torstai 31. joulukuuta 2015

Limingan Uudenvuodenjuoksu

Vuoden päätteeksi kävin ensimmäistä kertaa jo perinteeksi asti muodostuneessa Limingan uudenvuodenjuoksussa. Oli oikeastaan jo aikakin. Turhan usein tämä hienosti järjestetty kovatasoinen kisa on jäänyt välistä.

Vireystila ei ollut mitenkään hirveän hyvä ja piti lähteä töistä vähän normaalia aiemmin että ehdin vetää vielä nokoset ennen kisapaikalle lähtöä. Jännittikin aika lailla mutta siitä se sitten pehmeni kun tutut ystävät olivat juttuineen ja vinkeineen paikalla vastaanottamassa. Sen yhteisön merkitystä ei kyllä voi liikaa korostaa.

Lähdettiin liikenteeseen ja mietin että nyt kyllä porukka lähti ylikovaa. Meinasin ihan suorastaan jäädä jalkoihin. Tiesin että kärki varmaan menee omia menojaan mutta kun pitkälti toistakymmentä juoksijaa karkasi välittömästi oletin että selkiä tulee vielä melko monta vastaan kisan edetessä. Pikkuhiljaa saavutinkin juoksijoiden ryhmiä mutta en mitenkään hirveän montaa toiseen kierrokseen mennessä ollut ohittanut.

Olipa kyllä tunnelmallista juosta pimeässä lyhtyjen ja soihtujen valossa ilotulitteiden räiskyessä lakeuksien yllä. Alusta oli pitävä ja reitti selkeä ja hyvä. Eikä tuultakaan ollut riesana.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä pääsin Määtän Janin ohi ja Paukkerin Jarkosta vähän myöhemmin. Sitten joku selkä edessä oli vähän sitkeämmin saavutettava. Matkaa oli vielä reilusti jäljellä joten en halunnut alkaa vielä kovin hötkyilemään. Jossain vaiheessa pääsin kaverista ohi mutta en irti. Tyyppi iskeytyi visusti kantaan kiinni ja viimeiselle kilometrille lähtiessä nykäisi vauhtia tai sitten meikäläinen sammahti. Yritin pysyä mukana mutta kaveri onnistui kuitenkin vetämään ehkä parinkymmenen metrin kaulan kunnes matkaa oli jäljellä enää kolmisensataa metriä.

Jostain sain siinä vaiheessa sitten kaivettua kirivaihteen päälle vaikka hetkeä aiemmin tuntui vielä siltä että ei irtoa ei millään. Ajattelin että tuota etumatkaa en saa millään kiinni mutta sama yrittää, mitä se haittaa jos ei onnistu. Täysin yllättäen pääsinkin kaverista ohi ja maaliin edellä. Taisin olla kymmenenneksi nopein ajalla 36'04,9. Kun ensimmäinen kierros oli vienyt aikaa 18'10 niin toinen kierros oli hiukan nopeampi.

Maalissa kättelin kaveria ja kiitin hyvästä kisasta. Sain kyllä kuulla heti että ei hän ottanut tätä ollenkaan tosissaan vaan juoksi vain harjoituksena. Ilmankos ei loppukirissä ollut hankaluuksia mennä kaverista ohi!

lauantai 26. joulukuuta 2015

Pakkomielteistä joulua

Hesarin juoksublogissa oli joulun alla artikkeli siitä, miten kuntoilu voi riistäytyä pakkomielteiseksi suorittamiseksi jolloin ei pysty rentoutumaan edes joulun pyhinä vaan on karattava juoksulenkeille läheisten vastustuksista huolimatta. Provosoiva kirjoitus herätti monia ajatuksia ja runsasta keskustelua eri puolilla netin juoksuaiheisia keskustelufoorumeita.

Minä puolestani silmäilin jo viime viikolla joulun myötä koittavia ylimääräisiä vapaapäiviä ja harmittelin sitä että treenirytmissä jouluviikolle osuisi kevyt viikko. Tuntui siltä, että runsas palautumiseen käytettävissä oleva aika valuisi hukkaan ilman kunnon treenejä. Juttelin asiasta valmentajan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että aina ei tarvi noudattaa samaa rytmitystä härkäpäisesti vaan vaihtelu on hyvästä. Suunnittelimme tähän jouluvapaille tähän asti tiukimman viikon tämän peruskuntokauden aikana. Voipa olla ettei yhtä kovaa viikkoa ole aiemmin tullut tehtyäkään, vaikka kenties määrällisesti joskus on enemmänkin kilometrejä kertynyt.

Kolmannen perättäisen kovan viikon aloitus tuntui aika helpolta ja tiistaina vetoharjoituksessa kulku oli lennokasta ja voimakasta. Tuntui mahtavalta kun kerrankin homma pysyi kunnolla hanskassa ja kiihtyvästä tahdista huolimatta viimeinenkin veto sujui hyvässä kontrollissa ja tekniikka ei sortunut räpistelemiseen edes loppurutistuksessa. Yöllä ei kovin hyvin uni tullut - ihan normaalia kovan harjoituksen jälkeen. Seuraavana aamuna palautteleva pitempi harjoitus kulki myös hyvin. Työpäivän aikana alkoi kuitenkin väsymys tuntua ja kotimatkalla juostu peruskestävyysharjoitus tuntui aika väkinäiseltä. Yö meni pyöriessä, kai siinä muutama tunti untakin tuli.

Aattopäivän aloitin kevyellä harjoituksella joka venähti pari kilometriä suunniteltua pitemmäksi mokattuani reittisuunnittelun. Päivä kului suurimmaksi osaksi syöden ja leväten. Mietin jo iltapäivän harjoituksen väliin jättämistä mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ja pitempi vauhtileikittely sujuikin yllättävän hyvin. Loppumatkasta oikean jalan pikkuvarpaaseen tuli kivulias rakko mutta sellaista se on. Yöllä uni tuli hyvin - palautuminen oli siis hyvin käynnissä.

Joulupäivän harjoitus oli koko viikon rajuin ja hirvitti lähteä tekemään minulle pitkää 15 kilometrin reippaasta kovaan vauhtiin kiihtyvää harjoitusta valmiiksi vähän väsyneenä. Huoletti myös miten pahasti rakko vaivaisi juoksua. Päivä valkeni paljastaen todella huonot olosuhteet kovan tuulen puhaltaessa märän jäätikkään päällä. Harjoitus sujui kuitenkin kohtuu hyvin ja olosuhteisiin nähden tyydyttävällä vauhdilla. Parasta oli että jaksoin kovan osuuden loppuun asti hyvällä rennolla askeleella. Loppuvaiheessa lenkkiä oli jo jotain lennokkuuden merkkiäkin kun huomasin miten sain jarrutusta pois askeleesta ja vauhti nykäisi välittömästi napsun kovemmaksi.

Vielä pari harjoitusta on jäljellä mutta näyttää siltä että kyllä tästäkin viikosta selviän. Mahdollisuus levätä todella runsaasti auttaa jaksamaan läpi normaalia kovemmasta määrän annostelusta huolimatta. Minulla on siinä mielessä ainutlaatuinen mahdollisuus keskittyä vapaapäivinä treenaamaan että vietän useimmiten aikaa vanhempieni luona ja saan tulla valmiiseen pöytään. Rauhallinen elämäntahti poistaa stressiä ja auttaa rentoutumaan sekä lepäämään. Palautuminen on siis normaalia parempaa.

Mitä pakkomielteiseen ja liian runsaaseen harjoitteluun tulee - mietin joskus sitä miksi se on juuri ulkoilu ja liikunta jossa ajatellaan että nyt menee överiksi? Eikö joskus olisi syytä höllätä kotiaskareista tai työkuormasta jos mitenkään vain mahdollista? Olisiko kuitenkin parempi mennä nukkumaan tuntia aiemmin kuin valvoa telkkarin tai pelien ääressä? Yksin elävänä minun on tietysti helppo huudella kun velvoitteita on vähemmän kuin perheellisillä. Toisaalta kenen tahansa tavoitteellisesti harjoittelevan ohjelmaan kuuluu selvä kovempien ja kevyempien jaksojen rytmitys. Samoin myös kevyemmät harjoitukset ovat osa rutiinia. Levosta ja ravinnosta täytyy myös pitää huolta. Ei sitä kehity jos päivästä toiseen vetää yhä kovempaa rääkkiä ja samaan aikaan laiminlyö palautumista.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Iin yrityksen testijuoksu 3/2015...2016

Seuraava osakilpailu olikin jo tänään koska kilpailua ei haluta järjestää keskellä joulun pyhiä. Aika raa'alta tuntui lähteä Iihin ajelemaan kun jo aamulenkillä tuntui kroppa aika väsyneeltä. Toissaviikolla juostun tuhannen metrin kisan (2'53,9) jälkeen olen treenannut aika lujaa. Siihen kun vielä yhdistää töissäkäynnin ja treenien aikataulujen aiheuttamat logistiset ongelmat niin kiirettä on pitänyt että olen ehtinyt mm. pestä pyykkiä ja nukkua tarpeeksi.

Osallistujia oli taas hienosti ja luvassa oli hyvää kisailua mm. revanssia viimekertaisesta väännöstä Juha-Matin kanssa. Samuli Huusko oli paikalla ja pitkästä aikaa myös Jani Määttä. Markku myös paikalla mutta tällä kertaa jänistämässä Limingan väkeä 36' aikaan. Samuli kyseli että meinaanko uskaltautua tuohon porukkaan mutta itse olin ajatellut että juoksisin hieman tuota lujempaa.

Lähdössä jäin hieman pussiin ja Juha-Matti lähti latomaan muiden edellä. Minä lähdin perään heti kun lähtöruuhkasta pääsin irtaantumaan. Sain kärjen kiinni tasaisella vedolla ja menin heti ohi kärkipaikalle. Ajattelin että nyt pidän vauhtia sen verran lujana että Juha-Matti tippuisi matkasta.

Parin kilometrin jälkeen alkoi kuitenkin olla vaikeuksia ja vauhti alkoi väkisellä tippumaan. Siinä ensin Samuli meni ohi ja kohta Juha-Matti muiden niittomiesten kanssa. Limingan kilpakumppanit koittasivat tsempata meikäläistä mutta en vain pystynyt lähtemään seuraamaan samaa tahtia. Mietiskelin että kohta sitä porukkaa lappaa lisää ohi. Mieli mustui yhä enemmän ja enemmän.

Kääntöpaikalla pääsin näkemään että Arto Hiltula ja Jarkko Paukkeri tulivat ehkä sadan tai parinsadan metrin päässä. Olin aivan varma että kohta jätkät menee ohi ja mietin että ihan oikein, ei tällaisella juoksulla ansaitse edes viidettä sijaa kisassa. Yritin kuitenkin juosta sen mitä pystyin mutta kyllähän se vauhti hiipui koko ajan hitaasti kunnes tuntui että mennäänkö tässä enää ollenkaan eteenpäin. Jostain syystä vain muita ei alkanut näkymään ja sain löntystellä maaliin viitossijalla.

Olihan surkea juoksu, mutta näitä sattuu. Liian raju aloitus kisassa kostautui nyt todella karulla tavalla. Vaikka sitä miten ajattelee että uskalsinko nyt juosta tarpeeksi lujaa alusta lähtien niin välillä taas saa hyvän opetuksen siitä mitä tapahtuu kun alkuvauhti on kuntotasoon nähden liian kova.

Kisan jälkeen oli ohjelmassa kunnon kuntopiirit kuntosalilla mutta meinattuani lähes nukahtaa rattiin Ouluun päin ajellessa ajelinkin vain kotiin jossa tein lyhyehkön enimmäkseen liikkuvuuteen keskittyvän harjoituksen, söin mahan täyteen ja menin sohvalle nukkumaan pariksi tunniksi.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Iin yrityksen testijuoksu 2/2015...2016

Maa oli valkeana kun aamulla vääntäydyin pienelle kisaan valmistavalle verkkalenkille. Pientä liukkauttakin oli loppumatkasta joten kisakassiin tuli mukaan myös nastalenkkarit. Lunta tuli vain lisää kun ajelin vanhempieni luo aamupalalle Kaakkuriin josta lähdettiin yhdessä kisapaikalle. Kisapaikalla oli kuitenkin lähestulkoon ihanteelliset talvijuoksuolosuhteet. Pari astetta pakkasta, lähes tuuleton keli ja pieni pehmentävä lumikerros joka ei ollut tamppautunut liukkaaksi. Nastarit jäivät siis laukun pohjalle kuitenkin.

Lähtökomennosta läksittiin aika lujaa liikenteeseen ja meinasin oikeastaan jäädä suorastaan jalkoihin alkukiihdytyksessä. Markku karkasi jo tässä vaiheessa sellaista kyytiä että enpä tuota uskaltanut lähteä haastamaan. Ei sillä että kukaan muukaan olisi lähtenyt siihen ralliin. Meikäläisen paikka löytyi kakkosryhmän kärjestä ja perässä kuulosti olevan ainakin pari juoksijaa. Armottomasti sieltä hiillostettiin mutta ei ollut vetohommiin letkan kärkeen haluja.

Yritin hivuttaa vauhtia vähän kovemmaksi, mutta todennäköisesti siinä kolmannen ja neljännen kilometrin pienien nousujen aikana korkeintaan sain pidettyä vauhtia tasaisena. Kyllähän siinä oma hommansa oli koittaa latoa ettei vauhti pääse hyytymään. Kääntöpaikalla pääsin näkemään ketä siellä takana tulee: Juha-Matti ja Samuli. Ei noita kavereita hevin pudoteta kyydistä.

Käännyin tahallaan sen verran hitaasti että en päädy etummaiseksi. Kärkipaikan otti Juha-Matti joka vetikin välittömästi vauhtia kovemmaksi. Siinä kohtaa piti kaivaa rohkeutta lähteä perään vaikka tuntui että olisi se aiempikin kyyti riittänyt. Samulilla teki vissiin hallaa tuo kääntymisen aiheuttama rytminvaihdos yhdistettynä nykäisyyn. Joka tapauksessa alkoi näyttää että kakkossija ratkaistaan minun ja Juha-Matin kesken.

Olin siinä Juha-Matin takana vajaan kilometrin ajan ja sain siinä sen verran voimia kerättyä että meno alkoi tuntua taas rennommalta joten ohitin ja yritin pikkuisen vielä kiriäkin vauhtia että ei tarvi loppukirissä selvitellä sijoituksia. Omat nykäisy-yritykset jäivät varmaan enemmänkin sinne tunnetasolle mutta vauhti ei sakannutkaan. Juha-Matti vaan ei suostunut putoamaan kyydistä millään.

Mietin siinä että voisiko tästä millään verukkeella höllätä ettei tarvitsisi kärsiä enempää. Kilpajuoksussa meikäläisen ehkä pahin vastustaja on juuri tuo kivun pelko. Kenellekään juoksijalle häviäminen ei ota päähän yhtä paljon kuin näille tunteille ja ajatuksille kärsitty tappio.

Näissä mietteissä ehkä seitsemännen kilometrin loppupuolella takaa kuului pari sen kuuloista korskahdusta että tuumin olevan hetki lyödä löylyä. Tuosta en mitään räjähtävää vauhdinnostoa pystynyt tekemään mutta koitin hilata vauhtia raaemmaksi maalin lähestyessä. Viimeisen kilometritolpan kohdalla tajusin että tästä pystyy vielä kirimään lisää ihan reilustikin ja pistin toimeksi. Enää muutama surkea minuutti jäljellä. Juha-Matin jalkojen ja hengityksen ääni katosivat takaa ja minä juoksin vauhtia yhä voimien mukaan kirien maaliin ajassa 35'46. Eroa oli loppujenlopuksi vain 12 sekuntia eli vajaa 50 metriä joten kirin ylläpito kannatti.

