Tässä vaiheessa talvea kun ei ole juossut kilpaa kuukausiin ja ulkona juoksukelit pudottaa vauhteja alkaa mietityttämään onko harjoittelu hyödyttänyt yhtään mitään siitä saadun ilon lisäksi. Ihan samat kysymykset alkavat pyöriä päässä joka ikinen talvi. Hallikisatkin on tulossa ja siellä pitää pysytä raastamaan maukkatehoilla jota ei ole tullut juuri harrastettua sitten syyskuun.
Maukasta puheenollen eilen oli tarkoitus tehdä vuoden ensimmäinen MK-treeni ja mielessä oli pitkät vedot pitkillä palautuksilla. Ohjelmoin kelloon vetosapluunan ja läksin jolkottelemaan kohti lentokentäntietä. Muistin hyvin toissalauantain huonosti menneen vetotreenin ja mietin että nyt vedetään sitten maukkaa vaikka väkisin. Aika lähteä rytyyttämään ensimmäistä vetoa. Pingoin liikkeelle selvästi kovemmalla puristuksella mitä talven aiemmissa vetotreeneissäni. Rutistin ja rutistin kellon vaatiessa enempi sykettä peliin. Mietin että pakkohan se on tällä teholla nousta ja jatkoin rutistusta. Ei millään. Vetoa oli jäljellä vielä jotain puolitoista minuuttia. Kauhea puuskutus ja räpistely ja silti syke pyöri hädintuskin TV kovan puolella. Kohta kello taas piippaili että parempi olisi alkaa nostamaan sykettä yli VK2:n alarajan. Totesin että nyt ei onnistu ja palailin häntä koipien välissä kotio saunomaan.
Jälkikäteen ajatellen tein pari perusvirhettä jotka on mulle peräti aika tavallisia vetotreenin mokia ja vielä korostuvat kun taukoa on kertynyt edellisestä kovasta harjoituksesta. En verrytellyt tarpeeksi hyvin. Keli oli huono mikä kyllä vaatisi oikeastaan entistä perusteellisempaa verkkaa mutta ei kannusta siihen. Lähdin myös tavoittelemaan tavoitesykealuetta heti ensimmäisessä vedossa vaikka edellisestä maukkatreenistä on kuukausikaupalla taukoa. Toisin sanoen läksin soitellen sotaan kun maltillisempi lähestyminen olisi ollut tarpeen.
Toisaalta on myös helppo todeta että läpi talven on tullut vedettyä aika kovia määriä joten ei liene mikään ihme, ettei kunto ole aivan herkimmillään. Edellisviikkojen neljästä kovasta treenistä yksi on onnistunut hyvin, yksi auttavasti ja pari huonommin. Huonosti menneet treenit kielii pienestä alavireestä ja levon tarpeesta. Nyt onkin varmaan hyvä ajatus ottaa hetki vähän löysemmin ennenkuin homma lähtee kunnon syöksykierteeseen. Muistelen tässä kolmen viikon takaista kevyttä viikkoa jolla kertyi 148 kilometriä juoksua. Kirjoittelin silloin, että ollaan siinä pisteessä että entinen kova viikko on nyt kevyt viikko. No eihän se ihan niin tainnut mennä vaan on tarpeen pudottaa vielä enemmän määrää jotta kevyt viikko oikeasti toteutuu kevyenä.
Lopuksi todettakoon että tällä viikolla paukkui tonnit toisen kerran harjoituskauden 2015 suhteen. Aloitin harjoituskauden maanantaina 29.9.2014 joten 16 viikossa on kertynyt kaikkiaan 2026 km juoksua.
maanantai 19. tammikuuta 2015
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Nyt jaksaa taas maata sohvalla
Viikonloppuna sainkin nauttia mahtavista porukkatreeneistä kun lauantaina käytiin neljän hengen voimin juoksemassa 12 kilsaa vauhtikestävyyttä. Kiva kun on löytynyt porukka jossa vauhdit passaa kohtuu hyvin yhteen. Tulee myös arvokasta vinkkiä kokeneemmilta juoksijakollegoilta, vaikkakin melkein kaikki muut ovat minua nuorempia. Juoksuvuosia muilla on minua enemmän siitä huolimatta.
