torstai 16. helmikuuta 2012

Elämäni paras harjoitusohjelma?

Vastikään keskustelufoorumeita selatessani huomasin, että olin raportoinut harjoittelustani melko tiheään juoksufoorumille ja muusikoiden.netin kuntoiluhuoneeseen. Noiden päivityksien perusteella pystyin aika hyvin kokoamaan siihen astisen lyhyen harjoitushistoriani syksystä 2007 aina harjoittelun päättymiseen talvella 2009...2010 asti. Muutama asia ällistytti minut täysin sillä olin unohtanut jo melko paljon noiden aikojen juoksuista. Halusin kirjoittaa eräänlaisen retrospektiivin mielestäni hämmästyttävimmästä osasta keväältä ja kesältä 2008.

Juoksin 24. toukokuuta puolimaratonin aikaan 1.35.23 Terwahölkässä täällä Oulussa. Juoksu oli täydellinen maksimisuoritus, kuvailen juoksun jälkeisiä tunteita näin:
(sic)

Terwahölkän jälkeisillä viikoilla juoksin hupia ilman harjoitusohjelmaa ja kävin kuntosalilla. Heti ensimmäisellä viikolla juoksin 102 kilometriä rikkoen aiemman määräennätykseni 11 kilometrillä. Juoksut olivat ihan perusjuoksua sekä työmatkajuoksuja reppu selässä keskivauhdin ollessa 5:47 / km. Kuntosalilla työstin maksimirautaa prässissä ja takareisilaitteessa. Seuraavalla viikolla kokeilin rataharjoittelua 8 x 800 m aikoihin 3:16...3:00 palautuksien ollessa 2..3 minuuttia. Viikolla 24 juoksin 127 km keskivauhdilla 5:36 / km ja 10 x 800 m 400 m palautuksin aikoihin 3:17...2:55. Viikolla 25 pystyin tekemään 7 x 1000 m aikoihin 3:51...3:35. Palautukset olivat varmaankin tyypilliset 3...5 minuuttia, merkintää asiasta ei ole. Tässä vaiheessa oli selvää, että merkittävää kehitystä oli tapahtunut sillä olin tehnyt viikolla 21 5 x 1000 m aikoihin 4:24...4:14. Kuluneiden viiden viikon aikana prässisarjat nousivat 90 kilosta 110 kiloon ja takareisilaitteen sarjat 55 kilosta 70 kiloon.

Songan ympärijuoksu 5. heinäkuuta tuotti tähänastisen juoksu-urani parhaan tuloksen 43:32, joka merkitsee noin 3:51 / km keskivauhtia. Reitti tuossa kisassa on raskas ja juostiin suurimmaksi osaksi soratiellä. Viimeinen kilometri meni aikaan 3:35 ja viimeiset 300 m alle 3 minuutin kilometrivauhtia, joten loppukiriinkin jäi vielä paukkuja. Seuraavalla viikolla 12. heinäkuuta juoksin puolimaratonin Rovaniemellä aikaan 1.26.26 joka on vieläkin ennätykseni.

Tuon jälkeen en onnistunut enää tekemään merkittävää tulosparannusta ja siitä alkoi pettymysten ja loukkaantumisien sarja joka lopulta päättyi syksyllä 2009 Finlandia maratonin väkisin läpi raahautumiseen loukkaantuneena ja juoksemisen taukoamiseen puoleksitoista vuodeksi.

Vanhoja merkintöjä lukiessani voin vain hämmästellä sitä miten nopeasti muutuin sohvaperunasta tuohon kuntoon. Noiden aikojen harjoittelusta minulla on varmasti opittavaa - pystyinhän parantamaan muutamassa viikossa puolimaratonennätystäni 9 minuuttia. Tarina sisältää myös voimakkaan varoituksen siitä miten juoksuharjoittelu voi pahimmillaan karata käsistä liian nopean tuloksen tavoittelun takia. Nyt jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi täytynyt viheltää peli poikki jo monta kertaa harjoitusmäärien noustessa Rovaniemen jälkeen jopa yli 140 kilometrin viikkoihin.

Lopuksi hieman machoilua eräästä vanhasta blogikirjoituksestani:

Kuntojuoksijan tulokset eivät tietenkään pärjää huippujuoksijoiden saavutuksille, mutta elämyksiä siis tottavie on tarjolla. Toivottavasti tällä kertaa vähän pitempään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti