Kauden parasta Oulun juoksussa

Tänään juostiin viimeaikaisten treenieni päätavoitekisa Oulun juoksu. Sääennuste lupasi kisapäivälle suorastaan vaarallisen voimakasta tuulta. Mietin jo jättäväni kisan väliin mikäli näin käy, mutta lopulta lauantaiaamun koittaessa ei mitään vesisadetta kummempaa säätilassa ollut joten läksin kävelemään kisapaikalle. Kastuin läpikotaisin kahden kilometrin matkalla kotoa Ainolanpuiston kautta Raatin stadionille, joka toimi kisan lähtö- ja maalipaikkana. Reittiä merkinnyt auto ohitti minut ja näin, miten sade huuhtoi kalkkiviivaa vauhdilla näkymättömiin. Onneksi reitti oli merkitty myös muilla tavoin eikä ollut erityisen mutkikas. Olin kisakansliassa puolitoista tuntia ennen starttia, mikä jätti hyvin aikaa hakea numerolappu, vaihtaa vaatteet ja verrytellä ennen starttia.

Heti startista lähdettiin liikkeelle tosi kovaa vauhtia. Tuomas ja pari minulle tuntematonta juoksijaa lähtivät vetämään joukkoa alusta saakka. Tiesin heidän olevan selvästi minua kovemmassa iskussa ja koitin löytää itselle sopivaa tahtia. Antti juostessa edelle yritin hetken iskeytyä peesiin, mutta vauhti oli minulle liikaa. Jäin juoksemaan omaa vauhtiani viidentenä, eikä edessä tai takana ollut selkeästi samassa tahdissa kulkevaa porukkaa. Antti ei kuitenkaan loitonnut ihan hirveän nopeasti toisin kuin kärkikolmikko.

Huomasin, että jättämällä lätäköt kiertämättä ja juoksemalla muutenkin reitin mutkat suoraksi saan hivuttauduttua pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi Anttia ja yhtä kärkiporukasta tippunutta juoksijaa. Reitillä ei saa oikoa, mutta ottamalla juoksulinjat tarkasti maantiejuoksuissa pystyy säästämään turhia lisämetrejä melko lailla. Suoraan juokseminen auttaa myös pitämään rytmistä kiinni.

Sain Antin ja toisen juoksijan kiinni siinä seitsemännen kilometrin paikkeilla. Mietin pitäisikö iskeytyä hetkeksi peesiin lepäämään vai yrittää nopealla ohituksella päästä samantien irti. Omat voimavaranikin alkoivat olla sen verran vähissä, että nopea ohitus ei tuntunut kovin houkuttavalta taktiikalta. Koska ohitus oli tapahtumassa kuitenkin kohtuullista vauhtia en halunnut jäädä hidastelemaan heidän taakseen. Jatkoin lopulta sitten omaa tahtiani heistä ohi ja ainakin toinen juoksija iskeytyi peesiin, en ole Antista varma.

Mietin pitäisikö yrittää iskeä voimalaitoksen nousussa. Kone oli kuitenkin hyvin pitkällä punaisella joten siinä kävikin pitkälti niin, että nousun jälkeen kaveri paahtoi ohi sellaisella vauhdinnostolla johon en pystynyt vastaamaan. Siinä meni kolmas sija. Takaa kuului askelia ja mietin, tuntuuko nyt oikeasti niin pahalta että on ihan pakko hidastaa vauhtia. Tällaisessa tilanteessa itselleen on pirun vaikea valehdella, joten sitä yrittää sitten vain painaa edes jonkinlaista vauhtia maaliin asti. Niinpä askelet tuntuivat jäävän vähän kauemmas, joskaan en voinut olla varma johtuiko se siitä että tultiin asfaltille jolla askeleet eivät välttämättä läpsy yhtä kovasti.

