lauantai 31. elokuuta 2019

Filosofisempaa suhtautumista juoksemiseen

Päätin edellisen kirjoituksen tuumintaan, että mikäs kiire tässä on. Se taisi enteillä jo, ettei ihan heti tule aloitettua täysipainotteista treenaamista. Olen juossut kesän läpi muutaman kerran viikossa. Yritin kesäloman alussa hieman tiiviimpää tahtia, mutta koska vietin sen lisäksi tuntikausia päivästä jaloillani luontovalokuvausharrastuksen parissa, paikat eivät kestäneet äkillistä treenin lisäystä. Aluksi kunto tuntui nousevan, mutta parin päivän päästä lihakset alkoivat kipeytyä ja palautumista ei tuntunut tapahtuvan. Olin ihan täysin koukussa luontokuvaukseen, joten käytin aikani siihen. Kävin sentään parilla yhteislenkillä velipojan kanssa joten ihan täysin juoksutta ei loma kulunut.

Lomilta palaamisen jälkeen olen käynnistellyt uudestaan arkirytmiä jossa juoksen aamulla ennen töihin menoa ja toisen lenkin heti töistä palattua. Se onkin onnistunut oikein hyvin. Päivä alkaa hyvin mukillisella kahvia ja aamulenkillä, jonka jälkeen on mukava käydä suihkussa ja syödä kunnon aamupala. Työpaikka on nyt niin lähellä, että työmatka menee mukavasti kävellen. Koska teen istumatyötä, palaudun hyvin iltapäivälenkeille. Kaikelta tältä jää myös aikaa hoitaa kotihommia ja harrastaa muutakin kuin juoksua.

Ensimmäisellä työviikolla juoksukilometrejä kertyi satakunta ja nyt toisella viikolla näyttää tulevan pientä lisäystä. Olen kokeillut jo vähän nopeampaakin juoksua peruslenkkien lisäksi. Tässä vaiheessa ei mitään sankaritreenejä kannata lähteä tekemään, vaan riittää aivan hyvin totutella sähäkämpään juoksuun ja makustella miltä hengästyminen taas tuntuukaan.

Kilpailukalenteriakin olen jo varovaisesti vilkuillut ja kyllähän ne talven hallikisat on kaikista kiinnostavimpia tällä hetkellä. Syksyllä on hyviä kisoja kuten Mourunkirun, jossa voi käydä jos sille päälle sattuu, mutta en viitsi laittaa mitään kalenteriin.

Pidemmällä aikavälillä juoksuharrastukseen ehtii osua hyviä ja huonompia kausia. Onkin tärkeää ymmärtää että tällaiset pikkuongelmat mitä minulla on ollut eivät kestä ikuisesti. Toisaalta myöskään nousukiito ei voi jatkua loputtomiin. Juoksusta saa varmaankin kaikista eniten kun ei odota koko ajan kärsimättömänä maalia vaan nauttii jokaisesta askeleesta matkalla.