Lauantain vauhtikestävyysharjoitus jännitti aika paljon etukäteen sillä en ole tuollaista tasavauhtista vk-lenkkiä muistaakseni ennen tehnytkään porukassa. Koitin varmistella juoksemalla aluksi porukan hännillä mutta kääntöpaikan jälkeen huomasin kampeavani porukan kärkeen. Siinä tuli tehtyä ihan luonnostaan vauhdin nosto kun omilla lenkeillänikin olen puolivälissä nostanut tehoja PK2 -> VK1. Nyt sapluunana oli enemmänkin VK1 -> VK2 ja varoin päästämästä tehoja yli anaerobisen kynnyksen. Sykejumi oli kyllä ihan tiessään ja tehoja irtosi ihan mukavasti. Menomatkalla juostiin 3'46 / km ja paluumatkalla 3'33 / km tahtia. Tosin pari kaveria veti lopun pari kilometriä vielä pikkuisen kovempaa. Lenkin jälkeen porukka oli innoissaan hyvästä vauhdista. On kyllä mukava tehdä porukassa.
Pitkis oli tällä kertaa vähän lyhyenlainen. Mulle kertyi matkaa vain 22 km. Olin kuitenkin juossut jo tiistaina maastossa 25 kilometriä joten en koennut tarvetta keräillä kilometrejä yhtään enempää. Viikkomääräksi tuli taas 148 kuten edelliselläkin viikolla. Hyvän fiiliksen myötä ensi viikolla voisi tunnustella taas miltä tuntuisi kiristää pikkuisen määrää.
Lauantain vauhtikestävyysharjoitus jännitti aika paljon etukäteen sillä en ole tuollaista tasavauhtista vk-lenkkiä muistaakseni ennen tehnytkään porukassa. Koitin varmistella juoksemalla aluksi porukan hännillä mutta kääntöpaikan jälkeen huomasin kampeavani porukan kärkeen. Siinä tuli tehtyä ihan luonnostaan vauhdin nosto kun omilla lenkeillänikin olen puolivälissä nostanut tehoja PK2 -> VK1. Nyt sapluunana oli enemmänkin VK1 -> VK2 ja varoin päästämästä tehoja yli anaerobisen kynnyksen. Sykejumi oli kyllä ihan tiessään ja tehoja irtosi ihan mukavasti. Menomatkalla juostiin 3'46 / km ja paluumatkalla 3'33 / km tahtia. Tosin pari kaveria veti lopun pari kilometriä vielä pikkuisen kovempaa. Lenkin jälkeen porukka oli innoissaan hyvästä vauhdista. On kyllä mukava tehdä porukassa.
Pitkis oli tällä kertaa vähän lyhyenlainen. Mulle kertyi matkaa vain 22 km. Olin kuitenkin juossut jo tiistaina maastossa 25 kilometriä joten en koennut tarvetta keräillä kilometrejä yhtään enempää. Viikkomääräksi tuli taas 148 kuten edelliselläkin viikolla. Hyvän fiiliksen myötä ensi viikolla voisi tunnustella taas miltä tuntuisi kiristää pikkuisen määrää.
torstai 8. tammikuuta 2015
Tiukkaa tekee
Viime viikon harjoittelin hieman vähäisemmin määrin kuin jouluviikolla, mutta nyt olen jo siinä pisteessä että kevyempikin harjoitusviikko on määrällisesti yhtä kova kuin alkusyksyn kovat harjoitusviikot. Määrää kertyi viikon mittaan 148 km. Juoksin tiistaina normaalin kiihtyvän VK-treenin ja uudenvuoden suomana vapaapäivänä hyvin rauhallisia lenkkejä. Lauantaina oli vuorossa 8 x 1,2 km / 1' palautuksin ja keli oli aika haastava. Menin tekemään harjoitusta vähän uudelle reitille jonka suunnittelin siten että olisi sivutuuli.
