lauantai 22. syyskuuta 2018

Kauden parasta Oulun juoksussa

Tänään juostiin viimeaikaisten treenieni päätavoitekisa Oulun juoksu. Sääennuste lupasi kisapäivälle suorastaan vaarallisen voimakasta tuulta. Mietin jo jättäväni kisan väliin mikäli näin käy, mutta lopulta lauantaiaamun koittaessa ei mitään vesisadetta kummempaa säätilassa ollut joten läksin kävelemään kisapaikalle. Kastuin läpikotaisin kahden kilometrin matkalla kotoa Ainolanpuiston kautta Raatin stadionille, joka toimi kisan lähtö- ja maalipaikkana. Reittiä merkinnyt auto ohitti minut ja näin, miten sade huuhtoi kalkkiviivaa vauhdilla näkymättömiin. Onneksi reitti oli merkitty myös muilla tavoin eikä ollut erityisen mutkikas. Olin kisakansliassa puolitoista tuntia ennen starttia, mikä jätti hyvin aikaa hakea numerolappu, vaihtaa vaatteet ja verrytellä ennen starttia.

Heti startista lähdettiin liikkeelle tosi kovaa vauhtia. Tuomas ja pari minulle tuntematonta juoksijaa lähtivät vetämään joukkoa alusta saakka. Tiesin heidän olevan selvästi minua kovemmassa iskussa ja koitin löytää itselle sopivaa tahtia. Antti juostessa edelle yritin hetken iskeytyä peesiin, mutta vauhti oli minulle liikaa. Jäin juoksemaan omaa vauhtiani viidentenä, eikä edessä tai takana ollut selkeästi samassa tahdissa kulkevaa porukkaa. Antti ei kuitenkaan loitonnut ihan hirveän nopeasti toisin kuin kärkikolmikko.

Huomasin, että jättämällä lätäköt kiertämättä ja juoksemalla muutenkin reitin mutkat suoraksi saan hivuttauduttua pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi Anttia ja yhtä kärkiporukasta tippunutta juoksijaa. Reitillä ei saa oikoa, mutta ottamalla juoksulinjat tarkasti maantiejuoksuissa pystyy säästämään turhia lisämetrejä melko lailla. Suoraan juokseminen auttaa myös pitämään rytmistä kiinni.

Sain Antin ja toisen juoksijan kiinni siinä seitsemännen kilometrin paikkeilla. Mietin pitäisikö iskeytyä hetkeksi peesiin lepäämään vai yrittää nopealla ohituksella päästä samantien irti. Omat voimavaranikin alkoivat olla sen verran vähissä, että nopea ohitus ei tuntunut kovin houkuttavalta taktiikalta. Koska ohitus oli tapahtumassa kuitenkin kohtuullista vauhtia en halunnut jäädä hidastelemaan heidän taakseen. Jatkoin lopulta sitten omaa tahtiani heistä ohi ja ainakin toinen juoksija iskeytyi peesiin, en ole Antista varma.

Mietin pitäisikö yrittää iskeä voimalaitoksen nousussa. Kone oli kuitenkin hyvin pitkällä punaisella joten siinä kävikin pitkälti niin, että nousun jälkeen kaveri paahtoi ohi sellaisella vauhdinnostolla johon en pystynyt vastaamaan. Siinä meni kolmas sija. Takaa kuului askelia ja mietin, tuntuuko nyt oikeasti niin pahalta että on ihan pakko hidastaa vauhtia. Tällaisessa tilanteessa itselleen on pirun vaikea valehdella, joten sitä yrittää sitten vain painaa edes jonkinlaista vauhtia maaliin asti. Niinpä askelet tuntuivat jäävän vähän kauemmas, joskaan en voinut olla varma johtuiko se siitä että tultiin asfaltille jolla askeleet eivät välttämättä läpsy yhtä kovasti.

Maalialueen kuulutuksista päätellen olin tulossa ihan tavoitteen mukaiseen aikaan perille ja maalisuoralla sain tähän varmistuksen isosta kellosta. Pienen loppukirin päätteeksi saavuin maaliin ajassa 36'33. Kisan jälkeen selvisi vielä, että kisan toiseksi nopein juoksija oli sarjassa M40 jolloin tulin yleisen sarjan kolmanneksi. Tuntuu silti ihan neljänneltä sijalta. Aikahan ei viime vuosien valossa kovin kummoinen ole, mutta olen siihen tosi tyytyväinen. Sain kuitenkin parannettua elokuun ratakisasta melkein minuutin. Kyllä se treeni vain puree kun pääsee terveenä harjoittelemaan. Kaikin puolin juoksu tuntuu nyt paremmalta kuin tähän asti koko vuonna.

