Ajatuksena oli juosta jouluviikolla kotiseudullani Suomussalmella vähän enemmän kuin viime viikolla. Ohjelmassa oli myös reipasta juoksua ja vetojakin ihan normaalisti. Pakkanen kiristyi kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä selvästi alle -20 asteen. Minun ei oikein kestä hengästyä kovaa pakkasella joten hylkäsin kovavauhtiset lenkit ja päätin kerätä harjoituskuormitusta juoksemalla mahdollisimman paljon. Matkustin Suomussalmelle tiistai-iltana ja ohjelmanmuutos näkyykin kätevästi viikkoraportista.
Ma: ap 8 km, ip 12 km
Ti: ap 8 km, ip 10 km, ~10 s ruskoja
Ke: ap 10 km, ip 24 km
To: ap 8,5 km, ip 15,5 km
Pe: ap 6,5 km, ip 20 km
La: ap 9,5 km, ip 15 km
Su: 30 km pitkis
Yht hajametreineen 179 km pk1-juoksua
Aika kovalta kyydiltä tuntui paikoitellen varsinkin kun kotiseutu on huomattavasti mäkisempää mitä Oulussa olen tottunut. Perjantaina sää lauhtui sen verran että kovempaan vauhtiin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta tuossa harjoituskuormassa jalat eivät tuntuneet yhtään vastaanottavaisilta. Pehmeä kevyt juoksu sen sijaan kyllä sujui. Siispä juoksin senkin päivän kevyttä vauhtia.
Jotain selvästi tapahtui sillä tuo 30 kilometrinen pitkis tuntui yllättävän helpolta mäkisestä maastosta ja kovasta pakkasesta huolimatta. Vauhdit nyt olivat mitä olivat mutta kestävyys tuntuu hieman taas kohentuneen. Seuraavaksi kohti kevyempää harjoitusviikkoa.
maanantai 29. joulukuuta 2014
maanantai 22. joulukuuta 2014
Rajoja kauemmaksi
Edellisen postauksen jälkeen olen ehtinyt viettää kevyen viikon ja tällä viikolla sitten taas olenkin puskenut määrää hiukkasen kovemmaksi. Nyt alan olla siinä pisteessä, että määrän lisääminen lyhyellä aikavälillä tuskin tuottaa enää pitkään tulosta. Nousee kyllä kovasti kunnioitus huippujen treenimääriä kohtaan kun itsellä näissäkin riittää lusikoitavaa. Silti, ensi viikolla on tähtäimessä vielä vähän vaativampi viikko jonka pääsen viettämään jouluvapaiden osalta kotimaisemissa Suomussalmella. Kiristyvä pakkanen uhkaa ensi viikon kovia treenejä mutta enköhän minä juoksemaan jokatapauksessa pääse. Mutta tähän viikkoon.
Ma: ap 8 km, ip 13 km
Ti: ap 6 km, ip 6 km PK1 + 8 km PK2 + 8 km VK1
Ke: ap 6 km, ip 13 km
To: ap 6 km, ip 10 km sis ~10 s kiihdytyksiä
Pe: ap 8 km, ip 12,5 km
La: ap 8 km, ip 8 x 1,2 km / 1' hölkkäpalautuksin
Su: 27,5 km porukkapitkis
Yht: 159 km juoksua
Jos tästä jotain järkeä yrittää löytää niin tavoitteena on saada kestävyys sille tasolle että pystyn vetämään keväällä kisaan valmistavan treenin kunnolla ja jaksan juosta kunnialla Terwalla 10 km kilpavauhtia maaliin saakka.
Hommasin uuden sykemittarin joka on laajemmin ohjelmoitavissa kuin edellinen mittarini. Sen avulla on tosi näppärä tehdä noita vetoharjoituksia ja kiihtyviä. Ohjelmoin vain valmiiksi treenin sapluunan ja itse harjoituksen aikana äänimerkkejä noudattaen ei tarvitse paljoa kelloa vilkuilla tai räplätä.
Ma: ap 8 km, ip 13 km
Ti: ap 6 km, ip 6 km PK1 + 8 km PK2 + 8 km VK1
Ke: ap 6 km, ip 13 km
To: ap 6 km, ip 10 km sis ~10 s kiihdytyksiä
Pe: ap 8 km, ip 12,5 km
La: ap 8 km, ip 8 x 1,2 km / 1' hölkkäpalautuksin
Su: 27,5 km porukkapitkis
Yht: 159 km juoksua
Jos tästä jotain järkeä yrittää löytää niin tavoitteena on saada kestävyys sille tasolle että pystyn vetämään keväällä kisaan valmistavan treenin kunnolla ja jaksan juosta kunnialla Terwalla 10 km kilpavauhtia maaliin saakka.
Hommasin uuden sykemittarin joka on laajemmin ohjelmoitavissa kuin edellinen mittarini. Sen avulla on tosi näppärä tehdä noita vetoharjoituksia ja kiihtyviä. Ohjelmoin vain valmiiksi treenin sapluunan ja itse harjoituksen aikana äänimerkkejä noudattaen ei tarvitse paljoa kelloa vilkuilla tai räplätä.
torstai 4. joulukuuta 2014
Pimeyden keskeltä
Vuoden pimeimmät hetket ovat meneillään juuri nyt. Arkipäivät toimistossa työskentelevänä juoksijana en näe auringonvaloa käytännössä kuin viikonloppuisin. Silti puen joka päivä lenkkivaatteet päälle pari kertaa ja käyn etsimässä kestävyyttä jostain tuolta pimeydestä pyöräteiden ja polkujen varsilta. Sunnuntaina tietysti saa riittää yksi pitkä peruskestävyyslenkki. Peruskestävyyskauden harjoittelun yksi keskeisimmistä asioista on runsas ulkoilu ja aina kun totun edellisen määrän tasoon odottaa kovemmat viikot. Työpäivän aikana täytyy palautua aamulenkistä ja iltapäivän lenkin jälkeen tulee vietettyä aikaa runsaasti ihan vain sohvalla makoillen. Asun yksin eikä voimia tahdo riittää harjoittelun jäljiltä viikonloppuisinkaan pitää sosiaalisia suhteita yllä. Jaksaakseen täytyy voittaa pimeys, väsymys ja musertava yksinäisyys.
Välillä päivän ainoat todelliselta tuntuvat hetket ovat tuolla jossain ulkona juoksulenkeillä vietettyä aikaa. Juostessa keskellä ei mitään tuulen jylistessä korvissa - ei ujeltaessa, ei humistessa - kokee jotain mitä en missään muuten pysty tuntemaan. Ihan tavanomaiset oululaiset maisemat muuttuvat kauniiksi ja niiden läpi juokseminen salaperäiseksi seikkailuksi jota tuskin muut kuin juoksijat voivat ihan täysin ymmärtää. Kokemuksien selittäminen on lähes mahdotonta, mutta ne jotka tietävät mistä puhun ymmärtävät selittämättäkin.
Sitkeä puskeminen vaikeiden hetkien läpi on haastavaa ei vain niiden raskauden vuoksi vaan myös siksi että täytyy ymmärtää koska liika on liikaa ja osata hellittää. Yhä uudestaan täytyy kuitenkin tehdä jotain mihin nykyiset voimat eivät aivan riitä - muuten kehitystä ei ole luvassa. Kun jaksaa sinnikkäästi ponnistella eteenpäin huomaa vähitellen miten aiemmin raskaalta tuntunut harjoitus tai harjoituspäivien rykelmä sujuukin vaivattomammin ja mahdottomalta tuntuneet tulevat harjoitukset realistisilta. Se on erityisen palkitsevaa ja antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin kohti kevättä ja valoa.
Välillä päivän ainoat todelliselta tuntuvat hetket ovat tuolla jossain ulkona juoksulenkeillä vietettyä aikaa. Juostessa keskellä ei mitään tuulen jylistessä korvissa - ei ujeltaessa, ei humistessa - kokee jotain mitä en missään muuten pysty tuntemaan. Ihan tavanomaiset oululaiset maisemat muuttuvat kauniiksi ja niiden läpi juokseminen salaperäiseksi seikkailuksi jota tuskin muut kuin juoksijat voivat ihan täysin ymmärtää. Kokemuksien selittäminen on lähes mahdotonta, mutta ne jotka tietävät mistä puhun ymmärtävät selittämättäkin.
Sitkeä puskeminen vaikeiden hetkien läpi on haastavaa ei vain niiden raskauden vuoksi vaan myös siksi että täytyy ymmärtää koska liika on liikaa ja osata hellittää. Yhä uudestaan täytyy kuitenkin tehdä jotain mihin nykyiset voimat eivät aivan riitä - muuten kehitystä ei ole luvassa. Kun jaksaa sinnikkäästi ponnistella eteenpäin huomaa vähitellen miten aiemmin raskaalta tuntunut harjoitus tai harjoituspäivien rykelmä sujuukin vaivattomammin ja mahdottomalta tuntuneet tulevat harjoitukset realistisilta. Se on erityisen palkitsevaa ja antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin kohti kevättä ja valoa.
perjantai 28. marraskuuta 2014
Harjoitusohjelman laadintaa: peruskestävyys kuosiin
Ajattelin kirjoittaa hieman ohjelmasta, jolla lähden tavoittelemaan tulosparannusta 10 000 metrin juoksussa. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käyn läpi enimmäkseen peruskestävyyden kehittämiseen tähtääviä asioita.
Harjoitusohjelmaa laatiessani analysoin ensin edelliskauden tekemisiä ja päätin tulevan kauden tärkeimmät kisat. Ensimmäinen välietappi on aikuisurheilun Suomenmestaruushallit maaliskuussa. Edelliskausi oli hyvin rikkonainen, mutta tulin siihen tulokseen, että voisin yrittää juosta talven aikana keskimäärin 130 kilometriä viikossa. Päättelin, että kovimmalla viikolla voisin juosta ehkä 160...170 kilometriä. Kevyemmille viikoille olen suunnitellut määrää 100...120 kilometriä. Harjoitusohjelman laadinnassa käytän apuna taulukkolaskentaa joka laskee automaattisesti keskimääräisen viikkomäärän sekä eri tehoalueiden suhdeluvut. Tarkoituksena on juosta vähintään 80% kilometreistä peruskestävyystehoilla.
Kasvatan määrää kaksi tai kolme viikkoa peräjälkeen jonka päätteeksi tulee kevyempi viikko. Kovien harjoitusviikkojen määrä ei ole koskaan yli 20 kilometriä enemmän kuin edellisellä kovalla viikolla, mutta kevyiden viikkojen harjoitusmäärä on selvästi pienempi kuin sitä edeltävän viikon harjoitusmäärä. Viikottainen kuorma nousee aalloittain aina helmikuulle asti. Helmikuun aikana pudotan kuormaa hieman hallikisoja varten.
Olen suunnitellut harjoitusviikon siten, että peräkkäin ei ole samanlaisia harjoituksia ja päivittäiset harjoitusmäärät vaihtelevat sopivasti. Juoksen kuutena päivänä viikossa kaksi lenkkiä ja sunnuntaina yhden pitkän lenkin. Esimerkiksi tällä viikolla kun tavoiteltava kokonaismäärä on 140 kilometriä niin lyhimmät lenkit ovat 6 km ja pisin 25 km. Jos päivän aikana on tarkoitus juosta 20 kilometriä juoksen mieluummin aamulla 8 km ja iltapäivällä 12 km kuin kaksi 10 km mittaista lenkkiä.
Pidennän viikon pitkää lenkkiä vuodenvaihdetta kohden ja tavoitteena on juosta pisimmillään 30 kilometrin lenkkejä. Hallikisojen lähestyessä ja harjoitustehojen kasvaessa lyhennän pitkistä 25 km ja lopulta 20 kilometriin.
Juoksen peruslenkit vaihtelevasti yleensä 1'...1'30 / km puolimaratonvauhtia hitaammin. Lenkin keskisyke on tällöin useimmiten noin 20 lyöntiä alle aerobisen kynnyksen. Välillä pudotan tehoja vielä selvästi enemmän jos tunnen olevani erityisen väsynyt. Maastossa juostavilla lenkeillä vauhti luonnollisesti on mitä on.
Käytännössä on tietysti oltava valmis muokkaamaan harjoitusohjelmaa tarvittaessa esimerkiksi sairauden tai loukkaantumisen kohdatessa. Laatimani ohjelma toimii tällöinkin ohjeistavana ja antaa rajat joita kovempaa ei ole syytä pyrkiä rimpuilemaan. Näin toivon mukaan pystyn pitämään harjoittelun kevättä kohti nousujohteisena ja kehittävänä.
Harjoitusohjelmaa laatiessani analysoin ensin edelliskauden tekemisiä ja päätin tulevan kauden tärkeimmät kisat. Ensimmäinen välietappi on aikuisurheilun Suomenmestaruushallit maaliskuussa. Edelliskausi oli hyvin rikkonainen, mutta tulin siihen tulokseen, että voisin yrittää juosta talven aikana keskimäärin 130 kilometriä viikossa. Päättelin, että kovimmalla viikolla voisin juosta ehkä 160...170 kilometriä. Kevyemmille viikoille olen suunnitellut määrää 100...120 kilometriä. Harjoitusohjelman laadinnassa käytän apuna taulukkolaskentaa joka laskee automaattisesti keskimääräisen viikkomäärän sekä eri tehoalueiden suhdeluvut. Tarkoituksena on juosta vähintään 80% kilometreistä peruskestävyystehoilla.
Kasvatan määrää kaksi tai kolme viikkoa peräjälkeen jonka päätteeksi tulee kevyempi viikko. Kovien harjoitusviikkojen määrä ei ole koskaan yli 20 kilometriä enemmän kuin edellisellä kovalla viikolla, mutta kevyiden viikkojen harjoitusmäärä on selvästi pienempi kuin sitä edeltävän viikon harjoitusmäärä. Viikottainen kuorma nousee aalloittain aina helmikuulle asti. Helmikuun aikana pudotan kuormaa hieman hallikisoja varten.
Olen suunnitellut harjoitusviikon siten, että peräkkäin ei ole samanlaisia harjoituksia ja päivittäiset harjoitusmäärät vaihtelevat sopivasti. Juoksen kuutena päivänä viikossa kaksi lenkkiä ja sunnuntaina yhden pitkän lenkin. Esimerkiksi tällä viikolla kun tavoiteltava kokonaismäärä on 140 kilometriä niin lyhimmät lenkit ovat 6 km ja pisin 25 km. Jos päivän aikana on tarkoitus juosta 20 kilometriä juoksen mieluummin aamulla 8 km ja iltapäivällä 12 km kuin kaksi 10 km mittaista lenkkiä.
Pidennän viikon pitkää lenkkiä vuodenvaihdetta kohden ja tavoitteena on juosta pisimmillään 30 kilometrin lenkkejä. Hallikisojen lähestyessä ja harjoitustehojen kasvaessa lyhennän pitkistä 25 km ja lopulta 20 kilometriin.
Juoksen peruslenkit vaihtelevasti yleensä 1'...1'30 / km puolimaratonvauhtia hitaammin. Lenkin keskisyke on tällöin useimmiten noin 20 lyöntiä alle aerobisen kynnyksen. Välillä pudotan tehoja vielä selvästi enemmän jos tunnen olevani erityisen väsynyt. Maastossa juostavilla lenkeillä vauhti luonnollisesti on mitä on.
Käytännössä on tietysti oltava valmis muokkaamaan harjoitusohjelmaa tarvittaessa esimerkiksi sairauden tai loukkaantumisen kohdatessa. Laatimani ohjelma toimii tällöinkin ohjeistavana ja antaa rajat joita kovempaa ei ole syytä pyrkiä rimpuilemaan. Näin toivon mukaan pystyn pitämään harjoittelun kevättä kohti nousujohteisena ja kehittävänä.
tiistai 18. marraskuuta 2014
Epäilyksiä
Viime kirjoituksesta onkin aikaa ja jotakin on ehtinyt tapahtuakin. Olen päässyt aloittamaan juoksuharjoittelun uudestaan peritendiniitin helpottaessa. Sitkeää kuntouttamista se vaatii edelleenkin, mutta kivut ovat vähentyneet koko ajan ja vaiva ei haittaa enää lainkaan harjoittelemista. Juoksua on kertynyt reilu sata kilometriä joka viikko ja vauhditkin on olleet ihan ok.
Hyvistä merkeistä huolimatta epäilykset yrittävät vallata mieleni tulevan kauden tavoitteita ajatellessa. Olen keskustellut aika paljon valmentautumisesta muiden kanssa. Ajatukseni ja systeemini eivät tunnu ihan täsmäävän kokeneempien tekemisiin ja tekemisen taso vaikuttaa aika onnettomalta. Harjoitteluni ei tunnu olevan läheskään yhtä kovaa kuin muilla.
