Tylsä otsikointi jatkuu vielä. Kävin pari viikkoa sitten fysioterapeutilla ja sain ohjeet jumpata kolme kertaa päivässä akilleksen ja jalkapohjan kuntouttamiseksi. Jalka tuntui muutenkin jos nyt ei aivan täyskuntoiselta niin ainakin selvästi paremmalta ja kesti vähäistä juoksuharjoittelua. Ehdin tehdä pari ihan lupaavan oloista harjoitustakin. Juoksin matolla TV kovaa 20 minuuttia 3'33 / km tahtia. Toisen harjoituksen juoksin yhdessä seura- ja muiden kavereiden kanssa. Juoksimme 4 x 1000 m ja palautusta kertyi noin 4' koska lähdimme vetoihin aina yhtä aikaa. Tuossa harjoituksessa juoksin ihan kevyen tuntoisesti vetosarjan 3'21, 3'17, 3'13 ja 3'09.
Aloin jo valmistautua henkisesti juoksemaan torstaikisoissa 800 metriä. Eilen kuitenkin kotimatkalla jalkaterä äkeytyi uudestaan kantapään tienoilta. Vasenta jalkaterää voimakkaasti jäykistämällä sain kivun heltiämään, mutta juoksu ei tuntunut luonnolliselta. Tänään tulinkin töihin polkupyörällä ja annan kintulle lisää toipumisaikaa.
Positiivisena puolena pitkään kipeänä ollut akillesjänteen sisäreuna tuntuu jo paljon paremmalta. Ilmeisesti nuo pohkeen eksentriset voimaharjoitukset tosiaan auttavat akillesvaivoihin. Nehän tehdään käytännössä nousemalla ensin varpailleen ja laskeutumalla hitaasti alas. Tuo hitaasti laskeutuminen ja liikkeen vastustaminen tekee kuulemma harjoituksesta eksentrisen.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
torstai 7. marraskuuta 2013
Plantaarifaskiittia II
Niinpä niin. Parin viikon tulehduskipulääkekuurin ja jalkapohjan venyttelyn jälkeen kintulla kestää juosta sen 25 minuuttia ennen kivun alkamista. Kävin tänään keskustelemassa lääkärin kanssa tilanteesta ja sain vähän lisäneuvoja jonka lisäksi varasimme ensi viikolle ajan alaraajojen hoitoon erikoistuneelle fysioterapeutille.
Olen vastustanut kiusausta tehdä jatkuvia juoksukokeiluja ja sen sijaan käyttänyt aikaa reilut 15 tuntia kuntosalilla ja fillaroimalla työmatkoja viimeisen seitsemän päivän aikana. Sapluuna on kaksijakoinen ja aika tarkalleen tällainen:
1. aamu 45 min aerobista
1. iltapäivä 50...60 min aerobista
2. aamu 45 min aerobista
2. iltapäivällä yleensä tunnin kestävä voimaharjoitus
Aerobista olen tehnyt soutamalla ja crosstrainerilla. Meneehän tuo kun ei makustele, kuten
joskus on asian esittänyt.
Olen vastustanut kiusausta tehdä jatkuvia juoksukokeiluja ja sen sijaan käyttänyt aikaa reilut 15 tuntia kuntosalilla ja fillaroimalla työmatkoja viimeisen seitsemän päivän aikana. Sapluuna on kaksijakoinen ja aika tarkalleen tällainen:
1. aamu 45 min aerobista
1. iltapäivä 50...60 min aerobista
2. aamu 45 min aerobista
2. iltapäivällä yleensä tunnin kestävä voimaharjoitus
Aerobista olen tehnyt soutamalla ja crosstrainerilla. Meneehän tuo kun ei makustele, kuten
joskus on asian esittänyt.
perjantai 18. lokakuuta 2013
Plantaarifaskiittia
Kävin eilen illalla juoksulenkillä ja jalkapohjassa alkoi tuntua tutun oloista kipua. Yön yli nukuttuani kipu oli voimakkaampaa ja aamulla työmatkan ensimetreiltä oli käännyttävä takaisin ja lähdettävä töihin fillarilla.
Plantaarifaskiitti on minulle tuttu armeija-ajoilta. Soitin kuitenkin lääkärille varmistaakseni oman diagnoosini ja kysyin hoito-ohjeita joita sainkin: venytysohjeet, tulehduskipulääkekuuri sekä viikon juoksutauko. Toivottavasti jalka lähtee näillä paranemaan, sillä plantaarifaskiitti on pitkittyessään todella inhottava ja kivulias vaiva josta voi olla hankalakin päästä eroon.
Jouduin myös perumaan tälle päivälle lupaamani jänisjuoksun Ouluhallin coopperissa. Erityisen harmittavaa, että jouduin näin viime tingassa pettämään lupaukseni.
Plantaarifaskiitti on minulle tuttu armeija-ajoilta. Soitin kuitenkin lääkärille varmistaakseni oman diagnoosini ja kysyin hoito-ohjeita joita sainkin: venytysohjeet, tulehduskipulääkekuuri sekä viikon juoksutauko. Toivottavasti jalka lähtee näillä paranemaan, sillä plantaarifaskiitti on pitkittyessään todella inhottava ja kivulias vaiva josta voi olla hankalakin päästä eroon.
Jouduin myös perumaan tälle päivälle lupaamani jänisjuoksun Ouluhallin coopperissa. Erityisen harmittavaa, että jouduin näin viime tingassa pettämään lupaukseni.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kauden 2013-2014 aloittelua
Olen nyt harjoitellut pari ensimmäistä viikkoa uudesta harjoitusohjelmasta. Vaikka ylimenokauden aikana tulikin ulkoiltua suhteellisen paljon, oikeaan harjoitteluun palaaminen on ollut osittain yllättävänkin raskasta. Toisaalta kovavauhtinen juoksu on tuntunut sujuvan ja askeleessa on uudella tavalla voimaa voimapainotteisen punttikuurin jälkeen. Viime vuonnahan minulla oli ohjelmana vain hyvin karkea ajatus siitä, mitä missäkin vaiheessa kaudesta yrittäisin painottaa. Käytännössä tuo lähestymistapa onnistui yllättävänkin hyvin, mutta johti muutamassa vaiheessa hieman turhaan hölmöilyyn ja suunnitelmalisuuden puuttuessa harjoittelu oli vähän sellaista mitä siitä sattui tulemaan.
Minulla on työkaverina eräs innokas maastopyöräilijä, jolla on kokemusta tavoitteellisesta harjoittelusta jo vuosien ajalta. Keskustelimme syksyllä tavoitteistamme ja pyöräily- ja juoksuharjoittelusta sekä niiden eroista. Sain häneltä mielestäni aika hyviä vinkkejä harjoitusohjelman laatimiseen. Tärkeimpänä ajatuksena oli urheilijan roolin unohtaminen harjoitusohjelman laatimisen ajaksi. Kaverini sanoi laittavansa valmentajan lakin päähän ja miettivänsä harjoitusohjelmaa aivan kuin laatisi sitä - ei itselleen - vaan jollekin hyvin tutulle urheilijalle. Toteutusvaiheessa taas on tärkeää keskittyä ylösmerkittyjen harjoitusten noudattamiseen eikä kyseenalaistaa liiaksi huolella laadittua ohjelmaa. Pidin tuosta ajatuksesta hyvin paljon ja suunnittelin ohjelmani tuota mallia noudattaen.
Ihan ensimmäiseksi päätin ensi kauden tärkeimmät kisat ja merkitsin ne kalenteriin. Tässä sain huomattavaa apua Ultra-Mailerin postauksesta juoksijan kisaohjelmaa käsittelevässä ketjussa. Niitä tulevat olemaan veteraanien yleisurheilun SM-hallit, SM-maantiejuoksut, SM-maastot, alue- ja piirinmestaruuskisat, veteraanien yleisurheilun SM-kisat sekä mahdollisesti SM-maraton. Jaoin kauden noiden kisojen perusteella pätkiin joihin asetin harjoittelun painoalueet perus-, vauhti- ja maksimikestävyyden sekä nopeusharjoittelun osalta. Seuraavaksi laadin karkean viikko-ohjelman, johon on merkitty kunkin viikon tärkeimmät harjoitukset sekä määrätavoite. Tein viikko-ohjelman aluksi vain ensimmäiselle harjoitusjaksolle jossa valmistaudun veteraanien SM-hallikisoihin ainakin 1500 metrin ja 3000 metrin matkoille. Puran tulevan viikon harjoitukset kalenteriin tietyille päiville vasta edellisen viikon sunnuntaina, kun minulla on aika hyvä käsitys harjoitusviikon menoista. Tässä vaiheessa käyn pienessä mittakaavassa kaverini kuvaileman lakkileikin jossa arvioin valmentajana edellisen viikon harjoittelua ja tarvitseeko seuraavalla viikolla tehdä mitään säätöjä.
Tässä malliksi edelliset kaksi harjoitusviikkoa:
Ma: ap 6 km, ip 10 km, illalla lihashuolto
Ti: ap 6 km, ip 6 km VR + 10 km 3'40/km ja 5 x ~150 m rullaukset
Ke: ap 6 km, ip 45 min kuntosali ja 6 km juoksu
To: ap 6 km, ip 10 km
Pe: ap 6 km, ip 8 km, illalla lihashuolto
La: 25 x 400 m 1' hölkkäpalautuksin, vetojen keskiaika 1'23. Päälle 5 x ~150 m rullaukset
Su: 20 km kevytvauhtinen maastolenkki, päälle 5 x 150 m rullaukset, illalla lihashuolto
Ma: ap 6 km, ip 10,5 km, illalla lihashuolto
Ti: ap 6,5 km, ip 6 km VR + 10 km 3'42/km + 5 x ~150 m rullaukset
Ke: ap 6,5 km, ip 1h kuntosali + 6 km
To: ap 6,5 km, ip 10,5 km, illalla lihashuolto
Pe: aamulla lihashuolto, ap 6,5 km, ip 6 km VR + 14 km 4'03/km + 5 x ~150 m rullaukset
La: ip 1h kuntosali
Su: ap 20 km kevytvauhtinen maastolenkki, päälle 5 x ~150 m rullaukset, illalla lihashuolto
Mitä tavoitteisiin tulee, olen hieman silmäillyt A-luokkaan vaadittavia tuloksia ja suoraan sanoen olo tuntuu hyvin epäilevältä niiden suhteen. Kympillä vaaditaan 32'10, viidellätuhannella metrillä jo 15'00 ja lyhyemmillä matkoilla vielä hirveämpiä urotekoja. Noita katsoessa tunnen olevani vähän kuin nappaskengissä, shorteissa ja t-paidassa valtavan suuren lumihuippuisen vuoren edessä. Tuonneko pitäisi pystyä kiipeämään ja näillä eväillä? Kaiken lisäksi B-luokan tuloksetkin on saavuttamatta maratonilla, 5000, 3000 ja 1500 metrillä sekä tietysti muillakin lyhyillä matkoilla.
Minulla on työkaverina eräs innokas maastopyöräilijä, jolla on kokemusta tavoitteellisesta harjoittelusta jo vuosien ajalta. Keskustelimme syksyllä tavoitteistamme ja pyöräily- ja juoksuharjoittelusta sekä niiden eroista. Sain häneltä mielestäni aika hyviä vinkkejä harjoitusohjelman laatimiseen. Tärkeimpänä ajatuksena oli urheilijan roolin unohtaminen harjoitusohjelman laatimisen ajaksi. Kaverini sanoi laittavansa valmentajan lakin päähän ja miettivänsä harjoitusohjelmaa aivan kuin laatisi sitä - ei itselleen - vaan jollekin hyvin tutulle urheilijalle. Toteutusvaiheessa taas on tärkeää keskittyä ylösmerkittyjen harjoitusten noudattamiseen eikä kyseenalaistaa liiaksi huolella laadittua ohjelmaa. Pidin tuosta ajatuksesta hyvin paljon ja suunnittelin ohjelmani tuota mallia noudattaen.
Ihan ensimmäiseksi päätin ensi kauden tärkeimmät kisat ja merkitsin ne kalenteriin. Tässä sain huomattavaa apua Ultra-Mailerin postauksesta juoksijan kisaohjelmaa käsittelevässä ketjussa. Niitä tulevat olemaan veteraanien yleisurheilun SM-hallit, SM-maantiejuoksut, SM-maastot, alue- ja piirinmestaruuskisat, veteraanien yleisurheilun SM-kisat sekä mahdollisesti SM-maraton. Jaoin kauden noiden kisojen perusteella pätkiin joihin asetin harjoittelun painoalueet perus-, vauhti- ja maksimikestävyyden sekä nopeusharjoittelun osalta. Seuraavaksi laadin karkean viikko-ohjelman, johon on merkitty kunkin viikon tärkeimmät harjoitukset sekä määrätavoite. Tein viikko-ohjelman aluksi vain ensimmäiselle harjoitusjaksolle jossa valmistaudun veteraanien SM-hallikisoihin ainakin 1500 metrin ja 3000 metrin matkoille. Puran tulevan viikon harjoitukset kalenteriin tietyille päiville vasta edellisen viikon sunnuntaina, kun minulla on aika hyvä käsitys harjoitusviikon menoista. Tässä vaiheessa käyn pienessä mittakaavassa kaverini kuvaileman lakkileikin jossa arvioin valmentajana edellisen viikon harjoittelua ja tarvitseeko seuraavalla viikolla tehdä mitään säätöjä.
Tässä malliksi edelliset kaksi harjoitusviikkoa:
Ma: ap 6 km, ip 10 km, illalla lihashuolto
Ti: ap 6 km, ip 6 km VR + 10 km 3'40/km ja 5 x ~150 m rullaukset
Ke: ap 6 km, ip 45 min kuntosali ja 6 km juoksu
To: ap 6 km, ip 10 km
Pe: ap 6 km, ip 8 km, illalla lihashuolto
La: 25 x 400 m 1' hölkkäpalautuksin, vetojen keskiaika 1'23. Päälle 5 x ~150 m rullaukset
Su: 20 km kevytvauhtinen maastolenkki, päälle 5 x 150 m rullaukset, illalla lihashuolto
Ma: ap 6 km, ip 10,5 km, illalla lihashuolto
Ti: ap 6,5 km, ip 6 km VR + 10 km 3'42/km + 5 x ~150 m rullaukset
Ke: ap 6,5 km, ip 1h kuntosali + 6 km
To: ap 6,5 km, ip 10,5 km, illalla lihashuolto
Pe: aamulla lihashuolto, ap 6,5 km, ip 6 km VR + 14 km 4'03/km + 5 x ~150 m rullaukset
La: ip 1h kuntosali
Su: ap 20 km kevytvauhtinen maastolenkki, päälle 5 x ~150 m rullaukset, illalla lihashuolto
Mitä tavoitteisiin tulee, olen hieman silmäillyt A-luokkaan vaadittavia tuloksia ja suoraan sanoen olo tuntuu hyvin epäilevältä niiden suhteen. Kympillä vaaditaan 32'10, viidellätuhannella metrillä jo 15'00 ja lyhyemmillä matkoilla vielä hirveämpiä urotekoja. Noita katsoessa tunnen olevani vähän kuin nappaskengissä, shorteissa ja t-paidassa valtavan suuren lumihuippuisen vuoren edessä. Tuonneko pitäisi pystyä kiipeämään ja näillä eväillä? Kaiken lisäksi B-luokan tuloksetkin on saavuttamatta maratonilla, 5000, 3000 ja 1500 metrillä sekä tietysti muillakin lyhyillä matkoilla.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Kausi 2012-2013
Vuoden 2012 lokakuusta vuoden 2013 lokakuuhun
Harjoittelun kausirytmitystä tarkastellessani huomasin, että saavutin parhaan kympin ja puolimaratonin kunnon huhtikuussa juostuani muuhun kauteen verrattuna paljon vauhtikestävyyttä edellisen kolmen kuukauden aikana (helmikuussa 12 %, maaliskuussa 17 % ja huhtikuussa 16 %). Kunto ei kuitenkaan kantanut maratonille asti. Sen syitähän olen arvioinut jo aiemmin blogissani, mutta voi kyseessä olla sekin että edellisen kolmen kuukauden jälkeen olin yksinkertaisesti liian väsynyt enkä malttanut kevennellä tarpeeksi. Siltä harjoituspäiväkirjani näyttää, kun tänä päivänä sitä katson.
Onnistuin vielä parantamaan kesän aikana 3000 m ja 5000 metrin rataennätyksiäni, mutta pitempien matkojen kehitys polki paikallaan. Kesä- ja heinäkuussa tehoja kertyikin vain 10 % harjoittelusta ja sekin aika maksimikestävyyspainotteista. Näin ollen tämäkin tuntuu jälkikäteen tarkasteltuna aivan loogiselta kehitykseltä. Elokuussa vauhtikestävyyttä tuli taas jo paremmin 10 % maksimikestävyysharjoittelun suhteellisen osuuden putoamatta.
Suurin osa saavutetusta kehityksestä menee varmaan runsaan harjoittelumäärän noston piikkiin. Aika vähän tuossa on tehoharjoituksia, mutta en varmaankaan olisi enempiä tehoja jaksanutkaan. Edellinen kausi tuli mentyä karkealla kausisuunnitelmalla, mutta en noudattanut varsinaista viikottaista harjoitusohjelmaa missään vaiheessa. Tuli harjoiteltua vähän miten sattui huvittamaan.
Sehän minun piti vielä lisätä, että aloitin tänään uudestaan juoksuharjoittelun.
Harjoittelun kausirytmitystä tarkastellessani huomasin, että saavutin parhaan kympin ja puolimaratonin kunnon huhtikuussa juostuani muuhun kauteen verrattuna paljon vauhtikestävyyttä edellisen kolmen kuukauden aikana (helmikuussa 12 %, maaliskuussa 17 % ja huhtikuussa 16 %). Kunto ei kuitenkaan kantanut maratonille asti. Sen syitähän olen arvioinut jo aiemmin blogissani, mutta voi kyseessä olla sekin että edellisen kolmen kuukauden jälkeen olin yksinkertaisesti liian väsynyt enkä malttanut kevennellä tarpeeksi. Siltä harjoituspäiväkirjani näyttää, kun tänä päivänä sitä katson.
Onnistuin vielä parantamaan kesän aikana 3000 m ja 5000 metrin rataennätyksiäni, mutta pitempien matkojen kehitys polki paikallaan. Kesä- ja heinäkuussa tehoja kertyikin vain 10 % harjoittelusta ja sekin aika maksimikestävyyspainotteista. Näin ollen tämäkin tuntuu jälkikäteen tarkasteltuna aivan loogiselta kehitykseltä. Elokuussa vauhtikestävyyttä tuli taas jo paremmin 10 % maksimikestävyysharjoittelun suhteellisen osuuden putoamatta.
Suurin osa saavutetusta kehityksestä menee varmaan runsaan harjoittelumäärän noston piikkiin. Aika vähän tuossa on tehoharjoituksia, mutta en varmaankaan olisi enempiä tehoja jaksanutkaan. Edellinen kausi tuli mentyä karkealla kausisuunnitelmalla, mutta en noudattanut varsinaista viikottaista harjoitusohjelmaa missään vaiheessa. Tuli harjoiteltua vähän miten sattui huvittamaan.
Sehän minun piti vielä lisätä, että aloitin tänään uudestaan juoksuharjoittelun.
torstai 26. syyskuuta 2013
Kokeilkaa suunnistamista, se on ihan hauskaa
Kerroin edellisessä blogipostauksessa, että olen kokeillut tässä harjoittelutauon aikana suunnistamista. Vaikka aloittaminen on verrattain helppoa, asiat eivät ainakaan minulle olleet aivan itsestäänselviä. Ajattelinkin siis kirjoittaa suunnistamisen perusasioista kokeilemista harkitseville. En käsittele suunnistamisen perustaitoja, koska en koe osaavani niitä tarpeeksi hyvin itsekään. Keskityn sellaisiin asioihin, joista halusin itse saada tietoa ennen kuin olin valmis ensikokeiluun. Suunnistusta jo kokeilleet eivät varmaankaan hyödy tästä kirjoituksesta juuri mitään. Kuntorastien järjestelyihin liittyy varmastikin jotain paikkakuntakohtaisia eroja, mutta ainakin Suomussalmella ja Oulussa asiat hoituvat melkolailla samoin. Kuntorastien järjestäjät myös neuvovat mielellään aloittelijoita joten kannattaa myös rohkeasti kysyä paikan päällä apua.
Kuntorasteista ilmoitetaan ainakin paikallislehdissä sekä suunnistusseurojen kotisivuilla. Ilmoituksessa kerrotaan, mistä paikasta lähtien on opastus aloituspaikalle ja mihin aikaan metsään pääsee. Juoksukisoista poiketen kuntorasteilla ei ole yhteislähtöä, vaan metsään pääsee lähtemään esimerkiksi aikavälillä 16:30 ... 18:30. Tarjolla on eri tasoisia ratoja, joista tavallisimpia ovat A-, B- ja C-luokan radat. Näistä A-rata on kaikkein vaativin ja C-rata kaikkein helpoin. Helpommat radat ovat paitsi lyhyempiä kuin vaativammat, rastit ovat helpommissa paikoissa ja siirtymät pystyy hoitamaan useammin polkuja pitkin. Lyhyelläkin C-radalla saa silti aikaa kulumaan helposti yli tunnin, kun tekee sopivasti virheitä suunnistuksessa. Ei siis kannata tuijottaa pelkästään sitä, että reitin mitta on esimerkiksi vain kolme kilometriä.
Ajanotto ja rastien kerääminen tapahtuu niinsanotulla emitillä. Se on yksinkertaisuudessaan muovinen lipare, jolla kosketetaan lähtöpaikkaa ja rasteja. Maalissa emitistä tarkistetaan, onko suunnistaja käynyt kaikilla rasteilla ja oikeassa järjestyksessä. Emitin avulla saadaan myös väliajat rasteittain, joten omassa ajanotossa väliaikojen ottaminen ei ole välttämätöntä. Emittejä saa yleensä lainaan kisajärjestäjiltä, mutta jotkut perivät niistä pientä vuokraa.
Paikalle tultaessa valitaan rata ja ostetaan suunnistuskartta. Joissain paikoissa rastit täytyy itse jäljentää käsin karttaan, mutta ainakin Oulussa ne on tulostettu valmiiksi. Lienee sanomattakin selvää että jäljentämisessä kannattaa olla erittäin huolellinen. Kartan reunassa on listattuna rastit ja jokaiselle rastille on oma numerotunniste. Tämä numerotunniste löytyy myös maastossa olevalta rastilta ja siitä voi tarkistaa olevansa oikealla rastilla. Numerotunnisteet kannattaa myös jäljentää itselle mikäli ei käytetä valmiiksi tulostettuja karttoja. Karttaan saa siis tosiaan kuntorasteilla tutustua ennen suunnistuksen aloittamista.
Varusteista sen verran, että kannattaa ehdottomasti pukeutua pitkiin trikoisiin vaikka olisikin lämmin ilma. Trikoot suojaavat sääriä ja reisiä risuilta, ohdakkeilta, nokkosilta ja muulta mitä maastossa saattaa tulla vastaan. Suunnistuskengät on varmaan hyvät, mutta lenkkareillakin pärjää vallan mainiosti. Aivan uusimpia vaatteita en laittaisi päälle, sillä ainakin minä olen saanut rikottua jo yhdet trikoot maastossa. Kompassia ei aivan välttämättä tarvitse, mutta jos sellaisen haluaa hankkia kannattaa vakavasti harkita oikean suunnistuskäyttöön tarkoitetun kompassin hankkimista - ne ovat paljon parempia kuin halvimmat peruskompassit. Paremmuus näkyy vakautena ja neulan nopeutena - neula hakeutuu osoittamaan pohjoista huomattavasti nopeammin paremmassa kompassissa.
Jos löytyy joku GPS-loggeri, niin käppyröitä on aika mukava katsella jälkikäteen QuickRoute-ohjelmalla (
). Sillä pystyy kätevästi yhdistämään GPS-jäljen ja käytetyn kartan. Toinen hyvä linkki josta saa tietoa suunnistuksen perusasioista on
. Tuolta löytyy aika paljon suunnistusraportteja.
Kuntorasteista ilmoitetaan ainakin paikallislehdissä sekä suunnistusseurojen kotisivuilla. Ilmoituksessa kerrotaan, mistä paikasta lähtien on opastus aloituspaikalle ja mihin aikaan metsään pääsee. Juoksukisoista poiketen kuntorasteilla ei ole yhteislähtöä, vaan metsään pääsee lähtemään esimerkiksi aikavälillä 16:30 ... 18:30. Tarjolla on eri tasoisia ratoja, joista tavallisimpia ovat A-, B- ja C-luokan radat. Näistä A-rata on kaikkein vaativin ja C-rata kaikkein helpoin. Helpommat radat ovat paitsi lyhyempiä kuin vaativammat, rastit ovat helpommissa paikoissa ja siirtymät pystyy hoitamaan useammin polkuja pitkin. Lyhyelläkin C-radalla saa silti aikaa kulumaan helposti yli tunnin, kun tekee sopivasti virheitä suunnistuksessa. Ei siis kannata tuijottaa pelkästään sitä, että reitin mitta on esimerkiksi vain kolme kilometriä.
Ajanotto ja rastien kerääminen tapahtuu niinsanotulla emitillä. Se on yksinkertaisuudessaan muovinen lipare, jolla kosketetaan lähtöpaikkaa ja rasteja. Maalissa emitistä tarkistetaan, onko suunnistaja käynyt kaikilla rasteilla ja oikeassa järjestyksessä. Emitin avulla saadaan myös väliajat rasteittain, joten omassa ajanotossa väliaikojen ottaminen ei ole välttämätöntä. Emittejä saa yleensä lainaan kisajärjestäjiltä, mutta jotkut perivät niistä pientä vuokraa.
Paikalle tultaessa valitaan rata ja ostetaan suunnistuskartta. Joissain paikoissa rastit täytyy itse jäljentää käsin karttaan, mutta ainakin Oulussa ne on tulostettu valmiiksi. Lienee sanomattakin selvää että jäljentämisessä kannattaa olla erittäin huolellinen. Kartan reunassa on listattuna rastit ja jokaiselle rastille on oma numerotunniste. Tämä numerotunniste löytyy myös maastossa olevalta rastilta ja siitä voi tarkistaa olevansa oikealla rastilla. Numerotunnisteet kannattaa myös jäljentää itselle mikäli ei käytetä valmiiksi tulostettuja karttoja. Karttaan saa siis tosiaan kuntorasteilla tutustua ennen suunnistuksen aloittamista.
Varusteista sen verran, että kannattaa ehdottomasti pukeutua pitkiin trikoisiin vaikka olisikin lämmin ilma. Trikoot suojaavat sääriä ja reisiä risuilta, ohdakkeilta, nokkosilta ja muulta mitä maastossa saattaa tulla vastaan. Suunnistuskengät on varmaan hyvät, mutta lenkkareillakin pärjää vallan mainiosti. Aivan uusimpia vaatteita en laittaisi päälle, sillä ainakin minä olen saanut rikottua jo yhdet trikoot maastossa. Kompassia ei aivan välttämättä tarvitse, mutta jos sellaisen haluaa hankkia kannattaa vakavasti harkita oikean suunnistuskäyttöön tarkoitetun kompassin hankkimista - ne ovat paljon parempia kuin halvimmat peruskompassit. Paremmuus näkyy vakautena ja neulan nopeutena - neula hakeutuu osoittamaan pohjoista huomattavasti nopeammin paremmassa kompassissa.
Jos löytyy joku GPS-loggeri, niin käppyröitä on aika mukava katsella jälkikäteen QuickRoute-ohjelmalla (
). Sillä pystyy kätevästi yhdistämään GPS-jäljen ja käytetyn kartan. Toinen hyvä linkki josta saa tietoa suunnistuksen perusasioista on
. Tuolta löytyy aika paljon suunnistusraportteja.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Löhöilyä ja velttoilua
Takana on pitkä ja varmaan aika raskaskin kisa- sekä harjoituskausi. Enhän ole koskaan aiemmin pystynyt juoksemaan yli 14 viikkoa putkeen ja nyt olin harjoitellut ja kilpaillut viime lokakuusta tämän vuoden elokuulle asti ilman vaivoja. Edes flunssa ei ole iskenyt kertaakaan tänä aikana. Yksinkertaisesti mikään ei ole estänyt harjoittelemista ja olenkin päässyt nauttimaan runsaasta juoksumäärästä. Kisakauden lopussa aloin kuitenkin tuntea, että kunto ei oikein enää nouse ja kisoihin latautuminen on vaillinnaista. Olin saanut myös vuoden mittaan vinkkiä kokeneemmilta urheilijoilta ylimenokauden tärkeydestä. Päätin siis ottaa kisakauden päätteeksi kevyemmän jakson ennen syys- ja talviharjoittelun aloittamista.
Ihan ensimmäisellä viikolla en juossut lainkaan. Minulla oli vielä viikko kesälomaa jäljellä joten kävin vaeltelemassa kotiseudullani Suomussalmella. Olen myös käynyt kokeilemassa suunnistamista muutaman kerran. Ensimmäisten kokeilujen tuloksena oli melkoista harhailua pitkin metsiä, mutta myös onnistuneita rastinvälejä. Viime kerralla uskaltauduin jo siirtymään C-radalta B-radalle ja suunnistus onnistui jo suhteellisen hyvin. Metsässä vaeltaminen ja suunnistaminen on ollut mukavaa vastapainoa vuoden mittaan kertyneelle kuitenkin aika runsaalle tavoitteelliselle harjoittelulle.