Loppumatkasta hymyilytti kun kisan voittanut Nikkasen Markku tuli vastaan ja oli lähtenyt jo toiselle kierrokselle. Alle 34' juostun kympin jälkeen vielä toinen heti perään alle 40'.

torstai 5. marraskuuta 2015

Peruskestävyysharjoittelua

Olen aloittanut peruskuntokauden melkoisella rytinällä. Juoksen nyt rytmityksellä jossa kahta kovaa viikkoa seuraa aina yksi kevyt viikko. Tämä viikko on se toinen kova viikko. Viimeisen kymmenen päivän aikana juoksua on kertynyt parisataa kilometriä ja alkaahan tuo kieltämättä tuntua. Yhä useampana päivänä aamulenkin ja työpäivän jälkeen juoksen iltapäivälenkin, syön päivällisen, otan nokoset, syön iltapalan ja nukun aamuun asti. Näin ehdin palautua sen verran hyvin että viikossa mahtuu tekemään kaksi kovavauhtista harjoitusta ja yhden pitkän. Kovien harjoitusten yhteydessä on aina alkuverryttelyn aikana koordinaatioita ja välittömästi juoksun jälkeen on aina kuntopiiri tai punttitreeni. Jakauma kovien viikon aikana on suurinpiirtein 15 % kovavauhtista juoksua, 35 % peruskestävyysjuoksua lähellä aerobista kynnystä ja loput 50 % kevyttä juoksua.

Tänään oli tarkoitus käydä virkistävänä kokeiluna juoksemassa Ouluhallilla tonnivitosen kisa. Jo aamulla olo tuntui kuitenkin hyvin väsyneeltä eikä olo juuri kohentunut lounaaseen mennessä joten päätin jättää kisailut sikseen. Kisa olisi ylimääräisen rasituksen lisäksi myös vienyt seuraavan yön unet. Tokihan tämä saa miettimään että tuleeko tässä nössöiltyä liikaa kun kesken kaiken raakkaan ohjelmaa kevyemmäksi. Mielestäni tässä tilanteessa oli kuitenkin parempi nöyrtyä ja niellä ylpeyteni. Olin laatinut tälle viikolle tämän hetken kunnolle hiukan liian vaativan ohjelman.

Juoksin alkuperäisen suunnitelman sijaan sitten lisää peruskestävyysjuoksua ja kotimatkalla huomasin että tie oli paikoin liukas. Nyt pitää olla tosi tarkkana että ei pääse uusiutumaan toissa kauden plantaarifaskiitti.

Tulevalla viikolla pääsenkin sitten vähän keventelemään. Harjoitusmäärä tippuu ja korvaan osan juoksulenkeistä palauttavalla vesiliikunnalla ja pyöräilyllä. Olen myös suunnitellut siihen jotain sosiaalista kanssakäymistä jota näillä kovilla viikoilla en kyllä jaksa juuri yhtään.

Toisaalta kaiken raskaan treenin ja väsymyksen keskellä on ollut mahtavaa huomata että askel alkaa rullata yhä paremmin ja kovavauhtiset treenit ovat sujuneet kuitenkin vähintään yhtä hyvin tai paremmin kuin kilpailukauden loppuvaiheessa.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Iin yrityksen testijuoksu 1/2015...2016

Pari viikkoa peruskuntotreeniä takana ja tämän viikon tuli olla kolmas ja kevyt viikko. Juuri sopivasti osui lauantaille ensimmäinen testijuoksu Iin yrityksen mainiosta talvijuoksusarjasta. Aivan liian harvoin tulee tuolla käytyä siihen nähden miten mahtava tapahtuma on kyseessä. Sitä voi kyllä lämpimästi suositella kaikille alueen juoksun harrastajille ja miksei kauempaakin tuleville.

Hölkkäsin alkuun 4 kilometriä Jounin ja Markun kanssa. Sitten tein parit koordinaatiot ja kiihdytykset. Oli sen verran kolea ilma että en enää tarjennut juosta hihattomassa paidassa vaan piti laittaa pitkähihaista alle. Shortseissa oli kuitenkin aivan hyvä.

Matkaan lähdettiin siten että reittiennätystä jahtaamaan lähtenyt Vattulaisen Arttu pinkoi meitä karkuun ja Jouni lähti seuraamaan. Minä ja Markku jäätiin kakkosryhmäksi nakuttelemaan. Ensimmäisen kilometrin jälkeen Jouni antoi periksi Artun huimasta vauhdista. Minä yritin vähän tempoa mutta lopulta kolmannella kilometrillä Markku alkoi tehdä kaulaa.

Kääntöpaikalla kuulin että minun aika oli 17'40 mikä on tietty ihan kohtalaista vauhtia kun edellinen 5000 m ratakisa vei 17'25. Kuudennella kilometrillä sain jo jonkunlaista kympin kisaan soveltuvaa hurmostakin päälle. Jotenkin pääsin tietynlaisesta velttoudesta yli ja pystyin menemään sinne epämukavuusalueelle. Vaikka muita ei ollut kisan kannalta lähettyvillä niin edestakaisella reitillä juostavana juuri tuossa kuudennen ja seitsemännen kilometrin kohdalla vastaan tuli paljon tuttuja ja tuntemattomia juoksijoita joilta sain voimaa vääntää.

Viimeisellä kilsalla koitin puristaa mutta lopulta maalisuorallakin vielä irtosi ihan selkeä nosto joten aikaisemminkin olisi voinut aloittaa. Omassa kellossa aika 35'22 josta matemaattisemmat lukijat ovatkin jo päätelleet että kisa tuli juostua hyvin tasavauhtisesti ja tiukentuva tuntuma johtui vain matkalla kertyneestä rasituksesta. Se on kuitenkin ihan hyvän tuntoinen tulos tähän palaan ja muistuupa mieleen että edellinen juoksu täällä taisi viedä minulta noin 43'. Se oli elämäni ensimmäinen juoksukisa aikanaan kaudella 2008.

Verryttelin loppuun vielä nelisen kilometriä kavereiden ja vähän uusienkin tuttujen kanssa höpötellen. Lopuksi ajelin Ouluun kuntosalille jossa sain aikaiseksi vain pikkuisen surkeaa nyhjäystä punttien parissa. Saunan, päivällisen ja nokkaunien jälkeen paikat onkin ihanan kipeät. Piti nousta laittamaan pyykkejä ja se tuntui kyllä vaativan paljon kovempaa puristusta mitä nuo viimeiset kilometrit.

torstai 1. lokakuuta 2015

Kausi vaihtuu

Kausi 2015 on päättynyt. Kausi 2015 on päättynyt. Kausi 2016 alkaa. Kausi 2016 alkaa. Kausi 2015 on päättynyt...

Kauden 2015 tavoitteena oli ensimmäistä kertaa nostaa tasoa niin paljon, että pystyisin juoksemaan Kalevan kisojen tulosrajan 10 000 metrin juoksuun. Ajattelin, että edelliskauden 33'37 ennätyksestä olisi mahdollisuudet parantaa vaadittavaan 32'10 alitukseen. Kaiken lisäksi kauden mittaan selvisi että 33' alitus olisi riittänyt osallistumiseen, joten eihän tuo aivan täyttä haihattelua ollut.

Talviharjoittelu nosti mukavasti peruskuntoa, mutta jo hallikaudella alkoi tulla ensimmäisiä huonoja merkkejä. Keskimatkat eivät irronneet sellaista vauhtia että olisi lupa odotella tulosparannusta pitemmilläkään matkoilla. Lankesin siinä sitten harjoitussuunnitelman rukkaamiseen kesken kaiken ja yritin parantaa keskimatkojen tulosta keventelyillä ja kovilla vedoilla. Tuloksena oli sekunnin ennätysparannus 1500 metrillä aikuisurheilun SM-halleissa.

Kevään mittaan huonosti menneet tasavauhtiset kovat saivat päässä jyskyttämään ajatuksen että ei tämä nyt onnistu. SM-maantien 1:16'21 puolimaratonaika hyytyvänä juoksuna antoi kuitenkin uusia toiveita koska ajattelin, että paremmalla vauhdinjaolla olisin pystynyt parempaan aikaan. SM-maastojen pitkä matka jäi mieleen lämpimänä muistona raastamisesta pitkin Imatran kankaita.

Ensimmäiset kymmenen kilometrin kisat kevään lopuilla 34' tienoille alkoivat sinetöidä tilannetta. En ehtisi nostamaan tasoa kesän mittaan paria minuuttia. Kisa toisensa jälkeen tuotti pettymyksiä lukuunottamatta yhtä 800 metrin kisaa jossa roima ennätysparannus päälle 2'20 ajoista 2'12 tienoille. Rämpiminen jatkui aina elokuuhun asti jolloin juoksin jo 5000 metrilläkin enää 17'25.

Mitä sitten tuleva kausi tuo tullessaan? Pystynkö kääntämään kunnon takaisin nousuun? Tuoko taustajoukkojen vahvistus valmennusosastolla lisää vauhtia juoksuun? Onnistunko välttämään rasitusvammat ja ylilyönnit harjoittelussa? Hyppää mukaan niin otetaan selvää.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kiiminki-½maraton

Valmistautuminen kauden päätöskisaan on mennyt aivan hyvin viimeisiin päiviin asti. Ihan loppuvaiheessa ylimääräisiä sydämentykytyksiä on aiheuttanut yllättäin kipeytynyt oikean jalan kakkosvarpaan kynsi. Se on irronnut monta kertaa ja on aika karmeassa kunnossa. Tällaisen seuraksena kynsi alkaa helposti kasvamaan sisäänpäin ja aiheuttaa kipua varpaassa. Toistaiseksi tuo kipu on ollut ihan siedettävissä rajoissa ja kyllä minä juoksemaan jalalla pystyn. Ei se hyvältä silti tunnu. Pienoisena helpotuksena olen kastanut varpaan perusvoiteeseen ja käärinyt sen elmukelmuun jolloin kynsi pehmenee. Joustava kynsi ei paina yhtä pahasti pehmytkudoksiin ja kipu helpottuu. Tällä mallilla kannattaa tosin pitää huolta, että jalka tulee välillä pestyäkin huolellisesti.

Kisa-aamuna varvas ei enää juuri vaivannut. Läksittiin vanhempieni kanssa tapahtumapaikalle. Siellä normikuviot ja liikkeelle. Lähdin juoksemaan rentoa vauhtia ja Ismo sekä Jani karkasivat heti kauas. Sen lisäksi edessä oli vielä kolme juoksijaa. Jonkun kilometrin päästä juoksin kiinni tuon ryhmän jotta pääsen vähän tuulensuojaan. Ajattelin ensin että jäisin siihen hetkeksi lepäilemään, mutta näin että porukan kärjessä oli naisjuoksija niin enhän minä voinut siinä jäädä peesailemaan vaan juoksin porukan etummaiseksi. Siinä sitten rentoa vauhtia eteenpäin.

Näin miten Janin ja Ismon selät eivät siinä vaiheessa vielä juuri loitontuneet. Oma vauhtini oli sellaista että tuumin vähintään toisen heistä vielä siitä vauhdista löysäävän. Näin aloinkin vähitellen saavuttaa Jania ja ohitin ensimmäisen kierroksen jälkeisellä juomapaikalla. Siinä tuli aika suora ohitus, eikä Jani tainnut yrittääkään jäädä peesiin vaan otti juomaa.

Ismoa ei kuitenkaan enää  näkynyt missään. Jäin nakuttelemaan rennolta tuntuvaa vauhtia ja kun oli jotain kuusi kilometriä jäljellä joku huusi että minuutti kaulaa, vielä voi juosta kiinni. No ei se kyllä millään onnistuisi ellei Ismo hyytyisi toden teolla loppukilometreillä. Näin Ismon hyvävoimaisena juoksemassa vastaan reitin kohdassa jonka jälkeen tehdään täyskäännös ja juostaan takaisin. Tuon neulansilmän jälkeen Jani varoitti että perässä tulee joku tyyppi ja lujaa.

Yritin pitää vauhtia yllä mutta sieltähän se kaveri lopulta tuli iskuetäisyydelle. Matkaa oli jäljellä ehkä noin kolme kilometriä. Yritin vähän nostaa vauhtia, mutta turhaan. Viimeisellä kilometrillä yritin pitkää kiriä mutta kaveri paahtoi ohi ja minä yritin vähän aikaa rimpuilla peesissä. Pari kertaa vielä yritin repiä eroa kiinni ihan tosissaan, mutta ei vain voimat riittänyt ja tulin maaliin kuusi sekuntia jäljessä ajassa 1:19'49.

Eipä tämä kauden päätöskisakaan mitään hyvää tulosta suonut, mutta kisa oli hauska tappiosta huolimatta. Juoksun aikana kipeä varvas ei tuntunut yhtään, mutta nyt jälkeenpäin pistää vähän nilkuttamaan. Näin ylimenokauden ensimmäisiä askareita on hoitaa tuo pikkuvamma pois alta.

lauantai 29. elokuuta 2015

49. Oulun juoksu 10 km

Tällä kertaa olin jo valmiiksi päättänyt lähteväni vähän tavanomaista rennommalla asenteella kisaan ja saavani tästä juoksusta hyvän harjoituksen. Tein aikataulun jossa nostaisin vauhtia joka kolmannen kilometrin kohdalla ja viimeinen kilometri sopivasti ahdistaen. Ajattelin että noinkohan tuo paukun kuuluessa onnistuu pitää pää kylmänä. Tunsin kyllä vähän selitteleväni kun kerroin kaikille kysyttäessä että tarkoitus on juosta harjoitusjuoksu. Ei sitä varmaan kukaan olisi halunnut kuulla ja vähän hävettikin, mutta täytyyhän sitä rehellisesti vastata kun kysytään. Oli kuitenkin mukava jutella kaikkien tuttujen kanssa ja kun itsellä ei ollut nyt kilpailullista tavoitetta johon keskittyä niin tulikin paljon enemmän elettyä muiden fiilisten mukana.

Paukusta jäin aika taakse. Oikeastaan yllättävänkin taakse, mutta jatkoin kuitenkin rennolta tuntuvaa lätkyttelyä. Alun ryysiksessä tuli kuitenkin juostua sellaista 3'37 / km tahtia joten mietin että noinkohan näin usea kuitenkaan pystyy tätä tahtia maaliin saakka vetämään. Hietasaaren suoralla alkoi vastatuulipätkä ja vauhti putosi mullakin sen verran että kolmosen splitiksi tuli 11'12.

Olipa mukava painaista vähän kaasua kun huomasin että välittömästi aloin saavuttaa edellä menijöitä. Juoksin vielä kuitenkin kohtuu varovasti että riittäisi voimia nostaa vauhtia vielä kaksi kertaa ennen maalia. Kovin kova se vauhdinnosto ei ollut kun seuraavat kolme kilometriä vei kuitenkin 11'04. Taisi muidenkin vauhtia jonkun verran vastatuuli verottaa.

Tuiraan päästyä oli taas aika painaista vähän kaasua ja ohitin aika monta selkää välillä 6...9 km. Odotin että kyllä varmaan joku lähtee peesiin mutta sen verran sitä vauhtieroa kuitenkin oli etten ainakaan huomannut muiden kuin Kuokkasen Jessen yrittäneen lähteä mukaan. Ohitin Jessen siinä patosillan paikkeilla ja Jesse tuli vielä uudestaan minun ohi vähäksi aikaa. En siinä sen kummemmin rimpuillut vaan pidin oman vauhtini ja kohta menin taas edelle. Kolmas osuus vei aikaa 10'47.

Sopivasti viimeiselle kilometrille alkoi näkyä Hansi Kitin selkä. Sain siitä vähän tsemppiä puristaa viimeiselle kilometrille vielä pienen vauhdin noston ja Raatin stadionilla viimeiset kaksisataa metriä loppukiriä. Viimeinen kilometri vei aikaa 3'27 ja loppuaika 36'33 sekä sijoitus viides.

Ihan mukavat fiilikset tästä juoksusta jäi, vaikka koinkin olevani hieman petturi kun en juossutkaan kova tulos tai sijoitus mielessä. Vauhdin nosto onnistui kuitenkin ihan ok vaikka olisihan se tossu saanut nopeamminkin liikkua. Varmaan meikäläiseltä aika harvinainen vauhdinjako tällainen kiihtyvä. Mulle tuli sijoitus yllätyksenä, sen verran paljon porukkaa rynni alussa edelle. Tällä taktiikalla en kyllä pysty ollenkaan seuraamaan kilpailun etenemistä, kyllä siihen täytyisi pysyä alusta lähtien kärkiporukan mukana.

lauantai 15. elokuuta 2015

Manjana, manjana!

