuntua ja vasta vikalla 100 metrillä heräsin ajatukseen, että pitäisi vissiin ottaa loppukirikin kerta voimia riittää. Ajaksi tuli ilmeisesti vajaa 4'39 mikä pitää vielä tarkistaa, kunhan viralliset tulokset tulevat. Jani pyyhälsi ennätykseensä alle 4'30 mistä onnittelut hänelle.

Tässä kävi vissiin juuri niin kuin Professorillekin oli käynyt. Laitan huonon juoksuni ainakin osaksi kokemattomuuden piikkiin. Olin kyllä tietoinen, että tällaisessa lyhyessä kisassa ei saa herpaantua hetkeksikään tai menettää kalliita sekunteja. Nyt ei vaan natsannut. Ensi kerralla paremmin.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Millä eväillä 1500 metrille?

Kiitoksia vielä kerran kaikille onnittelijoille! Tuntui mukavalta lukea kommenttejanne kisan jälkeisessä leijuvassa mielentilassa.

Kirjaan vielä tähän ylös viime viikon tekemiset myöhempää tarkastelua varten. Valmistauduin tosiaan torstain ratakisaa varten lähinnä hölkkäilemällä työmatkoja. Meillä on normaalisti bänditreenit keskiviikkoiltana. Siirsimme nuo treenit tiistaille, koska se sopi muillekin ja pääsin näin lepäämään erityisen hyvin keskiviikko-torstai välisenä yönä.

Ma: ap 6 km, ip 6 km sisältäen 6 nopeampaa pyrähdystä

Ti: ap 6 km, ip 6 km - nämäkin lenkit muutamalla pyrähdyksellä piristettynä.

Ke: ap 6 km, ip 6 km

To: ap 6 km, ip 6 km, ilta 5000 m kisa

Pe: ap 6 km, ip 6 km JÄYKKÄÄ

La: ap 8 km ip 11 km

Su: ap 9 km, ip 9 km

Yhteensä 110 km juoksua sekä tietysti jokapäiväiset jumpat.

Nyt pitäisi sitten keksiä millä eväillä lähden kohti sunnuntaisia piirinmestaruuskisoja. Siellä olisi tarkoitus juosta 1500 metriä. En ole koskaan juossut tuota matkaa ja anaerobinen juoksu taitaa olla aika heikolla pohjalla muutenkin.

Suunnitelmissa on käydä tänään hierottavana. Sen ohella jatkan kevyttä hölkkää kuten viime viikollakin. Meillä on taas bänditreenit tiistaina minkä ansiosta pystyn tekemään valmistavan harjoituksen jo keskiviikkona. Nyt pitäisi vain keksiä mikä olisi hyvä viimeistely 1500 m kisaa varten.

perjantai 18. tammikuuta 2013

5000 m ratakisa Ouluhallissa

Tämä viikko on mennyt lähinnä hiipiessä työmatkoja ja koittaessa varoa rasittamasta itseä liikoja. Tänään torstaina pääsin sitten ensimmäisen kauden ratakisan pariin. Olo on nyt hieman sekava, mutta ajattelin kirjoittaa blogipäivityksen heti kun en kuitenkaan pääse nukkumaan ihan pian.

Aamu alkoi normi hommilla, lantiojumpat tuli tehtyä ja työmatkat juostua molempiin suuntiin. Töiden jälkeen keitin kahvit, söin monen monta sämpylää hillolla ja painelin maate. Sain nukuttuakin tunnin, vaikka hermot olivat vähän kireällä. Pakkasin kisakamppeet reppuun ja puin ulkokamppeet päälle ja lähdin hölkkäämällä hallille. Kisapaikalla tavalliset sekoilut ja hermoilut sekä tunnustelin että ketkä vois lähteä kisailemaan sopivaa vauhtia. Ei oikein ketään ollut innokkaana, mutta bongasin kuitenkin Janin ja hänen seurakaverinsa Matin. Janihan on minut päihittänyt monta monituista kertaa ja Matti oli kuulemma jäniksen roolissa.

Paukusta Matti lähti kärkeen, Jani toiseksi ja minä kolmanneksi. Eka kierros juostiin 59 sekuntiin, ja kaverit vissiin säikähti koska toinen kierros vei jo 65 sekuntia. Ajattelin, että ei tänne hölkkäämään ole tultu ja kipaisin kärkeen. Nakuttelin siinä aika monta kierrosta tavoitevauhtiani. Muistan, että kertaakaan en erehtynyt ajattelemaan negatiivisesti tyyliin "älä mokaa tätä" vaan sisäinen monologi oli kannustavaa tyyliin "hyvin menee, anna mennä rennosti!" En ole ihan varma, missä vaiheessa Jani pyyhälsi ohi, mutta joka tapauksessa siihen kyytiin en enää pystynyt. Eipä vauhti kyllä sen puoleen hiipunutkaan. Juoksin maaliin kakkosena (en ole varma?) ja omassa kellossa seisoi 17'01.

