Ajelin eilen Ouluun suunnitelmissa osallistua tämänpäiväiseen 47. Oulun juoksuun joka on kymmenen kilometrin maantiekisa Terwamaratonilta tutulla kympin reitillä. Olo on tuntunut ihan hyvin palautuneelta puolimaratonin jälkeen ja pari hyvää harjoitustakin on tullut tehtyä. Tänä aamuna kuitenkin alaselkä oli jumissa ja kipeä joten jouduin punnitsemaan tarkkaan osallistumisaikeitani.
Muistissa on vielä hyvin viime kesäinen Pohjola Games jonka juoksin lopulta hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Takana oli rankka kymmenen kilometrin kisa edelliseltä viikonlopulta. Kisa-aamuna tunsin, että kunto ei ole ihan sataprosenttinen mutta lähdin silti verryttelemään ja kokeilemaan pystyisinkö osallistumaan. Lopulta kisapaikalla ei löytynyt riittävästi malttia jättää starttaamatta - halu juosta oli liian suuri. Silloin käteen jäi muutamia sekunteja parantuneen 5000 metrin ennätyksen lisäksi reilut kolme kuukautta vaivannut lantiovaiva.
Erona viime vuoteen tällä kertaa ongelmia ei tuntunut missään vaiheessa edellisen kisan ja tämän kisa-aamun välillä. Jälkikäteen ajateltuna on kyllä myönnettävä etten pitänyt kiinni silloin kaavailemastani ajatuksesta jossa keventelisin kisan jälkeen yhtä pitkään kuin ennen kisaa. Läksin tekemään rataharjoitusa jo tiistaina kaksi päivää puolimaratonin jälkeen. Tein 5 x 400 m 30 sekunnin palautuksin jonka jälkeen 5 x 300 m 30 sekunnin palautuksin ja vielä 3 x 200 m 60 sekunnin palautuksin. Tuon harjoituksen aikana oli kyllä havaittavissa etten pystynyt alunperin aikomaani 10 x 400 m vetosarjaan mikä kertoi osaltaan riittämättömästä palautumisesta.
Toinen alaselkää mahdollisesti kuormittava harjoitus oli keskiviikkona juoksemani maastojuoksuharjoitus kotivaaran rinteessä menevällä tiellä. Joka edestakaisella reitillä tulee noin 10% nousukulmalla nelisenkymmentä metriä nousua ja mikä tärkeintä palatessa yhtä jyrkkää laskua. Epätasaisella alustalla jyrkkään alamäkeen lasketteleminen vaatii aika paljon tukilihaksistolta. Minkäänlaista kipua tai ongelmia ei kuitenkaan esiintynyt ennen tätä aamua joten on vaikea sanoa oliko tuo liikaa.
Selkä on jo hieman parempi ja esineiden maasta poimiminen ei tuota enää vaikeuksia. Päätin kuitenkin jättää kilpajuoksun tänään välistä. Kisahan ei ole mikään ylettömän tärkeä minulle tässä vaiheessa ja riski loukkaantua lienee tavanomaista suurempi selän tuntuessa vielä kipeältä. Vielä olisi muutamia mahdollisia kisoja merkattuna kalenteriin tälle syksylle ja niistä ehkä tärkeimpänä pm-kymppi kahden viikon päästä. Täytyy toivoa, että selkäkipu helpottaa sopivalla annoksella lepoa.
Harmi vain, että tuli ajettua nähtävästi turhaan Suomussalmelta Ouluun. Onneksi illalla on sentään suunnitelmissa bänditreenit joten ihan hukkareissua tästä ei tule. Positiivisena on myös nähtävä, että olen saanut juosta kymmenisen kuukautta putkeen ilman ongelmia.
lauantai 24. elokuuta 2013
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kempele Z-puolimaraton
Aika erikoista, että Kempeleeseen lähtiessä olin menossa juoksemaan kympin, mutta kun raapaisin nimeni ilmoittautumislomakkeeseen merkkasinkin juoksevani puolimaratonin. En ihan tiedä mistä tuo päätös syntyi, mutta niin siinä nyt kävi. Kisaan oli tulossa Holapan Jouni ja Rahkosen Jukkakin seurakaverinsa kanssa. Jukka meinasi, että lähtevät kovalla tavoitteella liikkeelle ja Jouni tuumasi että ehkä ne ei ihan siihen tällä kelillä pysty. Itse päätin, että heidän tavoitteensa on liian kova minulle ja minä lähden juoksemaan 3'35 / km tahtia.
