Tänään pääsin testaamaan tonnivitosen kuntoa hyvällä porukalla. Piirinmestaruuksista kamppailee täälläpäin turhan pieni joukko mutta tonnivitoselle oli sentään ilmoittautunut kymmenisen juoksijaa. Etukäteen selvästi kovin nimi Hussa ei päässyt paikalle joten jäljellejäävien juoksijoiden kesken oli suhteellisen tasainen kisa luvassa.
En saanut kovin aggressiivista lähtöä ja jäin aika taakse. Ensimmäisen Ouluhallin 304 metriä pitkän kierroksen jälkeen pääsin paremmin rytmistä kiinni ja aloin kytätä ohituspaikkaa. Halusin juosta kaarteet mahdollisimman sisäradalla joten tein ohituksia suorilla. Olikohan kolmas kierros kun huomasin juoksevani joukon kärjessä. Yritin pitää vauhtia sen mitä pystyin mutta Huusko latoi ohi tehden rytminvaihdoksen mallisuorituksen - juuri riittävän kova vauhdinnosto että en uskaltanut lähteä perään. Joku muukin siinä pääsi ohi mutta sain kerättyä voimia juuri riittävästi ohitukseen (muistaakseni) viimeisellä kierroksella.
Siinäpä yritin latoa sitten maaliin mahdollisimman lujaa mutta maalisuoralla Aho pyyhälsi ohi ja mistään ei löytynyt enää lisävaihteita joten tulin maaliin kolmantena ajassa 4'26,05. Enkka! Olen tehnyt mielestäni aika paljon töitä laadukkaan harjoittelun eteen ja se on tuonut kohtalaista tulosta kahden uuden ennätyksen myötä. Suuntaviivat näyttävät nyt oikealta. Kauden pääkisa on vielä edessä kahden viikon päästä. Ei ole mitään syytä epäillä ettenkö pystyisi ennätysparannuksiin sielläkin.
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
torstai 26. tammikuuta 2017
Raakoja vetoja rennon lötköttelyn lomassa
Kilpailukausi on jatkunut Loppiaishallien jälkeen treenipainotteisesti. Joensuussa, Turussa ja Haaparannalla olisi toki ollut startteja tarjolla, mutta matkustus- ja majoitusjärjestelyjen osoittauduttua liian vaivalloisiksi päätin keskittyä harjoittelemaan ja osallistua vain muutamaan avainkisaan. Näin minulle on jäänyt myös arvokasta palautumisaikaa reilusti enemmän, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä tärkeisiin kisoihin tuorein jaloin.
Olen asettanut avaintreenien tavoitevauhdit poikkeuksellisen koviksi. Muistan Yrjö Pesosen kertoneen, että yksi syistä miksi hän pystyy veteraanisarjalaisena juoksemaan maratoneja niin kovalla vauhdilla on treenit, jotka tuottavat kipua. Eihän se kipu itsessään mikään tavoite ja tarkoitus harjoitukselle ole, mutta siitä saa kuvan minkälaisesta intensiteetistä on kyse. Mikäli nimi ei ole tuttu suosittelen etsimään Yrjön juoksutuloksia netistä. Omat harjoitteeni ovat toki varmasti huomattavasti kevyempiä, mutta olen silti kokenut treeneissä kipua vastaan raastamista määrissä joihin en ole aiemmin tottunut.
Kaikista häijyin harjoitus on paperilla viattoman näköinen 4x800m/3'/4', jossa juoksen vedot 3000 metrin tavoitevauhtia. Kolmannen ja neljännen vedon kohdalla on henkistä kanttia koeteltu toden teolla kun rasitus käy niin kovaksi, etten löydä mitään muuta sanaa kuvaamaan tunnetta kuin kipu. Alkuperäiseen tavoitevauhtiin en itseasiassa ole edes pystynyt ja olen laskenut rimaa hieman kaikkien merkkien osoittaessa, että ihan niin kovaan tulokseen tuskin on tällä aikataululla mahdollisuuksia. Maltillisemmallakin alkuvauhdilla pystyn todennäköisesti parantamaan ennätystäni ihan mukavasti. Nämä vedot ovat opettaneet myös, että kehoni suorituskyvyllä on rajoja joilla ei ole mitään tekemistä kivunsiedon kanssa. Kipu on varoitusmerkki siitä, että nämä rajat ovat hyvin lähellä ja jatkamisen seurauksena on suorituksen kannalta katastrofaalinen toimintakyvyn heikentyminen. Tuntemuksien kuunteleminen on siis viisasta vaikka näissä ympyröissä välillä tunnutaankin machomeininkiä hehkutettavan.