Näin muuten OMT-fyssariakin, hän oli ohjaamassa tyttöjen jalkapallojoukkueelle kovin tutun näköisiä harjoituksia. Kävin kiittelemässä hänetkin nopeasti siinä kisan jälkeen. Nyt on kyllä aika mahtava olo. Tuntuu, että sain palkinnon koko syksyn ja alkutalven töistä. Hassua miten tämmöiset pikkujutut tuntuu niin merkitseviltä, vaikka koko juoksuharrastuksesta tämä on vain hiekanjyvä isolla hiekkarannalla. Lopetanpa tämän raportin tähän, ennen kuin tulee kirjoiteltua ihan pehmoisia enempää

maanantai 14. tammikuuta 2013

Vauhti kiristyy hallitreenikauden toisella viikolla

Kilpailukalenteriin ei ole vieläkään tullut pm-kisojen ohjelmaa. Aloin sitten tutkimaan, mitä on tarjolla ollut viime vuosina. Eihän siellä mitään 3000 m kisaa ole ollut, vaan pisin matka on 1500 m. Tuo oli aika ikävä yllätys, kun ei meikäläisestä taida olla tuollaisille pikamatkoille. Eipä sillä että kovin paljon voisi henkseleitä paukutella pitemmilläkään matkoilla, mutta noilla lyhemmillä siivuilla nopeuden puute tulee varmaan kipeästi esille. Eihän minulla ole edes piikkareita, vielä nauravat ulos radalta jos tassuttelen lähtöviivalle tossut jalassa. Täytyy vielä harkita, osallistunko ollenkaan pm-halleihin. Toisaalta kiinnostaisi kyllä lähteä hakemaan tuntumaa siitä, millaista raastoa tuollainen lyhkäisempi ratakisa tarjoaa.

Vaan ei pidä vielä tuosta kisasta liikaa stressata, kun on tärkeämpääkin ajateltavaa ensi viikon torstain 5000 metrille valmistautumisessa! Nylkkäilin työmatkoja rauhallista tahtia maksimoidakseni ratatreenien harjoitusvaikutuksen. Yleisesti ottaen juoksin jotain 5'00...5'15 välillä. Keskiviikkona juoksin sentään iltapäivän lenkillä vähän reippaampaa vauhtia. Kävin tekemässä vetoharjoitukset Ouluhallilla töiden jälkeen. Treenaamista hankaloitti sekin, että meillä oli töissä ylityöviikonloppu joten jouduin molempina hallipäivinä juoksemaan kolmeen otteeseen. Tällainen viikko oli kokonaisuudessaan:

Viikko 2

Ma: ap 6 km, ip 6 km

Ti: ap 6 km, ip 6 km, ilta 2000 m + 3 x 1000 m 2...3 min palautuksin

Ke: ap 6 km, ip 9,5 km 4'31 / km tahtia

To: ap 6 km, ip 6 km

Pe: ap 6 km, ip 6 km

La: ap 6 km, ip 6 km, ilta 1600 m + 1216 m + 800 m + 400 m 90 s palautuksin

Su: ap 6 km, ip 6 km

Yht: 114 km

Tiistain treeni kulki ihan mukavasti. Kaksitonninen 6'50 ja tonnit 3'20, 3'21, 3'21. En pystynyt Mensongen viime viikolla esiin nostamaan nousujohteisuuteen tonneissa, mutta olin ihan tyytyväinen harjoituksen vauhteihin. Silloinhan tein huomattavasti pidemmillä 5...7 minuutin palautuksilla hitaammat vedot. Lauantaina piti vähän miettiä, miten saisin tehtyä järkevästi 1600 m + 1200 m + 800 m + 400 m harjoituksen, jota olen joskus aiemminkin käyttänyt 4...5 päivää ennen kisaa. Hallilla ei oltu merkitty 1600 m eikä 1200 m lähtöpaikkaa ja radan pituus on 304 metriä, joten lähdin 1600 m vetoon satasen ja 60 m lähtöpaikan puolesta välistä ja 1200 m vedon kohdalla kiersin radan neljä kertaa. Vedot menivät aikoihin 5'24, 4'08, 2'40, 1'14. Tuon harjoituksen jälkeen oli vähän vaikea saada nukuttua innostukselta ja treenin myöhäisyydestä johtuen. Kyllähän nämä treenit minun mielestäni lupailevat tuntuvaa ennätysparannusta, kun aiempi vitosen ennätykseni on 18'05,81. Toki 5000 m on yllättävän pitkä matka, kun sen lähtee juoksemaan parasta mahdollista vauhtia ilman lepotaukoja. Tämä päivä onkin sitten mennyt aika väsyneissä merkeissä, kun töiden jälkeen oli vielä bänditreenit. Eiköhän tästä kuitenkin ehdi palautumaan torstain kisaan mennessä.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Hallikauden aloittelua