Aluksi menikin aivan hyvin. Ensimmäisellä kilometrillä jäin vähän tavoitevauhdista, koska en päässyt lähtemään eturivistä. Piti siinä sitten ohitella ja puikkelehtia ahtaalla pyörätiellä. Viiden kilometrin kohdalla olin kuitenkin hyvinkin aikataulussa 18'03. Seuraavakin vitonen kevyesti 18'00. Jouni ja Polvijärven Urheilijat karkasivat näkyvistä näihin aikoihin.
Sitten käännyttiin oikealle ja sain ensimakua vastatuulesta joka puhalsi yhä kovempaa loppumatkan ajan. Kolmas vitonen hidastui jo 18'38. Käännyttäessä takaisin kohti Kempelettä alkoi aivan kauhea vastatuuli ja meikäläisen eväät oli aika nopeasti syöty. Neljäs vitonen 19'42 ja maaliin hölkkäämällä neljäntenä aikaan 1:18'46.
Eipä tästä oikein positiivinen mieli jäänyt. Otetaan nyt vaikka asennekasvatuksen piikkiin viimeinen kuusi kilometriä melko spagettijaloilla.
Aluksi menikin aivan hyvin. Ensimmäisellä kilometrillä jäin vähän tavoitevauhdista, koska en päässyt lähtemään eturivistä. Piti siinä sitten ohitella ja puikkelehtia ahtaalla pyörätiellä. Viiden kilometrin kohdalla olin kuitenkin hyvinkin aikataulussa 18'03. Seuraavakin vitonen kevyesti 18'00. Jouni ja Polvijärven Urheilijat karkasivat näkyvistä näihin aikoihin.
Sitten käännyttiin oikealle ja sain ensimakua vastatuulesta joka puhalsi yhä kovempaa loppumatkan ajan. Kolmas vitonen hidastui jo 18'38. Käännyttäessä takaisin kohti Kempelettä alkoi aivan kauhea vastatuuli ja meikäläisen eväät oli aika nopeasti syöty. Neljäs vitonen 19'42 ja maaliin hölkkäämällä neljäntenä aikaan 1:18'46.
Eipä tästä oikein positiivinen mieli jäänyt. Otetaan nyt vaikka asennekasvatuksen piikkiin viimeinen kuusi kilometriä melko spagettijaloilla.
maanantai 5. elokuuta 2013
Veteraanien SM-kisat Kajaanissa: 10 000 metriä
Seuraava kisa-aamu valkeni taas kuumana ja päivän mittaan siirryttiin tukevasti hellelukemien puolelle. Yleisurheilukenttiä sanotaan usein hornankattilaksi ja tällaisessa kelissä se tosiaan tuntuu siltä. Oma kisa oli vasta 19:30 joten ihan vähän alkoi ilma jo jäähtyä meidän startin aikaan. Oli kuitenkin vielä 25 astetta lämpöä mittarissa.
Teppo Ronkainen juoksi eri lähdössä kuin minä ja meidän sarjoista oli Veli-Heikki Koivu ainakin poissa. Rahkosen Jukka lupautui auttamaan ennätysyrityksessä kun siinä jutusteltiin ennen kisaa. Paukusta Ismo Juntunen lähti vetämään aivan hirveää ravia kärkeen. Arvioisin, että vauhti sopisi paremmin 3000 metrin tai jopa 1500 metrin kisaan. Minä en lähtenyt siihen vauhtiin mukaan vaan aloin juosta mahdollisimman tasaista vauhtia. Alussa oli kuitenkin pientä hakemista kunnes saatiin haarukkaan päivän matkavauhti. Ei aivan minun suunnitelmien mukaista mutta tunsin että tästä ei auta kiristää. Sitten ohitettiinkin jo Ismo ja minä olin kärjessä ja Jukka seurasi tiukasti perässä.
Vähän ajan päästä Jukka tuli ohi ja tunsin suunnatonta helpotusta saadessani seurata vähän aikaa tasaisesti juoksevaa selkää. En muista miten vaihdettiin vetovuoroja mutta aika pitkään Jukka oli kärjessä. Joka tapauksessa jossain kolmanneksi viimeisellä kierroksella menin ohi Jukasta ja sekavassa mielentilassa ja pahassa olossa yritin muka kiriä vauhtia josko sittenkin onnistuisin lyömään Jukan pitkällä loppukirillä. Aivan täyttä fantasiaahan se ajatus oli ja se tuli nopeasti selväksi kun viimeisen kierroksen lähtiessä Jukka väläytti loppukirinsä. Juoksin minäkin sentään viimeisen 400 metriä 1'18. Kiitoksia erittäin paljon Jukalle vetoavusta.