Tänään ja huomenna pitääkin vähän tuumata, mitä, miten, miksi ja milloin seuraavaksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Loppusilauksia Oulun juoksua varten

Tein tällä viikolla samat avaintreenit kuin viime viikollakin. Koin pientä treeniväsymystä viikon mittaan. Syynä on varmaan useamman viikon treeniputki, jossa ei varsinaisia keveitä jaksoja ollut muuten kuin kovien treenien välisinä kevyempinä päivinä. Maanantaina sain työmaan ruokalasta ilmeisesti gluteenia ruoan seassa mikä pisti keliaakikon ruoansulatukseni sekaisin ja sekin osittain hankaloitti alkuviikon palautumista. 

Olin keskiviikkona kuitenkin valmis reippaaseen harjoitukseen. Edellisviikon reippaalla tuntuma oli hieman turhan kova, joten päätin juosta tällä kertaa hieman höllemmin. Lenkki oli vieläkin aika rankan tuntuinen, mutta näin sain keskityttyä paremmin askelen lennokkuuteen koko harjoituksen ajan. Otin varmuuden vuoksi seuraavat välipäivät erityisen rauhallisesti ennen lauantain TV kovaa.

Olin viikonlopun poissa kotoa, joten TV kovalle piti hakea sopiva uusi treenipaikka. Lauantaina tuuli aika kovaa etelästä, joten läksin juoksemaan lentokentän tien varrella menevää pyörätietä edestakaisin. Tällä reittivalinnalla tuuli osui enimmäkseen sivuttain juoksusuuntaan nähden. Tuntuma oli tosi hyvä ja sain pidettyä yllä reilu kuukausi sitten juoksemani 5000 m ratakisan keskivauhtia koko 6 kilometrin lenkin ajan. 

Päätin levätä lauantai-iltapäivän ja jätin sunnuntain pitkiksenkin hieman normaalia lyhemmäksi kisan ollessa jo näin lähellä. Askel tuntui lennokkaalta ja kevyeltä ja täytyi pitää vähän suitsia, ettei vauhti hivuttaudu turhan lähelle reippaan lenkin tehoja. Lienee selvää, että kunto on noussut SAUL SM-kisoista ihan mukavasti. Uskon tältä pohjalta pystyväni juoksemaan Oulun juoksussa selvästi silloista 10 000 m ratakisaa nopeampaa vauhtia.

Nyt vuorossa on enää pientä virittäytymistä kisaa varten. Pienenä häiritsevänä tekijänä on alkuviikkoon osuva Helsingin työmatka. En ole vielä aivan varma, otanko lenkkareita ollenkaan mukaan. Luvassa on pitkiä päiviä, joten saattaa olla parempi panostaa lepoon. Joka tapauksessahan ehtisin juosta vain pari palauttavaa lenkkiä reissun aikana. Toivottavasti Oulun juoksuun tulee reilusti kilpakumppaneita. Tällä hetkellä ennakkoilmoittautuneiden lista näyttää turhan lyhyeltä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Oulun juoksun valmistautuminen sujuu edelleen nousukunnossa

Tällä viikolla tunsin hetkittäin itseni hiukan väsyneemmäksi mitä edellisellä tosi hyvin menneellä viikolla. Sen vuoksi juoksin kovien lenkkien välisinä päivinä hieman lyhyempiä lenkkejä varmistaakseni, että ehdin palautua harjoituksista kunnolla. Juoksin edelleen samalla rytmityksellä, jossa maanantaina tulee lyhyitä nopeita vetoja sisältävää vauhtileikittelyä, keskiviikkona pitempi tasavauhtinen reipas, lauantaina lyhyehkö napakka tv kova ja sunnuntaina rauhallinen pitkä lenkki. Kokonaiskilometrejä karttui noin 135 km.

Maanantain vauhtileikittely sisälsi tuttuun tapaan 10 x 15 s lähes täysivauhtista vetoa 45 sekunnin palautuksilla. Normaalistihan vauhtileikittely käsitetään vapaamuotoisena harjoituksena, jossa ei ole mitään selkeää ennalta määriteltyä rakennetta. Tässä minun versiossani leikittelevä luonne tulee siitä, että kierrän vaihtelevaa Puolivälinkankaan kuntorataa, jossa nopeat osuudet osuvat aina erilaisiin maastonkohtiin. Välillä saa punnertaa loivaan ylämäkeen, välillä tasaista ja toisinaan lasketella tosi lujaa loivaan alamäkeen.