Viime postauksessa pureuduin enemmän tuonne mentaalipuolen valmentautumiseen. Nyt on vuorossa taas numeropainotteisempi kirjoitus, mutta sen verran haluan puhua tunteistani, että tuntuu aika hyvältä! Juoksu maistuu ja harjoittelu tuntuu luistavan. Aikaa Terwamaratoniin on vielä aika runsaasti, joten haluan käyttää tässä muutaman viikon nopeuden kehittämiseen. Meikäläisen nopeusharjoittelu on luultavasti mailerityyppisen ja varmaan kympinkin juoksijan mielestä kestävyystreeniä ja kyllähän se on muistettava, että nopeusosiot ovat vain pieni mauste harjoitteluni kokonaiskuvassa. Voidaan puhua ehkä kakun kuorrutuksesta, tai oikeastaan pelkästään kirsikasta kakun päällä. Tämäntyyppisten harjoitusten perässä läksin ulos mukavuusalueelta juoksemaan Ouluhalliin. Suoraan sanoen tuntui aika jännittävältä mennä sinne muiden urheilijoiden keskelle harjoittelemaan. Hallitreenien lisäksi luvassa olisi 5000 m hallikisa ja ehkä 3000 m pm-halleissa kuun loppupuolella. Mutta nyt menen jo hieman asioiden edelle, sillä ensin täytyy käydä läpi viime vuoden viimeiset harjoitukset.

Viikko 52 aluksi vielä Suomussalmella:

Ma: ap 6,5 km juoksu, ip 8,5 km juoksu

Ti: ap 8,5 km juoksu, ip 6,4 km juoksu

Ke: ap 10,5 km juoksu, ip siirtyminen Ouluun

To: ap 7 km juoksu, ip 6 km juoksu

Pe: ap 6 km juoksu, ip 6 km juoksu

La: ap 21,5 km vauhtikestävyyttä juosten 4:14 / km, ip lepo

Su: ap 9 km juoksu, päivä vanhempien luona vötkyten ja rentoutuen, ip 9,7 km juoksu kotiin

Yht: 106 km juoksua

Alkuviikosta oli vielä kovia pakkasia ja torstaina töissä iski järkyttävä päänsärky, joten pääsin tekemään kovemman harjoituksen vasta lauantaina. Juoksin tuollaisen reipasvauhtisen lenkin aika kylmässä kelissä, muistaakseni reippaat -15 astetta pakkasta. Se kulki oikein tyydyttävästi, sillä olin tuonkin jälkeen vielä suhteellisen tuoreena. Muuten mainita sopii ehkä se, että viikon peruslenkkien juoksuvauhdit vaihtelivat välillä 5:20 ... 4:36 / km.

Viikko 1:

Ma: ap 6 km juoksu, ip 6 km juoksu, uudenvuoden bileet aamuyölle

Ti: päivällä 12 km juoksu

Ke: ap 6 km juoksu, ip 6 km juoksu, illalla vetoharjoitus hallilla 2000 m 7:04 + 3 x 1000 m pitkillä hölkkäpalautuksilla 3:23, 3:24, 3:22 yht 14,5 km

To: ap 6 km juoksu, ip 6 km juoksu

Pe: ap 7 km juoksu, ip 6 km juoksu

La: ap 3 x 2000 m pitkillä hölkkäpalautuksilla 7:02, 7:04, 7:06 + 5 x 200 m 100 m hölkkäpalautuksilla ka 36 s yht 17,7 km; ip 5,5 km juoksu

Su: ap 9 km juoksu, päivä vanhempien luona vötkyten, mässäten ja rentoutuen, ip 9 km juoksu kotiin

