sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Juoksun iloa Hipposhallissa toisena kisapäivänä

Tänään oli kisaohjelmassa 800 m sekä 3000 m. Olen odottanut uutta kasia innolla. Tämähän on ehkä hauskin ratajuoksun kisamuoto. Haaveilin 2'20 alituksesta. Olisi hyviä vetojuhtia tarjolla ja kisapaikka on hyvä tuloksen tekoon. Verkkaa päästiin tekemään juoksusuoralla ihan hyvin, mutta pitempiä vetoja siinä oli hankala ottaa. Olin kuitenkin positiivisella, suorastaan pulppuavan iloisella mielellä.

Tänään kisat etenivät hyvin aikataulussa. Meitä oli niin paljon, että startissa ryhmityimme kahdelle kaarelle. Upeaa päästä kisaamaan isolla porukalla. Sain varsin hyvän lähdön ja toiseen kaarteeseen tulin kärjessä! Eipä siinä kauaa tarvinnut keikkua kun pari juoksijaa tuli ohi. Koitin iskeä peesiin, mutta vaikeaa se oli.

Pari miestä tuli vielä ohi, mutta ei minulta vielä ollut eväät lopussa. Hiillostin vähän aikaa ja päätin iskeä ohi. Neljäs sija onnistui saavuttaa helposti, mutta suoran loppuessa hätäännyin vähän enkä uskaltanut jatkaa puristamista ulkokaarteessa. Virhe! Momentin menetettyäni en saanut kirittyä kaverista ohi enää millään, vaikka kaikkeni yritin. Aika oli niukasti kauden paras, 2'21,48. Kaverista jäin muutamalla kymmenyksellä.

Väliä seuraavaan starttiin oli 1 h 45 min. Otin perus loppuverryttelyn, jonka jälkeen menin tekemään vähän välineostoksia. Oli hyvä paikka ostaa piikkarit, kun pääsee testaamaan kenkiä ja vielä kisan jälkeisillä jaloilla. Sitten vaan pientä höntsää ja pari aukkaria. Ei kolmelle tonnille tarvinnut kasin jälkeen enää hirveästi elimistöä herätellä.

Lopulta aika oli kulutettu ja päästiin juoksemaan. Olin ällikällä lyöty kun itsekin juoksin eka tonnin 3'20 ja jäin koko ajan porukasta. Olin aivan varma, että joku sieltä hyytyy. Arvelin, että ei irtoa tänään 10'00 alitus ja juoksin sitten omaa rentoa juoksua loppuun. Yritin vähän kiriä vauhtia viimeiselle tonnille. Minut ohitti kierroksella aika monta tyyppiä. Enpä muista koskaan olleeni näin heittopussina! Lopulta kerkesin maaliin ajassa 10'18,91. Ihan ok parannusta taas kauden parhaaseen.

Käteen jäi siis viime vuosiin nähden todella heikkoja aikoja, mutta jostain syystä tosi iloinen mieli. Juoksu, kilvoittelu ja kaikkensa yrittäminen on siistiä eikä se siitä riipu mitä tulosliuskassa lukee. Lisäksi kaikkien tuttujen näkeminen antaa paljon mukavia muistoja. Antoisaa kisata välillä ainoastaan sen takia, että kilpajuoksu on niin mahtavaa.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Kauden parasta 1500 metrillä veteraanien hallikisoissa

Tänään juoksin Jyväskylässä aikuisurheiluliiton SM-halleissa 1500 m. Akattelin, että pääsisin jo lähemmäs 4'40, tai ainakin alle 4'50. Joka tapauksessa kivat kisat tiedossa, kuten aina näissä ympyröissä.

Verryttelin tänä keväänä hankittujen oppien mukaisesti. Otin puoli tuntia ennen starttia pari hapollista vetoa. Ainoa ongelma ilmeni kokoonnuttuamme kilpailupaikalle. Aikataulu olikin noin 20 minuuttia myöhässä ja ennen meidän starttia oli vielä kaksi muuta 1500 m erää. Siinä pääsi hiukan jäähtymään, kun en oikein tiennyt koska päästään lähtemään.