Noora Toivo kirjoittaa blogissaan motivaatiomontusta: http://nooratoivo.fi/2015/08/motivaatio-ongelmat/

Pitkin kautta ja etenkin tässä kauden lopussa on ollut hyvin samanlaiset tuntemukset. Jossain vaiheessa kevättä ja alkukesää kun huomasin, ettei tällä kaudella tule toivomaani tulosta alkoi mielessä pyöriä ajatukset tulevasta kaudesta. Haluttaa aloittaa alusta ja tehdä asiat kunnolla. On ollut tosi vaikea yrittää puristaa harjoituksia siltä tasolta missä nyt olen ja tehdä parastani tämän kauden puitteissa.

Sitten kun lokakuu koittaa alan treenaamaan! Sitten kun peruskuntokausi alkaa teen kunnon pohjat! Sitten kun ensi kevät koittaa teen järkevästi töitä ja laadukkaita treenejä! Sitten kun seuraava kilpailukausi koittaa juoksen kilpailut tosissaan!

Kymmenen vuotta sitten ajattelin hyvin samalla tavalla, mutta tilanne oli vähän toinen. En ollut vielä löytänyt juoksuharrastusta. Olin ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Aina silloin tällöin mielessä pyöri että pitäisi tehdä elämäntapamuutos. Heti huomenna. Tai oikeastaan ensi kuussa, tai oikeastaan vielä paremmin uuden vuoden lupauksena.

Todellisuudessa uusi suunta löytyi kun eräänä päivänä päätinkin lähteä kävelylle. Mitä jos jättäisinkin tänään ylimääräiset lämpimät voileivät pois kun ei oikeasti ole nälkä? Nuo pienet valinnat ja muutokset jotka tein yksi kerrallaan juuri siinä hetkessä kasaantuivat päivien ja kuukausien mittaan niin isoksi massaksi että näytti siltä kuin olisin tehnyt valtavan elämäntapamuutoksen. Sama temppu on tietysti toistettava joka ikinen päivä.

Ei ole mitään syytä odotella tulevaa harjoitus- ja kilpailukautta ennen kuin alan tehdä tarvittavia muutoksia. Nyt on parhaat mahdolliset olosuhteet tehdä hyviä harjoituksia ja juosta vielä pari maantiekisaa. Jokaisen peruslenkin ja kehonhuollonkin voi tehdä vielä vähän paremmin mitä aiemmin. Suuria muutoksia ei tehdä välttämättä kertarysäyksenä vaan vähän kerrallaan aiemmin saavutettuihin jalansijoihin tukeutuen.

tiistai 11. elokuuta 2015

Mikkelin Kilpa-Veikkojen avoin aluekilpailu 4 ja 5000 m

Ajelin kentälle jo hyvissä ajoin ja löysin kilpailukanslian helposti. Kauaa ei tarvinnut etsiskellä myöskään Nisosen Anttia jonka tiesin osallistuvan kisaan. Oli oikein hauska tutustua tähän juoksutaiteilijaan.

Jalat olivat taas vaihteeksi oikein hyvän tuntoiset. Olin ottanut kisaa edeltävät päivät vielä vähän kevyemmin mitä ennen edellistä kisaa. Nyt ei verryttelyssäkään tuntunut jalat painavilta joten ajattelin että on hyvät mahdollisuudet lähteä juoksemaan sellaista 3'20 / km tahtia ja ehkä vähän kiristääkin loppua kohden.

Meidät kutsuttiin viivalle yllättäen vähän etuajassa eikä Antilla ollut edes piikkareita jalassa. No hän sitten juoksi paljain jaloin. Aika sälli. Lähdettiin aika sopuisasti liikenteeseen ja minä pääsin hyvin alkuvauhtiin kiinni. Askel tuntui toimivan hyvin ensimmäiset parituhatta metriä. Sitten alkoi taas selät karkaamaan vaikka koitin sinnitellä. Seuraavalle tonnille vauhti olikin hidastunut jo kuutisen sekuntia ja seuraavalle kilsalle edelleen kymmenen sekuntia. Siis aivan täydellinen hyytyminen. Ei kyllä oikein ollut enää taistelutahtoakaan pitkän kauden jälkeen yrittää pitää vauhtia yllä. Päätin kuitenkin vetää viimeisen kierroksen loppukirin ja sain nostettua vauhdin takaisin alkuvauhtiin. Ei siis siltäkään osalta irronnut oikein yhtään mitään.

Loppuaika 17'25 on selvästi kauden huonoin ja oikeastaan huonointa moneen vuoteen. Eipä tässä hirveästi taida olla tehtävissä ennen ensi kautta. Runsas ja raskas pitkään kestänyt kisailu on vienyt pohjamutiin voimavarat puristaa tulosta niin henkiset kuin fyysisetkin.Varmaan nuo uudet harjoituskuviotkin ovat sekoittaneet meininkiä sen verran että tarvitsisin lisää aikaa niihin sopeutumiseen. Sen verran hyvältä vauhdikas juoksu on kuitenkin niiden myötä alkanut tuntua että luotto systeemeihin on kova. Ensi kilpailukaudella päästään sitten nauttimaan työn tuloksista.

Tuskinpa asetan loppukaudelle enää mitään tavoitteita. Pitää vielä vähän suunnitella loppuuko kilpailukausi tähän ja pidänkö minkälaista ylimenokautta ja missä vaiheessa.

Loppuun pitää vielä todeta että paljain jaloin juossut Anttihan voitti kisan ajalla 16'14.

torstai 6. elokuuta 2015

Harjoittelua ja avoimet aluekisat Kajaanissa 3000 m

Pohjois-Suomen mestaruuskisojen jälkeen päätin, että tulostaso ei varmasti kilpailemalla lähde enää nousemaan ja jäin kilpailutauolle. Pistin tavoitteeksi 10. elokuuta juostavan 5000 m kisan ja tarkoituksena oli harjoitella siihen asti hyvällä otteella. Pyysin tuttua valmentajaa avuksi katsomaan harjoittelua ulkopuolisen silmin koska tässä vaiheessa tuntuu, että omat lääkkeet kunnon nostamiseksi on käytetty. Samalla alkanut kesäloma mahdollisti paremman palautumisen harjoituksista.

Aika paljon harjoittelua muutettiinkin. Aivan yksityiskohtiin en nyt pureudu, mutta yleisemmällä tasolla harjoitusten tehoja säädettiin, mukaan tuotiin lisää oheisharjoittelua ja kehonhuoltoa sekä sopiviin kohtiin täydellisiä lepopäiviä. Täysin puuttuneet kuntopiirit ja venyttelyt palasivat ohjelmaan. Opeteltiin koordinaatioita. Kävin jopa vesijuoksemassakin täällä Suomussalmella.

Kevyet lenkit on tullut nyt juostua hiukan kevyemmin. Samalla kovien harjoitusten rakennetta on muutettu siten, että niiden alkuvauhti on hyvin hallinnassa ja harjoituksen lopussa mennään reilusti lujempaa mihin olen harjoituksissa tottunut. Käytännössä esimerkiksi tasavauhtisen kovan paikalla on nyt ollut selvästi kiihtyvävauhtinen kova lenkki jossa lopussa juoksuteho ylittää anaerobisen kynnyksen. Noin kovien harjoitusten lomassa yleensä karttamani täydelliset lepopäivät ovat tulleet tarpeeseen.

Harjoitukset ovat sujuneet vallan mainiosti ja vire tuntui hyvältä. Ohjelmassa oli nyt 5. elokuuta avaava alimatkan kisa Kajaanissa 3000 metrin matkalla. Tavoitteeksi olimme asettaneet 9'25 johon hyvin menneiden harjoitusten perusteella oli ihan realistiset mahdollisuudet.

Aamuverryttelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja olin aika luottavaisin mielin. Oli aika pitkä päivä odotellessa illalla juostavaa kisaa. Kisapaikalle saavuttua aloin verryttelemään ja jalat tuntuivatkin yllättävän raskailta. En tuosta säikähtänyt varsinkin kun tavoitevauhtiin olisi vetoapuakin tarjolla. Mukana oli Kalliokosken Markku joka meinasi lähteä hakemaan selvää 9'30 alitusta. Olosuhteetkin olivat tosi hyvät, parikymmentä astetta lämpöä ja tyyntä.

Ensimmäisen tuhannen metrin aikana selvisi että tänään ei kulje. Markun selkä karkasi turhan kauas ja kello näytti maalin kohdalla 3'16. Yritin nostaa vauhtia mutta seuraavakin tonni vei 3'14. Tuon jälkeen vauhti alkoikin hyytyä ja vääntämisestä huolimatta viimeinen tuhat metriä 3'20 loppuajan painuessa päälle 9'50. Markku sen sijaan juoksi hienosti 9'20 paikkeille kuten oli aikonutkin.

Olihan kova pettymys. Koitin kisan jälkeen raapia kasaan jotain kuntopiirin tapaista mutta aika surkeaa sähellystä sekin oli. Lopulta lähdin häntä koipien välissä suihkuun ja kotimatkalle. Ei tämä nyt oikein hyvää lupaa maanantain 5000 metrille mutta koitetaan nyt sekin käydä juoksemassa.

En oikein tiedä mikä mättää, mutta epäilen edelleen että pohjat ovat kertakaikkiaan riittämättömät kunnon tulosten aikaan saamiseksi. Uudet systeemit harjoittelussa vaikuttavat kuitenkin lupaavilta ja sitä kautta varmasti tulee parannusta tuloksiin ajan myötä. Kolmessa viikossa nyt ei kuitenkaan ihmeitä ehdi saamaan aikaiseksi.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Miltä kiihtyvä kova lenkki tuntuu?

Kävin tänään tekemässä kuuden kilometrin verran kiihtyvää Raatissa ja painoin mieleeni miltä juoksu tuntui eri vaiheissa harjoitusta. Tässäpä tuntemukset ihan tuoreesta muistista:


  1. kiekka 1'26 (OHO meni turhan lujaa)
  2. kiekka 1'28 (todii nyt ollaan sapluunassa)
  3. kiekka 1'26 (kappas ku kiihty vähän turhan paljo)
  4. kiekka 1'26 (ok no seuraavat kiekat samaa tahtia)
  5. kiekka 1'24 (meinaapa keulia)
  6. kiekka 1'26 (no ei ihan näin paljo ois tarvinnu löysiä)
  7. kiekka 1'25 (speksiin, ja tarkasti)
  8. kiekka 1'24 (vieläkö meinaa keulia?)
  9. kiekka 1'23 (örrr nyt ei ainakaan tarvi tästä kiihyttää)
  10. kiekka 1'24 (en muuten varmaan kiihytä tästä enempää)
  11. kiekka 1'22 (en VARMANA kiihytä enää yhtään)
  12. kiekka 1'23 (eiköpä tää vauhti riitä viimesille kiekoille)
  13. kiekka 1'22 (ei ei EI EI EI en kiihytä EN ENNÄÄ kiihytä)
  14. kiekka 1'21 (no vika kierrokselle EN VARMANA mitään loppukiriä aikaan ota)
  15. kiekka 1'17 (säeäeäeäeäähäääääääää)
Kylläpä tuosta aika hyvin näkee missä kohtaa alkaa anakynnys ylittyä. Loppuun vielä muutamat rennot kiihdytykset ja hölkäten kotiin.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Aluemestaruuskisat Kajaanissa 5000 m ja 1500 m

Hurjan kisatahdin seuraava etappi olikin sitten Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Päästiin juoksemaan ihan vasta uusitulle kentälle. Oli tosi pehmyt novotan-pinnoite, suorastaan pomppuuttavan pehmeä alusta. Tuossa on varmasti hyvä treenata kun pehmyt kenttä ei riko jalkoja. Pitkän matkan juoksijalle kelpaa myös kisailuun kun ei iskutus muussaa jalkoja niin kamalaan kuntoon.

Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 5000 metriä. Enemmänkin olisi kilpailijoita saanut olla. Meitä oli lopulta niin vähän, että miehet ja naiset laitettiin viivalle samaan aikaan. Läksin yrittämään ihan kunnon tulosparannusta kesän aikoihin. Kampesin heti kärkeen ja juoksin ensimmäiset tuhat metriä ilmeisesti 3'16 mikäli kuulin väliajan oikein. Juoksu tuntui ihan hyvältä ensimmäiset 1500 metriä mutta sitten Laakkosen Mari alkoi saavuttaa minua ja tiesin että nyt muuten hyytyy. Mari tuli ohi ehkä suurinpiirtein puolimatkassa. Levähtelin pari kierrosta siinä peesissä ja yritin sitten mennä omaan vetovuoroon keulille mutta kestin ehkä 80 metriä etummaisena kunnes oli pakko antaa tietä etten jarruta Marin menoa loppumatkalla. Loppu olikin sitten maaliin juoksua hyytyvillä kierrosajoilla. Loppuaika 16'53 kertoo paljon. Ylikovalla aloituksella tulee rumaa jälkeä mutta ajattelin että josko sittenkin olisin pystynyt rimpuilemaan tavoitevauhdissa pitempään.

Olin miesten sarjan nopein, mutta kyllähän tuota komealta kuulostavaa Pohjois-Suomen mestaruutta himmentää tieto, että viivalta puuttui monia monia kovia juoksijoita. Yhtään miettimättä tulee sellaisia nimiä kuin Nikkanen, Tolonen, Ronkainen, Taini, Peltoniemi, Oravakangas, Ukonmaanaho, Keskipoikela ja Kärjä. Sehän nyt on selvää että kisakalenterissa ei varsinkaan aivan kovimmille juoksijoille ole tilaa tällaisille kisoille eikä tarkoitus ole mollata juoksijoita jotka eivät paikalle tulleet. Pikemminkin haluan tuoda ilmi että kyllä meiltä Pohjois-Suomesta todellakin löytyy kovempia kuin 16'50-tason miesjuoksijoita.

Seuraavan päivän 1500 metriä ei paljoa enää kiinnostanut, mutta päätin kuitenkin jäädä sen juoksemaan. Päivä oli tosi pitkä. Oma juoksu oli vasta 19:20 ja hotellihuone piti luovuttaa kello 12 mennessä. Kulutin aikaa keskustassa pörräten mutta ideat loppuivat aika pian ja olin jo puoli kolmen maissa kentällä. Pyysin kentänhoitajaa avaamaan pukkarin ja vessan ovet. Aika ei tahtonut kulua millään ja istuskelin ja käveleskelin siellä ympäri kenttää, kun kentänhoitaja tuli sanomaan että kelepaisko kahvit. Hän keittää. Olisi ollut munkkejakin, mistä kyllä piti kisan takiakin kieltäytyä. Olipahan mainio esimerkki kainuulaisesta vieraanvaraisuudesta.

Lopulta paikalle valui muitakin 1500 juoksijoita ja käytiin läpi heidän eilistä 800 metrin juoksua. Jätkät oli aloittaneet melko hurjalla vauhdilla kun yksikin miehistä sanoi juosseensa ensimmäisen kierroksen sellaista kyytiä että tuli neljänsadan metrin ennätyskin samalla kertaa. Tulostaso oli sen verran kova että odotin jotain 4'15 kyytiä kärjeltä.

Pikkuisen tottumattomuutta lähtöihin oli ilmassa sekä lähettäjän että urheilijoiden puolella mutta saatiin kuitenkin letka liikkeelle. Mietin että onpa helppoa juoksua täällä jonon hännillä, pysyn kevyesti mukana. Tuon olisi kyllä pitänyt olla signaali siitä että kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta en sitä ymmärtänyt sillä hetkellä. Nelisenkymmentä metriä siinä kuitenkin pääsi muodostumaan eroa jota lähdin kuromaan kiinni kun tuntui jaloissa olevan puhtia. Samaan aikaan kuitenkin Alexi ja Kim edellä kirivät omaa vauhtiaan ja eihän se kiinniotto oikein onnistunut. Takasuoralla tiesin että noille kavereille en kyllä tule pärjäämään mutta juoksin sen mitä pääsin selkien loitotessa edellä.

