tiistai 25. helmikuuta 2014

Flunssaa pukkaa

Juuri kun sain määrää varovaiseen kasvuun alkoi kurkkua, korvia ja silmiä sen verran kivistelemään, että lienee parasta jättää tämänpäiväinen juoksulenkki väliin. Nyt on kyllä niin huonot kelitkin, ettei pois jäävä viiden kilometrin kevyt taida paljoa tässä tilanteessa haitata.

Luulisi, että PF ja nyt vielä päälle puskeva flunssakin veisivät mielen matalaksi mutta vielä mitä. Edelliskaudesta ja -syksystä ei jää päällimmäisenä mieleen vaikeudet vaan mahtavat kokemukset ja muistot ensimmäisen kunnollisen kilpailukauden parissa. Kaivelin iltapäivällä arkistoistani kesältä kertyneitä kuvia ja kisaraportteja. Juoksu on rikastuttanut todella paljon elämääni ja tuntuu hyvältä muistellessa kovia vääntöjä, tappioitakin. Niiden lisäksi tietysti hurja määrä nautinnollisia harjoituslenkkejä.

Viimeksi kirjoitin, että kiirettä harjoitusrumban aloittamiseen ei vielä tunnu olevan. Kyllä sitä paloa ja tahtoa kuitenkin vielä on. Turhanpäiväisen tuskailun ja ahdistuksen sijasta mielessä on kuitenkin enemmän nämä viime kauden positiiviset kokemukset ja toiveet että jotain vastaavaa saan kokea vielä tulevaisuudessakin.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Terveysliikuntaa

Jalka on suonut viime viikkoina harrastaa terveysliikuntaa. Harjoittelusta en oikein vielä kehtaa puhua, kun viikon liikuntamäärä on koostunut työmatkojen fillaroinnista, leuanvetohaasteesta ja kolmesta juoksulenkistä.

Leuanvetohaaste on vuoden alusta alkanut leikkimielinen tempaus, jossa vedettiin vuoden ensimmäisenä päivänä yksi leuka ja jokaisena seuraavana päivänä yksi leuka enemmän kuin edellisenä päivänä. Leuat sai toki vetää päivän mittaan, ei tarvinnut vetää yhdessä sarjassa. Eilen oli rästinä 52 leukaa, mutta olkapää alkoi vihloa sen verran että jätin leikin tältä erää kesken.

Viime kauden aikana olin ehkä alkanut pitää jo itsestäänselvänä, että pystyn juoksemaan joka päivä - yleensä kaksikin harjoitusta. Plantaarifaskiitti ei aluksi hidastanut treenitahtia, koska tein joulun alla runsaasti korvaavia. Sain hankittua orastavia rasitusvammoja soutulaitteestakin ja täytyi keksiä jotain muuta tekemistä. Lopulta homma alkoi masentaa siinä määrin, etten enää jaksanut lähteä salille vispaamaan crossaria. Taisi viikko tai kaksi mennä pelkän arkiliikunnan parissakin.

Juttelin tammikuussa lääkärin kanssa, kun alkoi näyttää etteivät fysioterapeutin kanssa sovitut harjoitteet tuo haluttua tulosta. Hankin lääkärin suosituksesta yölastan jota pidin reilun pari viikkoa. Ei sen pitäminen mitään herkkua ollut ja sen tehosta on aika ristiriitaisia näkemyksiä. Sen käytön seurauksena jännekalvo pehmeni ja kivut hellittivät sen verran, että rohkaistuin uudestaan lenkille.

Juoksu on tuntunut hyvältä, eikä tässä vaiheessa enää tunnu olevan kauheaa kiirettä palata täysimittaisen harjoittelun hullunmyllyyn. Vähäinen treenimäärä pitää kunnon sen verran hyvänä, ettei portaissa ala hengästyttää ja ylipainoa ei pääse kertymään. Kovan treenin ollessa päällä ei oikein voi väittää liikunnan tuovan energiaa päivään. Pikemminkin sitä on koko ajan hieman väsynyt palautuessaan edellisestä harjoituksesta. Tuumin, että jatkan tätä terveysliikunnasta nautiskelua vielä toistaiseksi ja annan itselleni toivottavasti samalla tarpeeksi aikaa vahvistua ja parantua.