sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Sadan mailin viikko

Nyt kun olen päässyt taas harjoittelun makuun ajattelin pitkästä aikaa laittaa vähän tarkemman viikko-ohjelman esille. Pitemmittä puheitta:

Ma: ap 9 km palauttavaa, ip 11 km palauttavaa
Ti: ap 10 km juoksumatolla reipasta 4'/km tahtia ja 6x10s mäkisprintit, ip punttisalilla
Ke: ap 9 km palauttavaa, ip 13 km kevyttä
To: ap 13 km kevyttä, ip 8,5 km palauttavaa
Pe: ap hallilla 2x3000m/4', 10'19 ja 10'11, ip punttisalilla
La: ap 8 km palauttavaa, ip 12 km palauttavaa
Su: 22 km kevyttä, 5x1'/1'30 lujaa ja palautukset kevyttä, yht 26 km
Yht: 161 km juoksua

Selvennyksenä palauttava vauhti on kaikki 5'/km hitaampi juoksu ja kevyt vauhti 4'20...4'30 / km.

Tein nyt kaikki kovemmat treenit aamusta mikä tuntuu sopivan minulle oikein hyvin. Virtaa riittää ja harjoituspaikoille mahtuu tekemään omassa rauhassa. Pari seuraavaa viikkoa tuleekin menemään suurinpiirtein samoissa merkeissä joskin pitkät vedot aion tehdä juoksumatolla jyrkkään ylämäkeen.

Oli jokseenkin mahtavaa kun missään vaiheessa vikkoa ei tuntunut hankalalta vetää harjoitusohjelmaa. Tuntuma on aika positiivinen ja toivottavasti hyvä vire säilyy. Kokemuksen perusteella kovempien harjoitusviikkojen aikana tuntemukset tulee kyllä heilahtelemaan sinne toiseenkin suuntaan jonkun verran. Perjantaiaamuna vähän jännitti, että miten jaksan vetää suhteellisen kovavauhtista vetoa kun kuitenkin kuormaa oli jo melko paljon alla. Harjoitus sujui kuitenkin ilahduttavan kevyesti ja ainakin toistaiseksi tuntuu että kestän aikomaani määrää harjoittelua.

Aikaa SM-maantielle on nyt kahdeksan viikkoa.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kohti SM-maantietä ja -maastoja

Otin pari päivää rauhallisemmin hallikisojen jälkeen. Aloittelin kuitenkin jo heti uutta harjoituskautta kevättä silmälläpitäen jossa tavoitteet on juosta mahdollisimman hyvät juoksut SM-maantiellä ja -maastoissa. Nuo kisat ovat siinä mielessä innostavia että mitään tulosrajoja ei ole ja pääsee starttaamaan todella kovassa porukassa. Kärkipäästähän tässä on ihan turha haaveilla, mutta tarjolla on minun tasoiselleni juoksijalle oikein hyvää letkaa puolimaratonennätyksen päivittämiseen. Jos mietityttää uskaltaako tuonne osallistua lienee parasta tutustua edellisvuosien tulosliuskoihin.

Koska aikaa on vain kymmenisen viikkoa harjoitusohjelmasta tulee väkisinkin aika tiivis. On silti tärkeää välttää hosumista ja tehdä kunnollinen pohjatyöjakso ennen kisaan valmistavien treenien aloittamista. Kone on viritetty alle 10 minuutin rypistyksiin ja nyt täytyy löytää yli tunnin kestävälle matkalle sopivaa lentoa. Aivan ensimmäinen työsarka onkin siis totuttautua taas määrällisesti runsaampaan harjoitteluun ja tällä viikolla kilometrejä kertyikin jo 135 vaikka maanantaina juoksut jäivät vähiin matkustettuani Helsingistä takaisin Ouluun.