Aikoja kuulutettaessa pelin henki selvisi. Jätkät olivat eilisen ylikovan alun jälkeen sitten lähteneet tänään ylirauhallista tahtia. Sen takia siinä alkuvauhdissa oli niin helppo pysyä mukana. Tuollaisella vauhdinjaolla en pysty kirimään vauhtia lopussa niin paljoa että pääsisin kunnon aikoihin. Oma loppuaika oli hyvin vaatimaton 4'36 ja olin porukan hitain. Olisi pitänyt lähteä rohkeammin tekemään omaa juoksua kun voimia tuntui olevan, mutta nyt tein sen virheen että tein liikaa olettamuksia kavereiden tilastoaikojen perusteella.

Tästä onkin hyvä jäädä pienelle kilpailutauolle. Olen siivonnut kalenterista kaikki kisat pois muutaman viikon ajaksi jotta pääsen viimeinkin harjoittelemaan. Ihan ensimmäinen sudenkuoppa on varmasti alkaa treenaamaan liian pian liian paljon heti rankan kahden kisapäivän jälkeen. Täytyy nyt tunnustella varsinkin tänä viikonloppuna hyvin tarkkaan miltä kropassa tuntuu ettei tulisi ylilyöntiä sen suhteen. Valitettavasti tätä myötä muutama tosi kiinnostava kisa jää väliin, mutta en halua jatkaa tällä linjalla jolla näköjään tulokset laskee kuin lehmänhäntä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Keskimatkat on parasta

Juoksuharrastustani aloitellessa kokeilin ensin useita pitkien matkojen kisoja 5000 m matkoista aina maratoniin asti. Meni useampia vuosia ennen kuin päätin liittyä urheiluseuraan ja kokeilla ensimmäistä kertaa keskimatkoja 2013 pm-hallikisoissa 1500 metrillä.

Muistan vielä aika hyvin, miten paljon alussa pelkäsin todella rankaksi kuvailtua tonnivitosta. Oli puhetta kuoleman kierroksista ja elämää suuremmasta raastamisesta kivun tuolla puolen. Päähän oli myös juurtunut ajatus siitä ettei nopeus riitä eikä tulisi ikinä riittämäänkään. Kisan jälkeen ihmettelin että tässäkö tämä nyt oli? En kuollutkaan  eikä edes hirveän pahalta tuntunut. Kokemattomuuttani olin tietysti lähtenyt aivan liian hiljaisella vauhdilla mutta kuitenkin selvästi kovempaa mitä missään olin ikinä aiemmin juossut. Kuoleman kierros jäi vielä siltä kertaa kokematta.

Myöhemmätkin keskimatkojen kokeilut olivat tuon kivun pelon sävyttämiä ja alisuoriuduin ainakin osittain juuri sen takia että näillä matkoilla on niin hirveä maine. Vasta tänä vuonna sain juostua kasin suurinpiirtein sellaista vauhtia mitä tasoiseni kympin juoksijan tulisi pystyä juoksemaan. Ja voi veljet, mikä se tunne kisassa oli.

Ei puhettakaan kivusta ja äärimmäisestä tuskasta. Pikemminkin valtava vapautuneisuuden tunne kun saa rypistää kerrankin kunnon vauhtia ympäri rataa. Toisen kierroksen vimmainen puristus oli kokemus johon jäin takuuvarmasti koukkuun. Sanotaan, että hapotti niin hirveästi ettei pystynyt jatkamaan. Olin luullut, että hapotus tarkoittaa jotain äärimmäistä kipua mutta ainakin mun tapauksessa tuntuu että se on enemmänkin kangistumista. Jäsenet eivät tottele käskyjä. En luonnehtisi tuota kivuksi, en varsinkaan ratakympin kärsimykset muutaman kerran selätettyäni.

Haluaisinkin rohkaista epäröiviä kokeilemaan rohkeasti keskimatkoja. Aivan turhaan niistä pelotellaan. Useimmat pitkän matkan juoksijat ovat luultavasti kokeneet paljon pitempään kestävää rankkaa ponnistelua omilla kisamatkoillaan. Ei sillä että haluaisin keskimatkoja väheksyä, päinvastoin. Kirjoitukseni tarkoituksena on nimenomaan kannustaa uusia kokeilijoita hienon lajin pariin. Ei siitäkään kannata säikähtää jos ensiyritykset jäävät vaatimattomiksi. Keskimatkojen tulokset kehittyvät huimasti ihan keskimatkoja kisaamalla. Innokkaille kilpailijoille laji sopii siksikin niin mainiosti että kisoista palautuu suhteellisen nopeasti ja niitä mahtuu kilpailukauteen paljon. Uudet ärsykkeet lyhyemmistä kisoista tuovat varmasti myös potkua ja itseluottamusta pitemmille matkoille.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Epävarmuus syö tuloskuntoa

Eilen illalla jo nukkumaan mentyä havahduin hereille yllättävään havaintoon. Olin tehnyt edellisen rataharjoituksen 4 x 1500 m / 4' hölkkäpalautuksin sellaista kyytiä joka riittäisi kisassa hyvin lähelle 5000 metrin ennätystäni. Muistan miten varma olin ennen edellistä ennätysjuoksuani onnistumisestani vaikka taustalla oli vain 3 x 1000 m / 4' ennätykseen riittävää vauhtia. Jotain on nyt erilailla kun noin hyvin mennyt rataharjoitus ei riitä itseluottamuksen palauttamiseen. On myös hyvä muistaa, että ennen edellistä 5000 m ennätystä olin onnistunut juoksemaan kisassa vain 17'00 ja nyt on taustalla lähelle 16'40 aikoja parikin kappaletta.

Seuraava kisahan on ensi torstaina Kajaanissa aluemestaruuskisoissa. Tuon jälkeen olisi vielä mahdollisuus muutamaan yritykseen ennen kauden paketoimista. Mitä jos huippukunto tuleekin esiin vasta samoihin aikoihin kuin viime vuosina, elokuun alkupuolella? Nyt on vielä mahdollisuus ottaa itseä niskasta kiinni, raivata kalenteriin tilaa harjoittelulle ja tehdä muutama kunnon yritys murskata vanhat ennätykset.

Tällä kaudella ei Kalevan Kisoihin vielä ollut asiaa mutta kaikki ei todellakaan ole vielä menetetty koko kauden tulosten suhteen.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

SAUL SM 2015 10000 metriä

Tänä aamuna tunsin oloni paljon pirteämmäksi ja olin valmiimpi antamaan radalle huomattavasti enemmän kuin eilen. Aamu ja päivä alkoi mukavasti kanssakilpailijoiden ja muiden tuttujen kanssa jutellen ja kisoja katsellen. Tällä kertaa erityisen suuren vaikutuksen teki neljänsadan metrin juoksijoiden upea fysiikka ihan vanhimmissakin ikäsarjoissa. Siellä oli 80-vuotiaidenkin sarjassa porukkaa joiden voima ja liikkuvuus mahtaa olla parempi kuin keskimääräisen parikymppisen. Kerrassaan inspiroivaa seurattavaa ja loistava esimerkki meille nuoremmille.


Olin miettinyt että juoksisin piikkareilla mutta lopulta unohdin moisen kikkailun ja lähdin tossuissa matkaan. Lähdettiin kahdelta kaarelta, suuren maailman malliin. Löysin yllättäin paikkani kärjestä. Jukka ainakin kävi kärjessä vetohommissa mutta mulla tuli heti vaikea olo siinä peesissä ja ohitin samantien. En varmaan juossut kovin tasaista vauhtia kun tuo toistui kunnes jäin aivan kärjestä. Sitten alkoi olla jo melko vaikeaa. Olin juossut eilisen vitosen vauhtia alussa ja se alkoi kostautua.


Sitten alkoikin tosi ponnistelu. Varmaan oli vielä seitsemäntoista kierrosta jäljellä kun alkoi epätoivo painaa. Karmea hyytymistä vastaan taistelu koko loppumatkan. Pari kertaa hain vesipisteeltä juomaa ja pari kertaa onnistuin vain tyrkkäämään mukin pöydältä maahan. En juonut mutta päähän kaadettu vesi jäähdyttää ja helpottaa.


Juoksin varmaan yli puolet ajasta silmät kiinni taistellen. Voittaja ohitti mut kierroksella mutta en tiedä missä vaiheessa. Muut ei tainneet päästä mutta läheltä piti. Aika oli 34'57,56 mutta ei se haittaa. Tällä kertaa annoin mitä lähti radalle ja se riittää. Olin valtavan onnellinen maalissa. Täysin eri fiilis kuin eilinen virkamiesjuoksu.

SAUL SM 2015 5000 metriä

Eilen juoksin Eläintarhan kentällä 5000 metriä. Koko viikko oli aika raskas työstressistä johtuen ja perjantaina tuntui että kisaaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Oikeastaan teki mieli jäädä kotiin lataamaan akkuja mutta lähdin kuitenkin reissuun kun liput ja kaikki oli hankittuna. Mulla on hotelli Kalliossa ja onhan tämä maalaispojalle aika hurja paikka. Pummeja, aineiden käyttäjiä ja tyyppejä puukkojen kanssa. En ole oikein tottunut tuollaiseen joten ulkona illalla oleskelu tuntui vähän pelottavalta.


Kisaamaan kuitenkin selvittiin ja kisapaikalla aloin vähän piristyä ja juokseminen alkoi taas kiinnostaakin. Löin kuitenkin aika maltillisen tavoitteen. Olipa tosi mukavaa nähdä kaikkia tuttuja tosin muutamia ei paikalla ollut. Tuo porukkahenki on muodostunut tosi tärkeäksi osaksi näitä kisoja.


Lopulta oltiin viivalla ja olipas lämmin. Asteita oli ehkä noin 15 mutta kylmän alkukesän jälkeen tuntui melkein helteeltä. Oman paikan löytäminen vei hetken mutta sitten juoksin pari kierrosta Gharbin ja Jukan takana. Pojat otti aika maltillisesti alun mutta kun lähtivät matkavauhtiin niin jäin suosiolla juoksemaan omaa vauhtia.


Hieman virkamiesmäisesti juoksin ja kun ei muita kiinnostanut vetää niin juoksin sitten kakkosporukan kärjessä aina viimeiselle kierrokselle asti. Sitten vanhemman sarjan juoksija avasi hanat ja loittoni aika kauas. Olisiko ollut jotain 40 metriä väliä kun tulin takakaarteesta. Ajattelin että kokeillaanpa huvikseen ottaa kaveri kiinni ja kirin vauhtia sen mitä sain revittyä. Tais irrota ihan ok koska jätin karkulaista parisen sadasosaa.


Vähän sieluton juoksu minulta tällä kertaa. Pohdin ja juttelin asiasta aika paljon muidenkin kanssa. Tämä on kuitenkin pitkän linjan hommaa tämä kestävyysurheilu. On parempi kisata vähän heikommallakin menolla kuin se että jäisin vain odottamaan ennätyskuntoa. Tässä kuitenkin kokemus karttuu ja saa lisää nöyryyttä. Olen oppinut etten ole niin kova että voisin lasetella alle 17' vaikka unissani. Eikä kauas taaksepäin tarvi katsoa kun näillä tuloksilla olisin hyppinyt tasajalkaa innosta. Aika oli kuitenkin 16'43,50 mikä on ihan ok harrastelijalle. Tähtäimet toki on rutkasti kovemmat mutta jonkunlaista välileiriä tämän tason vakiinnuttamiseksi on nyt syntymässä. Siitä on hyvä sitten ponnistaa kohti 15' alkuisia tuloksia.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Aluemestaruusviestit Raatissa

Taas kisastartti. Ei ole totta. No, ei auta kuin vetäistä kisakamat reppuun ja talsia kisapaikalle. Onneksi tällä erää matkustaminen jäi 2 kilometrin kävelyyn kotoa urkkakentälle. Keli oli sitä mitä koko edeltävän kesän starteissa on totuttu näkemään: vesisade, navakka tuuli ja +11 astetta lämpöä. Kisapaikalle ehdittyäni selvisi että aikataulusta ollaan noin puoli tuntia myöhässä. Pöljäilyyn ja kuljailuun jäi siis reilusti aikaa.

Kyselin joukkuetovereilta apuja vaihtoihin kun tämä oli ensimmäinen kerta kun mulle lankesi muu kuin avausosuus. Onneksi ei sentään mitään 100 m merkkiä tarvinnut osata vaan vähän rauhallisempikin vaihtotahti riittää näissä pitemmissä viesteissä. Aluksi juostiin 4 x 400 m ja meidän ykköstykki Sami veti sellaisen kaulan että kun Antti vielä runttasi oman osuutensa mallikkaasti niin minun tehtäväksi jäi vaan säilyttää kaula ankkuria varten. Vaihto meni ehkä vähän hitaasti mutta meinasin silti juosta kaarteen sisäreunan muovisuojuksen päälle ja liukastua. Onneksi pääsin kuitenkin onnettomuuksitta matkaan kapulan kanssa.

Nelosen juoksu on hassua. Se ei ehdi tuntua pahalle ainakaan mun vauhdeilla, mutta kroppa ei tosiaankaan halua mennä sitä vauhtia. Hengityshän menee aivan naurettavaksi mutta mitä väliä. Pitää vaan työntää ja puristaa ja painaa ja koittaa pitää vauhtia yllä vastaan taistelevan kropan kanssa. Sain ilmeisesti pidettyä aiempien juoksijoiden tekemän etumatkan ja ankkurille jäi oikeastaan helppo tehtävä rullailla maaliin voittajana.

Sepä ei joukkueen juniorille Viljamille riittänyt vaan taisi tempaista alle 58 sekkaa. Huh huh! Viljamin päätavoite taitaa tänä kesänä olla 15-vuotiaiden SM-kisat täällä Oulussa elokuussa.

Ei tämä tarina tähän pääty. Piti kiskoa pikimmiten lämmintä päälle ja alkaa verryttelemään seuraavaa viestiä varten. Välissä oli yksi juoksu joten aikaa taisi jäädä jotain 20...25 minuuttia valmistautua. Yllättäen minun ankkuriosuus olikin vaihtunut kolmososuuteen joten aika tiukille meni palautumisen kanssa.

Viljami avasi meidän juoksun ja tuli vaihtoon ensimmäisenä hyvän osuuden jälkeen. Olipa varmasti tiukka paikka avata kovavauhtisen neljänsadan metrin juoksun jälkeen. Antti lähti toiselle osuudelle taistelemaan Niittomiesten Jarkko Paukkerin kanssa. Kaulaa tais olla jotain 10 m kun tuli mun osuus. Vaihto meni taas ehkä mun osalta vähän puihin ja Jani Määttä onnistui heti imemään pienen etumatkan kiinni. Yritin ensimmäiset 200 m pudottaa Jania, mutta kun Jani ei hyvällä uskonut ja tultiin takasuoran kovaan vastatuuleen niin muutin lähestymistapaa hieman.

En halunnut antaa Janille peesiapua vastatuulessa vaan pudotin vauhtia rentoon juoksuun ehkä jopa siinä toivossa että Jani tarttuisi täkyyn ja lähtisi vetämään. Turha se toivo oli, Jani on vanha kettu näissä taktisissa asioissa. Etusuoran myötätuuleen tultaessa meikäläinen avasi taas hanaa ja tein rytminvaihdoksen. Jani pysyi kuitenkin vaivatta peesissä ja minä rauhoitin taas menoa. Oli keksittävä jotain muuta. Pieni rykäisy vielä seuraavallakin kierroksella, tuloksetta. Sitten Jani meni ohi etusuoralla ja teki kovan vauhdin noston. Minä ampaisin perään ja kyllä piti kaivaa sinniä siinä kohtaa. Matkaa vaihtoon oli siinä kohtaa vielä kaksi kierrosta.