Olen myös käynyt kuntosalilla tekemässä voimaharjoituksia 1-3 kertaa viikossa. On ollut mukava huomata voimien palautuneen aika nopeasti viime syksyn tasolle ja joiltakin osin jopa kohonneen siitä yli. Voimaharjoittelu on tuntunut entistä motivoivammalta, kun luulisin ymmärtäväni aiempaa paremmin mitä minun on kuntosalilta tavoiteltava juoksuvauhdin lisäämiseksi.
Juoksua on kertynyt pelkästään työmatkoilla ja yhden piirinmestaruuskympin verran. Juoksin Raatin yleisurheilukentällä ihanneolosuhteissa hopealle ajalla 34'51 joka myös kertoo osaltaan lepojakson tarpeellisuudesta. Olen pyrkinyt katkaisemaan mahdollisimman monella lenkillä perusvauhtisen juoksun sopivin välein noin kymmenen sekunnin mittaisilla pyrähdyksillä.
Tauon odottamattomana seurauksena olen havainnut rasituksen oireita jotka ovat harjoittelun lomassa jääneet huomioimatta. Vasen akillesjänne on ilmeisesti ainakin hieman tulehtunut ja alaselkäkin on ilmoitellut itsestään myös väliin jääneen Oulu-juoksun jälkeen. Kyllähän nämäkin vaivat olisi hyvä saada hoidettua ennen kovien juoksutreenien hullunmyllyn aloittamista. Siihen asti jatkan kevyttä juoksua, kuntosuunnistusta ja voimaharjoittelua sekä mahdollisia muita lajikokeiluja.
Ihan ensimmäisellä viikolla en juossut lainkaan. Minulla oli vielä viikko kesälomaa jäljellä joten kävin vaeltelemassa kotiseudullani Suomussalmella. Olen myös käynyt kokeilemassa suunnistamista muutaman kerran. Ensimmäisten kokeilujen tuloksena oli melkoista harhailua pitkin metsiä, mutta myös onnistuneita rastinvälejä. Viime kerralla uskaltauduin jo siirtymään C-radalta B-radalle ja suunnistus onnistui jo suhteellisen hyvin. Metsässä vaeltaminen ja suunnistaminen on ollut mukavaa vastapainoa vuoden mittaan kertyneelle kuitenkin aika runsaalle tavoitteelliselle harjoittelulle.
Olen myös käynyt kuntosalilla tekemässä voimaharjoituksia 1-3 kertaa viikossa. On ollut mukava huomata voimien palautuneen aika nopeasti viime syksyn tasolle ja joiltakin osin jopa kohonneen siitä yli. Voimaharjoittelu on tuntunut entistä motivoivammalta, kun luulisin ymmärtäväni aiempaa paremmin mitä minun on kuntosalilta tavoiteltava juoksuvauhdin lisäämiseksi.
Juoksua on kertynyt pelkästään työmatkoilla ja yhden piirinmestaruuskympin verran. Juoksin Raatin yleisurheilukentällä ihanneolosuhteissa hopealle ajalla 34'51 joka myös kertoo osaltaan lepojakson tarpeellisuudesta. Olen pyrkinyt katkaisemaan mahdollisimman monella lenkillä perusvauhtisen juoksun sopivin välein noin kymmenen sekunnin mittaisilla pyrähdyksillä.
Tauon odottamattomana seurauksena olen havainnut rasituksen oireita jotka ovat harjoittelun lomassa jääneet huomioimatta. Vasen akillesjänne on ilmeisesti ainakin hieman tulehtunut ja alaselkäkin on ilmoitellut itsestään myös väliin jääneen Oulu-juoksun jälkeen. Kyllähän nämäkin vaivat olisi hyvä saada hoidettua ennen kovien juoksutreenien hullunmyllyn aloittamista. Siihen asti jatkan kevyttä juoksua, kuntosuunnistusta ja voimaharjoittelua sekä mahdollisia muita lajikokeiluja.
lauantai 24. elokuuta 2013
On niin vaikea olla starttaamatta
Ajelin eilen Ouluun suunnitelmissa osallistua tämänpäiväiseen 47. Oulun juoksuun joka on kymmenen kilometrin maantiekisa Terwamaratonilta tutulla kympin reitillä. Olo on tuntunut ihan hyvin palautuneelta puolimaratonin jälkeen ja pari hyvää harjoitustakin on tullut tehtyä. Tänä aamuna kuitenkin alaselkä oli jumissa ja kipeä joten jouduin punnitsemaan tarkkaan osallistumisaikeitani.
Muistissa on vielä hyvin viime kesäinen Pohjola Games jonka juoksin lopulta hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Takana oli rankka kymmenen kilometrin kisa edelliseltä viikonlopulta. Kisa-aamuna tunsin, että kunto ei ole ihan sataprosenttinen mutta lähdin silti verryttelemään ja kokeilemaan pystyisinkö osallistumaan. Lopulta kisapaikalla ei löytynyt riittävästi malttia jättää starttaamatta - halu juosta oli liian suuri. Silloin käteen jäi muutamia sekunteja parantuneen 5000 metrin ennätyksen lisäksi reilut kolme kuukautta vaivannut lantiovaiva.
Erona viime vuoteen tällä kertaa ongelmia ei tuntunut missään vaiheessa edellisen kisan ja tämän kisa-aamun välillä. Jälkikäteen ajateltuna on kyllä myönnettävä etten pitänyt kiinni silloin kaavailemastani ajatuksesta jossa keventelisin kisan jälkeen yhtä pitkään kuin ennen kisaa. Läksin tekemään rataharjoitusa jo tiistaina kaksi päivää puolimaratonin jälkeen. Tein 5 x 400 m 30 sekunnin palautuksin jonka jälkeen 5 x 300 m 30 sekunnin palautuksin ja vielä 3 x 200 m 60 sekunnin palautuksin. Tuon harjoituksen aikana oli kyllä havaittavissa etten pystynyt alunperin aikomaani 10 x 400 m vetosarjaan mikä kertoi osaltaan riittämättömästä palautumisesta.
Toinen alaselkää mahdollisesti kuormittava harjoitus oli keskiviikkona juoksemani maastojuoksuharjoitus kotivaaran rinteessä menevällä tiellä. Joka edestakaisella reitillä tulee noin 10% nousukulmalla nelisenkymmentä metriä nousua ja mikä tärkeintä palatessa yhtä jyrkkää laskua. Epätasaisella alustalla jyrkkään alamäkeen lasketteleminen vaatii aika paljon tukilihaksistolta. Minkäänlaista kipua tai ongelmia ei kuitenkaan esiintynyt ennen tätä aamua joten on vaikea sanoa oliko tuo liikaa.
Selkä on jo hieman parempi ja esineiden maasta poimiminen ei tuota enää vaikeuksia. Päätin kuitenkin jättää kilpajuoksun tänään välistä. Kisahan ei ole mikään ylettömän tärkeä minulle tässä vaiheessa ja riski loukkaantua lienee tavanomaista suurempi selän tuntuessa vielä kipeältä. Vielä olisi muutamia mahdollisia kisoja merkattuna kalenteriin tälle syksylle ja niistä ehkä tärkeimpänä pm-kymppi kahden viikon päästä. Täytyy toivoa, että selkäkipu helpottaa sopivalla annoksella lepoa.
Harmi vain, että tuli ajettua nähtävästi turhaan Suomussalmelta Ouluun. Onneksi illalla on sentään suunnitelmissa bänditreenit joten ihan hukkareissua tästä ei tule. Positiivisena on myös nähtävä, että olen saanut juosta kymmenisen kuukautta putkeen ilman ongelmia.
Muistissa on vielä hyvin viime kesäinen Pohjola Games jonka juoksin lopulta hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Takana oli rankka kymmenen kilometrin kisa edelliseltä viikonlopulta. Kisa-aamuna tunsin, että kunto ei ole ihan sataprosenttinen mutta lähdin silti verryttelemään ja kokeilemaan pystyisinkö osallistumaan. Lopulta kisapaikalla ei löytynyt riittävästi malttia jättää starttaamatta - halu juosta oli liian suuri. Silloin käteen jäi muutamia sekunteja parantuneen 5000 metrin ennätyksen lisäksi reilut kolme kuukautta vaivannut lantiovaiva.
Erona viime vuoteen tällä kertaa ongelmia ei tuntunut missään vaiheessa edellisen kisan ja tämän kisa-aamun välillä. Jälkikäteen ajateltuna on kyllä myönnettävä etten pitänyt kiinni silloin kaavailemastani ajatuksesta jossa keventelisin kisan jälkeen yhtä pitkään kuin ennen kisaa. Läksin tekemään rataharjoitusa jo tiistaina kaksi päivää puolimaratonin jälkeen. Tein 5 x 400 m 30 sekunnin palautuksin jonka jälkeen 5 x 300 m 30 sekunnin palautuksin ja vielä 3 x 200 m 60 sekunnin palautuksin. Tuon harjoituksen aikana oli kyllä havaittavissa etten pystynyt alunperin aikomaani 10 x 400 m vetosarjaan mikä kertoi osaltaan riittämättömästä palautumisesta.
Toinen alaselkää mahdollisesti kuormittava harjoitus oli keskiviikkona juoksemani maastojuoksuharjoitus kotivaaran rinteessä menevällä tiellä. Joka edestakaisella reitillä tulee noin 10% nousukulmalla nelisenkymmentä metriä nousua ja mikä tärkeintä palatessa yhtä jyrkkää laskua. Epätasaisella alustalla jyrkkään alamäkeen lasketteleminen vaatii aika paljon tukilihaksistolta. Minkäänlaista kipua tai ongelmia ei kuitenkaan esiintynyt ennen tätä aamua joten on vaikea sanoa oliko tuo liikaa.
Selkä on jo hieman parempi ja esineiden maasta poimiminen ei tuota enää vaikeuksia. Päätin kuitenkin jättää kilpajuoksun tänään välistä. Kisahan ei ole mikään ylettömän tärkeä minulle tässä vaiheessa ja riski loukkaantua lienee tavanomaista suurempi selän tuntuessa vielä kipeältä. Vielä olisi muutamia mahdollisia kisoja merkattuna kalenteriin tälle syksylle ja niistä ehkä tärkeimpänä pm-kymppi kahden viikon päästä. Täytyy toivoa, että selkäkipu helpottaa sopivalla annoksella lepoa.
Harmi vain, että tuli ajettua nähtävästi turhaan Suomussalmelta Ouluun. Onneksi illalla on sentään suunnitelmissa bänditreenit joten ihan hukkareissua tästä ei tule. Positiivisena on myös nähtävä, että olen saanut juosta kymmenisen kuukautta putkeen ilman ongelmia.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kempele Z-puolimaraton
Aika erikoista, että Kempeleeseen lähtiessä olin menossa juoksemaan kympin, mutta kun raapaisin nimeni ilmoittautumislomakkeeseen merkkasinkin juoksevani puolimaratonin. En ihan tiedä mistä tuo päätös syntyi, mutta niin siinä nyt kävi. Kisaan oli tulossa Holapan Jouni ja Rahkosen Jukkakin seurakaverinsa kanssa. Jukka meinasi, että lähtevät kovalla tavoitteella liikkeelle ja Jouni tuumasi että ehkä ne ei ihan siihen tällä kelillä pysty. Itse päätin, että heidän tavoitteensa on liian kova minulle ja minä lähden juoksemaan 3'35 / km tahtia.
Aluksi menikin aivan hyvin. Ensimmäisellä kilometrillä jäin vähän tavoitevauhdista, koska en päässyt lähtemään eturivistä. Piti siinä sitten ohitella ja puikkelehtia ahtaalla pyörätiellä. Viiden kilometrin kohdalla olin kuitenkin hyvinkin aikataulussa 18'03. Seuraavakin vitonen kevyesti 18'00. Jouni ja Polvijärven Urheilijat karkasivat näkyvistä näihin aikoihin.
Sitten käännyttiin oikealle ja sain ensimakua vastatuulesta joka puhalsi yhä kovempaa loppumatkan ajan. Kolmas vitonen hidastui jo 18'38. Käännyttäessä takaisin kohti Kempelettä alkoi aivan kauhea vastatuuli ja meikäläisen eväät oli aika nopeasti syöty. Neljäs vitonen 19'42 ja maaliin hölkkäämällä neljäntenä aikaan 1:18'46.
Eipä tästä oikein positiivinen mieli jäänyt. Otetaan nyt vaikka asennekasvatuksen piikkiin viimeinen kuusi kilometriä melko spagettijaloilla.
Aluksi menikin aivan hyvin. Ensimmäisellä kilometrillä jäin vähän tavoitevauhdista, koska en päässyt lähtemään eturivistä. Piti siinä sitten ohitella ja puikkelehtia ahtaalla pyörätiellä. Viiden kilometrin kohdalla olin kuitenkin hyvinkin aikataulussa 18'03. Seuraavakin vitonen kevyesti 18'00. Jouni ja Polvijärven Urheilijat karkasivat näkyvistä näihin aikoihin.
Sitten käännyttiin oikealle ja sain ensimakua vastatuulesta joka puhalsi yhä kovempaa loppumatkan ajan. Kolmas vitonen hidastui jo 18'38. Käännyttäessä takaisin kohti Kempelettä alkoi aivan kauhea vastatuuli ja meikäläisen eväät oli aika nopeasti syöty. Neljäs vitonen 19'42 ja maaliin hölkkäämällä neljäntenä aikaan 1:18'46.
Eipä tästä oikein positiivinen mieli jäänyt. Otetaan nyt vaikka asennekasvatuksen piikkiin viimeinen kuusi kilometriä melko spagettijaloilla.
maanantai 5. elokuuta 2013
Veteraanien SM-kisat Kajaanissa: 10 000 metriä
Seuraava kisa-aamu valkeni taas kuumana ja päivän mittaan siirryttiin tukevasti hellelukemien puolelle. Yleisurheilukenttiä sanotaan usein hornankattilaksi ja tällaisessa kelissä se tosiaan tuntuu siltä. Oma kisa oli vasta 19:30 joten ihan vähän alkoi ilma jo jäähtyä meidän startin aikaan. Oli kuitenkin vielä 25 astetta lämpöä mittarissa.
Teppo Ronkainen juoksi eri lähdössä kuin minä ja meidän sarjoista oli Veli-Heikki Koivu ainakin poissa. Rahkosen Jukka lupautui auttamaan ennätysyrityksessä kun siinä jutusteltiin ennen kisaa. Paukusta Ismo Juntunen lähti vetämään aivan hirveää ravia kärkeen. Arvioisin, että vauhti sopisi paremmin 3000 metrin tai jopa 1500 metrin kisaan. Minä en lähtenyt siihen vauhtiin mukaan vaan aloin juosta mahdollisimman tasaista vauhtia. Alussa oli kuitenkin pientä hakemista kunnes saatiin haarukkaan päivän matkavauhti. Ei aivan minun suunnitelmien mukaista mutta tunsin että tästä ei auta kiristää. Sitten ohitettiinkin jo Ismo ja minä olin kärjessä ja Jukka seurasi tiukasti perässä.
Vähän ajan päästä Jukka tuli ohi ja tunsin suunnatonta helpotusta saadessani seurata vähän aikaa tasaisesti juoksevaa selkää. En muista miten vaihdettiin vetovuoroja mutta aika pitkään Jukka oli kärjessä. Joka tapauksessa jossain kolmanneksi viimeisellä kierroksella menin ohi Jukasta ja sekavassa mielentilassa ja pahassa olossa yritin muka kiriä vauhtia josko sittenkin onnistuisin lyömään Jukan pitkällä loppukirillä. Aivan täyttä fantasiaahan se ajatus oli ja se tuli nopeasti selväksi kun viimeisen kierroksen lähtiessä Jukka väläytti loppukirinsä. Juoksin minäkin sentään viimeisen 400 metriä 1'18. Kiitoksia erittäin paljon Jukalle vetoavusta.
Olin siis toiseksi nopein juoksija näissä kisoissa 10 000 metrin matkalla ja aika oli 34'20,19 joka on uusi ennätykseni. Limingan rantalakeusjuoksu ei ole minun käsittääkseni ennätyskelpoinen koska lähtö ja maali ovat liian kaukana toisistaan ja tämä alitti Muhos-juoksun aikani kahdella sekunnilla.
Yritettiin verrytellä hetki serkkupojan kanssa (hopeaa meidän 30-vuotiaiden sarjassa), mutta meitä molempia alkoi oksettaa niin paljon ettemme pystyneet hölkkäämään. Loppuverryttelynä toimi sitten kävelymatka takaisin hotellille.
Teppo Ronkainen juoksi eri lähdössä kuin minä ja meidän sarjoista oli Veli-Heikki Koivu ainakin poissa. Rahkosen Jukka lupautui auttamaan ennätysyrityksessä kun siinä jutusteltiin ennen kisaa. Paukusta Ismo Juntunen lähti vetämään aivan hirveää ravia kärkeen. Arvioisin, että vauhti sopisi paremmin 3000 metrin tai jopa 1500 metrin kisaan. Minä en lähtenyt siihen vauhtiin mukaan vaan aloin juosta mahdollisimman tasaista vauhtia. Alussa oli kuitenkin pientä hakemista kunnes saatiin haarukkaan päivän matkavauhti. Ei aivan minun suunnitelmien mukaista mutta tunsin että tästä ei auta kiristää. Sitten ohitettiinkin jo Ismo ja minä olin kärjessä ja Jukka seurasi tiukasti perässä.
Vähän ajan päästä Jukka tuli ohi ja tunsin suunnatonta helpotusta saadessani seurata vähän aikaa tasaisesti juoksevaa selkää. En muista miten vaihdettiin vetovuoroja mutta aika pitkään Jukka oli kärjessä. Joka tapauksessa jossain kolmanneksi viimeisellä kierroksella menin ohi Jukasta ja sekavassa mielentilassa ja pahassa olossa yritin muka kiriä vauhtia josko sittenkin onnistuisin lyömään Jukan pitkällä loppukirillä. Aivan täyttä fantasiaahan se ajatus oli ja se tuli nopeasti selväksi kun viimeisen kierroksen lähtiessä Jukka väläytti loppukirinsä. Juoksin minäkin sentään viimeisen 400 metriä 1'18. Kiitoksia erittäin paljon Jukalle vetoavusta.
Olin siis toiseksi nopein juoksija näissä kisoissa 10 000 metrin matkalla ja aika oli 34'20,19 joka on uusi ennätykseni. Limingan rantalakeusjuoksu ei ole minun käsittääkseni ennätyskelpoinen koska lähtö ja maali ovat liian kaukana toisistaan ja tämä alitti Muhos-juoksun aikani kahdella sekunnilla.
Yritettiin verrytellä hetki serkkupojan kanssa (hopeaa meidän 30-vuotiaiden sarjassa), mutta meitä molempia alkoi oksettaa niin paljon ettemme pystyneet hölkkäämään. Loppuverryttelynä toimi sitten kävelymatka takaisin hotellille.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Veteraanien SM-kisat Kajaanissa: 5000 metriä
Aloitin perjantaina viimein pitkään odottamani kesäloman ja mikäpä olisikaan juoksukisoja parempi aloitus lomalle? Asetin tähtäimeen jo aika kauan sitten lauantain 5000 m ja sunnuntain 10 000 m juoksumatkat. Varasin hotellin viikonlopuksi ja viimeisen työtunnin päätyttyä kirmasin juosten kotiin ja pakattuani autoilin Kajaaniin.
Tein lauantaiaamuna tavalliset kisa-aamun rutiinini, jotka etenkin näin reissun päällä sujuvat oikein mukavasti. Ihan ensimmäiseksi käyn hölkkäämässä oikein rauhallisen aamulenkin, jonka jälkeen suihkuun ja aamupalalle. Luin tästä systeemistä Daniels' Running Formulasta ja sitten törmäsin myös ForrestG:n blogissa aiheeseen ja päätin kokeilla miten aamulenkki vaikuttaa päivän kisaan. Ja sittemmin olen kevyen hölkän vetänyt kisapäivän aamuna ellen nyt aivan maratonin mittaiseen kisaan ole lähdössä.
Kisapaikka on sen verran lähellä hotellia, että kuljin välimatkat jalkaisin. Paikalle saavuttuani olin aika vaikuttunut siitä, miten isoilta kisat vaikuttivat. En muista, että yleisurheilukenttäkään olisi koskaan aiemmin näyttänyt silmissäni yhtä suurelta. Joka suorituspaikalla kävi kuhina ja katsomossa oli runsaasti ihmisiä. Katselin vähän aikaa 800 m juoksuja, kunnes täytyi ryhtyä verryttelemään. Tällä kertaa iskeydyin Tepon ja Hansin kaveriksi hölkkäämään Vimpelinvaaran pururataa.
Call inissä tuli pieni yllätys kun minulle sanottiin, että varmistamisen ja call inin lisäksi olisi pitänyt hakea kilpailunumero kisakansliasta. Siinä tuli sitten jo vähän kiirekin, kun kisakanslia oli aika kaukana kentästä. Tulipahan lisää verryttelyä. Ja sitten meidät jo vietiinkin aloitusviivalle.
Päivä oli tosi kuuma ja parhaiten varautuneet juoksijat valelivatkin itseään koko ajan vesipulloistaan. Tuostapa täytyy ottaa vinkki tulevia kisoja ajatellen. Varjoon ei enää starttiviivalla päästy. Lähtö viivästyi joillakin minuuteilla ja piti vain yrittää ottaa rauhallisesti vaikka tuntui miten kuumuus hiipii kehon joka soluun ja suuta alkaa kuivaa.
Lopulta päästiin starttaamaan. Lähdettiin aika sekavalla tavalla alkuun. Ihan aluksi olin jo vähän pussissakin, mutta onneksi näin pitkällä matkalla porukka venyy jonoksi aika nopeasti. Alkuvauhti ei ollut mitenkään kummoista. Ensimmäiselle kierrokselle sain väliajaksi 1'25 ja se ei sopinut minun suunnitelmiin ollenkaan. Lähdin selvemmin hakemaan omaa rytmiä ja tuhannessa metrissä olinkin jo säällisemmässä 3'18 väliajassa. Vauhti oli siis kiristynyt aika lailla ja seuraava tuhat metriä meni myös aika haipakkaa 3'15. Kävi sellainen kihelmöinti kropassa ikäänkuin veri olisi ollut poreutettua ja se on ollut aika hyvä merkki siitä, että kannattaa himmata mikäli on tarkoitus vielä juosta kolmetuhatta metriä.
Oli aika vaikea seurata kisan kulkua, mutta seurasin kyllä miten kärjessä kahinoivat Veli-Heikki Koivu, Teppo Ronkainen ja muutama muu juoksija. Ohitin jossain vaiheessa oman sarjani kakkosen kierroksella, mutta en muista missä. Kolmas juoksija taisikin tulla ohitettua useamman kerran. Kyllä minä siinä juoksun edetessä niitä muidenkin sarjojen juoksijoita ohitin eikä ainakaan kovin moni tainnut minusta päästä enää ohi.
Joka tapauksessa seuraavat kaksituhatta metriä kulkivat molemmat 3'20 väliaikoihin. Viimeiselle kierrokselle saakka riitti selkiä juuri sopivan matkan päässä edessä, että kilpailuvietti piti homman kasassa vaikka olo oli jo melko hirveä. Askel ei kuitenkaan tuntunut kärsivän pahasta olosta vaan pystyin pitämään vauhtia siitä huolimatta. Viimeinen ratakierros kesti 1'18 ja tulin maaliin ajassa uudella ennätyksellä 16'32,05 viidenneksi nopeimpana juoksijana ja oman sarjani voittajana. Jäin nopeimpana matkan juosseesta Jarmo Maimosesta 30 sekuntia joten aika lailla näköetäisyydellä sain pidettyä kärjenkin koko ajan.
Seuraavaksi onkin sitten luvassa päätöspäivän illalla 10 000 metriä. Voi tulla hikikin, sääennuste nimittäin lupaa 25 asteen lämpöä ja kierretään kuitenkin 25 ratakierrosta Vimpelinlaakson hornankattilassa.
Tein lauantaiaamuna tavalliset kisa-aamun rutiinini, jotka etenkin näin reissun päällä sujuvat oikein mukavasti. Ihan ensimmäiseksi käyn hölkkäämässä oikein rauhallisen aamulenkin, jonka jälkeen suihkuun ja aamupalalle. Luin tästä systeemistä Daniels' Running Formulasta ja sitten törmäsin myös ForrestG:n blogissa aiheeseen ja päätin kokeilla miten aamulenkki vaikuttaa päivän kisaan. Ja sittemmin olen kevyen hölkän vetänyt kisapäivän aamuna ellen nyt aivan maratonin mittaiseen kisaan ole lähdössä.
Kisapaikka on sen verran lähellä hotellia, että kuljin välimatkat jalkaisin. Paikalle saavuttuani olin aika vaikuttunut siitä, miten isoilta kisat vaikuttivat. En muista, että yleisurheilukenttäkään olisi koskaan aiemmin näyttänyt silmissäni yhtä suurelta. Joka suorituspaikalla kävi kuhina ja katsomossa oli runsaasti ihmisiä. Katselin vähän aikaa 800 m juoksuja, kunnes täytyi ryhtyä verryttelemään. Tällä kertaa iskeydyin Tepon ja Hansin kaveriksi hölkkäämään Vimpelinvaaran pururataa.
Call inissä tuli pieni yllätys kun minulle sanottiin, että varmistamisen ja call inin lisäksi olisi pitänyt hakea kilpailunumero kisakansliasta. Siinä tuli sitten jo vähän kiirekin, kun kisakanslia oli aika kaukana kentästä. Tulipahan lisää verryttelyä. Ja sitten meidät jo vietiinkin aloitusviivalle.
Päivä oli tosi kuuma ja parhaiten varautuneet juoksijat valelivatkin itseään koko ajan vesipulloistaan. Tuostapa täytyy ottaa vinkki tulevia kisoja ajatellen. Varjoon ei enää starttiviivalla päästy. Lähtö viivästyi joillakin minuuteilla ja piti vain yrittää ottaa rauhallisesti vaikka tuntui miten kuumuus hiipii kehon joka soluun ja suuta alkaa kuivaa.
Lopulta päästiin starttaamaan. Lähdettiin aika sekavalla tavalla alkuun. Ihan aluksi olin jo vähän pussissakin, mutta onneksi näin pitkällä matkalla porukka venyy jonoksi aika nopeasti. Alkuvauhti ei ollut mitenkään kummoista. Ensimmäiselle kierrokselle sain väliajaksi 1'25 ja se ei sopinut minun suunnitelmiin ollenkaan. Lähdin selvemmin hakemaan omaa rytmiä ja tuhannessa metrissä olinkin jo säällisemmässä 3'18 väliajassa. Vauhti oli siis kiristynyt aika lailla ja seuraava tuhat metriä meni myös aika haipakkaa 3'15. Kävi sellainen kihelmöinti kropassa ikäänkuin veri olisi ollut poreutettua ja se on ollut aika hyvä merkki siitä, että kannattaa himmata mikäli on tarkoitus vielä juosta kolmetuhatta metriä.
Oli aika vaikea seurata kisan kulkua, mutta seurasin kyllä miten kärjessä kahinoivat Veli-Heikki Koivu, Teppo Ronkainen ja muutama muu juoksija. Ohitin jossain vaiheessa oman sarjani kakkosen kierroksella, mutta en muista missä. Kolmas juoksija taisikin tulla ohitettua useamman kerran. Kyllä minä siinä juoksun edetessä niitä muidenkin sarjojen juoksijoita ohitin eikä ainakaan kovin moni tainnut minusta päästä enää ohi.
Joka tapauksessa seuraavat kaksituhatta metriä kulkivat molemmat 3'20 väliaikoihin. Viimeiselle kierrokselle saakka riitti selkiä juuri sopivan matkan päässä edessä, että kilpailuvietti piti homman kasassa vaikka olo oli jo melko hirveä. Askel ei kuitenkaan tuntunut kärsivän pahasta olosta vaan pystyin pitämään vauhtia siitä huolimatta. Viimeinen ratakierros kesti 1'18 ja tulin maaliin ajassa uudella ennätyksellä 16'32,05 viidenneksi nopeimpana juoksijana ja oman sarjani voittajana. Jäin nopeimpana matkan juosseesta Jarmo Maimosesta 30 sekuntia joten aika lailla näköetäisyydellä sain pidettyä kärjenkin koko ajan.
Seuraavaksi onkin sitten luvassa päätöspäivän illalla 10 000 metriä. Voi tulla hikikin, sääennuste nimittäin lupaa 25 asteen lämpöä ja kierretään kuitenkin 25 ratakierrosta Vimpelinlaakson hornankattilassa.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Pataan tuli Valio maitojuoksussa Kiuruvedellä
En ollut ajatellut tälle viikonlopulle mitään kilpailua, mutta sitten seurakaveri Kari linkitti Facebookiin Valio maitojuoksun. Laitoin oitis Karille viestiä, että lähdetäänkö kimppakyydillä Kiuruvedelle juoksemaan. Niin sovittiin, lauantaiaamuna Kari noukki minut kyytiin ja posoteltiin Kiuruvedelle.
