Maastojuoksu vaihtui tällä kertaa enemmän maantiekisaksi kun lumitilanteen takia järjestäjä oli joutunut muuttamaan reitin. Kiersimme vähän reilu kilometrin rinkiä hiekka- ja asfalttitietä viisi kertaa. Korkeuseroja ei lakeuksilla ollut lainkaan ja ainoa teknisesti haastavampi pätkä oli mutaisempi mutkitteleva pätkä kierroksen alussa. Reitin muutos oli kyllä varmasti tarpeen ja järjestäjät olivat mukautuneet tilanteeseen hyvin.
Nimenhuudossa kuuntelin ihmeissäni kun nimi nimeltä ketään ei tullut paikalle. Poisjääntejä oli lopulta miltei yhtä monta kuin lähtijääkin. Kova pettymys, mutta minkäs sille voi.
Lähdössä Markku ja Kari lähtivät lujaa ja minusta näytti että muut jäivät seisoskelemaan. Sain aika hyvän startin mutta arkailin rapakoita turhaan enkä löytänyt hyvää linjaa. Siinä kohtaa Markku ja Kari karkasivat jo ihan selvästi ja mun takana taisi juosta lähinnä Samuli. Nuorta maileria vastaan ainoa taktiikka on yrittää pitää vauhtia ja parhaani teinkin, mutta kolmannella kierroksella Samuli kyllästyi peesailemaan ja karkasi. Olisi varmaan pitänyt lähteä perään mutta omat eväät oli aika lopussa.
Viimeinen kierros tuli kuitenkin kohtuu nopeasti vastaan ja muita ei näkynyt. Kierroksen puolessa välissä kuulin varoituksia että perässä tullaan lujaa. Yritin vähän rimpuilla siinä ja sainkin pidettyä neljännen sijan vaikka tiukalle meni. Jarkko oli kaatunut ja olisi tietysti voittanut minut mutta toisaalta vauhdin pidon lisäksi lajiin kuuluu pystyssä pysyminenkin. Tällä kertaa näin päin. Jatkossa saan kyllä tehdä täysillä töitä jos meinaan pysyä edes näköetäisyydellä Jarkosta.
Tästä kisasta jäi tosi kiva fiilis, paljon SM maantietä parempi. Herkkyys oli tosi hyvä ja eiköhän radallakin kulje kunhan saan ihan vähän vielä kestävyyttä paremmaksi. Ensi viikolla sitten Vierumäelle SM-maastojuoksujen pitkälle matkalle.