Janin irtiotto ei onnistunut vaan pääsin lopulta ohi ja kun matkaa oli jäljellä enää yksi kierros niin yritin rullata sen mitä pystyy että saisin viimeiselle osuudelle mahdollisimman paljon etumatkaa. Olisinkohan saanut aikaan jotain 40 metrin välimatkan vaihtoon ja viimeisellä osuudella meidän joukkueen Jani ja Niittomiesten Markku olivat vastakkain.

Valitettavasti tuo kaksikko oli sen verran epätasainen että oikeastaan jo siinä vaiheessa tiesi ettei tekemäni välimatka riitä. Markku meni aika nopeasti ohi ja vei Niittomiehet voittoon. Jani juoksi kuitenkin sinnikkäästi ja urheasti oman osuutensa maaliin saakka ja toi Kuivasjärven Auran hopealle.

Olipa tosi kiva ilta! Ainoa mikä vähän harmittaa oli että jätin Janin pahaan paikkaan Markkua vastaan. Olisi pitänyt pystyä tekemään enemmän kaulaa. Vaan kova taistelu mullakin oli Niittomiesten Jania vastaan että tokkopa montaa sekuntia parempaan olisin nyt pystynyt.

Tulokset:

M 4 x 400 m


  1. Kuivasjärven Aura 1                        3.58,14
        Sami Kallio-Kokko, Viljami Vuorre, Antti Männikkö, Matti Uusitalo 
  2. Limingan Niittomiehet 1                    4.10,20
        Patrick Ikonen, Markku Nikkanen, Jarkko Paukkeri, Matias Ilmonen 
  3. Limingan Niittomiehet 2                    4.28,54
        Jani Määttä, Jukka-Pekka Laulajainen, Santeri Laurila, Heikki Laurila 
     Oulun Ikiliikkujat                             DNS
        Sampo Kelhä, Petri Hälinen, Hannu Timonen-Nissi, Jouko Hassi 

M 4 x 1500 m


  1. Limingan Niittomiehet 1                   18.46,91
        Jesse Kuokkanen, Jarkko Paukkeri, Jani Määttä, Markku Nikkanen 
  2. Kuivasjärven Aura 1                       19.11,52
        Matti Uusitalo, Antti Männikkö, Viljami Vuorre, Jani Laine 
  3. Limingan Niittomiehet 2                   21.14,39
        Matias Ilmonen, Taisto Latvalehto, Jukka-Pekka Laulajainen, Heikki Laurila 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Liikaa kisoja?

Olen ollut vähän ymmällään miksi tulokset polkee paikallaan, mutta olisikohan syy hyvin yksinkertainen - en ole harjoitellut! Aloin katsomaan harkkapäiväkirjaa taaksepäin ja kyllähän siellä juoksua on mutta edellinen kunnon harjoitusviikko on maalis/huhtikuun taitteesta. Sen jälkeen oikeastaan pelkkää hölkkää ja viritteleviä treenejä muka kisakuntoa hakien.
Kaiken lisäksi tuota maaliskuun harjoitusjaksoakin edeltävä hallikausi oli pitkälti samanlaista menoa. Kisaaminen on ihan kivaa, mutta eihän tämmöisellä systeemillä voi tulla tulosta. Keskimatkoilla juostut ennätyksetkin kertovat lähinnä siitä että olen saanut onnistuneempia juoksuja mitä aiemmin, ei varsinaisesta sorituskyvyn kasvamisesta. Arvostan kyllä sillä saralla tullutta kehitystä koska se kuitenkin kertoo että olen oppinut juoksemaan paremmin.
Ärsyttävää, että kilpailukausi on jo tässä eikä kurssia enää hyvin ehdi kääntää. Se mitä SAUL SM-kisoja ajatellen tietysti voin tehdä on esimerkiksi jättää ensi viikolta yksi täysin turha 5000 metrin kisa pois. Kokonaan en kuitenkaan pysty kalenteria kisoista putsaamaan koska mulla on pari viestiosuutta hoidettavana tiistaina aluemestaruusviesteissä.
Varmaan loppukesä meneekin etupäässä kisafiiliksistä nauttiessa ja näin. Juostaan nyt näitä kisoja ja seuraavaan kauteen sitten näitä kokemuksia rikkaampana. Täytyy kuitenkin raakata kalenteria sen verran että selviää ohjelmasta läpi ilman väsyneenä juostuja startteja. Varmaan tulevia kausia ajatellen sellainen malli olisi parempi jossa itselle vähempimerkityksiset kisat jäisivät kokonaan pois tai ainakaan harjoittelua en uhraisi niihin virittäytymiseen.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kärkimaraton 10 km

Hurautettiin Auran bussilla paikalle ja sitten verkkaamaan. Kovimmat paikalle saapuneet kilpakumppanit olivat eri matkoilla joten ennakkosuosikin viittaa aseteltiin mun harteille jo ennen paukkua.
Paukusta sitten otinkin aika terävän startin ja otin heti paikkani kärjestä. Ajatuksena oli lähteä hakemaan 33' aikaa. Eka kilometri vei kuitenkin jo 3'26 ja seuraava 3'20. Valitettavasti vauhdit jäi tuohon 3'25 tietämille seisomaan. Juoksin matkaa pois, ketään ei näkynyt missään.
Jossain 7 km paikkeilla tuli terävä mutka jossa vilkaisin taakse - ihan tyhjä tie. Samantien vauhdit tippui n. 10 s / km. Jotenkin onnistuin käyttämään reitillä 34'59 joten eipä mennyt lähellekään tavoitteeseen. Toisaalta helppo voitto on semmoinen asia josta täytyy olla kiitollinen.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Pohjan koitokset 800 m

Tänään sunnuntaina oli sitten kisaviikon viimeinen startti. Ohjelmana oli kaksi ratakierrosta Saarenkylän kentällä.

Startissa oli kaksi muuta juoksijaa. Otin ennen starttia reilusti lujia avauksia nurmella. Piti saada kone käyntiin vielä yhden kerran neljän päivän sisällä. Oli aika keli, vettä satoi ja puuskittaista tuulta.

Otin päällykamppeet pois vasta pillistä ja sitten tulikin jo paikoillanne. Lähdettiin omilta radoilta ja mulla oli kakkosrata.

Posion kaveri lähti paukusta kuin raketti ja minä koitin seurata. Olin päättänyt että en löysää jos näen ainoankin toisen juoksijan. Eroa tais olla kymmenisen metriä. Eka kierroksen kohdilla toinenkin juoksija meni ohitse.

Mulla tuntui veri kiehuvan suonissa ja löin vaan pökköä minkä ehdin. Sitten juoksinkin jo ohi kakkosesta ja takasuoralla siirryin kärkeen.

Piti muuttaa taktiikkaa. En hölläisi ennen kuin maali suo helpotuksen. Aivan hirveä tappaja fiilis mutta Posion kaveri tuli kuin tulikin ohi ja jäin pari metriä jälkeen.

Sitten kuulin tulokset ja kyllä veti suun hymyyn. 2'12,28! Enkka parani yli kahdeksan sekuntia. Eipä olisi kisaviikolle parempaa päätöstä toivoa.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Uuden Rovaniemen juoksu 5000 metriä

Tulin eilen tänne Rovaniemelle kilpailemaan viikonlopuksi. Ensimmäisenä vuorossa oli lauantaina 5000 metriä Saarenkylän kentällä. Ennakkoon ilmoittautuneiden valossa päätin lähteä kisaamaan miesten voitosta. Naisissa oli taas Johanna Peiponen samassa kisassa mukana. Tiesin että tällä kertaa ei ole rahkeita hänen vauhtiinsa. Halusin myös säästää voimia huomista varten.

Lähdin paukusta aika rauhallista tahtia. Johanna lähti tykittämään tosi lujaa. Muut tulivat siinä vaiheessa mun perässä. Rentoutin vauhtia kunnes mut ohitettiin ja iskeydyin siihen peesiin kruise päällä.

Siinä sitä sitten laukattiin rentoa vauhtia ja en mennyt ohi vaikka tuntui että rahkeita olisi ollut. Ihan mun nuottien mukaan 2000 metrin jälkeen kaverilla niiasi vauhti vähän ja minä nykäisin vaihdetta isommalle.

Tällä kertaa yksi napsu riitti ja juoksin viimeisen 3000 metriä vähän alle 10'. Loppuajaksi tuli jotain 16'44 ja risat.

Olipa aika erikoista juosta tällainen hallitumpi kisa. Johannan mukanaolo varmisti ettei tee mieli alkaa liikaa henkseleitä paukuttelemaan mutta kiva kerrankin juosta nousujohteisesti ja tulla oman sarjan kärjessä maaliin.

Piikkarit toimi kans hyvin. Tekee mieli kokeilla niitä ratakympilläkin.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kempele, Rataraasto 10 000 m

Kävin eilen avaamassa ratakauden Kempeleen Rataraastossa joka oli samalla Pohjois-Suomen mestaruuskilpailu. Luvassa oli kovaa kyytiä kun viivalle oli tulossa ainakin Tapani Kärjä, Mikko Tolonen, Markku Nikkanen sekä tietysti naisista Johanna Peiponen.

Kisa juostiin torstai-iltana joten työpäivän jälkeen keräilin kimpsuni ja hyppäsin Kempeleen bussiin. Paikalle saavuttuani mietin että olenkohan edes oikeassa paikassa. Kisakansliaa ei näkynyt missään, ei opasteita eikä muita kilpailijoita. Jalkapalloilijoita sen sijaan näkyi vaikka millä mitalla. Hetken päästä Määtän Jani tuli paikalle ja soitettiin kisajärjestäjille että mikäs on homman nimi. Lupasivat tulla ajoissa joten alettiin vaihtaan kamppeita ja verkkailemaan.

Kymmenen yli kuuden keräännyttiin sitten viivalle ja lähdettiin kiertämään rinkiä. Jätkät lähti hirveää kyytiä, taisi ensimmäinen kierros mennä 72 sekuntiin. Minä juoksin tietysti siinä vaiheessa kärkikolmikon takana sillä ajattelin että kyllä siitä vauhti rauhoittuu ennen pitkää tai vähintäänkin jollekin muista leikki käy liian kovaksi. Mitalitaistelun vuoksi ei kuitenkaan voinut jäädä tekemään omaa juoksua kauas kärkijuoksijoista.

Pian vauhti kuitenkin alkoi hiipua vähän kun jätkät jatkoivat 31 minuutin loppuaikaan vievää tykitystä. Johanna sai minut kiinni ja sain levähtää vähän aikaa hänen peesissään. Sitten juoksin pari kierrosta vetäen ja taas osat vaihtuivat 33' vievässä aikataulussa. Tuokin osoittautui lopulta meikäläiselle liian kovaksi vauhdiksi ja jäin juoksemaan yksin.

Pyrin vain pitämään edes jonkunlaista matkavauhtia yllä ja selviämään maaliin saakka. Viimeinen viisi kilometriä sitten veikin 18' ja loppuaika oli 34'40,0. Aika karu hyytyminen taas. Kova alkuvauhti ja huono lopputulos tuntuu olevan tämän kilpailukauden trendi. On kuitenkin muistettava että olen juossut nyt pääasiassa sijoituksista. Tässä seurassa podiumpaikka tietäisi joka tapauksessa kovaa aikaa. Kun alkuvauhti on 31' loppuaikaan tähtäävää ja minä olen hyvissä olosuhteissa 34' alitukseen pystyvä juoksija niin välillä jälki on aika rumaa.

Huomioitavaa Peiposen mahtava loppuaika 33'10,1. Siinä lasahti taas kauden kotimainen kärkiaika 40 sekunnilla uusiksi ja taisipa splitit olla nopeampia kuin muutaman alimatkankin kärkiajat. Näyttää askel pelaavan Peiposella ratajuoksussakin.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Testituloksia

Kävin viime perjantaina hapenotto- ja laktaattitestissä jossa juoksin matolla ja setä mittasi hengityskaasut sekä välillä verinäytteistä maitohappoja. Olipas vähän erikoislaatuiset testitulokset, mutta kiteytettynä peruskestävyys näyttää kehittyneen ja vauhti- sekä maksimikestävyys joko pysyneen ennallaan tai aivan karvan verran laskeneen viime lokakuussa tehdystä mittauksesta.

Testissä aerobinen kynnyssyke asettui epäilyttävän, suorastaan järjettömän korkealle - jopa 90% maksimisykkeestä. Tämän perusteella ei minusta kannata kuitenkaan lähteä juoksemaan peruslenkkejä tuota kynnyssykettä tuijottaen. Enemmänkin luottaisin testissä saavutettuun vauhtiin jota ulkona juostessani sykkeet ovat yleensä 20...30 lyöntiä alempana.

Kai se seuraava rasti on kaivaa huippukunto esiin kesän kisakauden aikana. Pohjat pitäisi ainakin olla kunnossa.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Missä mennään, Matti?

http://www.tilastopaja.org/db/fi/ranking.php

Huomasin tänään, että Kalevan kisojen rankingia pääsee seuraamaan tilastopajasta. Aika tylyä luettavaa. Mulla on ollut kauden tavoitteena 32' alitus ja ehkä Kalevan kisojen osallistumisoikeuskin. Tulosrajasysteemi muuttui tälle kaudelle siten, että varman paikan tienaa 31'40 alituksella kun ennen riitti A-luokan tulos 32'10. Jos paikalle ei saada muuten 20 juoksijaa niin loput otetaan sitten rankingista. Nyt kuitenkin 31'40 alittajia on niin runsaasti että tuskinpa heikompi tulos tulee riittämään. Sinänsä ihan hyväkin koska voittaakseen täytyy juosta alle 29'. Kannattaako ratakympin Suomen mestaruuskisoissa olla jaloissa pyörimässä yli kahdella kierroksella ohitettavia juoksijoita?

Samalla mieleen  jysähti umpisurkea juoksuni viime lauantaina ja aika 35'36. Tuntuu että tuohon 31'40 on valovuosi matkaa. Pitäisi juosta alle 3'10 / km joka ikinen kilometri. Toistaiseksi en ole pystynyt tuohon edes 3000 metrillä. Oikeastaan ajallekin melkein sama mutta olisi pitänyt pystyä taistelemaan kolmannesta sijasta.

Talvi meni ihan hyvällä harjoittelumäärällä ja tunsin itseni parempikuntoiseksi kuin aiemmin mutta se ei realisoitunut hallikaudella tuloksissa. Olen vähän ymmälläni että mikä tässä meni mönkään. Kaiken lisäksi viime kuukausien treenit on jääneet aika vähäisiksi kisakauden vähitellen käynnistyessä. Olenko sitten liikaakin kevennellyt vähempimerkityksisiin kisoihin?

Tämän viikon perjantaina menen hapenottotesteihin mittaamaan mitä kunnolle on tapahtunut. Pitää siis malttaa ottaa tämä viikko rauhallisesti. Ihan kuin tässä mitään olisi mistä keventää.

Ahdistavaa on sekin, että kestävyysurheilussa ei suuntaa kannata alkaa muutamaan kovin joutuin. Korjausliikkeet tulee olla hyvin hienovaraisia ja isompia muutoksia pääsee tekemään vasta ensi kauden puolella. Toisaalta se on ihan hyväkin kun ei oikein ole kuvaa siitä miten harjoittelua muuttaisin. Varmasti parempi juosta tämä kisakausi loppuun ja katsoa mihin asentoon kellon viisarit lopulta pysähtyvät.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Myrskyävä Terwakymppi

Olin Terwamaratonin lähestyessä aika varmoin tuntemuksin koska kunto tuntui olevan edelleen noususuunnassa. Ennakkoon tiesin että kymmenen kilometrin kilpailuun on tulossa Janne Ukonmaanaho ja Henri Manninen, joten kaksi ensimmäistä sijaa taisi olla jo etukäteen jaettuna. Muista nimistä ei ollutkaan sitten tietoa joten ajattelin että 33'XX ajalla voisin päästä jopa palkintosijalle.

