maanantai 28. syyskuuta 2020

SM-maastot, Kurikka

Tänä viikonloppuna päästiin viimein pitkän odotuksen jälkeen juoksemaan SM maastoja. Normaalisti kisat olisi juostu keväällä, mutta ne jouduttiin siirtämään koronan takia syksylle. Kurikan ryhti oli saanut vaikeuksista huolimatta loistavat puitteet kilpailulle. Reitti oli varmaan siistein tähän asti näkemistäni SM maastojen kisareiteistä. Viivalle oli saatu mukaan kohtuullisen paljon porukkaa ja Ylekin oli saatu houkuteltua paikalle tällä kertaa.

Menin callingiin heti sen avauduttua. Piikkarit tarkistettiin ja todettiin sallituiksi. Kaikki oli siis kunnossa. Muita juoksijoita alkoi valua hiljaksiin paikalle. Muutamia tuttuja, osa kasvoista puuttui. Calling-alueella pääsi verryttelemään lyhyellä pätkällä. Otin lyhyitä kiihdytyksiä ja tein koordinaatioliikkeitä. Auringon porotuksessa oli helppo saada kroppa lämpimäksi. Hoksasin että nyt muuten täytyy laittaa nopeasti piikkarit jalkaan etten myöhästy lähdöstä. Sitten päästiin itse lähtöalueelle missä pääsi ottamaan vähän pidempiä avausvetoja.

Asettauduttiin riviin ja saatiin lähtökäsky. Porukka rynni liikkeelle tuttuun tapaan lujaa. Olin miettinyt etukäteen että lähden rennosti liikkeelle, koska kisalatautuminen oli kova ja tulisi helposti poltettua liikaa voimia. Jäin porukan hännille enkä oikein nähnyt jäikö sinne ketään taakse. Tultiin stadionalueen jälkeen ensimmäiselle nurmipätkälle loivaan ylämäkeen. Aloin saada juoksemisen rytmistä kiinni. Tultiin ensimmäiseen jyrkkään mutta lyhyeen ylämäkeen, josta kaarrettiin oikealle loivaan alamäkeen. Ässämutkassa oli kovasti mutaa, jota muut tuntuivat kiertelevän. Juoksin itse suoraan ja sain tosi hyvin porukkaa kiinni ässämutkan jälkeen lähdettiin suoraan alamäkeen johon sain hyvän liikemomentin päälle ja ohittelin porukkaa. Nytkö se sijoituksissa nousu alkaisi?

Mäen alla lyhyen tasaisen pätkän jälkeen loivaa kaarretta alamäkeen juostessa selkiä tuntui menevän takaisin ohi. Tultiin uudelleen stadionalueelle ja siinä oli nopeaa tiukkaan pakkautunutta hiekkaa johon piikkari puri hyvin. Seuraavalla loivaan alamäkeen viettävällä nurmipätkällä sain taas kurottua muita kiinni. Edessä oli kuitenkin reitin tiukin ylämäki jossa muut tuntuivat olevan vahvempia. Mäen päältä kova pitkä alamäki jonka sain rullattua rennosti alas kohti seuraavaa kierrosta.

Matkan rasitus alkoi tuntua. Tuntui vähän pahalta nähdä neljää kierrosta näyttävä kierroslukukyltti. Vakiinnutin juoksurytmiä matkan tekoa varten jotta selviän koko matkasta. Täytyy juosta rajoitinta vasten, mutta ei niin kovaa että hyytyisin matkalle. Vaikka juoksu tuntuu raskaalta niin yritin pitää hoksottimet terävänä ja hyödyntää kaikki mahdollisuudet juosta suoraan ja pitävällä alustalla. Kierrokset ja mutkat alkoivat sulautua toisiinsa ja pitkähän tuo kisa on siellä matkaa tehdessä. Kova rasitus on koko ajan läsnä. Sain kuitenkin juostua kohtuu hyvällä rytmillä ja juoksu tuntui pysyvän hallinnassa koko ajan.

Eteen ilmestyi jostain Turun urheiluliiton juoksija. Käytiin kovaa kamppailua, jossa minä yritin rimpuilla mukana tasaisella ja ylämäissä, mutta pääsin rinnalle ja edelle alamäissä ja teknisemmissä kohdissa. Sitten edessä oli jo toinenkin juoksija Gamlakarlebyn sinisessä ja keltaisessa raitapaidassa. Yritin saada heitä kiinni, mutta ei millään. Tultiin vähän yllättäen stadionalueelle, mutta kaverit olivat jo liian kaukana. voimia riitti kohtuu hyvin loppukiriin. Mielessä pyöri kyllä, että tuosta kamppailusta luovuin ehkä vähän turhan helposti.

