Voisin vielä hieman märehtiä kisan ja valmistautumisen epäonnistumistani. Sainkin jo hyvää palautetta ontrailissa:
Erityisen lämpimät kiitokset SannaK:lle ja Mensongelle kattavista neuvoista.
Viimeisillä viikoilla heräsi huoli siitä, että edelliset viikot olivat menneet kisaillessa ja varsinainen valmistautuminen maratonille oli kärsinyt kisojen viedessä liikaa paukkuja ja huomiota. Toisaalta niistä jäi käteen hyvät suoritukset etenkin kympillä ja puolikkaalla, joten niitä ei voi kirjata täysin negatiivisiksi asioiksi.
Sunnuntain kova kutonen antoi kuitenkin luottamusta siitä, että valmistautuminen Terwalle olisi hyvällä mallilla. Pohdin pitkään sitä, että miten etenisin viimeisen viikon ja päätös oli, etten jättäisi työmatkajuoksua väliin vaan rajoittaisin lenkkien vauhtia rajusti. Toiveissa oli, että pystyisin keventämään samalla tavalla kuin tammikuun kisoja varten. Valitettavasti kisan lähestyessä vire parani liian hitaasti ja vähän. Ehkä tuo 60+ km kevyttäkin hölkkää oli kuitenkin minulle liikaa viimeisen viiden päivän aikana.
Olin valmistautunut kisaan seitsemällä juomalla, jotka sekoitin valmistajan ohjeen mukaan ja tarkoitus oli nauttia juomaa ensimmäisellä kierroksella huoltopisteillä 2, 4, 6, 7 ja toisella kierroksella huoltopisteillä 1, 3 ja 6. Lisäksi minulla oli mukana pari energiageeliä. Ajatuksena oli kaataa vettä päälle ja viilentää kehoa näin niillä huoltopisteillä, joille en ollut varannut juomista. Juomataktiikkaa ei tullut mietittyä kovin tarkasti ja en ole harjoitellut juomien kanssa enkä juonut kisoissakaan, edes puolimaratonilla. Ehkä sekin vaikutti osaltaan siihen, että kuudennen huoltopisteen kohdilla huomasin ettei juoma uppoa vaan pyrkii mieluummin ylös. Otin vain pari hörppyä seitsemännellä huoltopisteellä ja toisen kierroksen ensimmäisellä huoltopisteellä juomapullo käväisi vain kädessäni enkä edes avannut sitä. Oksetti niin paljon, että juomisesta ei olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä. Geelit jäivät tällä kertaa nauttimatta.
Vaikeuksien koittaessa ensimmäistä kertaa tein hyvän päätöksen ja himmasin vauhtia melko selvästi alkuvauhtia hitaammaksi. Sainkin jatkettua matkaa tuon ansiosta varmasti pitemmälle mitä väkisin puskemalla, mutta valitettavasti jatkoaika ei riittänyt kuin 35 kilometriin asti. Tuo 35 kilometrin paikka on paha paikka kokea vaikeuksia, koska asun siinä aivan lähellä. En ole aivan sata varma olisinko yrittänyt kuitenkin raahautua maaliin tuon pisteen jälkeenkin, jos tuota viimeistä houkutusta ei olisi ollut.
Lämpötilaankin olisi varmasti ollut syytä suhtautua vakavemmin ja pudottaa tavoitetta tai muokata juomataktiikkaa mikäli tietotaitoa siihen olisi löytynyt.
Maratonkestävyyden saavuttamisen keinot jäivät siis vieläkin arvoitukseksi. Toisaalta harjoitteluni on kuitenkin ollut selvästi kehittävää, koska olen laittanut uusiksi ennätykseni selvällä marginaalilla joka alimatkalla. Maratonharjoittelua varten menetelmiä täytyy muokata jollain tavalla siten, että en kuitenkaan menetä niitä positiivisia asioita joita tämän talven ja kevään juoksuissa olen löytänyt. Maraton ei nähtävästi ole minun laji, mutta enköhän minä vielä tule sitäkin yrittämään. Sen verran tyhmä jätkä minä olen.
maanantai 27. toukokuuta 2013
maanantai 20. toukokuuta 2013
Nyt on kesä
Niin, kelit paranivat kertaheitolla ja takkia ja hanskoja ei ole enää tarvinnut päälleen pukea. Ainoa ikävä puoli mainiossa säässä on se, että lähenevä Terwamaraton ei salli kovin suurta määrää nautiskelua juoksun parissa vaan on edettävä aika tiukan ohjelman mukaan. Kilometrisäännöstely vain tiukkenee ensi viikolle, joten saa nähdä minkälaista kituuttamista tulee olemaan. Eiköhän kuitenkin ole syytä juosta ainakin sen verran, etten unohda miten lenkkikenkien nauhat solmitaan.