Maalialueen kuulutuksista päätellen olin tulossa ihan tavoitteen mukaiseen aikaan perille ja maalisuoralla sain tähän varmistuksen isosta kellosta. Pienen loppukirin päätteeksi saavuin maaliin ajassa 36'33. Kisan jälkeen selvisi vielä, että kisan toiseksi nopein juoksija oli sarjassa M40 jolloin tulin yleisen sarjan kolmanneksi. Tuntuu silti ihan neljänneltä sijalta. Aikahan ei viime vuosien valossa kovin kummoinen ole, mutta olen siihen tosi tyytyväinen. Sain kuitenkin parannettua elokuun ratakisasta melkein minuutin. Kyllä se treeni vain puree kun pääsee terveenä harjoittelemaan. Kaikin puolin juoksu tuntuu nyt paremmalta kuin tähän asti koko vuonna.

Tänään ja huomenna pitääkin vähän tuumata, mitä, miten, miksi ja milloin seuraavaksi.

Loppusilauksia Oulun juoksua varten

Tein tällä viikolla samat avaintreenit kuin viime viikollakin. Koin pientä treeniväsymystä viikon mittaan. Syynä on varmaan useamman viikon treeniputki, jossa ei varsinaisia keveitä jaksoja ollut muuten kuin kovien treenien välisinä kevyempinä päivinä. Maanantaina sain työmaan ruokalasta ilmeisesti gluteenia ruoan seassa mikä pisti keliaakikon ruoansulatukseni sekaisin ja sekin osittain hankaloitti alkuviikon palautumista. 

Olin keskiviikkona kuitenkin valmis reippaaseen harjoitukseen. Edellisviikon reippaalla tuntuma oli hieman turhan kova, joten päätin juosta tällä kertaa hieman höllemmin. Lenkki oli vieläkin aika rankan tuntuinen, mutta näin sain keskityttyä paremmin askelen lennokkuuteen koko harjoituksen ajan. Otin varmuuden vuoksi seuraavat välipäivät erityisen rauhallisesti ennen lauantain TV kovaa.

Olin viikonlopun poissa kotoa, joten TV kovalle piti hakea sopiva uusi treenipaikka. Lauantaina tuuli aika kovaa etelästä, joten läksin juoksemaan lentokentän tien varrella menevää pyörätietä edestakaisin. Tällä reittivalinnalla tuuli osui enimmäkseen sivuttain juoksusuuntaan nähden. Tuntuma oli tosi hyvä ja sain pidettyä yllä reilu kuukausi sitten juoksemani 5000 m ratakisan keskivauhtia koko 6 kilometrin lenkin ajan. 

Päätin levätä lauantai-iltapäivän ja jätin sunnuntain pitkiksenkin hieman normaalia lyhemmäksi kisan ollessa jo näin lähellä. Askel tuntui lennokkaalta ja kevyeltä ja täytyi pitää vähän suitsia, ettei vauhti hivuttaudu turhan lähelle reippaan lenkin tehoja. Lienee selvää, että kunto on noussut SAUL SM-kisoista ihan mukavasti. Uskon tältä pohjalta pystyväni juoksemaan Oulun juoksussa selvästi silloista 10 000 m ratakisaa nopeampaa vauhtia.

Nyt vuorossa on enää pientä virittäytymistä kisaa varten. Pienenä häiritsevänä tekijänä on alkuviikkoon osuva Helsingin työmatka. En ole vielä aivan varma, otanko lenkkareita ollenkaan mukaan. Luvassa on pitkiä päiviä, joten saattaa olla parempi panostaa lepoon. Joka tapauksessahan ehtisin juosta vain pari palauttavaa lenkkiä reissun aikana. Toivottavasti Oulun juoksuun tulee reilusti kilpakumppaneita. Tällä hetkellä ennakkoilmoittautuneiden lista näyttää turhan lyhyeltä.

Oulun juoksun valmistautuminen sujuu edelleen nousukunnossa

Tällä viikolla tunsin hetkittäin itseni hiukan väsyneemmäksi mitä edellisellä tosi hyvin menneellä viikolla. Sen vuoksi juoksin kovien lenkkien välisinä päivinä hieman lyhyempiä lenkkejä varmistaakseni, että ehdin palautua harjoituksista kunnolla. Juoksin edelleen samalla rytmityksellä, jossa maanantaina tulee lyhyitä nopeita vetoja sisältävää vauhtileikittelyä, keskiviikkona pitempi tasavauhtinen reipas, lauantaina lyhyehkö napakka tv kova ja sunnuntaina rauhallinen pitkä lenkki. Kokonaiskilometrejä karttui noin 135 km.