Lopulta päästiin matkaan. Porukkaa oli niin paljon, että järjestäydyimme kahteen riviin. Mahtavaa! Startissa oli vähän hankala löytää omaa paikkaa, mutta etusuoralla pääsin jo sisäradalle. Aika kyytiä ryhmä juoksi ja minä yritin pysyä porukan mukana. Pari kierrosta se onnistuikin, mutta sitten aloin jäädä. En mahtanut muuta kuin yrittää juosta rennosti.

Ratakello lupaili kohtuullista aikaa, kunhan vain onnistuisin pitämään jonkinlaista vauhtia. Ajaksi tulikin 4'47,98 mikä oli minusta ihan hyvä - kauden parasta kuitenkin.  Huomenna homma jatkuu kasisatasella ja 3000 metrillä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kasin juoksun vimmaa Santa Claus -halleissa


Eilen olin taas Rovaniemellä osallistumassa kasisataselle Lapin Lukon järjestämissä Santa Claus -halleissa. Vaikka edellisestä kisasta oli alle viikko aikaa, ajattelin pystyväni parantamaan edelliskerran tulosta hieman. Kova kisa olisi luultavasti nostanut kuntoa vähän ja nyt olisi tuoreemmassa muistissa miten kasia taas pitikään juosta.

Kisapaikalla oli tällä kertaa mukavasti porukkaa. Seurastani Kuivasjärven Aurasta oli paljon osallistujia, koska he olivat viikonloppuna Urheiluopistolla leirillä. Valmistautuminen tuntui menevän jo rutinoituneemmin, olihan tämä jo kolmas kisapäivä tälle vuodelle. Vaihdoin verryttelykamppeet päälle ja aloin keräilemään lämpöjä. Hallissa oli suorastaan kuuma, joten takkia ei tarvinnut verrytellessä. Radalle ei päässyt kuin pikamatkojen starttien välissä, koska kisat olivat jo menossa. Hyödynsin kuntopyöriä ja puikkasin radalle aina kun tilaa tuli. Otin ensimmäiset aukaisuvedot kolme varttia ennen starttia. Aloitin muutamalla noin viidenkymmenen metrin vedolla rentoutta hakien ja pidin pitkähköt palautukset. Näissä on tarkoituksena virittää lihakset valmiiksi nopeaa juoksua varten.

Kysyin aamulla siskoltani, joka on kokenut maileri, vinkkejä kasin verryttelyihin. Kannattaa kuulemma ottaa muutama vähän pitempi hapollinen veto puolisen tuntia ennen starttia. Niinpä juoksin ensin lenkkarit jalassa parin sadan metrin vedon. Kylläpä tuntui askel raskaalta! Pidin aika reilun tauon, join vähän vettä ja vaihdoin piikkarit jalkaan. Toinen veto ei paljoa paremmalta tuntunut ja tässä kohtaa fiilis meinasi päästä vähän laskemaan. Mitenkä tässä saisi parannusta aikaan edelliseen aikaan, kun yksi 200 m ratakierros tuntuu jo näin raskaalta? Päätin, ettei tänne ole tultu huonoa kuntoa murehtimaan ja ottaa kaikki irti kisasta. Jatkoin verryttelyä ja oman startin lähestyessä hermostuminen kasvoi aika suureksi.

Kokoonnuimme vähitellen lähtöpaikalle. Jotkut kyselivät, että mitä vauhtia meinaan lähteä matkaan. Minulle 2’20 olisi jo todella hyvä juoksu. Muut olivat mielestäni reilusti nopeampia, aina mahdollisista 2'00 alittajista sinne 2'15 asti. Heistä olisi otettava kaikki mahdollinen vetoapu niin pitkään kuin jaksaa. Lopulta lähettäjä kutsui meidät viivalle ja hoin mielessäni että juokse lujaa, juokse lujaa, juokse lujaa. Lähtökomentoja odotellessa jännitys ja paniikki kasvoi. Sekunnit tuntuivat tosi pitkiltä.