Kisan jälkeen meni vähän aikaa etsiessä vaatteidenvaihtopaikkaa. Kysyin järjestäjiltäkin, jotka eivät suorilta tienneet, mutta etsivät heti jonkun joka tiesi. Sain vähän takkia ja päällysvaatteita päälle sekä vaihdettua tossut piikkareiden tilalle. Loppupäivä meni seuratessa kisoja ja kannustaessa oman seuran muita juoksijoita.

Oma sijoitus oli 35. Kaikkiaan matkaan lähti 40 juoksijaa joista kolme joutui keskeyttämään. Aika 36'13 oli mielestäni kuitenkin kohtuullinen tuolle reitille. Jäin kärjestä 4'51 ja tämä oli ensimmäinen kerta kun SM maastoissa en jäänyt kärjelle kierroksella. Toki tässä oli yksi kierros vähemmän kuin aiemmin, mutta mielestäni olisin selvittänyt vielä kuudennenkin kierroksen. Saattoi olla itseasiassa tähänastisista juoksuista paras, vaikka sitä on tietysti vaikea arvioida kun nämä maastojuoksureitit ovat aina niin erilaisia.

Kuivasjärven Auran nuoret juoksijat niittivät tulosta minua menestyksekkäämmin ja näyttivät kovaa taistelutahtoa. Täytyy ottaa heistä mallia. Niklas Moilanen juoksi M17-sarjan 14. sijalle. N17-sarjassa Ronja Koskela nappasi pronssia, Ella Sorvisto oli 14., Meeri Korhonen 19. ja Vilma Sorvisto 23. N17-sarjassa tuli vielä joukkuepronssiakin. Mahtavaa!

Kotimatkalla tuli vielä laitettua ilmoittautuminen sisään SM maantiellekin. Olo on sellainen, että tässä olisi vielä mahdollisuus puristaa puolikkaalla hyvä tulos ja Vantaalla on varmasti siihen hyvä tilaisuus jos missään. Toivottavasti saadaan hyvä porukka viivalle vaikka se syökin osallistujia kun SM maraton on samana päivänä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Pakopirtin juoksu

Seuran valmentaja Riitta Kallio-Kokko ehdotti että lähtisinkö tekemään viimeistelyharjoituksen seuran junnujen kanssa Utajärvellä järjestettävään maastojuoksukilpailuun. Olin totta kai heti innoissani ja kun kimppakyytikin järjestyi niin laitoin ilmoittautumisen sisään. Kiitos Sorviston Marille, kun pääsin heidän kyydissä kisaan.

Reitistä ei ollut etukäteen hirveästi tietoa. Kisakeskuksena toimi metsätien päässä ollut parkkipaikka jossa oli pari autoa ja pöytää ilmoittautumisille ja palkintojen jaolle. Käytiin hakemassa numerot ja lähdin tutustumaan parin kilometrin mittaiseen reittiin. Keli oli aika kylmä. Lämpöä oli ehkä viitisen astetta. Tuulta ei ollut lainkaan, kun reitti oli komean männikön keskellä. Saimme kuulla, että reitin ajan perustella pystyy sanomaan 5 sekunnin tarkkuudella mikä olisi tulos Kuortaneen maastofinaalissa. Kisa juostiin 1750 m mittaisella neulaspolulla, jossa ei ollut nousua nimeksikään. Tosi nopea ja hauska reitti. Pääsin testaamaan maastojuoksuun varaamiani piikkareitakin mikä oli hyvä juttu. Tuota reittiä me yleisessä sarjassa sitten kiersimme 3 kertaa ja matka oli noin 5,3 km GPS:n perusteella.

Kisaan ei lopulta tullut yleiseen sarjaan käsittääkseni kuin yksi juoksija minun lisäkseni. Sain kuitenkin kilpakumppaneita 4 km ja 6 km matkoja juoksevista junnuista, jotka lähtivät kaikki matkaan yhtä aikaa. Sain aika hyvän lähdön ja olin heti nopeimman juoksijan takana. Kärjessä veti P15-sarjalainen poika aika kyytiä ja minä pysyin hädin tuskin siinä vauhdissa. Muista juoksijoista en saanut minkäänlaista havaintoa alun jälkeen.

Toisen kierroksen paikkeilla menin sitten ohi ja juoksentelin loppukisan yksinään. Yritin pitää jonkun verran tehoja päällä, että saan kovan harjoituksen ensi sunnuntain SM maastoja varten. Ihan viimeisiä voimanrippeitä tällä kertaa ei tarvinnut puristaa. Tuloksia ei ole vielä netissä, mutta järjestäjä taisi sanoa minun ajaksi 17'52.