Entä jos en osaakaan tai pysty?
No, jos en yritä niin sitten varmasti jää tavoitteet täyttämättä.
Hyvistä merkeistä huolimatta epäilykset yrittävät vallata mieleni tulevan kauden tavoitteita ajatellessa. Olen keskustellut aika paljon valmentautumisesta muiden kanssa. Ajatukseni ja systeemini eivät tunnu ihan täsmäävän kokeneempien tekemisiin ja tekemisen taso vaikuttaa aika onnettomalta. Harjoitteluni ei tunnu olevan läheskään yhtä kovaa kuin muilla.
Entä jos en osaakaan tai pysty?
No, jos en yritä niin sitten varmasti jää tavoitteet täyttämättä.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Juoksuttaa jo
Olen käyttänyt viime päivät paitsi bassosovituksia viilaamalla myös laatimalla suunnitelmia seuraavaa kautta varten. Tärkeimmät tavoitteeni tulevat olemaan 5000 ja 10 000 metrin ratajuoksuissa. Seuraava looginen askelma on lähteä tavoittelemaan A-luokan tulostasoa onnistuupa se sitten jo ensi kaudella vai ottaako se pidemmän aikaa.
Jonkun verran homma monipuolistuu, mutta pääasiassa harjoitteluni perusperiaatteet säilyvät ihan samanlaisina mitä aiemminkin. Laatimani harjoitusohjelma on aika vaativa mutta nousujohteinen. Olen varannut paljon aikaa kovempia harjoituksia varten totuttautumiseen. Tämän kauden loppuvaiheissa alkoi ehkä mukana olla jonkin verran vauhtisokeutta ja oli selvää että niillä pohjilla en olisi pystynyt enää juurikaan kovemmille kierroksille pääsemään. Pudotankin nyt harjoitusvauhteja selvästi siitä mihin loppukaudesta pääsin ja lähden rakentamaan entistä vahvempia kestävyyspohjia tulevaa kilpailukautta varten.
Odotellessa harjoituskauden alkua olen kuntouttanut akillesta saamieni ohjeiden mukaan. Peritendiniitti ei tunnu enää missään eikä akillesta puristellessa tunnu mitään kipuja. Juoksuhalut alkavat olla aika voimakkaana mutta tehdään nyt kuntoutusohjelma huolella loppuun. Toivon mukaan maltti tässä vaiheessa palkitaan kunhan kaverini Antin sanoin palaan takaisin pajalle.
PS: Urheiluruudussa ei mainittu eilen sanaakaan SM-maratonista. En voi ymmärtää.
Jonkun verran homma monipuolistuu, mutta pääasiassa harjoitteluni perusperiaatteet säilyvät ihan samanlaisina mitä aiemminkin. Laatimani harjoitusohjelma on aika vaativa mutta nousujohteinen. Olen varannut paljon aikaa kovempia harjoituksia varten totuttautumiseen. Tämän kauden loppuvaiheissa alkoi ehkä mukana olla jonkin verran vauhtisokeutta ja oli selvää että niillä pohjilla en olisi pystynyt enää juurikaan kovemmille kierroksille pääsemään. Pudotankin nyt harjoitusvauhteja selvästi siitä mihin loppukaudesta pääsin ja lähden rakentamaan entistä vahvempia kestävyyspohjia tulevaa kilpailukautta varten.
Odotellessa harjoituskauden alkua olen kuntouttanut akillesta saamieni ohjeiden mukaan. Peritendiniitti ei tunnu enää missään eikä akillesta puristellessa tunnu mitään kipuja. Juoksuhalut alkavat olla aika voimakkaana mutta tehdään nyt kuntoutusohjelma huolella loppuun. Toivon mukaan maltti tässä vaiheessa palkitaan kunhan kaverini Antin sanoin palaan takaisin pajalle.
PS: Urheiluruudussa ei mainittu eilen sanaakaan SM-maratonista. En voi ymmärtää.
torstai 18. syyskuuta 2014
Paluu OMT-Fyssari-Arin puheille
Tänään pääsin valittamaan peritendiniittivaivaani samalle OMT-fysioterapeutille joka auttoi minua lantiovaivoissani pari vuotta sitten. Tehtiin pari testiä joissa paljastui että kipeytyneen jalan jalkaterässä oli moninaisia toimimattomia liikeratoja. Aika jännä juttu oli, että huomattiin liikeradoissa eroa ihan lantiossa asti. Kipeässä jalassa ei ollut liikettä juuri minkään vertaa terveeseen verrattuna.
Seuraavaksi Ari köytti minut pöytään kiinni ja käsitteli sen kipeän jalan nilkan. Muutama terävä nykäisy ja sitten tuntui ja kuului iso rusaus. Ei sattunut kuitenkaan. Ari käsitteli vielä lisäksi muutaman eri liikeradan jonka jälkeen toistettiin alkuvaiheen testejä. Puolierot olivat tasoittuneet ja mikä omituisinta myös lonkkanivelen liike oli vapautunut. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta Ari sanoi jo ennen nilkan käsittelyä että katohan vain niin tuo lonkan puolierokin korjautuu samalla.
Käytiin läpi tutut harjoitteet kuten eksentriset pohjeliikkeet yms, mutta valkeni taas sama asia mitä viime kerrallakin. Noista harjoituksista ei ole juuri mitään hyötyä jos perusasiat eivät toimi. Niinkuin nyt tuo jalkaterän huono liikkuvuus on käytännössä estänyt pohjevenyttelyn lähes kokonaan. Silloin aiemmin lantion toimintahäiriö esti sinänsä oikeiden harjoitteiden kuntouttavan vaikutuksen.
Aivan uskomaton ukko tuo Ari. Kyllä tuo jalka vielä juoksukäyttöön saadaan, ei epäilystäkään!
Seuraavaksi Ari köytti minut pöytään kiinni ja käsitteli sen kipeän jalan nilkan. Muutama terävä nykäisy ja sitten tuntui ja kuului iso rusaus. Ei sattunut kuitenkaan. Ari käsitteli vielä lisäksi muutaman eri liikeradan jonka jälkeen toistettiin alkuvaiheen testejä. Puolierot olivat tasoittuneet ja mikä omituisinta myös lonkkanivelen liike oli vapautunut. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta Ari sanoi jo ennen nilkan käsittelyä että katohan vain niin tuo lonkan puolierokin korjautuu samalla.
Käytiin läpi tutut harjoitteet kuten eksentriset pohjeliikkeet yms, mutta valkeni taas sama asia mitä viime kerrallakin. Noista harjoituksista ei ole juuri mitään hyötyä jos perusasiat eivät toimi. Niinkuin nyt tuo jalkaterän huono liikkuvuus on käytännössä estänyt pohjevenyttelyn lähes kokonaan. Silloin aiemmin lantion toimintahäiriö esti sinänsä oikeiden harjoitteiden kuntouttavan vaikutuksen.
Aivan uskomaton ukko tuo Ari. Kyllä tuo jalka vielä juoksukäyttöön saadaan, ei epäilystäkään!
lauantai 6. syyskuuta 2014
Kausi pakettiin
Viime päivien aikana olen ollut hankalan tilanteen edessä. Akillesjänteen kanssa ei ole tullut ainakaan käännettä parempaan - pikemminkin se on hivuttautunut heikompaan kuntoon. Pystyn kuitenkin vielä sen kanssa juoksemaan ja olemaan. Kuntohan olisi tällä hetkellä parasta mihin olen saanut itseni koskaan viritettyä ja into kisata jäljelläolevat pari tavoitekisaa kova.
Juttelin asiasta muutamien kavereiden kanssa ja työkaverini maastopyöräilijä-Kimmo esitti hyvän kysymyksen. Mitä minulla on kauden viimeisissä kisoissa voitettavana? Pystyisin viilaamaan vielä puolimaratonin ennätystä alle 1:15 kaiken onnistuessa. Kenties maantiekympin aika voisi olla kauden lopussa hieman lähempänä 33 minuuttia. Ennätysparannukset olisivat toki mieleen, mutta eivät sinänsä voi olla kovin merkittäviä näin lyhyessä ajassa.
Pitkän tähtäimen tavoitteiden kannalta taas hävittävänä on talviharjoittelu jonka menetän osittain tai kokonaan mikäli juoksen akillesjänteen ja nilkan alta pois. Viime syksynähän ennen plantaarifaskiitin ilmentymistä koko homma lähti käyntiin aika samanlaisista akillesvaivoista mistä nyt kärsin.
Näin auki purettuna ja loogisesti ajateltuna tilanteessa ei oikeastaan ole mitään hankalaa. Lenkkarit kannattaa nyt naulata seinään vähäksi aikaa ja kuntouttaa kintut takaisin iskuun. Voisinkin keskittyä vähäksi aikaa edistämään bändin bassoäänityksiä jotka ovat jääneet osaltani vähän paitsioon kaiken energian mennessä töihin ja juoksuharrastukseen. Tällä kertaa aion ottaa reilusti enemmän yli tämän ylimenokauden kuin viimeksi. Silloinhan tuli kuitenkin juostua 60...80 km / viikko ja vielä päälle suunnistettua, käytyä salilla ja tekemäsä jotain sauvatreeniä suollakin. Josko vaikka 60 km työmatkapyöräilyä viikossa olisi riittävä määrä liikuntaa. Käyn myös heti maanantaina juttelemassa lääkärin kanssa akillesjänteen hoitovaihtoehdoista.
Näin kaudesta jää päälle hyvä nälkä kehittyä eteenpäin ja toivottavasti vähän paremmat lähtökohdat tulevaan kauteen kuin tähän kauteen.
Juttelin asiasta muutamien kavereiden kanssa ja työkaverini maastopyöräilijä-Kimmo esitti hyvän kysymyksen. Mitä minulla on kauden viimeisissä kisoissa voitettavana? Pystyisin viilaamaan vielä puolimaratonin ennätystä alle 1:15 kaiken onnistuessa. Kenties maantiekympin aika voisi olla kauden lopussa hieman lähempänä 33 minuuttia. Ennätysparannukset olisivat toki mieleen, mutta eivät sinänsä voi olla kovin merkittäviä näin lyhyessä ajassa.
Pitkän tähtäimen tavoitteiden kannalta taas hävittävänä on talviharjoittelu jonka menetän osittain tai kokonaan mikäli juoksen akillesjänteen ja nilkan alta pois. Viime syksynähän ennen plantaarifaskiitin ilmentymistä koko homma lähti käyntiin aika samanlaisista akillesvaivoista mistä nyt kärsin.
Näin auki purettuna ja loogisesti ajateltuna tilanteessa ei oikeastaan ole mitään hankalaa. Lenkkarit kannattaa nyt naulata seinään vähäksi aikaa ja kuntouttaa kintut takaisin iskuun. Voisinkin keskittyä vähäksi aikaa edistämään bändin bassoäänityksiä jotka ovat jääneet osaltani vähän paitsioon kaiken energian mennessä töihin ja juoksuharrastukseen. Tällä kertaa aion ottaa reilusti enemmän yli tämän ylimenokauden kuin viimeksi. Silloinhan tuli kuitenkin juostua 60...80 km / viikko ja vielä päälle suunnistettua, käytyä salilla ja tekemäsä jotain sauvatreeniä suollakin. Josko vaikka 60 km työmatkapyöräilyä viikossa olisi riittävä määrä liikuntaa. Käyn myös heti maanantaina juttelemassa lääkärin kanssa akillesjänteen hoitovaihtoehdoista.
Näin kaudesta jää päälle hyvä nälkä kehittyä eteenpäin ja toivottavasti vähän paremmat lähtökohdat tulevaan kauteen kuin tähän kauteen.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Raatteen puolimaraton
Tänään pääsin testaamaan kuntoa puolimaratonilla. Vauhdinjaoksi olin miettinyt, että ensimmäiset 11 kilometriä juoksen aika rauhaksiin ja sitten viimeinen kymppi kovaa. Kisahan juostiin yhteen suuntaan, joten kisakansliasta oli kyyti kilpailun lähtöpaikalle. Juoksijoiden varusteet taas toimitettiin lähtöpaikalta takaisin maalialueelle joten järjestelyjen osalta tämä vähän erikoisempi systeemi sujui varsin mallikkaasti.
Ensimmäiset maratoonarit olivat juuri tulossa puolimaratonin lähtöpaikalle, kun meidät lähetettiin matkaan. Juntusen Ismo otti tapansa mukaan todella kovan startin ja minä yritin hillitä vauhtia parhaani mukaan. Muut jäivät ilmeiseti heti kauemmaksi koska askelten ääni hävisi aika nopeasti. Siinä sitä sitten juostiin Ismon kanssa peräkanaa yksitoista kilometriä. Minä sain välillä kiinni ja välillä Ismo karkasi vähän kauemmas. Tuntui ihan mukavalta ja huikkailin huoltopisteille ja katsojille jotain hölmöilyjä.
Tähän asti oltiin tultu tietysti mäkien takia vaihtelevaa vauhtia, mutta keskiarvo oli noin 3'43 / km. Yhdentoista kilometrin kohta tuli juuri oikeastaan reitin korkeimmalle kohdalle, joten siitä pääsi sitten laskettelemaan helppoon alamäkeen ja näin ollen vauhti oli aluksi paljon tavoitetta kovempaakin. Ohitin samantien vauhdinlisäyksen seurauksena Ismon joka huikkasi kannustuksensa ja alkoi jäädä taaemmas.
Isojen alamäkien jälkeen kun piti jatkaa taas omin voimin työskentelyä tuntui aluksi ettei vauhtia saa jaloista irti millään. Siitä ne taas kuitenkin lämpesivät uudestaan ja askel alkoi tuntua lentävämmältä. Lopussa tultiin tosi ahtaasta alikulusta Jätkänpuistoon. Veikkaanpa, että esimerkiksi Ultra-Maileri joutuisi tuosta konttaamaan läpi. Tuo hiekkatiepätkä oli jo oikeasti vähän tuskaista, mutta mitä tuosta kun matkaa oli jäljellä enää muutama kilometri. Siinä mutkiteltiin sen verran, että pääsin näkemään muiden jääneen jo kauas. Pienoinen kiusaus siinä oli hölläillä eikä vauhti aivan tapissa pysynytkään. Vika kymppi vei kuitenkin 34'10 paikkeille ja kokonaisajaksi tuli 1:15'30.
Ensimmäiset maratoonarit olivat juuri tulossa puolimaratonin lähtöpaikalle, kun meidät lähetettiin matkaan. Juntusen Ismo otti tapansa mukaan todella kovan startin ja minä yritin hillitä vauhtia parhaani mukaan. Muut jäivät ilmeiseti heti kauemmaksi koska askelten ääni hävisi aika nopeasti. Siinä sitä sitten juostiin Ismon kanssa peräkanaa yksitoista kilometriä. Minä sain välillä kiinni ja välillä Ismo karkasi vähän kauemmas. Tuntui ihan mukavalta ja huikkailin huoltopisteille ja katsojille jotain hölmöilyjä.
Tähän asti oltiin tultu tietysti mäkien takia vaihtelevaa vauhtia, mutta keskiarvo oli noin 3'43 / km. Yhdentoista kilometrin kohta tuli juuri oikeastaan reitin korkeimmalle kohdalle, joten siitä pääsi sitten laskettelemaan helppoon alamäkeen ja näin ollen vauhti oli aluksi paljon tavoitetta kovempaakin. Ohitin samantien vauhdinlisäyksen seurauksena Ismon joka huikkasi kannustuksensa ja alkoi jäädä taaemmas.
Isojen alamäkien jälkeen kun piti jatkaa taas omin voimin työskentelyä tuntui aluksi ettei vauhtia saa jaloista irti millään. Siitä ne taas kuitenkin lämpesivät uudestaan ja askel alkoi tuntua lentävämmältä. Lopussa tultiin tosi ahtaasta alikulusta Jätkänpuistoon. Veikkaanpa, että esimerkiksi Ultra-Maileri joutuisi tuosta konttaamaan läpi. Tuo hiekkatiepätkä oli jo oikeasti vähän tuskaista, mutta mitä tuosta kun matkaa oli jäljellä enää muutama kilometri. Siinä mutkiteltiin sen verran, että pääsin näkemään muiden jääneen jo kauas. Pienoinen kiusaus siinä oli hölläillä eikä vauhti aivan tapissa pysynytkään. Vika kymppi vei kuitenkin 34'10 paikkeille ja kokonaisajaksi tuli 1:15'30.
torstai 28. elokuuta 2014
Raatteen puolimaratonin ennakkotunnelmia
SAUL-kisojen jälkeen oli tarkoitus käydä vielä pm-kympillä mutta aika nopeasti tuli selväksi ettei sinne kannata kahden päivän palautumisajalla lähteä. Olin hyvin väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin enkä usko, että pm-kympillä olisi ollut mitään saavutettavaa. Otin koko alkuviikon hyvin kevyesti ja matkustelin torstaina tänne Suomussalmelle.
