tiistai 13. joulukuuta 2011

Yksikään harjoitussuunnitelma ei kestä sellaisenaan toteutusvaiheessa

Peruskuntokauteni alkoi heti loukkaantumisella. Oikea pakara alkoi vihoitella nopeasti kisan jälkeisissä treeneissä ja vietin lokakuun alkupuolen tehden lihaskunto- ja kuntopyöräharjoituksia. Muutama testilenkki vamman hoitamisen keskellä saattoi valitettavasti viivästää paranemista. On vaikeaa pysytellä pois lenkiltä tarpeeksi pitkään, varsinkin kun vamma on sitä sorttia että se alkaa kiusata vasta parin kilometrin juoksun jälkeen. Kaiken kaikkiaan vaivoja riitti kolmen viikon ajan jonka jälkeen saatoin palata normaalin harjoittelurutiinin pariin. Valitettavasti vain parin viikon jälkeen iski flunssa ja jouduin pitämään taas viikon taukoa. Sen jälkeen olen onneksi pystynyt lenkkeilemään jo kuukauden terveenä. Aikomani kilpailut ja reippaat lenkit ovat kuitenkin jääneet näin ollen juoksematta.


Vammojen ja sairauksien välissä viikottainen juoksumäärä on vaihdellut 50...90 km välillä. Olen juossut kaikki lenkkini tuntemuksien mukaan, mutta mitannut ja kirjannut ylös sykkeet kuitenkin joka kerta. Perusvauhti on hiljalleen nopeutunut ja sykkeet ovat tulleet vähitellen alemmas. Peruslenkkivauhtien ja -sykkeiden vertailu on tietysti huono tapa mitata kunnon kehittymistä, mutta onhan se hauskaa ajanvietettä ja tarjoaa mahdollisuuden arvailla mihin ollaan menossa.


Runsas core- ja askelharjoittelu sekä viime viikkojen peruskuntolenkkeily on aikaansaanut havaittavia positiivisia muutoksia. Juoksuasennon ryhti ja askelen kimmoisuus on parantunut huomattavasti ja olen saanut edelleen oikaistua jalkaterien virheasentoa. Voimaa on selvästi enemmän myös keski- ja ylävartalossa – esimerkiksi leuanvedossa olen saanut maksimeita nostettua kymmeneen leukaan kun aloittaessani sain vedettyä vain viisi. Kehonkoostumuskin oli parantunut elokuun lopussa tehdystä mittauksesta rasvaprosentin pudottua 2,4 prosenttiyksikköä arvoon 13,4 % (inbody-mittaus). Paino ei kuitenkaan ole laskenut rasvan korvaannuttua lihasmassalla 1/1.


Peruskuntokauden enimmät hyödyt on kuitenkin pian saavutettu. Ehkäpä kuukauden sisään on aloitettava monipuolisempi harjoittelu kevättä varten. Suunnitelmani ovat hieman eläneet pk-kauden edetessä. Kevään päätavoitteenani on nyt murskata puolimaratonin ennätykseni (1.26.26 Rovaniemi maraton 2008) toukokuussa tutulla Terwamaratonin reitillä. Harjoitussuunnitelma on vielä ideointiasteella, mutta siitä sitten myöhemmissä päivityksissä enemmän.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Tulevan kauden suunnitelmia

Edellisestä tavoitekisasta on viikko ja nyt jo alan suunnittelemaan tulevaa kautta? Tuumin, että kevät ja syksy ovat minulle otollisimpia kelejä juosta kisoja. Jos suunnittelen seuraavan harjoituskauden huhtikuulle asti, minulle jää mahdollisuus ottaa vielä toinen samanmoinen syksyn kisoja varten.