Maanantain vauhtileikittely sisälsi tuttuun tapaan 10 x 15 s lähes täysivauhtista vetoa 45 sekunnin palautuksilla. Normaalistihan vauhtileikittely käsitetään vapaamuotoisena harjoituksena, jossa ei ole mitään selkeää ennalta määriteltyä rakennetta. Tässä minun versiossani leikittelevä luonne tulee siitä, että kierrän vaihtelevaa Puolivälinkankaan kuntorataa, jossa nopeat osuudet osuvat aina erilaisiin maastonkohtiin. Välillä saa punnertaa loivaan ylämäkeen, välillä tasaista ja toisinaan lasketella tosi lujaa loivaan alamäkeen.

Keskiviikkona juoksin taas työmatkan yhteydessä tasavauhtista reipasta 15 km kuntorataa pitkin Auranmajan kautta Haapalehtoon saakka. Sorruin ahnehtimaan asettaessani tavoitevauhdin lähelle 4'00 / km tahtia. Tällainen liiallinen odotuksien asettaminen on yhden sortin virhe jolla saa helposti käännettyä hyvän treenifiiliksen turhautumiseksi ja pahimmillaan jopa hidastettua kehitystä. Vaikka sainkin pidettyä hieman edelliskertaa kovempaa vauhtia, harjoitus oli reippaaksi lenkiksi turhan raskaan oloinen. Onneksi vauhti kuitenkin pysyi ihan hyvin ja keskivauhti asettui 4'03 / km (edellisviikolla 4'08 / km). Reippailla lenkeillä ei kuitenkaan kannattaisi tuijottaa liikaa vauhtia, vaan hakea juoksun rentoutta ja sitä että vauhti ja rytmi pysyy hyvänä ja vaivattomana loppuun saakka.

Tuon lenkin jälkeisinä päivinä juoksin aamuin illoin työmatkat lyhintä mahdollista reittiä ja lauantaiaamuna olikin jo palautuneempi olo. Vaikka ajatukset pyörivät vähän muualla kuin juoksemisessa, vauhti asettui heti alussa 3'46 / km tahtiin joka tuntui tosi helpolta ja rennolta. Otin viimeisen kilometrin vähän reippaammin 3'35. Ilahduttavasti sekin tahti sujui puristamatta. Nyt kun 6 km sujuu 3'43 / km maantiellä kovassa harjoituksessa ja ratavitosella kuukausi sitten keskivauhti oli 3'41 / km on helppo todeta, että kunto on edelleen noususuunnassa. Tulevalla viikolla kannattaa kuitenkin pistää vähän jäitä hattuun eikä odottaa mitään ihmeellistä vauhdinnousua, vaan antaa vauhdin nousta jos on noustakseen. Samaahan minä kyllä tuumasin viime viikon jäljiltäkin.

Sunnuntain kruunasi kavereiden kanssa juostu rauhallinen pitkä lenkki, jolle kertyi mittaa 30 km. Kesä ei ole vielä ihan  kunnolla kääntynyt syksyksi, vaan tuo vielä nautittavaksi aurinkoisia melko lämpimiä iltapäiviä. Mikäs siinä on juostessa ja rupatellessa lajitovereiden seurassa.

2. treeniviikko kohti Oulun juoksua

Eilisiltapäivä meni bänditreeneissä, joten en ehtinytkään päivittää blogia. Tällä viikolla treeni  on jatkunut tosi hyvissä fiiliksissä ja kunto on selvässä nousussa. Jalka on tuntunut kevyeltä niin kovissa kuin kevyissäkin treeneissä. Tässäpä viikon juoksuharjoitukset listattuna. Lenkki on aina kevyt ellei muuta mainita.

