Viime viikolla tuli ylitettyä toisen kerran elämässäni 200 juoksukilometriä saman viikon aikana. Tämä on sen verran harvinaista minulle, että haluan kirjoittaa vähän ylös fiiliksiä viikon ajalta. Viimeksikin näin tein ja nyt olikin hauska verrata miltä sama määrä tuntui edelliskerralla.
Maanantaiaamuna juoksin 15,5 km Kuivasojalle ja takaisin. Tuntui ihan hyvältä kipitellä lampun valossa nastareiden rapsuessa tielle ja myöhemmin kuntoradalla. Iltapäivällä juoksin 16,8 km Iinatin kuntoradalla. Suunnittelin välillä jo takalenkinkin kiertämistä, mutta päätin olla hieman konservatiivinen ja hyvä niin. Palatessa nimittäin tien pinta olikin jäätynyt ja minulla oli peruslenkkarit alla. Yhden kerran meinasin vetää lipat ihan lähellä kotia.
Tiistaina juoksin taas aamulla 15,5 km Kuivasojalle ja takaisin. Iltapäivällä juoksin Kivikkokankaalle, jossa eksyin uudelle asuinalueelle. Sain tovin harhailla ja pimeäkin alkoi tulla, joten suunnistin sitten kartan avulla kotiin. Matkaa kertyi 19,4 km.
Keskiviikkoaamuna Kuivasojan lenkillä tuli karmea nälkä, muuten 15,5 km sujui oikein hyvin. Iltapäivällä juoksin työporukan kanssa yhteisharjoituksen 5 x 5 minuutin vedot 3 minuutin palautuksin. Annoin tosin minuutin verran tasoitusta tavoitteena juosta neljässä minuutissa porukka kiinni. Onnistui ihan hyvin ja matkaa kertyi 11,3 km.
Torstaina huomasin, että Kuivasojan lenkillä kulku oli todella hyvää. Hieman vaivannut akillesvaivakin oli tiessään. Juoksin kiireettä 15,5 km ja nautiskelin hyvästä fiiliksestä. Iltapäivällä juoskin erittäin rauhallista Pikisaaressa 6,7 km ennen bänditreenejä.
Perjantaiaamuna taas Kuivasojalle ja takaisin 15,5 km. Oikein hyvä putki, mutta tuumin että viimeistään ensi viikolla täytyy vähän höllätä ettei mene ihan höpöksi. Menin töiden jälkeen vanhempien luokse Kaakkuriin jossa juoksin leppoisan 11,4 km iltalenkin ennen iltapalaa ja nukkumaan menoa. Nukutti kyllä aika kovasti jo lenkille lähtiessä.
Olin vähän ajatellut lähteväni Aseman 8 tapahtumaan juoksemaan, mutta peruin päätöksen sääennusteen vuoksi. Vähän ehkä turhaan, sillä sää oli lopulta ihan ok. Juoksin aamulla Iinatissa 18 km lenkuran ja kylläpä on hurja ero juosta aamupalan jälkeen ja valoisassa. Iltapäivällä palasin Iinattiin juoksemaan mäkivetoja Maikkulan rinteessä sillä tavalla, että juoksin rinteen rivakasti ylös ja heti perään takaisin alas. Palauttelin mäen alla pari minuuttia ennen seuraavaa vetoa. Tällä sapluunalla vedin 6 toistoa ja matkaa kertyi 13 km.
Sunnuntaina sain Jukan kaveriksi ja juostiin Iinatissa rupatellen juoksemisesta, kilpailuista ja sellaisista. Jukka oli juossut oikein hyvin Aseman 8 tapahtumassa ja hieman harmitti etten lähtenyt itse sinne. Oli kuulemma ollut hyvä kisa. Matkaa kertyi leppoista tahtia 31,3 km.