Hallikauden treeneistä jäi hyvä mieli, mutta paljon parantamisenkin kohteita löytyy. Alunperin suunnittelemani mäksiprintit loppuivat jäisten kelien alkaessa enkä oikein keksinyt niille hyvää korvaavaa harjoitusmuotoa. Päämatkan eli 3000 metriä ajatellen suunnittelemani tärkein harjoitus osoittautui liian raskaaksi ja jouduin antamaan todella paljon siimaa sen suhteen jotta koko kilpailuun valmistautuminen ei olisi mennyt epäonnistumisesta harjoituksesta toiseen rämpimistä. Olisikohan voimaharjoitteluakin kannattanut jatkaa vähän pitempään kun nyt käytännössä lopetin voimatreenit kisakauden alkaessa?

Ravintopuolella tuli myös sohlattua aika lailla ja hyvä kisapaino melkein karkasi epähuomiossa. Jotkut tuntuvat ihmettelevän, että enkös minä voi syödä aivan mitä lystään kun kulutuskin on niin kova. Valitettavasti kuitenkin jokainen turha kilo täytyy kisassa kantaa maaliin saakka. En todellakaan halua antaa tasoitusta kilpakumppaneille tällaisessa asiassa, kun samaan aikaan juoksen toistasataa kilometriä viikossa ja mietin harjoitussuunnitelman jokaisen harjoituksen moneen kertaan että kaikki olisi varmasti kohdallaan. Tämä asia on kuitenkin erittäinkin haasteellinen, kun on melkoisen vaikea vetää johtopäätöksiä ruokavalion vaikutuksista suorituskykyyn. Paljon helpompi on nähdä että kun juoksen vetoja kilpailuvauhdin tuntumassa ja olo on hyvä niin todennäköisesti kisakin tulee menemään suunnitelmien mukaan.

Kevätttä kohti mennään siis kovalla innolla! Eiköhän tuota pikaa ala asfalttiakin näkymään jään alta ja saadaan pakata nastalenkkarit ja välihousut ja hiihtohaalarit ensi talvea varten varastoon.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Aikuisurheiluliiton SM-hallit 2017 Helsingissä

Lauantaina ja sunnuntaina oli viimein hallikauden huipentuman, Suomen Aikuisurheiluliiton SM-hallien vuoro. Ensimmäinen starttini oli lauantaina 1500 metrillä johon lähdin kohtuu luottavaisin mielin. Tiesin entuudelta, että porukassa on kovia menijöitä ja vauhtia riittäisi minun tarpeisiin aivan riittämiin. Yllätyinkin aika lailla joutuessani letkan kärkeen heti ensimmäisellä kierroksella. Ei vauhti minusta mitään päätä huimaavaa siinä vaiheessa ollut.

Aikani siinä juostuani olin pehmennyt siinä määrin, että kavereiden alkaessa juosta kilpaa en löytänytkään enää menohaluja ja rimpuilin maaliin neljäntenä ajassa 4'28,10. Ihan kohtalainen tulos kun ottaa huomioon että tämäkin oli parempi juoksu kuin aiempi ennätykseni joka rikkoontui tammikuussa loppiaishalleissa. Minulle jäi kuitenkin selvästi olo, että seuraavassa juoksussa olisi näytön paikka. Muuten hallikausi päättyisi aikamoiseen antikliimaksiin.

Kutsu kävi illanviettoon kavereiden kanssa mutta jouduin kieltäytymään, koska halusin palautella sunnuntain 3000 metrin starttia varten. Sanna ja Peter olivat kutsuneet minut luokseen majoittumaan ja heidän huomassaan palautuminen sujui erittäin hyvin. Sain jopa nukuttua yöllä kohtuu hyvin mikä on kisan jälkeen aika poikkeuksellista.

Kisapaikalla ja verryttelyn alkaessa alkoi vaivata tuttu lähes lamaannuttava jännitys. Kolmetonnia on maksimivetona kuitenkin niin brutaali matka. Yritin hillitä tärinää miettimällä hyvin mennyttä kevättä ja muistutin itseäni että tarvitsee juosta vain juuri niin lujaa kuin haluan. Pakko ei ole tehdä yhtään mitään. Harmittavasti kisajännityksessä muiden kisojen seuraaminen jäi vähän heikoksi enkä muistanut olla kannustamassa.