Ma: ap 6 km, ip 10 km sis 10 x 15 s / 45 s
Ti: ap 10 km, ip 10 km
Ke: ap 6 km, ip 23 km sis 15 km reipasta 4'08 / km
To: ap 6 km, ip 10 km
Pe: ap 10 km, ip 6 km
La: ap 10 km sis 6 km tv kova 3'46 / km, ip 7 km
Su: ap 28 km pitkä

Juoksu tuntui tosi herkältä ja keskiviikon sekä lauantain treeneissä juoksin tavoitetta nopeammin oikeastaan lähes itsestään. Aina kun vilkaisin kelloa, vauhti oli tavoitetta nopeampaa. Pidin vain mielessä, että juokse rennosti ja keskity hyvään rytmiin ja ryhtiin. Tulevalla viikolla ei ole mitään syytä yrittää juosta tätä nopeammin tai pidempään, vaan se on jo hyvä mikäli saan vakiinnutettua tämän tason. Sunnuntaina pääsin taas mukaan yhteislenkille, jossa juostiin tosi rauhallista vauhtia. Se passaa nyt oikein hyvin rytmitykseen, kun mulla on kuitenkin tasavauhtista reipasta ja kovaa jo juostuna.

Ainoa ongelman tapainen oli, että keskiviikon lenkin tuloksena kehkeytyi rakko vasemman jalan isovarpaan alle. Se on aiheuttanut pientä jomotusta mikä ei juostessa oikeastaan tunnu. Sain rakon puhkaistua torstaina mikä helpotti jo enimpiä. Nyt pitää vaan olla tarkkana ettei varvas pääse tulehtumaan.

Sellainen havainto vielä, että nyt saavutettu hyvä fiilis tuntuu säteilevän harjoitusten ulkopuolelle kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Vielä kun perjantaina ja lauantaina sai seurata Ruotsiottelun huippujännittäviä hetkiä niin on hyvin virtaa tähän alkavaan treeniviikkoon. Vielä vajaat kolme viikkoa kisaan ja tuntuu että vielä ehtii tehdä paljonkin ennen sitä.

