tiistai 31. heinäkuuta 2012

Hidasta kuntoutumista, mutta kuitenkin kuntoutumista

Viikolla 29 kävin fysioterapiassa ja hierottavana. Kipu lieveni vähitellen, joten uskaltauduin loppuviikosta kokeilemaan jo vähän hölkkäämistäkin.

Ma: ap Kuntosali 30 min, ip kuntopiiri

Ti: lepo

Ke: ap fillarointia 70 km, ip kuntosali

To: ap fillarointia 100 km, ip fillarointia 20 km

Pe: hieronta

La: ap juoksukokeilu 15 min + venyttely, ip kuntopiiri

Su: ap juoksukokeilu 15 min, ip fillarilla vauhtikestävyyttä 26 km

Viikolla 30 pidensin hölkkäkokeiluja vähitellen sekä jatkoin samalla korvaavia harjoituksia.

Ma: ap hölkkää 4 km, kuntopiiri + venyttely, ip fillarilla 60 km

Ti: fillarointia 64 km

Ke: hölkkää 4 km, kuntopiiri

To: ap hölkkää 6 km + venyttely, ip fillarilla vauhtikestävyyttä 26 km

Pe: ap hölkkää 8 km + venyttely, ip fillarilla 25 km + kuntopiiri + venyttely

La: ap hölkkää 9 km + venyttely, ip fillarilla 26 km + naruhyppelyä

Su: ap fillarilla 65 km, ip hölkkää 6 km

Kipuja ei juostessa enää juuri tunnu. Yllärinä vasemman säären penikkatauti on palannut entistä ärjympänä versiona ja on tosi kivulias. Samoin vasemman akilleksen tienoilla tuntuu kosketusarkuutta. Kumpikaan ongelma ei vaivaa juostessa. Oikea jalkaterä taas on kipeytynyt vähitellen, koska ilmeisesti laskeudun liian voimakkaasti jalan ulkosyrjälle eikä pronaatiota tapahdu tarpeeksi. Askellus ei ole mitenkään normaalin tuntoinen vaan sellaista toispuoleista rynkytystä, mutta lenkin loppupuolella puoliero tasoittuu.

Vauhditkaan eivät juuri rohkaise, kun VK I alueella juosten pääsen juuri normaaliin peruslenkkivauhtiini.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Korvaavan harjoittelun tunnelmia

Palasin perjantaina Rovaniemelle ja pääsin siellä pikaisesti fysioterapeutin vastaanotolle. Ongelma löytyi vääntelemällä jalkoja. Oikeaa lonkkaa kiertämällä saatiin aikaan voimakasta kipua, mutta myös varovaisemmin tehtynä ilmeisesti avattua paikkoja, sillä vääntelyn jälkeen kävely onnistui jo paremmin. Sain ohjeita venyttelyyn ja aloitin korvaavien harjoitusten tekemisen. Olen harjoitellut uintia (lähinnä yrittänyt olla hukkumatta), sisäsoutua, voimaharjoittelua salilla ja kuntopiirein, pyöräilyä, kävelyä jne viime viikolla noin 15 tuntia. Tässä on saanut kyllä makua siitä mitä liikunta voi olla kun siihen joutuu pakottautumaan, sillä minuahan ei muut lajit kuin juoksu juuri kiinnosta. Toisaalta epäilyttää kannattaisiko ihan näin paljoa harjoitella vai alkaako se jo häiritä toipumista. Olen välttänyt kipua aiheuttavia harjoituksia ja pitänyt harjoitukset enimmäkseen kevyinä. Kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla. Käynti hieman jännitti mutta sitä helpotti se, että tiesin miehen maineeltaan kovana juoksijana. Ihmeparannusta ei tapahtunut, mutta todella kovassa jumissa olleet paikat saatiin kuitenkin auki mikä helpotti edelleen kävelemistä ja oloa.

Edellisessä kirjoituksessa uhosin, että nyt alkaa kestävyysjuoksu. Olen kuitenkin joutunut hyväksymään, että toipuminen voi viedä vielä pitkäänkin. Keväällä painiskelin vastaavan vamman kanssa pari kuukautta. Kisakalenterista ainakin Runner's twilight piti raivata pois enkä tiedä koska pääsen seuraavan kerran viivalle. Vitosta piti yrittää seuraavan kerran veteraanikisoissa mutta arveluttaa sinnekään lähteä ilman yhtään juoksuharjoitusta. Ilmoittautuminen on sisässä Vantaan maratonille ja olen myös lupautunut mukaan firman joukkueeseen Ruskamaratonin puolikkaalle. Liian suurta määrää kilpailuja ei kannattane kiertää jos meinaa ehtiä harjoitellakin Vantaata varten. Jos tuo kahden kuukauden telakka toistuu, on Vantaallekin osallistuminen epävarmaa.