Kisapäivä oli helteinen ja tuumimme Karin kanssa, että otetaan mallia Limingan tekemisistämme ja pysytellään varjossa niin paljon kuin mahdollista. Otimme pukuhuoneet tarjonneen koulun varjoisalla seinustalla varovaista hölkkää sekä muutamia aukkareita. Minä kastelin päätä, käsiä ja jalkoja pari kertaa. Kävin vielä ennen starttia huoltopisteellä kaatamassa mukillisen vettä päälleni. Muut juoksijat kertoivat, että kisaan on tulossa kärkimies, joka lähtee liikkeelle kolmosen vauhtia ja ryhmä muita juoksijoita joiden piti lähteä 3'20 vauhtia.
Lähtöviivalla oli vähän hämmennystä, kun kaikki juoksijat olivat sitä mieltä että lähdetään alamäkeä kohti ja lähettäjä oli kovasti sitä mieltä, että lähdetään ylämäkeen. Lähettäjä oli niin sinnikäs, että lopulta käänsimme rintamasuunnan ylämäkeen. Kohta kuuluikin sitten kuuluttajan ääni, että lähtösuunta on nyt väärä. Lähettäjä ei ensin meinannut vieläkään uskoa, mutta lopulta viesti meni läpi ja pääsimme lähtemään pari minuuttia myöhässä. Lähtörivistöt menivät sen verran sekaisin, että en päässyt aivan viivalta matkaan mutta kakkosrivistä kuitenkin.
Kohtuullisen räväkän alun jälkeen kaikki jäivät juoksemaan aika maltillista vauhtia. Minä ihmettelin, että mitä tämä nyt on ja painelin kärkeen pitämään sellaista noin 3'35 / km vauhtia jos muita ei kilpajuoksu kerran kiinnosta. Ihan tuota reippaampaan keskivauhtiin en loivassa ylämäessä kyennyt. Jossain vaiheessa kuulin, että eroa seuraavaan oli kertynyt n. 50 metriä. Ajattelin, että jos saan hiljaksiin kasvatettua eroa tarpeeksi pitkäksi niin kakkosryhmä ei ehdi enää kiriä minua kiinni loppumatkasta.
Sitten takaa kuului sprinttaamisen ääntä ja kannoille iskeytyi valkopaita. Juoksimme välillä minä edellä ja välillä valkopaita edellä. Sitten käännyimme pyörätieltä jyrkkään alamäkeen hiekkatielle ja jonkinlaiselle kuntoradalle. Oli siinä huoltopistekin ja huusin Liminkaa muistellen, että heittäkää sitä vettä vain tulemaan kohti. Nämä huoltajat eivät ehtineet tekemään mitään ja juoksin ohi huoltopaikasta kuivana. Valkopaidan hengitys kuulosti aika hälyyttävälle, "hoi! hoi! hoi!" tai kenties "ohi! ohi! ohi!". Näkyviin tuli aivan hirveän näköinen rinne. Läksin talsimaan sitä ylös maltillista vauhtia ja kannoille sprinttasi toinenkin, sinipaitainen juoksija. Ihmettelin että mitä tämä tällainen juoksu on kun sprintataan kantaan kiinni ja jäädään sitten hiillostamaan.
Nousua oli sellaisen reilun kilometrin matkalla reilu 50 metriä. Vauhti hidastui aina viiden minuutin hitaammallekin puolelle. Ajattelin, että yritän pysyä tässä valko- ja sinipaidan mukana. Pitäisin vauhtia kuitenkin mahdollisuuksien mukaan sen verran reippaana, etteivät aivan lepäämäänkään pääsisi ja mäen päältä sitten takaisin matkavauhtiin.
Mäen päältä valkopaita ampaisi karkuun ja sinipaita jäi vielä minun perääni juoksemaan minun yrittäessä kiriä vauhtia sen verran ettei hän pääsisi ohi. Mutta sitten sinipaita lähti yrittämään valkopaidan perään tosissaan ja minä jäin juoksemaan omaa vauhtiani näköetäisyydellä. Välillä alamäissä näytin saavan heitä vähän kiinnikin, mutta hiljalleen karkasivat kuitenkin kauemmas ja kauemmas. Sitten taakse ilmestyi kolmaskin punapaitainen juoksija. En kauaa pystynyt hänellekään pistämään kampoihin, vaan punapaita lähti hivuttamaan kiinni sinipaitaa.
Minä yritin koota henkisiä ja fyysisiä voimanrippeitä loppurutistukseen ja sainkin juostua kilsan 3'28. Ei siitä kyllä mitään apua ollut, kaverit vain kiihdyttivät karkuun koko ajan. Näin kuitenkin miten punapaita otti kiinni ja ohitti sinipaidan joka alkoi hieman hiipumaan. Matka loppui kuitenkin kesken enkä tiedä kuinka pitkään olisin itsekään pystynyt enää jatkamaan katkeamatta. Ja niin tulin sitten maaliin neljäntenä ajassa 47'44 oman kellon mukaan.
Maalissa ei ollut piimää vaikka Valion kisat olivatkin. Tämä oli kyllä karkea pettymys. Siinä jotain köykäistä proteiinipillimehua imiessä Karikin tuli maaliin hienosti oman sarjansa kolmantena! Eipä tarvinnut Auran miesten ajella tyhjin käsin takaisin kotiin Kiuruvedeltä. Hyvä Kari!
Kisapäivä oli helteinen ja tuumimme Karin kanssa, että otetaan mallia Limingan tekemisistämme ja pysytellään varjossa niin paljon kuin mahdollista. Otimme pukuhuoneet tarjonneen koulun varjoisalla seinustalla varovaista hölkkää sekä muutamia aukkareita. Minä kastelin päätä, käsiä ja jalkoja pari kertaa. Kävin vielä ennen starttia huoltopisteellä kaatamassa mukillisen vettä päälleni. Muut juoksijat kertoivat, että kisaan on tulossa kärkimies, joka lähtee liikkeelle kolmosen vauhtia ja ryhmä muita juoksijoita joiden piti lähteä 3'20 vauhtia.
Lähtöviivalla oli vähän hämmennystä, kun kaikki juoksijat olivat sitä mieltä että lähdetään alamäkeä kohti ja lähettäjä oli kovasti sitä mieltä, että lähdetään ylämäkeen. Lähettäjä oli niin sinnikäs, että lopulta käänsimme rintamasuunnan ylämäkeen. Kohta kuuluikin sitten kuuluttajan ääni, että lähtösuunta on nyt väärä. Lähettäjä ei ensin meinannut vieläkään uskoa, mutta lopulta viesti meni läpi ja pääsimme lähtemään pari minuuttia myöhässä. Lähtörivistöt menivät sen verran sekaisin, että en päässyt aivan viivalta matkaan mutta kakkosrivistä kuitenkin.
Kohtuullisen räväkän alun jälkeen kaikki jäivät juoksemaan aika maltillista vauhtia. Minä ihmettelin, että mitä tämä nyt on ja painelin kärkeen pitämään sellaista noin 3'35 / km vauhtia jos muita ei kilpajuoksu kerran kiinnosta. Ihan tuota reippaampaan keskivauhtiin en loivassa ylämäessä kyennyt. Jossain vaiheessa kuulin, että eroa seuraavaan oli kertynyt n. 50 metriä. Ajattelin, että jos saan hiljaksiin kasvatettua eroa tarpeeksi pitkäksi niin kakkosryhmä ei ehdi enää kiriä minua kiinni loppumatkasta.
Sitten takaa kuului sprinttaamisen ääntä ja kannoille iskeytyi valkopaita. Juoksimme välillä minä edellä ja välillä valkopaita edellä. Sitten käännyimme pyörätieltä jyrkkään alamäkeen hiekkatielle ja jonkinlaiselle kuntoradalle. Oli siinä huoltopistekin ja huusin Liminkaa muistellen, että heittäkää sitä vettä vain tulemaan kohti. Nämä huoltajat eivät ehtineet tekemään mitään ja juoksin ohi huoltopaikasta kuivana. Valkopaidan hengitys kuulosti aika hälyyttävälle, "hoi! hoi! hoi!" tai kenties "ohi! ohi! ohi!". Näkyviin tuli aivan hirveän näköinen rinne. Läksin talsimaan sitä ylös maltillista vauhtia ja kannoille sprinttasi toinenkin, sinipaitainen juoksija. Ihmettelin että mitä tämä tällainen juoksu on kun sprintataan kantaan kiinni ja jäädään sitten hiillostamaan.
Nousua oli sellaisen reilun kilometrin matkalla reilu 50 metriä. Vauhti hidastui aina viiden minuutin hitaammallekin puolelle. Ajattelin, että yritän pysyä tässä valko- ja sinipaidan mukana. Pitäisin vauhtia kuitenkin mahdollisuuksien mukaan sen verran reippaana, etteivät aivan lepäämäänkään pääsisi ja mäen päältä sitten takaisin matkavauhtiin.
Mäen päältä valkopaita ampaisi karkuun ja sinipaita jäi vielä minun perääni juoksemaan minun yrittäessä kiriä vauhtia sen verran ettei hän pääsisi ohi. Mutta sitten sinipaita lähti yrittämään valkopaidan perään tosissaan ja minä jäin juoksemaan omaa vauhtiani näköetäisyydellä. Välillä alamäissä näytin saavan heitä vähän kiinnikin, mutta hiljalleen karkasivat kuitenkin kauemmas ja kauemmas. Sitten taakse ilmestyi kolmaskin punapaitainen juoksija. En kauaa pystynyt hänellekään pistämään kampoihin, vaan punapaita lähti hivuttamaan kiinni sinipaitaa.
Minä yritin koota henkisiä ja fyysisiä voimanrippeitä loppurutistukseen ja sainkin juostua kilsan 3'28. Ei siitä kyllä mitään apua ollut, kaverit vain kiihdyttivät karkuun koko ajan. Näin kuitenkin miten punapaita otti kiinni ja ohitti sinipaidan joka alkoi hieman hiipumaan. Matka loppui kuitenkin kesken enkä tiedä kuinka pitkään olisin itsekään pystynyt enää jatkamaan katkeamatta. Ja niin tulin sitten maaliin neljäntenä ajassa 47'44 oman kellon mukaan.
Maalissa ei ollut piimää vaikka Valion kisat olivatkin. Tämä oli kyllä karkea pettymys. Siinä jotain köykäistä proteiinipillimehua imiessä Karikin tuli maaliin hienosti oman sarjansa kolmantena! Eipä tarvinnut Auran miesten ajella tyhjin käsin takaisin kotiin Kiuruvedeltä. Hyvä Kari!
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Pikamatka 10,7 km Pyhän Olavin Maratonin yhteydessä
Heräilin yöllä hotellihuoneessa hieman epävarmana olinpaikasta. Näin vielä aika hauskan unenkin, jossa osasin laulaa oopperaa todella komeasti. Liekö Savonlinna tunkenut uniin tällä tavalla? Aamulla vetäisin heti herättyä lenkkirytkyt niskaan ja läksin läheiselle kuntoradalle könyämään. Olipa tosi rankka maasto oululaiselle juoksijalle. Kyllä tuolla olisi hyvä tehdä mäkiharjoittelua. Tarkoitus oli käydä katsomassa lähtöpaikkaakin, kun se sattui olemaan hotellista vain reilun kilsan päässä. Maha vain alkoi vaatia tyhjennystä joten äkkiä takaisin hotellille jatkamaan aamutoimia.
Parin tunnin kuljailun jälkeen siirsin auton lähelle kisapaikkaa ja talsin varmistamaan osallistumisen ja hakemaan numerolaput yms. Yritin vähän jututtaa muita juoksijoita, että olisiko taas löytynyt sopivaa vauhdinpitoporukkaa. En oikein osannut yhyttää niitä kaikista kovimpia aikoja tavoittelevia juoksijoita jotka taisivat tulla paikalle kotoaan. Oli kuitenkin oikein mukavaa porukkaa.
Minulla tuntui olevan kauhea kiire verryttelemään, mutta yritin malttaa mieleni parhaani mukaan. Ei kymmenen kilometrin kisaa ennen kannata verrytellä hölkkäämällä tuntia. Niinpä yritin vain rentoutua ja hakea sellaista sopivan laiskaa oloa. Siinä se aika meni vähitellen ja pääsin hölkkäilemään sitä reitin alussa olevaa sorapätkää edes taas. Muutamat juoksijat joita olin jututtanut olivat myös verryttelemässä, mutta oikeastaan kaikki muut tuntuivat verryttelevän niin kovaa että se oli liikaa minulle. Jäin siis suosiolla pois kelkasta ja sanoin, että haluan ottaa kevyemmän alkulämmittelyn. Enempi se oli sellaista kävelyä, hyvin kevyitä ruskoja ja nilkkojen, hartioiden ja niskan pyörittelyä. Keli oli varmaan aika lailla optimi juoksukisaa varten mitä nyt säätiedoissa oli 6 m/s tuuli jota ei lähtöpaikalla niin huomannut.
Lähdettiin kaikki matkat ja sarjat samanaikaisesti pesiskentältä leveästä rintamasta. Joku nuorimies lähti hirveää vauhtia aivan kuin tykin suusta, mutta jäi sitten melko nopeasti juoksemaan maltillisempaa vauhtia. Meni siinä alussa aika moni tämän nuorenmiehen perään. Kyllä minäkin yritin, mutta ei tossu noussut aivan noin kovaa. Meno tuntui kuitenkin aika rennolta, eikä olo ollenkaan väsyneeltä.
Ei siinä kauaa tarvinnut juosta menemään, kun aloin saavuttaa alussa karanneita. Olisiko jo kilometrin kohdalla (3'24) kun ohitin kärjen joka kysyi, että mitä vauhtia meinaan juosta. Mietin, että mitähän tuohonkin nyt osaisi vastata ja huikkasin että reitti ei ole tuttu, mutta tämä vauhti voisi olla ihan sopiva.
Sitten tultiinkin Savonlinnan rantamaisemiin ja olipa mahtava tunnelma juosta ihmisten keskellä. Väkeä oli paikalla aika lailla ja monet katsoivat kisaa ja kannustivat oikein reippaasti. Kyllä siinä oli mukava juosta kärjessä, varsinkin kun kärkipyörä raivasi reittiä soittokellollaan. En sitten tiedä, joutuivatko taaempana tulevat kovinkin väistelemään väkijoukkoja.
Reitillä oli tosi tiukkoja mutkia ja alustana oli välillä mukulakiveä, soraa, asfalttia, laattaa, puuta ja milloin mitäkin. Siellä oli myös aika mittavia tietöitä menossa, joten epätasaista sepeliä ja hiekkaa riitti myös reitillä jonkin verran. Muutamat mäet otin aika rauhallisesti ja kuulin miten takana tulivat ottivat niissä kiinni. Halusin itse säästää jalkoja ja varoa hapoille menemistä ja pyrin kiihdyttämään mäen päällä taas nopeasti matkavauhtiin. Kylläpä siinä vauhtikin sitten vaihteli niin että kilometriajat vaihtelivat välillä 3'24...3'39. Ohimennen mielessä pyörähti, että onneksi kävin edellisiltana katselemassa paikkoja. Tässä juostessa en nähnyt juuri muuta kuin kadun pintaa, kärkipyörän ja reitin varrella olevia ihmisiä. En pystynyt keskittymään muuhun.
Sitten mentiin puusillan yli ja alettiin painaa 14-tien vartta kovaan vastatuuleen. Tässä vaiheessa meinasi alkaa pistämään. Huomasin miten ryhti oli mennyt kumaraksi yrittäessäni tekeytyä pieneksi, ettei tuuli ottaisi niin paljon. Hölläsin vähän vauhtia, oikaisin ruotoa ja yritin saada rintarankaa auki antaakseni pallealle tilaa työskennellä ja alkava pistos hävisi.
Vauhdin hidastuttua joku ilmestyi taakse hyvin lähelle ja yritti ohi vajaan 8 km kohdilla. En halunnut antaa periksi niin helpolla ja löin uudestaan lisää vauhtia koneeseen. Samassa tuli kohta jossa kympin reitti erkani ja näytin kaverille käsimerkillä meneväni vasemmalle. Ajattelin, että jos tyyppi sattuu kuitenkin olemaan puolikkaan juoksija niin saattaa tulla kylkeen kun puolikkaan reitti jatkoi suoraan eteenpäin. Kaverikin lähti perään. Samalla reitin pahimmat ylä- ja alamäet tulivat vastaan. Kaveri yritti hiillostaa kovasti ja minä kirin sen mitä uskalsin. Yritin käyttää alamäkiäkin hyödyksi niin hyvin kuin taisin ja vähitellen aloin saavuttaa eroa kaveriin.
Kymmenes alamäkivoittoinen kilometri meni aika haipakkaa 3'12. Vielä 700 metriä jäljellä...Alamäessä tuli vastaan todella tiukka mutka, johon jouduin kyllä jarruttamaan etten juokse pitkäksi. Painoin menemään pesiskentän reunaa pitkin maaliin niin paljon kuin jaloista lähtee ja maalissa olin ensimmäisenä ajassa 37'15,7. Pienten polviennojailusessioiden jälkeen läksin verryttelemään ja peseytymään yms. Ihmettelin vähän, että mihin se toiseksi tullut katosi.
Tulin takaisin maalipaikalle katsomaan ja siellähän se kaveri oli. Tämä venäläinen mies tuli juttelemaan ja kirosi huonoa tuuriaan. Hän oli nimittäin puolimaratonin juoksija ja oli juossut minun perässä harhaan! Olipa kaverilla kova onni. Olimme niin peräkkäin siinä reittien erkanemiskohdassa, ettei hän huomannut 10 km suuntakylttiä eivätkä liikenteenohjaajatkaan ehtineet reagoida tilanteeseen vaan varmasti olettivat tässä olevan kympin kärkikahinat menossa. Siinä meni kyllä hyvä aika sivu suun, jos kerran oli valmis tuota tahtia juoksemaan puolimaratonin verran.
Täytyi lähteä kotiin aika nopeasti kisan jälkeen. En jäänyt odottamaan palkintojenjakoa, kun sen alkamisesta ei ollut oikein selvyyttä ja kotimatka oli niin pitkä. Kylläpä nyt on mukava olla kotona. Reissu oli kyllä ehdottomasti tämän kesän kohokohtia tähän mennessä, mutta alkaa nuo ajomatkat painamaan. Oli mukava juosta kilpaa vaihteeksi entuudestaan tuntemattomien juoksijoiden kanssa. Täällä lähikisoissa kun on tottunut odottamaan tietyiltä nimiltä tietynlaista suoritusta, niin nytpä joutuikin tavallista enemmän haistelemaan ilmaa kilpakumppaneiden osalta.
Parin tunnin kuljailun jälkeen siirsin auton lähelle kisapaikkaa ja talsin varmistamaan osallistumisen ja hakemaan numerolaput yms. Yritin vähän jututtaa muita juoksijoita, että olisiko taas löytynyt sopivaa vauhdinpitoporukkaa. En oikein osannut yhyttää niitä kaikista kovimpia aikoja tavoittelevia juoksijoita jotka taisivat tulla paikalle kotoaan. Oli kuitenkin oikein mukavaa porukkaa.
Minulla tuntui olevan kauhea kiire verryttelemään, mutta yritin malttaa mieleni parhaani mukaan. Ei kymmenen kilometrin kisaa ennen kannata verrytellä hölkkäämällä tuntia. Niinpä yritin vain rentoutua ja hakea sellaista sopivan laiskaa oloa. Siinä se aika meni vähitellen ja pääsin hölkkäilemään sitä reitin alussa olevaa sorapätkää edes taas. Muutamat juoksijat joita olin jututtanut olivat myös verryttelemässä, mutta oikeastaan kaikki muut tuntuivat verryttelevän niin kovaa että se oli liikaa minulle. Jäin siis suosiolla pois kelkasta ja sanoin, että haluan ottaa kevyemmän alkulämmittelyn. Enempi se oli sellaista kävelyä, hyvin kevyitä ruskoja ja nilkkojen, hartioiden ja niskan pyörittelyä. Keli oli varmaan aika lailla optimi juoksukisaa varten mitä nyt säätiedoissa oli 6 m/s tuuli jota ei lähtöpaikalla niin huomannut.
Lähdettiin kaikki matkat ja sarjat samanaikaisesti pesiskentältä leveästä rintamasta. Joku nuorimies lähti hirveää vauhtia aivan kuin tykin suusta, mutta jäi sitten melko nopeasti juoksemaan maltillisempaa vauhtia. Meni siinä alussa aika moni tämän nuorenmiehen perään. Kyllä minäkin yritin, mutta ei tossu noussut aivan noin kovaa. Meno tuntui kuitenkin aika rennolta, eikä olo ollenkaan väsyneeltä.
Ei siinä kauaa tarvinnut juosta menemään, kun aloin saavuttaa alussa karanneita. Olisiko jo kilometrin kohdalla (3'24) kun ohitin kärjen joka kysyi, että mitä vauhtia meinaan juosta. Mietin, että mitähän tuohonkin nyt osaisi vastata ja huikkasin että reitti ei ole tuttu, mutta tämä vauhti voisi olla ihan sopiva.
Sitten tultiinkin Savonlinnan rantamaisemiin ja olipa mahtava tunnelma juosta ihmisten keskellä. Väkeä oli paikalla aika lailla ja monet katsoivat kisaa ja kannustivat oikein reippaasti. Kyllä siinä oli mukava juosta kärjessä, varsinkin kun kärkipyörä raivasi reittiä soittokellollaan. En sitten tiedä, joutuivatko taaempana tulevat kovinkin väistelemään väkijoukkoja.
Reitillä oli tosi tiukkoja mutkia ja alustana oli välillä mukulakiveä, soraa, asfalttia, laattaa, puuta ja milloin mitäkin. Siellä oli myös aika mittavia tietöitä menossa, joten epätasaista sepeliä ja hiekkaa riitti myös reitillä jonkin verran. Muutamat mäet otin aika rauhallisesti ja kuulin miten takana tulivat ottivat niissä kiinni. Halusin itse säästää jalkoja ja varoa hapoille menemistä ja pyrin kiihdyttämään mäen päällä taas nopeasti matkavauhtiin. Kylläpä siinä vauhtikin sitten vaihteli niin että kilometriajat vaihtelivat välillä 3'24...3'39. Ohimennen mielessä pyörähti, että onneksi kävin edellisiltana katselemassa paikkoja. Tässä juostessa en nähnyt juuri muuta kuin kadun pintaa, kärkipyörän ja reitin varrella olevia ihmisiä. En pystynyt keskittymään muuhun.
Sitten mentiin puusillan yli ja alettiin painaa 14-tien vartta kovaan vastatuuleen. Tässä vaiheessa meinasi alkaa pistämään. Huomasin miten ryhti oli mennyt kumaraksi yrittäessäni tekeytyä pieneksi, ettei tuuli ottaisi niin paljon. Hölläsin vähän vauhtia, oikaisin ruotoa ja yritin saada rintarankaa auki antaakseni pallealle tilaa työskennellä ja alkava pistos hävisi.
Vauhdin hidastuttua joku ilmestyi taakse hyvin lähelle ja yritti ohi vajaan 8 km kohdilla. En halunnut antaa periksi niin helpolla ja löin uudestaan lisää vauhtia koneeseen. Samassa tuli kohta jossa kympin reitti erkani ja näytin kaverille käsimerkillä meneväni vasemmalle. Ajattelin, että jos tyyppi sattuu kuitenkin olemaan puolikkaan juoksija niin saattaa tulla kylkeen kun puolikkaan reitti jatkoi suoraan eteenpäin. Kaverikin lähti perään. Samalla reitin pahimmat ylä- ja alamäet tulivat vastaan. Kaveri yritti hiillostaa kovasti ja minä kirin sen mitä uskalsin. Yritin käyttää alamäkiäkin hyödyksi niin hyvin kuin taisin ja vähitellen aloin saavuttaa eroa kaveriin.
Kymmenes alamäkivoittoinen kilometri meni aika haipakkaa 3'12. Vielä 700 metriä jäljellä...Alamäessä tuli vastaan todella tiukka mutka, johon jouduin kyllä jarruttamaan etten juokse pitkäksi. Painoin menemään pesiskentän reunaa pitkin maaliin niin paljon kuin jaloista lähtee ja maalissa olin ensimmäisenä ajassa 37'15,7. Pienten polviennojailusessioiden jälkeen läksin verryttelemään ja peseytymään yms. Ihmettelin vähän, että mihin se toiseksi tullut katosi.
Tulin takaisin maalipaikalle katsomaan ja siellähän se kaveri oli. Tämä venäläinen mies tuli juttelemaan ja kirosi huonoa tuuriaan. Hän oli nimittäin puolimaratonin juoksija ja oli juossut minun perässä harhaan! Olipa kaverilla kova onni. Olimme niin peräkkäin siinä reittien erkanemiskohdassa, ettei hän huomannut 10 km suuntakylttiä eivätkä liikenteenohjaajatkaan ehtineet reagoida tilanteeseen vaan varmasti olettivat tässä olevan kympin kärkikahinat menossa. Siinä meni kyllä hyvä aika sivu suun, jos kerran oli valmis tuota tahtia juoksemaan puolimaratonin verran.
Täytyi lähteä kotiin aika nopeasti kisan jälkeen. En jäänyt odottamaan palkintojenjakoa, kun sen alkamisesta ei ollut oikein selvyyttä ja kotimatka oli niin pitkä. Kylläpä nyt on mukava olla kotona. Reissu oli kyllä ehdottomasti tämän kesän kohokohtia tähän mennessä, mutta alkaa nuo ajomatkat painamaan. Oli mukava juosta kilpaa vaihteeksi entuudestaan tuntemattomien juoksijoiden kanssa. Täällä lähikisoissa kun on tottunut odottamaan tietyiltä nimiltä tietynlaista suoritusta, niin nytpä joutuikin tavallista enemmän haistelemaan ilmaa kilpakumppaneiden osalta.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Joensuun veteraanikansalliset ja 3000 m
Kirjoitan tätä päivitystä Savonlinnasta käsin, huurteinen limsatölkki janoa sammuttamassa tuossa vieressä. Kävin tuolla keskustassa ihailemassa kenties yhtä Suomen kauneimmista kaupunkialueista ja syömässä. Tämän viikonlopun ohjelma oli hieman tavallista erityisempi, kuten hieman viime blogipäivityksen lopussa lupailinkin. Toivottavasti ei tullut lupailtua liikoja ja petettyä lukijoita. Asiaan.
Viime lauantain tuplakisan jälkeen kävin vielä sunnuntaina tekemässä 3'35 tahtisen 6 km lenkin. Ajatuksena on, että tekemällä kaksi kovaa harjoitusta perätysten valmistaisin itseäni veteraanien SM-kisoja varten. Siellähän minun tulee juosta kahtena peräkkäisenä päivänä kisa. Vein tuota ajatusta alkuviikosta vielä pitemmälle ja aloin katsella sopivia kisoja joihin voisin osallistua lauantaina ja sunnuntaina. Lopulta päädyin lauantaille Joensuun Veteraanikansallisiin 3000 metrille ja Pyhän Olavin Maratonin 10,7 km mittaiseen maantiekisaan joka juostaan ja josta kirjoittanen raportin huomenna.
Edellisviikon tiistaina olin käynyt tekemässä pitkän peruskestävyyslenkin. Se ei oikein tuntunut palvelevan seuraavan lauantain ratamatkoja, joten kävin tämän viikon tiistaina tekemässä töiden jälkeen vetoharjoituksen 3 x 1000 m 5' palautuksin. Vedot kulkivat tuossa yllättävän mukavasti 3'07, 3'07 ja 3'08. Näiden perusteella aloin tuumia, että voisinko pystyä 9'30 alitukseen Joensuussa.
Ajelin perjantaina Joensuuhun jossa yövyin hotellimajoituksessa. Oli minun tarkoitus käydä hieman kaupungillakin, mutta pitkä ajomatka ja hyvä ateria saivat minut kovin uneliaaksi. Päätin käydä iltakävelyn sijaan aamulla kevyellä herättelylenkillä vilkuilemassa rantamaisemia. Ja niin teinkin. Aamulenkin jälkeen suihku ja hotelliaamiainen. Sen jälkeen pakkailin tavarat autoon ja suuntasin kävellen Mehtimäen urheilukentälle.
En tuntenut ketään muita osallistujia etukäteen, joten aloin reippaasti kyselemään ketä olisi tulossa 3000 metrille ja mitä aikoja olisivat tavoittelemassa. Ensi alkuun ei oikein sopivan nopeuksista kilpakumppania alkanut löytyä, mutta oikein reiluja juoksijatyyppejä kylläkin. Verryteltiin sitten yhdessä. Lähtöpaikalta löytyi sitten muuan Lasse joka aikoi juosta 9'30...10' välille asettuvan ajan.
Meidät kutsuttiin viivalle varmaan kolme neljä kertaa ennen kuin lopulta päästiin lähtemään. Ilmeisesti ajanotto ei ollut vielä valmiina. Kentällä puhalsi aika raju vastatuuli takasuoralla. Siinä kun yritin pysytellä lämpimänä tuuli oli välillä niin kovaa, että mietin voiko täällä edes juosta alle 10 minuutin. No lopulta kuitenkin paukku kajahti ja olin kaarteessa vähän aikaa parin juoksijan takana. Pujottelin siitä kuitenkin heti kärkeen ja koitin löytää sopivan matkavauhdin. Ensimmäinen splitti 3'14, joka oli ihan hyvä mutta ei aivan toivottua tasoa. Vastaiseen puskeminen tuntui hankalalta mutta juoksu kulki muuten hyvin. Takaa kuului reipasta puuskutusta ja askellusta jotka täytyisi pitää myös takana.
