Kokkolaan muuttanut ystäväni kutsui minut tupaantuliaisiin tänä viikonloppuna, ja kun Venetsialaismaraton sattui kätevästi samalle viikonlopulle, päätin osallistua tapahtuman lyhimmälle matkalle, kuntokympille. Käsittääkseni matka oli varttimaraton eli noin 10,5 km pitkä. Ainakin reitin varrella tuli 10 km etappi n. puoli kilometriä ennen maalia.
Tapahtumapaikalla opastus toimi hyvin, ja sain ilmoittauduttua melko nopeasti. Kiitoksia muuten Pekka Piipolle tavarasäilytyksestä kisan aikana, helpotti kun ei tarvinnut raahata mukana avaimia juostessa.
Alkuun ehdin ottaa puolittaiset lämmittelyt ja sitten olikin jo aika suunnistaa kohti lähtöä. Sijoituin Rovaniemellä saamieni kokemuksien mukaan lähtöviivan tuntumaan. Lähdössä iskeydyin kärkijoukon mukaan ensimmäisen kahden kilometrin ajaksi, ennenkuin tajusin heidän menevän minulle turhan kovaa vauhtia, noin 3.35 / km. Tuossa vaiheessa (kenties turhaankin) hillitsin hieman vauhtia.
Juoksu alkoi tuntua hieman vaikealta n. 5-6 km kohdilla, jossa tapani mukaan pohdin jo keskeyttämistäkin. Tuossa vaiheessa juoksin kisan hitaimmat kilometrini, joiden aikana ilmeisesti palauduin sen verran että loppu sujui kiihtyvällä tahdilla.
Loppuaika 41.15 ja sijoitus neljäntenä ei ollut ollenkaan paha tulos koska en ole loukkaantumisen johdosta juossut kovavauhtista n. kuukauteen. Mitenkään erityisen tyytyväinen en itseeni ole, mutta tuskin tulosta on syytä hävetäkään.
Maalissa sain pussin energiapatukoita ja sellaista mikä nyt tuntui vähän hassulta kympin kisan jälkeen.
Epäilemättä kisan tulosta voi pitää merkkinä siitä, että maratonia ei tarvitse perua vaan olen valmis juoksemaan sen.
lauantai 30. elokuuta 2008
tiistai 26. elokuuta 2008
Loukkaantumisen jälkeen
En jäänyt makaamaan sängynpohjalle jalkakivuista huolimatta. Vammani oli sen luonteinen, että kykenin silti harjoittelemaan soutulaitteella ja crosstrainerissa, joten käyvin salilla useita kertoja juoksutauon aikana. Loppuvaiheessa otin myös mukaan hieman varovaista voimaharjoittelua.
Nyt tuntuu siltä, että juoksumääriä voi taas vähitellen kasvattaa, ja peruslenkit sujuvat vauhtiin ~4:40 / km. Ei hullumpaa. Maratoniin on vielä aikaa 18 päivää, jossa ehtii tehdä jonkinlaiset viimeistelyt. Olisin kuitenkin mieluummin käyttänyt kuluneet kolme viikkoa intensiiviseen juoksuharjoitteluun, mutta on elettävä tilanteen mukaan.
Tavoitettani olen hieman ruuvannut löysemmälle ja aionkin lähteä kisaan mukaan enemmän fiilispohjalta kuin suorittamisasenteella. Toivottavasti maratonista tulee mukava kokemus jonka haluan toistaa vielä monta kertaa tulevina vuosina.
Nyt tuntuu siltä, että juoksumääriä voi taas vähitellen kasvattaa, ja peruslenkit sujuvat vauhtiin ~4:40 / km. Ei hullumpaa. Maratoniin on vielä aikaa 18 päivää, jossa ehtii tehdä jonkinlaiset viimeistelyt. Olisin kuitenkin mieluummin käyttänyt kuluneet kolme viikkoa intensiiviseen juoksuharjoitteluun, mutta on elettävä tilanteen mukaan.
Tavoitettani olen hieman ruuvannut löysemmälle ja aionkin lähteä kisaan mukaan enemmän fiilispohjalta kuin suorittamisasenteella. Toivottavasti maratonista tulee mukava kokemus jonka haluan toistaa vielä monta kertaa tulevina vuosina.
maanantai 4. elokuuta 2008
Loukkaantuminen
Maratonharjoittelun aikana lievänä lihaskipuna alkanut säärivaiva yltyi viime keskiviikon kiihtyvävauhtisella pitkällä lenkillä niin kovaksi, että se on estänyt harjoittelun nyt viiden päivän ajan. Nyt kun Finlandia maratoniin on aikaa enää 40 päivää, punnitaan paineensietoa tosissaan. Kiusaus lähteä harjoittelemaan kipulääkkeiden turruttamana tuntuu voimakkaalta. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt keskittymään palautteluun, lepäämiseen, kylmähoitoon ja tulehduskipulääkkeen annostelemiseen iholle pari kertaa päivässä.
Vaikka harjoittelussa pitäisi olla kuumin vaihde päällä, nyt on syytä hoitaa kinttu kuntoon ettei tuloksena ole DNS, eli ei lähtenyt kisaan ollenkaan. Vaikka joutuisin pitämään taukoa vielä tämän viikon loppuun asti, jäljelle jää viisi viikkoa ennen maratonia joka tarkoittaa neljää täyttä harjoitusviikkoa ja yhtä keventelyviikkoa. Sen pitäisi riittää valmistautumiseen, joskin voi olla että tavoitetta joudun tarkastelemaan uudestaan.
Jälkiviisautena tuntuu, että olisi kenties voinut reagoida kipuun jo aiemmin. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä kipu oli hyvin lievää ja tuntui vain pienen pienenä kolotuksena sääressä eikä vaivannut lainkaan juostessa. Jos kuitenkin vertaan tätä ennen Terwahölkkää tapahtuneeseen loukkaantumiseeni, olen kuitenkin selvästi varhaisemmassa vaiheessa lopettanut turhat tunnustelulenkit ja keskittynyt lepäämiseen.
Toivottavasti seuraavassa blogitekstissä kerrotaan jo maratonharjoittelusta eikä vain ryvetä itsesäälissä.
Vaikka harjoittelussa pitäisi olla kuumin vaihde päällä, nyt on syytä hoitaa kinttu kuntoon ettei tuloksena ole DNS, eli ei lähtenyt kisaan ollenkaan. Vaikka joutuisin pitämään taukoa vielä tämän viikon loppuun asti, jäljelle jää viisi viikkoa ennen maratonia joka tarkoittaa neljää täyttä harjoitusviikkoa ja yhtä keventelyviikkoa. Sen pitäisi riittää valmistautumiseen, joskin voi olla että tavoitetta joudun tarkastelemaan uudestaan.
Jälkiviisautena tuntuu, että olisi kenties voinut reagoida kipuun jo aiemmin. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä kipu oli hyvin lievää ja tuntui vain pienen pienenä kolotuksena sääressä eikä vaivannut lainkaan juostessa. Jos kuitenkin vertaan tätä ennen Terwahölkkää tapahtuneeseen loukkaantumiseeni, olen kuitenkin selvästi varhaisemmassa vaiheessa lopettanut turhat tunnustelulenkit ja keskittynyt lepäämiseen.
Toivottavasti seuraavassa blogitekstissä kerrotaan jo maratonharjoittelusta eikä vain ryvetä itsesäälissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)