Loppuviikosta kevyempi meno alkoi näkyä peruslenkkien vauhdeista, kun ne kiihtyivät ja kiihtyivät lähemmäs 4 min / km tahtia ja lopulta sunnuntaina allekin. Totesin, että nyt on Matti valmis aloittamaan puolimaratonharjoittelun. Laadin ohjelman kohti Kiiminki-maratonin puolikasta ja tähtäimessä olisi 1.15 alitus.
Ketään ei varmasti yllätä, että puolimaratonin harjoitusohjelmani koostuu runsaasta määrästä kevyttä juoksua, muutamasta vauhtikestävyyslenkistä ja pienestä määrästä maksimikestävyysharjoittelua. Tähtäimessä on myös muutama valmistava kisa, joista ensimmäinen on tänä lauantaina juostava Raatteen puolimaraton. Parin viikon päästä sitten Finlandialla maantiekymppi ja seuraavalla viikollahan se tavoitekisakin sitten jo häämöttää.
Tässäpä viimeisten viikkojen tekemisiä:
Kisan jälkeinen viikko:
Ma: vr + 30 minuuttia pikajuoksijoiden treenin seuraamista Raatissa + vr
Ti: 9 km kevyttä (alle 130 keskisyke)
Ke: 9,5 km kevyttä (alle 130 keskisyke)
To: alaraajojen hieronta
Pe: ap 8,5 km kevyttä, ip 10,5 km 4'00 / km
La: 18,5 km maastossa höntsäilyä velipojan kanssa
Su: 22 km 3'58 / km
Ma: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Ti: ap 8,5 km kevyt, ip 5 x 9' / 1' vetojen keskivauhti 3'35 / km
Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10 km kevyt
To: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Pe: ap 8,5 km kevyt, ip 8,5 km kevyt
La: ap 8,5 km kevyt, ip 40' tv kova 3'32 / km
Su: 25 km kevyttä höntsäilyä velipojan kanssa
Ma: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Ti: ap 8,5 km kevyt, ip 5 x 4' / 3' vetojen keskivauhti 3'15 / km
Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Tänään juoksin aamulla 10,5 km kevyttä ja iltapäivällä ohjelmassa on 8,5 km kevyttä. Huomenna aamulla 8 km ja iltapäivällä lyhyt verryttelylenkki. Lauantaina sitten Raatteen puolikkaalle.
Tarkoitus on tosiaan juosta ensimmäiset 11 kilometriä rennosti ja viimeiset 10 kilometriä sitten puolimaratontehoilla. Reitin mäkisyydestä ei ole selvyyttä, mutta veikkaisin että alkupäästä ne isoimmat nousut löytyvät. Siellä täytyy juosta varoen, että säästyy voimia lopun kovaan osuuteen. Tämän testin tarkoituksena on selvittää mitä vauhtia lähden painamaan Kiimingissä, toki olosuhteet huomioon ottaen.
Loppuviikosta kevyempi meno alkoi näkyä peruslenkkien vauhdeista, kun ne kiihtyivät ja kiihtyivät lähemmäs 4 min / km tahtia ja lopulta sunnuntaina allekin. Totesin, että nyt on Matti valmis aloittamaan puolimaratonharjoittelun. Laadin ohjelman kohti Kiiminki-maratonin puolikasta ja tähtäimessä olisi 1.15 alitus.
Ketään ei varmasti yllätä, että puolimaratonin harjoitusohjelmani koostuu runsaasta määrästä kevyttä juoksua, muutamasta vauhtikestävyyslenkistä ja pienestä määrästä maksimikestävyysharjoittelua. Tähtäimessä on myös muutama valmistava kisa, joista ensimmäinen on tänä lauantaina juostava Raatteen puolimaraton. Parin viikon päästä sitten Finlandialla maantiekymppi ja seuraavalla viikollahan se tavoitekisakin sitten jo häämöttää.
Tässäpä viimeisten viikkojen tekemisiä:
Kisan jälkeinen viikko:
Ma: vr + 30 minuuttia pikajuoksijoiden treenin seuraamista Raatissa + vr
Ti: 9 km kevyttä (alle 130 keskisyke)
Ke: 9,5 km kevyttä (alle 130 keskisyke)
To: alaraajojen hieronta
Pe: ap 8,5 km kevyttä, ip 10,5 km 4'00 / km
La: 18,5 km maastossa höntsäilyä velipojan kanssa
Su: 22 km 3'58 / km
Ma: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Ti: ap 8,5 km kevyt, ip 5 x 9' / 1' vetojen keskivauhti 3'35 / km
Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10 km kevyt
To: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Pe: ap 8,5 km kevyt, ip 8,5 km kevyt
La: ap 8,5 km kevyt, ip 40' tv kova 3'32 / km
Su: 25 km kevyttä höntsäilyä velipojan kanssa
Ma: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Ti: ap 8,5 km kevyt, ip 5 x 4' / 3' vetojen keskivauhti 3'15 / km
Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Tänään juoksin aamulla 10,5 km kevyttä ja iltapäivällä ohjelmassa on 8,5 km kevyttä. Huomenna aamulla 8 km ja iltapäivällä lyhyt verryttelylenkki. Lauantaina sitten Raatteen puolikkaalle.
Tarkoitus on tosiaan juosta ensimmäiset 11 kilometriä rennosti ja viimeiset 10 kilometriä sitten puolimaratontehoilla. Reitin mäkisyydestä ei ole selvyyttä, mutta veikkaisin että alkupäästä ne isoimmat nousut löytyvät. Siellä täytyy juosta varoen, että säästyy voimia lopun kovaan osuuteen. Tämän testin tarkoituksena on selvittää mitä vauhtia lähden painamaan Kiimingissä, toki olosuhteet huomioon ottaen.
tiistai 12. elokuuta 2014
Aikuisurheilun Suomenmestaruuskisat 2014 Jyväskylässä
Ontrailia seuraavat kaverit ovat jo varmaan lukeneetkin kisaraporttini, mutta ajattelin kirjoittaa vielä jotain vähän viimeistellympää kokonaisuutta koko viikonlopusta tänne blogin puolelle.
Taustalla oli todella lupaavasti mennyt viime viikkojen harjoittelu ja olin saanut viriteltyä päänuppiin todella hyvän uskon ja luottamuksen omaan tekemiseen. Aiemmat kisatkin olivat menneet hyvin tai vähintäänkin osoittaneet lupaavia merkkejä kunnosta. Kisaa odotellessa oli kerrankin hauska olla niin varma tekemisistään, että jokainen pieni sisäinen epäilyksen ääni kimposi pois itseluottamuksen muurista. Ajattelin, että minun ei tarvitse tehdä mitään erikoista - vain se mihin olin valmistautunut.
Ensiksi juostiin 5000 metriä. Jäin paukusta hännille ja eka kierros vei noin 1'22. Siitä sitten kiihdytin ajattelemaani matkavauhtiin jota nakuttelin aina 3000 metriin asti ongelmitta. Merkillistä kyllä vaikka siinä kohtaa tiesin onnistuvani tänään heti seuraavalla kierroksella oli jo niin vaikean tuntoista, että mietin keskeyttämistä ihan tosiaan kunnes 4000 metrin kohdilla tuli heikompi kierros noin 1'20. Ajattelin että enää vajaa normaali hapenottoveto jäljellä ja sain kuin sainkin nostettua vauhdin takaisin tavoitteeseen riittävälle tasolle ja tulin maaliin sarjani toisena ajassa 16'14,02.
Siinä sitten katseltiin velipojan kanssa muita 5000 metrin lähtöjä sekä kasisatasia. Kerkesin jututtaa vähän vkoskelaakin, oli oikein hauska tavata. Lopulta täytyi lähteä kotiin syömään ja palautumaan seuraavan päivän kisaa varten.
Sunnuntain ohjelmassa olevaan 10 000 metrin juoksuun oli aika vaikea latautua henkisesti. Kroppa tuntui palautuneelta ja valmiilta koitokseen, mutta kisafiilistä ei meinannut syntyä aluksi millään. Olin saanut edellispäivänä jo kaiken mitä halusin näiltä kisoilta joten tuntui ettei ole oikein mitään tavoiteltavaa. Toisaalta sopivan vötky asenne on ihan hyvä ratakympille, ei tule lähdettyä liian rämäpäisesti liikkeelle. Sitten kuin salaman iskusta käytiinkin paniikin, epävarmuuden ja hermostuneisuuden kautta ja päädyin jonkunlaiseen seesteisyyden tilaan ajoissa viivalle. Ajatuksena oli yrittää parantaa edellisvuoden tulosta.
Toistin edellispäivän taktiikan ja eka kierros oli hitaampi porukan hännillä. Matkavauhtiin kiriminen sujui helposti ja aluksi meinasi lähteä jo vähän karkailemaan turhankin nopeaksi. Juoksin puoleenväliin asti aika hyvillä fiiliksillä, kunnes kylkeen alkoi pistää. Vauhtikin notkahti aika lailla. Siinä kohtaa olin jo lähes varma, että nyt en pääse suunnittelemassani ajassa maaliin. Sitten tein jotain mitä olen vähän varovaisesti kokeillut aiemmissakin kisoissa eli suljin kellon, jäljellä olevan matkan, juoksutekniikan sekä kaikki muutkin ajatukset pois mielestäni ja annoin vaistojeni viedä juoksua eteenpäin. Miika Takala ohitti minut kierroksella jonka jälkeen täytyi hieman alkaa kuunnella mitä kierroslaskijat huutelevat että osaa painella maaliin oikeassa kohtaa. Matkaa oli kuitenkin sen verran vähän jäljellä että tsemppaaminen loppuun asti ei enää tuottanut vaikeuksia. Olin aika yllättynyt kun tulin maaliin ja näin ratakellon. Sehän meni selvästi alle tavoitteen, 33'36,87! Kädet pystyyn sen mitä pystyi ja vähäksi aikaa kakomaan kentän laidalle.
Mukava tunne kun ylitin sen mihin kesäkuussa uskoin pääseväni. Ajattelin että pystyisin pääsemään lähelle viime vuoden tasoa jos hyvin menee, mutta pääsinkin kovempaan kuntoon. Taustalla vaikuttaneita asioita jotka itse koen olleen tärkeimpiä juttuja onnistumisen kannalta:
1. Vauhtikestävyysharjoittelun merkityksen kirkastuminen mielessä yhä edelleen. Uskomattoman tehokasta kestävyysharjoittelua vetää tavallaan aika löysiä pitkiä vetoja lyhyillä palautuksilla ja runsaalla volyymillä. Tehoharjoitukset olivat pääasiassa tekemällä aikaperustaisia vetoja kuntoradalla mikä säästi myös jalkoja.
2. Hyvin ajoitettu kilpailuun valmistava harjoittelu. Päätin heti kun totesin pystyväni harjoittelemaan, että menen kestävyys edellä ja vasta kun se on kunnossa teen ihan muutaman maksimikestävyysharjoituksen kunnon terävöittämiseksi. Viimeisen parin viikon aikana tehdyt pitkät vedot pitkillä palautuksilla nostivat kunnon vielä yhden tason korkeammalle.
3. Arvokkaat neuvot ja tsemppaus joita sain kesän aikana juoksuyhteisöltä kilpailupaikoilla, harjoituksissa sekä netissä. Tuli sellainen olo, että minä pystyn siihen. Parissa kohtaa hyvät neuvot torppasivat yli vetämisen riskiä. Kiitos siitä!
Taustalla oli todella lupaavasti mennyt viime viikkojen harjoittelu ja olin saanut viriteltyä päänuppiin todella hyvän uskon ja luottamuksen omaan tekemiseen. Aiemmat kisatkin olivat menneet hyvin tai vähintäänkin osoittaneet lupaavia merkkejä kunnosta. Kisaa odotellessa oli kerrankin hauska olla niin varma tekemisistään, että jokainen pieni sisäinen epäilyksen ääni kimposi pois itseluottamuksen muurista. Ajattelin, että minun ei tarvitse tehdä mitään erikoista - vain se mihin olin valmistautunut.
Ensiksi juostiin 5000 metriä. Jäin paukusta hännille ja eka kierros vei noin 1'22. Siitä sitten kiihdytin ajattelemaani matkavauhtiin jota nakuttelin aina 3000 metriin asti ongelmitta. Merkillistä kyllä vaikka siinä kohtaa tiesin onnistuvani tänään heti seuraavalla kierroksella oli jo niin vaikean tuntoista, että mietin keskeyttämistä ihan tosiaan kunnes 4000 metrin kohdilla tuli heikompi kierros noin 1'20. Ajattelin että enää vajaa normaali hapenottoveto jäljellä ja sain kuin sainkin nostettua vauhdin takaisin tavoitteeseen riittävälle tasolle ja tulin maaliin sarjani toisena ajassa 16'14,02.
Siinä sitten katseltiin velipojan kanssa muita 5000 metrin lähtöjä sekä kasisatasia. Kerkesin jututtaa vähän vkoskelaakin, oli oikein hauska tavata. Lopulta täytyi lähteä kotiin syömään ja palautumaan seuraavan päivän kisaa varten.
Sunnuntain ohjelmassa olevaan 10 000 metrin juoksuun oli aika vaikea latautua henkisesti. Kroppa tuntui palautuneelta ja valmiilta koitokseen, mutta kisafiilistä ei meinannut syntyä aluksi millään. Olin saanut edellispäivänä jo kaiken mitä halusin näiltä kisoilta joten tuntui ettei ole oikein mitään tavoiteltavaa. Toisaalta sopivan vötky asenne on ihan hyvä ratakympille, ei tule lähdettyä liian rämäpäisesti liikkeelle. Sitten kuin salaman iskusta käytiinkin paniikin, epävarmuuden ja hermostuneisuuden kautta ja päädyin jonkunlaiseen seesteisyyden tilaan ajoissa viivalle. Ajatuksena oli yrittää parantaa edellisvuoden tulosta.
Toistin edellispäivän taktiikan ja eka kierros oli hitaampi porukan hännillä. Matkavauhtiin kiriminen sujui helposti ja aluksi meinasi lähteä jo vähän karkailemaan turhankin nopeaksi. Juoksin puoleenväliin asti aika hyvillä fiiliksillä, kunnes kylkeen alkoi pistää. Vauhtikin notkahti aika lailla. Siinä kohtaa olin jo lähes varma, että nyt en pääse suunnittelemassani ajassa maaliin. Sitten tein jotain mitä olen vähän varovaisesti kokeillut aiemmissakin kisoissa eli suljin kellon, jäljellä olevan matkan, juoksutekniikan sekä kaikki muutkin ajatukset pois mielestäni ja annoin vaistojeni viedä juoksua eteenpäin. Miika Takala ohitti minut kierroksella jonka jälkeen täytyi hieman alkaa kuunnella mitä kierroslaskijat huutelevat että osaa painella maaliin oikeassa kohtaa. Matkaa oli kuitenkin sen verran vähän jäljellä että tsemppaaminen loppuun asti ei enää tuottanut vaikeuksia. Olin aika yllättynyt kun tulin maaliin ja näin ratakellon. Sehän meni selvästi alle tavoitteen, 33'36,87! Kädet pystyyn sen mitä pystyi ja vähäksi aikaa kakomaan kentän laidalle.
Mukava tunne kun ylitin sen mihin kesäkuussa uskoin pääseväni. Ajattelin että pystyisin pääsemään lähelle viime vuoden tasoa jos hyvin menee, mutta pääsinkin kovempaan kuntoon. Taustalla vaikuttaneita asioita jotka itse koen olleen tärkeimpiä juttuja onnistumisen kannalta:
1. Vauhtikestävyysharjoittelun merkityksen kirkastuminen mielessä yhä edelleen. Uskomattoman tehokasta kestävyysharjoittelua vetää tavallaan aika löysiä pitkiä vetoja lyhyillä palautuksilla ja runsaalla volyymillä. Tehoharjoitukset olivat pääasiassa tekemällä aikaperustaisia vetoja kuntoradalla mikä säästi myös jalkoja.
2. Hyvin ajoitettu kilpailuun valmistava harjoittelu. Päätin heti kun totesin pystyväni harjoittelemaan, että menen kestävyys edellä ja vasta kun se on kunnossa teen ihan muutaman maksimikestävyysharjoituksen kunnon terävöittämiseksi. Viimeisen parin viikon aikana tehdyt pitkät vedot pitkillä palautuksilla nostivat kunnon vielä yhden tason korkeammalle.