Olin siis toiseksi nopein juoksija näissä kisoissa 10 000 metrin matkalla ja aika oli 34'20,19 joka on uusi ennätykseni. Limingan rantalakeusjuoksu ei ole minun käsittääkseni ennätyskelpoinen koska lähtö ja maali ovat liian kaukana toisistaan ja tämä alitti Muhos-juoksun aikani kahdella sekunnilla.
Yritettiin verrytellä hetki serkkupojan kanssa (hopeaa meidän 30-vuotiaiden sarjassa), mutta meitä molempia alkoi oksettaa niin paljon ettemme pystyneet hölkkäämään. Loppuverryttelynä toimi sitten kävelymatka takaisin hotellille.
Teppo Ronkainen juoksi eri lähdössä kuin minä ja meidän sarjoista oli Veli-Heikki Koivu ainakin poissa. Rahkosen Jukka lupautui auttamaan ennätysyrityksessä kun siinä jutusteltiin ennen kisaa. Paukusta Ismo Juntunen lähti vetämään aivan hirveää ravia kärkeen. Arvioisin, että vauhti sopisi paremmin 3000 metrin tai jopa 1500 metrin kisaan. Minä en lähtenyt siihen vauhtiin mukaan vaan aloin juosta mahdollisimman tasaista vauhtia. Alussa oli kuitenkin pientä hakemista kunnes saatiin haarukkaan päivän matkavauhti. Ei aivan minun suunnitelmien mukaista mutta tunsin että tästä ei auta kiristää. Sitten ohitettiinkin jo Ismo ja minä olin kärjessä ja Jukka seurasi tiukasti perässä.
Vähän ajan päästä Jukka tuli ohi ja tunsin suunnatonta helpotusta saadessani seurata vähän aikaa tasaisesti juoksevaa selkää. En muista miten vaihdettiin vetovuoroja mutta aika pitkään Jukka oli kärjessä. Joka tapauksessa jossain kolmanneksi viimeisellä kierroksella menin ohi Jukasta ja sekavassa mielentilassa ja pahassa olossa yritin muka kiriä vauhtia josko sittenkin onnistuisin lyömään Jukan pitkällä loppukirillä. Aivan täyttä fantasiaahan se ajatus oli ja se tuli nopeasti selväksi kun viimeisen kierroksen lähtiessä Jukka väläytti loppukirinsä. Juoksin minäkin sentään viimeisen 400 metriä 1'18. Kiitoksia erittäin paljon Jukalle vetoavusta.
Olin siis toiseksi nopein juoksija näissä kisoissa 10 000 metrin matkalla ja aika oli 34'20,19 joka on uusi ennätykseni. Limingan rantalakeusjuoksu ei ole minun käsittääkseni ennätyskelpoinen koska lähtö ja maali ovat liian kaukana toisistaan ja tämä alitti Muhos-juoksun aikani kahdella sekunnilla.
Yritettiin verrytellä hetki serkkupojan kanssa (hopeaa meidän 30-vuotiaiden sarjassa), mutta meitä molempia alkoi oksettaa niin paljon ettemme pystyneet hölkkäämään. Loppuverryttelynä toimi sitten kävelymatka takaisin hotellille.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Veteraanien SM-kisat Kajaanissa: 5000 metriä
Aloitin perjantaina viimein pitkään odottamani kesäloman ja mikäpä olisikaan juoksukisoja parempi aloitus lomalle? Asetin tähtäimeen jo aika kauan sitten lauantain 5000 m ja sunnuntain 10 000 m juoksumatkat. Varasin hotellin viikonlopuksi ja viimeisen työtunnin päätyttyä kirmasin juosten kotiin ja pakattuani autoilin Kajaaniin.
Tein lauantaiaamuna tavalliset kisa-aamun rutiinini, jotka etenkin näin reissun päällä sujuvat oikein mukavasti. Ihan ensimmäiseksi käyn hölkkäämässä oikein rauhallisen aamulenkin, jonka jälkeen suihkuun ja aamupalalle. Luin tästä systeemistä Daniels' Running Formulasta ja sitten törmäsin myös ForrestG:n blogissa aiheeseen ja päätin kokeilla miten aamulenkki vaikuttaa päivän kisaan. Ja sittemmin olen kevyen hölkän vetänyt kisapäivän aamuna ellen nyt aivan maratonin mittaiseen kisaan ole lähdössä.