Kilpailuvauhtisen harjoittelun ohella olen juossut kestävyysominaisuuksia tukeakseni 2x1500m+3x1000m jossa vauhdit etenevät 10 000 m kilpailuvauhdista kohti 5000 m kilpailuvauhtia. Nopeuspuolta olen hionut vetosarjalla 3x400m/2' + 6x200m/2' jossa olen tavoitellut 1500 m ... 800 m kilpailuvauhteja. Aion juosta päämatkan 3000 m lisäksi myös 1500 m ja ehkä 800 m kisoja joten siinäkin mielessä nämä lyhyet vedot ovat tärkeitä. Molemmat noista treeneistä ovat sen verran kovia, että olen löysännyt peruslenkkien menoa entisestään. Juoksen ihan mielelläni yli kuuden minuutin kilometrejä näitä harjoituksia seuraavina päivinä.
Näiden ponnistelujen lomassa onkin tosi tärkeää paitsi keventää muuta harjoittelua niin kiinnittää muutenkin huomiota palautumiseen. Useimmilla ihmisillä taitaa olla nykypäivänä herätyskello mutta monellako on nukutuskello? Itse yritän pitää kiinni siitä että menen joka ilta nukkumaan ennen kahdeksaa. Muut iltaharrastukset ovat myös jääneet minimiin. Sohvalla makaaminen ja lukeminen on sellaista sopivan kevyttä illanviettoa.
Ensi sunnuntaina sitten nähdään miten paljon tästä kaikesta on ollut hyötyä.
perjantai 6. tammikuuta 2017
Tuhat metriä Loppiaishalleissa Rovaniemellä
Avasin kisakauden tänään Rovaniemellä 1000 m juoksulla Pohjan Koiton järjestämissä Loppiaishalleissa. Mukaan oli ilmoittautunut kaksi muuta juoksijaa joita en tuntenut entuudestaan. Ennakkotiedustelutkaan eivät paljastaneet kovin paljoa. Kuulemma päälle 3' tulisi molemmilla todennäköisesti menemään. Jututin molempia kanssakilpailijaa ennen kisaa ja yritin vähän verrytelläkin toisen kanssa. Sen verran lujaa lämmittelyhölkkää mentiin, että yhtä kierrosta enempää en viitsinyt.
Minuahan jännitti tuttuun tapaan todella paljon. Kisan lähestyessä hermostuneisuus laukeaa osittain jo verryttelemään päästyä. Yleensä viimeistään starttiviivalla olen aika rauhallinen. Nyt paikoilleen-komennon jälkeen tassut kävivät viivan takana kuin olisin seissyt kuumalla hellalla.
Ehdin kärkeen heti lähdöstä ja ihmettelin etteikö edes peesiin kukaan jäänyt kun askelien ääniä ei kuulunut oikeastaan koko matkan aikana. Laskettelin menemään melko mukavan tuntuista vauhtia ja menin aika nopeasti sekaisin kierroksista. Näin lyhyeen rataan tottumattomana on vaikea hahmottaa miten paljon matkaa on jäljellä. Lankesin tähän samaan vipuun vielä kun ei kilpailullisesti tarvinnut antaa kaikkeaan. Onneksi otin kuitenkin viimeisellä kierroksella loppukirin, jonka ansiosta tulokseksi tuli niukka ennätysparannus ajalla 2'52,54 s.
Hakusessa oli parempaa. Olin uumoillut mahdollisuuksien rajoissa olevan ihan selvä 2'50 alituskin. Silti, kausi on mukava aloittaa ennätysparannuksella. Näin lyhyillä matkoilla sekunnit eivät tule halvalla vaan joka kerta on ponnisteltava melko kovaa perussuorituksenkin eteen. Kevyt tuntemus tässä vauhdissa oli myös erityisen lupaavaa.
Minuahan jännitti tuttuun tapaan todella paljon. Kisan lähestyessä hermostuneisuus laukeaa osittain jo verryttelemään päästyä. Yleensä viimeistään starttiviivalla olen aika rauhallinen. Nyt paikoilleen-komennon jälkeen tassut kävivät viivan takana kuin olisin seissyt kuumalla hellalla.
Ehdin kärkeen heti lähdöstä ja ihmettelin etteikö edes peesiin kukaan jäänyt kun askelien ääniä ei kuulunut oikeastaan koko matkan aikana. Laskettelin menemään melko mukavan tuntuista vauhtia ja menin aika nopeasti sekaisin kierroksista. Näin lyhyeen rataan tottumattomana on vaikea hahmottaa miten paljon matkaa on jäljellä. Lankesin tähän samaan vipuun vielä kun ei kilpailullisesti tarvinnut antaa kaikkeaan. Onneksi otin kuitenkin viimeisellä kierroksella loppukirin, jonka ansiosta tulokseksi tuli niukka ennätysparannus ajalla 2'52,54 s.
