Minulta kysyttiin tänään töissä pääsenkö koskaan juostessani sellaiseen flowtilaan jossa en ajattele ollenkaan juoksemista vaan jotain aivan muuta. Ehkä joskus noinkin käy, mutta minusta se ei ole mikään tavoitetila johon erityisesti pyrkisin. Yleensä ajattelen juostessani hyvin paljon nimenomaan juoksemista. Parhaat juoksukokemukset ovat sellaisia, jolloin tuntuu vain että juoksu kaiken kaikkiaan toimii tosi hyvin. Saatan juosta parikin tuntia nautiskellen vaikkapa siitä, että lantio tuntuu toimivan erityisen hyvin. Toisaalta kovilla määräviikoilla saattaa tuntua, että juuri juoksulenkeillä sitä on kaikkein parhaiten kiinni hetkessä ja kaikki välissä oleva aika on sellaista täytettä.
Sairastuin viime viikolla flunssaan joten Tunturi hallit jäivät kisaamatta. Siellä olikin melkoinen kato käynyt kun miesten 3000 metrille oli startannut loppujenlopuksi ainoastaan kolme juoksijaa. Tämä viikko onkin sitten mennyt hyvin varovaisella käynnistelyllä ja olen juossut pelkästään kuuden kilometrin työmatkaa aamuin illoin. Viiden päivän pakkolevolla oli hyvin positiivinen vaikutus jalkojen toimintaan sillä tauon jälkeen askel tuntui suorastaan naurettavan kimmoisalta.
Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä on varsin positiivinen mieliala. Vaikka jotain vaikeuksia kovissa harjoituksissa on ollutkin niin tuntuu siltä, että palaset olisivat kuitenkin loksahtelemassa kohdalleen. Nyt vain rauhallisin ottein kohti aikuisurheilun SM-kisoja.
torstai 19. helmikuuta 2015
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
1500 m VKV-hallikisoissa Haaparannassa
Piirinmestaruuskisojen heikon esityksen jälkeen oli sellainen olo, että ei tämä voi olla tässä. Katse kiinnittyikin aika pian kilpailukalenteriin ja Veitsiluodon kisaveikkojen järjestämään hallikisaan Haaparannassa. Hauskaa lähteä juoksemaan kilpaa ihan ulkomaille. Minä olen Suomussalmelta kotoisin niin tuo länsirajan avoimuus pääsee aina yllättämään. Suomalainen seura järjestää kisat Ruotsin puolella, no miksei? Kisaan oli ilmoittautunut minun lisäksi kolme muuta juoksijaa, joitten nimiä en tunnistanut ja kiitos tilastopajan tuoreen muutoksen joiden tuloskuntoa en päässyt tarkistamaan.
Pääsin kisapaikalle Petrin kyydillä. Mukana oli myös Petrin vaimo ja tyttö Saaga joka voitti tyttöjen 9-v sarjassa 40 metrin juoksun ja tuli toiseksi pituushypyssä. Petri juoksi 60 metriä kuusi sadasosaa paremmin kuin piirinmestaruuskisoissa mutta karsiutui niukasti finaaleista.
Haaparantaan oli hyvä lähteä kisaamaan jo senkin takia, että en ole ennen juossut hallissa normaalimittaiseksi tilastoitavalla 175 metriä pitkällä radalla. Meillä Oulussahan rata on ylipitkä. Lisäksi Aspen-hallin radan kaarteet on kallistettu. Pääsin siis hakemaan kokemusta Jyväskylän rataa varten. Verryttelyssä huomasin, että hidasvauhtinen juoksu kaarteissa tuntuu ihan kamalalta ja nopeavauhtinen juoksu ihan kohtuu hyvältä.