Kartasta suunnittelemani pätkä oli kuitenkin loivaan ylämäkeen joten siltä osin reitti ei ollut aivan tavoitellun mukainen. Puolet vedoista tuli siis loivaan alamäkeen. Tämäntyyppinen harjoitteluhan on ihan hyvästä vaihteeksi, ajattelin. Veto ylämäkeen oli odotetusti vaikeampi mitä normaalisti. Odottamatonta oli kuitenkin se, että en meinannut saada sykkeitä nousemaan vääntämisestä huolimatta. Sama meno jatkui harjoituksen edetessä ja mietin välillä kesken jättämistäkin. Koska fiilis oli kuitenkin aivan ok niin jatkoin harjoituksen loppuun asti. Vauhdit jopa hieman hiipuivat loppua myöten ja syke pysyi matalana.
Oletan, että huono kulku johtui edellisistä määrällisesti kovista harjoitusviikoista. Tällä viikolla en olekaan nostanut määrää takaisin vaan jatkan samalla tahdilla, jotta keho saa enemmän aikaa sopeutua treenin vaatimuksiin.
Tiistaina normaalin vauhtikestävyystreenin aikaan sattui sen verran kova pakkanen, että päätin käyttää vapaapäivää ja päivänvaloa hyödyksi juoksemalla pitkän maastolenkin. Nautiskelin rauhallista tahtia 25 kilometriä pääasiassa talvisia polkuja pitkin.
Loppuviikon suunnitelmat ovat pahasti auki. Mietin, että pitäisikö väliin jäänyt vauhtikestävyyslenkki juosta tänään vai ehkä lauantaina. Sunnuntaina olisi tarjolla porukkatreeniä ja se tarkoittaisi pitkiksen väliin jättämistä. Mutta pitkishän tuli juostua jo tiistaina. Taidan kuitenkin tehdä seuraavat vaativammat treenit vasta viikonloppuna jotta ehdin palautua hyvin maastopitkiksestä sekä saan lisää kevyttä huoltavaa juoksua alle ennen tehojen nostamista.
Kartasta suunnittelemani pätkä oli kuitenkin loivaan ylämäkeen joten siltä osin reitti ei ollut aivan tavoitellun mukainen. Puolet vedoista tuli siis loivaan alamäkeen. Tämäntyyppinen harjoitteluhan on ihan hyvästä vaihteeksi, ajattelin. Veto ylämäkeen oli odotetusti vaikeampi mitä normaalisti. Odottamatonta oli kuitenkin se, että en meinannut saada sykkeitä nousemaan vääntämisestä huolimatta. Sama meno jatkui harjoituksen edetessä ja mietin välillä kesken jättämistäkin. Koska fiilis oli kuitenkin aivan ok niin jatkoin harjoituksen loppuun asti. Vauhdit jopa hieman hiipuivat loppua myöten ja syke pysyi matalana.
Oletan, että huono kulku johtui edellisistä määrällisesti kovista harjoitusviikoista. Tällä viikolla en olekaan nostanut määrää takaisin vaan jatkan samalla tahdilla, jotta keho saa enemmän aikaa sopeutua treenin vaatimuksiin.
Tiistaina normaalin vauhtikestävyystreenin aikaan sattui sen verran kova pakkanen, että päätin käyttää vapaapäivää ja päivänvaloa hyödyksi juoksemalla pitkän maastolenkin. Nautiskelin rauhallista tahtia 25 kilometriä pääasiassa talvisia polkuja pitkin.
Loppuviikon suunnitelmat ovat pahasti auki. Mietin, että pitäisikö väliin jäänyt vauhtikestävyyslenkki juosta tänään vai ehkä lauantaina. Sunnuntaina olisi tarjolla porukkatreeniä ja se tarkoittaisi pitkiksen väliin jättämistä. Mutta pitkishän tuli juostua jo tiistaina. Taidan kuitenkin tehdä seuraavat vaativammat treenit vasta viikonloppuna jotta ehdin palautua hyvin maastopitkiksestä sekä saan lisää kevyttä huoltavaa juoksua alle ennen tehojen nostamista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)