Hakusessa oli parempaa. Olin uumoillut mahdollisuuksien rajoissa olevan ihan selvä 2'50 alituskin. Silti, kausi on mukava aloittaa ennätysparannuksella. Näin lyhyillä matkoilla sekunnit eivät tule halvalla vaan joka kerta on ponnisteltava melko kovaa perussuorituksenkin eteen. Kevyt tuntemus tässä vauhdissa oli myös erityisen lupaavaa.
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Alkavan hallikauden tunnelmia
Vesisade ja sen jälkeinen pakkanen. Ei sellaiset olosuhteet joita juoksukisalle toivoisi. Jo edellisessä kirjoituksessani totesin lähteväni Limingan uudenvuodenjuoksuun vain jos olosuhteet ja polven kunto sen sallisivat. Polvi on jo paremmassa kunnossa mutta koska arvelin reitin olevan liukas päätin jättää kisan tällä kertaa välistä. Olihan siellä kuitenkin eilen juostu ihan hyviä aikoja joten kenties arkailin turhaan. Olen silti kisojen suhteen mieluummin ylivarovainen kuin otan pienintäkään riskiä kauden päätavoitteiden lähestyessä.
Nyt kun kisat ovat vasta alkamassa olen alkanut jo kaihota tulevaa harjoituskautta. Tämä on tulllut tutuksi jo monen vuoden ajalta. Ehkäpä pelkään ettei kunto olekaan yhtään sen parempi kuin aiemmin? Harvoinpa ilman kilpailuihin osallistumista saisi niin selkeitä merkkejä kunnon paranemisesta että ennätysten murskaantuminen olisi päiväselvää. Ei sen jälkeen kun vuosia sitten ensimmäistä kertaa pystyin juoksemaan kokonaisen harjoituskauden loukkaantumatta. Vastaavaa harjoittelun kokonaislaadun kasvua en ole sittemmin pystynyt saamaan aikaan joten tietty epävarmuus on kiusannut ennen jokaista kisakauden alkua. Kenties pitäisi testata tai arvioida kuntoa enemmän harjoituskauden aikanakin. Harjoitusmenetelmiä tulee muutenkin arvioitua enemmän fiilispohjalta kuin systemaattisesti arvioiden ja mitaten.
Nyt on kuitenkin parasta keskittyä tuleviin kisoihin. Onhan tulossa jännittäviä ja vimmaisia keskimatkojen rypistyksiä joissa saa tosiaan juosta juuri niin kovaa kuin ikinä pystyy. Isolla vaihteella voimia säästämättä. Jokainen kisa on vedettävä alusta lähtien todella tarkasti ja kovalla asenteella - tähän ei pitkänmatkanjuoksuihin paremmin kuuluva maltillisuus sovellu yhtään. Samaan aikaan harjoitusten laatu ja palautuminen on pidettävä hyvällä tasolla. Tänä talvena annetaan piikkarien laulaa. Hyvää tsemppiä kaikille hallikauteen ja pitempää PK-kautta viettäville jaksamista määräviikkojen keskellä!
Nyt kun kisat ovat vasta alkamassa olen alkanut jo kaihota tulevaa harjoituskautta. Tämä on tulllut tutuksi jo monen vuoden ajalta. Ehkäpä pelkään ettei kunto olekaan yhtään sen parempi kuin aiemmin? Harvoinpa ilman kilpailuihin osallistumista saisi niin selkeitä merkkejä kunnon paranemisesta että ennätysten murskaantuminen olisi päiväselvää. Ei sen jälkeen kun vuosia sitten ensimmäistä kertaa pystyin juoksemaan kokonaisen harjoituskauden loukkaantumatta. Vastaavaa harjoittelun kokonaislaadun kasvua en ole sittemmin pystynyt saamaan aikaan joten tietty epävarmuus on kiusannut ennen jokaista kisakauden alkua. Kenties pitäisi testata tai arvioida kuntoa enemmän harjoituskauden aikanakin. Harjoitusmenetelmiä tulee muutenkin arvioitua enemmän fiilispohjalta kuin systemaattisesti arvioiden ja mitaten.
Nyt on kuitenkin parasta keskittyä tuleviin kisoihin. Onhan tulossa jännittäviä ja vimmaisia keskimatkojen rypistyksiä joissa saa tosiaan juosta juuri niin kovaa kuin ikinä pystyy. Isolla vaihteella voimia säästämättä. Jokainen kisa on vedettävä alusta lähtien todella tarkasti ja kovalla asenteella - tähän ei pitkänmatkanjuoksuihin paremmin kuuluva maltillisuus sovellu yhtään. Samaan aikaan harjoitusten laatu ja palautuminen on pidettävä hyvällä tasolla. Tänä talvena annetaan piikkarien laulaa. Hyvää tsemppiä kaikille hallikauteen ja pitempää PK-kautta viettäville jaksamista määräviikkojen keskellä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)