maanantai 25. maaliskuuta 2019

Aktia-cup

Vantaalla juostava Aktia-cup valikoitui kisaohjelmaan, koska se on sopivasti puolessa välissä valmistautumista kohti SM-maantietä. Aktia-cup on perinteikäs talvijuoksusarja, jossa on tosi hyvä taso ja varmasti kirittäjiä olipa oma kuntoni sitten mitä tahansa. Maaliskuussa juostava viimeinen osakilpailu on yleensä ollut varsin hyvissä olosuhteissa, joten siinäkin mielessä saisin tarkkaa tietoa tämän hetkisestä kunnosta. Valitettavasti pari edellistä viikkoa on mennyt treenien suhteen alamaissa töiden vietyä enimmät mehut. En ole juossut viimeiseen pariin viikkoon juuri ollenkaan. Ajattelin silti, että kyllä minä sulalla asfaltilla juoksen alle 37'00.

Kisa-aamu valkeni tuulisena ja sateisena. Lämpötila oli niukasti plussan puolella, joten kisa-asuksi valitsin shortsit, teknisen pitkähihaisen paidan, seuran kisapaidan, hikinauhan ja hanskat. Suojasin vielä kaulan putkihuivilla ja laitoin aurinkolasit suojaamaan silmiä tuulelta. Verrytellessä tunsin oloni ihan hyväksi ja etenkin jalat tuntuivat kevyiltä. Mistäpä ne rasittuneet olisivatkaan näillä kilometreillä? Mielessä jyskytti kuitenkin jo tässä vaiheessa, ettei vauhtikestävyys tule riittämään tänään.

Starttiviivalla oli hirveä tungos, kun nelisensataa juoksijaa asettautui kapealle kevyenliikenteen väylälle odottamaan lähtölaukausta. Huoletti, että jäänkö jalkoihin, kun kaukaa takaakin kuulin porukan puhuvan jostain 35' alituksista. Päästiin kuitenkin liikkeelle kommelluksitta ja porukkaa alkoi lappaa ohi oikealta ja vasemmalta. Yritin päästä sopiviin peeseihin, mutta varmaan tottumattomuuttakin tein turhia ohituksia juoksun tuntuessa peesissä helpolta. Aika pian tilanne kääntyi siten, että minä en enää ohitellut ketään ja jäin itse enimmäkseen ohitettavaksi. Mieli alkoi olla maassa, kun jalatkin tuntuivat niin raskaalta, että hyvä kun pääsin korotetuista suojateistä ylitse. Matka kääntöpaikalle tuntui kestävän hirveän kauan.

Paluumatkalla pujottelukeppinä oleminen jatkui. Melko pian tuli aika jyrkkä alamäki, jossa yhtä-äkkiä rullasinkin useista juoksijoista ohi ihan kuin olisin ottanut erikseen sprintin siinä kohtaa. Mäen alla samat juoksijat taas ohittivat minut uudestaan. Mahtoivat ihmetellä, että mitä se nyt vouhottaa. Todellisuudessa annoin vain jalkojen rullata vapaasti alamäkeen enkä jarrutellut vauhtia ollenkaan.

Loppumatkasta en meinannut nähdä enää eteeni, sateen peitettyä aurinkolasit vesipisaroilla. Yritin nostaa laseja otsalle, mutta eivät ne pysyneet. Lopulta oltiin viimeisillä sadoilla metreillä ja ajattelin, että kohta tämäkin kurjuus loppuu. Siinä vaiheessa kaverini Mikko ohitti minut, mutta ei päässyt heti karkuun. Mietin hetken mitä teen ja päätin yrittää edes tässä kohtaa puristaa loppuun sen mitä irtoaa. Pääsinkin yllättäen ohi ja yritin jatkaa kiihdyttämistä maaliin asti. Olin aika ällikällä lyöty kun ei Mikko sieltä tullutkaan uudelleen ohi. Olen kuitenkin tavallisesti selvästi Mikkoa hitaampi. Pientä piristystä loppukirin taittuessa minun eduksi.