Yht: 118 km juoksua

Että sellaista nopeusharjoittelua. Koitin pitää myös peruslenkkien juoksuvauhdit mahdollisimman alhaalla ja ne vaihtelivat sieltä 5:18 aina 4:50 / km asti. En ole vielä sisäistänyt oikein millään tavalla, että mikä olisi paras tapa valmistautua näin lyhyisiin ratakisoihin. Aiempiin kokemuksiini perustuen lähdin kuitenkin harjoittelemaan siten, että kestävyyselementti on mukana jokaisessa harjoituksessa ja harjoittelen nopeampaa juoksua sen päälle. Tämä on siinä mielessä iso muutos, että aikaisemmin olen keskittynyt harjoituksessa mieluummin yhteen asiaan kerralla. Eipä tästäkään taida kannattaa liian vaikeata tehdä, lienen oikeilla jäljillä jo pelkästään siinä että harjoittelen pääasiassa eri mittaisilla ja nopeuksisilla juoksulenkeillä.

Lisäys: myös lauantain harjoitus tapahtui tietysti hallilla.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hävettää

Muistan, kun tein opinnäytetyötä viimeisenä opiskelusyksynä. Opiskelutoverini olivat valmistuneet jo suurimmalta osin keväällä. Minulla oli vielä muutama kurssi sekä opinnäytetyö rästissä. Vaadittavan työn määrä ei ollut paperilla mitenkään suuren suuri, mutta silti sen loppuun saattaminen tuntui lähes ylivoimaisen vaikealta. Joka päivä hävetti lähteä koululle istumaan kursseja nuorempien opiskelijoiden kanssa ja työskentelemään laboratoriossa muiden tehdessä ensimmäisten vuosien laboraatioitaan. Jos annoin periksi enkä käynyt koululla pariin viikkoon, häpeä vain paheni sillä jouduin kokemaan uutta häpeää saamattomuudestani. Koko tilanne tuntuu jälkeenpäin ajateltuna ihan yksinkertaiselta ja ajattelumalli ihan järjettömältä.

Olen huomannut palaavani samaan toimintamalliin uudestaan yllättävissä tilanteissa. Erityisesti juoksun parissa kokemani epäonnistumiset ovat aiheuttaneet epätervettä häpeän tunnetta. Aloitettuani juoksun muutama vuosi sitten ja päästyäni mielestäni ihan hyviin tuloksiin puolimaratonilla päätin, että on maratonin vuoro. Ensimmäiset kokeilut johtivat kuitenkin keskeytykseen syksyllä Finlandiassa, seuraavana keväänä loukkaantumiseen ja sitä myötä epätyydyttävään aikaan Terwalla. Samana kesänä keskeytin uudelleen Rovaniemellä ja lopulta syksyllä Finlandialla oli edessä loukkaantuminen ja kisan väkisellä läpi kinkkaaminen. Sain taas hävetä epäonnistumisiani. Lopulta juoksuharrastus jäi kokonaan puoleksitoista vuodeksi.

Aloitettuani juoksun uudestaan toissa keväänä olen loukkaantunut ja ollut telakalla muistaakseni viisi kertaa. Joka kerta vähättelen alussa vaivojani. Häpeän myöntää itselleni ja muille, että harjoittelin väärin eivätkä paikat kestäneet. Sitä myöten en reagoi tarpeeksi nopeasti ja päättäväisesti ilmenneisiin ongelmiin. Yritän pitää yllä kulissia siitä, että harjoittelu menee hyvin ja kestän yhä koventunutta määrää ja tehoja. Kirjoitan juoksufoorumin blogiin ja lenkkivihkoon päivityksiä joissa on pelkkiä numeroita. En kirjoita niissä päivityksissä siitä, että toisinaan väsyttää ja joskus sattuu. Jos harjoitusviikolle tulee vähemmän kilometrejä kuin edellisille viikoille, hävettää. Hävettää myöskin surkeasti mennyt Pohjola Gamesin 5000 m ratakisa sekä siitä alkanut heinäkuusta lokakuulle kestänyt vammajakso, joka esti osallistumiseni Vantaan Maratonille.

Päätös lähteä valmistautumaan Terwamaratonille merkitsee minulle sitä, että lähden kohtaamaan pelkäämiäni asioita. Pelkään, että saan taas hävetä uusia loukkaantumisia ja epäonnistumisa. Uskon tuon pelon sekä häpeän voittamisen olevan välttämätöntä, että onnistun joskus tavoitteissani maratonilla. En voi hallita olosuhteita enkä terveyttänikään, joten minun ei pitäisi tarvita hävetä epäonnistumista kunhan tiedän yrittäneeni parhaani. Toisaalta juoksuharjoittelussa ja kilpailuissa on ihan tarpeeksi tekemistä ilmankin, että häpeän kanssa painimisen vie tarvittavia voimavaroja.