keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Miltä kiihtyvä kova lenkki tuntuu?

Kävin tänään tekemässä kuuden kilometrin verran kiihtyvää Raatissa ja painoin mieleeni miltä juoksu tuntui eri vaiheissa harjoitusta. Tässäpä tuntemukset ihan tuoreesta muistista:


  1. kiekka 1'26 (OHO meni turhan lujaa)
  2. kiekka 1'28 (todii nyt ollaan sapluunassa)
  3. kiekka 1'26 (kappas ku kiihty vähän turhan paljo)
  4. kiekka 1'26 (ok no seuraavat kiekat samaa tahtia)
  5. kiekka 1'24 (meinaapa keulia)
  6. kiekka 1'26 (no ei ihan näin paljo ois tarvinnu löysiä)
  7. kiekka 1'25 (speksiin, ja tarkasti)
  8. kiekka 1'24 (vieläkö meinaa keulia?)
  9. kiekka 1'23 (örrr nyt ei ainakaan tarvi tästä kiihyttää)
  10. kiekka 1'24 (en muuten varmaan kiihytä tästä enempää)
  11. kiekka 1'22 (en VARMANA kiihytä enää yhtään)
  12. kiekka 1'23 (eiköpä tää vauhti riitä viimesille kiekoille)
  13. kiekka 1'22 (ei ei EI EI EI en kiihytä EN ENNÄÄ kiihytä)
  14. kiekka 1'21 (no vika kierrokselle EN VARMANA mitään loppukiriä aikaan ota)
  15. kiekka 1'17 (säeäeäeäeäähäääääääää)
Kylläpä tuosta aika hyvin näkee missä kohtaa alkaa anakynnys ylittyä. Loppuun vielä muutamat rennot kiihdytykset ja hölkäten kotiin.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Aluemestaruuskisat Kajaanissa 5000 m ja 1500 m

Hurjan kisatahdin seuraava etappi olikin sitten Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Päästiin juoksemaan ihan vasta uusitulle kentälle. Oli tosi pehmyt novotan-pinnoite, suorastaan pomppuuttavan pehmeä alusta. Tuossa on varmasti hyvä treenata kun pehmyt kenttä ei riko jalkoja. Pitkän matkan juoksijalle kelpaa myös kisailuun kun ei iskutus muussaa jalkoja niin kamalaan kuntoon.

Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 5000 metriä. Enemmänkin olisi kilpailijoita saanut olla. Meitä oli lopulta niin vähän, että miehet ja naiset laitettiin viivalle samaan aikaan. Läksin yrittämään ihan kunnon tulosparannusta kesän aikoihin. Kampesin heti kärkeen ja juoksin ensimmäiset tuhat metriä ilmeisesti 3'16 mikäli kuulin väliajan oikein. Juoksu tuntui ihan hyvältä ensimmäiset 1500 metriä mutta sitten Laakkosen Mari alkoi saavuttaa minua ja tiesin että nyt muuten hyytyy. Mari tuli ohi ehkä suurinpiirtein puolimatkassa. Levähtelin pari kierrosta siinä peesissä ja yritin sitten mennä omaan vetovuoroon keulille mutta kestin ehkä 80 metriä etummaisena kunnes oli pakko antaa tietä etten jarruta Marin menoa loppumatkalla. Loppu olikin sitten maaliin juoksua hyytyvillä kierrosajoilla. Loppuaika 16'53 kertoo paljon. Ylikovalla aloituksella tulee rumaa jälkeä mutta ajattelin että josko sittenkin olisin pystynyt rimpuilemaan tavoitevauhdissa pitempään.

Olin miesten sarjan nopein, mutta kyllähän tuota komealta kuulostavaa Pohjois-Suomen mestaruutta himmentää tieto, että viivalta puuttui monia monia kovia juoksijoita. Yhtään miettimättä tulee sellaisia nimiä kuin Nikkanen, Tolonen, Ronkainen, Taini, Peltoniemi, Oravakangas, Ukonmaanaho, Keskipoikela ja Kärjä. Sehän nyt on selvää että kisakalenterissa ei varsinkaan aivan kovimmille juoksijoille ole tilaa tällaisille kisoille eikä tarkoitus ole mollata juoksijoita jotka eivät paikalle tulleet. Pikemminkin haluan tuoda ilmi että kyllä meiltä Pohjois-Suomesta todellakin löytyy kovempia kuin 16'50-tason miesjuoksijoita.