Kisapäivän olosuhteet oli aika jäätävät mutta sijoituksen suhteenhan se ei haittaa kun kaikilla on sama keli. Verryttelyt menivät hyvävoimaisena ja pystyin juoksemaan kevyesti kisavauhdilla. Jälki-ilmoittautumisissa mukaan tuli kuitenkin vielä Arttu Liipo, Jani Ylisaukko-oja sekä Ossi Peltoniemi. Tunkua kolmannelle sijalle siis todellakin riitti. Arttuhan kuitenkin juoksi M19-sarjassa., mutta asia ei selvinnyt minulle ennen juoksun päättymistä.

Lähtöviivalla oli pientä sekoilua kun lähettäminen ei ollut ihan tavanomainen. Ensiksi tuli ohjeita jostain ihmeen pilliin viheltämisestä ja lähtölaukauksista. Joku huusi "valmiit", mutta sitten toinen ääni alkoi käydä lähtölaskentaa. Siinä hötäkässä sitten muutama juoksija otti pienen varaslähdön joka ei kuitenkaan vaikuttanut mun mielestä mitenkään sijoituksiin. Päästiin kuitenkin matkaan.

Janne ja Henri tietysti läksivät kärkeen aivan omaa vauhtiaan mutta meikäläinen pääsi Janin ja Ossin peesiin ihan hyvissä fiiliksissä. Juostiin Pikisaarta pitkin ja tuntui ihan kivalta mutta väliaika 3'12 vähän säikäytti. Jättäydyin sitten tuosta kyydistä mikä oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna tosi tyhmästi tehty. Ei kilpailussa voi jättäytyä kyydistä ja sitten olettaa olevansa muita nopeampi.

Pieni sekoilu jatkui kun Eedenin tienoilla järjestäjät alkoivat yhtä-äkkiä huutaa: "tänne, tänne". Reittiopasteet oli hyvin epäselvän näköiset. Maratonilla tais olla jotain lisälenkkiä kymppiin verrattuna, tai toisinpäin kympillä oli tarkoitus oikaista joku mutka. Siellä oli vissiin kärkijuoksijoilta jopa estetty oikealle kympin reitille meneminen. Tätä en kyllä osannut yhtään odottaa yleensä mainiosti järjestetyltä Terwamaratonilta.

Samassa puskettiinkin rajuun vastatuuleen ja kaverit oli jo vaikka missä asti. No ei munkaan takana oikein kuulunut mitään ääniä. Enpä juuri vilkuillutkaan taaksepäin. Juoksin vaan matkaa pois, ei kulkenut yhtään. Jossain kohtaa katsojat huusi että alahan kelata nimittäin vastatuuli alkaa nyt. Olihan tuota jo pari kilsaa vedettykin vastatuuleen. Siinä sitä sitten rimpuiltiin vähän synkissä fiiliksissä.

Koitin tsempata itseäni juoksemaan niin lujaa kuin jaksan mutta eväät alkoi olla aika vähissä. Patosillan nousussa sai aika jännän olon aikaiseksi ja sittenpä yritin puiston suojissa kiriä vauhtia. Ei mitään havaintoa miten onnistui. Vika kilsa rupesi tuntumaan jo oikeasti aika pahalta joten taisin jakaa kuitenkin voimat kohtuullisesti.

Tulin stadionille ja kuulin takasuoralta miten Johanna Peiposen maaliintuloa kuulutettiin. Aika oli sen kuuloinen että meikäläisen ajasta tulisi kehnonpuoleinen. Juoksentelin sitten ilman kummempaa kirimistä matkavauhtia maaliin viidentenä ajassa 35'36. Ei hurraamista. Pieni ilonpilkahdus tuli kun onnistuin kuitenkin jättämään Arttua 28 sekuntia.

Enpä jaksanu verrytellä vaan menin suihkuun ja etsimään palautuseväitä.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ideapark-juoksu

Sain kisaan huoltajiksi vanhempani joille heti aluksi reilu kiitos. Kyllä on helppo osallistua kisaan kun saa kyydin, varusteet säilyy tallessa ja saa heti kisan jälkeen lämmintä päällepantavaa.

Verryteltiin Tolosen Mikon kanssa ja sain vinkkiä että kannattaa iskeytyä Ylisaukko-ojan ja Tolosen peesiin alussa. Hyvä neuvo, tai niin ainakin ajattelin koska se oli minulla alun alkaen suunnitelmanakin. Askel tuntui hyvältä ja intoa riitti.

Startista Peiponen lähti ensin kärkeen ja kisaan itsekin osallistunut valmentajansa huikkasi perään: "oma juoksu!". Siitä sitten Ylisaukko-oja kirmasi kärkeen ja minä sekä Tolosen Mikko perään. Kattelin kellosta, että nyt muuten mennään lujaa. Lasketeltiin myötätuuleen alle 3'10 / km tahtia ekat kilsat. Sitten jouduin toteamaan että nyt on kyllä mulle liian kova kyyti ja jäin vähän.

Takaa alkoi kuulua Peiposen askeleet ja kohta hän juoksikin mun ohi. Juoksin vähän aikaa siinä peesissä ja kävin sitten välillä vetovuorossa voimien salliessa. Kyllä meni Johanna lujaa! En muista ihan tarkkaan olisko ollut viimeinen 3 km kun Peiponen karkasi meikäläiseltä ja sittenpä juoksentelin hänen perässään maaliin. Peiposen aika uskomaton 33'52 virallisesti mitatulla reitillä!

Minun aika oli mulle hyvä 34' tasan tosin kilpailukansliassa näin tulosliuskan jossa aika oli vähän alle. Näyttää siltä että tasapainoisella juoksulla olisin ihan ennätysajoissani kiinni ja tämä toukokuun puolessavälissä. Olikin sellainen tuntuma että maastojuoksut oli nostaneet kuntoa. Ja kyllähän etenkin tuon miesten pitkän maastomatkan jälkeen maantie- ja ratajuoksu tuntuu ainakin hetken helpolta rallattelulta.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

SM-maastot Imatralla

Pelkäsin tätä kisaa etukäteen aika paljon. Edellisviikon kuuden kilometrin maastojuoksu meni todella kovaksi raastamiseksi ja nyt täytyisi juosta tuplasti sen. Reittitiedotkaan eivät juuri helpottaneet jännistystä, joskin onneksi aivan suurimmat mäet jätettiin väliin. Reitillä oli jyrkkiä mutta onneksi lyhyitä nousuja ja laskuja aika lailla.

Verryttelyt tuntuivat menevän hyvin ja askel rullasi mukavasti. Kyllähän sitä silti tunsi olevansa porukassa ulkopuolinen kun takasuoralla vuoroin tulee vastaan Jussi Utriainen, Henri Manninen ja Jarkko Järvenpää.

No, paukusta liikkeelle ja koitin ottaa aika rauhallisen asenteen. Yllätyksekseni pysyin alussa ihan kohtuudella massan mukana. Kärki tietysti karkasi heti omia menojaan, mutta ensimmäisen kierroksen aikana iloitsin kun näin edessäni Yrjö Pesosen selän eikä se loitonnut yhtään. Tarkemmin ajatellen tuon olisi pitänyt olla jonkinasteinen hälytysmerkki.

Toisen kierroksen aikana reipas meininki muuttui aika nopeasti raskaaksi. Jäljelläolevat vajaa viisi kierrosta tuntuivat ajatuksena ihan mahdottomalta. Koitin laittaa työvaihetta päälle ja muutamat ukkelit juoksivat siinä sitten karkuun. Ihmeekseni en kuitenkaan jäänyt porukan viimeiseksi juoksemaan vaan minun takanakin näkyi porukkaa.

Ylämäkiin lyhyttä askelta tikuttaen ja alamäet niin hyvin rullaten kuin jaksaa. Muutama alamäki oli niin jyrkkä että niissäkin alkoi hapottaa. Yritin ajatella mahdollisimman vähän oikeastaan mitään muuta kuin seuraavaa mäkeä, mutkaa ja askelta. Väliajoista näkee että olen juossut kuitenkin kohtuu tasaista vauhtia kolmisen seuraavaa kierrosta kunnes alkoi tuntua todella pahalta.

Yksi kaveri juoksi ohi mutta mun eväät oli täysin lopussa. Halusin vain selvitä ehjänä reitiltä pois ja yritin pitää vauhtia sen minkä pystyin. Porukka tuntui kannustavan meitä loppupään juoksijoitakin kohtuullisen hyvin. Olin kuitenkin sen verran paljon hitaampi että kierroksella ohitetuksi tulemisesta syntyi realistinen uhkakuva.

Viimeinen kierros. Tuntui siltä että olin juossut reitillä ikuisesti ja kisa jatkuu tulevaan ikuisesti. Palkeet kävivät sen mitä ehtivät ja tuntui todella pahalta. Väsymyksen tunne oli jo niin kova että se oli aivan selvää kipua. En kuitenkaan halunnut pistää suosiolla hölkäksi vaan yritin mennä niin kovaa kuin pystyin. Lopulta vastaan tuli viimeinen jyrkkä alamäki ja heti perään nousu. Tiesin että tuon jälkeen saa lasketella maaliin loivaa alamäkeä. Annoin askeleen rullata ja koitin juosta stadionilla edes jokseenkin ryhdikkäästi maaliin.

Maalissa olin niin iloinen että selvisin reitistä jokseenkin ehjänä ja vailla vammoja. Kyllä tuo miesten pitkä matka SM-maastoissa on todella rankka kisa. Sanoisin, että tämän kokemuksen rinnalla täysiä juostu maantiepuolikas on aivan lasten leikkiä. Vaikka jäin tulosliuskan häntäpäähän ja vauhti ei oikein riittänyt minkäänlaiseen sijoituksista kamppailuun olen tosi iloinen että lähdin mukaan. Seuraavan kerran kun on kisoissa vaikea hetki voin todeta että onhan tuota tullut puskettua läpi melkoisesta tuskien taipaleesta Imatralla silloin keväällä 2015. Että miksei tästäkin sitten selviä.

Erityismaininta lopuksi mainioista ja mahtavista kisajärjestelyistä. Kilpailuun osallistuminen oli helppoa ja miellyttävää ja kilpailureitti oli upea. Kiitos Imatran Urheilijoille!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Liikettä lantioon sekä sisältöä kisakalenteriin

Mitenkäs mulle näin paljon asiaa on kertynyt ihan parissa päivässä?

Läksin heti aluemestaruusmaastojen jälkeisenä sunnuntaina Pohjolan Juoksijoiden yhteislenkille. Olikin tosi hyvä lenkki sillä sain paljon arvokkaita vinkkejä harjoitteluun ja juoksutekniikkaan. Ihan päällimmäinen asia oli että vaikka olen käynyt maksimihapenoton testissä selvittämässä sykerajat, on virhe ajatella kynnyssykkeiden pysyvän vakiona. Talvella määräharjoittelun myötä kestävyyden kasvaessa helposti aerobinen ja anaerobinen kynnyssyke tulee alaspäin. Jos tällöin tuijottaa sokeasti pelkkiä sykelukuja niin lenkkien tehot nousevat liian suureksi. Selittäisi aika paljon siitä, miten mulla peruslenkit on kulkeneet tosi hyvin ja kovat lenkit ei sitten niinkään. Täytyykin oitis pistää tiukempaa rajoitinta peruslenkeille, etten tuhlaisi voimiani väärissä harjoituksissa.

Toinen seikka liittyy juoksutekniikkaan. Asia oli ehkä helpompi ymmärtää siinä paikan päällä, mutta liittyi lantion liikkuvuuteen. Minullahan oli pari vuotta sitten paljon ongelmia lantion alueella ja ongelman perussyyksi pajastui OMT-fysioterapeutin mukaan lantion toimintahäiriö. Siitä aiheutunut lantion väärä asento kuormitti tiettyjä tukilihaksia aivan liikaa ja toiset tukilihakset taas heikentyivät vailla tarvittavaa harjoitusärsykettä. OMT-fysioterapeutin laatiman jumppaohjelman myötä lantion asento ja tukilihasten kunto parani mutta jotain meni ns. pesuveden mukana. Aloin pitää lantion asentoa jo liiankin vakaana joka siten taas estää askeleen pyörittämistä ja tehojen irti saamista.

Sainkin ohjeeksi rentouttaa ja vapauttaa lantion liikettä ja kylläpä muutaman juoksukerran jälkeen tuntuu että askeleeseen on löytynyt aivan uutta lentoa! Todellinen vaikutus on varmaan korkeintaan 10 % mutta jo sekin olisi aivan valtava parannus. Voimantuotto tuntuu nyt paljon helpommalta. Kyse ei välttämättä ole niinkään edes siitä, että samalla sykkeellä pääsisi heti vauhdikkaammin. Lihakset pääsee nyt tekemään töitä vapaammin, mutta kyllähän ne happea vaatii ihan entiseen malliin. Ehkä jopa enemmänkin jos saan tehoja paremmin irti.

Hyvin menneestä kisasta innostuneena perkasin läpi kilpailukalenterista kesän tapahtumat ja kiinnostavia startteja joihin olisi mahdollista osallistua pienellä vaivalla on jopa 23 kappaletta. Erityisesti tuossa kesäkuun alkupuolella kisatahti kävisi tällöin jo niin kiivaaksi, että varmaan täytyy priorisoida missä käyn juoksemassa. Luvassa olisi kuitenkin näillä näkymin vaihtelevilla alustoilla matkoja 800 metristä aina 25 kilometriä pitkään "piikkiin" asti. Etupäässä kuitenkin ratajuoksuja.

Ihan ensimmäiseksi tosin täytyy hoitaa nuo SM-maastojen 12 kilometrin matka. Tuntuu aika hurjalta lähteä latomaan tuplasti aluemestaruuskisojen mittaista matkaa maastossa. Pitää vissiin yrittää säilyttää pää kylmänä alussa, ettei tule aivan mahdoton tuskien taival.

Kävinkin tänään tekemässä kisaan valmistavana harjoituksena 25' kovaa Puolivälinkankaan kuntoradalla. On se armoton harjoituspaikka! Tälläkin kertaa tuntui että nythän tuo askel kulkee mutta GPS-jäljen perusteella keskivauhti oli silti vain 4'08 / km. Tuostahan voisi jopa masentua, mutta onneksi minulle on jo entuudestaan tuttua ettei tuolla kello paljoa egoa hivele. Tällä kertaa taisin kuitenkin päästä ensimmäistä kertaa kierroksen viidessä minuutissa ja vauhti pysyi hyvin harjoituksen loppuun saakka. Kaupungin sivuilla kuntoradan mitaksi ilmoitetaan 1,5 km, paikalla olevan kyltin mukaan mittaa olisi muistaakseni 1,4 km, Ambit mittasi matkaksi ~1,3 km ja Polarin mittarilla kierros olisi vain ~1,2 km. Veikkaan totuuden löytyvän jostain tuolta skaalan alapäästä.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Aluemestaruusmaastot Oulaisissa

Takareiden kirraaminen helpotti sen verran, että uskaltauduin kuitenkin viivalle. Ilmoittautuneita oli miesten sarjassa kymmenkunta, mikä on roimasti enemmän kuin viime kerralla Oulaisissa pari vuotta sitten. Pelkästään Auralaisiakin oli bussillinen junnuja, yleisen sarjan juoksijoita ja aikuisurheilijoita.

Verryttelyissä huomasin että alkumatkan jyrkässä alamäessä oli vähän pehmeää jäätä. Olin tosi huolestunut että mitenhän tuossa jalka pitää. Päätin sitten suunnitelmista poiketen vaihtaa kisatossuiksi maantiekisatossut koska näin sain poistettua olosuhteista ja varusteista yhden epävarmuustekijän. En ole juossut piikkareilla vielä montaakaan kisaa enkä kertaakaan maastossa.

Otin verryttelyssä yhden kilometrin reippaan vedon 30 minuuttia ennen starttia. Tuo on toiminut aika hyvin ja toimin varmaan jatkossakin samoin, ainakin näissä pitemmissä juoksuissa. Lähtee kone hyvin käyntiin, mutta koska vauhti on alle anaerobisen kynnyksen niin ei pääse muodostumaan happoja ja siitä ehtii palautua starttiin.