Tässäpä viikon tekemiset tuttuun tapaan eriteltynä:
Ma: ap 7 km kevyt, ip 7 km perus
Ti: ap 6 km kevyt, ip 12 km 3'49 / km
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km perus + alaraajojen hieronta
To: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt
Pe: ap 6 km kevyt, ip 6,5 km kevyt
La: ap 12 km hyvin kevyt yhteislenkki, ip 6,7 km perus
Su: ap 6 km 3'26 / km, ip 5,5 km hyvin kevyt
Yht: 110 km juoksua
Sunnuntain aamulenkistä sen verran, että iloiseksi yllätyksekseni verrytellessä minulle huikattiin Värtön rannasta. Siellä oli pari kaveriani vielä lauantain jäljiltä akustisen kitaran kanssa istumassa. Sanoin, että käväisen lenkillä ja palaan vielä pitemmälle juttutuokiolle mikäli ovat vielä paikalla. Ja olivathan he. Pojat lauloivat oikein komeasti Wicked Gamea saapuessani uupuneena paikalle. Oli mukava istahtaa kesken loppuverryttelyjen juttelemaan ihan niitä näitä.
Tässäpä viikon tekemiset tuttuun tapaan eriteltynä:
Ma: ap 7 km kevyt, ip 7 km perus
Ti: ap 6 km kevyt, ip 12 km 3'49 / km
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km perus + alaraajojen hieronta
To: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt
Pe: ap 6 km kevyt, ip 6,5 km kevyt
La: ap 12 km hyvin kevyt yhteislenkki, ip 6,7 km perus
Su: ap 6 km 3'26 / km, ip 5,5 km hyvin kevyt
Yht: 110 km juoksua
Sunnuntain aamulenkistä sen verran, että iloiseksi yllätyksekseni verrytellessä minulle huikattiin Värtön rannasta. Siellä oli pari kaveriani vielä lauantain jäljiltä akustisen kitaran kanssa istumassa. Sanoin, että käväisen lenkillä ja palaan vielä pitemmälle juttutuokiolle mikäli ovat vielä paikalla. Ja olivathan he. Pojat lauloivat oikein komeasti Wicked Gamea saapuessani uupuneena paikalle. Oli mukava istahtaa kesken loppuverryttelyjen juttelemaan ihan niitä näitä.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Törkyä lenkkareihin
Tällä viikolla oli varmaankin viimeinen mahdollisuus iloitella kunnolla ennen parin viikon päästä olevaa Terwamaratonia. Olenkin päästänyt sisäisen maastojuoksijani irti todenteolla. Minusta ei taitaisi saada kovin kaksista suunnistajaa, koska heidän välttämänsä vihreäkin on tullut useaan otteeseen tutuksi ja jalat on kastuneet niin usein että aamuisin pitää tarkistaa onko varpaiden väliin kasvanut räpylöitä. Lenkkaritkin ovat mustuneet viimeistä paria myöten niin ettei alkuperäistä väriä tahdo erottaa.
Työmatkatkin onnistuvat yllättävän pitkälti asfalttia vältellen pienellä mietinnällä. Jouduin juoksemaan pyöräteitä pitkin viikon mittaan vain muutamia kilometrejä tässä lähellä keskustaa.
Koko viikon huipennus oli lauantaina juoksemani 26 km pitkä maastolenkki, jolla taitoin taivalta kymmenisen kilometriä vaikeakulkuista kelkkareittiä pitkin. Reitti oli pahimmillaan (tai parhaimmillaan) pelkkää suota, josta näkyi että tässä se ura talvella menee. Matkaa katkoi melko tiheään leveät ojat, joiden ylitys sujui harvoin vaivatta. Melkein aina täytyi etsiä ylityspaikkaa ja käyttää apuna kaatuneita puita ja muuta sellaista. Tuolla mudassa ja turpeessa rämpiminen oli yksi koko kevään hienoimmista ulkoiluhetkistä. Loppumatkasta oli pieniä pätkiä kuntorataakin, mutta onnistuin löytämään sopivia polkuja joiden avulla vältyin liian tasaiselta menolta. Siellä oli kuitenkin huomattavasti kuivempaa.