Keskiviikkona juoksin taas työmatkan yhteydessä tasavauhtista reipasta 15 km kuntorataa pitkin Auranmajan kautta Haapalehtoon saakka. Sorruin ahnehtimaan asettaessani tavoitevauhdin lähelle 4'00 / km tahtia. Tällainen liiallinen odotuksien asettaminen on yhden sortin virhe jolla saa helposti käännettyä hyvän treenifiiliksen turhautumiseksi ja pahimmillaan jopa hidastettua kehitystä. Vaikka sainkin pidettyä hieman edelliskertaa kovempaa vauhtia, harjoitus oli reippaaksi lenkiksi turhan raskaan oloinen. Onneksi vauhti kuitenkin pysyi ihan hyvin ja keskivauhti asettui 4'03 / km (edellisviikolla 4'08 / km). Reippailla lenkeillä ei kuitenkaan kannattaisi tuijottaa liikaa vauhtia, vaan hakea juoksun rentoutta ja sitä että vauhti ja rytmi pysyy hyvänä ja vaivattomana loppuun saakka.

Tuon lenkin jälkeisinä päivinä juoksin aamuin illoin työmatkat lyhintä mahdollista reittiä ja lauantaiaamuna olikin jo palautuneempi olo. Vaikka ajatukset pyörivät vähän muualla kuin juoksemisessa, vauhti asettui heti alussa 3'46 / km tahtiin joka tuntui tosi helpolta ja rennolta. Otin viimeisen kilometrin vähän reippaammin 3'35. Ilahduttavasti sekin tahti sujui puristamatta. Nyt kun 6 km sujuu 3'43 / km maantiellä kovassa harjoituksessa ja ratavitosella kuukausi sitten keskivauhti oli 3'41 / km on helppo todeta, että kunto on edelleen noususuunnassa. Tulevalla viikolla kannattaa kuitenkin pistää vähän jäitä hattuun eikä odottaa mitään ihmeellistä vauhdinnousua, vaan antaa vauhdin nousta jos on noustakseen. Samaahan minä kyllä tuumasin viime viikon jäljiltäkin.

Sunnuntain kruunasi kavereiden kanssa juostu rauhallinen pitkä lenkki, jolle kertyi mittaa 30 km. Kesä ei ole vielä ihan  kunnolla kääntynyt syksyksi, vaan tuo vielä nautittavaksi aurinkoisia melko lämpimiä iltapäiviä. Mikäs siinä on juostessa ja rupatellessa lajitovereiden seurassa.

maanantai 3. syyskuuta 2018

2. treeniviikko kohti Oulun juoksua

Eilisiltapäivä meni bänditreeneissä, joten en ehtinytkään päivittää blogia. Tällä viikolla treeni  on jatkunut tosi hyvissä fiiliksissä ja kunto on selvässä nousussa. Jalka on tuntunut kevyeltä niin kovissa kuin kevyissäkin treeneissä. Tässäpä viikon juoksuharjoitukset listattuna. Lenkki on aina kevyt ellei muuta mainita.

Ma: ap 6 km, ip 10 km sis 10 x 15 s / 45 s
Ti: ap 10 km, ip 10 km
Ke: ap 6 km, ip 23 km sis 15 km reipasta 4'08 / km
To: ap 6 km, ip 10 km
Pe: ap 10 km, ip 6 km
La: ap 10 km sis 6 km tv kova 3'46 / km, ip 7 km
Su: ap 28 km pitkä

Juoksu tuntui tosi herkältä ja keskiviikon sekä lauantain treeneissä juoksin tavoitetta nopeammin oikeastaan lähes itsestään. Aina kun vilkaisin kelloa, vauhti oli tavoitetta nopeampaa. Pidin vain mielessä, että juokse rennosti ja keskity hyvään rytmiin ja ryhtiin. Tulevalla viikolla ei ole mitään syytä yrittää juosta tätä nopeammin tai pidempään, vaan se on jo hyvä mikäli saan vakiinnutettua tämän tason. Sunnuntaina pääsin taas mukaan yhteislenkille, jossa juostiin tosi rauhallista vauhtia. Se passaa nyt oikein hyvin rytmitykseen, kun mulla on kuitenkin tasavauhtista reipasta ja kovaa jo juostuna.

Ainoa ongelman tapainen oli, että keskiviikon lenkin tuloksena kehkeytyi rakko vasemman jalan isovarpaan alle. Se on aiheuttanut pientä jomotusta mikä ei juostessa oikeastaan tunnu. Sain rakon puhkaistua torstaina mikä helpotti jo enimpiä. Nyt pitää vaan olla tarkkana ettei varvas pääse tulehtumaan.

Sellainen havainto vielä, että nyt saavutettu hyvä fiilis tuntuu säteilevän harjoitusten ulkopuolelle kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Vielä kun perjantaina ja lauantaina sai seurata Ruotsiottelun huippujännittäviä hetkiä niin on hyvin virtaa tähän alkavaan treeniviikkoon. Vielä vajaat kolme viikkoa kisaan ja tuntuu että vielä ehtii tehdä paljonkin ennen sitä.