Toinen tuhat metriä vei jo 3'17 mikä ei ollut minun mieleen. Aloin tietoisesti runnoa vähän kovempaa ja viimeisellä kierroksella takakaarteelta vastatuulen helpottaessa urku auki maaliin ajassa 9'42,61, Lasse pari sekuntia jäljessä.
Tässä juoksussa vauhdinpito herpaantui toisella kilometrillä vastatuuleen taistellessa. Muuten tämä menikin jo huomattavasti paremmin kuin Tornion 3000 m. Nämä lyhyet ratakisat vaativat todella kovaa keskittymistä suhteessa pitempiin matkoihin. Tuntuu, että pienestäkin nukahtamisesta menettää heti sekunteja joita ei tahdo saada kirittyä lyhyellä matkalla enää kiinni.
Lopuksi täytyy vielä mainita erityiskiitoksena järjestäjien loistavasta sähköpostitiedottamisesta. Ilmoittautumisen jälkeen tuli melkein samantien kuittaus, että ilmo on vastaanotettu ja selvä. Pari päivää ennen kisaa sähköpostiin kilahti alustava aikataulu ja kilpailuohjeet. Edellisiltana tuli vielä viimeistelty aikataulu. Olin ihan ällikällä lyöty tästä informaation määrästä. Juuri mihinkään kisoihin ei pääse saapumaan yhtä hyvin ennakkotiedoin varustettuna. Tästä voisivat muutkin kisajärjestäjät ottaa mallia!
Viime lauantain tuplakisan jälkeen kävin vielä sunnuntaina tekemässä 3'35 tahtisen 6 km lenkin. Ajatuksena on, että tekemällä kaksi kovaa harjoitusta perätysten valmistaisin itseäni veteraanien SM-kisoja varten. Siellähän minun tulee juosta kahtena peräkkäisenä päivänä kisa. Vein tuota ajatusta alkuviikosta vielä pitemmälle ja aloin katsella sopivia kisoja joihin voisin osallistua lauantaina ja sunnuntaina. Lopulta päädyin lauantaille Joensuun Veteraanikansallisiin 3000 metrille ja Pyhän Olavin Maratonin 10,7 km mittaiseen maantiekisaan joka juostaan ja josta kirjoittanen raportin huomenna.
Edellisviikon tiistaina olin käynyt tekemässä pitkän peruskestävyyslenkin. Se ei oikein tuntunut palvelevan seuraavan lauantain ratamatkoja, joten kävin tämän viikon tiistaina tekemässä töiden jälkeen vetoharjoituksen 3 x 1000 m 5' palautuksin. Vedot kulkivat tuossa yllättävän mukavasti 3'07, 3'07 ja 3'08. Näiden perusteella aloin tuumia, että voisinko pystyä 9'30 alitukseen Joensuussa.
Ajelin perjantaina Joensuuhun jossa yövyin hotellimajoituksessa. Oli minun tarkoitus käydä hieman kaupungillakin, mutta pitkä ajomatka ja hyvä ateria saivat minut kovin uneliaaksi. Päätin käydä iltakävelyn sijaan aamulla kevyellä herättelylenkillä vilkuilemassa rantamaisemia. Ja niin teinkin. Aamulenkin jälkeen suihku ja hotelliaamiainen. Sen jälkeen pakkailin tavarat autoon ja suuntasin kävellen Mehtimäen urheilukentälle.
En tuntenut ketään muita osallistujia etukäteen, joten aloin reippaasti kyselemään ketä olisi tulossa 3000 metrille ja mitä aikoja olisivat tavoittelemassa. Ensi alkuun ei oikein sopivan nopeuksista kilpakumppania alkanut löytyä, mutta oikein reiluja juoksijatyyppejä kylläkin. Verryteltiin sitten yhdessä. Lähtöpaikalta löytyi sitten muuan Lasse joka aikoi juosta 9'30...10' välille asettuvan ajan.
Meidät kutsuttiin viivalle varmaan kolme neljä kertaa ennen kuin lopulta päästiin lähtemään. Ilmeisesti ajanotto ei ollut vielä valmiina. Kentällä puhalsi aika raju vastatuuli takasuoralla. Siinä kun yritin pysytellä lämpimänä tuuli oli välillä niin kovaa, että mietin voiko täällä edes juosta alle 10 minuutin. No lopulta kuitenkin paukku kajahti ja olin kaarteessa vähän aikaa parin juoksijan takana. Pujottelin siitä kuitenkin heti kärkeen ja koitin löytää sopivan matkavauhdin. Ensimmäinen splitti 3'14, joka oli ihan hyvä mutta ei aivan toivottua tasoa. Vastaiseen puskeminen tuntui hankalalta mutta juoksu kulki muuten hyvin. Takaa kuului reipasta puuskutusta ja askellusta jotka täytyisi pitää myös takana.
Toinen tuhat metriä vei jo 3'17 mikä ei ollut minun mieleen. Aloin tietoisesti runnoa vähän kovempaa ja viimeisellä kierroksella takakaarteelta vastatuulen helpottaessa urku auki maaliin ajassa 9'42,61, Lasse pari sekuntia jäljessä.
Tässä juoksussa vauhdinpito herpaantui toisella kilometrillä vastatuuleen taistellessa. Muuten tämä menikin jo huomattavasti paremmin kuin Tornion 3000 m. Nämä lyhyet ratakisat vaativat todella kovaa keskittymistä suhteessa pitempiin matkoihin. Tuntuu, että pienestäkin nukahtamisesta menettää heti sekunteja joita ei tahdo saada kirittyä lyhyellä matkalla enää kiinni.
Lopuksi täytyy vielä mainita erityiskiitoksena järjestäjien loistavasta sähköpostitiedottamisesta. Ilmoittautumisen jälkeen tuli melkein samantien kuittaus, että ilmo on vastaanotettu ja selvä. Pari päivää ennen kisaa sähköpostiin kilahti alustava aikataulu ja kilpailuohjeet. Edellisiltana tuli vielä viimeistelty aikataulu. Olin ihan ällikällä lyöty tästä informaation määrästä. Juuri mihinkään kisoihin ei pääse saapumaan yhtä hyvin ennakkotiedoin varustettuna. Tästä voisivat muutkin kisajärjestäjät ottaa mallia!
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Tornio: Veteraanein P-SM kisat 800 m ja 3000 m
Hekumoin koko viikon ensin, että uskaltaisinko osallistua molemmille matkoille ja sitten millaista kahdelle matkalle osallistuminen olisi. Epäröin myös siksi, etten ole aiemmin 800 metrin kisaa juossut. Noista 800 m oli ensimmäisenä ja arvioin, että alustavan aikataulun mukainen 30...45 minuutin mittainen väli riittäisi palautumiseen 3000 m matkaa varten.
Kisapäivän aamuna tein tämän kesän tavallisimmat virittelyt. Join kahvia pari motillista, kävin hölkkäämässä oikein rauhallista tahtia puolisen tuntia ja palasin suihkuun ja aamupalalle. Olimme sopineet kimppakyydistä 3000 metrille osallistuneiden Sannan ja Antin kanssa ja he tulivat hakemaan minua hieman kymmenen jälkeen. Matka meni oikein mukavasti harjoittelun hienouksista keskustellen. Anttihan tietää kestävyysurheiluvalmennuksesta suurinpiirtein kaiken joten kyselen aina innokkaana kaikkea mieleen tulevaa.
Tornion urheilukenttä oli sellaisessa isossa montussa heti kirkon vieressä. Sijoituspaikka oli hyvä sillä kohtuu voimakas tuuli ei päässyt puhaltamaan aivan niin voimakkaasti siellä montun pohjalla. Keli oli hieman tihkusateinen ja pilvinen ja lämpöä oli ehkä noin 15 astetta. Bongasimme seuratoverimme Minnan joka oli tulossa elämänsä ensimmäiseen 800 m juoksuun hänkin. Kävimme varmistamassa osallistumisen ja menin valmistautumaan omaan kisaani. Hölkkäilin kentän ympäri menevää polkua pitkin ja otin muutamat aukkarit sellaisessa sopivassa alamäkipätkässä. Tuumin, että kasille täytyy lähteä startista niin kovaa kuin liikkeelle pääsen ja sitten hakea sopiva matkavauhti.
Kasi juostiin kahdessa erässä joista ensimmäisessä oli Minnan vuoro juosta. Debyytti meni ihan hyvin, ja luulenpa että seuraavat hänelle alimatkan ratakisat kulkevat varmasti vielä vauhdikkaammin kisakokemuksen syvennyttyä taas uuden kokemuksen kautta. Sitten olikin meikäläisen vuoro astella viivalle. Läksimme matkaan kaarelta ja minä jouduin uloimmalle lähtöpaikalle.
Paukusta huomaan heti, että jalat suttaa. Antti on sittenkin oikeassa, piikkarit olisivat tarpeen. Hei hetkinen, ei minun kannata juosta tässä ulkoradalla vaan sisäkaarteessa on jo tilaa. Kärkikaksikko painaa hirveää kyytiä, karkaavat vaikka lähdin spurttaamaan maksimivauhtiani. Parinsadan metrin jälkeen vauhti hidastuu rullavammaksi matkavauhdiksi. Antti huutaa väliajan (tais olla 66 s) mutta en kuule. Toka kierroksella hengitys alkaa muuttua vähän työläämmäksi. Päättelen että pitäisi alkaa raastamaan. Ollaan jo viimeisellä kahdella sadalla metrillä kun hengitys alkaa oikeasti olemaan selvästi 5000 m kilpavauhtia työläämpää. Aloitan kunnon loppukirin vasta viimeisellä sadalla metrillä ja huomaan miten juoksutekniikka sekoaa. Kyllä sieltä vauhtia kuitenkin tulee lisää ja maaliin ajassa ilmeisesti kolmantena 2'20,5. Aika paljon vauhti siis hidastui ensimmäisen kierroksen alun jälkeen. Kisa tuntui olevan ohi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Uskoisin, että tuosta pystyisin petraamaan jo pelkästään tämän kisan kokemuksen tuomalla edulla.
Kasin jälkeen täytyi ryhtyä välittömästi verryttelemään koska seuraavan startin piti olla jo alle 35 minuutin päästä. Päädyin hölkkäämään sitä samaa polkua pitkin sen kummemmin irrottelematta. Tavoitteena oli vain palautua mahdollisimman nopeasti ja säilyttää kisan aikaansaama hyvä vire. Olimme jo valmiina lähtöpaikalla ja lähtö venyi ja venyi - loppujenlopuksi melkein 20 minuutilla. Tuossa pääsi kroppa hieman jäähtymään ja henkisellä puolella vire hieman laskemaan. Viimein meidät kutsuttiin viivalle.
Kisan ulkopuolella mukana oli Henri Vanha, jonka tiesin niin kovaksi menijäksi ettei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla häntä vastaan. Päätin siis lähteä juoksemaan kohtuu kovaa (kasin jälkeen toivottavasti rennon tuntoista) vauhtia ja katsoa mitä tulee. Paukku tuli lopulta melkein varkain pitkän odottelun jälkeen. Lähtö oli tosiaan rennon tuntoista. Turhankin rennon. Ratakierrokseen meni 1'20. Ei tämän näin pitänyt mennä! Yritin käskyttää jalkoja mutta sekunteja kertyi vain enemmän. Lopulta ensimmäiseen 1000 metriin kului 3'24. Vauhti ei vain suostunut kiihtymään vaikka yritin ja yritin.
Sitten jotain aukesi vähitellen ja sain kiristettyä tahtia hieman. En vieläkään tyydyttävälle tasolle, mutta kuitenkin seuraavaan 1000 metriin kului enää 3'18. Tiesin että maaliin on enää kaksi ja puoli kierrosta ja aloin ruuttaamaan jonkunlaista loppukirin tynkää. Olin auttamattomasti myöhässä kunnollisen tuloksen suhteen, mutta tuollaista ei kannata jäädä harmittelemaan vaan mieluummin ottaa sen mitä otettavissa on harjoituksen kannalta. Viimeinen tonni menikin sitten jo minua miellyttävämpi 3'13. Loppuaika oli 9'57 ja taisin olla toisena maalissa. Spliteistä sen verran, että loppusummaanhan sekunteja pitäisi kertyä vain 55. Splitit olivat kuitenkin vain minun itse ottamiani ja pyöristettyjä aikoja ja puuttuvat kaksi sekuntia täten selittyvät.
Kahden matkan juokseminen näin nopealla aikataululla näyttää häiritsevän hieman jälkimmäisen matkan juoksua. Harjoituksena ja kokemuksena tämä oli kuitenkin oikein hyvä. Luulisin, että sain sopivan annostuksen minulle alimatkan kilpavauhtia. En pidä ollenkaan mahdottomana, että jatkossa juoksisin useampia matkoja jos kyseessä on näin lyhyet ratamatkat.
Seuraavaksi luvassa on sitten jotain hieman erilaista.
Kisapäivän aamuna tein tämän kesän tavallisimmat virittelyt. Join kahvia pari motillista, kävin hölkkäämässä oikein rauhallista tahtia puolisen tuntia ja palasin suihkuun ja aamupalalle. Olimme sopineet kimppakyydistä 3000 metrille osallistuneiden Sannan ja Antin kanssa ja he tulivat hakemaan minua hieman kymmenen jälkeen. Matka meni oikein mukavasti harjoittelun hienouksista keskustellen. Anttihan tietää kestävyysurheiluvalmennuksesta suurinpiirtein kaiken joten kyselen aina innokkaana kaikkea mieleen tulevaa.
Tornion urheilukenttä oli sellaisessa isossa montussa heti kirkon vieressä. Sijoituspaikka oli hyvä sillä kohtuu voimakas tuuli ei päässyt puhaltamaan aivan niin voimakkaasti siellä montun pohjalla. Keli oli hieman tihkusateinen ja pilvinen ja lämpöä oli ehkä noin 15 astetta. Bongasimme seuratoverimme Minnan joka oli tulossa elämänsä ensimmäiseen 800 m juoksuun hänkin. Kävimme varmistamassa osallistumisen ja menin valmistautumaan omaan kisaani. Hölkkäilin kentän ympäri menevää polkua pitkin ja otin muutamat aukkarit sellaisessa sopivassa alamäkipätkässä. Tuumin, että kasille täytyy lähteä startista niin kovaa kuin liikkeelle pääsen ja sitten hakea sopiva matkavauhti.
Kasi juostiin kahdessa erässä joista ensimmäisessä oli Minnan vuoro juosta. Debyytti meni ihan hyvin, ja luulenpa että seuraavat hänelle alimatkan ratakisat kulkevat varmasti vielä vauhdikkaammin kisakokemuksen syvennyttyä taas uuden kokemuksen kautta. Sitten olikin meikäläisen vuoro astella viivalle. Läksimme matkaan kaarelta ja minä jouduin uloimmalle lähtöpaikalle.
Paukusta huomaan heti, että jalat suttaa. Antti on sittenkin oikeassa, piikkarit olisivat tarpeen. Hei hetkinen, ei minun kannata juosta tässä ulkoradalla vaan sisäkaarteessa on jo tilaa. Kärkikaksikko painaa hirveää kyytiä, karkaavat vaikka lähdin spurttaamaan maksimivauhtiani. Parinsadan metrin jälkeen vauhti hidastuu rullavammaksi matkavauhdiksi. Antti huutaa väliajan (tais olla 66 s) mutta en kuule. Toka kierroksella hengitys alkaa muuttua vähän työläämmäksi. Päättelen että pitäisi alkaa raastamaan. Ollaan jo viimeisellä kahdella sadalla metrillä kun hengitys alkaa oikeasti olemaan selvästi 5000 m kilpavauhtia työläämpää. Aloitan kunnon loppukirin vasta viimeisellä sadalla metrillä ja huomaan miten juoksutekniikka sekoaa. Kyllä sieltä vauhtia kuitenkin tulee lisää ja maaliin ajassa ilmeisesti kolmantena 2'20,5. Aika paljon vauhti siis hidastui ensimmäisen kierroksen alun jälkeen. Kisa tuntui olevan ohi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Uskoisin, että tuosta pystyisin petraamaan jo pelkästään tämän kisan kokemuksen tuomalla edulla.
Kasin jälkeen täytyi ryhtyä välittömästi verryttelemään koska seuraavan startin piti olla jo alle 35 minuutin päästä. Päädyin hölkkäämään sitä samaa polkua pitkin sen kummemmin irrottelematta. Tavoitteena oli vain palautua mahdollisimman nopeasti ja säilyttää kisan aikaansaama hyvä vire. Olimme jo valmiina lähtöpaikalla ja lähtö venyi ja venyi - loppujenlopuksi melkein 20 minuutilla. Tuossa pääsi kroppa hieman jäähtymään ja henkisellä puolella vire hieman laskemaan. Viimein meidät kutsuttiin viivalle.
Kisan ulkopuolella mukana oli Henri Vanha, jonka tiesin niin kovaksi menijäksi ettei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla häntä vastaan. Päätin siis lähteä juoksemaan kohtuu kovaa (kasin jälkeen toivottavasti rennon tuntoista) vauhtia ja katsoa mitä tulee. Paukku tuli lopulta melkein varkain pitkän odottelun jälkeen. Lähtö oli tosiaan rennon tuntoista. Turhankin rennon. Ratakierrokseen meni 1'20. Ei tämän näin pitänyt mennä! Yritin käskyttää jalkoja mutta sekunteja kertyi vain enemmän. Lopulta ensimmäiseen 1000 metriin kului 3'24. Vauhti ei vain suostunut kiihtymään vaikka yritin ja yritin.
Sitten jotain aukesi vähitellen ja sain kiristettyä tahtia hieman. En vieläkään tyydyttävälle tasolle, mutta kuitenkin seuraavaan 1000 metriin kului enää 3'18. Tiesin että maaliin on enää kaksi ja puoli kierrosta ja aloin ruuttaamaan jonkunlaista loppukirin tynkää. Olin auttamattomasti myöhässä kunnollisen tuloksen suhteen, mutta tuollaista ei kannata jäädä harmittelemaan vaan mieluummin ottaa sen mitä otettavissa on harjoituksen kannalta. Viimeinen tonni menikin sitten jo minua miellyttävämpi 3'13. Loppuaika oli 9'57 ja taisin olla toisena maalissa. Spliteistä sen verran, että loppusummaanhan sekunteja pitäisi kertyä vain 55. Splitit olivat kuitenkin vain minun itse ottamiani ja pyöristettyjä aikoja ja puuttuvat kaksi sekuntia täten selittyvät.
Kahden matkan juokseminen näin nopealla aikataululla näyttää häiritsevän hieman jälkimmäisen matkan juoksua. Harjoituksena ja kokemuksena tämä oli kuitenkin oikein hyvä. Luulisin, että sain sopivan annostuksen minulle alimatkan kilpavauhtia. En pidä ollenkaan mahdottomana, että jatkossa juoksisin useampia matkoja jos kyseessä on näin lyhyet ratamatkat.
Seuraavaksi luvassa on sitten jotain hieman erilaista.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Rantalakeusjuoksu Limingassa
Tänään juostiin Limingassa Rantalakeusjuoksu, joka on 10 km pituinen yhteen suuntaan juostava maantiejuoksu. Kuljimme paikalle kimppakyydillä Riitan, Veeran, Saaran ja Sannan kanssa. Meidät kuljetettiin maalialueelta lähtöpaikalle bussilla tuntia ennen starttia ja toinen bussikyyti tuli vielä 30 minuuttia ennen lähtölaukausta. Verryttelimme yhdessä Jounin, Karin ja Markku N:n kanssa läheisellä peltotiellä. Koska oli lämmin päivä, pyrimme pysymään varjossa ja säästimme auringon paahtamalle lähtöviivalle siirtymisen viime hetkille. Bongasin paljon tuttuja - Hansi, Petri, Juha-Matti, Jani sekä tietysti edellä mainitut juoksijat. Olin kuitenkin sen verran jännittyneessä tilassa että montaakaan järkevää lausetta ei mahtanut suusta päästä, jos niitä nyt normaalistikaan tulee. Olo on ollut aika epävarma joka startissa oikeastaan Terwasta lähtien ja tietysti keskeytyksen jälkeen.
Paukusta lähdettiin aika kovaa liikkeelle. Minä otin ihan alussa kärkipaikan, mutta jouduin päästämään hetken päästä Jounin edelle hänen kyllästyessä juoksutahtiin. Ensimmäinen kilometri 3'15. Seuraava 3'12! Kolmentuhannen metrin väliaika 9'51 joka on meikäläisen kolmentonnin ennätysvauhtia. Toki vauhtia auttoi tasainen reitti ja myötätuuli, mutta alkoihan tuo tuntua jo juoksulta lihaksissa ja hengityselimistössä. Jouni alkoi loitota enkä pystynyt pitämään aivan yhtä kovaa vauhtia yllä. Vitoseen kuitenkin railakas 16'35.
Sitten alkoikin tasainen puurtaminen vauhdin hiipumista vastaan. Yritin pärskiä nenää ja suuta tyhjäksi kuolasta jotta pääsisin hengittämään kunnolla. Huusin juomapisteellä, että heittäkää vesi päälleni ja sieltä tulikin napakymppinä vesisuihku niskaan. Helpotti mukavasti auringon porottaessa armottomasti. Miten tuommoinen parikymmentä astetta voikin tuntua myötätuulessa ja suorassa auringonpaisteessa niin pahalta? Jouni oli tavoittamattomissa ja muiden äänet hävisivät takaa.
Lopussa yritin ottaa jonkunlaista loppukiriä ja ehkä se hieman nousikin lähemmäs alkuvauhtia. En kuitenkaan saanut pidettyä yllä vauhtia kun ketään ei ollut edessä eikä takana. Maaliin pääsin toisena oman kellon mukaan 34'01 ja olin kuulevinani saman suuntaisen ajan järjestäjiltä. Täytyy vielä tarkistaa, kunhan tulokset julkistetaan.
Tästä jäi muistoksi päällimmäisenä hyvä kokemus, kun ensimmäistä kertaa uskalsin yrittää lähteä Jounin vauhtiin. Toki pataan tuli varmaan ainakin minuutilla, mutta uskalsin ja matkanteko ei kuitenkaan ihan täysin katkennut vaikka toki reilusti hidastuikin alusta. Jos tahdon nostaa tasoani juoksijana en voi loputtomiin väistellä kilpajuoksua Jounin ja Tepon kaltaisten juoksijoiden kanssa.
Paukusta lähdettiin aika kovaa liikkeelle. Minä otin ihan alussa kärkipaikan, mutta jouduin päästämään hetken päästä Jounin edelle hänen kyllästyessä juoksutahtiin. Ensimmäinen kilometri 3'15. Seuraava 3'12! Kolmentuhannen metrin väliaika 9'51 joka on meikäläisen kolmentonnin ennätysvauhtia. Toki vauhtia auttoi tasainen reitti ja myötätuuli, mutta alkoihan tuo tuntua jo juoksulta lihaksissa ja hengityselimistössä. Jouni alkoi loitota enkä pystynyt pitämään aivan yhtä kovaa vauhtia yllä. Vitoseen kuitenkin railakas 16'35.
Sitten alkoikin tasainen puurtaminen vauhdin hiipumista vastaan. Yritin pärskiä nenää ja suuta tyhjäksi kuolasta jotta pääsisin hengittämään kunnolla. Huusin juomapisteellä, että heittäkää vesi päälleni ja sieltä tulikin napakymppinä vesisuihku niskaan. Helpotti mukavasti auringon porottaessa armottomasti. Miten tuommoinen parikymmentä astetta voikin tuntua myötätuulessa ja suorassa auringonpaisteessa niin pahalta? Jouni oli tavoittamattomissa ja muiden äänet hävisivät takaa.
Lopussa yritin ottaa jonkunlaista loppukiriä ja ehkä se hieman nousikin lähemmäs alkuvauhtia. En kuitenkaan saanut pidettyä yllä vauhtia kun ketään ei ollut edessä eikä takana. Maaliin pääsin toisena oman kellon mukaan 34'01 ja olin kuulevinani saman suuntaisen ajan järjestäjiltä. Täytyy vielä tarkistaa, kunhan tulokset julkistetaan.
Tästä jäi muistoksi päällimmäisenä hyvä kokemus, kun ensimmäistä kertaa uskalsin yrittää lähteä Jounin vauhtiin. Toki pataan tuli varmaan ainakin minuutilla, mutta uskalsin ja matkanteko ei kuitenkaan ihan täysin katkennut vaikka toki reilusti hidastuikin alusta. Jos tahdon nostaa tasoani juoksijana en voi loputtomiin väistellä kilpajuoksua Jounin ja Tepon kaltaisten juoksijoiden kanssa.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Horroria
Tämä päivä on mennyt aika väsyneenä heti aamusta asti. Syytä ei tarvitse kaukaa etsiä. Kävin eilen töissä normaalisti juosten aamulla reilu 7 km ja kotimatka 6 km ja parin tunnin nokosten jälkeen vielä Raatin stadionilla tekemässä 7 x 1000 m 60' hölkkäpalautuksin ja päälle 8 x nurmella kulmasta kulmaan rullauksia. Tuollaisen satsin jälkeen illalla ei tahdo uni tulla kunnolla ja muutenkin päivä on aika raskas. Eipä aamullakaan oikein tossu noussut tavalliseen tahtiin ja reppu tuntui raskaalta. Pitäisi vähän miettiä, että miten saisin paremmin sisällytettyä ratajuoksuun tähtäävät tehoharjoitukset viikko-ohjelmaan.
Työmatkoilla voi kyllä tehdä tehoharjoituksia, mutta mieluiten juoksisin niitä ilman reppua - ainakin jos mielin juosta kilpavauhtisia vetoja. TV kovia ja reippaita reppu ei häiritse läheskään yhtä paljon, koska noissa harjoituksissa ei tarvitse saavuttaa yhtä suurta juoksunopeutta. Töistä voisi toki juosta suoraan radalle tekemään vedot, mutta sitten juoksumatkaksi tulee jo verrytellessä vähintään 6 km. Lisäksi kenttä on usein varattu töiden jälkeen yleisurheilukoulujen käyttöön ja en tahtoisi häiritä lasten harjoituksia varsinkaan jos käyttävät aitoja. Niinpä arkijuoksuihin jää tasavauhtiset tehotreenit. Eilen ei tämäkään ei oikein onnistunut hyvin, koska minulle sopii ennen kisaa paremmin hieman tavallista kevyempi vetoharjoitus. Lauantainahan olen menossa Rantalakeusjuoksuun Liminkaan.
Olen myös alkanut pohtia, että olisiko syytä juosta molemmat kovavauhtiset tehoharjoitukset viikonloppuna jolloin pitkä peruskestävyyslenkki jäisi rästiin työpäivälle. Tällöin keho saattaisi paremmin sopeutua myös siihen, että veteraanien SM-kisoissa juoksen lauantaina 5000 m ja sunnuntaina 10 000 m juoksun. Pitkää lenkkiä taas reppu ei häiritsisi käytännössä lainkaan.
Liminkaa ajatellen ei odotukset ole ajan suhteen hirveän korkealla, koska en aio sen kummemmin herkistellä. Juoksen sen TV kovan tilalla, toki vauhti tulee olemaan kovempi mitä harjoituksessa olisi. Jospa tuolla kuitenkin saisi hauskat kisat pystyyn Niittomiesten eliittiryhmän kanssa.
Työmatkoilla voi kyllä tehdä tehoharjoituksia, mutta mieluiten juoksisin niitä ilman reppua - ainakin jos mielin juosta kilpavauhtisia vetoja. TV kovia ja reippaita reppu ei häiritse läheskään yhtä paljon, koska noissa harjoituksissa ei tarvitse saavuttaa yhtä suurta juoksunopeutta. Töistä voisi toki juosta suoraan radalle tekemään vedot, mutta sitten juoksumatkaksi tulee jo verrytellessä vähintään 6 km. Lisäksi kenttä on usein varattu töiden jälkeen yleisurheilukoulujen käyttöön ja en tahtoisi häiritä lasten harjoituksia varsinkaan jos käyttävät aitoja. Niinpä arkijuoksuihin jää tasavauhtiset tehotreenit. Eilen ei tämäkään ei oikein onnistunut hyvin, koska minulle sopii ennen kisaa paremmin hieman tavallista kevyempi vetoharjoitus. Lauantainahan olen menossa Rantalakeusjuoksuun Liminkaan.
Olen myös alkanut pohtia, että olisiko syytä juosta molemmat kovavauhtiset tehoharjoitukset viikonloppuna jolloin pitkä peruskestävyyslenkki jäisi rästiin työpäivälle. Tällöin keho saattaisi paremmin sopeutua myös siihen, että veteraanien SM-kisoissa juoksen lauantaina 5000 m ja sunnuntaina 10 000 m juoksun. Pitkää lenkkiä taas reppu ei häiritsisi käytännössä lainkaan.
Liminkaa ajatellen ei odotukset ole ajan suhteen hirveän korkealla, koska en aio sen kummemmin herkistellä. Juoksen sen TV kovan tilalla, toki vauhti tulee olemaan kovempi mitä harjoituksessa olisi. Jospa tuolla kuitenkin saisi hauskat kisat pystyyn Niittomiesten eliittiryhmän kanssa.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Voitto Rovaniemi maratonin kympillä
Tästä raportista ei tullut nyt jännitysnäytelmää, mutta onhan tuloksetkin olleet netissä näkyvissä jo pitkän aikaa.