Lopulta päästiinkin viivalle. Oltiin aika reilusti etuajassa, mutta kaikille sopi startata joten säästyin ainakin 10 minuutin hermoilulta. Löysin paikkani Rahkosen Jukan perästä juoksemasta. Seurasin kannoilla ensimmäisen kilometrin ajan vaikka hinkua olisi ollutkin ohittaa. Tiesin miten vaikea toinen kilometri tällä matkalla on ja kuudennelle kierrokselle lähtiessä ajattelin laittaa löylyä tietoisesti lisää. Ensimmäinen kilometri taittui noin 3'07 ja ohitin Jukan melkein samantien ja olin taas letkan kärjessä.

Sitten pitikin yrittää vääntää niin kovaa kuin irtoaa ettei muut pääsisi ohi, tai ainakin että enimmät kiriherkkyydet saisi sammutettua kilpakumppaneilta. Taktiikka ei aivan onnistunut kun ensin ohi painelivat Halme ja Aho ja sitten Rahkosen Jukka ohitti minut uudestaan. Kiriherkkyys oli mennyttä vain itseltäni ja loppumatka menikin rimpuillessa hyytymistä vastaan. Tulin maaliin neljäntenä ajalla 9'24,23 mutta koska Halme ja Aho olivat M30-sarjassa sijoituin M35-sarjassa hopealle.

Ihmiset oli ottaneet väliaikoja, mistä iso kiitos! Toinen tonni oli taittunut 3'07 kuten ensimmäinenkin. Vauhdin säilyttäminen kolmellatonnilla onnistuu vain sillä keinoin että alkaa puskea siinä kohtaa selvästi alkua lujempaa. Viimeinen tonnikin oli ollut kuitenkin noin 3'09 joten mitään hirmu hyytymistä ei päässyt tapahtumaan. Vauhdinjako onnistui mielestäni tämän hetken kunnolle lähes optimaalisesti. Naureskelin edellisiltana Peterin ja Sannan kanssa että oikeasti tosi hyvä mieli juoksuista jää noin parin vuoden välein. Edellisestä kunnon onnistumisesta taitaakin olla noin pari vuotta joten ehkä oli viimein aikakin. Tähän on hyvä päättää hallikausi ja alkaa harjoittelemaan kohti kevään supertapahtumia, SM-maantietä ja SM-maastoja!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Pelko ja epäilykset on huonoja kavereita

Kisaviikko on viimein alkamassa. Enää tarvitsee tehdä vain pieniä virittelyjä joilla yritän varmistaa sopivan vireen lauantain ja sunnuntain juoksuihin. Esimerkkinä virittelystä voisi olla viime lauantain 4x2'/2' palautuksin. Valitettavasti Ouluhallille ei päässyt joten tein harjoituksen ulkona. Vauhdit jäivät pehmeässä lumimuhjussa aika vaatimattomiksi, mutta kaiken kaikkiaan lupaava meno.

Into kisaamaan on kasvanut pm-hallien jälkeen. Pari enkkaa vuoden alkuun on tuonut uskoa omaan tekemiseen parin vuoden rämpimisen jälkeen. Kevät tuntuu myös viimein saapuvan. Ihan varmasti nähdään vielä  kovia pakkasia ja lumisadetta - onhan vasta helmikuu. Tunnen silti jo luissani että pian saa heittää pitkät kalsarit kaapin perälle odottamaan seuraavaa talvea.

Uskaltaisikohan lyödä vielä lisää pökköä pesään toteamalla että 3'/km vauhtien suhteen on alkanut tuntua että sehän on vain numero. Ihan kuin 4'/km kohdallakaan ei mitään todellista rajapyykkiä tässä kohtaa ole. On syytä unohtaa kunnioitus kakkosella alkavia kilometrivauhteja kohtaan. Olipa niiden saavuttaminen sitten fyysisesti miten vaikeaa tahansa. Pelko ja epäilykset on huonoja kavereita.

Hyvää valmistavaa viikkoa kaikille kisoihin suuntaaville! Ehkä näemme osan lukijoista kanssa Myllyssä ensi viikonloppuna.