Loppuaika 37'36 on sellainen, ettei mielestäni kannata lähteä tien tukkeeksi SM-maantielle. Samana viikonloppuna kuitenkin järjestetään veteraanien SM-maantiejuoksut joissa pääsen juoksemaan puolikasta hyvässä porukassa ja matkustaminenkin helpottuu juoksun ollessa jo lauantaina.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Huono treeniviikko, mutta hyvä työviikko

Kuluneella viikolla en saanut treenattua ihan siten kuin olin suunnitellut. Syvennyin töissä erääseen  kiinnostavaan ongelmaan niin tiukasti, että pitkien päivien päätteeksi en jaksanutkaan enää lähteä juoksemaan. Aamuisin tunsin oloni väsyneeksi, jolloin lenkkivaatteiden päälle kiskomista enemmän kiinnosti nukkua vielä tunteroinen lisää. Sama jatkui läpi viikon ja tuumasin että parin kovan treeniviikon jälkeen ei kevyempi jakso tee välttämättä pahaa. Olihan minulla jo viime viikon päätteeksi olo, että on tullut ahnehdittua liikaa määrää ja tehoa liian nopeasti. Ajattelin, että lauantaina jaksaisin treenata taas normaalisti. Niin siinä kuitenkin kävi, lauantainakaan ei intoa löytynyt ja vedin lonkkaa koko päivän.

Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että teen kiinnostavaa ja palkitsevaa työtä. Olen ammatiltani koodari. Olen koodaillut ihan pienestä pitäen siitä lähtien, kun ensimmäinen kotitietokone meille hankittiin. Niinpä ammatti ohjelmistotuotannon parissa on ollut minulle todellinen unelmatyö ja koen olevani onnekas päästessäni ansaitsemaan leipäni juuri koodaamalla. Yhtenä varjopuolena tässä työssä toki on, että mielenkiintoisia ongelmia voi joskus olla vaikea työntää mielestä työajan päätyttyä. Joskus pitää nähdä erityisesti vaivaa siihen, että työtä tulisi tasapainotettua liikunta- ja musiikkiharrastuksilla.

Onneksi sain lauantai-iltana viestiä, että aamulla olisi yhteislenkkiä tarjolla. Paljon helpompi motivoitua lenkille kavereiden kanssa kuin yksin. Niinpä tänä aamuna käytiin kolmestaan kevätsäässä reilun parin tunnin ajan hölkkäilemässä ja rupattelemassa kaikkia mahdollisia juttuja.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Pientä ylilyöntiä tehojen ja harjoitusmäärän suhteen

Tällä viikolla en onnistunut tekemään kaikkia harjoituksia aivan sunnitelmieni mukaan. Olen lisännyt samaan aikaan tehoja ja harjoitusmäärää, joka alkaa epäilemättä tuntua. Minunkin pitäisi muistaa antaa itselleni aikaa sopeutua kasvaneeseen harjoitusmäärään, vaikken vielä harjoittelekaan yhtä kovaa kuin mitä joskus aiemmin olen pystynyt vetämään.

Ensimmäiset ylilyönnit sattuivat keskiviikkona, kun kävin tekemässä kovan treenin kuntosalin matolla. Suunnitelmissani oli vetää 5 x 8' / 2' aloittaen 16 km / h nopeudella ja nostavani vauhtia kohti 16,5 km / h tahtia myöhemmissä vedoissa. Ensimmäinen veto meni ihan mukavasti 16 km / h tasolla. Aloitin seuraavan vedon 16,2 km / h vauhtia ja melko nopeasti tunsin, että nyt meni mittari punaiselle. Rimpuilin kuitenkin vedon loppuun saakka samaa vauhtia mietiskellen mielessäni, että pitääkö vedot jättää tähän. Päätin kuitenkin jatkaa harjoitusta, mutta pudotin vauhdin takaisin 16 km / h lukemiin. Tällä tavoin sain vedettyä neljä toistoa, mutta missään mielessä meininki ei ollut enää sitä rentoa vauhtikestävyysjuoksua, mitä olin suunnitellut. Kävin pukuhuonessa juomassa palautusjuoman ja siinä energiageeliä imeskellessä tuntui synkeältä lähteä tekemään päälle vielä voimatreeni. Pienen hetken itseäni pukkarin lattialta kokoiltuani sain kuitenkin jonkin verran malliksi nujuttua punttien kanssa.

Seuraavana aamuna ei tuntunut yhtään siltä, että huvittaisi lähteä juoksemaan kympin peruslenkkiä. Väsytti ja nukutti. Käänsin lopulta kylkeä ja jätin iltapäivälläkin lenkin välistä. Vielä perjantainakaan ei tuntunut olo palautuneelta, joten seuraavan kerran puin lenkkivaatteet päälle vasta lauantaina.