Nyt kun vertaan edelliskertaan, niin paljon helpommalla tämä tuli. Toisaalta pidin edelliskerralla kovempaa vauhtia ja juoksin enemmän reppu selässä. Kävin myös yhden kerran punttisalilla tuolloin, toisin kuin tällä kertaa. Toisaalta tällä viikolla tuli sitten enemmän kävelyä kun kävelen lisäksi työmatkat joita kertyy suuntaansa 1,5 km. Ei se paljoa ole, luultavasti vain auttaa palautumaan. Toisaalta tuntuu että kenties niistä kaikista kilometreistä tällä välillä on edes jokunen sentti jäänyt pankkiin.
maanantai 28. lokakuuta 2019
torstai 24. lokakuuta 2019
Harjoitusfilosofian perusta
Porukka on jonkin verran ihmetellyt miksi juoksen nyt niin paljon, vielä tavallistakin enemmän kuin normaalisti. Olen yleensäkin juossut kai tasooni nähden suhteellisen paljon, mutta nyt on menossa tavallistakin kovempi määrämättäjakso. Ajattelin vähän avata harjoitusfilosofiani kehittymistä vuosien varrelta ja selventää mitä nyt ajattelen treenaamisesta.
Alkuvaiheessa kävin vain lenkillä. Vaati aika paljon töitä saada kunto sille tasolle, että pystyin harjoittelemaan säännöllisesti. Tässä vaiheessa aloin lukea Juoksija-lehteä ja Sepon kotisivuja ja käytännössä kopioin sieltä siistin kuuloisia harjoituksia. Toteutin niitä sitten enemmän tai vähemmän onnistuneesti, isompaa kuvaa juuri miettimättä.
Seuraavassa vaiheessa tutustuin eri harjoitusmuotojen fysiologisiin vaikutuksiin ja aloin muodostaa ohjelmia pitäen huolta, että viikkoon tulee tasan 80% peruskuntoa, 15% vauhtikestävyyttä ja 5% maksimi- ja nopeusharjoittelua. Tällä pääsi jo aika hyvin eteenpäin ja viikossa alkoi olla jo melko paljon juoksua.
Jossain vaiheessa heräsi syvempi ymmärrys eri treenimuotojen luonteesta ja sain hyviä kehitysaskeleita hölläämällä vauhteja vetotreeneissä ja tasavauhtisissa kovissa. Harjoittelu palveli paremmin pitkiä matkoja joille tähtäsin.
Seuraavassa vaiheessa aloin tehdä lajianalyysia ja miettimään mitkä tekijät rajoittavat mulla kympin tuloksen paranemista. En ole kovin nopea, joten päätin alkaa panostaa siihen puoleen entistä enemmän. Olen myös aika heikko, joten lisäsin voimaharjoittelua. Harjoitusmääriin en tässä vaiheessa enää kajonnut, koska ajattelin että kestävyys on jo ennestään mulla vahva puoli johon ei kannata nyt niin suuresti panostaa enempää. En toki vähentänytkään juoksumääriä. Tämän systeemin tuloksena on toistaiseksi parhaat juoksut ja sen jälkeen harjoittelu on kärsinyt parin vuoden ajan keskeytyksistä milloin vammojen ja milloin hengitystieoireiden vuoksi.
Nyt kun olen päässyt taas treenaamaan olen ajatellut yrittää kehittää vielä lisää niitäkin alueita, joissa olen vahvimmillani: kestävyys ja juoksun taloudellisuus. Tykkään juosta runsaasti ja määrien kasvattaminen on usein nostanut mun juoksun uudelle tasolle. En halua unohtaa nopeusharjoittelua, mutta mielestäni pelkkä heikkojen puolien hierominen johtaa siihen, että vahvuuksien potentiaali jää käyttämättä. Heikkoja puolia taas on vaikea kehittää kovin paljoa. Ei niitäkään kannata unohtaa, mutta kokeillaan josko tämän tyyppisellä painotuksen säädöllä saisi vielä vähän parempaan iskuun päästyä.
Ainakin nyt juoksu tuntuu tosi mahtavalta ja kevyeltä.