1. treeniviikko kohti Oulun Juoksua

Veteraanikisojen juoksut tuntuivat sen verran hyviltä, että löysin itseni selaamasta kilpailukalenteria. Aika pian olikin ilmoittautuminen sisässä Oulun juoksuun. Kisojen väliin jää viisi viikkoa, joista ensimmäinen meni alkupuoliskolta ratakisoista ja matkustamisesta palautumiseen. Kävin keskiviikkona tunnustelemassa vauhtijuoksua vauhtileikittelemällä 20 x 10 s / 50 s Puolivälinkankaan kuntoradalla. Torstaina juoksin töistä kotiin Auranmajan kautta. Matkaa kertyi 23 km, joka otti yllättävän koville. Olin ajatellut tehdä seuraavan kovan treenin jo perjantaina, mutta siirsin sen lauantaille palautumisen ollessa vielä selvästi kesken. Tämä sattumus pisti miettimään, kannattaako yrittää treenata ihan näin fiilispohjaisesti. Tavallaan ihan hauskaa, mutta uskon pienellä suunnitelmallisuudella pääseväni parempiin tuloksiin.
Niinpä käytin lauantaiaamuna hieman aikaa harjoitussuunnitelman laatimiseen. Viime kaudet on menneet aika monimutkaisia progressioita viritellessä. Tulokset on olleet ihan kohtuullisia, mutta luulen homman olleen menossa liian vaikeaksi edistymisen kannalta. Juoksutreeni on kuitenkin pohjimmiltaan melko yksinkertaista puuhaa. Mitään kovin erikoista en siksi tällä kertaa meinaa tehdä.
Olen merkannut viikkoon "reipasta", "tv kova", "10 x 15 s / 45 s" sekä "pitkis" -nimityksillä olevat harjoitukset. En ole lyönyt harjoitusten tarkempaa sisältöä vielä lukkoon sen enempää, mutta tv kovan meinaan juosta pyöräteitä pitkin kulkevalla 6 km reitillä. Se vastaa hyvin Oulun juoksun reitin vaatimuksia ja valmistanee vauhdin pitoon asfaltilla paremmin kuin ratajuoksu.
Sain veteraanikisojen tuloksista hyvät lähtökohdat treenivauhtien säätämiseen. Ennen kisoja tuli lähdettyä koviin treeneihin vanhasta muistista hieman liian lujaa, joka johti pieniin hyytymisiin harjoituksissa. Kisoissa täysillä vedetty suoritus palauttaa realismia näkemyksiin omasta kuntotasosta ja kympin kisavauhdin 3'44 / km perusteella tv kovan sopiva treenivauhti on siellä 3'55 ... 4'00 / km tai pehmeällä kuntoradalla jopa 4'05 / km. Reippaan vauhdiksi arvioin 4'10...4'20 / km. Pitkiksillä sopivan rentoa lätkytystä siellä 5'00 / km paikkeilla. Nyt kun ohjelmassa ei ole pitkiä kovavauhtisia intervalleja ollenkaan, ajattelin että nuo 15 s pyrähdykset muistuttaisivat hieman nopeammasta juoksusta.
Kävin lauantaina kokeilemassa menoa esimmäisen tv kovan parissa ja keskivauhti asettui 3'55 / km tasolle kohtuullisen rennosti. Vauhti tuntui melkolailla optimaaliselta tälle kunnolle. Pientä ahdistusta se aiheuttaa ja varsinkin 3 km kohdalta eteenpäin tekee mieli hidastaa, mutta ei ole pakko. Vauhti ei kuitenkaan ole niin kova, etteikö jaksaisi loppuun saakka kiinnittää huomiota myös ryhtiin, käsien käyttöön ja hyvään rytmiin. Sunnuntaina palauteltiin kavereiden kanssa pitkällä lenkillä joka meni kyllä minun osalta jo varmaan kuormittavaksikin venyttyään 32 km mittaiseksi. Siinä juostessa ei tuntunut erityisen raskaalta kun juttu luisti, mutta kyllähän tuo sohvalla makaaminen riitti iltapäivän touhuiksi ja nyt aamulla ennen töihin lähtöä tuntuu palautuminen olevan vielä kesken.
Saapa nähdä mitä saan aikaiseksi. Ajattelin ehtiväni Oulun juoksussa maaliin nopeammin kuin toissa viikonloppuna ratakympiltä. Sen jälkeen olisikin vielä mahdollisuus juosta jokunen maasto- tai maantiejuoksu ennen lumien tuloa. Jospa tämä taas tästä!

Pronssia 10 000 metriltä SAUL SM-kisoissa

Tänään olikin sitten toisen kisapäivän vuoro. Jaloissa ei ollut kipuja, mutta tuntuivat hieman raskailta verryttelyssä. Päästiin onneksi matkaan melkein aikataulussa. Mulla oli kisan jälkeen kohtuu tiukka aikataulu ehtiä Oulun bussiin.
Lähdin aika rauhaksiin liikkeelle, mutta ensimmäinen tuhat metriä taisi mennä silti 3'42. Kaverit huutelivat väliaikoja ja kannustuksia joista oli kovasti apua. Jäin pääjoukosta ja kärjessä veti yksin Nummelan Aki hirmuvauhtia. Nakuttelin siinä hyvältä tuntuvaa vauhtia, kierroksia kun oli kuitenkin vielä parikymmentä jäljellä. Mietitytti kyllä, että miten jaksan perille asti.
Sain vitosen väliajaksi 18'50 ja aloin saavuttaa neljäntenä juossutta Markoa. Sain siitä mukavasti lisää potkua ja hetken peesiin jäämistä harkittuani päätin ohittaa ihan räväkästi, ettei niin herkästi lähdettäisi peesiin roikkumaan. Se onnistuikin mukavasti ja rytminvaihdos tuntui avaavan juoksua jotenkin. Jossain kohtaa kuulin Petrin äänen radan varresta huutavan, että 18 sekuntia eroa kolmanteen sijaan. Siitähän innostuin ja aloin jahtaamaan.
Kävi silleen hassusti, että juuri saavuttaessani kolmantena sarjassani juosseen Aki tuli taas kerran kierroksella ohi. Pronssisijalla juossut antoi kohteliaasti tietä ja luuli ehkä minunkin ohittavan kierroksella. Tartuin siihen ja paahdoin ohi parhaani mukaan. Loppumatka pitikin koittaa vetää kiihtyvästi että sija säilyisi. Maali tuli vastaan ajassa 37'28,55 joten jälkimmäinen viisi kilometriä tuli melko hyvin eiliseen 18'25 aikaan nähden. Tuntuikin paljon paremmalta kuin eilen missään vaiheessa.
Oikein mukava kisaviikonloppu! Oli mukava nähdä tuttuja ja toisten juoksujakin jonkin verran. Sain paljon kannustusta kisojen aikana mistä kiitokset. Lämmittää sydäntä kovasti.