Seuraavan päivän 1500 metriä ei paljoa enää kiinnostanut, mutta päätin kuitenkin jäädä sen juoksemaan. Päivä oli tosi pitkä. Oma juoksu oli vasta 19:20 ja hotellihuone piti luovuttaa kello 12 mennessä. Kulutin aikaa keskustassa pörräten mutta ideat loppuivat aika pian ja olin jo puoli kolmen maissa kentällä. Pyysin kentänhoitajaa avaamaan pukkarin ja vessan ovet. Aika ei tahtonut kulua millään ja istuskelin ja käveleskelin siellä ympäri kenttää, kun kentänhoitaja tuli sanomaan että kelepaisko kahvit. Hän keittää. Olisi ollut munkkejakin, mistä kyllä piti kisan takiakin kieltäytyä. Olipahan mainio esimerkki kainuulaisesta vieraanvaraisuudesta.

Lopulta paikalle valui muitakin 1500 juoksijoita ja käytiin läpi heidän eilistä 800 metrin juoksua. Jätkät oli aloittaneet melko hurjalla vauhdilla kun yksikin miehistä sanoi juosseensa ensimmäisen kierroksen sellaista kyytiä että tuli neljänsadan metrin ennätyskin samalla kertaa. Tulostaso oli sen verran kova että odotin jotain 4'15 kyytiä kärjeltä.

Pikkuisen tottumattomuutta lähtöihin oli ilmassa sekä lähettäjän että urheilijoiden puolella mutta saatiin kuitenkin letka liikkeelle. Mietin että onpa helppoa juoksua täällä jonon hännillä, pysyn kevyesti mukana. Tuon olisi kyllä pitänyt olla signaali siitä että kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta en sitä ymmärtänyt sillä hetkellä. Nelisenkymmentä metriä siinä kuitenkin pääsi muodostumaan eroa jota lähdin kuromaan kiinni kun tuntui jaloissa olevan puhtia. Samaan aikaan kuitenkin Alexi ja Kim edellä kirivät omaa vauhtiaan ja eihän se kiinniotto oikein onnistunut. Takasuoralla tiesin että noille kavereille en kyllä tule pärjäämään mutta juoksin sen mitä pääsin selkien loitotessa edellä.

Aikoja kuulutettaessa pelin henki selvisi. Jätkät olivat eilisen ylikovan alun jälkeen sitten lähteneet tänään ylirauhallista tahtia. Sen takia siinä alkuvauhdissa oli niin helppo pysyä mukana. Tuollaisella vauhdinjaolla en pysty kirimään vauhtia lopussa niin paljoa että pääsisin kunnon aikoihin. Oma loppuaika oli hyvin vaatimaton 4'36 ja olin porukan hitain. Olisi pitänyt lähteä rohkeammin tekemään omaa juoksua kun voimia tuntui olevan, mutta nyt tein sen virheen että tein liikaa olettamuksia kavereiden tilastoaikojen perusteella.

Tästä onkin hyvä jäädä pienelle kilpailutauolle. Olen siivonnut kalenterista kaikki kisat pois muutaman viikon ajaksi jotta pääsen viimeinkin harjoittelemaan. Ihan ensimmäinen sudenkuoppa on varmasti alkaa treenaamaan liian pian liian paljon heti rankan kahden kisapäivän jälkeen. Täytyy nyt tunnustella varsinkin tänä viikonloppuna hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu ettei tulisi ylilyöntiä sen suhteen. Valitettavasti tätä myötä muutama tosi kiinnostava kisa jää väliin, mutta en halua jatkaa tällä linjalla jolla näköjään tulokset laskee kuin lehmänhäntä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Keskimatkat on parasta

Juoksuharrastustani aloitellessa kokeilin ensin useita pitkien matkojen kisoja 5000 m matkoista aina maratoniin asti. Meni useampia vuosia ennen kuin päätin liittyä urheiluseuraan ja kokeilla ensimmäistä kertaa keskimatkoja 2013 pm-hallikisoissa 1500 metrillä.