Päällimmäiset tuntemukset kuntoilun suhteen ovat paniikki, epäusko, epätoivo, pänniminen ja uhma.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Tuokaa joku lapio, muuten ei mahdu edes penkin alle

Lonkka oli kipeä heti paukusta. Pyristelin tavoitevauhdissa ekan tonnin ja sitten alkoi pelkkä taistelu että askellus pysyisi edes jollain tapaa kasassa. Tuloksena kuitenkin niukka ennätyksen parannus 18:05,81. Eipä kyllä paljoa riemastuta kun tavoitteesta jäin 21 sekuntia ja ei meinaa kävelykään sujua.

Kevät on tähän asti ollut jonkunlaista henkilökohtaista riemukulkua. Nyt alkaa kestävyysjuoksu.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Pohjola Gamesin pelonsekaisia ennakkotunnelmia

Huomenna olisi tarkoitus edustaa ensimmäistä kertaa Kuivasjärven Auraa Oulussa Raatin kentällä järjestettävässä Pohjola Games -juoksukisassa 5000 m matkalla. Rovaniemi maratonin kympin jälkeen harjoittelu on mennyt huonompaan suuntaan, joten päätin purkaa ajatuksiani blogiin saadakseni asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Kävin heti sunnuntaina heittämässä 23 kilometrin lenkin Ounasvaaran rinteillä. Pidin yllä tavanomaista lenkkivauhtiani, mikä tietysti merkitsee tavallista haastavammassa maastossa suurempaa rasitusta. Iltapäivällä kävimme vielä kettiksen kanssa parin tunnin pyörälenkillä, jossa sainkin itsekin aika uuvuksiin. Maanantaina kävimme tutustumassa SantaSportiin parin tunnin salitreenin muodossa ja myöhemmin menimme sinne vielä uudestaan. Minä kävin kiertämässä Ounasvaaraa kympin verran väsyneissä tunnelmissa ja menin uiskentelemaan sekä pulikoimaan kylmä- ja porealtaissa.

Seuraavana aamuna selvisi että Pohjola Gamesin ilmoittautuminen on onnistunut, joten aloin keventelemään harjoittelua parhaani mukaan. Lenkillä oikeassa lonkassa tuntui ikäviä tuntemuksia mutta juoksin kuitenkin kahdeksan kilometriä. Lenkki alkoi nilkuttamalla, mutta olo parani hieman lenkin edetessä. Ruskoja en uskaltanut kuitenkaan ruveta vääntämään. Illalla menin SantaSportiin räpiköimään pari altaanmittaa ja hoidin lonkkaani kylmäaltaassa. Lonkka tuntuikin jo paremmalta.

Tänä aamuna lonkka tuntui taas kipeältä, mutta kävin löntystelemässä kuutisen kilometriä noin minuutin normaalia hitaampaa kilometrivauhtia. Lonkka turtui siinä vähäsen, mutta mieli alkoi olla jo aika maassa. Päivän mittaan lonkka on ollut välillä lähes kivuton ja välillä särkee. Hoidin äsken tilannetta vuorottelemalla kylmää vesisuihkua ja saunaa.

Olen tullut rytinällä alas parissa päivässä puolikkaan ja kympin enkan parannuksien jälkeisestä voimakkaasta olosta. Osallistuminen kilpailuun kipeällä lonkalla ja ilman kunnon harjoituksia saa minut tuntemaan oloni tosi epävarmaksi. Pikkuvaivoista valittaminen tuntuu tämäkin naurettavalta ja tiedän kyllä että olon surkeus ei ole missään suhteessa asian vakavuuteen. Kestävyysjuoksu ei taida olla päivästä päivään hyviä fiiliksiä enkä aina pysty lähtemään viivalle ja harjoituksiin voimia puhkuen. Nyt pitää saada ruuvattua pää takaisin oikeinpäin ja hoitaa kauden tavoite 17:45 purkkiin, jos vain mitenkään siihen pystyn.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kympin enkka remonttiin puolimaratonin viimeistelyillä

Tarkoituksenani oli juosta Rovaniemellä puolimaraton, koska halusin nähdä tälle vuodelle uusitun reitin. Niinpä tein tähän väliin muutamia mielestäni puolikkaalle hyvin valmistavia harjoituksia.