Muiden juoksijoiden saavuttua paikalle osoittautuikin että ihan tuttuja miehiä oli kyseessä, nimimuisti vaan oli pettänyt. Verryteltyämme tulikin aika astua lähtöviivalle ja aika rennoin mielin siinä olin. Paukusta kärkeen. Olin ajatellut pyrkiväni juoksemaan n. 31 sekunnin kierroksia mutta jäin tahdista vähän heti ensimmäisillä kierroksilla. Sitten menin hyvin nopeasti sekaisin laskuissa kun väliaikoja olisi pitänyt katsoa ihan yhtenään. En myöskään nähnyt missään jäljellä olevien kierrosten lukumäärästä kertovaa laikkaa joten ihan sokkona vetelin menemään. Ohitin yhden juoksijan kierroksellakin. Sen verran pistin merkille, että kyllä ne jyrkät kaarteet väsyneenä alkoivat tuottamaan vähän enemmän vaikeuksia.
Ihan yhtä-äkkiä viimeisen kierroksen kello kilahti ja tajusin että tämä oli nyt sitten tässä. Puristin kuitenkin hyvävoimaisena loppukiriä mutta eipä sitä viimeisen 175 metrin aikana paljoa ehdi tehdä. Painui aika kuitenkin lukemiin 4'37,52 eli olisi saattanut mennä jopa päälle 4'40 muuten. Jotenkin en silti suostu uskomaan että nämä huonot keskimatkojen suoritukset kertoisivat ihan koko totuutta tämän hetken kunnostani. Toisaalta aiempina vuosina kehitystä on tullut kunhan vain olen päässyt juoksemaan sopivasti määrää. Ehkä tällä kaudella alkaa tulla vastaan tilanne jossa eteen päin mennäkseen tarvitsee tehdä jo enemmänkin töitä.
Tämä oli ensimmäinen kisa piikkareilla ja jalat toimivat hyvin niiden kanssa. Aion kokeilla niitä vielä ainakin 3000 metrillä. Seuraava kilpailu olisikin juuri tuolla matkalla ensi sunnuntaina Rovaniemellä.
Pääsin kisapaikalle Petrin kyydillä. Mukana oli myös Petrin vaimo ja tyttö Saaga joka voitti tyttöjen 9-v sarjassa 40 metrin juoksun ja tuli toiseksi pituushypyssä. Petri juoksi 60 metriä kuusi sadasosaa paremmin kuin piirinmestaruuskisoissa mutta karsiutui niukasti finaaleista.
Haaparantaan oli hyvä lähteä kisaamaan jo senkin takia, että en ole ennen juossut hallissa normaalimittaiseksi tilastoitavalla 175 metriä pitkällä radalla. Meillä Oulussahan rata on ylipitkä. Lisäksi Aspen-hallin radan kaarteet on kallistettu. Pääsin siis hakemaan kokemusta Jyväskylän rataa varten. Verryttelyssä huomasin, että hidasvauhtinen juoksu kaarteissa tuntuu ihan kamalalta ja nopeavauhtinen juoksu ihan kohtuu hyvältä.
Muiden juoksijoiden saavuttua paikalle osoittautuikin että ihan tuttuja miehiä oli kyseessä, nimimuisti vaan oli pettänyt. Verryteltyämme tulikin aika astua lähtöviivalle ja aika rennoin mielin siinä olin. Paukusta kärkeen. Olin ajatellut pyrkiväni juoksemaan n. 31 sekunnin kierroksia mutta jäin tahdista vähän heti ensimmäisillä kierroksilla. Sitten menin hyvin nopeasti sekaisin laskuissa kun väliaikoja olisi pitänyt katsoa ihan yhtenään. En myöskään nähnyt missään jäljellä olevien kierrosten lukumäärästä kertovaa laikkaa joten ihan sokkona vetelin menemään. Ohitin yhden juoksijan kierroksellakin. Sen verran pistin merkille, että kyllä ne jyrkät kaarteet väsyneenä alkoivat tuottamaan vähän enemmän vaikeuksia.
Ihan yhtä-äkkiä viimeisen kierroksen kello kilahti ja tajusin että tämä oli nyt sitten tässä. Puristin kuitenkin hyvävoimaisena loppukiriä mutta eipä sitä viimeisen 175 metrin aikana paljoa ehdi tehdä. Painui aika kuitenkin lukemiin 4'37,52 eli olisi saattanut mennä jopa päälle 4'40 muuten. Jotenkin en silti suostu uskomaan että nämä huonot keskimatkojen suoritukset kertoisivat ihan koko totuutta tämän hetken kunnostani. Toisaalta aiempina vuosina kehitystä on tullut kunhan vain olen päässyt juoksemaan sopivasti määrää. Ehkä tällä kaudella alkaa tulla vastaan tilanne jossa eteen päin mennäkseen tarvitsee tehdä jo enemmänkin töitä.