Läksittiin latomaan aika railakasta vauhtia ja yritin tykitellä heti ensimmäiseen pikkunousuun etten jäisi porukasta. Markku ja joku toinen juoksija karkasivat kuitenkin jo tässä vaiheessa ja olin ensimmäisen alamäen alkaessa viidentenä. Pääsin rullaamaan alamäkeä tehokkaasti alas ja muistaakseni kuittasin siinä kohtaa yhden selän. Pauli jäi vielä edelle tunkkaamaan pitkää jyrkkää nousua ylös. Vai meninkö minä sittenkin ohi? Yritin vähän säästellä voimia koska olen melko heikko mäkijuoksija.

Mäen päältä sitten lähdettiin laskeutumaan kohti ensimmäisen kierroksen loppua. Siinä pääsin vähän levähtämään mutta oli jo varsin rapea olo. Eipä se auta kuin koittaa kestää kun leikkiin on kerran ryhtynyt. Pitkään alamäkeen niin kovaa kuin vaan pystyn menemään koska olin siinä muuta ryhmää vahvempi. Sitten taas ylämäessä juuri sen verran lujaa ettei aivan vielä oksennus lennä. Tuntui siltä etten selviä ehjänä maaliin asti. Onneksi tuli taas alamäkeä jossa sain rullata ja vähän toipua.

Vikalle kierrokselle lähtiessä juoksin jo ihan kuin humalainen seilaten miten sattuu mutta äijät silti letkassa takana. Ykkös- ja kakkossija oli jo kaukana näkymättömissä. Jalat tuntuivat kumista tehdyiltä ja venkoilivat sinne tänne. Ei auttanut kuin painaa. Jätkät hiillostaa pitkässä ylämäessä niin että hengityksen ihan tuntee takaraivossa. Mäen päällä koitin repiä vauhtia, pakko niistäkin oli tuntua pahalta tai muuten olisivat jo menneet ohi. Lopussa oli vielä pikku nyppylä ennen loppusuoralle kaartavaa alamäkeä.

Siinä kohtaa tuli joku taktinen herääminen tai mikä lie hulluus iskenyt ja päätin että nyt jos koskaan isken. Ja niin vain hengitys katosi takaa. Ei auttanut kuitenkaan höllätä, koska pehmeällä peltosaralla menevällä loppusuoralla ei kuule takana tulevien askelia. Koitin rullata hullun lailla kohti maalia. Mitä ihmettä? Tyypit viittoo vielä yhdelle kierrokselle? Voi ei!? Tuossa kohtaa meinasin saada slaagin järkytyksestä.

Onneksi se meni kuitenkin niin että piti juosta maalikarsinaan joka oli vähän eri paikassa mitä kuvittelin. Raasto palkittiin kolmannella sijalla. Nyt alkaa löytymään kisassa sitä kisavaihdetta mitä kevään hallikisoilta jäin kaipaamaan. Ja mikä parasta, takareisi on aivan priimakunnossa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Uudet kisapöksyt ja kirraava takareisi

Sain alkuviikosta viestin, että seura on hankkinut kilpa-asuun viralliset juoksushortsit. Aiemmin seuran juoksuasuun oli tarjolla pelkästään trikoot. Minusta on mukavempaa kilpailla shortseissa, koska lantio tuntuu liikkuvan vapaammin ja parempi tuuletus pitää kehon viileämpänä kuin trikoilla juostessa. Vastasin siis oitis että haluan noutaa omani pikimmiten ja sovittiin että haen ne junnujen harkoista Ouluhallilta. Päätin testata uusia shortseja samantien juoksemalla 5 km reipasta ratajuoksua.

Hallilla oli menossa kaikesta päätellen 30 minuutin juoksutesti tai joku vastaava, sillä rataa kiersi koko harjoitukseni ajan porukkaa tasavauhtisesti juosten. En tiedä oliko syynä heistä saatu lisäinto vai mahtavalta tuntuvat juoksushortsit, mutta omakin vauhtini oli paljon lähempänä kovaa kuin reipasta. Keskivauhti asettui samaksi kuin edellisen lauantain puolimaratonilla ja sykkeet paukuttivat lähellä anaerobista kynnystä. Juoksu ei tuntunut mitenkään raskaalta joten alkukierroksilla en huomannutkaan tehojen lipsahtaneen kovemmaksi mitä ajattelin.

Jossain vaiheessa juoksun aikana tuntui jotain pientä oikeassa takareidessä. 5 km oli kuitenkin jo melkein täynnä joten jatkoin loppuun asti - jopa pari kierrosta päällekin sillä päätin lennosta juosta 20 minuuttia täyteen.

Tuo pieni tuntemus on nyt sitten vaivannut pitkin viikkoa välillä enemmän ja vähemmän. Venyttäessä oikeassa takareidessä tuntuu arka kohta. En ole tohtinut nostaa vauhteja lenkeillä enkä juosta kovin paljonkaan. Olin jo aiemmin päättänyt jättää välistä lauantain pm-puolimaratonin mutta nyt osallistuminen ensi lauantain aluemestaruusmaastoihinkin on aika epävarmaa. Olen jopa miettinyt kannattaakohan lähteä SM-maastoihinkaan vai ottaisnko mieluummin varman päälle.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Maantiejuoksun Suomenmestaruuskisat Siuntiossa

Lähdin heti paukusta juoksemaan aikalailla omaa juoksuani. Kärki karkasi välittömästi meikäläisen rallatellessa vähän alle 3'30 / km tahtia. Kolmen kilometrin kohdalla tuntuma oli aikalailla sama mitä kympin kisassa samassa kohtaa joten piti vähän höllätä kierroksia. Eka vitoseen tulin 17'35.

Välillä oli lyhyitä vastatuulipätkiä ja muutama terävä mutka joten tarkkana sai olla. Yritin peesailla minkä pystyin mutta valitettavasti oma hidastuva vauhti johti siihen, että ohittajat karkasivat yleensä aika nopeasti peesin ulottumattomiin. Meno oli kuitenkin ihan rauhallista, juoksin kilometrejä pois. Kymppiin saavuin ajassa 35'28. Ihan hyvä meininki vielä mutta vauhti oli hidastumassa.

Seuraava kahdeksan kilometriä oli tosi musta hetki. Tuntui pahalta enkä pystynyt kirimään vauhtia yhtään. Yritin vain päästä eteenpäin. Vilkaisin jossain vaiheessa kelloa ja oli jo päälle 4' / km vauhti. Sen jälkeen en kelloa vilkaissut vaan yritin vain taistella. Juntusen Ismo juoksi ohi. Yritin vähän aikaa rimpuilla perässä, tuloksetta.

Sitten Elisa Karhu juoksi ohi joku miesjuoksija peesissään. Mukavahan siinä varmasti on peesata, mutta siitä sisuuntuneena päätin juosta heidän ohitseen ja tarjota vastatuulipätkällä Elisalle tuulensuojaa. Yhtä-äkkiä sain tosi paljon lisävoimia ja pystyin nostamaan vauhtia viimeiselle kolmelle kilometrille aika mukavasti. Loppu oli kunnon raastoa. Ohitin Ismon samassa rytäkässä. Jossain vaiheessa ajattelin että tulevat varmaan ohi ja koitin antaa tilaa. Lopulta sekä Elisa ja peesaaja juoksivat ohitseni ehkä parisen sataa metriä ennen maalia. Yritin lähteä perään ja ottaa lopuukiriä mutta peesimies kerkesi ennen minua maaliin. Taustalla Juntusen Ismo tuli sekunnin minua jäljessä maaliin.

Aika 1:16'21 ei todellakaan ole sitä mitä tähän kauden alkuun toivoin, mutta minusta selvä askel eteenpäin hallikisoista. Tuntuma on vähän samanlainen kuin viime kesänä Tornion 5000 metrin juoksun jälkeen - vaikka kanttasin niin luotto siihen että loppukesästä kunto kestää alkaa muodostua. Olihan tuo sitäpaitsi minun puolimaratonin ennätyskin, vaikka Suomussalmella juostu Raatteen maratonin puolikas parempi juoksu olikin. Suomussalmella lähtö ja maali ovat liian kaukana toisistaan joten vaikka korkeuseron puitteissa reitillä ei ole liikaa laskua niin sääntöjen mukaan se ei ole ennätyskelpoinen.

Seuraavaksi kisataan melko varmasti piirinmestaruusmaastoissa Oulaisissa.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Suin päin Siuntioon

Edellisen kirjoituksen jälkeen olen juossut vain kevyttä juoksua ja tehnyt lihashuoltoa. Onpa lepopäiviäkin kertynyt poikkeuksellisen paljon. En ole päässyt valmistautumaan tulevaan kisaan läheskään normaalilla tavalla. Erityisen harmillista vielä kun ottaa huomioon että tämä on minulle ensimmäinen yleisen sarjan SM-kisastartti. Tuostahan ei sinänsä kovin kannata intoilla kun mukaan pääsee pelkästään lisenssin maksamisen ja ilmoittautumisen vaivalla - tulosrajoja ei SM-maantiejuoksuun ole. Silti pistää mietityttämään, että kehtaako näin huonossa kunnossa asettua viivalle.

En silti halua pistää päätä pensaaseen. Haluan uskoa että jossain vaiheessa lähtee taas kulkemaan. Nyt on hyvä kisa tiedossa ja kun vielä SAUL-SM on samassa lähdössä niin olipa oma vauhti mikä tahansa niin yksin tuskin tarvitsee minunkaan juosta. Pakaran ja lantion ympärillä ollut kiristelykin on helpottanut levon ja kevyen hölkän myötä.

Laitetaan nyt vielä loppuun toive että jos nyt alle 1:17 menisi kuitenkin niin voisin olla kohtuu tyytyväinen juoksuun.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

(Hermoja) kiristää

Nyt on käsillä viimeiset kovat treenit kohti Siuntiota. Ikävä vain, että oikeassa perskannikassa on tuntunut ylimääräistä kiristelyä. Vielä ikävämpää on ettei hyvän alun jälkeen treenit ole sujuneet toivotulla tavalla. Välillä tuntuu ettei mikään muu suju kuin se pirun peekoo. Se kyllä sitten sujuukin paremmin kuin koskaan. Hyvä että edes jokin.

Vaan ei auta luovuttaa. Olosuhteet paranee päivä päivältä ja vasta tulevien kisastarttien myötä pääsen taas kunnolla kartalle missä mennään. Juoksin jo kuitenkin hallikaudella ennätysvauhtia, vaikkakin turhan hitaasti kauden tavoitteita ajatellen. Katselin harkkapäiväkirjaa ja en minä juuri tämän kovempia harjoituksia ole saanut tehtyä koskaan aikaisemminkaan joten miksi nyt tuntuu että mikään ei onnistu?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pari kovaa viikkoa

Ensimmäinen rypistys on takana ja kevyen viikon jälkeen vielä toinen, luultavasti rankempi, edessä. Sen jälkeen keventelyviikko kohti Siuntiota ja jännittäen odottamaan mitä olen saanut aikaiseksi.

Tekemäni harjoitukselliset muutokset ovat vaikuttaneet tosi positiivisesti tekemiseen. On ollut paljon helpompi lähteä tekemään kovia harjoituksia kun alla ei ole ollut aamuin illoin työmatkajuoksua reppu selässä samana päivänä. Olen toki juossut kevyinä päivinä vielä työmatkat - on se niin kätevä tapa hoitaa treeni ja säästää samalla aikaa ja vaivaa työmatkoissa.

Tässäpä nämä pari viikkoa:

Ma: ap 6 km 4'49 / km, ip 11 km 4'14 / km

Ti: 10 x 1000 m / 200 m hölkkäpalautukset 3'30...3'24

Ke: ap 6,5 km 4'58 / km, ip 11 km 4'11 / km

To: koordinaatiot, loikat ja 4 x 25 s mäkivetoa / 2' palautuksin

Pe: ap 6,5 km 4'54 / km, ip 8 km 4'21 / km

La: ap 6 km 4'50 / km, ip 12 km 3'43 / km

Su: 20 km 4'49 / km

Ma: ap 6 km 4'49 / km, ip 14 km 4'03 / km

Ti: 8 x 4' / 1' hölkkäpalutuksin 3'29...3'22 / km

Ke: ap 6,5 km 4'53 / km, ip 11 km 3'57 / km

To: 5 x 25 s mäkiveto / 2'30 palautuksin

Pe: ap 6,5 km 4'54 / km, ip 12 km 4'02 / km

La: ap 7 km 4'47 / km, ip 12 km 3'36 / km

Su: 21,1 km 4'18 / km

Vaikka määrää ei ole kertynyt kuin vajaa 120 km viikossa niin kyllä tämä on aika tiukkaa vääntöä ollut. Etenkin nuo mäkivedot ovat tuntuneet yllättävän raskailta vaikka kovaa juoksua ei kerry kuin minuutin luokkaa koko harjoituksen aikana. Jälkeä näyttäisi kyllä tulevan. Kevyempi viikko tulee varmasti tarpeeseen. Saa nähdä tuleeko lauantaina lähdettyä Iihin testaamaan kympin kuntoa. Sen näkee sitten kun tietää enemmän luvassa olevista olosuhteista.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kohti Siuntion SM-maantiejuoksuja

Hipposhallin sisäradalle tehdyn mahalaskun tuloksena koen että päättäväisyyteni on vain kasvanut. Seuraava etappi ennen kesää on SM-maantiejuoksut Siuntiossa. Harjoitteluaikaa on viisi viikkoa ja kisaan valmistautumiseen ja viimeiseen virittelyyn vielä kuudes viikko. Kirjoitin viimeksi, että nyt on syytä katsoa peiliin ja itsetutkiskelun tuloksena aion muuttaa harjoitteluani.

Työmatkojen juokseminen läpi talven on palvellut hyvin kestävyyden kehittymistä. Siinä on silti ollut omat varjopuolensa. Arkisin kovana harjoituspäivänä olen juossut töihin aamulla 6 km. Töiden jälkeen kotiin 6 km ja sitten hallille 2 km. Tuon jälkeen sitten varsinainen treeni ja hölkkä kotiin. Kestävyyttähän tuo haastaa ihan hyvin, mutta kyllä se väistämättä syö harjoituksen laatua. Olen päättänyt, että tästä eteenpäin en juokse työmatkoja kovien harjoitusten päivinä. Voi olla, että palaan jokapäiväiseen työmatkojen juoksuun ensi talven peruskuntokaudella mutta nyt kilpailukaudella siihen ei taida olla varaa.

Toinen ongelma liittyy myös tehotreeneihin ja erityisesti niiden intensiteettiin. Koska minulla on ollut kovat tavoitteet ja olen toivonut edenneeni niiden suhteen olen asettanut turhan optimistiset tavoitevauhdit useimpiin harjoituksiin. Liian kova alkuvauhti on pilannut tai ainakin heikentänyt harjoituksia kun en olekaan sitten jaksanut tehdä suunnittelemaani vetomäärää. Osa harjoituksista on mennyt väärälle tehoalueelle liian kovan vauhdin takia. Tuleviin harjoituksiini asetan tavoitevauhdit tämän kevään kisatulosten perusteella. On turha haikailla kovempien harjoitusvauhtien suhteen koska liian kova intensiteetti ei kehitä optimaalisella tavalla.

Tärkeimmät käytössä olevat harjoitukset tulevat olemaan

Eiköhän näillä eväillä lähde kehitystä tapahtumaan.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Aikuisurheilun SM-hallit Jyväskylässä

Tänä viikonloppuna kilpailtiin Jyväskylän Kenttäurheilijoiden järjestämässä aikuisurheilun SM-hallikisoissa Hipposhallissa. Juoksin 4'29,10 ja 9'42,93. Tulokset on vähän sinnepäin mutta mitäpä voi olettaa kun olen harjoitellutkin pari viime kuukautta vähän sinnepäin. Se on nyt peiliin katsomisen paikka. Mulla on mennyt harjoittelussa haaveet ja realiteetit sekaisin ja sitä myötä homma on ollut sellaista ponnetonta puuhastelua.