Ajelin tänne Rovaniemelle siskon luo jo eilen. Kävin aamulla hölkkäämässä pienen verryttelyn ennen aamupalaa ja söin navan täyteen puuroa yms. Tuulan täytyi lähteä kisakansliaan järjestelyhommiin jo melko aikaisin, joten jäin vielä käpile lepäilemään. Lopulta kyllästyin kuljailemaan kämpillä ja ajoin auton Jorma Eton tielle parkkiin ja aloin verryttelemään. Huomasin miltei heti, että nyt on niin kuuma päivä ettei kannata antaa kropan lämmetä liikaa ennen starttia. Hoidinkin loput verryttelystä tekemällä lantiojumppaa miesten pukeutumistilan kokolattiamatolla. Siinä olikin mukava samalla jututtaa Markoa, Petriä ja taisipa muutama muukin tuttu olla paikalla.
Vilvoittelutaktiikka jatkui aina starttiviivalle asti, johon tulin varjoista vasta viime hetkillä varmistamaan hyvän lähtöpaikan eturivistä. Katsoin että nyt on sen näköistä porukkaa ympärillä, ettei tarvitse sijoituksista haaveilla. Pojat lähtivätkin paukusta sen verran liukkaasti, että käsitys sai vahvistusta. Pystyin kuitenkin jäämään sinne etujoukon hännille roikkumaan ehkä viidenneksi. Oma vauhti ei ollut aivan toiveiden mukaista.
Ihan etummainen juoksija pääsi muilta karkuun ja minä pääsin lopulta alamäessä iskeytymään kunnolla muiden peesiin. Kuuntelin siinä kavereiden hengitystä että ei ole heilläkään helppoa. Etummainen vaaleatukkainen juoksija katseli taaseen monia kertoja ihan kuin ihmetelläkseen että eikö sieltä tosiaan ketään ole tulossa. Meinasin jo huutaa, että älä huoli...jätin kuitenkin paukut hengittämiseen ja jalkojen pyörittämiseen.
Ja sitten aloinkin saavuttaa kärkijuoksijaa. Yhtä-äkkiä menin itse hänestä ohi ja perässä hiillosti selvästi oikeastaan enää yksi marokkolainen juoksija. Laitoin sen verran pökköä koneeseen mitä pystyn, ettei vaaleatukkainen kaveri pääsisi iskeytymään peesiin. Askelten äänet hävisivät, mutta en voinut oikein siihenkään luottaa koska sain kiinni pärisevää kärkimopoa joka oli opastamassa etujoukkoa. Viimeisessä neulansilmämutkassa näin ettei kannoilla ole ketään. Lähdin kuitenkin takomaan hirvittävän raskaalta tuntuvaa viimeistä mäkeä sen kummemin hölläämättä ettei vain kukaan pääsisi iskemään yllättäin. Päässä pyöri vielä viime tiistainen pm-viesti jossa Markku ja Di ohittivat vaikka pelin piti mielestäni olla ihan selvä.
Karmean mäen jälkeen tarvitsi enää rallatella maaliin ja jos 9,9 km väliaikaa on uskominen viimeinen satku on tullut 15 sekunnissa. Aikahan mulla oli 35'17 ja jätin kakkosena ollutta marokkolaista lähes minuutilla. Muistin tuulettaa maaliin tullessa ja palkintojenjaossakin.
Ajelin tänne Rovaniemelle siskon luo jo eilen. Kävin aamulla hölkkäämässä pienen verryttelyn ennen aamupalaa ja söin navan täyteen puuroa yms. Tuulan täytyi lähteä kisakansliaan järjestelyhommiin jo melko aikaisin, joten jäin vielä käpile lepäilemään. Lopulta kyllästyin kuljailemaan kämpillä ja ajoin auton Jorma Eton tielle parkkiin ja aloin verryttelemään. Huomasin miltei heti, että nyt on niin kuuma päivä ettei kannata antaa kropan lämmetä liikaa ennen starttia. Hoidinkin loput verryttelystä tekemällä lantiojumppaa miesten pukeutumistilan kokolattiamatolla. Siinä olikin mukava samalla jututtaa Markoa, Petriä ja taisipa muutama muukin tuttu olla paikalla.
Vilvoittelutaktiikka jatkui aina starttiviivalle asti, johon tulin varjoista vasta viime hetkillä varmistamaan hyvän lähtöpaikan eturivistä. Katsoin että nyt on sen näköistä porukkaa ympärillä, ettei tarvitse sijoituksista haaveilla. Pojat lähtivätkin paukusta sen verran liukkaasti, että käsitys sai vahvistusta. Pystyin kuitenkin jäämään sinne etujoukon hännille roikkumaan ehkä viidenneksi. Oma vauhti ei ollut aivan toiveiden mukaista.
Ihan etummainen juoksija pääsi muilta karkuun ja minä pääsin lopulta alamäessä iskeytymään kunnolla muiden peesiin. Kuuntelin siinä kavereiden hengitystä että ei ole heilläkään helppoa. Etummainen vaaleatukkainen juoksija katseli taaseen monia kertoja ihan kuin ihmetelläkseen että eikö sieltä tosiaan ketään ole tulossa. Meinasin jo huutaa, että älä huoli...jätin kuitenkin paukut hengittämiseen ja jalkojen pyörittämiseen.
Ja sitten aloinkin saavuttaa kärkijuoksijaa. Yhtä-äkkiä menin itse hänestä ohi ja perässä hiillosti selvästi oikeastaan enää yksi marokkolainen juoksija. Laitoin sen verran pökköä koneeseen mitä pystyn, ettei vaaleatukkainen kaveri pääsisi iskeytymään peesiin. Askelten äänet hävisivät, mutta en voinut oikein siihenkään luottaa koska sain kiinni pärisevää kärkimopoa joka oli opastamassa etujoukkoa. Viimeisessä neulansilmämutkassa näin ettei kannoilla ole ketään. Lähdin kuitenkin takomaan hirvittävän raskaalta tuntuvaa viimeistä mäkeä sen kummemin hölläämättä ettei vain kukaan pääsisi iskemään yllättäin. Päässä pyöri vielä viime tiistainen pm-viesti jossa Markku ja Di ohittivat vaikka pelin piti mielestäni olla ihan selvä.
Karmean mäen jälkeen tarvitsi enää rallatella maaliin ja jos 9,9 km väliaikaa on uskominen viimeinen satku on tullut 15 sekunnissa. Aikahan mulla oli 35'17 ja jätin kakkosena ollutta marokkolaista lähes minuutilla. Muistin tuulettaa maaliin tullessa ja palkintojenjaossakin.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Piirinmestaruusviestit 4 x 1500 m Raatin kentällä, Oulussa
Tällä kertaa oli vähän erilaista juoksukokemusta tarjolla, kun viime vuonna väliin jättämäni piirinmestaruusviestijuoksu järjestettiin uudestaan Raatin kentällä. Olin haikaillut joukkueen perään läpi kauden ja eräänä päivänä sitten Antti H. ottikin minuun yhteyttä 4 x 1500 m joukkuepaikan merkeissä. Minähän tartuin salamana mahdollisuuteen.
Kisan lähetessä alkoi arveluttaa monikin asia. Mistä lähtö tapahtuu? Miten vaihdetaan? Mikä osuus minulle osuu? Miten viestissä pitää juosta? Onko kisassa joukkueita tarpeeksi? Pysyykö kapula käsissä?
Kisapäivänä kävin normaalisti juosten töissä, mitä nyt himmailin matkoilla jopa niinkin paljon, että iltapäivän matkan taitoin pyöräteitä enkä erehtynyt maastoon tuhlaamaan voimia. Samalla sain vähän perspektiiviä siihen miten paljon maastojuoksussa oikein putoaa vauhti. Se putoaa muuten todella paljon, ainakin noilla meikäläisen reiteillä. Ehdin haukkaamaan pienen välipalan töiden jälkeen ja ottamaan nokosetkin ennen kisapaikalle lähtöä. Kentälle on minun luotani 2 km joten menin paikalle juosten.
Verryteltiin yhdessä Antti H:n ja Pääkkölöiden kanssa. En ollut tavannut ketään muista aiemmin joten oli pieni helpotus kun Antti H. huikkasi melkein heti kentälle saavuttuani minulle. Käytiin läpi sääntöjä ja juoksujärjestystä ja asiat selkenivät sen verran, että minä juoksen avausosuuden ja lähtö tapahtuu tietysti maalista kun juostaan yhteensä 6000 m. Tällöin vaihtoni tapahtui satasen lähtöpaikalta, 100 m ennen 1600 m täyttymistä. Loogista! Mukana oli neljä joukkuetta, Pyrinnöstä ja Kuivasjärven Aurasta joukkueet sekä Limingan Niittomiehiltä kaksi (!) joukkuetta. Mahtavaa, että Niittomiehet saivat kaksi porukkaa kisaan.
Nappasin käteeni punaisen kapulan ja odotin paukkua. Pam! Jäin letkan viimeiseksi ja ihmettelin että kylläpä kaverit juoksee kovaa. Avauksessa oli Markku N, Di, Matti K. ja minä hännän huippuna. Eka kierroksen jälkeen ohitin Matin ja iskeydyin Din peesiin. Ensimmäiseen ratakierrokseen taisi mennä 72 s mutta vauhti hieman hidastui seuraaville kierroksille. Kolmannella kierroksella ohitin helposti Din ja sitten Markun ja olin jo sitä mieltä että tulisin ykkösenä vaihtopaikalle. Vaan niin vain kävi, että viimeisellä kierroksella ohi rynnivät ensin Markku ja sitten Di. Tuohon viimeiseen vauhdin nostoon en pystynyt vastaamaan ja tulin vaihtoon ehkä sekunnin Din jäljessä kolmantena. Markku oli varmaan kolme tai neljä sekuntia edellä hurjalla loppukirillään. Vaihto sujui ihan ok ja koitin poistua radalta pois muiden tieltä.
Tuon jälkeen porukka hajosi aika nopeasti. Pyrinnön juoksijat menivät omia menojaan ja Joonas jäi aluksi vähän Jarkko P:n kyydistä. Sen mitä pystyin seuraamaan, niin viimeisellä kierroksella Joonas kuroi syntynyttä eroa kuitenkin hienosti kiinni viimeisellä kierroksellaan ja vaihto sujui hyvin. Kisaa oli yhä vaikeampi seurata kun porukka oli niin levällään. Meiltä Antti ja Niittomiehiltä Jani M. osuivat vastakkain. Jani oli sen verran kova vastus Antille että eroa alkoi syntyä lisää ensimmäisen kierroksen jälkeen. Lopulta viimeinen osuus juostiin aika lailla jokainen juoksija omalla puolella kenttää. Pyrintö taisi ohittaa muut kierroksella loppuajasta päätellen.
Meidän joukkue tuli maaliin kolmantena ajassa 19'37,39 ja Riitta oli katsonut minun väliajaksi suurinpiirtein 4'34.
Kisan jälkeen verryteltiinkin aika tovi ja ja Pääkkölät joutuivatkin lähtemään ennen palkintojenjakoa. Kierrettiin pikisaari ja juteltiin Antin kanssa harjoittelusta. Anttihan on hiihtäjä ja toi uutta mielenkiintoista näkökulmaa. Verryteltiin myös yhdessä kentällä Niittomiesten kanssa. Heillä oli jäänyt juoksunnälkää sen verran, että ilmoittautuivat vielä 4 x 400 m lähtöön kahdesta joukkueestaan kootulla ryhmällä! Niittomiesten luotsin ilme oli näkemisen arvoinen kun hän rymisteli kentälle kyynärsauvojen kanssa ehdottamaan, että juoksisivat vielä yhden viestin ja joukkue olikin jo kasassa ja ilmoittautunut. Kuulemma 1500 m juoksu oli avannut paikkoja hyvin neljällesadalle metrille. Sieltäpä nappasivatkin sitten vielä pronssia hopeansa kyytipojaksi.
Palkintojen jaon jälkeen hölkkäsin vielä kotiin ja kaverina juoksi vielä Antti H. Anttikin verrytteli kotimatkan juosten ja minun kotimatka osui hyvin samalle reitille.
Kisan lähetessä alkoi arveluttaa monikin asia. Mistä lähtö tapahtuu? Miten vaihdetaan? Mikä osuus minulle osuu? Miten viestissä pitää juosta? Onko kisassa joukkueita tarpeeksi? Pysyykö kapula käsissä?
Kisapäivänä kävin normaalisti juosten töissä, mitä nyt himmailin matkoilla jopa niinkin paljon, että iltapäivän matkan taitoin pyöräteitä enkä erehtynyt maastoon tuhlaamaan voimia. Samalla sain vähän perspektiiviä siihen miten paljon maastojuoksussa oikein putoaa vauhti. Se putoaa muuten todella paljon, ainakin noilla meikäläisen reiteillä. Ehdin haukkaamaan pienen välipalan töiden jälkeen ja ottamaan nokosetkin ennen kisapaikalle lähtöä. Kentälle on minun luotani 2 km joten menin paikalle juosten.
Verryteltiin yhdessä Antti H:n ja Pääkkölöiden kanssa. En ollut tavannut ketään muista aiemmin joten oli pieni helpotus kun Antti H. huikkasi melkein heti kentälle saavuttuani minulle. Käytiin läpi sääntöjä ja juoksujärjestystä ja asiat selkenivät sen verran, että minä juoksen avausosuuden ja lähtö tapahtuu tietysti maalista kun juostaan yhteensä 6000 m. Tällöin vaihtoni tapahtui satasen lähtöpaikalta, 100 m ennen 1600 m täyttymistä. Loogista! Mukana oli neljä joukkuetta, Pyrinnöstä ja Kuivasjärven Aurasta joukkueet sekä Limingan Niittomiehiltä kaksi (!) joukkuetta. Mahtavaa, että Niittomiehet saivat kaksi porukkaa kisaan.
Nappasin käteeni punaisen kapulan ja odotin paukkua. Pam! Jäin letkan viimeiseksi ja ihmettelin että kylläpä kaverit juoksee kovaa. Avauksessa oli Markku N, Di, Matti K. ja minä hännän huippuna. Eka kierroksen jälkeen ohitin Matin ja iskeydyin Din peesiin. Ensimmäiseen ratakierrokseen taisi mennä 72 s mutta vauhti hieman hidastui seuraaville kierroksille. Kolmannella kierroksella ohitin helposti Din ja sitten Markun ja olin jo sitä mieltä että tulisin ykkösenä vaihtopaikalle. Vaan niin vain kävi, että viimeisellä kierroksella ohi rynnivät ensin Markku ja sitten Di. Tuohon viimeiseen vauhdin nostoon en pystynyt vastaamaan ja tulin vaihtoon ehkä sekunnin Din jäljessä kolmantena. Markku oli varmaan kolme tai neljä sekuntia edellä hurjalla loppukirillään. Vaihto sujui ihan ok ja koitin poistua radalta pois muiden tieltä.
Tuon jälkeen porukka hajosi aika nopeasti. Pyrinnön juoksijat menivät omia menojaan ja Joonas jäi aluksi vähän Jarkko P:n kyydistä. Sen mitä pystyin seuraamaan, niin viimeisellä kierroksella Joonas kuroi syntynyttä eroa kuitenkin hienosti kiinni viimeisellä kierroksellaan ja vaihto sujui hyvin. Kisaa oli yhä vaikeampi seurata kun porukka oli niin levällään. Meiltä Antti ja Niittomiehiltä Jani M. osuivat vastakkain. Jani oli sen verran kova vastus Antille että eroa alkoi syntyä lisää ensimmäisen kierroksen jälkeen. Lopulta viimeinen osuus juostiin aika lailla jokainen juoksija omalla puolella kenttää. Pyrintö taisi ohittaa muut kierroksella loppuajasta päätellen.
Meidän joukkue tuli maaliin kolmantena ajassa 19'37,39 ja Riitta oli katsonut minun väliajaksi suurinpiirtein 4'34.
Kisan jälkeen verryteltiinkin aika tovi ja ja Pääkkölät joutuivatkin lähtemään ennen palkintojenjakoa. Kierrettiin pikisaari ja juteltiin Antin kanssa harjoittelusta. Anttihan on hiihtäjä ja toi uutta mielenkiintoista näkökulmaa. Verryteltiin myös yhdessä kentällä Niittomiesten kanssa. Heillä oli jäänyt juoksunnälkää sen verran, että ilmoittautuivat vielä 4 x 400 m lähtöön kahdesta joukkueestaan kootulla ryhmällä! Niittomiesten luotsin ilme oli näkemisen arvoinen kun hän rymisteli kentälle kyynärsauvojen kanssa ehdottamaan, että juoksisivat vielä yhden viestin ja joukkue olikin jo kasassa ja ilmoittautunut. Kuulemma 1500 m juoksu oli avannut paikkoja hyvin neljällesadalle metrille. Sieltäpä nappasivatkin sitten vielä pronssia hopeansa kyytipojaksi.
Palkintojen jaon jälkeen hölkkäsin vielä kotiin ja kaverina juoksi vielä Antti H. Anttikin verrytteli kotimatkan juosten ja minun kotimatka osui hyvin samalle reitille.
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Juhannuksen Suomussalmen harjoitusleiri III/13
Tarkkaavaisimmat lukijani ehkä huomaavatkin, että edellinen Suomussalmen harjoitusleiriä käsittelevä kirjoitus oli otsikoitu I/13. Kävin myös vapun aikaan harjoittelemassa Suomussalmella, joten tämä oli nyt kolmas kerta tänä vuonna kun Suomussalmelle matkaan harjoittelemaan. Harjoitusleiristä puhuminen on siinä mielessä liioittelua, että käytännössä menen vain vanhempieni luo käymään. Tällä kertaa sain harjoituksiin seuraksi sisarukseni Juhan ja Tuulan.
Perjantaiaamuna läksin juoksemaan vaaranrinteeseen kevyttä lenkkiä ja nousin 5 x 300 m pitkän mäen jossa kertyy 30 metriä nousua per siivu. Tie on aika lailla umpeen kasvanut ja sateiden hajottama, joten reitti käy myös maastojuoksuharjoituksesta.
Perjantai-iltapäivänä läksimme Tuulan ja Juhan kanssa Ruukinkankaan yleisurheilukentälle tekemään vetoharjoituksia. Tuula otti sprinttejä nurmella ja Juha teki muistaakseni 4 x 1600 m sekä 2 x 400 m vetosarjan jotka osuivat minun vetojen kanssa samaan aikaan. Minä tein kympin vauhtikestävyyttä tavoitellakseni 10 x 1000 m 60' hölkkäpalautuksin aikoihin 3'29...3'21. Vetojen keskivauhti asettui sinne 3'27 tasolle. Harjoitus oli yllättävän nautinnollinen siihen nähden miten lähellä 5000 m kilpailuvauhtiakin juoksin. Olisikohan viime viikon 5000 metrin uudessa ennätyksessäni vielä hieman väljyyttä?
Lauantaina kävin kevyen 6,5 km aamulenkin ihan tietä pitkin ja iltapäivällä kävimme velipojan kanssa 21 km maastolenkillä Kuivassalmella. Reitille mahtui kelkkareittiä, polkuja, suota ja harjuja. Loppukilometreillä alkoi jano vaivata jo aika lailla koska reitin vaativuudestakin johtuen aikaa kului yli kaksi tuntia.
Sunnuntaina kävin vielä yhdellä metsälenkillä kotopuolessa. Kävin etsimässä yhden uuden metsäpolun. Olipa ihan uudenlainen elämys ottaa hörppyä purosta ja huomata, että jäljistä päätellen siinä oli käynyt vilvoittelemassa myös muutama poro ja nähtävästi ilveskin. Kotimatkalla mukaan lähti poro joka juoksi edelläni jotain kolme neljä kilometriä. Aina välillä se pysähtyi katsomaan taakseen ja huomasi että tulen vielä perässä. Sitten poro hyppäsi korkealle ilmaan ja jatkoi karkuun laukkaamista. Tälle lenkille kertyi mittaa hieman vajaa 12 km.
Tällä viikolla juostaankin pm viestit joissa vedän yhden 1500 metrin osuuden sekä lauantain Rovaniemi maraton jonne menen kokeilemaan kuntoani maantiekympillä.
Perjantaiaamuna läksin juoksemaan vaaranrinteeseen kevyttä lenkkiä ja nousin 5 x 300 m pitkän mäen jossa kertyy 30 metriä nousua per siivu. Tie on aika lailla umpeen kasvanut ja sateiden hajottama, joten reitti käy myös maastojuoksuharjoituksesta.
Perjantai-iltapäivänä läksimme Tuulan ja Juhan kanssa Ruukinkankaan yleisurheilukentälle tekemään vetoharjoituksia. Tuula otti sprinttejä nurmella ja Juha teki muistaakseni 4 x 1600 m sekä 2 x 400 m vetosarjan jotka osuivat minun vetojen kanssa samaan aikaan. Minä tein kympin vauhtikestävyyttä tavoitellakseni 10 x 1000 m 60' hölkkäpalautuksin aikoihin 3'29...3'21. Vetojen keskivauhti asettui sinne 3'27 tasolle. Harjoitus oli yllättävän nautinnollinen siihen nähden miten lähellä 5000 m kilpailuvauhtiakin juoksin. Olisikohan viime viikon 5000 metrin uudessa ennätyksessäni vielä hieman väljyyttä?
Lauantaina kävin kevyen 6,5 km aamulenkin ihan tietä pitkin ja iltapäivällä kävimme velipojan kanssa 21 km maastolenkillä Kuivassalmella. Reitille mahtui kelkkareittiä, polkuja, suota ja harjuja. Loppukilometreillä alkoi jano vaivata jo aika lailla koska reitin vaativuudestakin johtuen aikaa kului yli kaksi tuntia.
Sunnuntaina kävin vielä yhdellä metsälenkillä kotopuolessa. Kävin etsimässä yhden uuden metsäpolun. Olipa ihan uudenlainen elämys ottaa hörppyä purosta ja huomata, että jäljistä päätellen siinä oli käynyt vilvoittelemassa myös muutama poro ja nähtävästi ilveskin. Kotimatkalla mukaan lähti poro joka juoksi edelläni jotain kolme neljä kilometriä. Aina välillä se pysähtyi katsomaan taakseen ja huomasi että tulen vielä perässä. Sitten poro hyppäsi korkealle ilmaan ja jatkoi karkuun laukkaamista. Tälle lenkille kertyi mittaa hieman vajaa 12 km.
Tällä viikolla juostaankin pm viestit joissa vedän yhden 1500 metrin osuuden sekä lauantain Rovaniemi maraton jonne menen kokeilemaan kuntoani maantiekympillä.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Viidentuhannen metrin juoksu aluemestaruuskisoissa Pudasjärvellä
Oli ihan leppoisa päivä kun läksimme Riitan ja Samin kanssa kimppakyydillä kohti Pudasjärveä. Meidän lähtöjen aikataulun kanssa oli siinä jotain epämääräisyyttä, koska estejuoksuun ei tulisi yhtään juoksijoita oli esitetty lähtöjen aikaistamista. Täytyi kuitenkin saada kaikki osallistujat paikalle ja suostumaan aikataulumuutokseen, joka sitten lopulta tulikin. Olikin sitten hieman kiire verrytellä ja se puoli jäi valmistautumisesta hieman hätäiseksi.
Heti paukusta satoi jo vettä. Teppo ja Markku lähtivät kärkeen ja minä olin siinä kolmantena. Mietin hetkellisesti Tepon ja Markun kelkkaan lähtemistäkin (Markku muuten juoksi kilpailun ulkopuolella koska edustaa Jyväskylän Kenttäurheilijoita). Ei minulta kuitenkaan löytynyt rohkeutta läteä tuohon tahtiin mukaan ja lähdin nakuttelemaan 1'20 ratakierroksia.
Takasuoralla oli aika napakka vastatuuli johon puskeminen söi hieman voimia. Muistaakseni neljännellä kilometrillä päästin Hansin tekemään vetotöitä pariksi kierrokseksi ja se toi helpotusta oloon. Taisipa vauhtikin hieman hiipua siinä kohtaa. Viimeiselle tonnille lähtiessä menin sitten kärkeen ja päästelin hieman kovempaa tullen maaliin kolmantena ajassa 16'48,92. Näin tuli nakuteltua hieman hankalissa olosuhteissa uusi viidentuhannen metrin rataennätys ja hopeasija aluemestaruuksissa. Olisi kyllä saanut olla enemmänkin juoksijoita.
E: Kuvatodisteista näkyy, että vauhti hidastui ennen Hansin kärkeen menoa ja palasi takaisin 1'20 tasolle Hansin vedolla.
Heti paukusta satoi jo vettä. Teppo ja Markku lähtivät kärkeen ja minä olin siinä kolmantena. Mietin hetkellisesti Tepon ja Markun kelkkaan lähtemistäkin (Markku muuten juoksi kilpailun ulkopuolella koska edustaa Jyväskylän Kenttäurheilijoita). Ei minulta kuitenkaan löytynyt rohkeutta läteä tuohon tahtiin mukaan ja lähdin nakuttelemaan 1'20 ratakierroksia.
Takasuoralla oli aika napakka vastatuuli johon puskeminen söi hieman voimia. Muistaakseni neljännellä kilometrillä päästin Hansin tekemään vetotöitä pariksi kierrokseksi ja se toi helpotusta oloon. Taisipa vauhtikin hieman hiipua siinä kohtaa. Viimeiselle tonnille lähtiessä menin sitten kärkeen ja päästelin hieman kovempaa tullen maaliin kolmantena ajassa 16'48,92. Näin tuli nakuteltua hieman hankalissa olosuhteissa uusi viidentuhannen metrin rataennätys ja hopeasija aluemestaruuksissa. Olisi kyllä saanut olla enemmänkin juoksijoita.
E: Kuvatodisteista näkyy, että vauhti hidastui ennen Hansin kärkeen menoa ja palasi takaisin 1'20 tasolle Hansin vedolla.
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Kuntosaliohjausta viimeisen kerran
En ole käynyt kuntosalilla sitten viime joulun, kun aloin ottamaan mukaan vaativampia juoksuharjoituksia. Hankin syksyllä kolmen tapaamisen valmennuspaketin lähikuntosalilta. Tuosta paketista oli vielä viimeinen käyntikerta käymättä, joten nyt oli Terwan jälkeen hyvä sauma käydä hoitamassa sopimus loppuun. Ohjelma vaikutti aika mielenkiintoiselta, joten ehkäpä minä kokeilen sen upottamista viikkorytmiin.
Tässäpä personal trainerin antamat läksyt:
1. maastaveto + rinnalle tuonti + pystypunnerrus 3...4 x 8...10 toistoa
2. askelkyykky eteen ja taakse vieden kahvakuula polven alta 2 / puoli x 8...10 toistoa
3. jalkaprässi/pakarapotkulaite 3...4 x 8...10 toistoa
4. penkkipunnerrus käsipainoilla 3...4 x 8...10 toistoa
5. kulmasoutu tangolla 3...4 x 8...10 toistoa
6. ojentaja pikkutangolla 2 suuntaan 3...4 x 12 toistoa
7. vatsarutistus + vartalonkierto kahvakuulan kanssa 3...4 x 12 toistoa
8. hindu-punnerrus 3...4 sarjaa niin monta kuin jaksaa
9. olkapäät käsipainoilla 2...3 x 12 toistoa
Olipahan taas hankalia liikkeitä. Heti ensimmäistä liikettä piti jankata aika monta kertaa, ennenkuin tajusin jutun jujun. Pitääkin olla suorittaessa tosi tarkkana että kuorma tulee oikeille lihaksille. Kolmantena liikkeenä piti olla kyykky, mutta kun en sitä saanut tehtyä ohjattunakaan jouduttiin korvaamaan se laitteilla tehtävänä. Penkkipunnerruskin ottaa enemmän ojentajiin kuin rintalihaksiin. On niin auttamattoman heikot lihakset.
Muilta osin harjoittelu on jatkunut Terwan jälkeen kevyellä hölkkäämisellä yhden välipäivän jälkeen. Olikin sunnuntaina ensimmäinen juoksuton päivä tänä vuonna.
Tässäpä personal trainerin antamat läksyt:
1. maastaveto + rinnalle tuonti + pystypunnerrus 3...4 x 8...10 toistoa
2. askelkyykky eteen ja taakse vieden kahvakuula polven alta 2 / puoli x 8...10 toistoa
3. jalkaprässi/pakarapotkulaite 3...4 x 8...10 toistoa
4. penkkipunnerrus käsipainoilla 3...4 x 8...10 toistoa
5. kulmasoutu tangolla 3...4 x 8...10 toistoa
6. ojentaja pikkutangolla 2 suuntaan 3...4 x 12 toistoa
7. vatsarutistus + vartalonkierto kahvakuulan kanssa 3...4 x 12 toistoa
8. hindu-punnerrus 3...4 sarjaa niin monta kuin jaksaa
9. olkapäät käsipainoilla 2...3 x 12 toistoa
Olipahan taas hankalia liikkeitä. Heti ensimmäistä liikettä piti jankata aika monta kertaa, ennenkuin tajusin jutun jujun. Pitääkin olla suorittaessa tosi tarkkana että kuorma tulee oikeille lihaksille. Kolmantena liikkeenä piti olla kyykky, mutta kun en sitä saanut tehtyä ohjattunakaan jouduttiin korvaamaan se laitteilla tehtävänä. Penkkipunnerruskin ottaa enemmän ojentajiin kuin rintalihaksiin. On niin auttamattoman heikot lihakset.
