sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Loppukevään tiivis kisaohjelma


Kevät on saapunut viimein tänne Ouluunkin ja olen saanut bongailla lenkkien lomassa ensimmäisiä muuttolintujakin. Keltasirkkujen, rastaiden ja viherpeippojen aloittama kesän lähtölaskenta on saanut jatkoa kuovien ja joutsenten tutuista äänistä. Enää ei tarvitse juosta pimeässä aamuin illoin ja shortsejakin olen saanut käyttää jo muutaman kerran. Ikävänä puolena Oulun keväässä on runsas katupöly ja muutenkin huono ilmanlaatu, joka tuntuu kevät keväältä vaikuttavan voimakkaammin. Nenä vuotaa, päätä särkee ja kurkkua korventaa. Onneksi ilmatieteen laitos on luvannut, että saisimme hieman sadetta illan mittaan.

Aikuisurheilun SM-kisoista ja Kaiken kansan vitosesta selvittyäni olen alkanut laatia loppukevään ohjelmaa ja se onkin varsin kilpailuntäyteinen. Ensi viikonloppuna juostaan Kempeleen Sarkkirannassa piirinmestaruusmaastot. Tuleekin varsin mielenkiintoinen kisa, kun kierretään urheilukeskuksen ympärille rakennettua kilometrin mittaista reittiä neljä kierrosta. Omasta mielestäni neljään kilometriin lyhennetty kisamatka on tervetullut uudistus ja saadaan juosta brutaali ja terävä kamppailu tienoon maastomestaruudesta.

Seuraavaksi suuntana on Aikuisurheiluliiton SM-maastot Janakkalassa. Mikäli olisin huippukunnossa, juoksisin varmasti seuraavan päivän yleisen sarjan kisassa 12 km. Se ei kuitenkaan tunnu tänä keväänä realistiselta vaihtoehdolta, kun kymmenen kilometrin taittaminen on kestänyt yli 37 minuuttia ja puolikkaallakaan en päässyt enää B-luokan tulokseen. Luvassa on kuitenkin mielenkiintoinen kisa uudella paikkakunnalla ja oikein mukava päästä nauttimaan aina mukavasta SAUL SM-kisojen tunnelmasta.

Lyhyen maastokisakauden jälkeen suuntana on taas Kempele, jossa aion osallistua muistaakseni pari vuotta sitten lanseerattuun Baanaruniin. Kisa ei ole tähän asti mahtunut tiiviiseen kisaohjelmaani, mutta nyt kun ei välttämättä ole mahdollisuuksia yrittää kovaa tulosta Kalevan kisoja ajatellen, voin kisata normaalia tiiviimmin. Jännää päästä tykittelemään harvinaisempi lyhyt maantiematka.

Terwa on sellainen tapahtuma, johon osallistuminen on itselleni aika selviö. Olisi järjetöntä jättää välistä näin hyvä kilpailu, joka järjestetään käytännössä omalla takapihalla. Reitti on nopea ja tuttu, joten siitä saa hyvää vertailukohtaa eri vuosien kuntotasoon. Mukana on ollut kovia menijöitä joka vuosi, joten kirittäjiä omaan parhaaseen mahdolliseen tulokseen varmaankin riittää tälläkin kertaa.

Toukokuun loppuun mahtuu vielä yksi ratakymppi Kempeleessä. Tämä tuntuu minusta loppukevään päätavoitteelta - onhan 10 000 metrin ratajuoksu minulle rakkain kilpailumuoto. Uutuutena kisassa on mukana myös 1000 metrin matka, joka kiinnostaa kyllä jollain tavalla. Pitääpä tarkkailla, millaista aikataulua päivälle suunnitellaan, josko mahdollisuus tuplaukseen tulisi kysymykseen.

Näin tiivis kisaohjelma, jossa kiinnitän lappua rintaan joka viikonloppu, pakottaa mukauttamaan treeniä normaalia keveämmäksi. Kisat saavat toimia kovina harjoituksina ja niiden väli taitaa kulua lähinnä palautellen. Tarkoitus on juosta runsaasti palauttavaa, johon pitää koittaa tsempata. Tämän kevään osalta juuri säännöllisyys on ollut kaikista heikointa omassa harjoittelussani ja täytyy pitää huolta, että töissä käynnin vastapainoksi muistan käydä pitämässä huolta myös fyysisestä kunnosta. Jokunen lyhyt nopeus / maksimikestävyystreeni voisi maustaa sopivasti menoa, mikäli olo tuntuu kisojen välissä riittävän palautuneelta. Niissä täytyy ottaa tavoitteeksi nimenomaan hyvä ja terävä vauhti, eikä niistä kannata yrittää saada mitään varsinaista kuormitusta. Eiköhän näillä eväillä synny hyvää jälkeä kevään mittaan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kaiken kansan vitonen Vantaalla

Päätin juosta tänään vielä viiden kilometrin maantiekisan,  joka järjestettiin SM maantien yhteydessä.  Jalat olivat kamalan tuntuiset ennen kisaa. Kipuja ei ollut, mutta jalat tuntuivat tonnin painoisilta. Verryttelin pitemmän kaavan kautta ja juoksin koko kisareitin ennen lähtöä. Muutama aukkari kertoi, että ruuti on märkää. Siinä lähtöviivalla mietin, että mitähän tästäkin tulee ja oliko pakko?

Jännästi se vain lähtölaukaus antoi uusia voimia ja lähdettiin kirmaamaan reitille yllättävän lujaa. Sain aika nopeasti rytmistä kiinni ja hengityksen toimimaan. Valitettavasti jäin hyvästä porukasta sen verran kauas, etten uskaltanut kovasta kyydistä spurtata heitä kiinni. Olisi varmaan pitänyt, sillä he juoksivat pitkään samaa vauhtia kuin minä, parikymmentä metriä edellä.