Viime viikkojen määrät ovat olleet 114 km, 138 km ja 160 km tällä viikolla. Nyt on syytä varmaan vähän höllätä harjoitusmäärää.
Työmatkatkin onnistuvat yllättävän pitkälti asfalttia vältellen pienellä mietinnällä. Jouduin juoksemaan pyöräteitä pitkin viikon mittaan vain muutamia kilometrejä tässä lähellä keskustaa.
Koko viikon huipennus oli lauantaina juoksemani 26 km pitkä maastolenkki, jolla taitoin taivalta kymmenisen kilometriä vaikeakulkuista kelkkareittiä pitkin. Reitti oli pahimmillaan (tai parhaimmillaan) pelkkää suota, josta näkyi että tässä se ura talvella menee. Matkaa katkoi melko tiheään leveät ojat, joiden ylitys sujui harvoin vaivatta. Melkein aina täytyi etsiä ylityspaikkaa ja käyttää apuna kaatuneita puita ja muuta sellaista. Tuolla mudassa ja turpeessa rämpiminen oli yksi koko kevään hienoimmista ulkoiluhetkistä. Loppumatkasta oli pieniä pätkiä kuntorataakin, mutta onnistuin löytämään sopivia polkuja joiden avulla vältyin liian tasaiselta menolta. Siellä oli kuitenkin huomattavasti kuivempaa.
Viime viikkojen määrät ovat olleet 114 km, 138 km ja 160 km tällä viikolla. Nyt on syytä varmaan vähän höllätä harjoitusmäärää.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Piirinmestaruusmaastoissa Oulaisissa
Ohjelmassa oli vielä yksi kisa ennen Terwamaratonia, ellei sitten mitään spontaania yllätyskisaa tule vedettyä vielä. Tällä kertaa luvassa oli pm-maastokisa Oulaisissa. En ole koskaan ennen osallistunutkaan maastojuoksukisoihin, joten mietitytti aika paljon että mitä tästä seuraa. Osallistujalistalla oli tuttuja nimiä, joista pari sen verran kovaa että mahdollisuudet kisata heidän kanssaan olisivat käytännössä olemattomat.
Menimme kisapaikalle Kuivasjärven Auran tilausajona järjestämällä linja-autolla. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, että lapset ehtisivät omiin startteihinsa klo 12.00 alkaen. Miesten lähtö oli viimeisenä 13.45. Katselin lasten menoa ja hehän juoksivat tosi reippaasti hankalasta säästä huolimatta. Vettä satoi eikä montaa astetta lämmintä ollut. Aikuisten sarjoihin sitten tulikin auringonpaiste, mikä oli kyllä mielestäni jossain määrin epäreilua.
Käytiin verryttelemässä kahden ja yhden kilometrin reitit Antti M:n kanssa. Tuli selväksi että tämä tosiaan on maastojuoksua eikä mitään hiekkatietä. Alussa oli ihan peltoruohikkoa jonka jälkeen siirryttiin metsäpolulle juoksemaan. Pienen matkan päässä oli aika pitkä alamäki jonka jälkeen heti samanmoinen ylämäki. Sen jälkeen reitti oli suhteellisen tasainen maalialueelle asti josta lähdettiin uudelle kierrokselle. Miesten kisassa juostiin siis kolme kertaa kahden kilometrin lenkki.
Jutusteltiin hölmöjä juttuja pukuhuoneessa ennen kisan alkua ja lopulta tuli aika mennä lähtöpaikalle. Yritin hakea sopivaa lähtöpaikkaa josta en jäisi sumppuun. Pistoolimies oli mennyt kahvitauolle ja meidät lähetettiin matkaan aika hätäisesti komennolla. Kuten arvattua, Kalle ja Antti T. lähtivät kärkeen kauheaa vauhtia Juha-Matti ja Pauli perässään. Katsoin, että nyt menee Juha-Matti ja Pauli sellaista kyytiä että tuohon en pysty. Minä koitin parhaani mukaan pysyä näköetäisyydellä. Toisen kierroksen alamäessä aloinkin yllättäen saavuttaa Paulia nopeasti. Jostain syystä onnistuin rullaamaan alamäessä paljon nopeammin mitä Pauli ja Juha-Matti ja ohitin Paulin jääden vielä Juha-Matin kantaan kiinni pitkän ylämäen alkuun. Huomasin, että pystyn kirimään vauhtia ylämäessä ja otin kolmannen sijan.