Viikonloppu oli muuten ihan mukava. Sain nähdä paljon vanhoja ja uusiakin tuttuja. Näissä kisoissa on tavannut olla tosi hyvä henki ja JKU hoiti homman mainiosti aivan kuin viime elokuussa ulkoratojen SM-kisoissakin.

torstai 19. helmikuuta 2015

Flow-kokemuksia ja flunssatauko

Minulta kysyttiin tänään töissä pääsenkö koskaan juostessani sellaiseen flowtilaan jossa en ajattele ollenkaan juoksemista vaan jotain aivan muuta. Ehkä joskus noinkin käy, mutta minusta se ei ole mikään tavoitetila johon erityisesti pyrkisin. Yleensä ajattelen juostessani hyvin paljon nimenomaan juoksemista. Parhaat juoksukokemukset ovat sellaisia, jolloin tuntuu vain että juoksu kaiken kaikkiaan toimii tosi hyvin. Saatan juosta parikin tuntia nautiskellen vaikkapa siitä, että lantio tuntuu toimivan erityisen hyvin. Toisaalta kovilla määräviikoilla saattaa tuntua, että juuri juoksulenkeillä sitä on kaikkein parhaiten kiinni hetkessä ja kaikki välissä oleva aika on sellaista täytettä.

Sairastuin viime viikolla flunssaan joten Tunturi hallit jäivät kisaamatta. Siellä olikin melkoinen kato käynyt kun miesten 3000 metrille oli startannut loppujenlopuksi ainoastaan kolme juoksijaa. Tämä viikko onkin sitten mennyt hyvin varovaisella käynnistelyllä ja olen juossut pelkästään kuuden kilometrin työmatkaa aamuin illoin. Viiden päivän pakkolevolla oli hyvin positiivinen vaikutus jalkojen toimintaan sillä tauon jälkeen askel tuntui suorastaan naurettavan kimmoisalta.

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä on varsin positiivinen mieliala. Vaikka jotain vaikeuksia kovissa harjoituksissa on ollutkin niin tuntuu siltä, että palaset olisivat kuitenkin loksahtelemassa kohdalleen. Nyt vain rauhallisin ottein kohti aikuisurheilun SM-kisoja.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

1500 m VKV-hallikisoissa Haaparannassa

Piirinmestaruuskisojen heikon esityksen jälkeen oli sellainen olo, että ei tämä voi olla tässä. Katse kiinnittyikin aika pian kilpailukalenteriin ja Veitsiluodon kisaveikkojen järjestämään hallikisaan Haaparannassa. Hauskaa lähteä juoksemaan kilpaa ihan ulkomaille. Minä olen Suomussalmelta kotoisin niin tuo länsirajan avoimuus pääsee aina yllättämään. Suomalainen seura järjestää kisat Ruotsin puolella, no miksei? Kisaan oli ilmoittautunut minun lisäksi kolme muuta juoksijaa, joitten nimiä en tunnistanut ja kiitos tilastopajan tuoreen muutoksen joiden tuloskuntoa en päässyt tarkistamaan.

Pääsin kisapaikalle Petrin kyydillä. Mukana oli myös Petrin vaimo ja tyttö Saaga joka voitti tyttöjen 9-v sarjassa 40 metrin juoksun ja tuli toiseksi pituushypyssä. Petri juoksi 60 metriä kuusi sadasosaa paremmin kuin piirinmestaruuskisoissa mutta karsiutui niukasti finaaleista.

Haaparantaan oli hyvä lähteä kisaamaan jo senkin takia, että en ole ennen juossut hallissa normaalimittaiseksi tilastoitavalla 175 metriä pitkällä radalla. Meillä Oulussahan rata on ylipitkä. Lisäksi Aspen-hallin radan kaarteet on kallistettu. Pääsin siis hakemaan kokemusta Jyväskylän rataa varten. Verryttelyssä huomasin, että hidasvauhtinen juoksu kaarteissa tuntuu ihan kamalalta ja nopeavauhtinen juoksu ihan kohtuu hyvältä.

Muiden juoksijoiden saavuttua paikalle osoittautuikin että ihan tuttuja miehiä oli kyseessä, nimimuisti vaan oli pettänyt. Verryteltyämme tulikin aika astua lähtöviivalle ja aika rennoin mielin siinä olin. Paukusta kärkeen. Olin ajatellut pyrkiväni juoksemaan n. 31 sekunnin kierroksia mutta jäin tahdista vähän heti ensimmäisillä kierroksilla. Sitten menin hyvin nopeasti sekaisin laskuissa kun väliaikoja olisi pitänyt katsoa ihan yhtenään. En myöskään nähnyt missään jäljellä olevien kierrosten lukumäärästä kertovaa laikkaa joten ihan sokkona vetelin menemään. Ohitin yhden juoksijan kierroksellakin. Sen verran pistin merkille, että kyllä ne jyrkät kaarteet väsyneenä alkoivat tuottamaan vähän enemmän vaikeuksia.

Ihan yhtä-äkkiä viimeisen kierroksen kello kilahti ja tajusin että tämä oli nyt sitten tässä. Puristin kuitenkin hyvävoimaisena loppukiriä mutta eipä sitä viimeisen 175 metrin aikana paljoa ehdi tehdä. Painui aika kuitenkin lukemiin 4'37,52 eli olisi saattanut mennä jopa päälle 4'40 muuten. Jotenkin en silti suostu uskomaan että nämä huonot keskimatkojen suoritukset kertoisivat ihan koko totuutta tämän hetken kunnostani. Toisaalta aiempina vuosina kehitystä on tullut kunhan vain olen päässyt juoksemaan sopivasti määrää. Ehkä tällä kaudella alkaa tulla vastaan tilanne jossa eteen päin mennäkseen tarvitsee tehdä jo enemmänkin töitä.

Tämä oli ensimmäinen kisa piikkareilla ja jalat toimivat hyvin niiden kanssa. Aion kokeilla niitä vielä ainakin 3000 metrillä. Seuraava kilpailu olisikin juuri tuolla matkalla ensi sunnuntaina Rovaniemellä.

maanantai 2. helmikuuta 2015

1500 m piirin hallimestaruuskilpailuissa

Kauden avauskisaksi valikoitui 1500 metrin juoksumatka Pohjois-Pohjanmaan piirin hallimestaruuskilpailuissa. Olin tehnyt tähän mennessä kolme rataharjoitusta vähän heikohkoilla tuntemuksilla. Yksi harjoitus meni vähän paremmin, mutta selvästikään en ole vielä kisakuntoa saavuttanut. Siitä kertoo myös kisa-aamun ajatukset joita kirjasin ylös:

No, pakkohan se oli kuitenkin mennä kun oli tullut ilmoittauduttua. Samassa lähdössä oli yleisen sarjan lisäksi 19- ja 17- vuotiaat. Porukka rynni aika vauhdilla liikkeelle ja meikäläiselle löytyi aika helposti paikka. Jotenkin jäi sellainen kuva, että olin alusta loppuun asti samalla sijoituksella. Juoksin hyvin pitkälti mukavuusalueella eikä oikein kiinnostanut juosta kiinni edellä menevää selkää. Vasta viimeisellä sadalla metrillä otin muka malliksi jotain loppukirin tapaista, mutta ei se riittänyt sijoituksen nostamiseen. Jotenkin tuntui, että en ollut edes kovin hengästynyt lopussa. Enemmänkin yskitti aivan kuten usein ennenkin Ouluhallissa kisaamisen jälkeen.

Lähdin sitten verryttelemään ja yhtä-äkkiä kuulutettiin että pitää mennä palkintojenjakoon. Olin sitten kuitenkin kolmas koska pari muuta nopeampaa oli eri piireistä ja täten kilpailun ulkopuolella. Muut nopeammat olivat sitten noita nuorempia juoksijoita.

Aika 4'33,84 oli kans jonkinlainen yllätys. Sekunnin päähän ennätyksestä puolivaloilla. Mitähän tästäkin nyt pitäisi ajatella?

maanantai 19. tammikuuta 2015

Mitä se hyvejää?

Tässä vaiheessa talvea kun ei ole juossut kilpaa kuukausiin ja ulkona juoksukelit pudottaa vauhteja alkaa mietityttämään onko harjoittelu hyödyttänyt yhtään mitään siitä saadun ilon lisäksi. Ihan samat kysymykset alkavat pyöriä päässä joka ikinen talvi. Hallikisatkin on tulossa ja siellä pitää pysytä raastamaan maukkatehoilla jota ei ole tullut juuri harrastettua sitten syyskuun.

Maukasta puheenollen eilen oli tarkoitus tehdä vuoden ensimmäinen MK-treeni ja mielessä oli pitkät vedot pitkillä palautuksilla. Ohjelmoin kelloon vetosapluunan ja läksin jolkottelemaan kohti lentokentäntietä. Muistin hyvin toissalauantain huonosti menneen vetotreenin ja mietin että nyt vedetään sitten maukkaa vaikka väkisin. Aika lähteä rytyyttämään ensimmäistä vetoa. Pingoin liikkeelle selvästi kovemmalla puristuksella mitä talven aiemmissa vetotreeneissäni. Rutistin ja rutistin kellon vaatiessa enempi sykettä peliin. Mietin että pakkohan se on tällä teholla nousta ja jatkoin rutistusta. Ei millään. Vetoa oli jäljellä vielä jotain puolitoista minuuttia. Kauhea puuskutus ja räpistely ja silti syke pyöri hädintuskin TV kovan puolella. Kohta kello taas piippaili että parempi olisi alkaa nostamaan sykettä yli VK2:n alarajan. Totesin että nyt ei onnistu ja palailin häntä koipien välissä kotio saunomaan.

Jälkikäteen ajatellen tein pari perusvirhettä jotka on mulle peräti aika tavallisia vetotreenin mokia ja vielä korostuvat kun taukoa on kertynyt edellisestä kovasta harjoituksesta. En verrytellyt tarpeeksi hyvin. Keli oli huono mikä kyllä vaatisi oikeastaan entistä perusteellisempaa verkkaa mutta ei kannusta siihen. Lähdin myös tavoittelemaan tavoitesykealuetta heti ensimmäisessä vedossa vaikka edellisestä maukkatreenistä on kuukausikaupalla taukoa. Toisin sanoen läksin soitellen sotaan kun maltillisempi lähestyminen olisi ollut tarpeen.

Toisaalta on myös helppo todeta että läpi talven on tullut vedettyä aika kovia määriä joten ei liene mikään ihme, ettei kunto ole aivan herkimmillään. Edellisviikkojen neljästä kovasta treenistä yksi on onnistunut hyvin, yksi auttavasti ja pari huonommin. Huonosti menneet treenit kielii pienestä alavireestä ja levon tarpeesta. Nyt onkin varmaan hyvä ajatus ottaa hetki vähän löysemmin ennenkuin homma lähtee kunnon syöksykierteeseen. Muistelen tässä kolmen viikon takaista kevyttä viikkoa jolla kertyi 148 kilometriä juoksua. Kirjoittelin silloin, että ollaan siinä pisteessä että entinen kova viikko on nyt kevyt viikko. No eihän se ihan niin tainnut mennä vaan on tarpeen pudottaa vielä enemmän määrää jotta kevyt viikko oikeasti toteutuu kevyenä.

Lopuksi todettakoon että tällä viikolla paukkui tonnit toisen kerran harjoituskauden 2015 suhteen. Aloitin harjoituskauden maanantaina 29.9.2014 joten 16 viikossa on kertynyt kaikkiaan 2026 km juoksua.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Nyt jaksaa taas maata sohvalla

Viikonloppuna sainkin nauttia mahtavista porukkatreeneistä kun lauantaina käytiin neljän hengen voimin juoksemassa 12 kilsaa vauhtikestävyyttä. Kiva kun on löytynyt porukka jossa vauhdit passaa kohtuu hyvin yhteen. Tulee myös arvokasta vinkkiä kokeneemmilta juoksijakollegoilta, vaikkakin melkein kaikki muut ovat minua nuorempia. Juoksuvuosia muilla on minua enemmän siitä huolimatta.

Lauantain vauhtikestävyysharjoitus jännitti aika paljon etukäteen sillä en ole tuollaista tasavauhtista vk-lenkkiä muistaakseni ennen tehnytkään porukassa. Koitin varmistella juoksemalla aluksi porukan hännillä mutta kääntöpaikan jälkeen huomasin kampeavani porukan kärkeen. Siinä tuli tehtyä ihan luonnostaan vauhdin nosto kun omilla lenkeillänikin olen puolivälissä nostanut tehoja PK2 -> VK1. Nyt sapluunana oli enemmänkin VK1 -> VK2 ja varoin päästämästä tehoja yli anaerobisen kynnyksen. Sykejumi oli kyllä ihan tiessään ja tehoja irtosi ihan mukavasti. Menomatkalla juostiin 3'46 / km ja paluumatkalla 3'33 / km tahtia. Tosin pari kaveria veti lopun pari kilometriä vielä pikkuisen kovempaa. Lenkin jälkeen porukka oli innoissaan hyvästä vauhdista. On kyllä mukava tehdä porukassa.

Pitkis oli tällä kertaa vähän lyhyenlainen. Mulle kertyi matkaa vain 22 km. Olin kuitenkin juossut jo tiistaina maastossa 25 kilometriä joten en koennut tarvetta keräillä kilometrejä yhtään enempää. Viikkomääräksi tuli taas 148 kuten edelliselläkin viikolla. Hyvän fiiliksen myötä ensi viikolla voisi tunnustella taas miltä tuntuisi kiristää pikkuisen määrää.

torstai 8. tammikuuta 2015

Tiukkaa tekee

Viime viikon harjoittelin hieman vähäisemmin määrin kuin jouluviikolla, mutta nyt olen jo siinä pisteessä että kevyempikin harjoitusviikko on määrällisesti yhtä kova kuin alkusyksyn kovat harjoitusviikot. Määrää kertyi viikon mittaan 148 km. Juoksin tiistaina normaalin kiihtyvän VK-treenin ja uudenvuoden suomana vapaapäivänä hyvin rauhallisia lenkkejä. Lauantaina oli vuorossa 8 x 1,2 km / 1' palautuksin ja keli oli aika haastava. Menin tekemään harjoitusta vähän uudelle reitille jonka suunnittelin siten että olisi sivutuuli.

Kartasta suunnittelemani pätkä oli kuitenkin loivaan ylämäkeen joten siltä osin reitti ei ollut aivan tavoitellun mukainen. Puolet vedoista tuli siis loivaan alamäkeen. Tämäntyyppinen harjoitteluhan on ihan hyvästä vaihteeksi, ajattelin. Veto ylämäkeen oli odotetusti vaikeampi mitä normaalisti. Odottamatonta oli kuitenkin se, että en meinannut saada sykkeitä nousemaan vääntämisestä huolimatta. Sama meno jatkui harjoituksen edetessä ja mietin välillä kesken jättämistäkin. Koska fiilis oli kuitenkin aivan ok niin jatkoin harjoituksen loppuun asti. Vauhdit jopa hieman hiipuivat loppua myöten ja syke pysyi matalana.

Oletan, että huono kulku johtui edellisistä määrällisesti kovista harjoitusviikoista. Tällä viikolla en olekaan nostanut määrää takaisin vaan jatkan samalla tahdilla, jotta keho saa enemmän aikaa sopeutua treenin vaatimuksiin.

Tiistaina normaalin vauhtikestävyystreenin aikaan sattui sen verran kova pakkanen, että päätin käyttää vapaapäivää ja päivänvaloa hyödyksi juoksemalla pitkän maastolenkin. Nautiskelin rauhallista tahtia 25 kilometriä pääasiassa talvisia polkuja pitkin.

Loppuviikon suunnitelmat ovat pahasti auki. Mietin, että pitäisikö väliin jäänyt vauhtikestävyyslenkki juosta tänään vai ehkä lauantaina. Sunnuntaina olisi tarjolla porukkatreeniä ja se tarkoittaisi pitkiksen väliin jättämistä. Mutta pitkishän tuli juostua jo tiistaina. Taidan kuitenkin tehdä seuraavat vaativammat treenit vasta viikonloppuna jotta ehdin palautua hyvin maastopitkiksestä sekä saan lisää kevyttä huoltavaa juoksua alle ennen tehojen nostamista.