Lopulta yksi juoksija alkoi tippua siitä porukasta ja sain hänet kiinni. Ehdotin vuorovetoja, mutta kaveri sanoi, että anna mennä. Niinpä yritin kelata pientä vauhdinnostoa yksin. Loppumatkalla en muita juoksijoita enää nähnyt. Viimeinen kilometri oli kyllä aikamoista raastoa.

Tulin maaliin ja kuulutettiin ihan kelpo aikaa. Tuuletin siinä ihan innoissani ja olin tyytyväinen juoksuun. Tarkistin sitten livetuloksista, niin ilmeisesti kuulemani aika olikin 4,9 km väliaika. Plääh. Todellinen loppuaika oli 18'00, johon olisin ollut ihan tyytyväinen jos en olisi luullut hetken juosseeni sen paremman ajan. Järjellä ajateltunahan tuo oli kuitenkin hyvä juoksu.

Ehdin myös katsella SM maantiet loppuun ennen kotimatkalle lähtöä. Oli innostavaa meininkiä ja draamaa. Olipa kiva toinen kisapäivä.

SAUL SM puolikas Helsinki Spring Maratonilla

Eilen oli kevään pääkisa Helsinki Spring Maratonin yhteydessä järjestetyllä aikuisurheiluliiton SM puolimaratonilla. Aktia-cupin jälkeen tiesin, että jotain on tehtävä, mikäli meinaan saada kunnon nousuun. Päädyin vähän erikoiseen viimeistelyyn kolmen viimeisen viikon aikana. Päätin nimittäin juosta tosi paljon määrää ja jättää kaikki kovavauhtiset pois. Tunsin, että nopeuspuolella väljyyttä on riittävästi, mutta kestävyyspuollella jaksaminen ei vielä riitä pitkän maantiekisan loppuun saakka. Niinpä juoksin ensimmäisellä viikolla 148 km ja toisella 157 km. Kisaviikolla en paljoa juossut, vaan varmistin palautumiseni viikonlopuksi. Ohjelma tuntui toimivan hyvin ja sain juoksuun haluamaani keveyden tunnetta.

Kisapäivä oli keväinen eikä tuulta ollut kiusaksi asti. Olin hieman höllännyt tavoitevauhtiani ja tuumin, että 1:20 alitus olisi oikein hyvä tulos. Lähtöviivalla oli kova tungos ja liikkeelle lähtiessä melkoista tönimistä. Pystyssä kuitenkin selvittiin ja aika monta selkää sain alkurynnistyksen jälkeen ohittaa, kun porukka pääsi matkavauhtiin. Hain itse helpolta tuntuvaa liitelevää juoksuvauhtia enkä katsonut kelloa koko matkan aikana. Kärjen karattua ei mitään käsitystä omasta sijoituksesta syntynyt. En edes erottanut ketkä ovat mukana SAUL puolikkaalla omasta ikäsarjasta puhumattakaan, kun numerolaput oli vain rinnassa.

Reitti ei tuntunut erityisen helsinkimäiseltä, mutta kevättä näkyi kyllä. Erityistä iloa aiheutti riemukkaasti laulanut kiuru, jonka kuulin molemmilla kierroksilla isolla peltoaukealla. Mainitsin asiasta useammalle kilpakumppanillekin kesken juoksun, mutta eivät kuulemma olleet pistäneet asiaa merkille. Mäkiä reitillä ei ollut nimeksikään, mutta pari tarkasti otettavaa tiukkaa mutkaa löytyi. Näissä oli vielä hiekoitusta talven jäljiltä, joten sai juosta kieli keskellä suuta kaatumisen välttääkseni.

Vauhti tuntui helpolta ensimmäisen kierroksen ajan. Meillä oli hyvä neljän hengen porukka, jossa vetovuoro vaihtui sopivan tiuhaan. Viidennentoista kilometrin kohdalla selvästi alkoi tehdä tiukempaa ja kaverit karkasivat muistaakseni, kun matkaa oli nelisen kilometriä jäljellä. Ehkä pientä pehmeyttä tuotti se, kun arvelin etteivät he ole omassa sarjassani. Yritin juosta rennosti maaliin ja kohtuullisesti vauhti säilyikin. Kaveri huusi viimeisillä kilsoilla, että puristaa pitäisi niin alle 1:20 menee. Se oli henkisesti paha isku, sillä kisan kulun perusteella olin kuvitellut olleeni kovemmassakin vauhdissa. Kelloahan en tosiaan vilkuillut. Yritin silti pitää vauhtia yllä ja maalin lähestyessä kuulin toisten ajoista, että kyllä se alittuu kunhan kierrän urkkakentän ripeästi. Lopulta kello asettui aikaan 1"19'48 ja sijoitus oli oman sarjan kolmas. Jäin kisan nopeimmasta melkein 12 minuuttia. Voinen silti olla tyytyväinen keskivauhdin oltua lähes sama kuin Aktiassa 10 km kisassa.

Kisan jälkeen iski aivan hirveä olo. Tärisin koko ukko ja syöminen teki tosi tiukkaa. Vaatteiden vaihtaminen ei meinannut sujua millään ja koko ajan meinasi krampata. Onneksi sain vedettyä palkkarin ja banaanin väkisin niin olo alkoi kohentua suht nopeasti. Jospa tästä ehtisi palautua ajoissa seuraavaan kisaan.