Parin lepopäivän jälkeen tuntui ihan hyvältä lähteä tekemään uutta kovaa harjoitusta. Olin suunnitelut juoksevani 10 km tasavauhtista ulkona, mutta täällä Oulussa oli taas lähes samanlainen myräkkä kuin viime lauantainakin. Niinpä suuntasin taas Ouluhallille. Kymmenen kilometrin tv kova 304 metrin rataa kiertäen ei tuntunut houkuttelevalta. Samalla ajattelin, että kun nyt kerran radalla ollaan niin käytetään sitten hyväksi tilaisuus pitää vähän kovempia vauhteja. Päädyin juoksemaan 25 x 400 m / 200 m harjoituksen. Siinä on se hyvä puoli, että pystyn juoksemaan lujempaa mitä tv kovassa, mutta lyhyiden palautusten ansiosta aineenvaihdunnallinenkin puoli pysyy hyvin päällä koko harjoituksen ajan. Juoksua kertyy myös kokonaisuudessaan melko pitkästi, joten se tukee myös hyvin puolimaratonille valmistautumista siinäkin mielessä. Laskeskelin sopivaksi aloitusvauhdiksi 1'28 mikä tuntuikin ihan hyvältä. Sovitan tällaiseen treeniin vauhdit siten, että aloitus tuntuu helpolta, mutta viimeisissä vedoissa joudun jo keskittymään rentouteen ja vauhdinpitoon. Viimeiset vedot sujuivat jo 1'25 aikoihin. Ihan viimeisessä vedossa nostin jokaisella rataosuudella vauhtia samaan tyyliin, mitä kisassakin tehtäisiin pitkässä loppukirissä. Harjoitus sujui oikein mukavasti. Pari lepopäivää oli tehnyt hyvää ja onnistuin myös valitsemaan nykykuntoon nähden sopivat vauhdit.

Tänään juostiin porukalla pitkä lenkkiä hyvin rauhallista vauhtia. Oli mukava saada kavereita mukaan lenkille ja tehot pysyivät sopivan rentoina. Näin sain viikon hyvin päätökseen ja pääsin toivottavsti yli pienistä ylilyönneistä mitä tehojen ja määrien lisäyksen suhteen on tullut tehtyä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Tähtäimessä kevään maantiejuoksut

Nyt kun vedin hallikauden vähän rennommalla otteella ja kävin kisoissa, alkoi herätä into katsoa minkälaisiin tuloksiin pääsisin suunnitelmallisella harjoittelulla. Kilpaileminen tuntui muutenkin niin innostavalta, että yritin syynätä kaikki mahdolliset jäljellä olevat hallikisat josko jotain vielä löytyisi. Kun mitään järkevää ei enää ollut tarjolla, päätin alkaa valmistautumaan kevään maantiejuoksuihin. On vielä vähän epäselvää osallistunko veteraanien vai yleisen sarjan SM maantielle, mutta päätös kirkastunee lähiviikkojen aikana.

Suunnittelemani harjoitusohjelma on melko yksinkertainen ja blogiani seuranneille tutunoloinen. Runsaasti perusjuoksua ja iso panostus vauhtikestävyyden kasvattamiseen. Yhden selkeän uudistuksen olen tehnyt ja se on viikottainen lepopäivä maanantaina. Neljänkympin lähestyessä lienee viisainta panostaa vähän ekstraa palautumiseen. Satunnaisia lepopäiviä saattaa tulla enemmänkin, mutta ainakin tuon yhden aion joka viikko pitää.

Ensimmäisen treeniviikon ollessa läjässä fiilis on ihan hyvä. Treenimäärä pompsahti aika paljon alkuvuoden viikoista, mutta ei mitenkään hallitsemattomasti. Perjantaina olin sen verran väsynyt että jätin treenit kokonaan välistä. Joskus oikein uupuneena palauttavaa lenkkiä parempi vaihtoehto on ihan täyslepo.

Kävin keskiviikkona pitkästä aikaa salillakin. Juoksin ensin matolla 3 x 10' / 5' jonka jälkeen nujusin vähän punttien kanssa. Tuntuipa melko synkältä alkaa tekemään voimaharjoittelua suoraan kovan treenin päälle, mutta kerta viikkoon ei pitäisi olla liikaa. Ehkä vähän enempäänkin voisi pyrkiä. Lauantaina oli tarkoitus juosta 10 km tv kova, mutta täällä Oulussa oli sen verran kova lumimyräkkä, että päätin siirtää harjoituksen Ouluhallille. Juoksin siellä 10 x 1000 m / 1' harjoituksen joka sujui oikein hyvin. Viikon kruunasi sunnuntaina juoksemani 25 km rauhallinen pitkä lenkki. Määräähän tosiaan kertyi jo yli 110 km joka on melko paljon edellisviikkoihin verrattuna. Useaan kuukauteen suurimmat määrät on olleet 60 ... 70 km paikkeilla. Fiilis ei silti ole väsynyt, pikemminkin päinvastoin. Siitä se kunto lähtee nousemaan kun muistaa treenatakkin.