Koska alkutalvesta ei ole kovin paljon kisoja tarjolla ja olosuhteet
ulkona vaihtelevat paljon, olen päättänyt seurata harjoittelun
onnistumista testaamalla kuntoa noin neljän viikon välein
toistettavalla 3000 m testijuoksulla. Maksimaalisen kolmitonnisen
ajasta näkee hyvin selvästi mihin suuntaan kunto on kehittymässä eikä
siinä jää mitään arvailujen varaan. Kauden ensimmäinen testi sujui
aikaan 9'54 ja ajattelin, että tuosta pitäisi kyllä saada parannusta
aikaiseksi.
Korona-ajan vuoksi olin päättänyt tehdä testin heti hallin auettua
aamuseitsemän aikaan. Pienet alkulämmöt tuli jo hallille
pyöräilystä. Valmistaudun testijuoksuun pitkälti samoin kuin
kilpailuunkin. Tuossa on samalla mahdollisuus harjoitella ja kokeilla
rutiineja tulevia kisoja ajatellen. Näin lyhyessä juoksussa
tavoitevauhti on niin kova, että tarvitsen melko kovaa alkuverryttelyä
jotta kone on varmasti käynnissä heti suorituksen alusta
asti. Käytännössä pitää juosta muutama 200 - 300 m veto lähes
maksimaalista vauhtia, ennen kuin alkaa irrota. Noiden jälkeen kun
tekee vielä koordinaatiot, niin ehtii mahdollisesti kertyneet hapotkin
huuhtoutua pois ennen varsinaisen juoksun alkua.
Itse testiin laitoin uudet kisapiikkarit jalkaan. Olen hyvin
tyytyväinen uusiin piikkareihini, saan niistä henkisestikin etua, kun
fiilis on että nyt muuten lähtee. Kolmen tonnin testissä joutuu
menemään aika syvälle epämukavuusalueelle, mutta mietin mielessäni
että tämä on vain hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä. Kävi miten kävi,
tieto lisääntyy ja tulos on otettava vastaan.
Ensimmäiset kierrokset lähtivät vähän turhan hitaasti
liikkeelle. Normaalisti en hirveästi katso kelloa testijuoksuissa,
mutta näissä on vähän pakko että saa lähdettyä riittävän lujaa
liikkeelle. Toisen kierroksen jälkeen olin noin 3 sekuntia jälessä
ajattelemaani aikataulua. Siinä kohtaa alkoi sitten kulkea paremmin ja
aloin saada aikaa kiinni.
Ensimmäisen kilometrin täytyttyä täytyy yleensä kiinnittää erityistä
huomiota vauhdin säilymiseen ja kyllä se nytkin siinä vaiheessa alkoi
vaatia todellista ponnistelua. Mieleen puski koko ajan ajatuksia
kesken jättämisestä, mutta jos tässä kohtaa jättää kesken niin on
kärsinyt kuusi kierrosta aivan turhaan. Ihan viimeiset pari kierrosta
vauhti alkoi hieman hyytyä, mutta tiesin että parannusta tulee
edelliseen kertaan ihan mukavasti. Kello näytti 9'49 loppuajaksi,
joten olin neljän viikon takaista aikaa kokonaista viisi sekuntia
nopeampi.
Viisi sekuntia voi kuulostaa vähältä, mutta on mielestäni tosi hyvää
parannusta näin lyhyessä ajassa. Tämä tulos antaa luottoa siihen, että
treeni puree ja ei tarvitse lähteä suunnitelmia muuttamaan mihinkään
suuntaan.