Muistan vielä aika hyvin, miten paljon alussa pelkäsin todella rankaksi kuvailtua tonnivitosta. Oli puhetta kuoleman kierroksista ja elämää suuremmasta raastamisesta kivun tuolla puolen. Päähän oli myös juurtunut ajatus siitä ettei nopeus riitä eikä tulisi ikinä riittämäänkään. Kisan jälkeen ihmettelin että tässäkö tämä nyt oli? En kuollutkaan  eikä edes hirveän pahalta tuntunut. Kokemattomuuttani olin tietysti lähtenyt aivan liian hiljaisella vauhdilla mutta kuitenkin selvästi kovempaa mitä missään olin ikinä aiemmin juossut. Kuoleman kierros jäi vielä siltä kertaa kokematta.

Myöhemmätkin keskimatkojen kokeilut olivat tuon kivun pelon sävyttämiä ja alisuoriuduin ainakin osittain juuri sen takia että näillä matkoilla on niin hirveä maine. Vasta tänä vuonna sain juostua kasin suurinpiirtein sellaista vauhtia mitä tasoiseni kympin juoksijan tulisi pystyä juoksemaan. Ja voi veljet, mikä se tunne kisassa oli.

Ei puhettakaan kivusta ja äärimmäisestä tuskasta. Pikemminkin valtava vapautuneisuuden tunne kun saa rypistää kerrankin kunnon vauhtia ympäri rataa. Toisen kierroksen vimmainen puristus oli kokemus johon jäin takuuvarmasti koukkuun. Sanotaan, että hapotti niin hirveästi ettei pystynyt jatkamaan. Olin luullut, että hapotus tarkoittaa jotain äärimmäistä kipua mutta ainakin mun tapauksessa tuntuu että se on enemmänkin kangistumista. Jäsenet eivät tottele käskyjä. En luonnehtisi tuota kivuksi, en varsinkaan ratakympin kärsimykset muutaman kerran selätettyäni.

Haluaisinkin rohkaista epäröiviä kokeilemaan rohkeasti keskimatkoja. Aivan turhaan niistä pelotellaan. Useimmat pitkän matkan juoksijat ovat luultavasti kokeneet paljon pitempään kestävää rankkaa ponnistelua omilla kisamatkoillaan. Ei sillä että haluaisin keskimatkoja väheksyä, päinvastoin. Kirjoitukseni tarkoituksena on nimenomaan kannustaa uusia kokeilijoita hienon lajin pariin. Ei siitäkään kannata säikähtää jos ensiyritykset jäävät vaatimattomiksi. Keskimatkojen tulokset kehittyvät huimasti ihan keskimatkoja kisaamalla. Innokkaille kilpailijoille laji sopii siksikin niin mainiosti että kisoista palautuu suhteellisen nopeasti ja niitä mahtuu kilpailukauteen paljon. Uudet ärsykkeet lyhyemmistä kisoista tuovat varmasti myös potkua ja itseluottamusta pitemmille matkoille.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Epävarmuus syö tuloskuntoa

Eilen illalla jo nukkumaan mentyä havahduin hereille yllättävään havaintoon. Olin tehnyt edellisen rataharjoituksen 4 x 1500 m / 4' hölkkäpalautuksin sellaista kyytiä joka riittäisi kisassa hyvin lähelle 5000 metrin ennätystäni. Muistan miten varma olin ennen edellistä ennätysjuoksuani onnistumisestani vaikka taustalla oli vain 3 x 1000 m / 4' ennätykseen riittävää vauhtia. Jotain on nyt erilailla kun noin hyvin mennyt rataharjoitus ei riitä itseluottamuksen palauttamiseen. On myös hyvä muistaa, että ennen edellistä 5000 m ennätystä olin onnistunut juoksemaan kisassa vain 17'00 ja nyt on taustalla lähelle 16'40 aikoja parikin kappaletta.

Seuraava kisahan on ensi torstaina Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Tuon jälkeen olisi vielä mahdollisuus muutamaan yritykseen ennen kauden paketoimista. Mitä jos huippukunto tuleekin esiin vasta samoihin aikoihin kuin viime vuosina, elokuun alkupuolella? Nyt on vielä mahdollisuus ottaa itseä niskasta kiinni, raivata kalenteriin tilaa harjoittelulle ja tehdä muutama kunnon yritys murskata vanhat ennätykset.

Tällä kaudella ei Kalevan Kisoihin vielä ollut asiaa mutta kaikki ei todellakaan ole vielä menetetty koko kauden tulosten suhteen.