3. Arvokkaat neuvot ja tsemppaus joita sain kesän aikana juoksuyhteisöltä kilpailupaikoilla, harjoituksissa sekä netissä. Tuli sellainen olo, että minä pystyn siihen. Parissa kohtaa hyvät neuvot torppasivat yli vetämisen riskiä. Kiitos siitä!
maanantai 4. elokuuta 2014
Maha pinkeänä
Sain viimeisen työviikonkin päätökseen ja pääsin viimein kesälomalle. Päätin että kesäloman alusta lähtien alan todenteolla noudattamaan ravitsemusvalmentajan lähettämiä ohjeita. Viikon alusta asti olen syönyt pari ylimääräistä välipalaa ja eilen sitten täydellä höökillä ruoka-annosten kimppuun. Tavoitteeksi oli asetettu varmaan monesta aika vähältä kuulostava 2200 kcal. Se tarkoittaa kuitenkin aikamoista määrää hyvälaatuista ruokaa. Ison aamiaisen jälkeen mietin, että mitenhän tästä lenkille pääsee kun maha tuntui ihan pallolta. Onneksi oli vain kuuden kilometrin verryttely ohjelmassa. Heti lenkin jälkeen armotta välipalaa syömään. Ja kolmen tunnin päästä lounasta. Lounas kohosi eteen Mount Everestin lailla ja meinasi siinä epätoivokin iskeä. Viimeiset leipäpalat pahan olon rajamailla mussuttaen mutta sain kaiken alas. Odotin jo kauhulla iltapäivän vetoharjoitusta, varsinkin kun sitä ennen piti syömän vielä välipalaa. Yllättäen vedot eivät aiheuttaneet mitään normaalista poikkeavaa pahoinvointia ja ruoat pysyivät sisällä. Päivällinen ja iltapala menivät todella tukkoon ahdetun olon kanssa.
Tänä aamuna olin vähän ihmeissäni kun eilisen kaltainen aamiainen ei tuntunut enää mitenkään hirveän suurelta. Välipaloja ja suurempia aterioita olen jo vähän odotellutkin aika nälkäisenä. Varsinkin lyhennetyn pitkiksen jälkeiselle päivälliselle oli oikeastaan jo ihan suden nälkä. Jotain on ilmeisesti aineenvaihdunnassa tapahtumassa. Toivottavasti ei kaikki tallennu läskeiksi vyötärölle.
Muuten hyvä vire jatkuu. Tässäpä viikon kirjaukset:
Ma: ap 6 km, ip 10 km
Ti: ap 6 km, ip 10 km Iinatin kuntoradalla 35'37
Ke: ap 6 km, ip 7,5 km
To: ap 6 km, ip 9,5 km
La: ap 6,5 km, ip Raatin yleisurheilukentällä 4 x 1200 m / 2...3' hölkkäpalautuksin aikoihin 3'55...3'49
Su: 18 km 4'13 / km
Helteitä on ensi viikoksi luvassa ja sehän mulle sopii. Olen huomannut, että helteellä harjoitteleminen nostaa kuntoa. Ohjelmassa on mulle poikkeuksellisesti vain yksi lenkki päivässä. Ajattelin ajoittaa ne iltapäivän lämpöön Jyväskylän kisoja ajatellen.
Tänä aamuna olin vähän ihmeissäni kun eilisen kaltainen aamiainen ei tuntunut enää mitenkään hirveän suurelta. Välipaloja ja suurempia aterioita olen jo vähän odotellutkin aika nälkäisenä. Varsinkin lyhennetyn pitkiksen jälkeiselle päivälliselle oli oikeastaan jo ihan suden nälkä. Jotain on ilmeisesti aineenvaihdunnassa tapahtumassa. Toivottavasti ei kaikki tallennu läskeiksi vyötärölle.
Muuten hyvä vire jatkuu. Tässäpä viikon kirjaukset:
Ma: ap 6 km, ip 10 km
Ti: ap 6 km, ip 10 km Iinatin kuntoradalla 35'37
Ke: ap 6 km, ip 7,5 km
To: ap 6 km, ip 9,5 km
La: ap 6,5 km, ip Raatin yleisurheilukentällä 4 x 1200 m / 2...3' hölkkäpalautuksin aikoihin 3'55...3'49
Su: 18 km 4'13 / km
Helteitä on ensi viikoksi luvassa ja sehän mulle sopii. Olen huomannut, että helteellä harjoitteleminen nostaa kuntoa. Ohjelmassa on mulle poikkeuksellisesti vain yksi lenkki päivässä. Ajattelin ajoittaa ne iltapäivän lämpöön Jyväskylän kisoja ajatellen.
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Tiukka etukeno
Aluksi numeroita ja kirjainlyhenteitä!
Viikko 29
Ma: ap 10 km, ip 6 km
Ti: 1500 m kisa (enkka tuli 4'32,70), jonka jälkeen n. 30 minuutin päästä 20 minuuttia kovaa kuntoradalla
Ke: ap 10 km, ip 6 km
To: ap 6 km, ip 10 km
Pe: ap 6 km, ip 8,5 km
La: ap 5 x 2000 m / 1' hölkkäpalautuksin ka 7'23 / veto, ip 6,5 km
Su: pitkis 26 km
Viikko 30
Ma: ap 8,5 km, ip 10 km
Ti: ap kuntoradalla 40 min tv kova (sis 10 km 37'), ip 15,5 km
Ke: ap 6 km, ip 10 km
To: ap 8 km, ip 10 km
Pe: ap 6 km, ip 8 km
La: ap 8,5 km, ip kuntoradalla 5 x 4' / 2' palautuksin vauhdit 3'30...3'18 / km
Su: pitkis 25 km
Nyt on hyvää signaalia ilmassa. 5 x 2000 m tuli taisteltua läpi helteessä ja kosteassa, sillä kentällä oli kastelulaitteet päällä. Tunnelma oli ihan kuin saunasta. Juoksin harjoituksen Pateniemen murskekentällä joka oli harjoituksen loppuvaiheilla jo aika mutainenkin. Onneksi sisko oli mukana tsemppaamassa, tai tuo harjoitus olisi aivan varmasti keskeytynyt kolmannen vedon jälkeen. Tiistaina vedin TV kovan ennen aamupalaa helteitä välttääkseni ja kylläpä kulki makeasti. En ole tainnut juuri tuon kovempia TV kovia vetääkään ja tämä oli aivan varmasti vaativampi alusta kuin aiemmissa harjoituksissani.
Lauantaina oli aika kova raasto mutta mies ei taittunut siitä huolimatta. Puristusta alkaa löytyä. Tämä siitäkin huolimatta, että tuli juostua kesän kovin määräviikko. Normaalistihan MK-harjoituksia aloittaessa olisi varmaan hyvä pudottaa määrää mutta tässä pääsi nyt käymään näin. Keskivauhti asettui Tornion 5000 m kisavauhtiin joka sekin on varsin hyvä merkki - olihan tuo 5000 metrin kisa kuitenkin ratajuoksua ja nyt vedin kuntoradalla.
Keräsin viime viikosta ravitsemuspäiväkirjaa ja lähetin sen analysoitavaksi. Sieltä tulikin arvokasta palautetta, näköjään olen saanut vain ehkä puolet kestävyysurheilijalle suositeltavasta proteiinin määrästä. Kehuja tuli runsaasta kasvisten käytöstä. Nyt pitääkin totutella mussuttamaan pari ylimääräistä välipalaa päivän aikana proteiinivajeen korjaamiseksi. Tällaisia voi olla esimerkiksi rahka + hedelmä tai tonnikalavoileipä.
Otsikossa mainittu tiukka etukeno selittyy sillä, että sain viime sunnuntain pitkiksellä arvokasta tekniikkavalmennusta. Juoksen kuulemma liian pystyssä. Kokeiltiin lisätä etukenoa ja se tuntui aluksi vähän oudolta. Ihan tarpeeksi en saanut vielä kallistettua menettämättä keskivartalon hallintaa mutta eihän tekniikkaa voikaan yhdessä yössä kokonaan muuttaa. Tuntuu siltä, että vauhdinlisäys tuosta etukenosta tapahtuu ihan älyttömän helposti ja rennosti. Negatiivisena puolena maisemien katselu on hieman hankalampaa. Kokeilin etukenoa ja paria verryttelyjuttua tänä aamuna työmatkalla ja tuntui aika tehokkaalta ja rennolta tavalta juosta.
Ylipäätään olo on sellainen, että ennätyksien rikkomiskunto on ihan käsin kosketeltavissa. Hyvissä olosuhteissa ja hyvällä vauhdinjaolla olen valmis juoksemaan ennätystahtia Jyväskylässä 5000 metrillä.
Viikko 29
Ma: ap 10 km, ip 6 km
Ti: 1500 m kisa (enkka tuli 4'32,70), jonka jälkeen n. 30 minuutin päästä 20 minuuttia kovaa kuntoradalla
Ke: ap 10 km, ip 6 km
To: ap 6 km, ip 10 km
Pe: ap 6 km, ip 8,5 km
La: ap 5 x 2000 m / 1' hölkkäpalautuksin ka 7'23 / veto, ip 6,5 km
Su: pitkis 26 km
Viikko 30
Ma: ap 8,5 km, ip 10 km
Ti: ap kuntoradalla 40 min tv kova (sis 10 km 37'), ip 15,5 km
Ke: ap 6 km, ip 10 km
To: ap 8 km, ip 10 km
Pe: ap 6 km, ip 8 km
La: ap 8,5 km, ip kuntoradalla 5 x 4' / 2' palautuksin vauhdit 3'30...3'18 / km
Su: pitkis 25 km
Nyt on hyvää signaalia ilmassa. 5 x 2000 m tuli taisteltua läpi helteessä ja kosteassa, sillä kentällä oli kastelulaitteet päällä. Tunnelma oli ihan kuin saunasta. Juoksin harjoituksen Pateniemen murskekentällä joka oli harjoituksen loppuvaiheilla jo aika mutainenkin. Onneksi sisko oli mukana tsemppaamassa, tai tuo harjoitus olisi aivan varmasti keskeytynyt kolmannen vedon jälkeen. Tiistaina vedin TV kovan ennen aamupalaa helteitä välttääkseni ja kylläpä kulki makeasti. En ole tainnut juuri tuon kovempia TV kovia vetääkään ja tämä oli aivan varmasti vaativampi alusta kuin aiemmissa harjoituksissani.
Lauantaina oli aika kova raasto mutta mies ei taittunut siitä huolimatta. Puristusta alkaa löytyä. Tämä siitäkin huolimatta, että tuli juostua kesän kovin määräviikko. Normaalistihan MK-harjoituksia aloittaessa olisi varmaan hyvä pudottaa määrää mutta tässä pääsi nyt käymään näin. Keskivauhti asettui Tornion 5000 m kisavauhtiin joka sekin on varsin hyvä merkki - olihan tuo 5000 metrin kisa kuitenkin ratajuoksua ja nyt vedin kuntoradalla.
Keräsin viime viikosta ravitsemuspäiväkirjaa ja lähetin sen analysoitavaksi. Sieltä tulikin arvokasta palautetta, näköjään olen saanut vain ehkä puolet kestävyysurheilijalle suositeltavasta proteiinin määrästä. Kehuja tuli runsaasta kasvisten käytöstä. Nyt pitääkin totutella mussuttamaan pari ylimääräistä välipalaa päivän aikana proteiinivajeen korjaamiseksi. Tällaisia voi olla esimerkiksi rahka + hedelmä tai tonnikalavoileipä.
Otsikossa mainittu tiukka etukeno selittyy sillä, että sain viime sunnuntain pitkiksellä arvokasta tekniikkavalmennusta. Juoksen kuulemma liian pystyssä. Kokeiltiin lisätä etukenoa ja se tuntui aluksi vähän oudolta. Ihan tarpeeksi en saanut vielä kallistettua menettämättä keskivartalon hallintaa mutta eihän tekniikkaa voikaan yhdessä yössä kokonaan muuttaa. Tuntuu siltä, että vauhdinlisäys tuosta etukenosta tapahtuu ihan älyttömän helposti ja rennosti. Negatiivisena puolena maisemien katselu on hieman hankalampaa. Kokeilin etukenoa ja paria verryttelyjuttua tänä aamuna työmatkalla ja tuntui aika tehokkaalta ja rennolta tavalta juosta.
Ylipäätään olo on sellainen, että ennätyksien rikkomiskunto on ihan käsin kosketeltavissa. Hyvissä olosuhteissa ja hyvällä vauhdinjaolla olen valmis juoksemaan ennätystahtia Jyväskylässä 5000 metrillä.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
PSM toinen kisapäivä ja 1500 metriä
Viivalle astui ilmeisesti kaikenkaikkiaan 17 juoksijaa, paljon enemmän mihin olen tottunut. Tiesin etukäteen, että tässä kisassa ei tarvitse itse huolehtia vauhdinpidosta vaan tulee loistoaika jos pystyn edes joukon jatkona roikkumaan. Lämmin tuuleton ilma lupasi sekin hyvää tuloksen kannalta. Porukka karkasi heti eka suoralla vaikka minäkin otin aika napakan startin mielestäni. Ensimmäiseen kierrokseen meni Riitan huutaman väliajan mukaan 1'13 joten pikkuisen tuosta olisi ollut syytä ehkä kuitenkin vielä niistää.
Muistikuvat jatkosta on vähän hämäriä. Määtän Jani meni karkuun. Hansia aloin tavoittaa ja jouduin ohittamaan ilkeästi juuri mutkan kohdalla. No ei siinä mitään, ohitus ei tuottanut hankaluuksia. Sitten oli aika pitkä väli seuraaviin juoksijoihin ja ei tuntunut olevan varaa kauheasti kiristää. Yritin kuitenkin puristaa edes hiljalleen kiinni keltapaitaista juoksijaa ja Jani Määttää. Sitten Jani pyyhälsi karkuun ja minä näin loppusuoralla että ehkä sittenkin olisi mahdollisuus juosta keltapaita kiinni. Otin kintuista sen mitä niistä oli otettavissa ja olin aistivani jonkunlaisen loppukirin poikasenkin siinä. Jäin kuitenkin metrin, pari taakse. Otin kuitenkin loppusuoralla kaveria kiinni ehkä sellaisen 10...15 metriä.
Loppuaika ilmeisesti 4'32,70, joka voi toki vielä tarkentua. Enkasta pois reilut viitisen sekuntia. Se 4'30 alitus jää vielä tulevaisuuteen, mutta varsin mukava onnistuminen tähän väliin.
Kisan jälkeen fillaroin pikimmiten kotiin, vaihdoin vaatteet ja kävin mättämässä puokkarin kuntoradalla 20 minuuttia vauhtikestävyyttä. Ei ollut ihan herkimmillään enää, mutta hyvä fiilis tuostakin jäi.
Lisäys: Tulokset varmistuivat:
Muistikuvat jatkosta on vähän hämäriä. Määtän Jani meni karkuun. Hansia aloin tavoittaa ja jouduin ohittamaan ilkeästi juuri mutkan kohdalla. No ei siinä mitään, ohitus ei tuottanut hankaluuksia. Sitten oli aika pitkä väli seuraaviin juoksijoihin ja ei tuntunut olevan varaa kauheasti kiristää. Yritin kuitenkin puristaa edes hiljalleen kiinni keltapaitaista juoksijaa ja Jani Määttää. Sitten Jani pyyhälsi karkuun ja minä näin loppusuoralla että ehkä sittenkin olisi mahdollisuus juosta keltapaita kiinni. Otin kintuista sen mitä niistä oli otettavissa ja olin aistivani jonkunlaisen loppukirin poikasenkin siinä. Jäin kuitenkin metrin, pari taakse. Otin kuitenkin loppusuoralla kaveria kiinni ehkä sellaisen 10...15 metriä.
Loppuaika ilmeisesti 4'32,70, joka voi toki vielä tarkentua. Enkasta pois reilut viitisen sekuntia. Se 4'30 alitus jää vielä tulevaisuuteen, mutta varsin mukava onnistuminen tähän väliin.
Kisan jälkeen fillaroin pikimmiten kotiin, vaihdoin vaatteet ja kävin mättämässä puokkarin kuntoradalla 20 minuuttia vauhtikestävyyttä. Ei ollut ihan herkimmillään enää, mutta hyvä fiilis tuostakin jäi.
