Hurjan kisatahdin seuraava etappi olikin sitten Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Päästiin juoksemaan ihan vasta uusitulle kentälle. Oli tosi pehmyt novotan-pinnoite, suorastaan pomppuuttavan pehmeä alusta. Tuossa on varmasti hyvä treenata kun pehmyt kenttä ei riko jalkoja. Pitkän matkan juoksijalle kelpaa myös kisailuun kun ei iskutus muussaa jalkoja niin kamalaan kuntoon.
Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 5000 metriä. Enemmänkin olisi kilpailijoita saanut olla. Meitä oli lopulta niin vähän, että miehet ja naiset laitettiin viivalle samaan aikaan. Läksin yrittämään ihan kunnon tulosparannusta kesän aikoihin. Kampesin heti kärkeen ja juoksin ensimmäiset tuhat metriä ilmeisesti 3'16 mikäli kuulin väliajan oikein. Juoksu tuntui ihan hyvältä ensimmäiset 1500 metriä mutta sitten Laakkosen Mari alkoi saavuttaa minua ja tiesin että nyt muuten hyytyy. Mari tuli ohi ehkä suurinpiirtein puolimatkassa. Levähtelin pari kierrosta siinä peesissä ja yritin sitten mennä omaan vetovuoroon keulille mutta kestin ehkä 80 metriä etummaisena kunnes oli pakko antaa tietä etten jarruta Marin menoa loppumatkalla. Loppu olikin sitten maaliin juoksua hyytyvillä kierrosajoilla. Loppuaika 16'53 kertoo paljon. Ylikovalla aloituksella tulee rumaa jälkeä mutta ajattelin että josko sittenkin olisin pystynyt rimpuilemaan tavoitevauhdissa pitempään.
Olin miesten sarjan nopein, mutta kyllähän tuota komealta kuulostavaa Pohjois-Suomen mestaruutta himmentää tieto, että viivalta puuttui monia monia kovia juoksijoita. Yhtään miettimättä tulee sellaisia nimiä kuin Nikkanen, Tolonen, Ronkainen, Taini, Peltoniemi, Oravakangas, Ukonmaanaho, Keskipoikela ja Kärjä. Sehän nyt on selvää että kisakalenterissa ei varsinkaan aivan kovimmille juoksijoille ole tilaa tällaisille kisoille eikä tarkoitus ole mollata juoksijoita jotka eivät paikalle tulleet. Pikemminkin haluan tuoda ilmi että kyllä meiltä Pohjois-Suomesta todellakin löytyy kovempia kuin 16'50-tason miesjuoksijoita.
Seuraavan päivän 1500 metriä ei paljoa enää kiinnostanut, mutta päätin kuitenkin jäädä sen juoksemaan. Päivä oli tosi pitkä. Oma juoksu oli vasta 19:20 ja hotellihuone piti luovuttaa kello 12 mennessä. Kulutin aikaa keskustassa pörräten mutta ideat loppuivat aika pian ja olin jo puoli kolmen maissa kentällä. Pyysin kentänhoitajaa avaamaan pukkarin ja vessan ovet. Aika ei tahtonut kulua millään ja istuskelin ja käveleskelin siellä ympäri kenttää, kun kentänhoitaja tuli sanomaan että kelepaisko kahvit. Hän keittää. Olisi ollut munkkejakin, mistä kyllä piti kisan takiakin kieltäytyä. Olipahan mainio esimerkki kainuulaisesta vieraanvaraisuudesta.
Lopulta paikalle valui muitakin 1500 juoksijoita ja käytiin läpi heidän eilistä 800 metrin juoksua. Jätkät oli aloittaneet melko hurjalla vauhdilla kun yksikin miehistä sanoi juosseensa ensimmäisen kierroksen sellaista kyytiä että tuli neljänsadan metrin ennätyskin samalla kertaa. Tulostaso oli sen verran kova että odotin jotain 4'15 kyytiä kärjeltä.
Pikkuisen tottumattomuutta lähtöihin oli ilmassa sekä lähettäjän että urheilijoiden puolella mutta saatiin kuitenkin letka liikkeelle. Mietin että onpa helppoa juoksua täällä jonon hännillä, pysyn kevyesti mukana. Tuon olisi kyllä pitänyt olla signaali siitä että kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta en sitä ymmärtänyt sillä hetkellä. Nelisenkymmentä metriä siinä kuitenkin pääsi muodostumaan eroa jota lähdin kuromaan kiinni kun tuntui jaloissa olevan puhtia. Samaan aikaan kuitenkin Alexi ja Kim edellä kirivät omaa vauhtiaan ja eihän se kiinniotto oikein onnistunut. Takasuoralla tiesin että noille kavereille en kyllä tule pärjäämään mutta juoksin sen mitä pääsin selkien loitotessa edellä.
Aikoja kuulutettaessa pelin henki selvisi. Jätkät olivat eilisen ylikovan alun jälkeen sitten lähteneet tänään ylirauhallista tahtia. Sen takia siinä alkuvauhdissa oli niin helppo pysyä mukana. Tuollaisella vauhdinjaolla en pysty kirimään vauhtia lopussa niin paljoa että pääsisin kunnon aikoihin. Oma loppuaika oli hyvin vaatimaton 4'36 ja olin porukan hitain. Olisi pitänyt lähteä rohkeammin tekemään omaa juoksua kun voimia tuntui olevan, mutta nyt tein sen virheen että tein liikaa olettamuksia kavereiden tilastoaikojen perusteella.
Tästä onkin hyvä jäädä pienelle kilpailutauolle. Olen siivonnut kalenterista kaikki kisat pois muutaman viikon ajaksi jotta pääsen viimeinkin harjoittelemaan. Ihan ensimmäinen sudenkuoppa on varmasti alkaa treenaamaan liian pian liian paljon heti rankan kahden kisapäivän jälkeen. Täytyy nyt tunnustella varsinkin tänä viikonloppuna hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu ettei tulisi ylilyöntiä sen suhteen. Valitettavasti tätä myötä muutama tosi kiinnostava kisa jää väliin, mutta en halua jatkaa tällä linjalla jolla näköjään tulokset laskee kuin lehmänhäntä.