Pronssia 5000 metriltä Aikuisurheilun SM-kisoissa

Matkustin Helsinkiin aamujunalla, jolla pääsee perille kätevästi ennen puolta päivää. Lyhyt matka Pasilasta Eläintarhan kentälle meni kätevästi kävellen, joskin kulku oli ohjattu Eläintarhan tunnelin kautta lähistöllä kulkevan triathlonreitin vuoksi. Tulipahan samalla käytyä katsomassa tuota treenipaikkaa, josta olen niin paljon kuullut puhuttavan. Sen verran oli  näistä ympyröistä taukoa kertynyt, että aluksi ei porukka meinannut tuntea ja heiluttelin ihmisille ilman vastakaikua. Kyllä se siitä kuitenkin aukesi ja tuntui, että joka nurkan takaa pöllähtää eteen tuttu naama.
Varmistin osallistumisen ja vaihdoin seura-asun päälle. Omaa kisaa odotellessa oli mukava katsoa muiden juoksuja. Lopulta calling tuli aika nopeasti ja siirryttiin odottamaan starttia. Olin melko hermostunut, vaikkei pitänyt lähteä kisaan liian vakavalla mielellä. Tahtoo se silti hiukan hirvittää, mitä edessä on.
Lähdin liikkeelle aika varovasti jonon hännille, josta hain oman paikkani ensimmäisen kierroksen aikana. Kärkiryhmä venyi heti aika pitkäksi ja siihen kyytiin en uskaltanut lähteä, kun vauhti oli mullakin jo niin kova tehtyihin harjoituksiin nähden. Jäin sitten juoksemaan omaa vauhtia vähän taaemmas. En katsonut taakseni, joten sieltä en tiedä ollenkaan miten kisa eteni.
Jossain vaiheessa pääjoukosta alkoi tippua pari juoksijaa joiden kiinni ottamisesta elättelin pieniä toiveita. Eroa oli kuitenkin kertynyt jo satakunta metriä, joka on kova homma ottaa kiinni alle kolmen kilometrin matkalla. Kärki ohitti minut kierroksella ja hetken päästä pääjoukko myös. Tuossa kohtaa jäin vähän heitä väistelemään, jonka jälkeen oli hankala lähteä uudestaan kirimään vauhtia. Viimeisellä parilla kierroksella olin vajaa sadan metrin päässä edellä kulkevasta selästä eikä välimatka millään alkanut kunnolla lyhentyä. Sain kuitenkin pientä vauhdinnostoa tehtyä. Maalissa olo ei ollut aivan kamala, mutta sen verran kovaa oli homma, etten saanut katsottua edes summittaista aikaa maalin vieressä olleesta isosta ratakellosta.
Tulos 18'25,33 riitti tällä kertaa kolmossijaan. Olen aikaan näihin taustoihin nähden kohtuu tyytyväinen. Vähän jäin harmittelemaan, etten yrittänyt roikkua joukon mukana pidempään. Juoksu tuntui hetkittäin sujuvankin ja eiköhän tänään tule kympillekin startattua.