Lisäys: Tulokset varmistuivat:
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Hyvää malttaa odottaa eli kisamatka Tornioon ja 5000 metriä radalla
Läksittiin aamulla Ouluhallilta kohti Torniota. Samassa autossa oli muuten erittäin kova tekijä, meidän seuran Essi Lindgren. Oli varsin mielenkiintoista rupatella huippu-urheilijan kanssa kilpailemisesta, harjoittelemisesta, motivaatiosta ja sen sellaisesta. Josko tuosta olisi jäänyt jotain oppia kalloonkin. Kiitoksia vaan Essille sietokyvystä ja kärsivällisyydestä kyselyikäisen kestävyysjuoksijan kanssa.
No, ite kisaanhan oli ilmoittautunut minun lisäksi vain Moilasen Pauli ja Hansi Kitti eikä jälki-ilmoittautuneitakaan tullut. Lähdettiin samassa lähdössä naisten kanssa joten radalla oli sentään jonkun verran juoksijoita.
Lähdöstä Pauli meni kärkeen ja muut seurattiin perässä muutaman metrin päässä. Ensimmäisen 2000 metrin aikana Pauli ei saanut kurottua kaulaa vaan aloin jopa hiljalleen saavuttaa, mutta sitten tuli Paulille komento nostaa vauhtia ja Paulihan nosti. Mulla taittui meno melkein samantien. Kello näytti tässä kohtaa 6'36 joten vauhti oli ihan hyvää siihen asti.
Lopussa en tajunnut juurikaan väliajoista, mutta merkkasin vika kirikierrokselle kellosta 1'20 mikä kyllä kertoo karmeita loppukierroksista. Loppuaika 17'00,58 on paljon heikompi mitä oli suunnitelmissa. Positiivisesti ajatellen tämä oli kuitenkin parempi suoritus kuin aiemmat kisat tänä vuonna ja ensimmäiset 2000 metriä menivät kuitenkin ihan ok vauhtia. Viime kauden taso häämöttää hyvin lähellä. Vielä tiistain 1500 metriä ja sitten pääsen taas harjoittelemaan. Harjoittelu alkaakin ihan välittömästi kisan jälkeen koska meinaan tehdä vauhtikestävyystreenin suurinpiirtein heti hengityksen tasaannuttua.
Lisäys: gpsiä tutkimalla oletus 3000 m splitistä jotakuinkin 10' ja vikaan 2000 metriin siis 7'. Ihan kunnolla hiipui!
No, ite kisaanhan oli ilmoittautunut minun lisäksi vain Moilasen Pauli ja Hansi Kitti eikä jälki-ilmoittautuneitakaan tullut. Lähdettiin samassa lähdössä naisten kanssa joten radalla oli sentään jonkun verran juoksijoita.
Lähdöstä Pauli meni kärkeen ja muut seurattiin perässä muutaman metrin päässä. Ensimmäisen 2000 metrin aikana Pauli ei saanut kurottua kaulaa vaan aloin jopa hiljalleen saavuttaa, mutta sitten tuli Paulille komento nostaa vauhtia ja Paulihan nosti. Mulla taittui meno melkein samantien. Kello näytti tässä kohtaa 6'36 joten vauhti oli ihan hyvää siihen asti.
Lopussa en tajunnut juurikaan väliajoista, mutta merkkasin vika kirikierrokselle kellosta 1'20 mikä kyllä kertoo karmeita loppukierroksista. Loppuaika 17'00,58 on paljon heikompi mitä oli suunnitelmissa. Positiivisesti ajatellen tämä oli kuitenkin parempi suoritus kuin aiemmat kisat tänä vuonna ja ensimmäiset 2000 metriä menivät kuitenkin ihan ok vauhtia. Viime kauden taso häämöttää hyvin lähellä. Vielä tiistain 1500 metriä ja sitten pääsen taas harjoittelemaan. Harjoittelu alkaakin ihan välittömästi kisan jälkeen koska meinaan tehdä vauhtikestävyystreenin suurinpiirtein heti hengityksen tasaannuttua.
Lisäys: gpsiä tutkimalla oletus 3000 m splitistä jotakuinkin 10' ja vikaan 2000 metriin siis 7'. Ihan kunnolla hiipui!
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Vieteri suoraksi ja kohti vitosta
Parin viime viikon aikana olen vetänyt vieterin aikalailla suoraksi. Tehoja ja määrääkin on ollut kevään harjoituspohjiin nähden vähintäänkin riittävästi. Kahden viikon aikana on tullut juostua yhteensä 280 km johon sisältyy yksi kisa, viisi tehokasta harjoitusta ja kaksi pitkää lenkkiä. Viime viikon alkupuolella alkoikin olla jo ihan kunnolla räkä poskella, mutta siitä se olo viikon edetessä lähti palautumaan ja kohenemaan tehotreeneistä huolimatta.
Lauantaina menen juoksemaan jo moneen kertaan mainitsemani 5000 metrin ratakisan ja onpa vaikea arvata miten tulee käymään. Olen pysytellyt pois urkkakentältä ja maksimihapenottoakin olen kiusannut pelkästään tuossa 1500 m viestijuoksussa. Tähtäimessä on ollut perus- ja vauhtikestävyyden kasvattaminen ja siihen keinoina runsas lenkkeily ja vetoharjoitukset kuntoradalla vauhtikestävyysalueella pysytellen. Olen tällä tavalla pyrkinyt säästämään jalkoja ja keskittymään itse harjoituksen laatuun turhan kellontuijottelun sijasta. Kello näyttääkin rataharjoituksiin verrattuna varsin synkeitä lukuja joten vastaavaa hyvää fiilistä sitä kautta ei ole tarjolla kuin radalla helppoja tonneja nakutellessa.
Kaikesta päätellen kunto on noussut edelleen kohisten ja saas nähdä mihin keventelyjen jälkeen Torniossa pystyn. Hyvävauhtisia kilpakumppaneita on muutama jo ilmoittautunutkin. Oma tuntuma on, että alle 17' mennään että heilahtaa.
Lauantaina menen juoksemaan jo moneen kertaan mainitsemani 5000 metrin ratakisan ja onpa vaikea arvata miten tulee käymään. Olen pysytellyt pois urkkakentältä ja maksimihapenottoakin olen kiusannut pelkästään tuossa 1500 m viestijuoksussa. Tähtäimessä on ollut perus- ja vauhtikestävyyden kasvattaminen ja siihen keinoina runsas lenkkeily ja vetoharjoitukset kuntoradalla vauhtikestävyysalueella pysytellen. Olen tällä tavalla pyrkinyt säästämään jalkoja ja keskittymään itse harjoituksen laatuun turhan kellontuijottelun sijasta. Kello näyttääkin rataharjoituksiin verrattuna varsin synkeitä lukuja joten vastaavaa hyvää fiilistä sitä kautta ei ole tarjolla kuin radalla helppoja tonneja nakutellessa.
Kaikesta päätellen kunto on noussut edelleen kohisten ja saas nähdä mihin keventelyjen jälkeen Torniossa pystyn. Hyvävauhtisia kilpakumppaneita on muutama jo ilmoittautunutkin. Oma tuntuma on, että alle 17' mennään että heilahtaa.
torstai 3. heinäkuuta 2014
Irti putkiajattelusta
Putkiahan riittää vaikka minkälaisia nykyään. Terveyspuolelta esimerkiksi erilaiset porukkahaateet kuten 30 days ab challenge, sadan punnerruksen haasteet, hieno perinteinen marrasputki ja niin edelleen. Historiallisestikin ajatellen terveydellistä elämää on tavoiteltu erilaisilla putkilla, esimerkiksi paastoten tai Ramadania viettämällä. Juomisen lopettaneet muistavat monesti päivälleen kuinka pitkä raitis putki on takana. Putkessa pysyminen tarjoaa parhaimmillaan mainion motivaatiolisän. Ajattelin kuitenkin nyt kirjoittaa hankaluuksista joita putkiajattelu on minulle aiheuttanut ja miksi olen pyrkimässä irti putkiajattelusta.
Viime kaudella juoksin jokaikisen työmatkan aika pitkän jakson ajan. Aloin jossain vaiheessa laskea miten pitkä putki mulla on ilman lepopäiviä ja koska viimeksi on jäänyt työmatka juoksematta. Kevyempien viikkojen ohjelmoinnissa tästä tuli aika paljon hankaluuksia kun mulle kertyy viikossa vähintään 60 km juoksua pelkistä työmatkoista. Ajauduin tilanteeseen, jossa en päässyt helposti alle sadan kilometrin viikkoihin. Kisaviikkojen osalta ei varmaan tullut palauduttua parhaalla mahdollisella tavalla kun oli muka pakko jatkaa töihin juoksemista. Juoksin jopa muutaman arki-iltana olevana kisapäivänä työmatkat ja muutama kolmen harjoituksen päiväkin kertyi. Voimia olisi kannattanut säästää kisoihin.
Tuo on vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa putken ylläpitäminen on saanut toimimaan sinnikkäästi jopa omien tavoitteiden vastaisella tavalla.
Toisenlainen ongelma liittyy taas positiivisen putken katkeamiseen. Minähän tein onnistuneen elämänmuutoksen vuosina 2007-2008; pudotin painoa 35 kiloa ja hankkiuduin juoksukuntoon. Olin yrittänyt laihduttaa ja aloittaa kuntoilua jo aiemmin, mutta ongelmana tahtoi olla hyvin alkaneiden terveysputkien katkeileminen. Tuntui kamalalta jos oli saanut pudotettua painoa esimerkiksi kolme kiloa ja jonain viikonloppuna tuli kilo takapakkia. Terveyden kannalta huonoon valintaan sorruttua oli niin vaikea ryhtyä uudestaan tekemään hyviä valintoja kun jouduin aloittamaan taas nollasta.
Paljon fiksumpaa olisi ollut unohtaa edessä oleva kuukausien työ, taakse jääneet muutamat kilot ja tehdä vain joka päivä uudestaan valinnat terveellisempien elämäntapojen suhteen. Jos joku päivä tulee syötyä rutkasti jäätelöä niin mitä sitten? Tärkeintä on, että suurimpana osana päivistä tulee tehtyä oikeita valintoja. Kunnossa olevat elämäntavat eivät pariin hairahdukseen sorru.
Olen laatinut harjoitusohjelman jota pyrin seuraamaan, mutta olisi hullua lähteä esimerkiksi yrittämään tehokasta harjoitusta lopen uupuneena. En näe harjoittelun epäonnistuneen mikäli pari päivää menisi ohjelman vastaisesti.
Eihän tämän tosiaan pitänyt olla terveysvinkkipalsta, joten loppuun vielä kaikista tärkein sisältö:
Lauantaiaamuna 8 km kevyttä, iltapäivällä 8 x 4' / 1' hölkkäpalautuksin
Sunnuntaina 35 kilometrin polkujuoksulenkki
Maanantaiaamuna 6 km kevyttä, iltapäivällä 11 km perusjuoksua
Eilen aamulla 6 km kevyttä, iltapäivällä 4 x 8' / 1' hölkkäpalautuksin
Tänään aamulla 9 km kevyttä, iltapäivällä 10 km perusjuoksua
Viime kaudella juoksin jokaikisen työmatkan aika pitkän jakson ajan. Aloin jossain vaiheessa laskea miten pitkä putki mulla on ilman lepopäiviä ja koska viimeksi on jäänyt työmatka juoksematta. Kevyempien viikkojen ohjelmoinnissa tästä tuli aika paljon hankaluuksia kun mulle kertyy viikossa vähintään 60 km juoksua pelkistä työmatkoista. Ajauduin tilanteeseen, jossa en päässyt helposti alle sadan kilometrin viikkoihin. Kisaviikkojen osalta ei varmaan tullut palauduttua parhaalla mahdollisella tavalla kun oli muka pakko jatkaa töihin juoksemista. Juoksin jopa muutaman arki-iltana olevana kisapäivänä työmatkat ja muutama kolmen harjoituksen päiväkin kertyi. Voimia olisi kannattanut säästää kisoihin.
Tuo on vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa putken ylläpitäminen on saanut toimimaan sinnikkäästi jopa omien tavoitteiden vastaisella tavalla.
Toisenlainen ongelma liittyy taas positiivisen putken katkeamiseen. Minähän tein onnistuneen elämänmuutoksen vuosina 2007-2008; pudotin painoa 35 kiloa ja hankkiuduin juoksukuntoon. Olin yrittänyt laihduttaa ja aloittaa kuntoilua jo aiemmin, mutta ongelmana tahtoi olla hyvin alkaneiden terveysputkien katkeileminen. Tuntui kamalalta jos oli saanut pudotettua painoa esimerkiksi kolme kiloa ja jonain viikonloppuna tuli kilo takapakkia. Terveyden kannalta huonoon valintaan sorruttua oli niin vaikea ryhtyä uudestaan tekemään hyviä valintoja kun jouduin aloittamaan taas nollasta.
Paljon fiksumpaa olisi ollut unohtaa edessä oleva kuukausien työ, taakse jääneet muutamat kilot ja tehdä vain joka päivä uudestaan valinnat terveellisempien elämäntapojen suhteen. Jos joku päivä tulee syötyä rutkasti jäätelöä niin mitä sitten? Tärkeintä on, että suurimpana osana päivistä tulee tehtyä oikeita valintoja. Kunnossa olevat elämäntavat eivät pariin hairahdukseen sorru.
Olen laatinut harjoitusohjelman jota pyrin seuraamaan, mutta olisi hullua lähteä esimerkiksi yrittämään tehokasta harjoitusta lopen uupuneena. En näe harjoittelun epäonnistuneen mikäli pari päivää menisi ohjelman vastaisesti.
Eihän tämän tosiaan pitänyt olla terveysvinkkipalsta, joten loppuun vielä kaikista tärkein sisältö:
Lauantaiaamuna 8 km kevyttä, iltapäivällä 8 x 4' / 1' hölkkäpalautuksin
Sunnuntaina 35 kilometrin polkujuoksulenkki
Maanantaiaamuna 6 km kevyttä, iltapäivällä 11 km perusjuoksua
Eilen aamulla 6 km kevyttä, iltapäivällä 4 x 8' / 1' hölkkäpalautuksin
Tänään aamulla 9 km kevyttä, iltapäivällä 10 km perusjuoksua
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Granaattiomena
Olen pannut merkille, miten iloisen näköiset ihmiset syövät granaattiomenaa blogeissa, lehtiartikkeleissa ja tv-ohjelmissa ja päätin minäkin rohkaista mieltä ja kokeilla. Ostin yhden granaattiomenan ja syötyäni päivällisen kävin tekemään tarkempaa tuttavuutta. Hain toki ensin netistä ohjeita granaattiomenan syömiseen. Tässä vaiheessa alkoi vähän epäilyttää, kun hedelmän ominaisuuksia hehkutettiin kyllä vaikka kuinka paljon mutta syömiseen ei ollut mitään käytännön ohjeita.
No, halkaisin hedelmän veitsellä ja siellähän oli ällöttävän verisen sammakonkudun näköistä massaa. Jotain tuollaista olin osannut odottaakin, joten eipä hätää. Pistin lusikan massaan aikeenani lohkaista pala herkullista mössöä. Roiskis! Hedelmästä lähti hirveällä kaarella mehua eikä lusikka uponnut milliäkään. "Johan nyt on markkinat", ajattelin ja kävin hakemassa terävämmän lusikan. SPRUITS! Sama tulos.
Tässä vaiheessa meni hermot ja totesin että minullehan ei mokoma ompuntekele ala ryppyilemään. Otin granaattiomenasta tukevan otteen ja pidin sitä keittolautasen yllä. Puristin niin kovaa mitä ikinä pystyin, samalla voimakkaasti karjuen mahdollisen vastarinnan lannistamiseksi. Siinä vaiheessa kun hedelmästä ei enää tirissyt tippaakaan irti lautasen pohjalla oli surkean pieni läntti mehua. Vasta äskenhän se roiski vaikka kuinka? Kaiken lisäksi mehu oli aika onnettoman makuista.
Siis pakkohan tämän on olla joku terveysihmisten yhteinen vitsi, että kehutaan yhdessä tällaista superfoodia ja naureskellaan kun pahaa-aavistamattomat ponnistelevat saadakseen edes yhden lusikallisen herkkua syötäväksi. Voin kertoa että ei kannata.
Koska tämä on juoksuaiheinen blogi eikä mikään terveysvinkkipalsta kerrotaan nyt vielä, että eilen aamulla läiskin 6 km kevyttä ja iltapäivällä 11 km perusjuoksua. Tänään aamulla 8 km kevyttä ja iltapäivällä 11 km perusjuoksua.