Alkuvaiheessa kävin vain lenkillä. Vaati aika paljon töitä saada kunto sille tasolle, että pystyin harjoittelemaan säännöllisesti. Tässä vaiheessa aloin lukea Juoksija-lehteä ja Sepon kotisivuja ja käytännössä kopioin sieltä siistin kuuloisia harjoituksia. Toteutin niitä sitten enemmän tai vähemmän onnistuneesti, isompaa kuvaa juuri miettimättä.
Seuraavassa vaiheessa tutustuin eri harjoitusmuotojen fysiologisiin vaikutuksiin ja aloin muodostaa ohjelmia pitäen huolta, että viikkoon tulee tasan 80% peruskuntoa, 15% vauhtikestävyyttä ja 5% maksimi- ja nopeusharjoittelua. Tällä pääsi jo aika hyvin eteenpäin ja viikossa alkoi olla jo melko paljon juoksua.
Jossain vaiheessa heräsi syvempi ymmärrys eri treenimuotojen luonteesta ja sain hyviä kehitysaskeleita hölläämällä vauhteja vetotreeneissä ja tasavauhtisissa kovissa. Harjoittelu palveli paremmin pitkiä matkoja joille tähtäsin.
Seuraavassa vaiheessa aloin tehdä lajianalyysia ja miettimään mitkä tekijät rajoittavat mulla kympin tuloksen paranemista. En ole kovin nopea, joten päätin alkaa panostaa siihen puoleen entistä enemmän. Olen myös aika heikko, joten lisäsin voimaharjoittelua. Harjoitusmääriin en tässä vaiheessa enää kajonnut, koska ajattelin että kestävyys on jo ennestään mulla vahva puoli johon ei kannata nyt niin suuresti panostaa enempää. En toki vähentänytkään juoksumääriä. Tämän systeemin tuloksena on toistaiseksi parhaat juoksut ja sen jälkeen harjoittelu on kärsinyt parin vuoden ajan keskeytyksistä milloin vammojen ja milloin hengitystieoireiden vuoksi.
Nyt kun olen päässyt taas treenaamaan olen ajatellut yrittää kehittää vielä lisää niitäkin alueita, joissa olen vahvimmillani: kestävyys ja juoksun taloudellisuus. Tykkään juosta runsaasti ja määrien kasvattaminen on usein nostanut mun juoksun uudelle tasolle. En halua unohtaa nopeusharjoittelua, mutta mielestäni pelkkä heikkojen puolien hierominen johtaa siihen, että vahvuuksien potentiaali jää käyttämättä. Heikkoja puolia taas on vaikea kehittää kovin paljoa. Ei niitäkään kannata unohtaa, mutta kokeillaan josko tämän tyyppisellä painotuksen säädöllä saisi vielä vähän parempaan iskuun päästyä.
Ainakin nyt juoksu tuntuu tosi mahtavalta ja kevyeltä.
lauantai 19. lokakuuta 2019
Iin yrityksen testijuoksu 10 km
Sovittiin viime viikolla Kauppilan Jukan kanssa, että lähdetään Iihin juoksemaan jos kelit sallii. Täällä Oulun seudulla on ollut jo yöpakkasia ja minua ainakaan ei hirveästi motivoi lähteä juoksemaan kilpaa jäiselle maantielle. Keli oli kuitenkin hyvä joten suuntasimme aamusta kohti Illinsaarta.
Minä olin vetänyt Mourunki runista lähtien aika kovaa määräharjoittelua. Kuuteen päivään mahtui 157 km juoksua josta toki ainoastaan 10 km kovavauhtista. Silti tuo lienee yksi kovimmista määristä mitä olen kuuden päivän aikana koskaan juossut. Pitkin viikkoa jalat tuntuivat melko raskaalta, mutta eilen palauttavalla alkoi tuntua jo aika irtonaiselta. Tiistain tv kovalla pystyin juoksemaan rennosti 4'00 / km tahtia, joten olin luottavainen että ainekset kohtuulliseen kisatulokseen pitäisi olla läjässä.