Aikuisurheilukisoihin pika-aikataululla

Kun tajusin Aikuisurheiluliiton kisojen olevan elokuun 17. - 19. päivä ja ilmoittautumisen olevan vielä auki, syntyi aika nopeasti päätös lähteä mukaan. Olen juossut tänä vuonna hyvin vähän ja kunto on kaukana viime vuosien tasosta, mutta tarviiko sitä aina niin tosissaan ottaa? SAUL kisoissa on mukava tunnelma ja siellä pääsee kuitenkin juoksemaan 5000 m ja 10 000 m samoissa kisoissa. Viimeaikaisten treenien perusteella arvioisin pystyväni ehkä 19'00 ja 40'00 aikoihin ko. matkoilla.

Vielä hengissä

Enpä ole juossut edellisen kirjoituksen jälkeen käytännössä juuri ollenkaan. Kesäloma meni enimmäkseen luontokuvauksen parissa. Kävin pari kertaa vähän tunnustelemassa juoksua, joka tuntuikin yllättävän hyvältä.

Nyt töiden alettua onkin hyvä alkaa pitää vähän kunnostaankin huolta. Saa nähdä miten vakavissaan enää riittää intoa paukuttaa, mutta ei kannata ihan päästää kuntoa rapistumaan kun kerran treenaamalla saavuttanut tason, jolla päivittäinen juoksusta nauttiminen on mahdollista.

Tällaista tämä välillä on

Jouduin lopulta jättämään väliin Limingan piirinmestaruusmaastot eikä intoa näillä näkymin ole Perniöönkään lähtöön. Pari viikkoa sitten hyvin alkanut nousu katkesi vasemman nilkan kipuiluun. Olen miettinyt ongelmien syytä ja luultavasti takana on äkillisesti kovalla rytäkällä aloitettu treeni vasta paljastuneella asfaltilla. Nyt olenkin sitten kuluttanut vapaa aikaa lähinnä ajellen pieniä määriä maastopyörällä ja bongailemalla muuttolintuja.

Uuteen nousuun (taas kerran)

Moni on varmaan kuullut, mitä jonkun oksennettua on tapana sanoa: "Ihmekö tuo, että oli paha olo kun maha oli täynnä oksennusta!" Hieman samanlainen fiilis on edellisestä kirjoituksesta, vaikka toki on aivan inhimillistä, ettei aina jaksa. Ei siinä montaa päivää mennyt, kun huomasin tekeväni seuraavaa kovempaa treeniä. Nyt on ollutkin sen jälkeen varovaisen nousujohteista. Olen juossut hieman mäkivetoja, pari tasavauhtista kovaa ja pari pitkää lenkkiä. Kunto tuntuu olevan noususuunnassa ja into kasvamassa.

Nyt on kolmisen viikkoa aikaa treenata piirinmestaruusmaastoihin Limingassa. Toivottavasti tällä kertaa päästään ihan maastoon asti. Viimeksihän kisa jouduttiin juoksemaan maantiellä liiallisen lumimäärän vuoksi. Siitä viikko eteenpäin olisi mahdollisesti SM-maastot Perniössä. Kisakuume alkaa nousta, mutta pitää nyt miettiä tarkkaan, riittääkö rahkeet noin hurjaan koitokseen näin vähäisellä harjoittelulla.

Ei kiinnosta

Nyt on ensimmäistä kertaa vuosikausiin siitä erikoinen tilanne, että kova treenaaminen ei oikein kiinnosta. Tai olihan minulla vastaava tilanne pari vuotta silloin, kun olin pitkittyneen flunssan kourissa. Tällä kertaa kuitenkaan mitään vastaavaa ongelmaa ei ole, vaan terveyden puolesta kaikki on ihan kunnossa. Jostain syystä pari viimeistä vastoinkäymistä vuodenvaihteessa saivat miettimään, haluanko panostaa jatkossa enää yhtä paljon juoksuun kuin aiemmin.