Muilta osin harjoittelu on jatkunut Terwan jälkeen kevyellä hölkkäämisellä yhden välipäivän jälkeen. Olikin sunnuntaina ensimmäinen juoksuton päivä tänä vuonna.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Terwamaratonin keskeytyksen jälkipyykki
Voisin vielä hieman märehtiä kisan ja valmistautumisen epäonnistumistani. Sainkin jo hyvää palautetta ontrailissa:
Erityisen lämpimät kiitokset SannaK:lle ja Mensongelle kattavista neuvoista.
Viimeisillä viikoilla heräsi huoli siitä, että edelliset viikot olivat menneet kisaillessa ja varsinainen valmistautuminen maratonille oli kärsinyt kisojen viedessä liikaa paukkuja ja huomiota. Toisaalta niistä jäi käteen hyvät suoritukset etenkin kympillä ja puolikkaalla, joten niitä ei voi kirjata täysin negatiivisiksi asioiksi.
Sunnuntain kova kutonen antoi kuitenkin luottamusta siitä, että valmistautuminen Terwalle olisi hyvällä mallilla. Pohdin pitkään sitä, että miten etenisin viimeisen viikon ja päätös oli, etten jättäisi työmatkajuoksua väliin vaan rajoittaisin lenkkien vauhtia rajusti. Toiveissa oli, että pystyisin keventämään samalla tavalla kuin tammikuun kisoja varten. Valitettavasti kisan lähestyessä vire parani liian hitaasti ja vähän. Ehkä tuo 60+ km kevyttäkin hölkkää oli kuitenkin minulle liikaa viimeisen viiden päivän aikana.
Olin valmistautunut kisaan seitsemällä juomalla, jotka sekoitin valmistajan ohjeen mukaan ja tarkoitus oli nauttia juomaa ensimmäisellä kierroksella huoltopisteillä 2, 4, 6, 7 ja toisella kierroksella huoltopisteillä 1, 3 ja 6. Lisäksi minulla oli mukana pari energiageeliä. Ajatuksena oli kaataa vettä päälle ja viilentää kehoa näin niillä huoltopisteillä, joille en ollut varannut juomista. Juomataktiikkaa ei tullut mietittyä kovin tarkasti ja en ole harjoitellut juomien kanssa enkä juonut kisoissakaan, edes puolimaratonilla. Ehkä sekin vaikutti osaltaan siihen, että kuudennen huoltopisteen kohdilla huomasin ettei juoma uppoa vaan pyrkii mieluummin ylös. Otin vain pari hörppyä seitsemännellä huoltopisteellä ja toisen kierroksen ensimmäisellä huoltopisteellä juomapullo käväisi vain kädessäni enkä edes avannut sitä. Oksetti niin paljon, että juomisesta ei olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä. Geelit jäivät tällä kertaa nauttimatta.
Vaikeuksien koittaessa ensimmäistä kertaa tein hyvän päätöksen ja himmasin vauhtia melko selvästi alkuvauhtia hitaammaksi. Sainkin jatkettua matkaa tuon ansiosta varmasti pitemmälle mitä väkisin puskemalla, mutta valitettavasti jatkoaika ei riittänyt kuin 35 kilometriin asti. Tuo 35 kilometrin paikka on paha paikka kokea vaikeuksia, koska asun siinä aivan lähellä. En ole aivan sata varma olisinko yrittänyt kuitenkin raahautua maaliin tuon pisteen jälkeenkin, jos tuota viimeistä houkutusta ei olisi ollut.
Lämpötilaankin olisi varmasti ollut syytä suhtautua vakavemmin ja pudottaa tavoitetta tai muokata juomataktiikkaa mikäli tietotaitoa siihen olisi löytynyt.
Maratonkestävyyden saavuttamisen keinot jäivät siis vieläkin arvoitukseksi. Toisaalta harjoitteluni on kuitenkin ollut selvästi kehittävää, koska olen laittanut uusiksi ennätykseni selvällä marginaalilla joka alimatkalla. Maratonharjoittelua varten menetelmiä täytyy muokata jollain tavalla siten, että en kuitenkaan menetä niitä positiivisia asioita joita tämän talven ja kevään juoksuissa olen löytänyt. Maraton ei nähtävästi ole minun laji, mutta enköhän minä vielä tule sitäkin yrittämään. Sen verran tyhmä jätkä minä olen.
Erityisen lämpimät kiitokset SannaK:lle ja Mensongelle kattavista neuvoista.
Viimeisillä viikoilla heräsi huoli siitä, että edelliset viikot olivat menneet kisaillessa ja varsinainen valmistautuminen maratonille oli kärsinyt kisojen viedessä liikaa paukkuja ja huomiota. Toisaalta niistä jäi käteen hyvät suoritukset etenkin kympillä ja puolikkaalla, joten niitä ei voi kirjata täysin negatiivisiksi asioiksi.
Sunnuntain kova kutonen antoi kuitenkin luottamusta siitä, että valmistautuminen Terwalle olisi hyvällä mallilla. Pohdin pitkään sitä, että miten etenisin viimeisen viikon ja päätös oli, etten jättäisi työmatkajuoksua väliin vaan rajoittaisin lenkkien vauhtia rajusti. Toiveissa oli, että pystyisin keventämään samalla tavalla kuin tammikuun kisoja varten. Valitettavasti kisan lähestyessä vire parani liian hitaasti ja vähän. Ehkä tuo 60+ km kevyttäkin hölkkää oli kuitenkin minulle liikaa viimeisen viiden päivän aikana.
Olin valmistautunut kisaan seitsemällä juomalla, jotka sekoitin valmistajan ohjeen mukaan ja tarkoitus oli nauttia juomaa ensimmäisellä kierroksella huoltopisteillä 2, 4, 6, 7 ja toisella kierroksella huoltopisteillä 1, 3 ja 6. Lisäksi minulla oli mukana pari energiageeliä. Ajatuksena oli kaataa vettä päälle ja viilentää kehoa näin niillä huoltopisteillä, joille en ollut varannut juomista. Juomataktiikkaa ei tullut mietittyä kovin tarkasti ja en ole harjoitellut juomien kanssa enkä juonut kisoissakaan, edes puolimaratonilla. Ehkä sekin vaikutti osaltaan siihen, että kuudennen huoltopisteen kohdilla huomasin ettei juoma uppoa vaan pyrkii mieluummin ylös. Otin vain pari hörppyä seitsemännellä huoltopisteellä ja toisen kierroksen ensimmäisellä huoltopisteellä juomapullo käväisi vain kädessäni enkä edes avannut sitä. Oksetti niin paljon, että juomisesta ei olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä. Geelit jäivät tällä kertaa nauttimatta.
Vaikeuksien koittaessa ensimmäistä kertaa tein hyvän päätöksen ja himmasin vauhtia melko selvästi alkuvauhtia hitaammaksi. Sainkin jatkettua matkaa tuon ansiosta varmasti pitemmälle mitä väkisin puskemalla, mutta valitettavasti jatkoaika ei riittänyt kuin 35 kilometriin asti. Tuo 35 kilometrin paikka on paha paikka kokea vaikeuksia, koska asun siinä aivan lähellä. En ole aivan sata varma olisinko yrittänyt kuitenkin raahautua maaliin tuon pisteen jälkeenkin, jos tuota viimeistä houkutusta ei olisi ollut.
Lämpötilaankin olisi varmasti ollut syytä suhtautua vakavemmin ja pudottaa tavoitetta tai muokata juomataktiikkaa mikäli tietotaitoa siihen olisi löytynyt.
Maratonkestävyyden saavuttamisen keinot jäivät siis vieläkin arvoitukseksi. Toisaalta harjoitteluni on kuitenkin ollut selvästi kehittävää, koska olen laittanut uusiksi ennätykseni selvällä marginaalilla joka alimatkalla. Maratonharjoittelua varten menetelmiä täytyy muokata jollain tavalla siten, että en kuitenkaan menetä niitä positiivisia asioita joita tämän talven ja kevään juoksuissa olen löytänyt. Maraton ei nähtävästi ole minun laji, mutta enköhän minä vielä tule sitäkin yrittämään. Sen verran tyhmä jätkä minä olen.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Nyt on kesä
Niin, kelit paranivat kertaheitolla ja takkia ja hanskoja ei ole enää tarvinnut päälleen pukea. Ainoa ikävä puoli mainiossa säässä on se, että lähenevä Terwamaraton ei salli kovin suurta määrää nautiskelua juoksun parissa vaan on edettävä aika tiukan ohjelman mukaan. Kilometrisäännöstely vain tiukkenee ensi viikolle, joten saa nähdä minkälaista kituuttamista tulee olemaan. Eiköhän kuitenkin ole syytä juosta ainakin sen verran, etten unohda miten lenkkikenkien nauhat solmitaan.
Tässäpä viikon tekemiset tuttuun tapaan eriteltynä:
Ma: ap 7 km kevyt, ip 7 km perus
Ti: ap 6 km kevyt, ip 12 km 3'49 / km
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km perus + alaraajojen hieronta
To: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt
Pe: ap 6 km kevyt, ip 6,5 km kevyt
La: ap 12 km hyvin kevyt yhteislenkki, ip 6,7 km perus
Su: ap 6 km 3'26 / km, ip 5,5 km hyvin kevyt
Yht: 110 km juoksua
Sunnuntain aamulenkistä sen verran, että iloiseksi yllätyksekseni verrytellessä minulle huikattiin Värtön rannasta. Siellä oli pari kaveriani vielä lauantain jäljiltä akustisen kitaran kanssa istumassa. Sanoin, että käväisen lenkillä ja palaan vielä pitemmälle juttutuokiolle mikäli ovat vielä paikalla. Ja olivathan he. Pojat lauloivat oikein komeasti Wicked Gamea saapuessani uupuneena paikalle. Oli mukava istahtaa kesken loppuverryttelyjen juttelemaan ihan niitä näitä.
Tässäpä viikon tekemiset tuttuun tapaan eriteltynä:
Ma: ap 7 km kevyt, ip 7 km perus
Ti: ap 6 km kevyt, ip 12 km 3'49 / km
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km perus + alaraajojen hieronta
To: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt
Pe: ap 6 km kevyt, ip 6,5 km kevyt
La: ap 12 km hyvin kevyt yhteislenkki, ip 6,7 km perus
Su: ap 6 km 3'26 / km, ip 5,5 km hyvin kevyt
Yht: 110 km juoksua
Sunnuntain aamulenkistä sen verran, että iloiseksi yllätyksekseni verrytellessä minulle huikattiin Värtön rannasta. Siellä oli pari kaveriani vielä lauantain jäljiltä akustisen kitaran kanssa istumassa. Sanoin, että käväisen lenkillä ja palaan vielä pitemmälle juttutuokiolle mikäli ovat vielä paikalla. Ja olivathan he. Pojat lauloivat oikein komeasti Wicked Gamea saapuessani uupuneena paikalle. Oli mukava istahtaa kesken loppuverryttelyjen juttelemaan ihan niitä näitä.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Törkyä lenkkareihin
Tällä viikolla oli varmaankin viimeinen mahdollisuus iloitella kunnolla ennen parin viikon päästä olevaa Terwamaratonia. Olenkin päästänyt sisäisen maastojuoksijani irti todenteolla. Minusta ei taitaisi saada kovin kaksista suunnistajaa, koska heidän välttämänsä vihreäkin on tullut useaan otteeseen tutuksi ja jalat on kastuneet niin usein että aamuisin pitää tarkistaa onko varpaiden väliin kasvanut räpylöitä. Lenkkaritkin ovat mustuneet viimeistä paria myöten niin ettei alkuperäistä väriä tahdo erottaa.
Työmatkatkin onnistuvat yllättävän pitkälti asfalttia vältellen pienellä mietinnällä. Jouduin juoksemaan pyöräteitä pitkin viikon mittaan vain muutamia kilometrejä tässä lähellä keskustaa.
Koko viikon huipennus oli lauantaina juoksemani 26 km pitkä maastolenkki, jolla taitoin taivalta kymmenisen kilometriä vaikeakulkuista kelkkareittiä pitkin. Reitti oli pahimmillaan (tai parhaimmillaan) pelkkää suota, josta näkyi että tässä se ura talvella menee. Matkaa katkoi melko tiheään leveät ojat, joiden ylitys sujui harvoin vaivatta. Melkein aina täytyi etsiä ylityspaikkaa ja käyttää apuna kaatuneita puita ja muuta sellaista. Tuolla mudassa ja turpeessa rämpiminen oli yksi koko kevään hienoimmista ulkoiluhetkistä. Loppumatkasta oli pieniä pätkiä kuntorataakin, mutta onnistuin löytämään sopivia polkuja joiden avulla vältyin liian tasaiselta menolta. Siellä oli kuitenkin huomattavasti kuivempaa.
Viime viikkojen määrät ovat olleet 114 km, 138 km ja 160 km tällä viikolla. Nyt on syytä varmaan vähän höllätä harjoitusmäärää.
Työmatkatkin onnistuvat yllättävän pitkälti asfalttia vältellen pienellä mietinnällä. Jouduin juoksemaan pyöräteitä pitkin viikon mittaan vain muutamia kilometrejä tässä lähellä keskustaa.
Koko viikon huipennus oli lauantaina juoksemani 26 km pitkä maastolenkki, jolla taitoin taivalta kymmenisen kilometriä vaikeakulkuista kelkkareittiä pitkin. Reitti oli pahimmillaan (tai parhaimmillaan) pelkkää suota, josta näkyi että tässä se ura talvella menee. Matkaa katkoi melko tiheään leveät ojat, joiden ylitys sujui harvoin vaivatta. Melkein aina täytyi etsiä ylityspaikkaa ja käyttää apuna kaatuneita puita ja muuta sellaista. Tuolla mudassa ja turpeessa rämpiminen oli yksi koko kevään hienoimmista ulkoiluhetkistä. Loppumatkasta oli pieniä pätkiä kuntorataakin, mutta onnistuin löytämään sopivia polkuja joiden avulla vältyin liian tasaiselta menolta. Siellä oli kuitenkin huomattavasti kuivempaa.
Viime viikkojen määrät ovat olleet 114 km, 138 km ja 160 km tällä viikolla. Nyt on syytä varmaan vähän höllätä harjoitusmäärää.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Piirinmestaruusmaastoissa Oulaisissa
Ohjelmassa oli vielä yksi kisa ennen Terwamaratonia, ellei sitten mitään spontaania yllätyskisaa tule vedettyä vielä. Tällä kertaa luvassa oli pm-maastokisa Oulaisissa. En ole koskaan ennen osallistunutkaan maastojuoksukisoihin, joten mietitytti aika paljon että mitä tästä seuraa. Osallistujalistalla oli tuttuja nimiä, joista pari sen verran kovaa että mahdollisuudet kisata heidän kanssaan olisivat käytännössä olemattomat.
Menimme kisapaikalle Kuivasjärven Auran tilausajona järjestämällä linja-autolla. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, että lapset ehtisivät omiin startteihinsa klo 12.00 alkaen. Miesten lähtö oli viimeisenä 13.45. Katselin lasten menoa ja hehän juoksivat tosi reippaasti hankalasta säästä huolimatta. Vettä satoi eikä montaa astetta lämmintä ollut. Aikuisten sarjoihin sitten tulikin auringonpaiste, mikä oli kyllä mielestäni jossain määrin epäreilua.
Käytiin verryttelemässä kahden ja yhden kilometrin reitit Antti M:n kanssa. Tuli selväksi että tämä tosiaan on maastojuoksua eikä mitään hiekkatietä. Alussa oli ihan peltoruohikkoa jonka jälkeen siirryttiin metsäpolulle juoksemaan. Pienen matkan päässä oli aika pitkä alamäki jonka jälkeen heti samanmoinen ylämäki. Sen jälkeen reitti oli suhteellisen tasainen maalialueelle asti josta lähdettiin uudelle kierrokselle. Miesten kisassa juostiin siis kolme kertaa kahden kilometrin lenkki.
Jutusteltiin hölmöjä juttuja pukuhuoneessa ennen kisan alkua ja lopulta tuli aika mennä lähtöpaikalle. Yritin hakea sopivaa lähtöpaikkaa josta en jäisi sumppuun. Pistoolimies oli mennyt kahvitauolle ja meidät lähetettiin matkaan aika hätäisesti komennolla. Kuten arvattua, Kalle ja Antti T. lähtivät kärkeen kauheaa vauhtia Juha-Matti ja Pauli perässään. Katsoin, että nyt menee Juha-Matti ja Pauli sellaista kyytiä että tuohon en pysty. Minä koitin parhaani mukaan pysyä näköetäisyydellä. Toisen kierroksen alamäessä aloinkin yllättäen saavuttaa Paulia nopeasti. Jostain syystä onnistuin rullaamaan alamäessä paljon nopeammin mitä Pauli ja Juha-Matti ja ohitin Paulin jääden vielä Juha-Matin kantaan kiinni pitkän ylämäen alkuun. Huomasin, että pystyn kirimään vauhtia ylämäessä ja otin kolmannen sijan.
Siitä eteenpäin kisa olikin näännytystaistelua, jossa yritin pitää eroa Juha-Mattiin sen verran pitkänä etten pääsisi menettämään paikkaani loppukirissä. Tulin maaliin kolmanneksi nopeimpana ja sijoituin pm-kisoissa hopealle. Tämä siitä syystä, että Kallehan on Lapin piirin miehiä ja juoksi pm-kisojen ulkopuolella. Eipä ollut tosiaan mitään jakoja Kallea ja Antti T:tä vastaan, kun Kallen aika oli puolitoista minuuttia minua parempi ja Anttikin selvitti reitin puoli minuuttia minua joutuisammin. Maastosta kertonee jotain se, että keskivauhti oli hieman viime lauantaista puolimaratonin vauhtia hitaampi.
Nyt tuo alamäkien hullunrohkeakin rullaaminen tuntuu hieman nivusissa. Pitää toivoa, ettei sinne mitään isompaa vaivaa päässyt syntymään.
Menimme kisapaikalle Kuivasjärven Auran tilausajona järjestämällä linja-autolla. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, että lapset ehtisivät omiin startteihinsa klo 12.00 alkaen. Miesten lähtö oli viimeisenä 13.45. Katselin lasten menoa ja hehän juoksivat tosi reippaasti hankalasta säästä huolimatta. Vettä satoi eikä montaa astetta lämmintä ollut. Aikuisten sarjoihin sitten tulikin auringonpaiste, mikä oli kyllä mielestäni jossain määrin epäreilua.
Käytiin verryttelemässä kahden ja yhden kilometrin reitit Antti M:n kanssa. Tuli selväksi että tämä tosiaan on maastojuoksua eikä mitään hiekkatietä. Alussa oli ihan peltoruohikkoa jonka jälkeen siirryttiin metsäpolulle juoksemaan. Pienen matkan päässä oli aika pitkä alamäki jonka jälkeen heti samanmoinen ylämäki. Sen jälkeen reitti oli suhteellisen tasainen maalialueelle asti josta lähdettiin uudelle kierrokselle. Miesten kisassa juostiin siis kolme kertaa kahden kilometrin lenkki.
Jutusteltiin hölmöjä juttuja pukuhuoneessa ennen kisan alkua ja lopulta tuli aika mennä lähtöpaikalle. Yritin hakea sopivaa lähtöpaikkaa josta en jäisi sumppuun. Pistoolimies oli mennyt kahvitauolle ja meidät lähetettiin matkaan aika hätäisesti komennolla. Kuten arvattua, Kalle ja Antti T. lähtivät kärkeen kauheaa vauhtia Juha-Matti ja Pauli perässään. Katsoin, että nyt menee Juha-Matti ja Pauli sellaista kyytiä että tuohon en pysty. Minä koitin parhaani mukaan pysyä näköetäisyydellä. Toisen kierroksen alamäessä aloinkin yllättäen saavuttaa Paulia nopeasti. Jostain syystä onnistuin rullaamaan alamäessä paljon nopeammin mitä Pauli ja Juha-Matti ja ohitin Paulin jääden vielä Juha-Matin kantaan kiinni pitkän ylämäen alkuun. Huomasin, että pystyn kirimään vauhtia ylämäessä ja otin kolmannen sijan.
Siitä eteenpäin kisa olikin näännytystaistelua, jossa yritin pitää eroa Juha-Mattiin sen verran pitkänä etten pääsisi menettämään paikkaani loppukirissä. Tulin maaliin kolmanneksi nopeimpana ja sijoituin pm-kisoissa hopealle. Tämä siitä syystä, että Kallehan on Lapin piirin miehiä ja juoksi pm-kisojen ulkopuolella. Eipä ollut tosiaan mitään jakoja Kallea ja Antti T:tä vastaan, kun Kallen aika oli puolitoista minuuttia minua parempi ja Anttikin selvitti reitin puoli minuuttia minua joutuisammin. Maastosta kertonee jotain se, että keskivauhti oli hieman viime lauantaista puolimaratonin vauhtia hitaampi.
Nyt tuo alamäkien hullunrohkeakin rullaaminen tuntuu hieman nivusissa. Pitää toivoa, ettei sinne mitään isompaa vaivaa päässyt syntymään.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Taisteluhenkeä kasvattamassa Iin puolikkaalla
Koko tämä viikkon on mennyt Muhoksen kisasta palautumiseen ja uuteen henkiseen latautumiseen kilpajuoksua varten. Tänään olikin sitten vuorossa kauden ensimmäinen puolimaraton. Viime sunnuntaisen kympin tuloksen perusteella ajattelin, että 1:17 alittaminen olisi hyvinkin realistista. Pakko myöntää, että ajattelin sen olevan kohtuullisen helppoakin. Toisin kuitenkin kävi.
Kyselin alussa, että ketä on lähdössä puolikkaalle. Oikeastaan kaikki tavallisimmista kilpakumppaneistani olivat ilmoittautuneet joko kympille tai vitoselle. Jouni Holappa oli lähdössä puolimaratonille, mutta 1:13 tasoisena juoksijana on liian kova pala minulle. Täytyi siis lähteä läiskimään kympin kärjen mukana ja toivoa parasta toiselle kierrokselle kun kympin juoksijat eivät olisi enää apuna.
Ensimmäinen 10 km meni ihan kohtuullisen kevyesti suurinpiirtein alle 36'30. Jostain syystä kuitenkin oli vähän sellainen fiilis, että teki mieli jäädä siihen ja keskeyttää. Lähdin kuitenkin jatkamaan toiselle kierrokselle yksin. Tässä vaiheessa Jouni oli jo niin kaukana, ettei mitään järkeä ollut yrittää lähteä häntä tavoittamaan. Juoksu muuttui koko ajan raskaammaksi ja ajatukset sekavammiksi. Kevyt vastatuuli ja pienet ylämäet tuntuivat ihan kamalilta. Koko ajan pyöri mielessä, että jos tästä vähän hölläisi aika olisi varmaankin silti ihan kelpo ja sijoitus säilyisi. En kuitenkaan antanut periksi vaan yritin sinnitellä parhaani mukaan ja ajattelin, että ihan hyvinhän tämä vielä menee eikä mitään kriittistä ongelmaa ole.
Viimeiset 6 kilometriä ja en pystynyt enää laskemaan loppuaikaa - arviot heittelivät 1:15...1:21 välillä. Todellisuudessa jatkoin kuitenkin kohtuullisen tasaista vauhtia maaliin asti. Lopussa hengitys kävi aivan ylikierroksilla puolikkaan kilpavauhtiin nähden. Iissä täytyy juosta lopussa vielä maalisuoran ohi ja pienelle lisälenkille puolikkaalla. Tuo lisälenkki tuntui ihan loppumattomalta.
Lopulta kääntöpaikka kuitenkin tuli eteen ja tiesin että 1:17 alitus tulisi menemään todella tiukalle. Ajatus ei enää kuitenkaan juuri kulkenut. Onneksi loppusuoralla Huhtalan Petri huusi että ota nyt ihmeessä loppukiri että menee alle! Väänsin sitten jonkunlaisen sprintin siihen loppuun ja aika oli 1:16'54.
Jos Muhos-juoksu oli aivan nappisuoritus niin tämä oli enemmänkin taistelua. Tässä juoksussa jouduin vielä kovemmalle mitä Muhoksella. Ehkä juuri tästä syystä olin tämän juoksun jälkeen onnellisempi mitä Muhoksen jälkeen. Kauden tavoitteet alkavat realisoitua. Toivottavasti hyvä vire jatkuu tästä eteenpäin.
Kyselin alussa, että ketä on lähdössä puolikkaalle. Oikeastaan kaikki tavallisimmista kilpakumppaneistani olivat ilmoittautuneet joko kympille tai vitoselle. Jouni Holappa oli lähdössä puolimaratonille, mutta 1:13 tasoisena juoksijana on liian kova pala minulle. Täytyi siis lähteä läiskimään kympin kärjen mukana ja toivoa parasta toiselle kierrokselle kun kympin juoksijat eivät olisi enää apuna.
Ensimmäinen 10 km meni ihan kohtuullisen kevyesti suurinpiirtein alle 36'30. Jostain syystä kuitenkin oli vähän sellainen fiilis, että teki mieli jäädä siihen ja keskeyttää. Lähdin kuitenkin jatkamaan toiselle kierrokselle yksin. Tässä vaiheessa Jouni oli jo niin kaukana, ettei mitään järkeä ollut yrittää lähteä häntä tavoittamaan. Juoksu muuttui koko ajan raskaammaksi ja ajatukset sekavammiksi. Kevyt vastatuuli ja pienet ylämäet tuntuivat ihan kamalilta. Koko ajan pyöri mielessä, että jos tästä vähän hölläisi aika olisi varmaankin silti ihan kelpo ja sijoitus säilyisi. En kuitenkaan antanut periksi vaan yritin sinnitellä parhaani mukaan ja ajattelin, että ihan hyvinhän tämä vielä menee eikä mitään kriittistä ongelmaa ole.
Viimeiset 6 kilometriä ja en pystynyt enää laskemaan loppuaikaa - arviot heittelivät 1:15...1:21 välillä. Todellisuudessa jatkoin kuitenkin kohtuullisen tasaista vauhtia maaliin asti. Lopussa hengitys kävi aivan ylikierroksilla puolikkaan kilpavauhtiin nähden. Iissä täytyy juosta lopussa vielä maalisuoran ohi ja pienelle lisälenkille puolikkaalla. Tuo lisälenkki tuntui ihan loppumattomalta.
Lopulta kääntöpaikka kuitenkin tuli eteen ja tiesin että 1:17 alitus tulisi menemään todella tiukalle. Ajatus ei enää kuitenkaan juuri kulkenut. Onneksi loppusuoralla Huhtalan Petri huusi että ota nyt ihmeessä loppukiri että menee alle! Väänsin sitten jonkunlaisen sprintin siihen loppuun ja aika oli 1:16'54.
Jos Muhos-juoksu oli aivan nappisuoritus niin tämä oli enemmänkin taistelua. Tässä juoksussa jouduin vielä kovemmalle mitä Muhoksella. Ehkä juuri tästä syystä olin tämän juoksun jälkeen onnellisempi mitä Muhoksen jälkeen. Kauden tavoitteet alkavat realisoitua. Toivottavasti hyvä vire jatkuu tästä eteenpäin.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Kympin ennätys remonttiin Muhos-juoksussa
Viikon harjoitukset tässä:
Ma: ap 7 km kevyt, ip 10 km perus
Ti: ap 6 km hyvin kevyt, ip 8 km VL
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km perus, ilta alaraajojen hieronta
To: ap 8 km perus, ip 12 km 3'50 / km yht 13 km
Pe: ap 7 km perus, ip 7 km perus
La: ap 9 km kevyt, ip 9 km perus
Su: 10 km maantiekisa 34'22
Yht 114 km
Tällä viikolla alkoi tuntumaan jalkaholveissa ikävältä. Varmastikin syynä on asfalttijuoksu lumien sulettua. Päätös osallistua Muhos-juoksuun muodostui viikon aikana kun kokeilin tiistaina hieman sitä miltä kympin kisavauhti tuntuisi. Kisa sekä jalkaholvien tuntemukset antoivat syytä keventää harjoittelua hieman aiotusta.
Sunnuntaina mentiin kisapaikalle kimppakyydillä. Mukana oli Antti, Riitta, Sanna ja muistaakseni vielä toinenkin Sanna. Verryteltiin Antin kanssa. Myöhemmin tuli mukaan vielä Jukka, joka meinasi lähteä tavoittelemaan 35 min alitusta. Otin pari aukkaria ja tossu tuntui kevyeltä. Kelikin oli hyvä, muutama aste lämmintä. Pystyi juoksemaan shortseissa, mutta oli pipo ja hanskat. Paukusta lähdettiin aika rivakkaan vauhtiin ja kärkeen päästyäni himmasin menoa hieman. Sitten lähdettiinkin takomaan tuota 3'25 / km tahtia mitä nyt vauhti hieman hidastui pienissä ylämäissä. Kääntöpaikalla oltiin mun kellon mukaan ajassa 17'25. Sitten lähdettiin takaisin päin ja kun mennessä oli ollut hieman vastaista niin nyt sitten saikin lasketella loivaan alamäkeen ja kevyeen myötätuuleen. Lopulta sitten 9 km kohdalla Jukka ohitti minut enkä pystynyt millään kiristämään vauhtia että olisin Jukkaa vastaan taistellut. Sain siitä kuitenkin vielä voimia pieneen loppukiriin ja toinen puolisko menikin ensimmäistä vauhdikkaammin. Jukkahan täräytteli miesten 55 sarjan Suomen Ennätyksen, joten ei hirveästi harmittanut hävitä.
Vielä kun itekkin nappasin samalla kauden tavoitteista ensimmäisen. Nyt näyttäisi siltä, että olisi kenties hapenottokin hieman kehittynyt kestävyyden lisäksi.