Harjoittelukilometrit kokonaisuudessaan ja laatuharjoituksien viikottainen määrä ovat molemmat kohonneet oikeastaan koko kesän ajan. Nyt lienee aika rauhoittua tekemään peruskuntokausi ensi kevättä ajatellen. Pelkän perushölkän juokseminen ei tällä hetkellä oikein innostaisi ja tuntuu oikeastaan vähän ahdistavaltakin, mutta olen luvannut itselleni että voin osallistua hölkkäkisoihin peruskuntokaudellakin. Lisäksi ajattelin juosta "maratonvauhtisia" treenejä silloin tällöin, kuitenkin korkeintaan kerran viikossa. Tietysti lenkkeihin ujutetaan muutama rusko sinne tänne, ihan ettei hankittu nopeus ihan unohtuisi.


Tällä menolla kuvittelisin jäävän reilusti ylimääräistä energiaa tehdä lihaskuntoharjoituksia joita pitäisi tehdä vähintään 3-4 kertaa viikossa. Daniels' running formulan mukaan peruskuntokauden tärkeimpiä tavoitteita on vammojen ehkäiseminen ja yksi keino siihen on tukiharjoittelu. Tässä onkin reilusti parannettavaa, sillä vaikka kesän mittaan tuli tehtyä 1-3 liikkuvuusharjoitusta viikossa, viimeisen kuukauden ajalle niitä kertyi vain viisi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Puolimaratonharjoittelua (Varoitus! Teksti voi sisältää amatöörin turhaa hifistelyä!)

Kempeleestä lähdin samoin tein harjoittelemaan kohti puolimaratonia Kiimingissä. Aikaa muuttaa kestävyysominaisuuksia paremmin pitkälle matkalle soveltuvaksi oli kuusi viikkoa. Koska jo kympin matkalla oli tullut pieniä ongelmia vauhtikestävyyden kanssa, päätin panostaa täsmällisesti käytettävissä olevan lyhyen ajan nimenomaan sen kehittämiseen.


Rytmitin harjoitukseni siten, että tein kaksi kahden viikon kovempaa pätkää, joiden välissä oli kevyempi viikko jonka päätteeksi kympin kilpailu testijuoksuna. Toisen kovemman pätkän päätteeksi päätin juosta toisen viimeistelevän juoksukisan. Lähes kaikki vauhtiharjoitukset olivat tempojuoksua, lukuunottamatta kilpailuja sekä kilpailuun virittäviä erikoisharjoituksia. Jatkoin myös harjoittelun ajan melko tunnollisesti tukiharjoituksia joista tärkeimpiä olivat fysioterapeuttiset nilkan liikkuvuus- ja askelharjoitukset sekä keskivartalon lihaskuntoa kehittävät leuanveto ja erilaiset vatsalihasliikkeet.


Olen listannut alle viikottaiset avainharjoitukset ja harjoitusvauhdit. Lisäksi tein melkein jokaisen peruslenkin päätteeksi 4-6 ruskoa sekä tietysti viikottaiset rauhalliset pitkät lenkit. Tasavauhtiset tein poikkeuksetta maantiellä ja vedot radalla ellei toisin mainita.


v33: 8 km 4.17/km ja 5 x 2,2 km maastossa / 9.22 / 60 s palautus


v34: 5 x 2,2 km maastossa / 9.22 / 60 s palautus ja 9 km 4.11 / km


v35: 1600 m + 1200 m + 800 m + 400 m kisaan valmistava, nelisatanen meni 1.20


Tässä vaiheessa testasin kuntoa Oulu liikkeelle- tapahtumassa. Yllätyksekseni juoksin 39.19 mikä oli huikea yli minuutin parannus kolmen viikon takaiseen Kempeleen kymppiin.


v36: 5 x 2000 m / 8.08 / 200 m palautus ja 14 km 4.04 / km


v37: 4 x 2000 m / 8.08 / 200 m palautus


Viikon 37 päätti puolimaratonia varten kuntoa terävöittävä varttimaraton ensimmäistä kertaa järjestetyllä Ukkohalla maratonilla. Reitti oli todella vaativa, sillä aikaa kului 43.34. Harvinaisena herkkuna pääsin pokkaamaan kolmannen sijan.