No, halkaisin hedelmän veitsellä ja siellähän oli ällöttävän verisen sammakonkudun näköistä massaa. Jotain tuollaista olin osannut odottaakin, joten eipä hätää. Pistin lusikan massaan aikeenani lohkaista pala herkullista mössöä. Roiskis! Hedelmästä lähti hirveällä kaarella mehua eikä lusikka uponnut milliäkään. "Johan nyt on markkinat", ajattelin ja kävin hakemassa terävämmän lusikan. SPRUITS! Sama tulos.
Tässä vaiheessa meni hermot ja totesin että minullehan ei mokoma ompuntekele ala ryppyilemään. Otin granaattiomenasta tukevan otteen ja pidin sitä keittolautasen yllä. Puristin niin kovaa mitä ikinä pystyin, samalla voimakkaasti karjuen mahdollisen vastarinnan lannistamiseksi. Siinä vaiheessa kun hedelmästä ei enää tirissyt tippaakaan irti lautasen pohjalla oli surkean pieni läntti mehua. Vasta äskenhän se roiski vaikka kuinka? Kaiken lisäksi mehu oli aika onnettoman makuista.
Siis pakkohan tämän on olla joku terveysihmisten yhteinen vitsi, että kehutaan yhdessä tällaista superfoodia ja naureskellaan kun pahaa-aavistamattomat ponnistelevat saadakseen edes yhden lusikallisen herkkua syötäväksi. Voin kertoa että ei kannata.
Koska tämä on juoksuaiheinen blogi eikä mikään terveysvinkkipalsta kerrotaan nyt vielä, että eilen aamulla läiskin 6 km kevyttä ja iltapäivällä 11 km perusjuoksua. Tänään aamulla 8 km kevyttä ja iltapäivällä 11 km perusjuoksua.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Viesteistä aluemestaruuskultaa ja päälle vauhtikestävyysharjoitus
Päästiin paikallekkin varsin mainiosti ja ajoissa vaikka kyytien sopiminen jäi aika viime tinkaan. Pääsin verryttelemään kaikessa rauhassa mihin olin hyvin tyytyväinen. Inhoan valmistautua kisaan kiireellä. Kiitos vaan kyydeistä Pasi N. ja Pasi S. Meitä asteli radalle kolme joukkuetta kisaamaan aluemestaruudesta vai oliko nuo nyt tarkkaan ottaen vielä Pohjois-Suomen mestaruuskisat. Minä olin saanut kunnian aloittaa ja muut ykkösosuudella olivat Jani M. Limingan Niittomiehistä ja Antti H. Kuivasjärven Auran kakkosjoukkueesta.
Paukusta Jani lähti kauheaa kyytiä, en jaksa sprintatakkaan noin kovaa. Pienen järkytyksen jälkeen totesin että ei se Janikaan mahda aivan noin kova olla vetämää 1500 metriä, mutta koitin pysytellä maksimissaan 10 metrin etäisyydellä. Antti sinnitteli meikäläisen kannoilla. Niin siinä sitten kävikin, että aloin hivuttaa Jania kiinni vähitellen ja vetäisin viimeisen parinsadan metrin aikana kirillä ykkösenä vaihtoon.
Seuraavalla osuudella meiltä juoksi Ville P., Niittomiehiltä Juha-Matti H. ja Auran kakkosjoukkueen Pasi N. Ville ja Juhis kävivät raivokasta kamppailua kunnes Juhis joutui taittumaan ja Ville alkoi kasvattaa kaulaa. Sen verran täytyy tässä mainita, että Ville on sen verran innokas suunnistaja että juoksi risoilla suunnistuskengillä tämänkin kisan. Pasi taisi jäädä jonkun matkaa, mutta säilytti iskuetäisyyden. Järjestys säilyi samanlaisena seuraavaan vaihtoon.
Aura I:n nuorin juoksija Viljami juoksi tosi pirteästi ykköspaikan säilyttäen ja onnistui pudottamaan Niittomiesten Oula M:n melkoisen kauaksi. Aura II:n Jani L. puolestaan pystyi tässä vaiheessa hyvällä juoksullaan ehkä jo hieman saavuttamaan kakkossijaa. Viljamin saaman etumatkan turvin Antti M:n ei tarvinnut ankkuriosuudellaan muuta kuin rallatella kevyesti maaliin voiton varmistaen. Antillahan oli vielä 4 x 400 m viesti juostavana, joten ei kannattanut tuhlata voimia. Kakkossijan kanssa kävi kuitenkin niin että Pasi S. onnistui juoksemaan kiinni Niittomiesten Patric M:n ja vei Auran kakkosjoukkueen hopeasijalle. Hienosti juostu Pasi S. ja koko Auran kakkosjoukkue!
Palkintojenjaon jälkeen oli kulunut noin puoli tuntia omasta juoksusta joten läksin tekemään vielä 20 minuutin vauhtikestävyysharjoituksen läheiselle kuntoradalle. Vauhti ei päätä huimannut, mutta jaksoin juosta hengästyneenä 20 minuuttia. Ihan hyvä treeni tuohon päälle.
Seuraava startti on varmaankin PSM-kisoissa heinäkuussa 5000 metriä.
Lisäys vielä! Mun väliajaksi oli napattu 4'36 joten pystyin kiristämään testijuoksusta ihan mukavasti sekunteja pois.
Paukusta Jani lähti kauheaa kyytiä, en jaksa sprintatakkaan noin kovaa. Pienen järkytyksen jälkeen totesin että ei se Janikaan mahda aivan noin kova olla vetämää 1500 metriä, mutta koitin pysytellä maksimissaan 10 metrin etäisyydellä. Antti sinnitteli meikäläisen kannoilla. Niin siinä sitten kävikin, että aloin hivuttaa Jania kiinni vähitellen ja vetäisin viimeisen parinsadan metrin aikana kirillä ykkösenä vaihtoon.
Seuraavalla osuudella meiltä juoksi Ville P., Niittomiehiltä Juha-Matti H. ja Auran kakkosjoukkueen Pasi N. Ville ja Juhis kävivät raivokasta kamppailua kunnes Juhis joutui taittumaan ja Ville alkoi kasvattaa kaulaa. Sen verran täytyy tässä mainita, että Ville on sen verran innokas suunnistaja että juoksi risoilla suunnistuskengillä tämänkin kisan. Pasi taisi jäädä jonkun matkaa, mutta säilytti iskuetäisyyden. Järjestys säilyi samanlaisena seuraavaan vaihtoon.
Aura I:n nuorin juoksija Viljami juoksi tosi pirteästi ykköspaikan säilyttäen ja onnistui pudottamaan Niittomiesten Oula M:n melkoisen kauaksi. Aura II:n Jani L. puolestaan pystyi tässä vaiheessa hyvällä juoksullaan ehkä jo hieman saavuttamaan kakkossijaa. Viljamin saaman etumatkan turvin Antti M:n ei tarvinnut ankkuriosuudellaan muuta kuin rallatella kevyesti maaliin voiton varmistaen. Antillahan oli vielä 4 x 400 m viesti juostavana, joten ei kannattanut tuhlata voimia. Kakkossijan kanssa kävi kuitenkin niin että Pasi S. onnistui juoksemaan kiinni Niittomiesten Patric M:n ja vei Auran kakkosjoukkueen hopeasijalle. Hienosti juostu Pasi S. ja koko Auran kakkosjoukkue!
Palkintojenjaon jälkeen oli kulunut noin puoli tuntia omasta juoksusta joten läksin tekemään vielä 20 minuutin vauhtikestävyysharjoituksen läheiselle kuntoradalle. Vauhti ei päätä huimannut, mutta jaksoin juosta hengästyneenä 20 minuuttia. Ihan hyvä treeni tuohon päälle.
Seuraava startti on varmaankin PSM-kisoissa heinäkuussa 5000 metriä.
Lisäys vielä! Mun väliajaksi oli napattu 4'36 joten pystyin kiristämään testijuoksusta ihan mukavasti sekunteja pois.
torstai 19. kesäkuuta 2014
1500 m testijuoksu ja vauhtikestävyysharjoitus
Ensi viikolla juostaan pm-viestit ja Kuivasjärven Auralta on niin paljon halukkaita 4 x 1500 m viestiin, että päätimme pitää testijuoksun joukkueiden muodostamista varten. Kokoonnuimme neljästään eilen Raatin kentälle futispelin jälkeen juoksemaan 1500 m testikisan. Muutama juoksija valittiin ykkösjoukkueeseen ihan vanhojen näyttöjen perusteella ja yksi heistä oli mukana testikisassamme.
Pienten verryttelyjen jälkeen asetuimme viivalle ja paikalle omaa treeniään tekemään sattunut Sami lähetti meidät matkaan. Jäin startissa vähän jalkoihin, mutta puikkelehdin siitä jo eka suoralla kärkeen. Juostiin ensimmäinen kierros 1'12 ja koitin pikkuisen rauhoittaa. Rauhoitin vähän turhan tehokkaasti kun vilkaisin kelloa toka kierroksella ja se näytti jo 2'30. Ville kipaisi ohi ja lähti kiihdyttämään vauhtia. Minä yritin vähän aikaa roikkua mukana huonolla menestyksellä. Pidin kuitenkin loput takana ja 300 m ennen maalia lähdin kiristämään tahtia. Ville karkasi jo ainakin 50 metrin päähän ja minun ajaksi tuli 4'44. Kisassa lähtee varmasti kovempaa, sillä juoksin peruslenkkarit jalassa ja säästellen.
Verryteltiin jotain 15 minuuttia ja sitten lähdettiin Antin kanssa tekemään vauhtikestävyysharjoitusta. Tuollainen 1500 m otatus on toki hengästyttävä repäisy, mutta palautumisajan optimoimiseksi kannattaa tehdä jotain pientä siihen päälle mikäli jaksaa. Minä läksin juoksemaan 6000 m kiihtyvänä ja Antti otti siihen tonnin vetoja käyttäen meikäläistä veturina. Onnistuin juoksemaan tuon 6000 m tonnin väliajat tasaisesti kiihdyttäen 3'53...3'36 ja keskivauhdiksi asettui 3'46 / km.
Kylläpä jäi hyvä fiilis tuon vk:n jäljiltä. Minusta tuntuu, että olen saavuttanut nyt kuntotason jonka perusteella on hyvä jatkaa harjoittelua eteenpäin. Harjoitusta tosiaan tarvitsenkin ennen aikuisurheilun SM-kisojen 5000 m sekä 10 000 m juoksuja.
Pienten verryttelyjen jälkeen asetuimme viivalle ja paikalle omaa treeniään tekemään sattunut Sami lähetti meidät matkaan. Jäin startissa vähän jalkoihin, mutta puikkelehdin siitä jo eka suoralla kärkeen. Juostiin ensimmäinen kierros 1'12 ja koitin pikkuisen rauhoittaa. Rauhoitin vähän turhan tehokkaasti kun vilkaisin kelloa toka kierroksella ja se näytti jo 2'30. Ville kipaisi ohi ja lähti kiihdyttämään vauhtia. Minä yritin vähän aikaa roikkua mukana huonolla menestyksellä. Pidin kuitenkin loput takana ja 300 m ennen maalia lähdin kiristämään tahtia. Ville karkasi jo ainakin 50 metrin päähän ja minun ajaksi tuli 4'44. Kisassa lähtee varmasti kovempaa, sillä juoksin peruslenkkarit jalassa ja säästellen.
Verryteltiin jotain 15 minuuttia ja sitten lähdettiin Antin kanssa tekemään vauhtikestävyysharjoitusta. Tuollainen 1500 m otatus on toki hengästyttävä repäisy, mutta palautumisajan optimoimiseksi kannattaa tehdä jotain pientä siihen päälle mikäli jaksaa. Minä läksin juoksemaan 6000 m kiihtyvänä ja Antti otti siihen tonnin vetoja käyttäen meikäläistä veturina. Onnistuin juoksemaan tuon 6000 m tonnin väliajat tasaisesti kiihdyttäen 3'53...3'36 ja keskivauhdiksi asettui 3'46 / km.
Kylläpä jäi hyvä fiilis tuon vk:n jäljiltä. Minusta tuntuu, että olen saavuttanut nyt kuntotason jonka perusteella on hyvä jatkaa harjoittelua eteenpäin. Harjoitusta tosiaan tarvitsenkin ennen aikuisurheilun SM-kisojen 5000 m sekä 10 000 m juoksuja.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Maantiekymppi Ylivieskan kärkimaratonilla 14.6.2014
Riitta oli kysellyt porukkaa Kärkimaratonille jo SM-maastoista lähtien, mutta emmin melko pitkään lähteä kisaamaan näin vähillä harjoitusmäärillä. Viime viikkoina olen kuitenkin saanut nostettua kuntoa sen verran hyvin, että koin olevani valmis juoksemaan kymmenen kilometriä kilpavauhdilla. Olin vähän tuumaillut, että voisin olla jossain 36'XX kunnossa.
Verryttelyssä tuntuma oli ihan hyvä ja päätin, etten katso kisan aikana kelloa vaan haen rentoa mutta kovavauhtista juoksua. Lähtölaukauksesta lähti kärkeen kolme juoksijaa ja minä jäin kakkosryhmän hännille. Ei minulla oikein ollut halua yrittää kärjen kantaan, sen verran kovaa vauhtia aloittivat. Siitä sitä kisavauhtia sitten lompotettiin ja hivuttauduin neljänneksi. Kärki oli miltei koko matkan näkyvissä mutta kuitenkin niin kaukana ettei toiveita ollut ottaa kiinni.
Kahdeksan kilometrin paikkeilla kuului takaa reippaan kuuloista askellusta ja mietin, että onko muka joku ottanut noin järkyttävän loppukirin. Vielä mitä, sieltähän tuli Holapan Jouni joka oli lähtenyt yli 500 metriä kauempaa koska osallistui joukkuekisaan jossa neljä juoksijaa juoksi yhteensä maratonin mittaisen matkan. Jouni jäi vähäksi aikaa antamaan vetoapua, mutta en oikein saanut iskettyä enää kantaan.
Eipä tuo vauhti mitenkään hyytynytkään. Jäin lopulta satakunta metriä kolmannesta sijasta ja aika oli 35'28. Olen tosi tyytyväinen tähän tulokseen sillä SM-maastoihin verrattuna selvää kehitystä on tapahtunut. Nyt vain perustreeniä samaan malliin niin hyvä tulee.
Verryttelyssä tuntuma oli ihan hyvä ja päätin, etten katso kisan aikana kelloa vaan haen rentoa mutta kovavauhtista juoksua. Lähtölaukauksesta lähti kärkeen kolme juoksijaa ja minä jäin kakkosryhmän hännille. Ei minulla oikein ollut halua yrittää kärjen kantaan, sen verran kovaa vauhtia aloittivat. Siitä sitä kisavauhtia sitten lompotettiin ja hivuttauduin neljänneksi. Kärki oli miltei koko matkan näkyvissä mutta kuitenkin niin kaukana ettei toiveita ollut ottaa kiinni.
Kahdeksan kilometrin paikkeilla kuului takaa reippaan kuuloista askellusta ja mietin, että onko muka joku ottanut noin järkyttävän loppukirin. Vielä mitä, sieltähän tuli Holapan Jouni joka oli lähtenyt yli 500 metriä kauempaa koska osallistui joukkuekisaan jossa neljä juoksijaa juoksi yhteensä maratonin mittaisen matkan. Jouni jäi vähäksi aikaa antamaan vetoapua, mutta en oikein saanut iskettyä enää kantaan.
Eipä tuo vauhti mitenkään hyytynytkään. Jäin lopulta satakunta metriä kolmannesta sijasta ja aika oli 35'28. Olen tosi tyytyväinen tähän tulokseen sillä SM-maastoihin verrattuna selvää kehitystä on tapahtunut. Nyt vain perustreeniä samaan malliin niin hyvä tulee.
perjantai 23. toukokuuta 2014
Kisamatkan puutelista
Kyllästyin viime kaudella miettimään mitä kaikkea pitää ottaa mukaan kilpailureissuihin ja laadin listan kaikesta tarvittavasta. Olen tallentanut listan taulukkolaskentamuotoon nettipalveluun, johon pääsen käsiksi kaikilla päätelaitteillani. Pakatessani minun täytyy vain merkitä jokaisen artikkelin kohdalle 'e' eli ei tarvita tai 'x' eli pakattu mukaan.
Mikäli jokin artikkeli osoittautuu useimmiten turhaksi voin poistaa sen listata. Jos taas huomaan reissussa, että olisi ollut hyvä ottaa mukaan jotain merkkaan sen oitis listan jatkoksi. Jo parin kisareissun jälkeen tuo lista on osoittautunut tosi käteväksi. Mukaan ei tule turhaa roinaa eikä mitään unohdu matkasta. Kaiken lisäksi pakkaamiseen kuluu tosi vähän aikaa.