Liikkeelle lähtiessä jalat tuntuivat tosi kevyiltä, mutta tiesin että nyt mennään sen verran kovaa etten uskaltanut ruveta enempiä keulimaan. Koitin vain juosta porukassa rennosti. Ja hyvin se alkoikin menemään. Kärjessä Hussa veti taas omaa juoksuaan. Vähän hänen takanaan nuori Aarre ja Joonas juoksivat kahdestaan. Sitten oli vielä yksi juoksija jota en tunnistanut ja sitten meikäläinen. Minun takana juoksi ryhmää, joista en heti hoksannut ketä siellä on. Taisin Määtän Janin ääntä kuulla jossain vaiheessa. Parin kilsan kohdalla Johanna Peiponen paahtoi meistä ohi tosi lujaa. Hän oli ilmeisesti myöhästynyt startista ja veti silti tosi kovan ajan. On se kovassa kunnossa.
Minä mietin välillä pitäisikö kaverit pistää vetohommiin, mutta toisaalta halusin ahdistaa niin paljon kuin mahdollista vetämällä lujaa. Kuulosti siltä, että väki alkoi vähenemään ja viimeinenkin peesissä juossut alkoi olla vähän jojon päässä. Kääntöpaikalla ainakin yksi juoksija tuli vielä silti hyvin mukana. Siinä oli hyvin tiukka käänös, käytännössä piti pysähtyä ja kääntyä takaisin. Tuossa kohtaa pääsee laskettelemaan muutaman mäen alas ja tiesin olevani vahvoilla alamäissä. Koitin hiillostaa juoksemalla ne mahdollisimman lujaa. Kaveri pääsi kuitenkin tasaisilla viimeistään takaisin kyytiin.
Jatkoin silti tasaisen tappavaa vauhtia ja niin siinä lopulta kävi että pari kilsaa ennen maalia kaveri tippui kyydistä. Aloin myös saavuttaa Aarrea, joka oli hieman väsähtänyt kovassa vauhdissa. Sain noin 500 metrin päässä maalista Aarren kiinni ja ohitinkin, mutta hienosti kaveri sisuuntui ja paahtoi viimeisillä sadoilla metreillä karkuun. Ei minua hirveästi harmittanut tämä tappio, vaikka kaikkeni toki yritinkin.
Minun aika oli ilmeisesti 36'17 mutta odottelen vielä tässä virallista tulosta. Lähes minuutin parannus Oulun juoksuun jonka reitti on paljon tätä helpompi. Suunta on hyvä! Nyt pitää vaan malttaa varoa, etten voimani tunnossa juokse suoraan rotkoon. Joskus hyvin menneen kisan jälkeen menee homma yli, kun tuntuu että pystyy mihin tahansa. Huomiseksi on onneksi sovittuna yhteislenkki minua järkevämpien ihmisten kanssa.
Minä olin vetänyt Mourunki runista lähtien aika kovaa määräharjoittelua. Kuuteen päivään mahtui 157 km juoksua josta toki ainoastaan 10 km kovavauhtista. Silti tuo lienee yksi kovimmista määristä mitä olen kuuden päivän aikana koskaan juossut. Pitkin viikkoa jalat tuntuivat melko raskaalta, mutta eilen palauttavalla alkoi tuntua jo aika irtonaiselta. Tiistain tv kovalla pystyin juoksemaan rennosti 4'00 / km tahtia, joten olin luottavainen että ainekset kohtuulliseen kisatulokseen pitäisi olla läjässä.
Liikkeelle lähtiessä jalat tuntuivat tosi kevyiltä, mutta tiesin että nyt mennään sen verran kovaa etten uskaltanut ruveta enempiä keulimaan. Koitin vain juosta porukassa rennosti. Ja hyvin se alkoikin menemään. Kärjessä Hussa veti taas omaa juoksuaan. Vähän hänen takanaan nuori Aarre ja Joonas juoksivat kahdestaan. Sitten oli vielä yksi juoksija jota en tunnistanut ja sitten meikäläinen. Minun takana juoksi ryhmää, joista en heti hoksannut ketä siellä on. Taisin Määtän Janin ääntä kuulla jossain vaiheessa. Parin kilsan kohdalla Johanna Peiponen paahtoi meistä ohi tosi lujaa. Hän oli ilmeisesti myöhästynyt startista ja veti silti tosi kovan ajan. On se kovassa kunnossa.