Vk 25:

Ma: ap 12,28 km kevyttä, ip 11,54 km kevyttä

Ti: ap 19,57 km kiihtyvää 4:04 / km keskivauhdilla, ip 9,58 yhteislenkki

Ke: 6,65 km palauttava lenkki

To: 10,5 km kevyt lenkki

Pe: ap 10,5 kevyt lenkki, ip 10 x 400 m / 400 m hölkkäpalautuksin aikoihin 77...73 s, velipoika kirittäjänä

La: ap 10,52 kevyt lenkki, ip 17,11 km maastolenkki velipojan kanssa

Su: 10,5 km kevyt lenkki

Yht: 132,6 km juoksua ja vielä ~40 km pyöräilyä työmatkojen muodossa

Vk 26:

Ma: 7,65 kevyt lenkki

Ti: 13,4 km VL 4 x 5 min / 2 min hölkkäpalautus, 3 x 1 min / 1 min hölkkäpalautus

Ke: 5,5 km kevyt lenkki, ruskoja

To: 6,14 km kevyt lenkki ja 2 x 200 m lähes täysiä

Pe: Lepo, siirtyminen Rovaniemelle

La: Kymppi aikaan 36.28 sekä alku- ja loppuverryttelyt

Su: 23 km Ounasvaaran rinteillä

Yht: 74,3 km juoksua, hieman työmatkapyöräilyä

Tiistain viimeistelyt tein puolikkaan kisavauhtia ja minuutin vedot kovaa. Keskellä viikkoa muutin kisamatkan kympiksi, koska alkoi näyttää siltä että voisin ehkä saada osallistumisoikeuden Pohjola gamesiin vitoselle. Puolikkaalta olisi jäänyt vain neljä päivää aikaa palautua, joten lyhensin matkaa. Osallistuminen tuonne on vielä epävarmaa, koska lisenssiasialla tuli tosi kova kiire.

Kisastakin voisi jotain raportoida. Tehtiin kettiksen kanssa verkat täällä kettiksen luona ennen siirtymistä kisapaikalle. Kettis oli kans kympillä. Olin aika varma että 37 alittuu että heilahtaa. Kisapaikalla olikin sitten helkkarin kova tuuli joka pisti miettimään, että mitenhän tässä vielä käy. Paukusta kuitenkin rohkeasti matkaan. Sykevyö valahti melkein heti alussa vyötärölle, mikähän siinäkin oli kun verryttelyissä se oli ihan hyvin, enkä riisunut sitä missään välissä. Lähdettiin aika kovaa alamäkeen ja minä koitin hieman himmata vauhtia koska tuntui että intoa oli vähän liikaakin. Parin ensimmäisen kilsan aikana ohitinkin yllättävän monta selkää kun liian kovaa aloittaneiden vauhti alkoi hiipua.

Kärki meni kuitenkin menojaan joten tästä tuli hyvin nopeasti yksinjuoksua. Kova vastatuuli tuntui paikoin siltä kuin olisi juossut seinään. En tiennyt sijoitustani mutta vitosen kohdalla katsoin että kello näytti 18.30 tai jotain sinne päin (todellisuudessa vähän päälle 18:20, mutta se selvisi vasta purettuani harjoituksen koneelle). Ymmärsin, että jos en saa kirittyä vauhtia niin tavoite karkaa käsistä. Kelasin vauhtia väkisten 3.37, sitten 3.38 ja toiseksi viimeiselle kilometrille 3.32. Olikin hyvä että otin loppukiriä jo kahdeksan kilometrin kohdalla, sillä sinänsä mitätön mäki tuntui lopussa aivan toivottomalle ja vauhti hiipui loppukirinkin kanssa lukemiin 3.49.

Hetken huokaistuani mulle tulikin kiire katsomaan kettiksen maaliintuloa. Harmi kun en ehtinyt sinne mäkeen kannustamaan, kun jouduin jonnekkin aitojen taakse sumppuun mutta koitin sieltä karjua loppukirikannustusta.

Tulikin meidän suvulle kolmossijoja kun minä olin miesten kympillä kolmas, sisko kettis naisten kympillä kolmas ja serkkupoika vielä pokkasi kolmannen sijan miesten maratonin yleisessä sarjassa.