Kisapaikka on sen verran lähellä hotellia, että kuljin välimatkat jalkaisin. Paikalle saavuttuani olin aika vaikuttunut siitä, miten isoilta kisat vaikuttivat. En muista, että yleisurheilukenttäkään olisi koskaan aiemmin näyttänyt silmissäni yhtä suurelta. Joka suorituspaikalla kävi kuhina ja katsomossa oli runsaasti ihmisiä. Katselin vähän aikaa 800 m juoksuja, kunnes täytyi ryhtyä verryttelemään. Tällä kertaa iskeydyin Tepon ja Hansin kaveriksi hölkkäämään Vimpelinvaaran pururataa.
Call inissä tuli pieni yllätys kun minulle sanottiin, että varmistamisen ja call inin lisäksi olisi pitänyt hakea kilpailunumero kisakansliasta. Siinä tuli sitten jo vähän kiirekin, kun kisakanslia oli aika kaukana kentästä. Tulipahan lisää verryttelyä. Ja sitten meidät jo vietiinkin aloitusviivalle.
Päivä oli tosi kuuma ja parhaiten varautuneet juoksijat valelivatkin itseään koko ajan vesipulloistaan. Tuostapa täytyy ottaa vinkki tulevia kisoja ajatellen. Varjoon ei enää starttiviivalla päästy. Lähtö viivästyi joillakin minuuteilla ja piti vain yrittää ottaa rauhallisesti vaikka tuntui miten kuumuus hiipii kehon joka soluun ja suuta alkaa kuivaa.
Lopulta päästiin starttaamaan. Lähdettiin aika sekavalla tavalla alkuun. Ihan aluksi olin jo vähän pussissakin, mutta onneksi näin pitkällä matkalla porukka venyy jonoksi aika nopeasti. Alkuvauhti ei ollut mitenkään kummoista. Ensimmäiselle kierrokselle sain väliajaksi 1'25 ja se ei sopinut minun suunnitelmiin ollenkaan. Lähdin selvemmin hakemaan omaa rytmiä ja tuhannessa metrissä olinkin jo säällisemmässä 3'18 väliajassa. Vauhti oli siis kiristynyt aika lailla ja seuraava tuhat metriä meni myös aika haipakkaa 3'15. Kävi sellainen kihelmöinti kropassa ikäänkuin veri olisi ollut poreutettua ja se on ollut aika hyvä merkki siitä, että kannattaa himmata mikäli on tarkoitus vielä juosta kolmetuhatta metriä.
Oli aika vaikea seurata kisan kulkua, mutta seurasin kyllä miten kärjessä kahinoivat Veli-Heikki Koivu, Teppo Ronkainen ja muutama muu juoksija. Ohitin jossain vaiheessa oman sarjani kakkosen kierroksella, mutta en muista missä. Kolmas juoksija taisikin tulla ohitettua useamman kerran. Kyllä minä siinä juoksun edetessä niitä muidenkin sarjojen juoksijoita ohitin eikä ainakaan kovin moni tainnut minusta päästä enää ohi.
Joka tapauksessa seuraavat kaksituhatta metriä kulkivat molemmat 3'20 väliaikoihin. Viimeiselle kierrokselle saakka riitti selkiä juuri sopivan matkan päässä edessä, että kilpailuvietti piti homman kasassa vaikka olo oli jo melko hirveä. Askel ei kuitenkaan tuntunut kärsivän pahasta olosta vaan pystyin pitämään vauhtia siitä huolimatta. Viimeinen ratakierros kesti 1'18 ja tulin maaliin ajassa uudella ennätyksellä 16'32,05 viidenneksi nopeimpana juoksijana ja oman sarjani voittajana. Jäin nopeimpana matkan juosseesta Jarmo Maimosesta 30 sekuntia joten aika lailla näköetäisyydellä sain pidettyä kärjenkin koko ajan.
Seuraavaksi onkin sitten luvassa päätöspäivän illalla 10 000 metriä. Voi tulla hikikin, sääennuste nimittäin lupaa 25 asteen lämpöä ja kierretään kuitenkin 25 ratakierrosta Vimpelinlaakson hornankattilassa.