Se on kuitenkin lopulta rankkaa hommaa vääntää toistakymmentä tuntia treeniä joka viikko töiden lomassa. Samaan aikaan joutuu kieltäytymään joistain mielenkiintoisista liikunnallisistakin harrasteista niiden riskialttiuden takia, tai pelkästään siksi että käytettävissä oleva aika pitää käyttää tehokkaasti päälajin eteen. Esimerkiksi suunnistamaan en ole viitsinyt lähteä kesken kauden, ainoastaan muutaman kerran ylimenokaudella.

Kevät on mennyt tosi vähillä juoksuilla. Oikeastaan pelkkää työmatkaa ja aika usein sekin fillarilla, tai  sitten olen tehnyt etäpäivää. Monena viikonloppuna juoksut on jääneet kokonaan välistä. Lähes pakkomielteinen into treenata on ollut poissa.

Testasin eilen miltä tuntuisi juosta muutama kilometri vähän lujempaa tahtia. Ihan hyvältähän se tuntui, mutta vauhti oli hiipunut vähäisten treenien vuoksi jotain 20...25% hitaammaksi kuin normaalisti. Aika paljon siis takamatkaa kirittävänä, joskaan ei siinä kauaa mene kun treenitauolta palattua kulku olisi ihan totutunlaista. Sikäli kun normaaliin treeniin viitsii palata. Tänään oli kyllä sitten jalat melkoisen jäykät.

Eipä tällaisesta tilanteesta oikein huvita lähteä SM-maantielle juoksemaan. Silti jotain kytee pinnan alla, kun on alkanut kiinnostaa missä pm-maastot juostaan.

Tauti alkaa hellittää

Alkuvuosi on tosiaan mennyt sairastellessa, mutta viime viikolla aloin lopulta tuntea oloni vähän paremmaksi. Henki tuntui kulkevan paremmin, joten kokeilin ensin vähän työmatkapyöräilyä ja sitten -juoksua. Lihaksisto oli tauon jälkeen tuttuun tapaan shokissa ja lantion alueella meni paikat todella kipeäksi juoksusta. Muuten tuntui ihan hyvältä ja normaalilta, joten juoksin vielä pari seuraavaakin päivää ja kivut alkoivat hellittää.

Lepäilin viikonlopun kun lihakset tuntuivat vielä väsyneiltä ja alipalautuneilta. Nyt maanantaina työmatkaa juostessa olo tuntui tauon jälkeen ensimmäistä kertaa jo tosi hyvältä. Eiköhän se tästä lähde taas rullaamaan. Kisojen osalta taitaa kyllä hallikausi tosiaan jäädä kokonaan välistä, kun eipä tuo innosta lähteä heti tauon jälkeen starttaamaan. Vaan mikäpä siinä, kunhan vaan saa taas juosta.

Vuosi alkaa vastatuulessa

Heti alkuun jouduin jättämään väliin loppiaiselle suunnittelemani Rovaniemen kisareissun, kun oikean jalan isovarpaan tyvinivelen kanssa oli ongelmia. Viikon juoksutauko teki sille terää, mutta heti seuraavalla viikolla harjoittelu katkesi alkavan flunssan tuntemuksiin. Tauti ei ole iskenyt kunnolla päälle, mutta toissatalvena puolen vuoden mittaiseksi pitkittynyt flunssa on tehnyt varovaiseksi. Niinpä en ole nyt juossut käytännössä ollenkaan ja tammikuu on jo melkein ohi.

Saa nähdä jääkö tässä koko hallikausi väliin. Sellaista se välillä tahtoo olla. Jotain tässä vähän on silti pielessä, kun viime kesästä lähtien kisasuunnitelmat ovat epäonnistuneet erinäisten syiden vuoksi. Olenkohan mennyt jo turhankin varovaiseksi vai ilmestyykö näitä vaivoja, että olisi sopiva syy jättäytyä pois kisoista, kun kunto ei tunnu tarpeeksi hyvältä? Mene ja tiedä.

Tällaista tällä kertaa. Positiivisena puolena nyt on jäänyt aikaa harjoitella soittamista, joten sillä saralla huomattavaa edistystä on kuitenkin tullut.