Nyt kun talvi viimeinkin on päässyt vähän vauhtiin ja tammikuulle tavalliseen tapaan pakkanen on painunut alle -20 asteen lukemiin on käynnistynyt taas keskustelu siitä miten vaarallista pakkasella juokseminen oikein onkaan. Puhutaan hiihtäjien rasitusastmasta ja siitä miten vaarallista pakkasilma on keuhkoille. Kauhistelu herättää myös vastareaktioita kylmään tottuneiden osalta ja kylmän merkitystä vähätellään.
On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikilla on vähän erilaiset ominaisuudet ja ihmisten elimistö reagoi eri tavoin pakkaseen samoin kuin muihinkin olosuhteisiin. Toisilla ääreisverenkierto pelaa paremmin ja käsiä ei palele, kun toisille ei meinaa mikään määrä hansikkaita ja kinttaita riittää pitämään näppejä lämpimänä. Joillakin pakkanen ei juuri haittaa hengityselimistön toimintaa ja jos vielä sattuu olemaan erityisen hyvä aerobinen kunto niin kevyttä vauhtia juokseminen kylmässä ilmassa sujuu ongelmitta kun ei hengästy. Toisilla taas kuiva ja kylmä ilma vaikeuttaa hengitystä ihan merkittävästi.
Meikäläisen osalta kylmä ei ole koskaan lenkkeilyä estänyt mutta kovien harjoitusten osalta homma menee vaikeaksi kun pakkanen alkaa mennä -15 asteen tietämille. En pidä hengityssuojaa suun edessä mutta kasvatan kyllä talveksi parran joka auttaa kasvojen lämpimänä pysymistä todella merkittävästi. Sikäli kun talviset olosuhteet niin vaativat, teen kovemmat harjoitukset juoksumatolla tai sisähallissa. Kevyitä lenkkejä olen muistaakseni tehnyt kylmimmillään -30 asteen pakkasella.
Luulen, että aika hyvä nyrkkisääntö siihen onko pakkasjuoksu haitallista on elimistön antamat signaalit. Jos kylmä tuntuu pahalta, on todennäköisesti syytä joko pukeutua lämpimämmin, hakeutua parempiin olosuhteisiin, hidastaa vauhtia tai jopa jäädä odottelemaan parempaa säätä. Jos taas homma pelaa niin ei kannata liikaa säikkyä lämpömittarin lukemia.