Ma: ap 7 km kevyt, ip 10 km perus
Ti: ap 6 km hyvin kevyt, ip 8 km VL
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km perus, ilta alaraajojen hieronta
To: ap 8 km perus, ip 12 km 3'50 / km yht 13 km
Pe: ap 7 km perus, ip 7 km perus
La: ap 9 km kevyt, ip 9 km perus
Su: 10 km maantiekisa 34'22
Yht 114 km
Tällä viikolla alkoi tuntumaan jalkaholveissa ikävältä. Varmastikin syynä on asfalttijuoksu lumien sulettua. Päätös osallistua Muhos-juoksuun muodostui viikon aikana kun kokeilin tiistaina hieman sitä miltä kympin kisavauhti tuntuisi. Kisa sekä jalkaholvien tuntemukset antoivat syytä keventää harjoittelua hieman aiotusta.
Sunnuntaina mentiin kisapaikalle kimppakyydillä. Mukana oli Antti, Riitta, Sanna ja muistaakseni vielä toinenkin Sanna. Verryteltiin Antin kanssa. Myöhemmin tuli mukaan vielä Jukka, joka meinasi lähteä tavoittelemaan 35 min alitusta. Otin pari aukkaria ja tossu tuntui kevyeltä. Kelikin oli hyvä, muutama aste lämmintä. Pystyi juoksemaan shortseissa, mutta oli pipo ja hanskat. Paukusta lähdettiin aika rivakkaan vauhtiin ja kärkeen päästyäni himmasin menoa hieman. Sitten lähdettiinkin takomaan tuota 3'25 / km tahtia mitä nyt vauhti hieman hidastui pienissä ylämäissä. Kääntöpaikalla oltiin mun kellon mukaan ajassa 17'25. Sitten lähdettiin takaisin päin ja kun mennessä oli ollut hieman vastaista niin nyt sitten saikin lasketella loivaan alamäkeen ja kevyeen myötätuuleen. Lopulta sitten 9 km kohdalla Jukka ohitti minut enkä pystynyt millään kiristämään vauhtia että olisin Jukkaa vastaan taistellut. Sain siitä kuitenkin vielä voimia pieneen loppukiriin ja toinen puolisko menikin ensimmäistä vauhdikkaammin. Jukkahan täräytteli miesten 55 sarjan Suomen Ennätyksen, joten ei hirveästi harmittanut hävitä.
Vielä kun itekkin nappasin samalla kauden tavoitteista ensimmäisen. Nyt näyttäisi siltä, että olisi kenties hapenottokin hieman kehittynyt kestävyyden lisäksi.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
2000 km
Tällä viikolla pärähti täyteen 2000 km juoksuharjoittelua tälle vuodelle. Muuten mitään erikoista ei taaskaan tapahtunut. Kuten blogin tunnelmistakin voi havaita, kestävyysharjoittelun vaikutukset alkavat saturoitua eikä suurempia vaikutuksia enää tunnu. Nyt pitää alkaa tehdä vähitellen muutoksia harjoitteluun kisakunnon esiin kaivamiseksi. Tarkoituksena on ottaa mukaan vähitellen enemmän puolimaratonvauhtista juoksua sekä kenties muutama kova vetoharjoitus tai kisa. Aion tehdä myös vielä muutaman pitemmän vauhtikestävyysharjoituksen vahvistaakseni kestävyyttä maratonia ajatellen. Tässäpä kuitenkin nämä tämän viikon harjoitukset.
Ma: ap 8,1 km kevyt, ip 14,7 km perus
Ti: ap 8,3 km kevyt, ip kiihtyvä 30' VR + 30' (4'00/km) + 20' (3'42/km) + 10' VR yht 21,2 km
Ke: ap 7,2 km kevyt, ip 9,5 km perus
To: ap 7,3 km kevyt, ip 9,8 km perus
Pe: ap 8,4 km perus, ip 9,5 km perus (upottavia polkuja, vauhti oli kevyen lenkin vauhtia mutta rasitus kovempi)
La: ap 9 km perus, ip VR + 10 km 3'56 / km + 7 km 4'36 / km + 10 km 3'55 / km + VR yht 31,5 km
Su: ap 6 km kevyt, ip 9,2 km perus
yht: 160 km juoksua
Vauhtikestävyysharjoituksista vielä sen verran, että tarkoitus on saada tuo nelosen vauhti tuntumaan mahdollisimman rennolta ja kevyeltä. Sitä varten pitää juosta reipasta vauhtia aika runsaasti, mutta mukaan on otettava vielä kovempivauhtista juoksuakin. Kymppi saisi mieluusti irrota helposti alle 40 minuuttiin vaikka alla olisi jo 20 km juoksua kuten lauantainakin.
Ma: ap 8,1 km kevyt, ip 14,7 km perus
Ti: ap 8,3 km kevyt, ip kiihtyvä 30' VR + 30' (4'00/km) + 20' (3'42/km) + 10' VR yht 21,2 km
Ke: ap 7,2 km kevyt, ip 9,5 km perus
To: ap 7,3 km kevyt, ip 9,8 km perus
Pe: ap 8,4 km perus, ip 9,5 km perus (upottavia polkuja, vauhti oli kevyen lenkin vauhtia mutta rasitus kovempi)
La: ap 9 km perus, ip VR + 10 km 3'56 / km + 7 km 4'36 / km + 10 km 3'55 / km + VR yht 31,5 km
Su: ap 6 km kevyt, ip 9,2 km perus
yht: 160 km juoksua
Vauhtikestävyysharjoituksista vielä sen verran, että tarkoitus on saada tuo nelosen vauhti tuntumaan mahdollisimman rennolta ja kevyeltä. Sitä varten pitää juosta reipasta vauhtia aika runsaasti, mutta mukaan on otettava vielä kovempivauhtista juoksuakin. Kymppi saisi mieluusti irrota helposti alle 40 minuuttiin vaikka alla olisi jo 20 km juoksua kuten lauantainakin.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Väliaika ja pitkää vauhtikestävyyttä
Tästä viikosta ei ihmeempiä kerrottavia jäänyt. Alkuviikko meni viime viikon määräharjoittelusta palautumisen varmistamiseen. Juoksin sentään tiistaina kotimatkalla hieman vauhtikestävyyttä. Ei vain tahdo olla oikein nautinnollista vetää jäisessä möykkelikössä nastareilla ja reppu selässä. Löysin myös muutamia polkujuoksureittejä joita oli ilo tampata. Harmi vaan, etten ollut älynnyt poiketa noille reiteille talven aikana. Lauantaina hölkkäsin taas tuttuun tapaan Kaakkuriin tekemään kovaa harjoitusta ja palautumaan sunnuntaina.
Ti: ap 7 km kevyt, ip vk 7 km 3'54 / km + 4 x 80 m yht 12 km
Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10,9 km kevyt
To: ap 7 km kevyt, ip 9,6 km kevyt
Pe: ap 8,4 km kevyt, ip 10 km kevyt
La: ap 9 km kevyt, ip vk 20 km jossa ensimmäinen 10 km 3'58 / km ja toinen puolisko 3'50 / km yht 24 km
Su: ap 6 km kevyt, ip 9,4 km kevyt
Yht: 140 km juoksua
Kevään kovimmat harjoitusviikot sekä itse Terwamaraton alkaavat lähestyä uhkaavasti. Nyt täytyy keskittyä hyvään perustekemiseen ilman mitään ihmeellisiä kommervenkkejä.
Ti: ap 7 km kevyt, ip vk 7 km 3'54 / km + 4 x 80 m yht 12 km
Ke: ap 8,5 km kevyt, ip 10,9 km kevyt
To: ap 7 km kevyt, ip 9,6 km kevyt
Pe: ap 8,4 km kevyt, ip 10 km kevyt
La: ap 9 km kevyt, ip vk 20 km jossa ensimmäinen 10 km 3'58 / km ja toinen puolisko 3'50 / km yht 24 km
Su: ap 6 km kevyt, ip 9,4 km kevyt
Yht: 140 km juoksua
Kevään kovimmat harjoitusviikot sekä itse Terwamaraton alkaavat lähestyä uhkaavasti. Nyt täytyy keskittyä hyvään perustekemiseen ilman mitään ihmeellisiä kommervenkkejä.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Suomussalmen harjoitusleiri I/13
Läksin pääsiäisloman ajaksi kotiseudulleni Suomussalmelle harjoittelemaan. Siellä kun on noita mäkiä tarjolla, niin yritin käyttää niitä hyväksi ja kehittää juoksuvoimaa sekä aerobista kestävyyttä juoksemalla mäkimaastossa mahdollisimman paljon suhteellisen reipasta tahtia. Kyllähän tuossa neljän päivän aikana kertyikin Ambitin mukaan noususummaa 107 kilometrin matkalla 1189 metriä. Vastaavalla matkalla Oulussa on kertynyt harjoituspäiväkirjan mukaan 429 metriä noususummaa. Napataanpa vielä vertailuun lauantain pitkis jonka noususumma oli 435 m.
Viimeistään mainitulla lauantain pitkällä lenkillä huomasin, että mäkijuoksu tuli jonkinlaisena järkytyksenä elimistölle. Harjoitukset menivät kuitenkin hyvin ja palautuminen oli jo pitkällä käynnissä seuraavan päivän lenkeillä. Jännä sivujuonne on sekin, ettei nilkkoihin satu yhtään. Olosuhteet Suomussalmella olivat suoranainen paratiisi verrattuna Oulun jää- ja loskakeleihin. Oli kuin kalenterissa olisi siirrytty kuukausi pari takaisinpäin. Juoksualusta oli ohuen pehmeän lumikerroksen peitossa. Siinä oli varmasti osasyy nilkkojen elpymiseen minulle suuresta harjoitusmäärästä huolimatta.
Pitkiksenhän juoksin pitkään haaveilemallani reitillä, joka menee kotisaarentietä parkkilantielle jota pitkin juostaan jyrkkä mäki toisensa perään hattuvaaralle. Pidin siellä entisen Vääkiön ala-asteen pihassa lyhyen juomatauon ja jatkoin matkaani leväkoskentietä kylille päin. Käännyin sieltä huuhkajavaarantielle josta sitten jatkoinkin takaisin kotisaarentielle ja sitä pitkin kotiin.
Ma: ap 8 km 5'00 / km, ip 15,8 km 4'15 / km
Ti: ap 6,7 km 5'02 / km, ip 14,7 km 4'49 / km
Ke: ap 7,2 km 5'04 / km, ip 10,9 km 4'16 / km
To: ap 8,3 km 5'12 / km, siirtyminen Suomussalmelle, ip 19,5 km 4'30 / km
Pe: ap 8,9 km 5'10 / km, ip 13,36 km 4'31 / km
La: ap 5 km 5'27 / km, ip 35,5 km 4'42 / km
Su: ap 6,2 km 5'35 / km, ip 9,4 km 4'48 / km
Yht: 170 km juoksua viikolla 13
Ma: ap 8,8 km 4'41 / km, paluu Ouluun, ip 7,9 km 4'30 / km
Viimeistään mainitulla lauantain pitkällä lenkillä huomasin, että mäkijuoksu tuli jonkinlaisena järkytyksenä elimistölle. Harjoitukset menivät kuitenkin hyvin ja palautuminen oli jo pitkällä käynnissä seuraavan päivän lenkeillä. Jännä sivujuonne on sekin, ettei nilkkoihin satu yhtään. Olosuhteet Suomussalmella olivat suoranainen paratiisi verrattuna Oulun jää- ja loskakeleihin. Oli kuin kalenterissa olisi siirrytty kuukausi pari takaisinpäin. Juoksualusta oli ohuen pehmeän lumikerroksen peitossa. Siinä oli varmasti osasyy nilkkojen elpymiseen minulle suuresta harjoitusmäärästä huolimatta.
Pitkiksenhän juoksin pitkään haaveilemallani reitillä, joka menee kotisaarentietä parkkilantielle jota pitkin juostaan jyrkkä mäki toisensa perään hattuvaaralle. Pidin siellä entisen Vääkiön ala-asteen pihassa lyhyen juomatauon ja jatkoin matkaani leväkoskentietä kylille päin. Käännyin sieltä huuhkajavaarantielle josta sitten jatkoinkin takaisin kotisaarentielle ja sitä pitkin kotiin.
Ma: ap 8 km 5'00 / km, ip 15,8 km 4'15 / km
Ti: ap 6,7 km 5'02 / km, ip 14,7 km 4'49 / km
Ke: ap 7,2 km 5'04 / km, ip 10,9 km 4'16 / km
To: ap 8,3 km 5'12 / km, siirtyminen Suomussalmelle, ip 19,5 km 4'30 / km
Pe: ap 8,9 km 5'10 / km, ip 13,36 km 4'31 / km
La: ap 5 km 5'27 / km, ip 35,5 km 4'42 / km
Su: ap 6,2 km 5'35 / km, ip 9,4 km 4'48 / km
Yht: 170 km juoksua viikolla 13
Ma: ap 8,8 km 4'41 / km, paluu Ouluun, ip 7,9 km 4'30 / km
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Kova kymppi kevyellä viikolla
Edellisen blogipäivityksen tapaan tuli juostua jotain viikon teemaan vähän ehkä huonommin sopivaa. Mutta olen taas edellä asioita, sillä koko alkuviikon touhut on vielä käsittelemättä. Alkuviikko meni palautuessa lauantain kovasta harjoituksesta ja tiistaina kävin hierottavana. Askeleesta tuntui olevan pomppu melkolailla kadoksissa. Mietinkin jo, että koska tähän tunteeseen pääsee vai tuleeko sitä ollenkaan. Muistaakseni viime keväänä tuli vastaavaa oloa kovimpien harjoitusten välissä. Hieronta oli taas aika kivuliasta ja hieroja sanoi pohkeiden olevan jopa kamalammassa jumissa kuin viime kerralla kolme viikkoa sitten. Keskiviikkona kuitenkin alkoi taas kimmoisuus palautua askeleeseen ja juoksin kotimatkan hieman reippaammin.
Torstaina tein vähän erilaisen vauhtileikittelyharjoituksen. Lähdin kiihdyttämään aina suhteellisen tehokkaasti niin, että koko 30...90 s kestävä veto kiihtyy tasaisesti loppua kohti. Vauhdin kiihtymisen lakattua päätin vedon ja hölkkäsin minuutin verran palautusta ennen seuraavan aloittamista. Kolmetoista tuollaista rykäisyä tuntui yllättävän kuormittavalta mutta kylläkin hyvin piristävältä harjoitukselta.
Viikonloppuna meni taas tuttuun tapaan Kaakkuriin harjoittelemaan ja lepäämään. Lauantaina vuorossa oli 10 kilometrin tv kova maantiellä, joka meni oikein mukavasti aikaan 37'39.
Ma: ap 6,7 km kevyt, ip 8,6 km kevyt + 3 x ruskot
Ti: ap 7,2 km kevyt, ip 6,4 km perus jonka jälkeen alaraajojen hieronta
Ke: ap 7,5 km kevyt, ip 11,8 km 4'23 / km + ruskoja
To: ap 6,7 km kevyt, ip VR + VL 13 x 30...90 s vedot 60 s palautuksin + VR yht 10,5 km 4'17 / km
Pe: ap 6,6 km kevyt, ip 10,6 km perus
La: ap 9 km kevyt, ip 10 km tv kova 3'45 / km yht 15 km
Su: ap 6 km hyvin kevyt, ip 9 km 4'31 / km
Yht. 122 km juoksua
Näköjään tuollainen pitempi vauhtikestävyysharjoitus mitä viime viikolla tuli tehtyä vaatii oman palautumiseen käytettävän aikansa. Väsymyksen lisäksi tappelin hieman kireilevän oikean pohkeen kanssa. Olen hoitanut sitä venyttelyllä ja kylmäkäsittelyllä mikä tuntuukin auttavan. Nilkan takaosan kipeilyyn ja jäykkyyteen kannattaa suhtautua vakavasti, sillä se voi pahentuessaan äityä jopa akillesjänteen tulehdukseksi. Lisäksi aliliikkuva nilkka vaikeuttaa osaltaan hyvän askelluksen säilyttämistä mikä voi aiheuttaa muita ongelmia.
Ensi viikolla taas uudet kujeet suunnitelmissa jos olosuhteet sallivat.
Torstaina tein vähän erilaisen vauhtileikittelyharjoituksen. Lähdin kiihdyttämään aina suhteellisen tehokkaasti niin, että koko 30...90 s kestävä veto kiihtyy tasaisesti loppua kohti. Vauhdin kiihtymisen lakattua päätin vedon ja hölkkäsin minuutin verran palautusta ennen seuraavan aloittamista. Kolmetoista tuollaista rykäisyä tuntui yllättävän kuormittavalta mutta kylläkin hyvin piristävältä harjoitukselta.
Viikonloppuna meni taas tuttuun tapaan Kaakkuriin harjoittelemaan ja lepäämään. Lauantaina vuorossa oli 10 kilometrin tv kova maantiellä, joka meni oikein mukavasti aikaan 37'39.
Ma: ap 6,7 km kevyt, ip 8,6 km kevyt + 3 x ruskot
Ti: ap 7,2 km kevyt, ip 6,4 km perus jonka jälkeen alaraajojen hieronta
Ke: ap 7,5 km kevyt, ip 11,8 km 4'23 / km + ruskoja
To: ap 6,7 km kevyt, ip VR + VL 13 x 30...90 s vedot 60 s palautuksin + VR yht 10,5 km 4'17 / km
Pe: ap 6,6 km kevyt, ip 10,6 km perus
La: ap 9 km kevyt, ip 10 km tv kova 3'45 / km yht 15 km
Su: ap 6 km hyvin kevyt, ip 9 km 4'31 / km
Yht. 122 km juoksua
Näköjään tuollainen pitempi vauhtikestävyysharjoitus mitä viime viikolla tuli tehtyä vaatii oman palautumiseen käytettävän aikansa. Väsymyksen lisäksi tappelin hieman kireilevän oikean pohkeen kanssa. Olen hoitanut sitä venyttelyllä ja kylmäkäsittelyllä mikä tuntuukin auttavan. Nilkan takaosan kipeilyyn ja jäykkyyteen kannattaa suhtautua vakavasti, sillä se voi pahentuessaan äityä jopa akillesjänteen tulehdukseksi. Lisäksi aliliikkuva nilkka vaikeuttaa osaltaan hyvän askelluksen säilyttämistä mikä voi aiheuttaa muita ongelmia.
Ensi viikolla taas uudet kujeet suunnitelmissa jos olosuhteet sallivat.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
3000 m hallikisa keskellä kestävyysharjoittelua
Koska lauantaina meni harjoitus vähän mönkään, päätin paikata maanantaina töistä palatessa juoksemalla vauhtikestävyysharjoituksen hieman maltillisemmalla alulla. Tällä viikolla oli aika useana aamuna kova pakkanen ja iltapäivällä lämpimämpää. Se hankaloitti myös tätä vk-harjoitusta - tai ainakin teki siitä raskaamman, kun reppuun piti pakata aamulla tarvittuja vaatteita aikamoinen mytty.
Ma: ap 6 km kevyt, ip 9,6 km 3'55 / km yht 14 km
Ti: ap 8 km kevyt, ip 17 km perus
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt
Torstaina olikin sitten hallikisapäivä. Juoksin työmatkat erityisen kevyesti. Aamulla onnistuin hidastamaan 5'53 / km keskivauhtiin. Kotimatkalla sitten lähempänä 5 minuutin vauhtia. Illalla juoksin hallille ja valmistauduin ensimmäiseen lähtöön. Kisahan juostiin kahdessa erässä, joista ensimmäisessä oli yli 11 minuutin tavoiteajalla juoksevat. Olin lupautunut tähän lähtöön 13 minuutin jänikseksi. Oli aika hankala yrittää opetella juoksemaa täsmällisesti oikeaa vauhtia. Jänistely onnistui kuitenkin kohtuullisesti, kun olin 2 km kohdalla radalta poistuessani noin 5 sekuntia edellä aikataulusta.
Jänistelyiden jälkeen vaihdoin kisatossut jalkaan ja valmistauduin kisaa varten. Ajatuksena oli lähteä takomaan 58 sekunnin kierroksia. Lähdin paukusta heti kärkeen. Tuntui ihan oudolta, jalat vain vispasivat eikä vauhtia tuntunut irtoavan. Kierroksen kohdalla katsoin kelloa, 60 sekuntia. Yritin kiriä vauhtia mutta toka kierroksen kohdalla aikaa oli kulunut 2 minuuttia. Tässä vaiheessa Jani kipaisi kärkeen pitämään vauhtia ja alkoi vähitellen jättää. Yritin sinnikkäästi pitää vauhtia yllä ja yllättäen vähän ajan päästä aloin tavoittaa Jania. En ollut uskoa todeksi kun ohitin Janin ja aloitin raivokkaan taistelun vauhdin kirimiseksi pitääkseni Janin takana. Ja niin vain tulinkin maaliin ensimmäisenä voittaen Janin 6 sekunnilla. Oma aikani oli 9'52,3.
To: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt, ilta hallikisat ja muut yht 12 km
Pe: ap 6 km kevyt, ip 7 km kevyt
Lauantaina siirryin Kaakkuriin vanhempien luo. Ajatuksena oli tehdä iltapäivällä kova harjoitus joka jäi kolmisen viikkoa sitten viimeistä kierrosta vajaaksi. Juoksin 4 x 5500 m 3'58 / km keskivauhtia ja 3...4 minuutin hölkkäpalautuksilla. Yllättävän kevyttä oli, ainoana ongelmana oli auringon laskiessa nopeasti jäähtyvä ilma joka sai jäsenet vähän kangistumaan.
La: ap 9 km kevyt, ip 4 x 5500 m yht 27 km
Su: ap 6 km kevyt, ip 9 km perus
Yht 150 km juoksua.
Kisatuloksesta näkyy, että kehitystä maksimihapenoton suhteen ei ole ainakaan tapahtunut. Olin silti ihan tyytyväinen tulokseen, koska viime lauantain perusteella alkoi näyttää että 10 minuutin alittaminenkin on tekemätön paikka. Lisäksi Janin voittaminen on ollut jo kohta parin vuoden ajan minulla tavoitteena ja onnistui nyt ensimmäistä kertaa. Toisaalta lauantain harjoituksen perusteella olen kuitenkin onnistunut kehittämään kestävyyttäni melkolailla, mikä on tietysti ollut helmikuusta lähtien tavoitteenakin.
Seuraava viikko sitten hieman kevyempää ja tiistaina luvassa hierontakin.
Ma: ap 6 km kevyt, ip 9,6 km 3'55 / km yht 14 km
Ti: ap 8 km kevyt, ip 17 km perus
Ke: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt
Torstaina olikin sitten hallikisapäivä. Juoksin työmatkat erityisen kevyesti. Aamulla onnistuin hidastamaan 5'53 / km keskivauhtiin. Kotimatkalla sitten lähempänä 5 minuutin vauhtia. Illalla juoksin hallille ja valmistauduin ensimmäiseen lähtöön. Kisahan juostiin kahdessa erässä, joista ensimmäisessä oli yli 11 minuutin tavoiteajalla juoksevat. Olin lupautunut tähän lähtöön 13 minuutin jänikseksi. Oli aika hankala yrittää opetella juoksemaa täsmällisesti oikeaa vauhtia. Jänistely onnistui kuitenkin kohtuullisesti, kun olin 2 km kohdalla radalta poistuessani noin 5 sekuntia edellä aikataulusta.
Jänistelyiden jälkeen vaihdoin kisatossut jalkaan ja valmistauduin kisaa varten. Ajatuksena oli lähteä takomaan 58 sekunnin kierroksia. Lähdin paukusta heti kärkeen. Tuntui ihan oudolta, jalat vain vispasivat eikä vauhtia tuntunut irtoavan. Kierroksen kohdalla katsoin kelloa, 60 sekuntia. Yritin kiriä vauhtia mutta toka kierroksen kohdalla aikaa oli kulunut 2 minuuttia. Tässä vaiheessa Jani kipaisi kärkeen pitämään vauhtia ja alkoi vähitellen jättää. Yritin sinnikkäästi pitää vauhtia yllä ja yllättäen vähän ajan päästä aloin tavoittaa Jania. En ollut uskoa todeksi kun ohitin Janin ja aloitin raivokkaan taistelun vauhdin kirimiseksi pitääkseni Janin takana. Ja niin vain tulinkin maaliin ensimmäisenä voittaen Janin 6 sekunnilla. Oma aikani oli 9'52,3.
To: ap 6 km kevyt, ip 6 km kevyt, ilta hallikisat ja muut yht 12 km
Pe: ap 6 km kevyt, ip 7 km kevyt
Lauantaina siirryin Kaakkuriin vanhempien luo. Ajatuksena oli tehdä iltapäivällä kova harjoitus joka jäi kolmisen viikkoa sitten viimeistä kierrosta vajaaksi. Juoksin 4 x 5500 m 3'58 / km keskivauhtia ja 3...4 minuutin hölkkäpalautuksilla. Yllättävän kevyttä oli, ainoana ongelmana oli auringon laskiessa nopeasti jäähtyvä ilma joka sai jäsenet vähän kangistumaan.
La: ap 9 km kevyt, ip 4 x 5500 m yht 27 km
Su: ap 6 km kevyt, ip 9 km perus
Yht 150 km juoksua.
Kisatuloksesta näkyy, että kehitystä maksimihapenoton suhteen ei ole ainakaan tapahtunut. Olin silti ihan tyytyväinen tulokseen, koska viime lauantain perusteella alkoi näyttää että 10 minuutin alittaminenkin on tekemätön paikka. Lisäksi Janin voittaminen on ollut jo kohta parin vuoden ajan minulla tavoitteena ja onnistui nyt ensimmäistä kertaa. Toisaalta lauantain harjoituksen perusteella olen kuitenkin onnistunut kehittämään kestävyyttäni melkolailla, mikä on tietysti ollut helmikuusta lähtien tavoitteenakin.
Seuraava viikko sitten hieman kevyempää ja tiistaina luvassa hierontakin.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Roppakaupalla roskakilometrejä
Otsikossahan tuo viikon teema tuleekin jo esille. Tämä viikko meni vähän ihmetellessä ja yrittäessä edelleen palautua hieman väsyneestä olotilasta. Muistelin ForrestG:n kommentteja siitä, miten hän juoksee pitkän peruskestävyyslenkin siinä vaiheessa kun ei enää muuta jaksa. Päätin minäkin kokeilla tuota ja yllättäen viikon loppua kohti väsymys alkoikin väistyä. Jatkoin myös Hyvin Keveitä Lenkkejä joissa juoksen todella paljon vakiintunutta peruslenkkivauhtia hitaammin.
Ma: ap 6,5 km HKL, ip 10,6 km
Ti: ap 8,4 km HKL, ip 30 km 4'49 / km
Ke: ap 6,3 km HKL, ip 9,6 km
To: ap 8,7 km, ip 10,7 km 4'19 / km
Pe: ap 6,2 km HKL, ip 16,8 km
La: ap 8,6 km HKL, ip 4,56 km 3'34 / km + 2 x 1000 m 3'19, 3'21 yht 14 km
Su: ap 9 km, ip 9 km
Yht: 155 km juoksua ja 1,5 h jumppaa
Lauantain treeninä piti olla TV kova hallilla, mutta liian kova alkuvauhti kostautui. Hidastin parin ensimmäisen kilometrin jälkeen onnistuneesti tavoitevauhtiin, mutta oli jo liian myöhäistä - tiesin etten jaksa enää täyttä kymppiä samaa tahtia. Muutin sitten lennosta harjoituksen tuollaiseksi vetotreenin tyngäksi. Jos siitä jotain positiivista hakee, niin juoksin kuitenkin arviolta yli 15 minuuttia himpun yli anaerobisen kynnysvauhtia.
Näillä näytöillä ensi torstaina kymmenen minuutin alittaminen 3000 metrillä voi olla tekemätön rasti. Terwamaratonkin alkaa uhkaavasti lähestyä. Parin viime viikon kaltaiseen arpomiseen ei välttämättä olisi enää kovin paljoa aikaa tuhlattavaksi.
Lopuksi vielä ilmaan kysymys: missä on Ultra-Maileri?
Ma: ap 6,5 km HKL, ip 10,6 km
Ti: ap 8,4 km HKL, ip 30 km 4'49 / km
Ke: ap 6,3 km HKL, ip 9,6 km
To: ap 8,7 km, ip 10,7 km 4'19 / km
Pe: ap 6,2 km HKL, ip 16,8 km
La: ap 8,6 km HKL, ip 4,56 km 3'34 / km + 2 x 1000 m 3'19, 3'21 yht 14 km
Su: ap 9 km, ip 9 km
Yht: 155 km juoksua ja 1,5 h jumppaa
Lauantain treeninä piti olla TV kova hallilla, mutta liian kova alkuvauhti kostautui. Hidastin parin ensimmäisen kilometrin jälkeen onnistuneesti tavoitevauhtiin, mutta oli jo liian myöhäistä - tiesin etten jaksa enää täyttä kymppiä samaa tahtia. Muutin sitten lennosta harjoituksen tuollaiseksi vetotreenin tyngäksi. Jos siitä jotain positiivista hakee, niin juoksin kuitenkin arviolta yli 15 minuuttia himpun yli anaerobisen kynnysvauhtia.
Näillä näytöillä ensi torstaina kymmenen minuutin alittaminen 3000 metrillä voi olla tekemätön rasti. Terwamaratonkin alkaa uhkaavasti lähestyä. Parin viime viikon kaltaiseen arpomiseen ei välttämättä olisi enää kovin paljoa aikaa tuhlattavaksi.