Kisaviikolla tein vielä 5 x 1000 m / 4.00 / 200 m palautuksin sekä vielä torstaina maantiellä 2 x 1000 m ja jotain hajavetoja oikean kisavauhdin hakemiseksi. Näiden harjoituksien jälkeen koin olevani valmis yrittämään lyödä vanha Rovaniemellä juoksemani puolimaratonin ennätys. Se jäi kuitenkin haaveeksi, mutta juoksin sentään vain 13 sekuntia hitaamman 1.26.39 joka on minulta tämän kesän saavutuksena mielestäni erinomainen.


Voinen todeta, että hieman epäortodoksinen keskittyminen pelkkään tempojuoksuun muun harjoittelun kustannuksella toimi tässä tapauksessa. Ainahan voi miettiä, josko kuitenkin olisin saavuttanut vielä nopeampaa kehitystä tasapainoisemmalla harjoittelulla. Epäilen kyllä vahvasti. En kuitenkaan aio jatkaa samaan malliin, sillä mieleni tekee jo juosta kovempiakin ratavetoja ja juosta vähän aikaa ilman harjoitusohjelmaa.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Juoksuharrastuksen uudelleenlämmittelyä

Aloitin huhtikuun lopussa kokeilemaan juoksemista noin puolentoista vuoden tauon jälkeen. Päätin keskittyä aluksi kymmenen kilometrin matkalle harjoittelemiseen, jotta saisin pidettyä harjoitusmäärät aluksi pienenä. Aloitin juoksun ja kävelyn yhdistelyllä ja kerkesin tehdä yhden vauhtileikittelyn ja yhden tasavauhtisen kovan lenkin, joiden turvilla toukokuussa juoksin Terwahölkässä 42.28. Kisan jälkeen polvi tulehtui. Hakeuduin fysioterapeutin juttusille, jonka kanssa rakensimme minulle juoksua tukevan jalkaterä- ja askelharjoitteluohjelman.


Seuraavat viikot menivät pyöräillessä ja odottaessa tulehduksen laantumista sekä tietenkin edellä mainitun tukiharjoittelun parissa. Laatua 4 x 1000 m toistoharjoitus 4.00 vauhdilla 2-3 min palautuksin sekä 6 x 1000 m 3.54 / 2-4 min palautuksin nopeimman vedon ollessa 3.32. Lisäksi yksi vauhtileikittely 1+2+3+2+1 min vedot 60-90 s palautuksin. Juoksin Rovaniemi maratonilla kympin aikaan 41.31.


Jatkoin määrien kasvattamista ja pyrin tekemään joka viikko maksimikestävyysharjoituksen toistojen parissa pitkillä palautuksilla. Heinäkuun puolessa välissä 6 x 1000 m meni jo 3.43 keskivauhdilla.


Harjoittelu tuntui purevan kohtuullisesti, mutta kilpailujen vauhdit eivät olleet lähelläkään vetojen keskivauhtia. Totesin että pelkällä maksimikestävyysharjoittelulla ei tuloksia synny ja aioin lyhentää palautuksia. Ensimmäinen kokeilu 5 x 2000 m 90 s palautuksin päättyi harjoituksen keskeytymiseen ja sairastumiseen. Flunssasta toivuttuani päätin tehdä mielestäni aiempaa lajinomaisemman 9 x 1,1 km kuntoradalla 60 s palautuksin. Sain tehtyä vedot noin neljän minuutin tahtia johon olin tyytyväinen. Aikaa ei kuitenkaan ollut enää harjoittelun jatkamista ennen seuraavaa kisaa. Kempeleessä juoksin 40.43.


Kesän harjoituksista jäi käteen nopeasti noussut peruskunto, hapenottokyky sekä aiempaa paremmat taidot tehdä lihashuoltoa. Kehityskohteena näkisin puutteellisen vauhtikestävyysharjoittelun, erityisesti tasavauhtisten lenkkien puuttuminen kostautui mielestäni kisoissa. Tärkein asia on kuitenkin se, että jalat tuntuvat taas kestävän juoksemista ja olen taas tarpeeksi hyvässä kunnossa jatkaakseni tavoitteellista harjoittelua.