Tämä oli ensimmäinen kisa piikkareilla ja jalat toimivat hyvin niiden kanssa. Aion kokeilla niitä vielä ainakin 3000 metrillä. Seuraava kilpailu olisikin juuri tuolla matkalla ensi sunnuntaina Rovaniemellä.
maanantai 2. helmikuuta 2015
1500 m piirin hallimestaruuskilpailuissa
Kauden avauskisaksi valikoitui 1500 metrin juoksumatka Pohjois-Pohjanmaan piirin hallimestaruuskilpailuissa. Olin tehnyt tähän mennessä kolme rataharjoitusta vähän heikohkoilla tuntemuksilla. Yksi harjoitus meni vähän paremmin, mutta selvästikään en ole vielä kisakuntoa saavuttanut. Siitä kertoo myös kisa-aamun ajatukset joita kirjasin ylös:
No, pakkohan se oli kuitenkin mennä kun oli tullut ilmoittauduttua. Samassa lähdössä oli yleisen sarjan lisäksi 19- ja 17- vuotiaat. Porukka rynni aika vauhdilla liikkeelle ja meikäläiselle löytyi aika helposti paikka. Jotenkin jäi sellainen kuva, että olin alusta loppuun asti samalla sijoituksella. Juoksin hyvin pitkälti mukavuusalueella eikä oikein kiinnostanut juosta kiinni edellä menevää selkää. Vasta viimeisellä sadalla metrillä otin muka malliksi jotain loppukirin tapaista, mutta ei se riittänyt sijoituksen nostamiseen. Jotenkin tuntui, että en ollut edes kovin hengästynyt lopussa. Enemmänkin yskitti aivan kuten usein ennenkin Ouluhallissa kisaamisen jälkeen.
Lähdin sitten verryttelemään ja yhtä-äkkiä kuulutettiin että pitää mennä palkintojenjakoon. Olin sitten kuitenkin kolmas koska pari muuta nopeampaa oli eri piireistä ja täten kilpailun ulkopuolella. Muut nopeammat olivat sitten noita nuorempia juoksijoita.
Aika 4'33,84 oli kans jonkinlainen yllätys. Sekunnin päähän ennätyksestä puolivaloilla. Mitähän tästäkin nyt pitäisi ajatella?
No, pakkohan se oli kuitenkin mennä kun oli tullut ilmoittauduttua. Samassa lähdössä oli yleisen sarjan lisäksi 19- ja 17- vuotiaat. Porukka rynni aika vauhdilla liikkeelle ja meikäläiselle löytyi aika helposti paikka. Jotenkin jäi sellainen kuva, että olin alusta loppuun asti samalla sijoituksella. Juoksin hyvin pitkälti mukavuusalueella eikä oikein kiinnostanut juosta kiinni edellä menevää selkää. Vasta viimeisellä sadalla metrillä otin muka malliksi jotain loppukirin tapaista, mutta ei se riittänyt sijoituksen nostamiseen. Jotenkin tuntui, että en ollut edes kovin hengästynyt lopussa. Enemmänkin yskitti aivan kuten usein ennenkin Ouluhallissa kisaamisen jälkeen.
Lähdin sitten verryttelemään ja yhtä-äkkiä kuulutettiin että pitää mennä palkintojenjakoon. Olin sitten kuitenkin kolmas koska pari muuta nopeampaa oli eri piireistä ja täten kilpailun ulkopuolella. Muut nopeammat olivat sitten noita nuorempia juoksijoita.
Aika 4'33,84 oli kans jonkinlainen yllätys. Sekunnin päähän ennätyksestä puolivaloilla. Mitähän tästäkin nyt pitäisi ajatella?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)