Piikkareilla oli mahtava juosta tuollaisella alustalla! Voi että tuntui upealta juosta vanhoilla piikkareilla, joilla olen kaikki ennätykseni juossut. Ne ovat alkaneet mennä vähän rikki joten ostin uudet piikkarit ja varasin nämä maastojuoksua varten. On nämä kyllä niin paljon juostavammat kuin uudet piikkarit, että täytyy varmaan katsoa vieläkö tuota mallia tehdään.

lauantai 12. syyskuuta 2020

54. Oulun juoksu (10 km maantiejuoksu)

Olipa jännä lähteä pitkästä aikaa kisaan hyvillä fiiliksillä oman kunnon suhteen. Tiesin että nyt tulee varmasti parasta tulosta pariin vuoteen. Sääennuste aiheutti hieman harmaita hiuksia, kun luvassa oli 6 m / s tuulta ja vesisadetta. Erityisesti tuo vastatuuli Tuiran osuudella pelotti etukäteen. Päätin kuitenkin ettei siitä kannata stressata. Keli on sama kaikille.

Oli mahtavaa nähdä taas paljon juoksututtuja joita en ole nähnyt pitkän kisatauon ja koronaeristyksen vuoksi ollenkaan. Nostan erityisenä kohtaamisena esiin Olavi Peuran jota en ole nähnyt vuosiin enkä varsinkaan kisaan starttaamassa. Lähtöviivalla ei ollut hirveästi tutun näköistä porukkaa joiden peesiin kannattaisi iskeä. Miika Tenhusen tiesin aivan liian kovaksi luuksi.

Lähdössä aiheutti pientä hämminkiä kun starttipistoolissa oli vissiin ruuti kastunut vesisateessa eikä se lauennut. Lähettäjä hoksasi sitten lopulta huutaa hep ja karautettiin matkaan. Mulla oli vaikeuksia päästä hyvään paikkaan juoksemaan, mutta väänsin spurtilla niin että ensimmäisen mutkan jälkeen oli tyhjää tietä edessä. Huolestuttavan monta selkää karkasi kuitenkin edellä. Jäin juoksemaan omaa tahtia. Tiesin että tuohon ryntäilyyn ei kannata lähteä.

Pikisaaren liikenneympyrän jälkeisessä pienessä alamäessä pääsin ohi ensimmäisestä selästä. Kaveri taisi kuitenkin ohittaa minut vielä uudestaan. Tässä kohtaa omat muistikuvat on vähän epäselvät, miten kilpailu eteni. Edessä näkyi kuitenkin selkiä, mutta ne eivät loitonneet enää niin vauhdilla. Miika oli karannut jo johonkin näkymättömiin.

Edenin suoralla aloin saada muuta porukkaa kiinni ja oma juoksu tuntui vahvalta. Arvelin, että olivat kuin olivatkin lähteneet liian vauhdilla liikkeelle. Minun kone tuntui olevan vasta käynnistymässä. Edenin paikkeilla sitten taisin päästä kisan toiselle paikalle ja peesiin jäi ainakin jonkin verran porukkaa. Huomasin jossain Toppilansalmen tienoilla, että askelten äänet takaa alkavat vaimentua. Näillä paikkeilla tuli ensimmäiset vastatuulipätkät. Tuntui kuitenkin, että tuuli pyyhkii sivuilta ohi eikä lyö vastaan. Oli makeaa paukuttaa menemään ja koitin luukuttaa niin että seuraaminen ei ainakaan helpolla onnistuisi.

Siltojen kohdalla oli vähän kiharaista mutkaa ja piti juosta tarkkana, että pysyy reitillä eikä tipu kanavaan. Rantaan päästyä pääsi sitten latomaan pitkää suoraa ja vastatuuli ei tuntunut vieläkään tarttuvan minuun yhtään. Matkaa oli jäljellä kaiketi jotain 5-6 km. Tuumin että nyt pitää koittaa pitää huolta ettei vauhti notkahda. Tuiran rannassa yleisön kannustuksista pystyi päättelemään, että ei kilpakumppanit ainakaan kovin lähellä enää olleet.

Voimalaitoksen mäessä jouduin vähän rauhoittamaan, mutta ei kukaan siinäkään vaiheessa tuntunut pääsevän kantaan kiinni. Patosillan ylityksen jälkeen uskalsin vähän vilkuilla taakse ja näin että etumatkaa alkaa olla jo ihan kohtuullisesti. Halusin kuitenkin juosta mahdollisimman kovaa aikaakin, joten höllätä en halunnut. Lopussa en kuullut kuuluttajien ääniä, mutta olin aika varma että nyt tuli hyvä aika. Maaliin tulin toisena. Nyt siellä tulosseurannassa seisoo 35'21 joten tosi hyvin meni! Ensimmäisellä kolmanneksella vauhti on GPS mukaan ollut 3'30 / km, keskimmäisellä 3'36 / km ja viimeisellä 3'34. Ihanhan noihin ei ole luottamista, mutta tuntuu ihan loogiselta että alun myötätuulessa onnistuin pitämään parempaa vauhtia kuin vastatuuliosuuksilla. Keskelle osuu myös voimalaitoksen mäki mikä hidastaa jonkin verran.

Eiköhän tästä ole hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja ja Kurikan SM maastoja.