Tällä hetkellä meikäläisen puutelistaan kuuluu seuraavat artikkelit:
kilpatossut
verryttelytossut
kilpashortsit
kilpapaita hihaton
juoksusukkia
lyhyet juoksutrikoot
pitkät juoksutrikoot
juoksutakki
juoksulippis x 3
tekninen t-paita x 2
urheiluteippi
kylmäpussi
ideaaliside
shampoo
pyyhe
sykevyö + lähetin
sykemittari
muovipussi
hammasharja
t-paita
kalsarit
sukkia
Noilla pärjää usemmiten ja tuo käy pohjaksi myös valmistautuessa useimmille muillekin vapaa-ajan matkoille.
Mikäli jokin artikkeli osoittautuu useimmiten turhaksi voin poistaa sen listata. Jos taas huomaan reissussa, että olisi ollut hyvä ottaa mukaan jotain merkkaan sen oitis listan jatkoksi. Jo parin kisareissun jälkeen tuo lista on osoittautunut tosi käteväksi. Mukaan ei tule turhaa roinaa eikä mitään unohdu matkasta. Kaiken lisäksi pakkaamiseen kuluu tosi vähän aikaa.
Tällä hetkellä meikäläisen puutelistaan kuuluu seuraavat artikkelit:
kilpatossut
verryttelytossut
kilpashortsit
kilpapaita hihaton
juoksusukkia
lyhyet juoksutrikoot
pitkät juoksutrikoot
juoksutakki
juoksulippis x 3
tekninen t-paita x 2
urheiluteippi
kylmäpussi
ideaaliside
shampoo
pyyhe
sykevyö + lähetin
sykemittari
muovipussi
hammasharja
t-paita
kalsarit
sukkia
Noilla pärjää usemmiten ja tuo käy pohjaksi myös valmistautuessa useimmille muillekin vapaa-ajan matkoille.
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
SAUL SM-maastot Lempäälässä
Huonosti menneestä keväästä huolimatta päätin lähteä mukaan seuran reissuun SM-maastoihin. Alunperinhän minun oli tarkoitus juosta yleisessä sarjassa, mutta koska en ole harjoitellut käytännössä lainkaan päätin sittenkin osallistua M30-sarjaan. Olo oli hyvin epävarma ja mietin että jaksanko edes juosta kuutta kilometriä maastossa kilpatehoilla.
Päätin ottaa verryttelyn aika kevyesti enkä käynyt aamulenkillä lainkaan välttääkseni itseni väsyttämistä. Hoidin verryttelyt call-inin jälkeen ja asetuin viivalle kilpajuoksun kiinnostaessa sillä hetkellä aika vähän. Jäin heti paukusta tarkkailuasemiin ja koitin juosta rauhallisesti ryhmän mukana. Tuntui sen verran vaikealta, etten viitsinyt lähteä kovin höntyilemään. Jollain tapaa kuitenkin hengitys pelasi ja ohittelin alamäissä porukkaa. Ylämäissä taas minusta mentiin ohi.
Eka kierros oli ehkä kaikkein vaikein. Ensimmäinen tonni ei tuntunut tulevan täyteen millään. Siitä se sitten lähti vähän avautumaan ja väliaikojenkin perusteella sain kirittyä vauhtia loppua kohti ihan mukavasti. Sijoitus oli kuitenkin aika vaatimaton eikä aikakaan mikään hyvä ollut. Olin pari minuuttia hitaampi kuin vuosi sitten Oulaisissa pm-maastoissa jossa oli vaikeampi rata.
Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin ihan positiivinen mieli siitä, että jaksoin juosta kiihtyvästi. Kyllä tämä vielä tästä kunhan terveys kohenee.
Päätin ottaa verryttelyn aika kevyesti enkä käynyt aamulenkillä lainkaan välttääkseni itseni väsyttämistä. Hoidin verryttelyt call-inin jälkeen ja asetuin viivalle kilpajuoksun kiinnostaessa sillä hetkellä aika vähän. Jäin heti paukusta tarkkailuasemiin ja koitin juosta rauhallisesti ryhmän mukana. Tuntui sen verran vaikealta, etten viitsinyt lähteä kovin höntyilemään. Jollain tapaa kuitenkin hengitys pelasi ja ohittelin alamäissä porukkaa. Ylämäissä taas minusta mentiin ohi.
Eka kierros oli ehkä kaikkein vaikein. Ensimmäinen tonni ei tuntunut tulevan täyteen millään. Siitä se sitten lähti vähän avautumaan ja väliaikojenkin perusteella sain kirittyä vauhtia loppua kohti ihan mukavasti. Sijoitus oli kuitenkin aika vaatimaton eikä aikakaan mikään hyvä ollut. Olin pari minuuttia hitaampi kuin vuosi sitten Oulaisissa pm-maastoissa jossa oli vaikeampi rata.
Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin ihan positiivinen mieli siitä, että jaksoin juosta kiihtyvästi. Kyllä tämä vielä tästä kunhan terveys kohenee.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Halvalla liikkeelle
Juokseminen on kallis harrastus! Äkkiseltään varmaan tuntuu järjettömältä väitteeltä, mutta esimerkiksi juoksutossuihin menee jo aika monta euroa vuoden mittaan. Eräs melko yleinen nyrkkisääntö on, että juoksukengät kestävät n. 700...1000 km ennen kuin ne pitää uusia. Jotkut onnekkaat erikoistapaukset tosin selviävät huomattavastikin pitempään samoilla kengillä. Kun lenkkarikaupasta saa laadukkaita tossuja satasen pari menee ahkerasti tossua kuluttavalla juoksijalla jo useampi satanen vuodessa pelkkiin lenkkikenkiin. Lisäksi juoksijoille on tarjolla tietysti kaikenlaisia tekstiilejä, mittareita, juoksuvöitä ynnä muita varusteita. Urheiluliikkeissä kertyy helposti mukaan milloin mitäkin hienon näköisiä uusia vehkeitä tietysti uutuustuotteiden hintaan. Kulutus ryöstäytyy helposti käsistä niin että päästään nelinumeroisiin summiin vuositasolla.
Halusinkin kirjoittaa lyhyen ohjeen siitä, miten aloitteleva juoksija voi päästä mahdollisimman vähällä liikkeelle ja saada silti mahdollisimman monikäyttöisiä ja hyödyllisiä varusteita joilla pärjää oikeasti pitkälle. Monet varusteasiat ovat myös makuasioita mutta olen pyrkinyt valitsemaan suositukset nimenomaan tarpeellisuutta, monikäyttöisyyttä ja kestävyyttä silmällä pitäen. Tekemäni suositukset perustuvat omiin havaintoihini ja kokemuksiini joten jos joku asia tuntuu järjettömältä siihen kannattaakin suhtautua varauksella. En myöskään tiedä mitään naisten urheilualusvaatteista joten valitettavasti en pysty käsittelemään niitä tässä kirjoituksessa.
Kenkiä löytyy vaikka millä mitalla. On maastokenkiä, talvijuoksukenkiä, kilpatossuja, minimalistisia tossuja, tuettuja, kiertojäykkiä, kiertolöysiä, voimakkaasti vaimennettuja, piikkareita ja mitä kaikkea liekään. Kengät ovat juoksijan tärkein varuste ja niiden valinta on tietysti täysin yksilökohtaista. Aloittelijan kannattaa selvittää tarvitseeko pronaatiotukea tai muita erityisominaisuuksia ja valita nämä ominaisuudet tarjoavat perusharjoittelukengät. Erikoisemmissa olosuhteissa tietysti on hyötyä erikoisjalkineista mutta peruslenkkareilla pärjää käytännössä melkein missä tahansa tilanteissa. Samoilla lenkkareilla voi muuten juosta myös talvella. Ainoastaan liukkaimmille keleille tarvitsee nastalenkkarit jotka ovat erittäin hyödylliset ja pitkälle kantava sijoitus sillä vuositasolla niiden käyttö on niin vähäistä että samalla parilla pärjää yleensä monta vuotta.
Kannattaa sijoittaa juoksusukkiin. Hyvät juoksusukat ovat uskomattoman kestävät ja säästävät jalkoja hiertymiltä. Minulla juoksusukat ovat kestäneet vuosia ja jos joku sukka ei ole kestänyt vähintään vuotta olen laittanut merkin oitis boikottiin. Samat sukat ovat käyneet minulle kesät talvet, mitään erityisiä talvisukkia en ole käyttänyt.
Lyhyet juoksutrikoot ovat mainion monikäyttöiset. Niillä voi juosta melkein koko kesäkauden. Ne eivät hierrä ja ne kestävät ja kestävät lähes loputtomiin. Talvella ne voi pukea alimmaiseksi antamaan lisätuulensuojaa. Itse tykkään vielä enemmän kilpashortseista, mutta jos budjetti olisi todella tiukalla hankkisin lyhyet trikoot sillä ne ovat monikäyttöisemmät.
Ylävartalon suojaksi kannattaa hankkia tekninen t-paita. Ei hierrä ja sitä voi taas käyttää läpi vuoden sillä talvellakin se käy tarvittaessa lämmittävänä lisäkerroksena. Lämpimille keleille voi toki harkita hihatonta, mutta se ei taaskaan ole läheskään yhtä monikäyttöinen vaate kuin t-paita. Pitkähihaiset tekniset ohuet paidat ovat osoittautuneet meikäläisen käytössä täysin tarpeettomiksi. Sen sijaan kannattaa hankkia kevyt juoksutakki, jolla pärjää viileistä kesäkeleistä sadekeleihin ja aina talvipakkasille asti. Kylmällä kelillä puetaan vain enemmän vaatetta takin alle. Lisävinkkinä jos ei meinaa löytyä hiertämätöntä paitaa: urheiluteippi on halpaa ja suojaa kivuliailta hiertymiltä.
Pitkät trikoot ovat aika suosittuja, mutta erityisen tiukan budjetin kanssa kannattaa panostaa ihan kunnon ulkoiluhousuihin ja -takkiin. Sopivien aluskerrastojen kanssa niin kylmää keliä ei pitäisi tullakaan ettei pärjää. Hiihtoasu on aika hyvä valinta, kunhan nyt ei erehdy mitään ohutta kilpa-asua hankkimaan. Ei kannata laittaa liian järeää ja paksua asua sillä talvellakin juostessa tulee helpommin liian kuuma kuin kylmä.
Pitkä tekninen aluskerrasto riittää useimmille keleille hiihtoasun alle, mutta kaikista kovimmille pakkasille kannattaa sijoittaa microfleeceen. Lyhyet trikoot + tekninen aluskerrasto + microfleece + hiihtoasu on osoittautunut sellaiseksi yhdistelmäksi ettei Oulun korkeudella niin kylmää keliä ole tullut etteikö juosta olisi voinut.
Pipoja kannattaa hankkia mieluummin muutamia ohuita kuin yksi järeä. Olen pistänyt kylmimmillä keleillä jopa kolme pipoa päällekkäin. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että pipo on tarpeeksi pitkä. Jostain syystä noissa urheilupipoissa näkyy paljon aivan liian lyhyitä malleja jotka käyvät paremmin sisä- kuin ulkokäyttöön.
Hanskoissa sama kaava toistuu - mieluummin useita ohuita ja vielä kylmimmille keleille lapaset. Lapasten sisään mahtuu vaikka kuinka monet väljät sormikkaat. Omassa käytössäni hiihtohanskat ovat osoittautuneet huonoksi valinnaksi. Ne tuntuvat olevan aina joko aivan liian kuumat tai sitten täysin riittämättömät.
Mittarit ovat kivoja ja hyödyllisiäkin, mutta hienointa ja kalleinta sykemittaria ei välttämättä tarvitse. Kaikista tärkein mittausväline juoksijalle on mielestäni kello. Seuraavaksi tärkein on tietää matkan pituus. Sykemittauskin on hyvä apuväline harjoitusten rasitustason säätöön. Mikään näistä ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätön ja on hyvä pitää mielessä mitä mittarilta
tarvitsee ja haluaa. Uuden urheilutietokoneen hankittua tulee varsin nopeasti seuraava houkutteleva tuoteversio markkinoille ja silloin ei kannata sortua harkitsemattomiin varustepäivityksiin. Jos käytössä on kehittyneempi puhelin kannattaa myös tarkistaa riittääkö se haluttujen mittausten tekemiseen. Toisaalta hyvä perussykemittari on lenkillä puhelinta käytettävämpi ja palvelee kuitenkin oikein käytettynä vuositolkulla.
Kannattaa miettiä harrastaako juoksemista vai juoksuvarusteita. Uusi kilpa-asu on varmasti kiva ja kevään väreissä olevat tossut houkuttelevat. On kuitenkin tarpeetonta ostaa kaappiin lojumaan kovin monia kilpa-asuja sekä eri värisiä takkeja ja eri lenkkarien väreihin sopivia paitoja. On myöskin tarpeetonta kärsiä huonoista varusteista sillä laadukkaat vaate- ja varustehankinnat palvelevat pitkään ja säästöä kannattaa hakea päällekkäisyyden poistolla.
Halusinkin kirjoittaa lyhyen ohjeen siitä, miten aloitteleva juoksija voi päästä mahdollisimman vähällä liikkeelle ja saada silti mahdollisimman monikäyttöisiä ja hyödyllisiä varusteita joilla pärjää oikeasti pitkälle. Monet varusteasiat ovat myös makuasioita mutta olen pyrkinyt valitsemaan suositukset nimenomaan tarpeellisuutta, monikäyttöisyyttä ja kestävyyttä silmällä pitäen. Tekemäni suositukset perustuvat omiin havaintoihini ja kokemuksiini joten jos joku asia tuntuu järjettömältä siihen kannattaakin suhtautua varauksella. En myöskään tiedä mitään naisten urheilualusvaatteista joten valitettavasti en pysty käsittelemään niitä tässä kirjoituksessa.
Kenkiä löytyy vaikka millä mitalla. On maastokenkiä, talvijuoksukenkiä, kilpatossuja, minimalistisia tossuja, tuettuja, kiertojäykkiä, kiertolöysiä, voimakkaasti vaimennettuja, piikkareita ja mitä kaikkea liekään. Kengät ovat juoksijan tärkein varuste ja niiden valinta on tietysti täysin yksilökohtaista. Aloittelijan kannattaa selvittää tarvitseeko pronaatiotukea tai muita erityisominaisuuksia ja valita nämä ominaisuudet tarjoavat perusharjoittelukengät. Erikoisemmissa olosuhteissa tietysti on hyötyä erikoisjalkineista mutta peruslenkkareilla pärjää käytännössä melkein missä tahansa tilanteissa. Samoilla lenkkareilla voi muuten juosta myös talvella. Ainoastaan liukkaimmille keleille tarvitsee nastalenkkarit jotka ovat erittäin hyödylliset ja pitkälle kantava sijoitus sillä vuositasolla niiden käyttö on niin vähäistä että samalla parilla pärjää yleensä monta vuotta.
Kannattaa sijoittaa juoksusukkiin. Hyvät juoksusukat ovat uskomattoman kestävät ja säästävät jalkoja hiertymiltä. Minulla juoksusukat ovat kestäneet vuosia ja jos joku sukka ei ole kestänyt vähintään vuotta olen laittanut merkin oitis boikottiin. Samat sukat ovat käyneet minulle kesät talvet, mitään erityisiä talvisukkia en ole käyttänyt.
Lyhyet juoksutrikoot ovat mainion monikäyttöiset. Niillä voi juosta melkein koko kesäkauden. Ne eivät hierrä ja ne kestävät ja kestävät lähes loputtomiin. Talvella ne voi pukea alimmaiseksi antamaan lisätuulensuojaa. Itse tykkään vielä enemmän kilpashortseista, mutta jos budjetti olisi todella tiukalla hankkisin lyhyet trikoot sillä ne ovat monikäyttöisemmät.
Ylävartalon suojaksi kannattaa hankkia tekninen t-paita. Ei hierrä ja sitä voi taas käyttää läpi vuoden sillä talvellakin se käy tarvittaessa lämmittävänä lisäkerroksena. Lämpimille keleille voi toki harkita hihatonta, mutta se ei taaskaan ole läheskään yhtä monikäyttöinen vaate kuin t-paita. Pitkähihaiset tekniset ohuet paidat ovat osoittautuneet meikäläisen käytössä täysin tarpeettomiksi. Sen sijaan kannattaa hankkia kevyt juoksutakki, jolla pärjää viileistä kesäkeleistä sadekeleihin ja aina talvipakkasille asti. Kylmällä kelillä puetaan vain enemmän vaatetta takin alle. Lisävinkkinä jos ei meinaa löytyä hiertämätöntä paitaa: urheiluteippi on halpaa ja suojaa kivuliailta hiertymiltä.