Lopuksi vielä ilmaan kysymys: missä on Ultra-Maileri?
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Palautumisen tärkeydestä osa II
Viime viikon tuloksena olinkin saanut itseni sen verran väsyneeksi, että tällä viikolla lähdin tekemään palauttavia ja toisaalta hieman terävämpää juoksuaskelta hakevia harjoituksia rankkojen pitkien kestävyysharjoitusten sijaan. Huomasin myös, että pääkopassa oli päässyt vallalle hieman yltiöpäinen harjoitusmäärien ja -tehojen kasvattaminen. Tuntuu jotenkin tyhmältä juosta vähemmän tai edes yhtä paljon kuin viime viikkoina, ennemminkin koko ajan tulee mieleen entistä kovempia harjoituksia. Tätä mentaliteettia minun täytyy yrittää suitsia sopivasti, vaikka tietty kunnianhimo onkin hyvästä.
Ma: ap 8 km kevyt, ip 6 km kevyt, illalla vielä alaraajojen hieronta
Ti: ap 8 km, ip 10,5 km kevyt
Ke: ap 6 km kevyt, ip VR 8 km, 2 x 800 m 2'39, 2'30 + 6 x 400 m 1'13...1'12 2...3 min hölkkäpalautuksin + VR 2 km yht 15,5 km
To: ap 8,5 km kevyt, ip 6 km kevyt, illalla työpaikan saunailta -> unet jäi vähiin
Pe: ap 6 km kevyt, ip 6 km Hyvin Kevyt Lenkki 5'28 / km
La: ap 8 km Hyvin Kevyt Lenkki 5'39 / km, ip VR 15 min + 1 x 3000 m 11'42 + 3 x 1000 m 3'33, 3'19, 3'16 + VR 10 min yht 15 km
Su: ap 9 km kevyt, ip 9 km kevyt
Yht: 124 km
Viikon tehotreenit tein molemmat hallissa. Varsinainen kohokohta oli lauantaina kun makez76 karautti paikalle ja kävimme vääntämässä Ouluhallilla yhteisharjoituksen. Otettiin aika pitkät palautukset, koska vedot tuli vedettyä niin paljon suunniteltua kovempaa. Kummasti sitä vaan tuli rynnittyä nopeampaan vauhtiin, mitä varmaan yksin olisi juossut. Ei ole mikään ihme, että monelta suunnalta hehkutellaan yhteisharjoittelun voimaa. Toivottavasti päästään tekemään lisääkin yhteistreenejä jatkossa.
Ma: ap 8 km kevyt, ip 6 km kevyt, illalla vielä alaraajojen hieronta
Ti: ap 8 km, ip 10,5 km kevyt
Ke: ap 6 km kevyt, ip VR 8 km, 2 x 800 m 2'39, 2'30 + 6 x 400 m 1'13...1'12 2...3 min hölkkäpalautuksin + VR 2 km yht 15,5 km
To: ap 8,5 km kevyt, ip 6 km kevyt, illalla työpaikan saunailta -> unet jäi vähiin
Pe: ap 6 km kevyt, ip 6 km Hyvin Kevyt Lenkki 5'28 / km
La: ap 8 km Hyvin Kevyt Lenkki 5'39 / km, ip VR 15 min + 1 x 3000 m 11'42 + 3 x 1000 m 3'33, 3'19, 3'16 + VR 10 min yht 15 km
Su: ap 9 km kevyt, ip 9 km kevyt
Yht: 124 km
Viikon tehotreenit tein molemmat hallissa. Varsinainen kohokohta oli lauantaina kun makez76 karautti paikalle ja kävimme vääntämässä Ouluhallilla yhteisharjoituksen. Otettiin aika pitkät palautukset, koska vedot tuli vedettyä niin paljon suunniteltua kovempaa. Kummasti sitä vaan tuli rynnittyä nopeampaan vauhtiin, mitä varmaan yksin olisi juossut. Ei ole mikään ihme, että monelta suunnalta hehkutellaan yhteisharjoittelun voimaa. Toivottavasti päästään tekemään lisääkin yhteistreenejä jatkossa.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Oppia palautumisen tärkeydestä
Kevyen viime viikon jälkeen lähdin taas haastamaan kestävyyskuntoani melko rankalla treeniviikolla. Ehkäpä tarina avautuu tällä kertaa kaikista parhaiten jos tiukan luettelon sijaan käyn viikon harjoitukset läpi tavallista väljemmässä muodossa.
Ma:
Aamujumpan jälkeen lähdin hölkkäämään töihin normaalit 8,5 km kevyttä 4'55 / km. Työpäivän jälkeen juoksin kotiin 4'41 / km vauhtia 16,5 km.
Ti:
Aamujumpalla lantioliikkeiden lisäksi jumppakuminauhan kanssa nilkkaa voimistavia harjoituksia. Työmatka 6 km 4'49 / km vauhtia. Lähdin töistä normaalia aikaisemmin ja juoksin kodin kautta suoraan Ouluhallille tekemään vetoharjoituksen. Siirtymisestä tuli verryttelyä jo 8 km, joten enempiä lämmittelyjä en enää vaatteet vaihdettuani tarvinnut. Juoksin 3 x 3000 m 3'36 / km keskivauhdilla ja kahden minuutin hölkkäpalautuksilla. Sen päälle tein vielä 3 x 136 m minuutin hölkkäpalautuksilla. Kotimatkan mukaanlukien harjoituksessa kertyi 20,5 km juoksua
Ke:
Aamujumpan jälkeen juoksin töihin 8,5 km kevyttä 4'56 / km. Töistä jäin suoraan saunailtaan, jossa melko runsaan syömisen ja saunomisen jälkeen juoksin kotiin 10,5 km 4'37 / km tahtia. Nukkuminen jäi vähille tänä yönä.
To:
Aamujumppaa ja töihin 8 km kevyttä 4'54 / km vauhtia. Aluksi tarkoituksena oli juosta kotiin n. 15 km, mutta töistä lähtiessä olo tuntui raskaalle ja muutin harjoitusta 9 km reitille. Lopulta olo oli sen verran uupunut, että juoksin vain 7 km 4'51 / km tahtia. Nilkkoihinkin sattui.
Pe:
Aamulla jätin nilkat vähäksi aikaa rauhaan ja tein lantioliikkeistä hieman enemmän voimaa vaativat versiot. Juoksin töihin 6 km 5'08 / km tahtia. Töiden jälkeen juoksin kotiin 5,8 km 5'00 / km tahtia palautumista edistääkseni.
La:
Aamujumppaa, tavaroiden pakkaamista ja juoksin 9 km 4'55 / km vauhtia viikonlopun viettoon Kaakkuriin vanhempieni luo. Runsaan levon ja syömisen jälkeen kova harjoitus - 3 x 5500 m vedot 500 m palautuksin ja vielä 2000 m veto. Tarkoitus oli vetää neljä vetoa, mutta viimeisessä vedossa alkoi pistämään kylkeen epätavallisen kovaa. Luultavasti liian raskaat syönnit ennen harjoitusta aiheuttivat vaikeuksia. Joka tapauksessa vetojen keskivauhti 3'58 / km hyvin hyvin kevyellä tuntumalla oli hyvä harjoitus. Nilkkakivutkin olivat tiessään. Yhteensä juoksin verryttelyineen n. 26 km.
Su:
Normaalit aamujumpat ja -toimet. Niiden jälkeen kevyttä juoksua 6 km 5'12 / km tahtia. Olo oli aivan hyvä, oikeastaan aika mahtava. Päivällä syötiin taas runsaasti ja nukuin kahdet päiväunetkin. Mainittava on myös päivän mittaan nautitut kolmet lättykahvit. Lopuksi juoksin kotiin 9 km 4'44 / km tahtia.
Yhteensä juoksin siis viikon mittaan 149 kilometriä.
Se mihin kiinnitin huomiota ja mikä on minulle tässä tärkeä oppitunti on palautumisen tärkeys. Jo yhdet huonot yöunet vetivät tässä harjoittelutahdissa olon melkoisen surkeaksi. Yritin kyllä varmistaa tarvittavan unen määrän lähtemällä saunaillasta jo kahdeksan maissa, mutta se ei yksinkertaisesti riittänyt. Alkoholiakaan en nauttinut, koska olen jättänyt sen käytön treenaamisen ajaksi kokonaan. Nukun nykyään yössä yhdeksästä kymmeneen - joskus jopa yksitoista tuntia. Toisaalta jo muutama kevyempi harjoituspäivä välissä riitti palauttamaan kunnon uutta kovaa harjoitusta varten. Silkka lepääminen ilman ainoatakaan harjoitusta ei välttämättä ole tarpeen viikko-ohjelmassa mikäli aikaa palautumiseen on muuten riittävästi.
Tulipa muuten tänään vuoden ensimmäinen tuhat juoksukilometriäkin täyteen. Mitähän seuraavaan tuhanteen mahtuu?
Ma:
Aamujumpan jälkeen lähdin hölkkäämään töihin normaalit 8,5 km kevyttä 4'55 / km. Työpäivän jälkeen juoksin kotiin 4'41 / km vauhtia 16,5 km.
Ti:
Aamujumpalla lantioliikkeiden lisäksi jumppakuminauhan kanssa nilkkaa voimistavia harjoituksia. Työmatka 6 km 4'49 / km vauhtia. Lähdin töistä normaalia aikaisemmin ja juoksin kodin kautta suoraan Ouluhallille tekemään vetoharjoituksen. Siirtymisestä tuli verryttelyä jo 8 km, joten enempiä lämmittelyjä en enää vaatteet vaihdettuani tarvinnut. Juoksin 3 x 3000 m 3'36 / km keskivauhdilla ja kahden minuutin hölkkäpalautuksilla. Sen päälle tein vielä 3 x 136 m minuutin hölkkäpalautuksilla. Kotimatkan mukaanlukien harjoituksessa kertyi 20,5 km juoksua
Ke:
Aamujumpan jälkeen juoksin töihin 8,5 km kevyttä 4'56 / km. Töistä jäin suoraan saunailtaan, jossa melko runsaan syömisen ja saunomisen jälkeen juoksin kotiin 10,5 km 4'37 / km tahtia. Nukkuminen jäi vähille tänä yönä.
To:
Aamujumppaa ja töihin 8 km kevyttä 4'54 / km vauhtia. Aluksi tarkoituksena oli juosta kotiin n. 15 km, mutta töistä lähtiessä olo tuntui raskaalle ja muutin harjoitusta 9 km reitille. Lopulta olo oli sen verran uupunut, että juoksin vain 7 km 4'51 / km tahtia. Nilkkoihinkin sattui.
Pe:
Aamulla jätin nilkat vähäksi aikaa rauhaan ja tein lantioliikkeistä hieman enemmän voimaa vaativat versiot. Juoksin töihin 6 km 5'08 / km tahtia. Töiden jälkeen juoksin kotiin 5,8 km 5'00 / km tahtia palautumista edistääkseni.
La:
Aamujumppaa, tavaroiden pakkaamista ja juoksin 9 km 4'55 / km vauhtia viikonlopun viettoon Kaakkuriin vanhempieni luo. Runsaan levon ja syömisen jälkeen kova harjoitus - 3 x 5500 m vedot 500 m palautuksin ja vielä 2000 m veto. Tarkoitus oli vetää neljä vetoa, mutta viimeisessä vedossa alkoi pistämään kylkeen epätavallisen kovaa. Luultavasti liian raskaat syönnit ennen harjoitusta aiheuttivat vaikeuksia. Joka tapauksessa vetojen keskivauhti 3'58 / km hyvin hyvin kevyellä tuntumalla oli hyvä harjoitus. Nilkkakivutkin olivat tiessään. Yhteensä juoksin verryttelyineen n. 26 km.
Su:
Normaalit aamujumpat ja -toimet. Niiden jälkeen kevyttä juoksua 6 km 5'12 / km tahtia. Olo oli aivan hyvä, oikeastaan aika mahtava. Päivällä syötiin taas runsaasti ja nukuin kahdet päiväunetkin. Mainittava on myös päivän mittaan nautitut kolmet lättykahvit. Lopuksi juoksin kotiin 9 km 4'44 / km tahtia.
Yhteensä juoksin siis viikon mittaan 149 kilometriä.
Se mihin kiinnitin huomiota ja mikä on minulle tässä tärkeä oppitunti on palautumisen tärkeys. Jo yhdet huonot yöunet vetivät tässä harjoittelutahdissa olon melkoisen surkeaksi. Yritin kyllä varmistaa tarvittavan unen määrän lähtemällä saunaillasta jo kahdeksan maissa, mutta se ei yksinkertaisesti riittänyt. Alkoholiakaan en nauttinut, koska olen jättänyt sen käytön treenaamisen ajaksi kokonaan. Nukun nykyään yössä yhdeksästä kymmeneen - joskus jopa yksitoista tuntia. Toisaalta jo muutama kevyempi harjoituspäivä välissä riitti palauttamaan kunnon uutta kovaa harjoitusta varten. Silkka lepääminen ilman ainoatakaan harjoitusta ei välttämättä ole tarpeen viikko-ohjelmassa mikäli aikaa palautumiseen on muuten riittävästi.
Tulipa muuten tänään vuoden ensimmäinen tuhat juoksukilometriäkin täyteen. Mitähän seuraavaan tuhanteen mahtuu?
maanantai 18. helmikuuta 2013
Harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua
Sitten viime blogikirjoituksen ei olekaan päässä pyörinyt julkaisukelpoisia ajatuksia juoksuun liittyen. Ei sillä, että mitään törkeyksiä olisin miettinyt - lähinnä olen vain juossut ilman sen kummempia oivalluksia yhtään mistään. Niinpä tämän blogikirjoituksen anniksi jää viikon harjoitusten läpikäynti. Ajatuksena oli tehdä jonkin verran paria edellistä viikkoa kevyempi viikko. Olen tehnyt edelleen joka päivä aiemmin kuvattua lantiojumppaa. Arkena juostut lenkit on kaikki työmatkajuoksua reppu selässä. Tulipa jokunen ruskokin otettua Ultra-Mailerin vinkistä.
Ma: ap 6 km kevyt, ip 8 km kevyt
Ti: ap 6 km kevyt, ip 8 km kiihtyvä 4'14...3'36 / km (ka 3'57 / km)
Ke: ap 6 km kevyt, ip 9,5 km 4'32 / km
To: ap 6 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Pe: ap 6 km kevyt, ip 17 km 4'15 / km
La: ap 9 km kevyt, ip 9 km kevyt
Su: ap hallilla 5 x 136 m vedot 25...22 s, ip 5,5 km kevyt
Yht 126 km juoksua
Ma: ap 6 km kevyt, ip 8 km kevyt
Ti: ap 6 km kevyt, ip 8 km kiihtyvä 4'14...3'36 / km (ka 3'57 / km)
Ke: ap 6 km kevyt, ip 9,5 km 4'32 / km
To: ap 6 km kevyt, ip 10,5 km kevyt
Pe: ap 6 km kevyt, ip 17 km 4'15 / km
La: ap 9 km kevyt, ip 9 km kevyt
Su: ap hallilla 5 x 136 m vedot 25...22 s, ip 5,5 km kevyt
Yht 126 km juoksua
torstai 14. helmikuuta 2013
Tavoitteenasettelua ja hulluja toiveita
Tässä vaiheessa kevättä voisinkin laittaa itseni liemeen tuomalla julki tämän kauden tulostavoitteeni. Tavoitteidenkin asettaminen on tehty nykypäivänä helpoksi - riittää kun kirjoittaa googleen "yleisurheilu luokitteluvaatimukset sul 2013" ja ruudulle lävähtää taulukko erilaisia kisamatkoja ja kovia ja hirveän kovia tavoiteaikoja. Tällä hetkellä minulta löytyy tilastoista C-luokan ennätykset 5000 ja 10 000 metrillä sekä puolimaratonilla. Toisaalta 800 ja 1500 metrin tulokset näyttävät vielä kaukaisilta puhumattakaan lyhemmistä matkoista. Enpä ole onnistunut alle kolmen tunnin maratoniakaan juoksemaan.
Lopullisia tavoitteita en halua pistää lukkoon, sillä ainakin vielä löytyy halua harjoitella enemmän ja paremmin. Tässäpä kuitenkin rajapyykit joita silmäilen ensimmäisenä:
Ajatuksena olisi siis kasvaa B-luokan juoksijaksi useilla kilpamatkoilla. Ehkä turhiakin toiveita? No miltäs se sitten kuulostaa, että olen alkanut haaveilla Suomen Paskimman Kympinjuoksijan tittelistä?
Lopullisia tavoitteita en halua pistää lukkoon, sillä ainakin vielä löytyy halua harjoitella enemmän ja paremmin. Tässäpä kuitenkin rajapyykit joita silmäilen ensimmäisenä:
Ajatuksena olisi siis kasvaa B-luokan juoksijaksi useilla kilpamatkoilla. Ehkä turhiakin toiveita? No miltäs se sitten kuulostaa, että olen alkanut haaveilla Suomen Paskimman Kympinjuoksijan tittelistä?
maanantai 11. helmikuuta 2013
Näilläkö pitäisi juosta?
Jatkoin viime viikolla aloittamaani hullunmyllyä ja löin vielä yhden napsun lisää kierroksia. Alkuviikosta tuntui, että olin alkanut tottua viime viikon rasitustasoon. Viikon loppua kohden jalat alkoivat tuntua yhä jäykemmiltä. Välillä lounaalle lähtiessä kävely oli sellaista köpöttelyä, että mieleen tuli pari kertaa otsikon mukainen kysymys. Ihmeesti ne jalat aina kuitenkin vain vertyivät uutta harjoitusta varten. Päätin silti palautumistakin varmistaakseni jättää väliin torstaisen 800 m hallikisan. Tällaiset merkinnät löytyy tämän viikon osalta harjoituspäiväkirjasta:
Ma: ap 8 km kevyt, ip 15,5 km kevyt
Ti: ap 7 km kevyt, ip 9,5 km 4'36 / km
Ke: ap 6 km kevyt, ip 9,6 km 3'53 / km yht 13,5 km
To: ap 8 km kevyt, ip 17 km kevyt
Pe: ap 8,5 km kevyt, ip 14 km 4'19 / km
La: ap 5,5 km 5'24 / km, ip 2 x 6500 m 3'52 / km, 3'50 / km, + 2000 m 3'41 / km yht 24 km
Su: ap 9 km kevyt, ip 9 km kevyt
Yht: 156 km juoksua, mikä lienee suurin tähän astinen viikkomäärä minun harjoituspäiväkirjassani.
Tänään vietin päivän vanhempieni luona Kaakkurissa. Päivän ohjelma oli tuttu - aamupuuron jälkeen hölkkä etelään, jossa suihkun jälkeen toinen aamupala. Sen jälkeen parkkeerasin pötköttämään sohvalle, josta en noussut mistään muusta syystä kuin syömään ja vessaan. Ja ruokaakin riitti: riisipuuroa ja tattarileipää graavilohen kera, parit kakkukahvit, tattarista kaalista ja jauhelihasta tehtyä pataa ja marjapuuroa. Olipa pöydässä hirvenluista keitettyä sylttyäkin. Tuollaisen päivän jälkeen tuntuu, kuin olisi levännyt viikon ja kotimatkalla jalat eivät painaneet mitään.
Ma: ap 8 km kevyt, ip 15,5 km kevyt
Ti: ap 7 km kevyt, ip 9,5 km 4'36 / km
Ke: ap 6 km kevyt, ip 9,6 km 3'53 / km yht 13,5 km
To: ap 8 km kevyt, ip 17 km kevyt
Pe: ap 8,5 km kevyt, ip 14 km 4'19 / km
La: ap 5,5 km 5'24 / km, ip 2 x 6500 m 3'52 / km, 3'50 / km, + 2000 m 3'41 / km yht 24 km
Su: ap 9 km kevyt, ip 9 km kevyt
Yht: 156 km juoksua, mikä lienee suurin tähän astinen viikkomäärä minun harjoituspäiväkirjassani.
Tänään vietin päivän vanhempieni luona Kaakkurissa. Päivän ohjelma oli tuttu - aamupuuron jälkeen hölkkä etelään, jossa suihkun jälkeen toinen aamupala. Sen jälkeen parkkeerasin pötköttämään sohvalle, josta en noussut mistään muusta syystä kuin syömään ja vessaan. Ja ruokaakin riitti: riisipuuroa ja tattarileipää graavilohen kera, parit kakkukahvit, tattarista kaalista ja jauhelihasta tehtyä pataa ja marjapuuroa. Olipa pöydässä hirvenluista keitettyä sylttyäkin. Tuollaisen päivän jälkeen tuntuu, kuin olisi levännyt viikon ja kotimatkalla jalat eivät painaneet mitään.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Runtua!
Parin kisojen takia vedetyn kevyemmän viikon jälkeen tuli sellainen olo, että nyt voisi maistua vähän kovempikin kestävyysharjoittelu ja niinpä kävin toimeen:
Ma: ap 8 km, ip 10,6 km 4'25 / km
Ti: ap 8 km, ip VL 3 + 2 + 2 km vedot kilometrin palautuksilla 11'17, 7'40, 7'48
Ke: ap 8 km, ip 9,6 km 4'31 / km
To: ap 8 km, ip 16,8 km 4'32 / km
Pe: ap 7 km, ip 10,5 km
La: ap 8 km, ip 12,5 km 4'27 / km
Su: ap 5 km 5'20 / km, ip hallissa 3 x 2000 m 7'03, 7'04, 7'06 + 2 x 1000 m 3'29, 3'25
Yht. 142 km
Torstaina alkoi jo vähän tuntua puntissa meno, mutta perjantain kevyemmät lenkit palauttivat normaalin olon ihan mukavaksi. Nythän juoksin aika runsaasti kilometrejä tuolla 4'30 kieppeillä, mikä osaltaan lisäsi kuormitusta. Otin kuitenkin sunnuntaiaamuna vielä varman päälle ja hölkkäilin tosi rauhallisen aamulenkin, jotta jaksaisin iltapäivän vetoharjoituksen mahdollisimman hyvin. Tarkoituksena oli tehdä 5 x 2000 m 3'40 vauhdeilla, mutta kun ekat vedot hiipivät tavoitevauhtia kovemmiksi päätin muuttaa harjoitusta hieman. Vakionopeudensäädinhän mulla ei näytä edelleenkään toimivan, joskin 3 sekunnin heitto 2000 metrin vedossa ei sekään suuren suuri ole. Näyttäisi vaan niin paljon nätimmältä, jos vedot olisivat nopeutuneet. Huomatkaa muuten dramaattinen ero ulko- ja sisävauhdeissa.
Ma: ap 8 km, ip 10,6 km 4'25 / km
Ti: ap 8 km, ip VL 3 + 2 + 2 km vedot kilometrin palautuksilla 11'17, 7'40, 7'48
Ke: ap 8 km, ip 9,6 km 4'31 / km
To: ap 8 km, ip 16,8 km 4'32 / km
Pe: ap 7 km, ip 10,5 km
La: ap 8 km, ip 12,5 km 4'27 / km
Su: ap 5 km 5'20 / km, ip hallissa 3 x 2000 m 7'03, 7'04, 7'06 + 2 x 1000 m 3'29, 3'25
Yht. 142 km
Torstaina alkoi jo vähän tuntua puntissa meno, mutta perjantain kevyemmät lenkit palauttivat normaalin olon ihan mukavaksi. Nythän juoksin aika runsaasti kilometrejä tuolla 4'30 kieppeillä, mikä osaltaan lisäsi kuormitusta. Otin kuitenkin sunnuntaiaamuna vielä varman päälle ja hölkkäilin tosi rauhallisen aamulenkin, jotta jaksaisin iltapäivän vetoharjoituksen mahdollisimman hyvin. Tarkoituksena oli tehdä 5 x 2000 m 3'40 vauhdeilla, mutta kun ekat vedot hiipivät tavoitevauhtia kovemmiksi päätin muuttaa harjoitusta hieman. Vakionopeudensäädinhän mulla ei näytä edelleenkään toimivan, joskin 3 sekunnin heitto 2000 metrin vedossa ei sekään suuren suuri ole. Näyttäisi vaan niin paljon nätimmältä, jos vedot olisivat nopeutuneet. Huomatkaa muuten dramaattinen ero ulko- ja sisävauhdeissa.
maanantai 28. tammikuuta 2013
PM hallikisat ja heikko suoritus 1500 metrillä
Noniin, nyt on sitten tältä erää juostu kisat mitä kalenteriin oli merkitty. Viikon päätteeksi paukuttelin 1500 m pm halleissa, mutta katsotaanpa ihan ensimmäiseksi mitä viikon mittaan tuli tehtyä.
Ma: ap 8 km, ip 6 km
Ti: ap 6 km, ip 9,5 km 4'33 / km
Ke: ap 6 km, ip VR 9 km + 800 m 2'27 + 4 x 200 m 34,7...30,7 + 100 m 13,6 + VR 2 km
To: ap 6 km, ip 6 km
Pe: ap 6 km, ip 6 km
La: ap 8 km, ip 11 km
Su: ap 5 km, ip VR 2 km + 1500 m hallikisa + VR 2 km
Yht: 110 km
Keskiviikon viimeistelyharjoitus lupasi hyvää. Olin jo melko varma, että pystyisin juoksemaan 4'30 tasoisen tuloksen. Hyvä vire jatkui kohti sunnuntaita. Olin tosi hermostunut sunnuntaiaamuna, mikä on toki kisa-aamuna aivan normaalia. Hankkiuduin kisapaikalle ja ihmettelin menoa. Juteltiin Janin kanssa, että pitää varmaan lähteä takomaan 54 sekunnin kierroksia. Yritin vähän verrytellä, mutta lopulta tuli melko kiire kiinnittää numerolappu rintaan ja asettautua viivalle.
Paukusta lähdettiin aika kovaa. Minä jäin heti sumppuun sisäradalle, enkä päässyt juoksemaan omaa juoksuani. Eka kierroksen täyttyessä säikähdin hieman kovaa alkuvauhtia ja aloin turhaan jarruttelemaan. Siinä se kisa sitten menikin melkein kuin katsojan paikalla. Ohitin sentään Markun viimeisellä tai toiseksi viimeisellä kierroksella. Minkäänlaista kunnon raastoa ei alkanut tuntua ja vasta vikalla 100 metrillä heräsin ajatukseen, että pitäisi vissiin ottaa loppukirikin kerta voimia riittää. Ajaksi tuli ilmeisesti vajaa 4'39 mikä pitää vielä tarkistaa, kunhan viralliset tulokset tulevat. Jani pyyhälsi ennätykseensä alle 4'30 mistä onnittelut hänelle.
Tässä kävi vissiin juuri niin kuin Professorillekin oli käynyt. Laitan huonon juoksuni ainakin osaksi kokemattomuuden piikkiin. Olin kyllä tietoinen, että tällaisessa lyhyessä kisassa ei saa herpaantua hetkeksikään tai menettää kalliita sekunteja. Nyt ei vaan natsannut. Ensi kerralla paremmin.
Ma: ap 8 km, ip 6 km
Ti: ap 6 km, ip 9,5 km 4'33 / km
Ke: ap 6 km, ip VR 9 km + 800 m 2'27 + 4 x 200 m 34,7...30,7 + 100 m 13,6 + VR 2 km
To: ap 6 km, ip 6 km
Pe: ap 6 km, ip 6 km
La: ap 8 km, ip 11 km
Su: ap 5 km, ip VR 2 km + 1500 m hallikisa + VR 2 km
Yht: 110 km
Keskiviikon viimeistelyharjoitus lupasi hyvää. Olin jo melko varma, että pystyisin juoksemaan 4'30 tasoisen tuloksen. Hyvä vire jatkui kohti sunnuntaita. Olin tosi hermostunut sunnuntaiaamuna, mikä on toki kisa-aamuna aivan normaalia. Hankkiuduin kisapaikalle ja ihmettelin menoa. Juteltiin Janin kanssa, että pitää varmaan lähteä takomaan 54 sekunnin kierroksia. Yritin vähän verrytellä, mutta lopulta tuli melko kiire kiinnittää numerolappu rintaan ja asettautua viivalle.
Paukusta lähdettiin aika kovaa. Minä jäin heti sumppuun sisäradalle, enkä päässyt juoksemaan omaa juoksuani. Eka kierroksen täyttyessä säikähdin hieman kovaa alkuvauhtia ja aloin turhaan jarruttelemaan. Siinä se kisa sitten menikin melkein kuin katsojan paikalla. Ohitin sentään Markun viimeisellä tai toiseksi viimeisellä kierroksella. Minkäänlaista kunnon raastoa ei alkanut tuntua ja vasta vikalla 100 metrillä heräsin ajatukseen, että pitäisi vissiin ottaa loppukirikin kerta voimia riittää. Ajaksi tuli ilmeisesti vajaa 4'39 mikä pitää vielä tarkistaa, kunhan viralliset tulokset tulevat. Jani pyyhälsi ennätykseensä alle 4'30 mistä onnittelut hänelle.
Tässä kävi vissiin juuri niin kuin Professorillekin oli käynyt. Laitan huonon juoksuni ainakin osaksi kokemattomuuden piikkiin. Olin kyllä tietoinen, että tällaisessa lyhyessä kisassa ei saa herpaantua hetkeksikään tai menettää kalliita sekunteja. Nyt ei vaan natsannut. Ensi kerralla paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)