Tein lauantaiaamuna tavalliset kisa-aamun rutiinini, jotka etenkin näin reissun päällä sujuvat oikein mukavasti. Ihan ensimmäiseksi käyn hölkkäämässä oikein rauhallisen aamulenkin, jonka jälkeen suihkuun ja aamupalalle. Luin tästä systeemistä Daniels' Running Formulasta ja sitten törmäsin myös ForrestG:n blogissa aiheeseen ja päätin kokeilla miten aamulenkki vaikuttaa päivän kisaan. Ja sittemmin olen kevyen hölkän vetänyt kisapäivän aamuna ellen nyt aivan maratonin mittaiseen kisaan ole lähdössä.
Kisapaikka on sen verran lähellä hotellia, että kuljin välimatkat jalkaisin. Paikalle saavuttuani olin aika vaikuttunut siitä, miten isoilta kisat vaikuttivat. En muista, että yleisurheilukenttäkään olisi koskaan aiemmin näyttänyt silmissäni yhtä suurelta. Joka suorituspaikalla kävi kuhina ja katsomossa oli runsaasti ihmisiä. Katselin vähän aikaa 800 m juoksuja, kunnes täytyi ryhtyä verryttelemään. Tällä kertaa iskeydyin Tepon ja Hansin kaveriksi hölkkäämään Vimpelinvaaran pururataa.
Call inissä tuli pieni yllätys kun minulle sanottiin, että varmistamisen ja call inin lisäksi olisi pitänyt hakea kilpailunumero kisakansliasta. Siinä tuli sitten jo vähän kiirekin, kun kisakanslia oli aika kaukana kentästä. Tulipahan lisää verryttelyä. Ja sitten meidät jo vietiinkin aloitusviivalle.
Päivä oli tosi kuuma ja parhaiten varautuneet juoksijat valelivatkin itseään koko ajan vesipulloistaan. Tuostapa täytyy ottaa vinkki tulevia kisoja ajatellen. Varjoon ei enää starttiviivalla päästy. Lähtö viivästyi joillakin minuuteilla ja piti vain yrittää ottaa rauhallisesti vaikka tuntui miten kuumuus hiipii kehon joka soluun ja suuta alkaa kuivaa.
Lopulta päästiin starttaamaan. Lähdettiin aika sekavalla tavalla alkuun. Ihan aluksi olin jo vähän pussissakin, mutta onneksi näin pitkällä matkalla porukka venyy jonoksi aika nopeasti. Alkuvauhti ei ollut mitenkään kummoista. Ensimmäiselle kierrokselle sain väliajaksi 1'25 ja se ei sopinut minun suunnitelmiin ollenkaan. Lähdin selvemmin hakemaan omaa rytmiä ja tuhannessa metrissä olinkin jo säällisemmässä 3'18 väliajassa. Vauhti oli siis kiristynyt aika lailla ja seuraava tuhat metriä meni myös aika haipakkaa 3'15. Kävi sellainen kihelmöinti kropassa ikäänkuin veri olisi ollut poreutettua ja se on ollut aika hyvä merkki siitä, että kannattaa himmata mikäli on tarkoitus vielä juosta kolmetuhatta metriä.
Oli aika vaikea seurata kisan kulkua, mutta seurasin kyllä miten kärjessä kahinoivat Veli-Heikki Koivu, Teppo Ronkainen ja muutama muu juoksija. Ohitin jossain vaiheessa oman sarjani kakkosen kierroksella, mutta en muista missä. Kolmas juoksija taisikin tulla ohitettua useamman kerran. Kyllä minä siinä juoksun edetessä niitä muidenkin sarjojen juoksijoita ohitin eikä ainakaan kovin moni tainnut minusta päästä enää ohi.
Joka tapauksessa seuraavat kaksituhatta metriä kulkivat molemmat 3'20 väliaikoihin. Viimeiselle kierrokselle saakka riitti selkiä juuri sopivan matkan päässä edessä, että kilpailuvietti piti homman kasassa vaikka olo oli jo melko hirveä. Askel ei kuitenkaan tuntunut kärsivän pahasta olosta vaan pystyin pitämään vauhtia siitä huolimatta. Viimeinen ratakierros kesti 1'18 ja tulin maaliin ajassa uudella ennätyksellä 16'32,05 viidenneksi nopeimpana juoksijana ja oman sarjani voittajana. Jäin nopeimpana matkan juosseesta Jarmo Maimosesta 30 sekuntia joten aika lailla näköetäisyydellä sain pidettyä kärjenkin koko ajan.
Seuraavaksi onkin sitten luvassa päätöspäivän illalla 10 000 metriä. Voi tulla hikikin, sääennuste nimittäin lupaa 25 asteen lämpöä ja kierretään kuitenkin 25 ratakierrosta Vimpelinlaakson hornankattilassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)