Lopulta lähtölaukaus vapauttaa. Ryntään villisti kohti ensimmäistä kaarretta. Juoksen niin lujaa kuin pystyn. Kärki on karkaamassa, mutta pysyn toisen ryhmän perällä vauhdissa. Löydän paikkani jonosta ja rimpuilen ensimmäisen kierroksen hakien rytmiä. Alan miettiä, voisinkohan ohittaa pari edessä menevää juoksijaa. Tajuan että voimia on reservissä. Nyt ei säästellä. Ohitan yhden juoksijan, mutta en pääse ohi toisesta millään. Palaan sisäradalle, etten joudu juoksemaan kaarteessa kakkosradalla. Veri poreilee suonissa, nyt irtoaa happoja. Haukon henkeä minkä pystyn. Hengästys tuntuu järjettömältä, mahdottomalta. Enää muutama sata metriä jäljellä. Edellä juoksija alkaa päästä irti. Yritän takoa sen minkä pystyn. Porukka kannustaa. Kuulen siskon huutavan: "käsillä käsillä!" Yritän totella ja tehostaa juoksua pumppaamalla käsillä vauhtia. Taistelen hyytymistä vastaan. Viimeinen kierros alkaa, yritä edes! Pusken menemään ja koetan pysyä radalla. Voimat alkaa olla lopussa. Onneksi loppusuora armahtaa. Viimeisen puristuksen aikana jaloista muuttuu luut kumiksi ja jalat venkoilevat alla ihan miten sattuu. Pääsen kuitenkin maaliviivasta yli kaatumatta.

Sijoitus (5.) ja aika (2'21,87) eivät taaskaan kovin mairittelevia olleet, mutta paransin sentään edellisestä kerrasta pari kolme sekuntia. Edelliseen kasin juoksuun verrattuna fiilis oli paljon parempi. Tällä kertaa ei jäänyt hirveästi paukkuja käyttämättä. Mielestäni tässä oli sellaista kasin juoksun vimmaa, minkä vuoksi näitä haluan juosta. Tästä jäi hyvä mieli.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

800 m ja 3000 m Rovaniemellä - juoksu tuntuu mielekkäältä ja hauskalta vaikka kello ei tykkääkään

Edellisviikonlopun pm-halleista innostuneena päätn lähteä tänä viikonloppuna Rovaniemelle talvihalleihin juoksemaan 800 m. Matkustin paikalle jo eilen, koska samalla oli hyvä tilaisuus vierailla siskon luona. Eilen käytiin verkkailemassa hyvin kevyesti ja muuten otettiin lunkisti. Siskoni keksi, että kisan yhteydessä juostaan myös RDS:n talvisarjajuoksua ja ehdotti, että juoksisin 800 m lisäksi myös talvisarjan 3000 m. Aluksi tuntui ihan hullulta ehdotukselta, mutta yön nukuttua homma alkoikin tuntua yhä järkevämmältä. Saisin kahdesta kisasta tosi hyvän treeniviikonlopun. Tänään sitten mentiin kisapaikalle katsomaan miten homma lähtee sujumaan.

Aloitin verryttelyt 45 minuuttia ennen starttia. Hölkkäilin vähän ja otin muutamia avaavia vetoja lenkkarit jalassa. Pienen tauon päästä vielä muutama piikkariveto, jonka jälkeen olikin aika lähteä juoksemaan. Jäin heti alussa porukasta, kun nuorukaiset lähtivät tosi sähäkästi liikkeelle. No, eipä siinä muuta kuin yritin pitää vauhtia yllä. Vähän meni puurtamiseksi ja aikakin painui lopulta 2'24,01. Maalissa olin viimeisenä, mutta yhden juoksijan keskeytettyä sijoituin kolmanneksi.

Kisan jälkeen oli tunteroinen aikaa palautua. Mutustelin yhden banaanin ja hörpin vähän vettä. Hölkkäilin ja otin muutaman avaavan vedon. Kaikki tuntui ihan hyvältä. Lähdettiin mättämään rataa ympäri uudestaan. Olin koko kisan ajan kakkosena. Kärkimiehen mukaan en uskaltanut lähteä, kun vauhtia tuntui olevan jo tarpeeksi asti. Ilmeisesti sain juostua kohtuu tasaisen juoksun ja ajaksi tuli 10'24,78.

Koko ajan siis tulee noin 10 % heikompaa tulosta kuin normaalisti. Vaikka treenimäärä on tippunut alle puoleen normaalista, ei tulostaso tuon enempää kuitenkaan ole romahtanut. Pääasia on kuitenkin, että juoksu tuntuu mielekkäältä ja hauskalta vaikka kello ei nyt niin tykkääkään.