Koronan perumat kilpailut

Kuten kaikki muutkin, jouduin toteamaan kaikkien kevään kisasuunnitelmien kariutuneen koronaviruksen johdosta. Jokainen kisa johon olin ajatellut mennä on joko peruttu tai siirretty syksylle. Tällaisessa tilanteessa motivaatiota liikuntaan täytyy hakea jostain muusta kuin tulevista kisoista. Halu lähteä juoksemaan on ollut aika vähissä. Olen kuitenkin pari kertaa viikossa käynyt lenkkareita ulkoiluttamassa. Lenkkeily tuo rytmiä muuten niin pahasti puuroutuviin etätyöpäiviin, joissa vapaa-ajan ja työajan ainut erottava asia on näppäilenkö työnantajan tietokonetta vai omaani.

Kävin tänään pitkästä aikaa valokuvaamassa ajatuksena, että käyn vähän herkistämässä kuvaustaitoja ennen suurten muuttolintuparvien saapumista. Aluksi tuntui, ettei lintuja juuri ole, mutta sitten Ainolanpuistossa puita tihrustaessani näin jotain, mitä olen jo muutaman vuoden halunnut nähdä: Urpiaisia! Urpiainen ei ole mikään harvinaisuus, mutta ei sitä vain ole sattunut tulemaan vastaan. Ihan tavallinen puistolintu se ei tässä Oulun keskustassa ole ja minä lähden harvoin kuvaamaan minnekään, mihin en jalan pääse. Urpiaisten näkeminen piristi kummasti päivää ja oli oikeastaan ensimmäinen aidosti kiva juttu mitä on tapahtunut sitten maanantain poikkeustilan julistamisen.

Elämä ja juoksukin toivottavasti siis jatkuu. Saa nähdä koska pääsee seuraavan kerran laittamaan numerolappua rintaan, mutta se tulee olemaan aivan erityinen juhlapäivä.

Treenien käynnistys sakkailee

Juoksu ei ole lähtenyt vauhtiin ihan sillä tavalla, mitä olen odottanut. Vaikka olenkin saanut hengitystieoireet kuntoon, ei intoa ole riittänyt juosta joka päivää, saati sitten kahta kertaa päivässä. Selvästi tässä virinnyt into koodata on syönyt motivaatiota käydä lenkillä. On kuitenkin selvää, että lenkeillä kuluvan ajan lisäksi ne syövät energiaa myös lenkin ulkopuoliselta ajalta. En koskaan saa puuhattua juoksulenkkien jälkeen mitään ylimääräistä samalla tarmolla kuin jos en olisi käynyt liikkumassa. Elämään mahtuu kunnolla kolme isoa asiaa, jotka useimmilla ovat

1. Perhe ja ystävät
2. Työ
3. Liikunta ja harrastukset

Jos jokin noista ottaa liian suuren roolin, niin toiset ihan varmasti kärsivät. On hankala saada tuonne kolmanteen lokeroon kovin montaa näin ajanvievää harrastusta kuin juoksu, koodaus ja valokuvaus.
Jää nähtäväksi, lähteekö entisen tasoinen treenaus enää koskaan liikkeelle. Ei sekään väärin ole, jos varsinainen kova tavoitteellinen juoksuharjoittelu loppuu, kunhan kuntoilu ei kokonaan lopu. Olen pitkään katsonut kadehtien kavereita, jotka eivät enää treenaa niin pilkuntarkasti ja ehtivät siten käydä kaikenlaisissa liikuntaharrasteissa. Ei tarvitse optimoida tekemistä sitä ajatellen, että mikä vie juoksuvauhtia parhaiten eteenpäin. Jossain vaiheessa sellaiseenkin elämäntapaan olisi hyvä siirtyä.