Siitä eteenpäin kisa olikin näännytystaistelua, jossa yritin pitää eroa Juha-Mattiin sen verran pitkänä etten pääsisi menettämään paikkaani loppukirissä. Tulin maaliin kolmanneksi nopeimpana ja sijoituin pm-kisoissa hopealle. Tämä siitä syystä, että Kallehan on Lapin piirin miehiä ja juoksi pm-kisojen ulkopuolella. Eipä ollut tosiaan mitään jakoja Kallea ja Antti T:tä vastaan, kun Kallen aika oli puolitoista minuuttia minua parempi ja Anttikin selvitti reitin puoli minuuttia minua joutuisammin. Maastosta kertonee jotain se, että keskivauhti oli hieman viime lauantaista puolimaratonin vauhtia hitaampi.
Nyt tuo alamäkien hullunrohkeakin rullaaminen tuntuu hieman nivusissa. Pitää toivoa, ettei sinne mitään isompaa vaivaa päässyt syntymään.
Menimme kisapaikalle Kuivasjärven Auran tilausajona järjestämällä linja-autolla. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, että lapset ehtisivät omiin startteihinsa klo 12.00 alkaen. Miesten lähtö oli viimeisenä 13.45. Katselin lasten menoa ja hehän juoksivat tosi reippaasti hankalasta säästä huolimatta. Vettä satoi eikä montaa astetta lämmintä ollut. Aikuisten sarjoihin sitten tulikin auringonpaiste, mikä oli kyllä mielestäni jossain määrin epäreilua.
Käytiin verryttelemässä kahden ja yhden kilometrin reitit Antti M:n kanssa. Tuli selväksi että tämä tosiaan on maastojuoksua eikä mitään hiekkatietä. Alussa oli ihan peltoruohikkoa jonka jälkeen siirryttiin metsäpolulle juoksemaan. Pienen matkan päässä oli aika pitkä alamäki jonka jälkeen heti samanmoinen ylämäki. Sen jälkeen reitti oli suhteellisen tasainen maalialueelle asti josta lähdettiin uudelle kierrokselle. Miesten kisassa juostiin siis kolme kertaa kahden kilometrin lenkki.
Jutusteltiin hölmöjä juttuja pukuhuoneessa ennen kisan alkua ja lopulta tuli aika mennä lähtöpaikalle. Yritin hakea sopivaa lähtöpaikkaa josta en jäisi sumppuun. Pistoolimies oli mennyt kahvitauolle ja meidät lähetettiin matkaan aika hätäisesti komennolla. Kuten arvattua, Kalle ja Antti T. lähtivät kärkeen kauheaa vauhtia Juha-Matti ja Pauli perässään. Katsoin, että nyt menee Juha-Matti ja Pauli sellaista kyytiä että tuohon en pysty. Minä koitin parhaani mukaan pysyä näköetäisyydellä. Toisen kierroksen alamäessä aloinkin yllättäen saavuttaa Paulia nopeasti. Jostain syystä onnistuin rullaamaan alamäessä paljon nopeammin mitä Pauli ja Juha-Matti ja ohitin Paulin jääden vielä Juha-Matin kantaan kiinni pitkän ylämäen alkuun. Huomasin, että pystyn kirimään vauhtia ylämäessä ja otin kolmannen sijan.
Siitä eteenpäin kisa olikin näännytystaistelua, jossa yritin pitää eroa Juha-Mattiin sen verran pitkänä etten pääsisi menettämään paikkaani loppukirissä. Tulin maaliin kolmanneksi nopeimpana ja sijoituin pm-kisoissa hopealle. Tämä siitä syystä, että Kallehan on Lapin piirin miehiä ja juoksi pm-kisojen ulkopuolella. Eipä ollut tosiaan mitään jakoja Kallea ja Antti T:tä vastaan, kun Kallen aika oli puolitoista minuuttia minua parempi ja Anttikin selvitti reitin puoli minuuttia minua joutuisammin. Maastosta kertonee jotain se, että keskivauhti oli hieman viime lauantaista puolimaratonin vauhtia hitaampi.
Nyt tuo alamäkien hullunrohkeakin rullaaminen tuntuu hieman nivusissa. Pitää toivoa, ettei sinne mitään isompaa vaivaa päässyt syntymään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)