Pitkät trikoot ovat aika suosittuja, mutta erityisen tiukan budjetin kanssa kannattaa panostaa ihan kunnon ulkoiluhousuihin ja -takkiin. Sopivien aluskerrastojen kanssa niin kylmää keliä ei pitäisi tullakaan ettei pärjää. Hiihtoasu on aika hyvä valinta, kunhan nyt ei erehdy mitään ohutta kilpa-asua hankkimaan. Ei kannata laittaa liian järeää ja paksua asua sillä talvellakin juostessa tulee helpommin liian kuuma kuin kylmä.
Pitkä tekninen aluskerrasto riittää useimmille keleille hiihtoasun alle, mutta kaikista kovimmille pakkasille kannattaa sijoittaa microfleeceen. Lyhyet trikoot + tekninen aluskerrasto + microfleece + hiihtoasu on osoittautunut sellaiseksi yhdistelmäksi ettei Oulun korkeudella niin kylmää keliä ole tullut etteikö juosta olisi voinut.
Pipoja kannattaa hankkia mieluummin muutamia ohuita kuin yksi järeä. Olen pistänyt kylmimmillä keleillä jopa kolme pipoa päällekkäin. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että pipo on tarpeeksi pitkä. Jostain syystä noissa urheilupipoissa näkyy paljon aivan liian lyhyitä malleja jotka käyvät paremmin sisä- kuin ulkokäyttöön.
Hanskoissa sama kaava toistuu - mieluummin useita ohuita ja vielä kylmimmille keleille lapaset. Lapasten sisään mahtuu vaikka kuinka monet väljät sormikkaat. Omassa käytössäni hiihtohanskat ovat osoittautuneet huonoksi valinnaksi. Ne tuntuvat olevan aina joko aivan liian kuumat tai sitten täysin riittämättömät.
Mittarit ovat kivoja ja hyödyllisiäkin, mutta hienointa ja kalleinta sykemittaria ei välttämättä tarvitse. Kaikista tärkein mittausväline juoksijalle on mielestäni kello. Seuraavaksi tärkein on tietää matkan pituus. Sykemittauskin on hyvä apuväline harjoitusten rasitustason säätöön. Mikään näistä ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätön ja on hyvä pitää mielessä mitä mittarilta
tarvitsee ja haluaa. Uuden urheilutietokoneen hankittua tulee varsin nopeasti seuraava houkutteleva tuoteversio markkinoille ja silloin ei kannata sortua harkitsemattomiin varustepäivityksiin. Jos käytössä on kehittyneempi puhelin kannattaa myös tarkistaa riittääkö se haluttujen mittausten tekemiseen. Toisaalta hyvä perussykemittari on lenkillä puhelinta käytettävämpi ja palvelee kuitenkin oikein käytettynä vuositolkulla.
Kannattaa miettiä harrastaako juoksemista vai juoksuvarusteita. Uusi kilpa-asu on varmasti kiva ja kevään väreissä olevat tossut houkuttelevat. On kuitenkin tarpeetonta ostaa kaappiin lojumaan kovin monia kilpa-asuja sekä eri värisiä takkeja ja eri lenkkarien väreihin sopivia paitoja. On myöskin tarpeetonta kärsiä huonoista varusteista sillä laadukkaat vaate- ja varustehankinnat palvelevat pitkään ja säästöä kannattaa hakea päällekkäisyyden poistolla.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Säkkituoli
Ennen talven kestänyttä juoksutaukoa keskivartalo tuntui nyrkkeilysäkiltä. Ei siltä että olisi joutunut päivittäin piestyksi, vaan keskivartalon suoma tuki juoksussa tuntui hyvältä ja vakaalta. Nyt kun lähtee lenkille tuntuma on enemmänkin kuin takaa ratkeamassa olevalla säkkituolilla. Mutta mitäpä siitä, harjoittelemallahan se tuki taas alkaa löytyä.
Olen kokeillut lyhyitä pätkiä kilpavauhtista juoksua ja hapenoton puolesta asiat tuntuvat olevan yllättävänkin hyvin. Nyt lieneekin tärkeintä saada lihaksisto taas iskuun ja peruskestävyyttä paremmalle tolalle.
Olen kokeillut lyhyitä pätkiä kilpavauhtista juoksua ja hapenoton puolesta asiat tuntuvat olevan yllättävänkin hyvin. Nyt lieneekin tärkeintä saada lihaksisto taas iskuun ja peruskestävyyttä paremmalle tolalle.
tiistai 25. helmikuuta 2014
Flunssaa pukkaa
Juuri kun sain määrää varovaiseen kasvuun alkoi kurkkua, korvia ja silmiä sen verran kivistelemään, että lienee parasta jättää tämänpäiväinen juoksulenkki väliin. Nyt on kyllä niin huonot kelitkin, ettei pois jäävä viiden kilometrin kevyt taida paljoa tässä tilanteessa haitata.
Luulisi, että PF ja nyt vielä päälle puskeva flunssakin veisivät mielen matalaksi mutta vielä mitä. Edelliskaudesta ja -syksystä ei jää päällimmäisenä mieleen vaikeudet vaan mahtavat kokemukset ja muistot ensimmäisen kunnollisen kilpailukauden parissa. Kaivelin iltapäivällä arkistoistani kesältä kertyneitä kuvia ja kisaraportteja. Juoksu on rikastuttanut todella paljon elämääni ja tuntuu hyvältä muistellessa kovia vääntöjä, tappioitakin. Niiden lisäksi tietysti hurja määrä nautinnollisia harjoituslenkkejä.
Viimeksi kirjoitin, että kiirettä harjoitusrumban aloittamiseen ei vielä tunnu olevan. Kyllä sitä paloa ja tahtoa kuitenkin vielä on. Turhanpäiväisen tuskailun ja ahdistuksen sijasta mielessä on kuitenkin enemmän nämä viime kauden positiiviset kokemukset ja toiveet että jotain vastaavaa saan kokea vielä tulevaisuudessakin.
Luulisi, että PF ja nyt vielä päälle puskeva flunssakin veisivät mielen matalaksi mutta vielä mitä. Edelliskaudesta ja -syksystä ei jää päällimmäisenä mieleen vaikeudet vaan mahtavat kokemukset ja muistot ensimmäisen kunnollisen kilpailukauden parissa. Kaivelin iltapäivällä arkistoistani kesältä kertyneitä kuvia ja kisaraportteja. Juoksu on rikastuttanut todella paljon elämääni ja tuntuu hyvältä muistellessa kovia vääntöjä, tappioitakin. Niiden lisäksi tietysti hurja määrä nautinnollisia harjoituslenkkejä.
Viimeksi kirjoitin, että kiirettä harjoitusrumban aloittamiseen ei vielä tunnu olevan. Kyllä sitä paloa ja tahtoa kuitenkin vielä on. Turhanpäiväisen tuskailun ja ahdistuksen sijasta mielessä on kuitenkin enemmän nämä viime kauden positiiviset kokemukset ja toiveet että jotain vastaavaa saan kokea vielä tulevaisuudessakin.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Terveysliikuntaa
Jalka on suonut viime viikkoina harrastaa terveysliikuntaa. Harjoittelusta en oikein vielä kehtaa puhua, kun viikon liikuntamäärä on koostunut työmatkojen fillaroinnista, leuanvetohaasteesta ja kolmesta juoksulenkistä.
Leuanvetohaaste on vuoden alusta alkanut leikkimielinen tempaus, jossa vedettiin vuoden ensimmäisenä päivänä yksi leuka ja jokaisena seuraavana päivänä yksi leuka enemmän kuin edellisenä päivänä. Leuat sai toki vetää päivän mittaan, ei tarvinnut vetää yhdessä sarjassa. Eilen oli rästinä 52 leukaa, mutta olkapää alkoi vihloa sen verran että jätin leikin tältä erää kesken.
Viime kauden aikana olin ehkä alkanut pitää jo itsestäänselvänä, että pystyn juoksemaan joka päivä - yleensä kaksikin harjoitusta. Plantaarifaskiitti ei aluksi hidastanut treenitahtia, koska tein joulun alla runsaasti korvaavia. Sain hankittua orastavia rasitusvammoja soutulaitteestakin ja täytyi keksiä jotain muuta tekemistä. Lopulta homma alkoi masentaa siinä määrin, etten enää jaksanut lähteä salille vispaamaan crossaria. Taisi viikko tai kaksi mennä pelkän arkiliikunnan parissakin.
Juttelin tammikuussa lääkärin kanssa, kun alkoi näyttää etteivät fysioterapeutin kanssa sovitut harjoitteet tuo haluttua tulosta. Hankin lääkärin suosituksesta yölastan jota pidin reilun pari viikkoa. Ei sen pitäminen mitään herkkua ollut ja sen tehosta on aika ristiriitaisia näkemyksiä. Sen käytön seurauksena jännekalvo pehmeni ja kivut hellittivät sen verran, että rohkaistuin uudestaan lenkille.
Juoksu on tuntunut hyvältä, eikä tässä vaiheessa enää tunnu olevan kauheaa kiirettä palata täysimittaisen harjoittelun hullunmyllyyn. Vähäinen treenimäärä pitää kunnon sen verran hyvänä, ettei portaissa ala hengästyttää ja ylipainoa ei pääse kertymään. Kovan treenin ollessa päällä ei oikein voi väittää liikunnan tuovan energiaa päivään. Pikemminkin sitä on koko ajan hieman väsynyt palautuessaan edellisestä harjoituksesta. Tuumin, että jatkan tätä terveysliikunnasta nautiskelua vielä toistaiseksi ja annan itselleni toivottavasti samalla tarpeeksi aikaa vahvistua ja parantua.
Leuanvetohaaste on vuoden alusta alkanut leikkimielinen tempaus, jossa vedettiin vuoden ensimmäisenä päivänä yksi leuka ja jokaisena seuraavana päivänä yksi leuka enemmän kuin edellisenä päivänä. Leuat sai toki vetää päivän mittaan, ei tarvinnut vetää yhdessä sarjassa. Eilen oli rästinä 52 leukaa, mutta olkapää alkoi vihloa sen verran että jätin leikin tältä erää kesken.
Viime kauden aikana olin ehkä alkanut pitää jo itsestäänselvänä, että pystyn juoksemaan joka päivä - yleensä kaksikin harjoitusta. Plantaarifaskiitti ei aluksi hidastanut treenitahtia, koska tein joulun alla runsaasti korvaavia. Sain hankittua orastavia rasitusvammoja soutulaitteestakin ja täytyi keksiä jotain muuta tekemistä. Lopulta homma alkoi masentaa siinä määrin, etten enää jaksanut lähteä salille vispaamaan crossaria. Taisi viikko tai kaksi mennä pelkän arkiliikunnan parissakin.
Juttelin tammikuussa lääkärin kanssa, kun alkoi näyttää etteivät fysioterapeutin kanssa sovitut harjoitteet tuo haluttua tulosta. Hankin lääkärin suosituksesta yölastan jota pidin reilun pari viikkoa. Ei sen pitäminen mitään herkkua ollut ja sen tehosta on aika ristiriitaisia näkemyksiä. Sen käytön seurauksena jännekalvo pehmeni ja kivut hellittivät sen verran, että rohkaistuin uudestaan lenkille.
Juoksu on tuntunut hyvältä, eikä tässä vaiheessa enää tunnu olevan kauheaa kiirettä palata täysimittaisen harjoittelun hullunmyllyyn. Vähäinen treenimäärä pitää kunnon sen verran hyvänä, ettei portaissa ala hengästyttää ja ylipainoa ei pääse kertymään. Kovan treenin ollessa päällä ei oikein voi väittää liikunnan tuovan energiaa päivään. Pikemminkin sitä on koko ajan hieman väsynyt palautuessaan edellisestä harjoituksesta. Tuumin, että jatkan tätä terveysliikunnasta nautiskelua vielä toistaiseksi ja annan itselleni toivottavasti samalla tarpeeksi aikaa vahvistua ja parantua.
perjantai 17. tammikuuta 2014
Kisassa tällä kertaa toimitsijana
Kävin eilen seuraamassa aikuisurheilijoiden pm-kisoja Ouluhallilla ja olinpa mukana kierrosten laskemisessa sekä yhden 400 metrin lähdön käsiajanotossakin. Lupauduin mukaan, koska en halua itse kilpailla kipeällä jalalla ja näin ollen on mahdollisuus osallistua kisatalkoisiin edes pienellä panoksella. Ennen starttia meille annettiin ohjeet siitä miten tulee toimia.
Kierrosten laskijat ovat maaliviivalla ja heidän tehtävänään on seurata yhden tai useamman - meidän tapauksessa kahden tai kolmen - juoksijan etenemistä, varmistaa että he juoksevat täysimittaisen matkan ja ilmoittaa ajanotolle kun tarkkailtava juoksija on tulossa maaliin. Kierroslaskennassa kaikkien laskijoiden tulisi käyttää samanlaista kirjanpitoa. Kyseessä oli 5000 metrin juoksukisa 304 metriä pitkällä sisäradalla. Kisassa juostaan 16 täyttä kierrosta ja toistasataa metriä päälle. Käytössämme oli ruudukko johon oli merkitty valmiiksi 16 ruutua. Juoksijoiden ylittäessä maaliviivan ensimmäistä kertaa mitään merkintöjä ei tehty, mutta sen jälkeen jokaisen ylityksen jälkeen merkittiin juoksijan kohdalle rasti taulukkoon. On hyvä myös ilmoittaa juoksijalle montako kierrosta on jäljellä.
Kolmenkin juoksijan seuraaminen vaati yllättävän paljon tarkkaavaisuutta. Pääosin laskenta sujui hyvin, mutta valitettavasti yhden juoksijan osalta joku muu huusi hänelle kierrosta liian aikaisin että nyt lähtee viimeinen kierros. Yritin paikata tilannetta huutamalla perään, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Juoksija otti loppukirin liian aikaisin ja luuli tulevansa maaliin vaikka ilmoitin hänelle loppusuoralla että viimeinen kierros lähtee. Harmitti hänen puolestaan.
Toisten juoksua oli hieno seurata. Olipa mukana kaukaa Tikkurilasta tullut Lauri Ollitervokin joka juoksi kovan ajan. Näin myös monia muita juoksututtuja ja sain arvokkaita vinkkejä plantaarifaskiitin hoitamiseksi. Toivottavasti pääsen vielä tänä keväänä osallistumaankin kisoihin kilpailemallakin. Joka tapauksessa toimitsijahommiakin on nyt kevyesti kokeiltu ja eihän tuo aivan kamalalta tuntunut.
Kierrosten laskijat ovat maaliviivalla ja heidän tehtävänään on seurata yhden tai useamman - meidän tapauksessa kahden tai kolmen - juoksijan etenemistä, varmistaa että he juoksevat täysimittaisen matkan ja ilmoittaa ajanotolle kun tarkkailtava juoksija on tulossa maaliin. Kierroslaskennassa kaikkien laskijoiden tulisi käyttää samanlaista kirjanpitoa. Kyseessä oli 5000 metrin juoksukisa 304 metriä pitkällä sisäradalla. Kisassa juostaan 16 täyttä kierrosta ja toistasataa metriä päälle. Käytössämme oli ruudukko johon oli merkitty valmiiksi 16 ruutua. Juoksijoiden ylittäessä maaliviivan ensimmäistä kertaa mitään merkintöjä ei tehty, mutta sen jälkeen jokaisen ylityksen jälkeen merkittiin juoksijan kohdalle rasti taulukkoon. On hyvä myös ilmoittaa juoksijalle montako kierrosta on jäljellä.
Kolmenkin juoksijan seuraaminen vaati yllättävän paljon tarkkaavaisuutta. Pääosin laskenta sujui hyvin, mutta valitettavasti yhden juoksijan osalta joku muu huusi hänelle kierrosta liian aikaisin että nyt lähtee viimeinen kierros. Yritin paikata tilannetta huutamalla perään, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Juoksija otti loppukirin liian aikaisin ja luuli tulevansa maaliin vaikka ilmoitin hänelle loppusuoralla että viimeinen kierros lähtee. Harmitti hänen puolestaan.
Toisten juoksua oli hieno seurata. Olipa mukana kaukaa Tikkurilasta tullut Lauri Ollitervokin joka juoksi kovan ajan. Näin myös monia muita juoksututtuja ja sain arvokkaita vinkkejä plantaarifaskiitin hoitamiseksi. Toivottavasti pääsen vielä tänä keväänä osallistumaankin kisoihin kilpailemallakin. Joka tapauksessa toimitsijahommiakin on nyt kevyesti kokeiltu ja eihän tuo aivan kamalalta tuntunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)