Minä mietin välillä pitäisikö kaverit pistää vetohommiin, mutta toisaalta halusin ahdistaa niin paljon kuin mahdollista vetämällä lujaa. Kuulosti siltä, että väki alkoi vähenemään ja viimeinenkin peesissä juossut alkoi olla vähän jojon päässä. Kääntöpaikalla ainakin yksi juoksija tuli vielä silti hyvin mukana. Siinä oli hyvin tiukka käänös, käytännössä piti pysähtyä ja kääntyä takaisin. Tuossa kohtaa pääsee laskettelemaan muutaman mäen alas ja tiesin olevani vahvoilla alamäissä. Koitin hiillostaa juoksemalla ne mahdollisimman lujaa. Kaveri pääsi kuitenkin tasaisilla viimeistään takaisin kyytiin.
Jatkoin silti tasaisen tappavaa vauhtia ja niin siinä lopulta kävi että pari kilsaa ennen maalia kaveri tippui kyydistä. Aloin myös saavuttaa Aarrea, joka oli hieman väsähtänyt kovassa vauhdissa. Sain noin 500 metrin päässä maalista Aarren kiinni ja ohitinkin, mutta hienosti kaveri sisuuntui ja paahtoi viimeisillä sadoilla metreillä karkuun. Ei minua hirveästi harmittanut tämä tappio, vaikka kaikkeni toki yritinkin.
Minun aika oli ilmeisesti 36'17 mutta odottelen vielä tässä virallista tulosta. Lähes minuutin parannus Oulun juoksuun jonka reitti on paljon tätä helpompi. Suunta on hyvä! Nyt pitää vaan malttaa varoa, etten voimani tunnossa juokse suoraan rotkoon. Joskus hyvin menneen kisan jälkeen menee homma yli, kun tuntuu että pystyy mihin tahansa. Huomiseksi on onneksi sovittuna yhteislenkki minua järkevämpien ihmisten kanssa.
lauantai 12. lokakuuta 2019
Mourunki run, Kempele
Juoksin pari vuotta sitten ensimmäisen kerran Mourunki runissa ja mietin silloin, että harmi ettei ole tullut aikaisemmin osallistuttua. Viime syksynä kisa jäi välistä, mutta tällä kertaa se sopi oikein hyvin ohjelmaani. Edellinen aikani oli 54'05 josta olin täysin varma ettei tule onnistumaan. Tuumasin, että 14,5 km pitkällä pehmeällä reitillä tunnin alitus olisi ehkä realistinen tavoite.
Mourunki run on siitäkin kiva tapahtuma, että sinne pääsee Oulusta kätevästi bussilla. Ilmoittautuminen sujui hyvin ja vaihdoin kamppeet pikimmiten. Kauppilan Jukka tuli vastaan ja sovittiin, että käydään verkkaamassa yhdessä. Lähdimme hölkkäilemään reittiä pitkin ja turistiin samalla kuulumisia. Reitti tuntui olevan hyvässä kunnossa, muistaakseni edelliskerralla oli paljon hankalampi keli. Juostiin vähän päälle 6 km verryttelyä.
Lähdössä Samuli Hussa lähti omia menojaan ollen selvästi porukan nopein juoksija. Minä lähdin vetämään aluksi pääjoukkoa. Kuuntelin, että porukalla vetää aika hengästyneeksi ja päätin yrittää kiriä vauhtia vähän, josko peesistä tippuisi väkeä pois. Ei se oikein toiminut, vaan hetken kuluttua sieltä alkoi kuulua puhetta. Arvioivat, onko vauhti sopiva ja kuulin kommentin, että ei oikein osaa sanoa. Hetken päästä sieltä tultiinkin ohi ja yritin jäädä peesiin roikkumaan.
Mourungin reitillä on tavallista vaikeampaa peesata, kun toisen takana on vaikea nähdä mihin askeleet tulee sovittaa epätasaisella reitillä. Yhtään ei auttanut sekään, että vauhti oli itselle vähän turhan kovaa. Niinpä tipuinkin peesistä ja omat tulitikut oli aika lailla raavittu siinä vaiheessa. Matkaa oli vielä reilu kymppi jäljellä ja en pystynyt oikein muuta kuin koittaa juosta maaliin kohtuu vauhdilla. Porukkaa lappoi ohi, mutta en pystynyt enää mihinkään vastaamaan. Positiivisena puolena ei omakaan vauhti siitä sitten enää enempää hyytynyt, vaan porukkaa pääsi ohi vauhdin pudottua jo aiemmin.
Loppuajoissa oli jotain häikkää eivätkä tulokset ole vielä tulleet. Useampi henkilö sanoi järjestäjän kuuluttaneen noin 15 sekuntia enemmän mitä omilla kelloilla olivat saaneet. Minun aika oli ilmeisesti luokkaa 60'18. En päässyt alle tunnin, mikä on kieltämättä pettymys. Ei sitä silti kannata jäädä murehtimaan, sillä sekuntikin on loppujenlopuksi täysin mielivaltainen mittayksikkö.
Reitti oli taas mukavan haastava ja tänne kannattaa tulla uudestaankin.
Lisäys: Järjestäjän tuloksissa aika lopulta 60'03.
Mourunki run on siitäkin kiva tapahtuma, että sinne pääsee Oulusta kätevästi bussilla. Ilmoittautuminen sujui hyvin ja vaihdoin kamppeet pikimmiten. Kauppilan Jukka tuli vastaan ja sovittiin, että käydään verkkaamassa yhdessä. Lähdimme hölkkäilemään reittiä pitkin ja turistiin samalla kuulumisia. Reitti tuntui olevan hyvässä kunnossa, muistaakseni edelliskerralla oli paljon hankalampi keli. Juostiin vähän päälle 6 km verryttelyä.
Lähdössä Samuli Hussa lähti omia menojaan ollen selvästi porukan nopein juoksija. Minä lähdin vetämään aluksi pääjoukkoa. Kuuntelin, että porukalla vetää aika hengästyneeksi ja päätin yrittää kiriä vauhtia vähän, josko peesistä tippuisi väkeä pois. Ei se oikein toiminut, vaan hetken kuluttua sieltä alkoi kuulua puhetta. Arvioivat, onko vauhti sopiva ja kuulin kommentin, että ei oikein osaa sanoa. Hetken päästä sieltä tultiinkin ohi ja yritin jäädä peesiin roikkumaan.
Mourungin reitillä on tavallista vaikeampaa peesata, kun toisen takana on vaikea nähdä mihin askeleet tulee sovittaa epätasaisella reitillä. Yhtään ei auttanut sekään, että vauhti oli itselle vähän turhan kovaa. Niinpä tipuinkin peesistä ja omat tulitikut oli aika lailla raavittu siinä vaiheessa. Matkaa oli vielä reilu kymppi jäljellä ja en pystynyt oikein muuta kuin koittaa juosta maaliin kohtuu vauhdilla. Porukkaa lappoi ohi, mutta en pystynyt enää mihinkään vastaamaan. Positiivisena puolena ei omakaan vauhti siitä sitten enää enempää hyytynyt, vaan porukkaa pääsi ohi vauhdin pudottua jo aiemmin.
Loppuajoissa oli jotain häikkää eivätkä tulokset ole vielä tulleet. Useampi henkilö sanoi järjestäjän kuuluttaneen noin 15 sekuntia enemmän mitä omilla kelloilla olivat saaneet. Minun aika oli ilmeisesti luokkaa 60'18. En päässyt alle tunnin, mikä on kieltämättä pettymys. Ei sitä silti kannata jäädä murehtimaan, sillä sekuntikin on loppujenlopuksi täysin mielivaltainen mittayksikkö.
Reitti oli taas mukavan haastava ja tänne kannattaa tulla uudestaankin.
Lisäys: Järjestäjän tuloksissa aika lopulta 60'03.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)